Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 10)

villehaute

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 3) ?
Luxembourgin ”sydän” on historiallinen yläkaupunki, joka on luksenburgin kielellä nimeltään Uewerstad, englanniksi Ville Haute ja saksaksi Oberstadt. Suurin osa kaupungin nähtävyyksistä sijaitsee tällä pienellä alueella, jossa nykyisin asuu enää 3500 ihmistä. Alue on nykyään täynnä erilaisia liikkeitä, ravintoloita, baareja, toimistoja ja historiallisia rakennuksia ja siksi asuntoja yläkaupungissa on enää hyvin vähän. Päivittäin suuri osa luxembourgilaisesta liikkuu kuitenkin tällä alueella työn, ostosten ja huvitusten vuoksi.  Yläkaupunkia suojaamaan on 1000 vuoden aikana rakennettu monimutkainen ja laaja puolustusjärjestelmä, joka koostuu Bock– harjanteen sisään kaivetusta kilometrejä pitkästä luolastosta sekä suojavallituksista.   Osa tästä luolastosta on nykyään avoinna yleisölle ja tätä opastuskierrosta voi lämpimästi suositella.

Euroopan johtavat valtiot ovat aina olleet kiinnostuneita Luxembourgista. Hapsburgit
hallitsivat tätä erikoista kaupunkia 1400 -luvulla, Espanjalaiset 1500 -luvulla ja lopuksi Ranskalaiset 1600-  ja 1700 -luvulla. 1800-luvulla Napoleonin kukistumisen jälkeinen Euroopan valtioiden uusjako mahdollisti Luxembourgille autonomian ja Suurherttuakunnan tittelin.  Vuonna 1835 maa itsenäistyi, mutta menetti samalla suuren osan ranskankielisistä alueistaan Belgialle.  Luxembourg on siis aina ollut erittäin kansainvälinen, monikulttuurinen alue.  Erikoisinta on ehkä se ,että myös epanjalaiset ovat hallinneet Luxembourgia pitkään. Toistaiseksi tästä espanjalaisesta kaudesta suuri yleisö ei ole saanut kovinkaan paljon tietoja, mutta alakaupungin eli Grundin perukoilta löytyi laaja, espanjalaisen kuvernöörin  palatsialue jota paraikaa kunnostetaan. Historiallisten kuvien perusteella  tämä Mansfeld -nimisen kuvernöörin palatsirakennus ja siihen kuulunut puutarha on ollut valtavan suuri ja sen hoidosta ovat vastanneet sadat työntekijät.

Kuvassa Luxembourgia hallinneen espanjalaisen Peter Ernst I von Mansfeld-Vorderortin (1517 –1604) komea palatsi ja sen puutarha. Ranskalaiset tuhosivat sekä palatsin että sen puutarhan 1600-luvun loppupuolella, mutta viime vuosina aluetta on taas alettu kunnostaa, vaikka alkuperäisistä rakennuksista vain murto-osa on säilynyt.     

luxembourgmansfeld

Harri Huhtanen 2018  

Mainokset

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 9)

Luxembourgin kaupunginmuseo sijaitsee 40 metriä korkean äkkijyrkän kallioseinän reunalla.

luxembourg25074

Mitä on luxembourgilaisuus  (osa 2) ?

Kysymystä luxembourgilaisuuden perimmäisestä olemuksesta voi pohtia myös maan historian valossa. Luxembourg on ollut itsenäinen vasta suhteellisen lyhyen aikaa ja sinäkin aikana he ovat olleet hyvin kansainvälisiä ja pyrkineetkin kansainvälisyyteen, kuten matkakertomukseni edellisessä osassa kerroin.

