VIRON MATKA 24.-26.5.2019 -osa 2

Lauantai 25.5.2019 – Tarton Kansallismuseo

tarttokansallismuseo2019

Muistaakseni kävin ensimmäisen kerran Tartossa 1990-luvun loppupuolella. Silloin kaupungissa oli vielä paljon kunnostamattomia puutaloalueita, mutta 2000-luvun matkoillani olen huomannut että vuosi vuodelta kaupungin ilme siistiytyy neuvostoaikojen jäädessä yhä kauemmas menneisyyteen. 50 vuoden neuvostoaikana ikivanha yliopistokaupunki Tartto pääsi jo aika pahasti rapistumaan, mutta vuoden 1991 itsenäisyyttä seurasi uudelleenrakentamisen ja kunnostuksen aika. Nykyään tämän vajaan 100 000 asukkaan kaupungin keskusta on verrattavissa samankokoisiin kaupungeihin eri puolilla Pohjois-Eurooppaa. Uusia liikkeitä ja tarjontaa on paljon ja keskustan toiseen laitaan on jopa rakennettu uusi, 2000-luvun vaatimukset täyttävä ostoskeskus, vanhan pahasti ränsistyneen tilalle, joka oli toiminnassa vielä 1990-luvulla ensimmäistä kertaa kaupungissa vieraillessani.  Neuvostoajasta muistuttaa keskustassa enää muutama 1950-luvulla rakennettu, ruma kerrostalo.

Koska Tarton perusnähtävyydet olin nähnyt jo moneen kertaan olin sopinut että ryhmämme poikkeaa ennen hotelliin asettumista kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa upeassa, uudessa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum), joka jo rakennuksena on nähtävyys. Uusi Kansallismuseo päätettiin rakentaa juuri Tarttoon perinteitä kunnioittaen, sillä Viron ensimmäinen Kansallismuseo (1909) oli nimenomaa sijainnut siellä. Järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti kolmen arkkitehdin ehdotus nimeltään Muistojen Kenttä . Kesti 10 vuotta ennen kuin museo valmistui, avajaiset järjestettiin syyskuussa 2016. Tämä valtava rakennus (pituus 356 metriä, pinta-ala 33 876 m²) sijoitettiin kaupungin ulkopuolelle, entiselle Raadin lentokentälle.

tarttokielikartta

Museo on täynnä uusinta tekniikkaa. Näyttelyesineiden vieressä on e-taulut, joiden kieltä voi vaihtaa nappia painamalla eli kaikille esineille löytyi pienen harjoittelun jälkeen suomenkieliset selostukset. Alakerrassa esitellään laajalti suomalaisugrilaisten kielien levinneisyyttä maailmalla. Ikävä tilanne on se, että valtaosa suomalais-urgilaisista kielistä on jo kuollut tai kuolemassa eli joitain noista kielistä puhuu enää muutama kymmenen ihmistä. Suomen kieli on pärjännyt parhaiten tässä taistossa eli suomenpuhujia on yli 6 miljoonaa, mutta maailman mittakaavassa tämäkin on kovin vähän. Viron kielen puhujia on vain 1,3 miljoonaa ja siksi on ymmärrettävää että he tuntevat sukulaisuutta juuri meitä kohtaan, ovathan kielemme ja kulttuurimme kuitenkin kovin lähellä toisiaan. Kielihuoneessa oli kuulokkeita, joiden avulla saattoi kuunnella kaikkia suomalais-ugrilaisia kieliä, myös jo kuolleita. Täytyy sanoa että valtaosa niistä oli niin kaukana suomen kielestä, ettei niistä kyllä ymmärtänyt yhtään mitään.

Tarton uusi Kansallismuseo on arkkitehtoninen mestariteos ja laajojen kokoelmien esittelyssä on käytetty nykyistä state-of-art -tekniikkaa eli kohdetta voi lämpimästi suositella kaikille Tarton matkaajille!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020      

