Haminan matka 20.-23.7.2018 (osa 3)

Tammio ja Ulko-Tammio 21.7.2018

haminamerimatka

Konserttia seuraavana päivänä oli vuorossa merimatka Haminan ulkosaaristoon. Matka tehtiin pienellä Vikla II-aluksella ja siihen meni koko päivä. Lähtö Haminan satamasta klo 10 ja paluu vasta klo 17. Tammion saari sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Haminasta. Ulko-Tammio sijaitsee vielä kauempana ulkomerellä eli matkaa rannasta kertyy yli 30 km. Tammio on asuttu, mutta Ulko-Tammiossa ei ole ympärivuotisia asukkaita. Ennen matkaa oli ennustettu sadetta, mutta lopulta sitten säät kuitenkin suosivat meitä eli sadetta ei tullutkaan ja aurinkokin paisteli loppumatkalla. Suurin osa matka-ajasta kului laivalla, mutta onneksi risteilyllä oli varattu 90min myös Ulko-Tammioon tutustumiseen ja lisäksi Tammiossa oli 45min. opastettu kierros.haminaulkotammio

Ulko-Tammio on pieni, karu luonnonkaunis saari lähellä Suomen ja Venäjän merialueen ulkorajaa.  Ulko-Tammiossa oli II maailmansodan aikaan tykkiasema josta käsin taisteltiin venäläisiä vastaan. Deaktivoitu tykki on siellä vieläkin muistona.

Tammiossa on jopa ympärivuotista asutusta, vaikkei saarelle ole vieläkään vedetty sähkökaapelia. Talvella Tammion harvalukuiset pysyväisasukkaat käyttävät sähkögeneraattoreita.  Opas kertoi mielenkiintoisia tarinoita elämästä Tammiossa sen kukoistusaikana eli 1800-luvun loppupuolella, jolloin saarelle rakennettiin myös pieni haminatammiokoulu, koska silloin saarella asui myös lapsiperheitä. Kalastus oli pitkään Tammion pääelinkeino. Nykyään saaressa on parikymmentä vanhaa, oikein tyylikkäästi kunnostettua puutaloa.

Paluumatka pienellä laivalla oli vähän puuduttava, koska se kesti niin kauan ja maisemat oli jo kertaalleen nähty. Kokonaisuutena matkasta jäi kuitenkin hyvä muisto, erityisesti Ulko-Tammion karu luonto teki matkaajaan vaikutukssen.

Harri Huhtanen 2018  

Mainokset

Haminan matka 20.-23.7.2018 (osa 2)

Ilmakuva nykyisestä Haminasta. Konserttialue, jossa Deep Purple esiintyi 20.7.2018 kuvassa alinna keskellä (valkoinen katos).  

hamina

Hamina 20. -21.7.2018

Haminaan saavuimme vasta hieman ennen Deep Purplen konserttia ja yöpyminen oli Kotkassa. Seuraavana päivänä oli laivaristeily lähisaaristoon ja sen päätteeksi ruokailu Haminassa.

Arkitehtuuriltaan Hamina on Suomessa ja oikeastaan koko Euroopassa aika ainutlaatuinen, sillä kaupunki on Bastioneineen rakennettu tähden muotoiseksi 1721. Aluksi kaupungin nimi oli Ruotsin silloisen kuninkaan Fredrik I mukaan Fredrikshamn ja myöhemmin nimestä kehittyi suomenkielinen versio Hamina. Haminan kaupunkia edelsi Vehkalahti, jonka  paljon Suomessa matkustellut kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti 1653. Vehkalahti koki kuitenkin täydellisen hävityksen Ruotsi-Suomen 1700-luvun alussa Venäjää vastaan käymässä sodassa. 1700-luvun Suomen oloissa ainutlaatuinen asemakaava noudatti 1500-luvun italialaisen renesanssilinnoituksen periaatteita. Haminan keskiössä on vanha Raatihuone (1798)  jota ydinkeskustan kadut kiertävät  kahdeksankulmaisessa ympyrässä.  Raatihuoneentorilta lähtee vastaavasti  kahdeksan säteittäistä katua. Näitä leikkaa kaksi samankeskistä sisäkkäistä ympyräkatua, Pikkuympyräkatu ja Isoympyräkatu. Näistä vain Pikkuympyräkatu tekee täyden kierroksen Raatihuoneentorin ympäri, Isoympyräkatu vaillinaisen kierroksen. Isoympyräkadun ulkopuolella on linnoitusketju, jolla keskusta on ympäröity. Suurin osa Haminan vanhimmasta rakennuskannasta sijaitsee linnoitusketjun sisäpuolella.

