Helsinki 11.-13.1.2018

sdr
Michael Monroe ja 7-miehinen bändi vauhdissa Helsingin Börs-talossa 11.tammikuuta 2018

Torstai 11.1.2018
Ilta huipentui Michael Monroen privaattikeikkaan Fabianinkadun pörssitalolla. Olihan siellä monia muitakin esiintyjiä: mm. Diandra ja Kimmo Blom, mutta kyllä Michael otti heiltä shown nimiinsä 10-0! Kenellekään ei jäänyt epässelväksi kuka oli illan kirkkain tähti.   Michaelin laulu oli raakaa, lähes vihaista. Äänessä oli uskomaton voima. Hän hyppi ja pomppi ympäri lavaa ja kiipesi kaiutinkaapin päälle ja teki spagaatin, siis 55 vuotias mies, en usko että kovin moni tuon ikäinen siihen pystyy, siis nivelet ja ligamentit eivät enää siinä iässä sitä yleensä salli. Hurjinta oli kuitenkin se kun hän pyöritti metallista mikkitelinettä päänsä päällä kovaa kierrosvauhtia. Se taitaa olla ainoa hetki elämässäni kun olen ihan oikeasti pelännyt keikalla! Jos hänen otteensa olisi livennyt ja tanko olisi singahtanut 200 hengen katsomoon, olisi siitä kyllä tullut aika rumaa jälkeä! No hengissä kuitenkin selvittiin, minä ja Michael ja täytyy sanoa että tuo lyhyt 30 minuutin keikka teki minuun vaikutuksen, vieläkin ne torstai-illan kuvat pyörivät päässä. Hän tuli lavalle kuin tornado ja poistui samoin. Ei mitään seesteisiä hetkiä ja jutustelua yleisön kanssa kuten edeltävät artistit olivat tehneet, vaan täyttä paahtoa 110 lasissa alusta loppuun. Häkellyttävää ja unohtumatonta samalla kertaa!

Perjantai 12.1.2018
pinaattielämänlankaMessukeskuksessa on valtavat tilat. Luentojen jälkeen paluu Scandic Simonkentän hotellille. Illallinen Sunny Bay – ravintolassa, joka tarjoaa perinteisiä pohjois-Kiinalaisia sekä suosittuja tulisia Sichuanilaisia ruokia. Sunny Bay, sijaitsee Alvar Aallon tiellä, noin 200 metrin kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta, Töölöönlahden itäpuolella vastapäätä Finlandia -taloa. Vielä muutamia vuosia sitten koko alue oli joutomaana, mutta lyhyessä ajassa 2010-luvulla sinne on rakennettu suuri joukko toinen toistaan ”uljaampia” (lue: tylsempiä) toimistorakennuksia, joiden jokaisen  alakerrassa sijaitsee yleensä aina lounas -iltaravintola tai pubi. Sunny Bayn ruoka poikkeaa tavallisista kiinalaisista ravintoloista ja on huomattavasti lähempänä sitä ruokaa mitä kiinalaiset syövät omissa ravintoloissaan Kiinassa. Herkkulisia annoksia oli listalla monia, mutta erityisesti suositellen keitettyä pinaattielämänlankaa. Seurueemme kokeili viittä eri annosta ja olivat hyviä kaikki ja lisäksi viini oli hyvää ja mikä parasta neljän hengen illallinen viineineen ja  jälkiruokineen maksoi vain 140 euroa eli tässä paikassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan (vrt. Copas Y Tapas -arvosteluni).