Vuonna 1996 Luxembourgin kaupunginmuseo uusittiin ja siitä tuli todella hieno!  Museo sijaitsee yläkaupungin laidalla aivan jyrkänteen vieressä ja siinä on peräti viisi tilavaa kerrosta. Museon näköalahissi on varmaan Euroopan suurimpia. Itse en ainakaan koskaan aikaisemmin ole ollut niin isossa hississä, sinne mahtuisi helposti yli 60 henkilöä samanaikaisesti ja hissin kantavuus on monta tonnia.

Museo on rakennettu vanhojen talojen tiloihin, alimmissa kerroksissa on ollut asuinrakennuksia jo keskiajalla. Ilmanvaihto on hienosti toteutettu, sillä edes kellarikerroksessa ei ollut kosteaa, vaikka kivet peittivät seiniä. Museossa kerrotaan koko Luxembourgin kaupungin tarina 1000-luvulta nykyaikaan. Museon nettisivulla on  museorakennuksen 3D -mallinnos, jonka avulla voi kotoakin käsin ”vaeltaa” museossa, jos vaan viitsii käyttää aikaa ja nähdä vaivaa asian eteen.

http://citymuseum.lu/en/the-museum/le-musee-en-3-d/?parent_id=7917

Harri Huhtanen 2018  

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 8)

luxdemographie

Mitä on luxembourgilaisuus?

Koska minulla ei ollut aikaa tututustua koko maahan, pätee se mitä tässä kirjoitan ensi sijaisesti  maan pääkaupunkiin eli Luxembourg Cityyn josta jatkossa käytän tässä nimitystä Luxembourg.

Luxembourgilaisuus on vaikeasti määritettävissä, koska se sisältää kaksi tavallaan toisilleen vastakkaista, mutta samanaikaisesti kuitenkin yhdistettävissä olevaa elementtiä. Toisaalta luxembourgilaiset haluavat olla itsenäisiä ja haluavat ettei heidän asioihinsa puututa, koska vuosisatojen ajan he olivat alistetussa asemassa. Toisaalta kuitenkin juuri Luxembourgissa syntyi toisen maailmansodan jälkeen ajatus Euroopan yhteisöstä ja juuri luxembourgilaiset ovat aina olleet voimakkaasti yhtenäisen Euroopan kannalla. Luxembourgin kaupunki on malliesimerkki tai ehkä EU:n vastustajien mielestä kauhuesimerkki siitä mitä tarkoittaa todellinen kansainvälistyminen ja todellinen monikultturellisuus. Kaupungissa asuu nykyään 167 eri kansallisuuden edustajia ja 110 000 asukkaasta 80 000 on ulkomaalaisia! Luxembourgin kansalaisia pääkaupungissa on vain 30 000! 17% asukkaista puhuu ranskaa, 11% portugalia ja 7% italiaa. Lisäksi Luxembourgissa käy päivttäin valtava määrä ranskalaisia, belgialaisia ja saksalaisia töissä! Luxembourgilaiset ovat siis tavallaan ”vähemmistönä” omassa pääkaupungissaan. Harva tietää ,että Luxembourgissa on oma kieli, nimeltään Luksemburgi. Se on ikivanha saksan murre ja aika harva puhuu sitä, koko maassa vain 30 000 ihmistä. Luksenburgi on ollut virallinen kieli maassa vasta vuodesta 1984 lähtien. Hotellin TV:n kanavien perusteella Luksenburgi lienee kuitenkin edelleen vähän samassa asemassa kuin Saamen kieli Suomessa eli TV:ssä sitä erittäin harvoin kuulee. Vaikutelmaksi jäi että valtaosa ohjelmista lähetetään saksaksi tai ranskaksi ja Luxembourgissa, kuten muissakin Keski-Euroopan maissa, ohjelmat yleensä dubataan eli tekstitystä käytetään harvoin.