Konserttialueelle kulkiessa viehätti eräs pikkukatu, jonka jokainen talo on hiljattain kunnostettu ja talojen seinissä oli laatat jotka kertoivat talojen historian.  Haminassa on edelleen ilahduttavan paljon romanttisia 1700- ja 1800-luvun rakennuksia.

haminamonami

Seuraavana päivänä, laivaristeilyn jälkeen seurueemme ruokaili aivan ydinkeskusssa kellariravintola Mon Amissa , joka oli konstailematon suomalainen ravintola. Ravintola ei edustanut fine diningia, vaan annokset olit tuhteja ja rehtejä. Pippuripihvi ja lohiannokset olivat varsin hyviä, samoin talon viini. Ja myös ravintolan hintataso oli Helsingin paikkoihin verrattuna ihan kohtuullinen.

Haminasta jäi hyvä fiilis, vaikka vierailu jäikin turhan lyhyeksi ja pintapuoliseksi. Tosin olin ollut kyllä pari kertaa aikaisemminkin Haminassa ja koska kaupungissa on vain 20 000 asukasta tutustuu siihen hyvin jo yhdessä päivässä.

Harri Huhtanen 2018  

Haminan matka 20.-23.7.2018 (osa 1)

Loviisa 20.7.2018
Harvemmin teen pitkiä matkoja Suomen sisällä. Etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomessa niin suuret ja tiet enimmäkseen tylsiä. Deep Purplen konsertti Haminassa innosti kuitenkin lähtemään pitkälle sisämaan matkalle kun eräs Kotkassa asuva kaverini tarjosi majoitusta ja lupasi järjestää liputkin.

Turusta Haminaan on yli 300 km enimmäkseen tylsää moottoritietä. Niinpä päätimme poiketa Loviisaan, jossa olin aina halunnut käydä, mutta se ei vaan ollut koskaan varsinaisesti osunut matkan varrelle. No, onneksi nyt osui. Tosin aikaa kaupunkiin tutustumiseen oli vain vajaa tunti, joten on selvää, että käynti jäi hyvin pintapuoliseksi.
Ensi vaikutelma oli erikoinen. Vaikutti siltä että kaupunki oli jotenkin juuttunut 1970- luvulle, niin paljon siellä oli sen ajan rakennuksia, mutta onneksi paljon oli säilytetty loviisasepankuja myös hyvin vanhoja taloja, joiden ansiosta Loviisa ei vaikuttanut yhtä masentavalta kuin keskiverto pieni suomalainen kaupunki, jossa nykyään on vain toinen toistaan tylsempiä suorakaiteen mutoisia betonilaatikoita: prisma, osuuspankki, alko, kunnantalo, verovirasto, apteekki ja hautaustoimisto – näistä koostuu nykyään pieni suomalainen kaupunki!

loviisakomendantintaloLoviisassa on sentään jäljellä hieno Komendantintalo, joka on rakennettu 1755 ja jossa toimii nykyään kaupunginmuseo. Se on melkein yhtä vanha kuin koko kaupunki, sillä alun perin Loviisan nimi oli Degerby ja se perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745 raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta valmistui vain osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.