Lauantai 13.1.2018
Olen kerran elämässäni käynyt Ullanlinnassa sijaitsevassa Cygnaeuksen galleriassa ja pidin kovasti kokoelmista. Nyt oli tarkoitus vierailla siellä toista kertaa, mutta olin lukenut huonosti nettisivulla pienellä kirjoitetun tekstin siitä että museo onkin auki vain kesäaikana (1.5.-30.9.) eli tuli hukkareissu tällä kertaa. Seuraavaksi matkan varteen osui Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Mikael Agricolan erikoisen näköinen, 1930-luvulla funktionalistiseen tyyliin rakennettu ”neulatorni” –kirkko. Sekin oli kiinni! Matka jatkui Viiskulmaan, jossa kuuluisaa Digeliusta vastapäätä sijaitseva A.H. Records on vesivahingon korjausten jälkeen taas avattu asiakkaille. Siitä käynnistä tarkemmin myöhemmin artikkelisarjassani Vinyl record shops in Finland. Juna Turkuun lähtisi vasta 17:37 eli sitä ennen ehti käydä Iso Roobertinkadulla, Jussi69:n rokkibaari Riffissä tutustumassa kansan syvien rivien tuntoihin. Sieltä matka jatkui Presto -nimiseen italialaiseen ravintolaan, josta on hienot näkymät Esplanadille ja vastapäisen Kämp -hotellin arvokkaaseen rakennukseen. Sitten vielä ylihintaiset kahvit ja leivokset Kluuvinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Fazerin kahvilassa (Fazer itse perusti tälle paikalle konditorian vuonna 1891).  Ja niin oli taas yksi Helsingin reissu saatettu päätökseen. Antoisaa oli, jälleen kerran!

Harri Huhtanen 2018 

 

Mainokset

Helsinki 8. -10.12.2017

Perjantai 8.12.2017
hotpotAivan Radisson Blu Royal -hotellin vieressä on Kampin metroasema, josta pääsee kätevästi uudella Länsimetrolla Otaniemeen. Opiskelija-asunnossa syöty Hot Pot on todella herkullista! Se oli jotain mitä ei saa kiinalaisista ravintoloista, ei ainakaan vielä, mutta niin hyvää se oli että uskoisin Hot Potin jossain vaiheessa tulevan muotiin myös Suomessa.

Lauantai 9.12.2017
Royal -hotellin vieressä on Kampintorin Antikvariaatti, jossa teen löytöjä heti aamutuimaan. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas on jo vuosien ajan julkaissut klassikkokirjailijoiden vähemmän tunnettuja ja aikaisemmin jopa suomentamattomia teoksia. Sadukeidas on panostanut myös siihen että kirjojen hinta on kuluttajaystävällinen. Niinpä ostan 5-7 euron hintaisina pokkaripainoksina Savukeitaan julkaisemia Joycen, Flaubertin, Kafkan ja Cocteaun harvinaisempia teoksia.  Kampintorilta matka jatkuu jalan kohti Uudenmaankatua. Taivas on harmaiden pilvien peittämä ja – kuten aina Helsingissä – mereltä puhaltaa jäätävän kylmä tuuli. Uudenmaankadulla on monia mielenkiintoisia liikkeitä. Tällä kertaa tutustun Kummisetä -nimiseen divariin, mutta siitä Hilma af Klintvierailusta kerron tarkemmin joskus myöhemmin levydivarit -sarjassani.  Levy- ja kirjaostosten jälkeen on vuorossa tutustuminen Töölöössä, Nervanderinkadulla, Eduskuntatalon takana sijaitsevaan, vuonna 1928 valmistuneeseen Helsingin Taidehalliin. Tällä hetkellä taidehallissa on esillä Sammon yli 1000 taideteoksen harvinaislaatuisesta kokoelmasta koottu noin 100 teoksen näyttely, jossa voi tutustua sekä Suomen moderniin taiteeseen että ”kultakauden” taiteilijoiden (Schjerfbeck, Gallen-Kallela, Edelfelt, Westerholm, von Wright jne.) harvemmin nähtyihin teoksiin.  Taidehallin lähellä, Museokadulla on pieni, lähes huomaamaton, italialainen ravintola Coma. Paikka on niin pieni (vain noin 30 asiakaspaikkaa) että yleensä sinne pääsee vain jos on tehnyt varauksen etukäteen. Soitan ravintoloitsijalle ja koska olemme liikkeellä ravintolan avaamisaikaan, löytyy vielä yksi pöytä kahdeksi tunniksi. Alkuruokana on bruschettaa ja pääruokana karitsanfilettä.  Nettiarvosteluissa Coman palvelua haukutaan hitaaksi ja annoksia liian pieniksi. Olen ihan eri mieltä. Ainakin 9.12.17 vierailulla palvelu oli nopeaa ja annokset riittävän kokoisia.  Tosin eivät mitään ”tukkimiehen” annoksia, mutta se ei kai ole tarkoituskaan, bulgakovjulistejos halutaan että asiakas nauttii ruuan makuvivahteista.  Illalla on vuorossa Kansallisteatterin Willensaunassa syyskuussa 2017 ensi-iltana saanut kuuluisan venäläiskirjailija Mihail Bulgakovin romaanista teatteriesitykseksi sovitettu Mestari ja Margarita. Näytelmä on otettu innostuneesti vastaan sillä tällä hetkellä loppuvuoden 2017 ja kevätkaudet 2018 näytökset ovat muutamaa irtopäivää lukuunottamatta loppuunmyyty. Romaanissa liikutaan ainakin kahdessa eri aikatasossa ja muutoinkin teoksen sovittaminen teatteriin ei ole niitä maailman helpompia tehtäviä. Tällä kertaa tekijät ovat onnistuneet hyvin ja erityisesti nuori, Tv:stä tuttu ”trivago-tyttö” Annika Poijärvi on pääroolissa vakuuttava. Saattaa olla että jos esitykset jatkuvat vielä syksyllä 2018, tulen katsomaan tämän esityksen vielä uudestaan.

