Tukholma 16.-18.2.2018 (osa 3)

Medelhavetsmuseet

Sunnuntai 18.2.2018
Tukholman Medelhavetsmuseet sijaitsee lähellä Ruotsin valtiopäivätaloa ja kumma kyllä siellä voi edelleen vierailla ilmaiseksi! Se osoittaa Tukholman kaupungilta  melkoista avokätisyyttä turisteja kohtaan. Toisaalta arkeologiset museot eivät nyt yleensä ole niitä kassamagneetteja, joihin jonotetaan aamusta iltaan.

Medelhavetsmuseet on kuitenkin museo jossa on syytä vierailla Tukholman reissulla jos on vähänkin kiinnostunut kulttuurista, sillä museon muinaisen Egyptin kokoelmat ovat ehkä pohjoismaiden hienoimmat. Lisäksi Kyproksen ulkopuolella sijaitsevista museoista Tukholman Medelhavetsmuseet on onnistunut keräämään Euroopan hienoimman antiikin Kyprosta esittelevän kokoelman. Tämä kaikki on pienen, mutta uutteran ruotsalaisen arkeologi -joukon ansiota, sillä he suorittivat laajoja kaivauksia eri puolilla Kyprosta vuosina 1927-1931 ja näissä kaivauksissa löydettiin tuhansia toinen toistaan hienompia taide-esineitä, jotka sitten kuljetettiin isoissa konteissa Tukholmaan. Nykyäänhän tämä ei enää olisi mahdollista, koska valtiot eivät enää luovu muinaismuistoistaan yhtä helposti kuin vielä 100 vuotta sitten. Museon toinen upea osasto sijaitsee puolen  metrin paksuisten teräsovien suojissa.  Nämä kallisarvoiset ja äärimmäisen harvinaiset muinaisen Egyptin taide-esineet on osittain hankittu Ruotsiin jo 1800-luvulla ja osa esineistä on tullut egyptiläisiltä lahjoituksina.

gamlastan2018

Koska lennon lähtöön oli aikaa vielä useita tunteja oli aika suunnata Tukholman Gamla Staniin.  Sää ei oikeastaan olisi voinut olla huonompi: satoi räntää, oli pimeää ja tuuli!  Silti Gamla Stanin pääkaduilla oli turisteja!  Ilmeisesti he vaeltavat siellä ympäri vuoden, oli sää mikä hyvänsä.  Vierailin Gamla Stanissa ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla ja oli kiva nähdä, miten vähän se oli 50 vuodessa muuttunut.  Gamla Stanin talot ovat suojelukohteita ja siksi niitä ei saa muuttaa, mutta liikkeet ja ravintolat voisivat kyllä vaihtaa nimeä, omistajaa ja ulkoasua, mutta nekin näyttivät olen samoja kuin vuosia sitten: Engelen, Stampen, Slingerbulten, Formosa, Michelangelo ja monet muut!  Paljon hienoja muistoja menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin noissa paikoissa on tullut istuttua iltaa kerta jos toinenkin!

Harri Huhtanen 2018   

Mainokset

Tukholma 16.-18.2.2018 (osa 2)