Viime vuosina Loviisa on jatkanut kutistumistaan, sillä vielä 1990-luvun alkupuolella kaupungin alueella asui noin 17 000 ihmistä, nykyään enää 15 000, joista vain runsas 7 000 keskustan alueella.

Harmi että aikaa oli niin vähän. Loviisa oli ikään kuin muisto omasta nuoruudestani Porissa: paljon puutaloja, muutamia todella hienoja 1700- ja 1800 -luvun rakennuksia ja kumma kyllä iso joukko rapistuneita 1970-luvun rakennuksia (ei ole ollut rahaa rakentaa uutta?).  Pakostakin siitä tuli jotenkin nostalgiset fiilikset. Mutta ei voinut mitään…matkan piti jatkua, kuten aina…

Harri Huhtanen 2018

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 10)

villehaute

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 3) ?
Luxembourgin ”sydän” on historiallinen yläkaupunki, joka on luksenburgin kielellä nimeltään Uewerstad, englanniksi Ville Haute ja saksaksi Oberstadt. Suurin osa kaupungin nähtävyyksistä sijaitsee tällä pienellä alueella, jossa nykyisin asuu enää 3500 ihmistä. Alue on nykyään täynnä erilaisia liikkeitä, ravintoloita, baareja, toimistoja ja historiallisia rakennuksia ja siksi asuntoja yläkaupungissa on enää hyvin vähän. Päivittäin suuri osa luxembourgilaisesta liikkuu kuitenkin tällä alueella työn, ostosten ja huvitusten vuoksi.  Yläkaupunkia suojaamaan on 1000 vuoden aikana rakennettu monimutkainen ja laaja puolustusjärjestelmä, joka koostuu Bock– harjanteen sisään kaivetusta kilometrejä pitkästä luolastosta sekä suojavallituksista.   Osa tästä luolastosta on nykyään avoinna yleisölle ja tätä opastuskierrosta voi lämpimästi suositella.

Euroopan johtavat valtiot ovat aina olleet kiinnostuneita Luxembourgista. Hapsburgit
hallitsivat tätä erikoista kaupunkia 1400 -luvulla, Espanjalaiset 1500 -luvulla ja lopuksi Ranskalaiset 1600-  ja 1700 -luvulla. 1800-luvulla Napoleonin kukistumisen jälkeinen Euroopan valtioiden uusjako mahdollisti Luxembourgille autonomian ja Suurherttuakunnan tittelin.  Vuonna 1835 maa itsenäistyi, mutta menetti samalla suuren osan ranskankielisistä alueistaan Belgialle.  Luxembourg on siis aina ollut erittäin kansainvälinen, monikulttuurinen alue.  Erikoisinta on ehkä se ,että myös epanjalaiset ovat hallinneet Luxembourgia pitkään. Toistaiseksi tästä espanjalaisesta kaudesta suuri yleisö ei ole saanut kovinkaan paljon tietoja, mutta alakaupungin eli Grundin perukoilta löytyi laaja, espanjalaisen kuvernöörin  palatsialue jota paraikaa kunnostetaan. Historiallisten kuvien perusteella  tämä Mansfeld -nimisen kuvernöörin palatsirakennus ja siihen kuulunut puutarha on ollut valtavan suuri ja sen hoidosta ovat vastanneet sadat työntekijät.

Kuvassa Luxembourgia hallinneen espanjalaisen Peter Ernst I von Mansfeld-Vorderortin (1517 –1604) komea palatsi ja sen puutarha. Ranskalaiset tuhosivat sekä palatsin että sen puutarhan 1600-luvun loppupuolella, mutta viime vuosina aluetta on taas alettu kunnostaa, vaikka alkuperäisistä rakennuksista vain murto-osa on säilynyt.     

luxembourgmansfeld

Harri Huhtanen 2018  

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 9)

Luxembourgin kaupunginmuseo sijaitsee 40 metriä korkean äkkijyrkän kallioseinän reunalla.

luxembourg25074

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 2) ?