luxbankassetsMitä siis nykyään on luxembourgilaisuus?  Ensimmäisenä – ja varsinkin kun vertaan siihen miltä kaupunki näytti vuonna 1989 – sanoisin että se on yhä suurempaa bisneshenkisyyttä. Keskustan ilme on 30 vuodessa muuttunut valtavasti kun joka puolelle vanhan kaupungin kylkeen rakennetaan toinen toistaan korkeampia pankkikonttoreita. Erityisen paljon pankkitoimintaa Luxembourgiin on siirtynyt ja on edelleen siirtymässä Lontoosta, jossa pankkimaailma pelkää brexitin tuhoisia seurauksia liiketoiminnalleen. Lisäksi yhä suuremmat joukot EU virkamiehistä työskentelee ja asuu Luxembourgissa. Kaikki tämä on johtanut siihen että hotellihuoneiden hinnat ovat nousseet valtavasti ja muutoinkin Luxembourgissa kaikki on paljon kallimpaa kuin lähellä sijaitsevassa Trierissä. Mutta luxembourgilaiset tuntuvat olevan ylpeitä tästä kaikesta. Heidän maansa menestyy ja pienestä koostaan huolimatta on kirjaimellisesti Euroopan “sydämessä”, koska niin monet EU:n virastot ja niin monet isot pankit ovat päättäneet asettua Luxembourgiin. Kaiken tämän nopean muutoksen ja bisnes -hurlumhein keskellä luxembourgilaisten ikivanha motto on edelleen: “Mir wëlle bleiwe wat mir sinn”.  Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa: “haluamme pysyä sellaisina kuin olemme”.                    

Harri Huhtanen 2018  

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 7)

Tältä Luxembourgin kaupunki tuntemattoman taiteilijan mukaan näytti 1600-luvulla. Vanhaan kaupunkiin kuljettiin linnoitettua vuoren harjannetta pitkin. Asutusta oli jo tuohon aikaan kolmessa eri tasossa.  Korkeuserot tulevat tässä vanhassa kuvassa vähän huonosti esille. Jokilaakson syvimmässä kohdassa talot  sijaitsivat tiettävästi yli 40 metriä alempana kuin vanhan kaupungin muuri! 

Luxembourg_1649

Luxembourg City – Euroopan topografisesti erikoisin pääkaupunki!

Trieristä on erinomaiset junayhteydet Luxembourgin pääkaupunkiin, Luxembourg Cityyn jossa olin siis piipahtanut edellisen kerran vuonna 1989. Aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, olin varsin otettu näkymistä kun juna lähestyi Luxembourg Cityä, jonka väitän olevan monessa mielessä Euroopan erikoisin pääkapunki. Ensimmäiseksi on pakko mainita kaupungin topografia, joka on täysin ainutlaatuinen. Vanha kapunki sijaitsee korkealla kalkkikivikallion harjalla, jonka juurella kulkevat Alzette  ja Pétrusse joet. Niiden varrelle, kahteen noin 40 metriä syvään rotkoon on keskittynyt myös paljon vanhaa asutusta. Rautatieasema taas sijaitsee rotkon toisella puolella, Adolphe Bridgen läheisyydessä. Näin ollen kaupungissa on asutusta ainakin kolmessa eri tasossa ja siksi kaupungin topografiaa on mahdotonta kunnolla esittää yhdessä kuvassa. Ymmärtääkseen Luxembourgin erikoista topografiaa pitää itse matkustaa paikan päälle ja kulkea kaikissa noissa tasoissa. Tämänkertainen vierailuni kesti vajaa kolme päivää, mutta se jo riitti jonkin verran syvemmän tiedon hankkimiseen tästä ihmeellisestä kaupungista.