NordiskamuseetLauantai 17.2.2018     
Suuri osa suomalaisista tuntee nimen Skansen ja aika moni on varmaan käynytkin siellä. Huomattavasti harvempi sen sijaan tuntee Nordiska Museetin ja vielä harvempi on siellä käynyt. Tietäjien joukko harvenee edelleen kun mainitaan nimi Artur Hazelius (1833-1901).  Hazelius on kuitenkin se nimi joka nivoo yhteen sekä Skansenin että Nordiska Museetin. Molemmat nähtävyydet ovat jo yli 100 vuotta vanhoja ja sijaitsevat Djurgårdenissa, joka on iso saari (noin 3 km2)  Östermalmin eteläpuolella.  Hazelius varttui pappisperheessa, opiskeli Uppsalassa kieliä ja väitteli tohtoriksi ja palasi Tukholmaan. Hazelius oli kielen ohella kiinnostunut ruotsalaisesta kansankulttuurista ja hazelius1901teki siksi pitkiä matkoja Ruotsin maaseudulle. Vähitellen hän vakuuttui siitä ,että hänen elämäntehtävänsä olisi pelastaa vanha ruotsalainen kansankulttuuri sekä talot että talousesineet. Hazeliuksen suureellisten suunnitelmien toteuttaminen vaati valtavasti rahaa jota hänellä ei ollut. Hän esitti ideansa kuitenkin niin vakuuttavasti Ruotsin rahamiehille,että hän aina jotenkin pystyi hankkimaan  rahoituksen hankkeilleen ja kun tuli maksun aika pystyi hän aina puhumaan itselleen lisää aikaa. Hazelius saavutti päättäväisyydellään ja puhelahjoillaan enemmän kuin monet valtiomiehet. Hänen ideoidensa pohjalta syntyi valtavan suuri ulkoilmamuseo, Skansen, joka oli alallaan ensimmäisiä maailmassa.  Lisäksi lähelle Djurgårdenin sisääntuloväylää rakennettiin saksalaisia palatseja ja linnoja muistuttava Nordiska Museet, joka jo rakennuksena on huikea nähtävyys sekä ulkopuolelta että sisältä!  Hazelius sai hankkeitaan varten kasaan ystäviltään ja sijoittajilta siihen aikaa uskomattomat 3 miljoonaa kruunua. Lukuna summa tuntuu kovin pieneltä, mutta kun sen muuttaa nykyrahaksi ja nimenomaan siten että miten paljon työvoimaa ja työtä sillä rahalla sai 1800-luvun loppuolella, niin summa kasvaakin 3000 miljoonaan nykykruunuun mikä tekee euroina noin 300 miljoonaa!  Ei siis ihme että omana aikaan Hazeliuksesta käytettiin lempinimeä ”Ruotsin suurin kerjäläinen”.  Talvivaaran perustaja oli myös hyvä puhumaan, muttei saanut mitään kaunista aikaan. Hazeliuksen museo sen sijaan on hieno nähtävyys, joka esittelee monipuolisesti ruotsalaista kansakulttuuria 1600- luvulta nykypäivään mukaan lukien herraskotien esineistö.

Djurgårdenissa on monta mielenkiintoista nähtävyyttä ja jos ne kaikki haluaisi läpikäydä ei siihen yksi päivä riitäisi. Nordiska Museet on jo niin massivinen että siihen on syytä varata 3-4 tuntia. Sen jälkeen ehtii ja toivottavasti jaksaa vielä käydä upouudessa (avattu vasta keväällä 2017) Viikinkimuseossa, jossa on käytetty paljon uusinta tekniikkaa asioiden elävöittämiseksi. Alakerran ”kummitusjuna” -kiertue on mielenkiintoinen enkä halua tehdä tässä juonipaljastuksia, mutta jo sen vuoksi museota voi suositella lämpimästi. Yläkerrassa on paljon videoesityksiä ja aidon, yli 1000 vuotta sitten eläneen viikingin luurangosta nykytekniikalla rekonstruoitu ihmishahmo, joka vaaleaihoisena, vaaleine hiuksinen ja sinisine silmieen muistuttaa yllättävän paljon nykyruotsalaisia. Tosin Ruotsissakin siirtolaisia on jo useammassa polvessa, joten käsite ”nykyruotsalainen” ei ole enää kovin yksiselitteinen.

Harri Huhtanen 2018

Tukholma 16.-18.2.2018 (osa 1)

Perjantai 16.2.2018
Tukholma on niin lähellä että sitä kuvittelee olleensa siellä vähän väliä. Todellisuudessa kun tutkin muistiinpanojani ilmeni että edellisestä kerrasta olikin kulunut jo yli neljä vuotta! Ruotsin laivamatkoihin olen kyllästynyt jo vuosikymmeniä sitten. Tukholmaan lentämistä on kuitenkin rajoittanut se, että SASilla on nykyään lähes monopoliasema Turku-Tukholma -lennoissa ja nämä lennot, etäisyyden huomioiden, ovat suhteettoman kalliita. No, joulukuussa kun varausta tein, onnistuin kuitenkin löytämään edullisen lennon joka oli myös lentoaikojen suhteen hyvä ja niinpä tällä kertaa ei tarvinnut mennä laivalla.  Aikaisemmin Arlandasta piti vielä körötellä lähes tunti bussilla ennen kuin oli kaupungissa, mutta nykyään käytössä on myös nopea juna, jolla pääsee keskustaan 20 minuutissa!  Turusta kotoa pääsee siis parhaimmillaan Tukholman hotelliin kahdessa tunnissa! Niin se kehitys kehittyy!

tukholma2018Kung Carl on vanhin Tukholman edelleen toimivista hotelleista. Hotelli on toiminut jo 150 vuotta! Se sijaitsee Kungsgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteyksessä. Edellinen vierailuni hotellissa oli vuonna 2007 ja ihan yhtä viehättävältä hotelli vaikutti kuin silloinkin. Vaikka Kung Karlissa on 143 huonetta, on kaikki huoneet sisustettu yksilöllisesti ja kodikkaasti. Myös aamiassali ja lobby-baari ovat hyvin viehättäviä ja persoonallisia.