Kysymystä luxembourgilaisuuden perimmäisestä olemuksesta voi pohtia myös maan historian valossa. Luxembourg on ollut itsenäinen vasta suhteellisen lyhyen aikaa ja sinäkin aikana he ovat olleet hyvin kansainvälisiä ja pyrkineetkin kansainvälisyyteen, kuten matkakertomukseni edellisessä osassa kerroin.

Vuonna 1996 Luxembourgin kaupunginmuseo uusittiin ja siitä tuli todella hieno!  Museo sijaitsee yläkaupungin laidalla aivan jyrkänteen vieressä ja siinä on peräti viisi tilavaa kerrosta. Museon näköalahissi on varmaan Euroopan suurimpia. Itse en ainakaan koskaan aikaisemmin ole ollut niin isossa hississä, sinne mahtuisi helposti yli 60 henkilöä samanaikaisesti ja hissin kantavuus on monta tonnia.

Museo on rakennettu vanhojen talojen tiloihin, alimmissa kerroksissa on ollut asuinrakennuksia jo keskiajalla. Ilmanvaihto on hienosti toteutettu, sillä edes kellarikerroksessa ei ollut kosteaa, vaikka kivet peittivät seiniä. Museossa kerrotaan koko Luxembourgin kaupungin tarina 1000-luvulta nykyaikaan. Museon nettisivulla on  museorakennuksen 3D -mallinnos, jonka avulla voi kotoakin käsin ”vaeltaa” museossa, jos vaan viitsii käyttää aikaa ja nähdä vaivaa asian eteen.

http://citymuseum.lu/en/the-museum/le-musee-en-3-d/?parent_id=7917

Harri Huhtanen 2018  

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 8)

luxdemographie

Mitä on luxembourgilaisuus?

Koska minulla ei ollut aikaa tututustua koko maahan, pätee se mitä tässä kirjoitan ensi sijaisesti  maan pääkaupunkiin eli Luxembourg Cityyn josta jatkossa käytän tässä nimitystä Luxembourg.

Luxembourgilaisuus on vaikeasti määritettävissä, koska se sisältää kaksi tavallaan toisilleen vastakkaista, mutta samanaikaisesti kuitenkin yhdistettävissä olevaa elementtiä. Toisaalta luxembourgilaiset haluavat olla itsenäisiä ja haluavat ettei heidän asioihinsa puututa, koska vuosisatojen ajan he olivat alistetussa asemassa. Toisaalta kuitenkin juuri Luxembourgissa syntyi toisen maailmansodan jälkeen ajatus Euroopan yhteisöstä ja juuri luxembourgilaiset ovat aina olleet voimakkaasti yhtenäisen Euroopan kannalla. Luxembourgin kaupunki on malliesimerkki tai ehkä EU:n vastustajien mielestä kauhuesimerkki siitä mitä tarkoittaa todellinen kansainvälistyminen ja todellinen monikultturellisuus. Kaupungissa asuu nykyään 167 eri kansallisuuden edustajia ja 110 000 asukkaasta 80 000 on ulkomaalaisia! Luxembourgin kansalaisia pääkaupungissa on vain 30 000! 17% asukkaista puhuu ranskaa, 11% portugalia ja 7% italiaa. Lisäksi Luxembourgissa käy päivttäin valtava määrä ranskalaisia, belgialaisia ja saksalaisia töissä! Luxembourgilaiset ovat siis tavallaan ”vähemmistönä” omassa pääkaupungissaan. Harva tietää ,että Luxembourgissa on oma kieli, nimeltään Luksemburgi. Se on ikivanha saksan murre ja aika harva puhuu sitä, koko maassa vain 30 000 ihmistä. Luksenburgi on ollut virallinen kieli maassa vasta vuodesta 1984 lähtien. Hotellin TV:n kanavien perusteella Luksenburgi lienee kuitenkin edelleen vähän samassa asemassa kuin Saamen kieli Suomessa eli TV:ssä sitä erittäin harvoin kuulee. Vaikutelmaksi jäi että valtaosa ohjelmista lähetetään saksaksi tai ranskaksi ja Luxembourgissa, kuten muissakin Keski-Euroopan maissa, ohjelmat yleensä dubataan eli tekstitystä käytetään harvoin.

