Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 21

Pink Floydin legendaarisesta Concertcebouw’n konsertista on vuosikymmenien aikana julkaistu lukuisia bootleg-äänitteitä sekä vinyyleinä että CD:einä. Alla yksi niistä.

pinkfloydamsterdam1969

Pink Floyd -boksin kolmas osa on nimeltään  1969 Dramatis/ation (PFREY3). Boksi sisältää kaksi ääni-CD:tä sekä yhden video -DVD:n.

CD2:n muodostuu kokonaisuudessaan (kappaleet 1-15) bändin huhtikuussa 1969 Lontoon Royal Festival Hallissa debytoimasta uudenlaisesta konserttiteoksesta jossa oli kaksi erillistä musiikillista osaa (Suites). Teosten nimet olivat The Man sekä The Journey. CD2:lla kuultava konsertti on äänitetty Amsterdamin kuuluisassa Concertgebouw -salissa 17.9.1969.

The Man -osuudessa kuullaan kauniit Grantchester Meadows, Biding My Time sekä Cymbaline. Näiden kappaleiden välillä kuullaan paljon erilaisia äänikollaaseja, jotka eivät aina mene ihan nappiin eli kokonaisuus kuulostaa vähän sekavalta ja raskaalta.

The Journey -osuuden helmiä ovat Green Is The Colour ja Careful With That Axe Eugene. The Journey on paikoitellen vieläkin raskassoutuisempi kuin The Man. Kappaleiden nimet ovat myös varsin suureellisia (mutta onhan kyseessä aikansa huippubändi, joten tämä nimien ”ylikomeus” ehkä siksi suotakoon): Beset By The Creatures Of The Deep, The Labyrinths of Auximines, Behold The Temple Of Light, The End Of The  Beginning.

pinkfloydlondon1969

Konserttiäänite on hyvin säilynyt kuluneet 50 vuotta ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta se on ilmeisesti hyvin digitalisoitu. Äänityksen on aikanaan tehnyt Hollannin VPRO Radio eli kyseessä on ammattimainen äänite ja siksi sitä on varmaan ollut helpompi käsitellä ja restauroida kuin vaikkapa heikkotasoista bootleg-äänitettä. Digitalisoinnilla voidaan puhdistaa ja terävöittää äänitettä, muttei digitalisointi koskaan voi lisätä äänitteeseen sellaista jota sieltä puuttuu eli tärkein on aina se master eli alkuperäinen äänite. Sen mukaan määräytyy lopputulos. Bändin vuoden 1969 The Man, The Journey  -sävelteos on selvästi raakile eli ei yllä bändin myöhäisempien mestariteosten tasolle, mutta sisältää muutamia hienoja kappaleita, jotka valitettavasti jäivät studioalbumeilta pois ja lisäksi on huomionarvoista että äänikollaaseista osaa bändi käytti myöhemmillä levyillään menestyksellisesti.

Harri Huhtanen 2019   

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s