Harri Huhtanen 2018

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 6)

luxembourghotel-bristol
Luxembourg 1989

Olin ollut vain kerran aikaisemmin Luxembourgissa ja silloinkin vain yhden yön. Olin kesäkuussa 1989 matkalla Saksasta Belgiaan ja pysähdyin yhdeksi yöksi Luxembourgiin. Kaiken silloin lukemani perusteella oletin että Luxembourg olisi ihan yhtä kallis paikka kuin Sveitsi. Suureksi yllätyksekseni näin ei siihen aikaan vielä ollutkaan. Rautatieaseman ympärillä olevat, ranskalaistyyliset 1800-luvun rakennukset näyttivät yllättävän rähjäisiltä ja kun menin lähellä olevaan ravintolaan huomasin ruokalistasta että hintataso Luxembourgin pääkaupungissa oli jopa edullisempi kuin Suomessa! Tuntui myös erikoiselta nähdä ruokalistassa jo vuonna 1989 merkillinen, uusi valuutta nimeltään EURO (tai siihen aikaan nimi taisi olla ECU). Ruokalistassa kaikki hinnat ilmoitettiin Ranskan frankeina, Saksan D-markkoina ja euroina! Luxemburgilaiset harjoittelivat euron käyttöä jo 13 vuotta ennen kuin siitä tuli EU:ssa yleistynyt käteisvaluutta. Tämä kertoo jotain aivan olennaista Luxembourgista (ja palaan tähän aiheeseen vielä monasti tulevissa kirjoituksissani).

Tilasin suoraan listan kallimman annoksen eli  Chateaubriand -häränpihvin (https://en.wikipedia.org/wiki/Chateaubriand_steak)  ja miten hyvä se olikaan! Yhtä hyvän pihvin olin saanut vain kerran aikaisemmin elämässäni eli Maltan Sliemassa, hollantilaispariskunnan ravintolassa vuonna 1986.

Kolmas erikoisuus mikä jäi vuoden 1989 Luxembourgin reissusta mieleeni oli rautatieaseman lähellä oleva baari, johon kuljettiin sisään avoimen ikkunan kautta. Kaikki juomat siellä olivat erittäin halpoja, mikä myös tuntui erikoiselta, olinhan tullut maahan, jossa bruttokansantuote per asukas oli Euroopan korkein! Valitettavasti tuolla matkalla ei jäänyt aikaa kunnolla tutustua kapunkiin, sillä matka jatkui heti seuraavana aamuna Belgian Liegeen. Tästä lyhyestä reissusta jäi kuitenkin sellainen tunne, että joskus piti päästä uudestaan Luxembourgiin, jossa oli hyvät pihvit ja halvat juomat!  Valitettavasti uusi tilaisuus tuli vasta 29 vuoden kuluttua. Ja tällä kertaa kaikki olikin toisin, mutta siitä siis lisää tarinan seuraavissa osissa…

Harri Huhtanen 2018   

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 5)

Trier, Altstadt Festival 2018

Triernighnt.jpg

Luxairin koneen yli kolmen tunnin myöhästymisen vuoksi saavuin Trieriin keskiviikkona niin myöhään, että kaupunkiin tutustuminen siirtyi torstaille. Torstaina huomasin, että Päätorille (Main Square) johtavat kadut eivät olleet suoria, kuten roomalaisaikana, vaan ne johtivat viuhkamaisesti Katedraalille, muutos joka toteutettiin keskiajalla, sen jälkeen kun germaanit olivat hävittäneet roomalaiskaupungin. Ydinkeskustaan kävellessäni huomasin toisen yllätyksen: kaupungissa selvästi valmisteltiin jotain suurta juhlaa, sillä pitkin matkaa pystytettiin parhaillaan useita esiintymislavoja ja lisäksi vanhaan keskustaan ajoi lukuisia autoja, joiden perävaunuista avattiin Pop Up -ravintoloita ja baareja. Tällaisia perävaunuja en ole vielä Suomessa nähnyt eli ne aukeavat kuin kukan terälehdet ja pienestä perävaunusta saadaan näin aidon näköinen anniskeluravintola!  Valkoiset Bitburger- vaunut näyttivät olevan enemmistönä pysäköidyissä vaunuissa. Vähitellen sain tietää, että kaupungissa valmistauduttiin perjantaina alkavaan  Altstadt -festivaaliin, jota oli vietetty kesäisin Trierissä jo kymmeniä vuosia.