Ulkona taivas oli harmaiden pilvien peittämä, tuuli ja vähän satoi luntakin. Läheltä hotellia, Nybrogatanilta, löytyi mukava lounaspaikka nimeltään Frippe, jossa sai lounastarjouksena puolikkaan kanaa 145 kruunulla (n. 15e). Kana oli todella herkullinen!  Vaikka kyseessä oli lounastarjous, oli se jotain aivan muuta kuin Nesteeltä tai ABC:tä ostetut lounaat, joista nykyään joutuu maksamaan 10e, vaikka laatutaso on mitä on. Bryggmästaren -olut sopi hienosti kana-annoksen kanssa. Ison pullon hinta oli samaa tasoa kuin Suomessa eli 69kr.

Ilta oli pyhitetty Dramatenin Peer Gynt -esitykselle.  Olin ensimmäsitä kertaa elämässäni Dramatenissa, vaikka lukuisat kerrat, tämän hulppean rakennuksen ohi Tukholmassa kulkiessani, olin miettynyt että tuolla pitää jokus käydä. Aina se oli se ”joskus”. Nyt se ei enää ollut joskus ,vaan totisinta totta. Olin joulukuussa onnistunut nettimyynnistä bongaamaan ensimmäiseltä parvelta, läheltä näyttämöä, edulliset tarjousliput ja silloin syntyi myös ajatus koko Tukholman matkasta.

Dramatenin virallinen nimi on Kungliga Dramatiska Teatern ja alun perin teatterin perusti kuningas Kustaa III jo vuonna 1788. Teatteri toimi aluksi Gamla Stanissa , mutta siirtyi sieltä 1800-luvulla Kungsträdgardenin komeaan Ooppera -taloon. Alussa kuningas oli kustantanut teatterin toiminnan omista varoistaan, vähitellen kustannukset nousivat kuitenkin niin suuriksi että teatterin budjetti siirtyi Ruotsin valtion vastuulle. Dramatenin nykyinen teatterirakennus valmistui Nybroplanille vuonna 1908 ja on kunnostettu viimeksi 2007. Sisätiloissa on hienoja maalauksia ja saleja. Päänäyttämän katsomossa on permannon lisäksi kolme parvea ja katsojia sinne mahtuu 1500.

peer_gynt_spel_3479Per Gyntin oli ohjannut saksalainen Michael Thalheimer.   Pääosan esittäjäksi hän oli valinnut 43-vuotiaan Erik Ehnin . Näytelmän ensi-ilta oli ollut torstaina eli perjantaina Per Gynt nähtiin Tukholmassa vasta toista kertaa. Esillepano oli erittäin riisuttu eli lavasteita ei juurikaan ollut, merkillistä ”pylväsmetsää” lukuunottamatta. Tunnelma luotiin musiikilla ja valoilla ja Erik Ehnin loputtomalla monologilla. Ibsenin näytelmässä hahmoja on erittäin paljon, mutta tässä 2018 versiossa näyttelijöitä oli vain kuusi eli monet heistä näyttelivät useamman roolin.  Kieli on vanhahtavaa ruotsia (Ibsen kirjoitti nätelmän 1860-luvulla) ja Erik Ehnin ”tykitys” oli sitä luokkaa että ajoittain tekstiä oli aika vaikea seurata. Kokonaisvaikutelma oli kuitenkin ylevä ja iski tajuntaan nimenomaa Erik Ehnin  hienon pääosasuorituksen vuoksi. Lopussa näyttelijät taputettiin lavalle uudestaan laskujeni mukaan peräti kuusi kertaa!