Sunnuntai 10.12.2017
radissonbluroyalMarraskuussa Scandic Park-hotellissa aamiaistila oli aivan liian täynnä. Sama juttu Radisson Royalissa. Toista oli vielä 1980-luvulla. Aamiaisensa sai syödä rauhassa eikä ruokaa tarvinnut jonottaa. Poissa oli kiire ja meteli hotellien aamiaistiloista. Hyvä tietenkin hotelleille että asiakkaita riittää ja että ruoka maistuu, mutta rauhaa ja tunnelmaa arvostavalle matkamiehelle tällainen ”Ruotsinlaiva -meininki” tuntuu aika hirvittävältä. Hotellien aamiashuone on muuttunut pelkäksi turistin ”tankkauspisteeksi” ennen kaupungille lähtöä. Ymmärrän tämän sesonkiaikoina eli kesällä ja suurten festivaalien ja messujen aikaan, mutta nyt kun on vuoden harmain ja kurjin aika ja silti Helsingin keskustan hotelleissa on väkeä kuin ”pipoa” niin alkaa tuntua siltä että pääkaupungissa sesonkiaika on nykyään ympäri vuoden. Ehkä asia ei ole näin Helsingin pienissä tai syrjäisemmissä hotelleissa, mutta ainakin Parkilla ja Royalilla vaikuttaa menevän hyvin myös loppuvuodesta. Jopa huoneen luovutusta joutuu jonottamaan. Eipä sitten enää muuta kuin paluulippujen osto ja paluu harmaasta Helsingistä vielä harmaanpaan Turkuun.

Harri Huhtanen 2017

Helsinki 10.-12.11.2017

helsinki201711

Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siisLiemi ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

keskustakirjasto-e1479463811846

Palermo, Sisilia 24.9. -1.10.2017

palermo

Kovin moni suomalainen yhdistää Sisilian vain sanaan MAFIA. Palermo on tämän yli viiden miljoonan asukkaan saaren pääkaupunki. Ydin-Palermossa on 700 000 asukasta ja Suur-Palermossa 1,2 miljoonaa! Palermon asutus levittäytyy kapungin ulkopuolelle jokseenkin yhtenäisenä yli 10 km:n säteellä .  Palermo  sijaitsee saaren länsipään pohjoisrannalla.  Palermo on äärimmäisten vastakohtien kaupunki: siellä on sellaista köyhyyttä joka ei Suomessa olisi mahdollista, mutta myös sellaista rikkautta joka on Suomessa harvinaista.  Turistit tuovat rahat Palermoon ja koko saarelle eli mafia ei heitä hätyyttele, vaan pikemminkin kunnioittaa. Taskuvarkaat ovat asia erikseen, he eivät yleensä liity mafia-toimintaan.

1100-luvulla kun Suomessa vielä kuokittiin maata ja asuttiin hirsimajoissa asui Sisiliassa miljoonia ihmisiä ja Palermossakin yli 300 000! Kuuluisan normannikuninkaan  Roger II hovi oli suureellinen: upeita bysantilaiseen tyyliin sisustettuja isoja kirkkoja sekä toinen toistaan komeampia palatseja!