Festivaali alkoi perjantai -iltapäivällä ja jo alkuillasta ydinkeskustan keskiaikaisilla kaduilla oli täysi hullunmylly menossa. Ihmisiä oli tuhansittain ja kaduilla  oli perjantai-iltana jopa vaikea liikkua ihmistungoksen vuoksi. Myyntikojuissa oli tarjolla perisaksalaiseen tapaan bratwursteja, valkoviiniä, paikallista olutta ja erikoisuutena valtavan isoista kymmenien litrojen kulhoista myytäviä hedelmäjuomia, joita oli terästettu vodkalla ja muilla terävillä juomilla. Musiikkia oli tarjolla peräti kahdeksalla eri lavalla. Tosin esiintyjät olivat kaikki minulle tuntemattomia suuruuksia.

Trier2018

Pääkonsertit pidettiin lauantaina Porta Nigran eteen rakennetulla esiintymislavalla, mutta valitettavasti nämäkin esiintyjät jäivät minulle tuntemattomaksi. Nettisivustoilla ei myöskään ollut lueteltu esiintyjiä mitä pidin suurena mokana. Lauantaina Porta Nigralla esiintyi kuitenkin artisteja, jotka todistivat että saksalainen rock ei ole menetetty tapaus, vaan voimme odottaa että lähivuosina myös joku saksalainen breikkaa maailmalla.

Sunnuntaina kaduilla alkoi jo olla väljempää eli ilmeisesti maanantain työpäivä hillitsi juhlijoita tässä vaiheessa. Kokonaisuutena festivaali sujui mielestäni perjantain kaootisen alun jälkeen mainiosti ja vaikka perjantaina kaduilla oli aivan liikaa ihmisiä, ei syntynyt mitään tappeluita eikä kukaan tallaantunut kuoliaaksi, kuten valitettavasti joillain ylibuukatuilla festivaaleilla on tapahtunut.

Harri Huhtanen 2018                

 

Trier – Luxembourg 20.-28.6.2018 (osa 4)

Trierin kaupunginmuseon viereen pystytetty yli 2 tonnia painava pronssipatsas hankittiin kiinalaisten rahoilla ja kiinalaiset olivat myös puhujina patsaan paljastustilaisuudessa toukokuussa 2018. 

Marxstatue

Trier & Karl Marx
Kuka muistaa vielä sellaista kaveria kuin Karl Marx? TV:n tietokilpailuissa on usein historia-aiheisia kysymyksiä urheilu- ja viihdekysymysten joukossa ja niistä olen huomannut, etteivät nämä historian suurmiehet enää ole kovin tuttuja suurelle yleisölle. Siksi sanottakoon nyt perusasian selventämiseksi, että Karl Marx on se filosofi, jonka nimeen vielä 50 vuotta sitten yli miljardi ihmistä vannoi ”uskollisuutta”. Monet pitävät edelleen Marxia kommunismin isänä ja vaikea väittää etteikö hän sitä olisi koska meni parhaan ryyppykaverinsa Engelsin kanssa julkaisemaan 1860-luvulla Kommunistisen Manifestin, jonka pohjalta sitten Neuvostoliitto, Kiina ja monet pienemmät maat alkoivat kehittää järjestelmiään 1900-luvulla. Miten tämä asia liittyy Trieriin, Saksan vanhimpaan kaupunkiin?  No siten että Marx syntyi ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan Trierissä. Rehellisesti voin sanoa, etten tiennyt tätä Trierin matkaa valmistellessani. Matkustin kaupunkiin roomalaisajan nähtävyyksien vuoksi ja sitten hotellin ovella törmäsinkin Marxiin!  Kaupungissa vietettiin parhaillaan filosofin 200-vuotissyntymäpäiviä!  Marx -julisteita oli kaikkialla, onhan Marx todellisuudessa Trierin ”oma” poika, tunnetumpi kuin Konstantinus Suuri! Hotellin aulassa oli jopa Marx-lehti, jossa oli yli 20 sivun luettelo kaikista niistä Marx -tapahtumista, jotka siellä järjestetään huhtikuusta joulukuuhun 2018!  Kymmeniä luentotilaisuuksia, lähes päivittäisiä opastettuja kierroksia, erikoisnäyttelyitä kaupungin museoissa jne.  Hotellilta kun lähti oli korttelin päässä kauppa, joka myi pelkästään erikokoisia Marx -patsaita!  Kaupungin suurimmassa kirjakaupassa puolestaan oli kokonainen osasto Marx-aiheisia kirjoja, varmaan yli 30 eri nimikettä.

