Päivitys 4.10.21. Katsokaa myös tämän artikkelin perässä olevat kommentit (2kpl).
Kun nuorena aloittaa ehtii mukaan moneen. Duane alkoi soittaa kitaraa jo 12-vuotiaana ja hän esiintyi koko 1960-luvun monessakin eri bändiviritelmässä, kunnes hän tajusi että vuonna 1969 kasattu Allman Brothers Band oli se, joka johtaisi hänet menestykseen ja kunniaan. Tosin kunniaa Duane oli saanut jo tätä ennen. Sillä Amerikan kuuluisimmat levytuottajat olivat löytäneet hänet ja niinpä Duane oli jo ennen Allman Brothersia täystyöllistetty sessiomuusikko. Hän soitti sessiomuusikkona vuosina 1968-1971 muun muassa Wilson Pickettin, Clarence Carterin, Aretha Franklinin, King Curtisin, John Hammondin, Boz Scaggsin, Johnny Jenkinsin, Lulun, Derek and the Dominosien ja lukuisten muiden artistien levyillä. Wikipediasta löytyy yli 50 levyn listaus, mutta fanisivuistoilta löysin listauksen jonka perusteella Duane olisi ollut mukana useammalla sadalla levyllä! Totuus löytyy varmaan jostain näiden kahden arvion välimaastosta.
Valitettavasti Duanen varhainen kuolema jätti kesken hänen ainoan sooloalbumiprojektinsa. Muscle Shoalsin Fame -studioiden omistaja Rick Hall oli erityisen ihastunut Duanen soittotyyliin ja ehdotti hänelle sooloalbumin tekemistä. Hän pyysi myös Duanea laulamaan omia kappaleitaan. Tätä hän arasteli samoin kuin Jimi Hendrix aikanaan. An Anthology (1972) -kokoelman tekstivihossa Tony Glover siteeraa Rickin lausuntoja, joissa tämä kertoo että Duanen soololevyä työstettiin tosissaan useamman viikon ajan. Tarkkaa ajankohtaa ei mainita, mutta Anthologylle otettu Duanen laulama ja soittama, komea yli 8 minuutin kestoinen tulkinta Jack Dupreen kappaleesta Goin’ Down Slow on äänitetty helmikuussa 1969 ja on hieno näyttö siitä, miten komea tuosta sooloalbumista olisi voinut tulla ellei kohtalo olisi puuttunut peliin 29.10.1971.
Harri Huhtanen 2021
WINTERLUDE FINLAND 
Pakaste puhetta,ric Hall ei sietänyt duanea,eikä suostunut tekemään mitään almannien kanssa.
TykkääTykkää
Kiitos mielenkiinnosta artikkeliani kohtaan. Näkökulmasi on uusi minulle enkä löytänyt netistä mitään mainintoja tuosta. Sen sijaan löytyi useampi kuva, joissa tuottaja Rick Hall on kovin ystävällisissä merkeissä yhdessä Duannen kanssa. Lisäksi on tieto siitä, että nimenomaa Rick Hall hankki levytyssopimuksen Duannelle. Koska Duannen aktiiviura jäi traagisen kuoleman johdosta niin lyhyeksi ei hän ehtinyt julkaista omaa soololevyään, vaikka Rick tätä oli hänelle ehdottanut. Sen sijaan Duannelta julkaistiin postuumisti hieno Anthology-kokoelma (1972), jonka esipuheessa Tony Glover kirjoittaa mm. näin: ”Duanne spent several months in Muscle Shoals doing sessions (from fall 1969 through spring of 1970). – He played on all our stuff, Rick says, – and of course he wiped out everybody who came around him…So I said – Duanne can you sing? He said – Why shit, I don’t know…never tried. I said – Why don’t we cut an album on you?…So we just went into studio and laid there all day, every day, for three or four weeks”. Ja niin edespäin. Rick Hall siis arvosti Duanne Allmania, hankki tälle levytyssopimuksen, ehdotti soololevyn tekoa ja sitä ehdittiin valmistellakin useita viikkoja. Rick totesi lisäksi: – We got seven or eight tracks down. Anthologyllä on mukana näistä kesken jääneistä soololevy-sessioista mukana mm. kappale Going Down Slow. HH
TykkääTykkää