luxbankassetsMitä siis nykyään on luxembourgilaisuus?  Ensimmäisenä – ja varsinkin kun vertaan siihen miltä kaupunki näytti vuonna 1989 – sanoisin että se on yhä suurempaa bisneshenkisyyttä. Keskustan ilme on 30 vuodessa muuttunut valtavasti kun joka puolelle vanhan kaupungin kylkeen rakennetaan toinen toistaan korkeampia pankkikonttoreita. Erityisen paljon pankkitoimintaa Luxembourgiin on siirtynyt ja on edelleen siirtymässä Lontoosta, jossa pankkimaailma pelkää brexitin tuhoisia seurauksia liiketoiminnalleen. Lisäksi yhä suuremmat joukot EU virkamiehistä työskentelee ja asuu Luxembourgissa. Kaikki tämä on johtanut siihen että hotellihuoneiden hinnat ovat nousseet valtavasti ja muutoinkin Luxembourgissa kaikki on paljon kallimpaa kuin lähellä sijaitsevassa Trierissä. Mutta luxembourgilaiset tuntuvat olevan ylpeitä tästä kaikesta. Heidän maansa menestyy ja pienestä koostaan huolimatta on kirjaimellisesti Euroopan “sydämessä”, koska niin monet EU:n virastot ja niin monet isot pankit ovat päättäneet asettua Luxembourgiin. Kaiken tämän nopean muutoksen ja bisnes -hurlumhein keskellä luxembourgilaisten ikivanha motto on edelleen: “Mir wëlle bleiwe wat mir sinn”.  Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa: “haluamme pysyä sellaisina kuin olemme”.                    

Harri Huhtanen 2018  

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 7)

Tältä Luxembourgin kaupunki tuntemattoman taiteilijan mukaan näytti 1600-luvulla. Vanhaan kaupunkiin kuljettiin linnoitettua vuoren harjannetta pitkin. Asutusta oli jo tuohon aikaan kolmessa eri tasossa.  Korkeuserot tulevat tässä vanhassa kuvassa vähän huonosti esille. Jokilaakson syvimmässä kohdassa talot  sijaitsivat tiettävästi yli 40 metriä alempana kuin vanhan kaupungin muuri! 

Luxembourg_1649

Luxembourg City – Euroopan topografisesti erikoisin pääkaupunki!

Trieristä on erinomaiset junayhteydet Luxembourgin pääkaupunkiin, Luxembourg Cityyn jossa olin siis piipahtanut edellisen kerran vuonna 1989. Aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, olin varsin otettu näkymistä kun juna lähestyi Luxembourg Cityä, jonka väitän olevan monessa mielessä Euroopan erikoisin pääkapunki. Ensimmäiseksi on pakko mainita kaupungin topografia, joka on täysin ainutlaatuinen. Vanha kapunki sijaitsee korkealla kalkkikivikallion harjalla, jonka juurella kulkevat Alzette  ja Pétrusse joet. Niiden varrelle, kahteen noin 40 metriä syvään rotkoon on keskittynyt myös paljon vanhaa asutusta. Rautatieasema taas sijaitsee rotkon toisella puolella, Adolphe Bridgen läheisyydessä. Näin ollen kaupungissa on asutusta ainakin kolmessa eri tasossa ja siksi kaupungin topografiaa on mahdotonta kunnolla esittää yhdessä kuvassa. Ymmärtääkseen Luxembourgin erikoista topografiaa pitää itse matkustaa paikan päälle ja kulkea kaikissa noissa tasoissa. Tämänkertainen vierailuni kesti vajaa kolme päivää, mutta se jo riitti jonkin verran syvemmän tiedon hankkimiseen tästä ihmeellisestä kaupungista.

Harri Huhtanen 2018