Todellisuudessa Marx ei Trierin aikanaan tehnyt mitään mistä hän myöhemmin tuli kuuluisaksi, sillä hän lähti Trieristä maailmalle jo 17-vuotiaana eikä koskaan palannut. Suurimman osan elinajastaan Marx asui Lontoossa, koska Englanti oli ainoa maa joka lopulta enää otti hänet vastaan. Kommunistiset aatteet 1800-luvun aristokraattisessa Euroopassa olivat rikollisia ja jopa suvaitsevaisesta Ranskasta Marx sai karkoitusmääräyksen. Niinpä Lonoto ei ollut hänen oma valintansa, vaan pakon sanelema. Marxin teot ja oppi olivat hyvin ristiriitaiset. Samalla kun hän ajoi ihmisten tasa-arvoa ja tuomitsi kapitalismin, pelasi hän itse pörssissä ja meni naimisiin varakkaan aatelissuvun tyttären kanssa. Koska Marx kirjoitti teoksia, joita oli vaikea myydä ja koska hänellä ei ollut muita tuloja, vietti perhe suurimman osan elämästään köyhyydessä. Ilman parasta ystäväänsä, tehtailijasuvun rikasta poikaa, Engelsiä, Marx olisi kuollut jo paljon aikaisemmin ja paljon köyhempänä.

Marxin Trierin lapsuudenkodit ovat onneksi säästyneet. Molemmat taloista on alun perin rakennettu 1700-luvulla. Marx syntymäkoti, osoitteessa Bruckenstrasse 10, on nykyään museona. Talo on hienosti kunnostettu, mutta näyttely kokonaisuudessaan on varsin vaatimaton ja huoneet tyhjiä eli sinne ei ole hankittu aikakauden huonekaluja ja siten koko näyttelystä jäi aika kylmänkalsea fiilis. Marxin vanhemmat olivat talossa vain vuokralla ja muuttivatkin sieltä pois jo runsaan vuoden kuluttua eli syntymäkoti lienee jäänyt Marxille varsin vieraaksi. Sen sijaan Porta Nigra  lienee tullut Marxille varsin tutuksi, koska joka kerta kun hän on lähtenyt kouluun heidän Simeonstrassen kodistaan on hän nähnyt tuon mahtavan roomalaisajan monumentin, joka on sijainnut vain kivenheiton matkan päässä nuoren Marxin kotitalosta.

Marxin nuoruudenkoti on tässä Porta Nigran tasanteelta otetussa kuvassa  kolmas talo vasemmalta.

marxsimeonstrasse

Nykyään Marxin lapsuudenkodin ensimmäisessä kerroksessa on Euroshop, jossa kaikki tavarat maksavat vain 1e kappaleelta!  Kommunismi on siis toteutunut lopultakin kapitalistisessa Saksassa! Historian ironiaako?  Marxista muistuttaa vain huomaamaton, tummunut laatta talon seinässä. Laatassa lukee: ”In diesem hause wohnte von 1819 bis 1835 Karl Marx Geb. am 5.Mai 1818 in Trier”.

 Harri Huhtanen 2018