Harri Huhtanen 2018

Helsinki 11.-13.1.2018

sdr
Michael Monroe ja 7-miehinen bändi vauhdissa Helsingin Börs-talossa 11.tammikuuta 2018

Torstai 11.1.2018
Ilta huipentui Michael Monroen privaattikeikkaan Fabianinkadun pörssitalolla. Olihan siellä monia muitakin esiintyjiä: mm. Diandra ja Kimmo Blom, mutta kyllä Michael otti heiltä shown nimiinsä 10-0! Kenellekään ei jäänyt epässelväksi kuka oli illan kirkkain tähti.   Michaelin laulu oli raakaa, lähes vihaista. Äänessä oli uskomaton voima. Hän hyppi ja pomppi ympäri lavaa ja kiipesi kaiutinkaapin päälle ja teki spagaatin, siis 55 vuotias mies, en usko että kovin moni tuon ikäinen siihen pystyy, siis nivelet ja ligamentit eivät enää siinä iässä sitä yleensä salli. Hurjinta oli kuitenkin se kun hän pyöritti metallista mikkitelinettä päänsä päällä kovaa kierrosvauhtia. Se taitaa olla ainoa hetki elämässäni kun olen ihan oikeasti pelännyt keikalla! Jos hänen otteensa olisi livennyt ja tanko olisi singahtanut 200 hengen katsomoon, olisi siitä kyllä tullut aika rumaa jälkeä! No hengissä kuitenkin selvittiin, minä ja Michael ja täytyy sanoa että tuo lyhyt 30 minuutin keikka teki minuun vaikutuksen, vieläkin ne torstai-illan kuvat pyörivät päässä. Hän tuli lavalle kuin tornado ja poistui samoin. Ei mitään seesteisiä hetkiä ja jutustelua yleisön kanssa kuten edeltävät artistit olivat tehneet, vaan täyttä paahtoa 110 lasissa alusta loppuun. Häkellyttävää ja unohtumatonta samalla kertaa!

Perjantai 12.1.2018
pinaattielämänlankaMessukeskuksessa on valtavat tilat. Luentojen jälkeen paluu Scandic Simonkentän hotellille. Illallinen Sunny Bay – ravintolassa, joka tarjoaa perinteisiä pohjois-Kiinalaisia sekä suosittuja tulisia Sichuanilaisia ruokia. Sunny Bay, sijaitsee Alvar Aallon tiellä, noin 200 metrin kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta, Töölöönlahden itäpuolella vastapäätä Finlandia -taloa. Vielä muutamia vuosia sitten koko alue oli joutomaana, mutta lyhyessä ajassa 2010-luvulla sinne on rakennettu suuri joukko toinen toistaan ”uljaampia” (lue: tylsempiä) toimistorakennuksia, joiden jokaisen  alakerrassa sijaitsee yleensä aina lounas -iltaravintola tai pubi. Sunny Bayn ruoka poikkeaa tavallisista kiinalaisista ravintoloista ja on huomattavasti lähempänä sitä ruokaa mitä kiinalaiset syövät omissa ravintoloissaan Kiinassa. Herkkulisia annoksia oli listalla monia, mutta erityisesti suositellen keitettyä pinaattielämänlankaa. Seurueemme kokeili viittä eri annosta ja olivat hyviä kaikki ja lisäksi viini oli hyvää ja mikä parasta neljän hengen illallinen viineineen ja  jälkiruokineen maksoi vain 140 euroa eli tässä paikassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan (vrt. Copas Y Tapas -arvosteluni).

Lauantai 13.1.2018
Olen kerran elämässäni käynyt Ullanlinnassa sijaitsevassa Cygnaeuksen galleriassa ja pidin kovasti kokoelmista. Nyt oli tarkoitus vierailla siellä toista kertaa, mutta olin lukenut huonosti nettisivulla pienellä kirjoitetun tekstin siitä että museo onkin auki vain kesäaikana (1.5.-30.9.) eli tuli hukkareissu tällä kertaa. Seuraavaksi matkan varteen osui Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Mikael Agricolan erikoisen näköinen, 1930-luvulla funktionalistiseen tyyliin rakennettu ”neulatorni” –kirkko. Sekin oli kiinni! Matka jatkui Viiskulmaan, jossa kuuluisaa Digeliusta vastapäätä sijaitseva A.H. Records on vesivahingon korjausten jälkeen taas avattu asiakkaille. Siitä käynnistä tarkemmin myöhemmin artikkelisarjassani Vinyl record shops in Finland. Juna Turkuun lähtisi vasta 17:37 eli sitä ennen ehti käydä Iso Roobertinkadulla, Jussi69:n rokkibaari Riffissä tutustumassa kansan syvien rivien tuntoihin. Sieltä matka jatkui Presto -nimiseen italialaiseen ravintolaan, josta on hienot näkymät Esplanadille ja vastapäisen Kämp -hotellin arvokkaaseen rakennukseen. Sitten vielä ylihintaiset kahvit ja leivokset Kluuvinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Fazerin kahvilassa (Fazer itse perusti tälle paikalle konditorian vuonna 1891).  Ja niin oli taas yksi Helsingin reissu saatettu päätökseen. Antoisaa oli, jälleen kerran!