Kun Suomessa ei ollut vielä paljon mitään eli 800 vuotta ekr. perustivat foinikialaiset kauppiaat Palermon kaupungin. Paikallinen väestö, nimeltään sikaanit ja elymialaiset, joutui sopeutumaan ensin foinikialaisten, sitten kartagolaisten, sitten kreikkalaisten, sitten roomalaisten, sitten ostrogoottien, sitten bysanttilaisten, sitten arabien, sitten normannien ja lopuksi vielä  espanjalaisten ja ranskalaisten hallintoon.  Vasta 1860 Palermon väestö pääsi Garibaldin johdolla ”emo” -Italian yhteyteen. Ehkäpä mafian pitkäikäisyyden selittääkin juuri se, että Sisiliassa vallanpitäjät ovat vaihtuneet sitä tahtia että perinteitä kunnioittavan kansan on vaikea ollut seurata perässä ja toisaalta mikään valloittajakansoista ei ihan loppullisesti ole saanut sisilialaista ylpeää, omanarvontuntoista ja tietyssä mielessä hyvin ”tulista” alkuperäisväestöä hallintaansa.

Harri Huhtanen 2017         

Vilna 19.-21.5.2017

A 3777

Keväällä tuli tehtyä sen verran monta ulkomaanmatkaa että näköjään Vilnan matka on jäänyt kokonaan kirjaamatta tänne ADMINin päiväkirjaan. No, kuten vanha sanonta kuuluu: ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

Olen ollut vain kerran aikaisemmin Vilnassa, nimittäin vuonna 2006. Silloin kaikki Vilnassa oli erittäin halpaa, mutta Berlizin opas ennusti että Liettuan EU -jäsenyyden ja euron käyttöönoton myötä hinnat tulisivat voimakkaasti nousemaan.   Nyt täytyy todeta että se ennustus meni täysin pieleen, sillä 11 vuotta myöhemmin eli 2017 Vilnassa kaikki on edelleen hyvin halpaa. Iso oluttuopin hinta on yleensä kohtalaisen hyvä mittari sille mikä on maassa valitseva hintataso ja vuonna 2017 iso tuoppi olutta maksaa Vilnassa edelleen noin 2 euroa, tosin joissain paikoissa se saattoi maksaa jopa 3 euroa!  Eli kovin kaukana Liettuassa ollaan Suomen hintatasosta.

Kokonaisuutena Vilna ei ollut muuttunut kovin paljon vuodesta 2006. Joitain muutoksia sentään havaitsin. Ehkä vähän isompi osa vanhan kaupungin rakennuksista oli nyt kunnostettu eli neuvostoaikainen (1945-1991) ”kurjuus” ei ehkä keskustan syrjäisemmillä  alueilla ollut yhtä silmiinpistävää kuin vuonna 2006.

Vaikka kyseessä oli vain lyhyt viikonloppumatka ehti kahdeksan henkinen ryhmämme käydä myös Liettuan entisessä pääkapungissa, Kaunasissa sekä ”linnakaupunki” Trakaissa. Niistä kerron tarkemmin joskus myöhemmin…

Harri Huhtanen 2017 

 

Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 2

Wroclaw

Historia on nykyään OUT, vaikka sen pitäisi olla IN, koska elämää kokonaisuutena on vaikea ymmärtää jos ei ymmärrä tai tiedä historiasta mitään.  Ihmisen erottaa muista eläimistä ensi sijaisesti se, että ihmisellä on historiantaju. Kirjat eivät myöskään ole nykyään IN, vaan paremminkin OUT. Kaikki tieto haetaan netistä. Ja kyllähän siellä sitä tietoa on tarjolla. Itse olen sen verran ”vanhanaikainen” että aina ennen ulkomaanmatkaa hankin aiheeseen ja paikkaan liittyvää kirjallisuutta mahdollisimman paljon, vaikka kokemus on opettanut että todellisuudessa asiat avautuvat vasta paikan päällä.  Jos ei jaksa lukea kirjoja, mutta matkustaa kaikesta huolimatta Wroclawiin, niin siinä tapauksessa suosittelen ehdottomasti kaupungin järjestämiä ilmaisia FREE WALKING TOUR’ja. Käytännössä ja hyvän tavan mukaisesti oppaalle kiertueen ilmaisuudesta huolimatta annetaan tippiä kiertueen lopussa. Free Walking Tour tarkoittaa kuitenkin nimensä mukaisesti sitä että kiertueelle voi tulla myös kesken esittelyn ja samaten sieltä voi poistua kesken esittelyn maksamatta mitään!  Osa kiertokävelyistä kestää peräti 2,5 tuntia, joten ainakin tuollaisen kiertokävelyn lopuksi on syytä antaa oppaalle tippiä.  En löytänyt mistään suositusta siitä mikä olisi sopiva tippi, mutta päädyin siihen että ainakin 20 zlotyä (5 euroa)  kannattaa oppaalle antaa, vaikka huomasin että osa kierroksella mukana olleista jätti opaalle pienemmän tipin. Oppaat ovat yleensä Wroclawn yliopistossa koulutettuja historian maistereita tai ainakin kandidaatteja eli he hallitsevat aiheensa hyvin.  Itse osallistuin Worclawn historiasta kertovalle 2,5 tunnin kiertokävelylle. Mukana oli parikymmentä pääasiassa alle 30-vuotiasta nuorta ympäri maailmaa. Osallistujia oli Australiasta, Brasiliasta, Ukrainasta, USA:sta, Kandasta jne. Vaikutelmaksi jäi että Free Walking Tour on nimenomaa nuorten juttu, koska oppaan tarina oli täynnä andekdootteja, joten Wroclawn koko historia ei tällä kiertueella kunnolla selvinnyt, mutta se täytyy sanoa että kiertue oli monipuolinen ja hauska eli suosittelen!  Ja jos ei muuta, niin se innostaa lukemaan niitä kirjoja, joista saa tiedot, jotka jäivät kiertueella saamatta…

Harri Huhtanen 2017       

Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 1

Breslau-5

Olin viikon Wroclawssa (9.-15.8.2017), joka on yksi Puolan suurimpia (yli 600 000 asukasta) ja kultuurillisesti hienoimpia kaupunkeja. Wroclaw sijaitsee Etelä-Länsi Puolassa ja sinne pääsee junalla Berliinistä ja Varsovasta noin kolmessa tunnissa. Suomesta yhteydet Wroclawiin ovat melko huonot, varsinkin Turusta. Parhaaksi ja edullisimmaksi reittivalinnaksi osoittautui matkustaa laivalla Tukholmaan ja sieltä Arlandan kautta lentäen Varsovaan, josta taas pääsee alle tunnissa lentäen Wroclawiin.

Kaupungissa on kymmenittäin kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta ykköskohde on epäilemättä valtavan suuri, lähes neljän hehtaarin laajuinen toriaukio (Rynek), joka on rakennettu jo keskiajalla. Toriaukion keskellä, komean Raatihuoneen  vieressä on keskiajalla sijainnut kymmenittäin käsityöläisten ja kauppiaiden pieniä työpajoja ja myyntikojuja ja vähitellen, aikojen saatossa niiden tilalle on rakennettu komeita tiilitaloja sekä lopuksi 1800-luvulla, uusi kaupungintalo. Onneksi silloiset kaupungin päättäjät tajusivat myös vanhan Raatihuoneen arvon eivätkä purkaneet sitä, vaan pikemminkin kaunistivat sitä asettamalla julkisivujen seinille lukuisia, keskiajan ihmisiä kuvaavia patsaita, jotka edelleen ovat paikallaan, tosin sodan tuhojen vuoksi restauroituina tai jopa uudelleen tehtyinä. Kaikki korjaukset on kuitenkin tehty alkuperäisten piirrustusten ja valokuvien mukaan ja niinpä jos 1800-luvulla elänyt wroclawilainen aikakoneella siirrettäisiin toriaukiolle, olisivat lähes kaikki rakennukset hänelle entuudestaan tuttuja, todennäköisesti hän ihmettelisi ainoastaan kymmenien ulkoilmaravintoloiden riviä, joka vuonna 2017 levittäytyy Rynekin talojen edustalle.

Harri Huhtanen 2017