Harri Huhtanen 2018 

 

Helsinki 8. -10.12.2017

Perjantai 8.12.2017
hotpotAivan Radisson Blu Royal -hotellin vieressä on Kampin metroasema, josta pääsee kätevästi uudella Länsimetrolla Otaniemeen. Opiskelija-asunnossa syöty Hot Pot on todella herkullista! Se oli jotain mitä ei saa kiinalaisista ravintoloista, ei ainakaan vielä, mutta niin hyvää se oli että uskoisin Hot Potin jossain vaiheessa tulevan muotiin myös Suomessa.

Lauantai 9.12.2017
Royal -hotellin vieressä on Kampintorin Antikvariaatti, jossa teen löytöjä heti aamutuimaan. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas on jo vuosien ajan julkaissut klassikkokirjailijoiden vähemmän tunnettuja ja aikaisemmin jopa suomentamattomia teoksia. Sadukeidas on panostanut myös siihen että kirjojen hinta on kuluttajaystävällinen. Niinpä ostan 5-7 euron hintaisina pokkaripainoksina Savukeitaan julkaisemia Joycen, Flaubertin, Kafkan ja Cocteaun harvinaisempia teoksia.  Kampintorilta matka jatkuu jalan kohti Uudenmaankatua. Taivas on harmaiden pilvien peittämä ja – kuten aina Helsingissä – mereltä puhaltaa jäätävän kylmä tuuli. Uudenmaankadulla on monia mielenkiintoisia liikkeitä. Tällä kertaa tutustun Kummisetä -nimiseen divariin, mutta siitä Hilma af Klintvierailusta kerron tarkemmin joskus myöhemmin levydivarit -sarjassani.  Levy- ja kirjaostosten jälkeen on vuorossa tutustuminen Töölöössä, Nervanderinkadulla, Eduskuntatalon takana sijaitsevaan, vuonna 1928 valmistuneeseen Helsingin Taidehalliin. Tällä hetkellä taidehallissa on esillä Sammon yli 1000 taideteoksen harvinaislaatuisesta kokoelmasta koottu noin 100 teoksen näyttely, jossa voi tutustua sekä Suomen moderniin taiteeseen että ”kultakauden” taiteilijoiden (Schjerfbeck, Gallen-Kallela, Edelfelt, Westerholm, von Wright jne.) harvemmin nähtyihin teoksiin.  Taidehallin lähellä, Museokadulla on pieni, lähes huomaamaton, italialainen ravintola Coma. Paikka on niin pieni (vain noin 30 asiakaspaikkaa) että yleensä sinne pääsee vain jos on tehnyt varauksen etukäteen. Soitan ravintoloitsijalle ja koska olemme liikkeellä ravintolan avaamisaikaan, löytyy vielä yksi pöytä kahdeksi tunniksi. Alkuruokana on bruschettaa ja pääruokana karitsanfilettä.  Nettiarvosteluissa Coman palvelua haukutaan hitaaksi ja annoksia liian pieniksi. Olen ihan eri mieltä. Ainakin 9.12.17 vierailulla palvelu oli nopeaa ja annokset riittävän kokoisia.  Tosin eivät mitään ”tukkimiehen” annoksia, mutta se ei kai ole tarkoituskaan, bulgakovjulistejos halutaan että asiakas nauttii ruuan makuvivahteista.  Illalla on vuorossa Kansallisteatterin Willensaunassa syyskuussa 2017 ensi-iltana saanut kuuluisan venäläiskirjailija Mihail Bulgakovin romaanista teatteriesitykseksi sovitettu Mestari ja Margarita. Näytelmä on otettu innostuneesti vastaan sillä tällä hetkellä loppuvuoden 2017 ja kevätkaudet 2018 näytökset ovat muutamaa irtopäivää lukuunottamatta loppuunmyyty. Romaanissa liikutaan ainakin kahdessa eri aikatasossa ja muutoinkin teoksen sovittaminen teatteriin ei ole niitä maailman helpompia tehtäviä. Tällä kertaa tekijät ovat onnistuneet hyvin ja erityisesti nuori, Tv:stä tuttu ”trivago-tyttö” Annika Poijärvi on pääroolissa vakuuttava. Saattaa olla että jos esitykset jatkuvat vielä syksyllä 2018, tulen katsomaan tämän esityksen vielä uudestaan.

Sunnuntai 10.12.2017
radissonbluroyalMarraskuussa Scandic Park-hotellissa aamiaistila oli aivan liian täynnä. Sama juttu Radisson Royalissa. Toista oli vielä 1980-luvulla. Aamiaisensa sai syödä rauhassa eikä ruokaa tarvinnut jonottaa. Poissa oli kiire ja meteli hotellien aamiaistiloista. Hyvä tietenkin hotelleille että asiakkaita riittää ja että ruoka maistuu, mutta rauhaa ja tunnelmaa arvostavalle matkamiehelle tällainen ”Ruotsinlaiva -meininki” tuntuu aika hirvittävältä. Hotellien aamiashuone on muuttunut pelkäksi turistin ”tankkauspisteeksi” ennen kaupungille lähtöä. Ymmärrän tämän sesonkiaikoina eli kesällä ja suurten festivaalien ja messujen aikaan, mutta nyt kun on vuoden harmain ja kurjin aika ja silti Helsingin keskustan hotelleissa on väkeä kuin ”pipoa” niin alkaa tuntua siltä että pääkaupungissa sesonkiaika on nykyään ympäri vuoden. Ehkä asia ei ole näin Helsingin pienissä tai syrjäisemmissä hotelleissa, mutta ainakin Parkilla ja Royalilla vaikuttaa menevän hyvin myös loppuvuodesta. Jopa huoneen luovutusta joutuu jonottamaan. Eipä sitten enää muuta kuin paluulippujen osto ja paluu harmaasta Helsingistä vielä harmaanpaan Turkuun.

Harri Huhtanen 2017

Helsinki 10.-12.11.2017

helsinki201711

Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siisLiemi ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

keskustakirjasto-e1479463811846

Palermo, Sisilia 24.9. -1.10.2017

palermo

Kovin moni suomalainen yhdistää Sisilian vain sanaan MAFIA. Palermo on tämän yli viiden miljoonan asukkaan saaren pääkaupunki. Ydin-Palermossa on 700 000 asukasta ja Suur-Palermossa 1,2 miljoonaa! Palermon asutus levittäytyy kapungin ulkopuolelle jokseenkin yhtenäisenä yli 10 km:n säteellä .  Palermo  sijaitsee saaren länsipään pohjoisrannalla.  Palermo on äärimmäisten vastakohtien kaupunki: siellä on sellaista köyhyyttä joka ei Suomessa olisi mahdollista, mutta myös sellaista rikkautta joka on Suomessa harvinaista.  Turistit tuovat rahat Palermoon ja koko saarelle eli mafia ei heitä hätyyttele, vaan pikemminkin kunnioittaa. Taskuvarkaat ovat asia erikseen, he eivät yleensä liity mafia-toimintaan.

1100-luvulla kun Suomessa vielä kuokittiin maata ja asuttiin hirsimajoissa asui Sisiliassa miljoonia ihmisiä ja Palermossakin yli 300 000! Kuuluisan normannikuninkaan  Roger II hovi oli suureellinen: upeita bysantilaiseen tyyliin sisustettuja isoja kirkkoja sekä toinen toistaan komeampia palatseja!

Kun Suomessa ei ollut vielä paljon mitään eli 800 vuotta ekr. perustivat foinikialaiset kauppiaat Palermon kaupungin. Paikallinen väestö, nimeltään sikaanit ja elymialaiset, joutui sopeutumaan ensin foinikialaisten, sitten kartagolaisten, sitten kreikkalaisten, sitten roomalaisten, sitten ostrogoottien, sitten bysanttilaisten, sitten arabien, sitten normannien ja lopuksi vielä  espanjalaisten ja ranskalaisten hallintoon.  Vasta 1860 Palermon väestö pääsi Garibaldin johdolla ”emo” -Italian yhteyteen. Ehkäpä mafian pitkäikäisyyden selittääkin juuri se, että Sisiliassa vallanpitäjät ovat vaihtuneet sitä tahtia että perinteitä kunnioittavan kansan on vaikea ollut seurata perässä ja toisaalta mikään valloittajakansoista ei ihan loppullisesti ole saanut sisilialaista ylpeää, omanarvontuntoista ja tietyssä mielessä hyvin ”tulista” alkuperäisväestöä hallintaansa.

Harri Huhtanen 2017