VIRON MATKA 24.-26.5.2019 -osa 1

Perjantai 24.5.2019 – Tallinna

Tallinnalennusadam

Kymmenhenkinen seurueemme oli ties kuinka monennetta kertaa matkalla Virossa.  Kuten aina ennenkin, matka alkoi yöpymisellä Tallinnassa. Jotain uutta piti löytää. Osa seurueestamme suuntasi hotelliin majoittumisen jälkeen Kumun taidemuseoon, mutta koska olin itse ollut siellä aikaisemmin, lähdin toisten kanssa vuonna 2012 avattuun Lentosataman merimuseoon, joka on jo rakennuksena näkemisen arvoinen sillä museo on sijoitettu vuonna 1920 avattuun Viron vesitasolentokoneiden hangaariin eli valtavan suureen betonihalliin. Alun perin rakennuksen rakensi tanskalainen yritys. Viron menetettyä itsenäisyytensä 1940-luvulla siirtyivät hallit takaisin Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton armeijalle. Kun Viro sitten uudestaan itsenäistyi 1991, olivat hallit jo erittäin huonossa kunnossa ja lisäksi Venäjä ei aluksi suostunut luovuttamaan niitä Virolle. Vasta vuonna 2006 omistuskiista ratkesi Viron voitoksi. Halleissa oli silloin jo romahdusvaara ja kunnostustöillä oli kiire. Kaikki päätyi kuitenkin lopulta onnellisesti ja nyt hienosti remontoiduissa halleissa on toiminut jo seitsemän vuoden ajan moderni merimuseo. Kunnostustyöt maksoivat 13 miljoonaa euroa ja kuluista 70% tallinnawanawiipurimaksoi EU.  Hangaarin pinta-ala on peräti 8000 m2. Hallin suurin nähtävyys on Viron valtion Englannista tilaama ja 1936 valmistunut sukellusvene Lembit . Toinen suuri nähtävyys on melko hyvin säilynyt 1500-luvun Maasilinn –veneen runko.

Pari tunnin museokierroksen jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja aloimme etsiä sopivaa illallispaikkaa. Lopulta päädyimme suomalaishenkiseen Wana Wiipuri -ravintolaan (Pikk 33). Ruoka oli maukasta ja edullista, samoin viini. Lisukkeena tuli paikan viulunsoittja, joka pyynnöstä soitti vanhoja suomalaisia kaihoisia lauluja, joita erityisesti seurueemme ikämiehet mielellään lauloivat mukana.  Vähitellen ilmeni että muutkin ravintolan asiakkaat olivat suomalaisia eli ilta päättyi sukulaiskansojen vahvan yhteishengen ryydittämänä.   Yhteishenkeä kummasti lisäsivät kaikki pitkän päivän aikana nautitut virvoitusjuomat.

Harri Huhtanen 2019      

Helsinki 10.-12.5.2019 -osa 3

Sunnuntai 12.5.2019

kirpiläViimeinen matkapäivä alkoi tutustumisella Taidekoti Kirpilään (Pohjoinen hesperiankatu 7, 6.kerros). Helsingissä on nykyään useampikin yksityiskoti, jonka taidekokoelmat on säätiöitu ja joita esitellään ilmaiseksi yleisölle ja mikä parasta myös näissä paikoissa järjestetyt opastukset ovat ilmaisia. Aukioloajat tosin ovat hyvin rajoitettuja eli Kirpiläkin on avoinna vain kahtena päivä viikossa (ke ja su) neljä tuntia kerrallaan. Taidekoti Kirpilä on 6. kerroksen hulppea näköalahuoneisto, jossa olisi tilaa useammallekin perheelle. Esittelyssä hieman epäselväksi jäi mistä ihmeestä reumalääkäri Kirpilä (1931-1988) oli saanut niin paljon rahaa että oli kyennyt ostamaan niin ison ”poikamiesboksin” ja lisäksi keräämään sinne yli 500 arvokasta taideteosta!

hakasalmen huvilaKirpilästä matka jatkui Helsingin kaupunginmuseon hallinnoimaan Hakasalmen huvilaan (Mannerheimintie 13b). Siellä oli parhaillaan menossa Suruton kaupunki -näyttely, jossa esiteltiin monipuolisesti 1920-luvun Helsinkiä. Tämä taisi olla vasta toinen kerta kun vierailin paikassa. Hakasalmen huvila on jo rakennuksena tutustumisen arvoinen, koska se on rakennettu  jo vuosina 1843–1846 prokuraattori, maaherra ja salaneuvos Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi. Huvilan  suunnittelijana oli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann

redkoithaiEnnen Turkuun paluuta ehdimme vielä nauttia lounasta The Red Koi Thai -ravintolassa (Lönnrotinkatu 27).  Vaikka ravintolaa mainostetaan thaimaalaisena, on siellä nykyajan tyylin mukaisesti ruokalistassa myös vietnamilaistyyppisiä annoksia. Ruokalista on monipuolinen ja Helsingin yleinen hintataso huomioiden annokset ovat jopa edullisia. Kolmen hengen ruokailu alku- ja pääruokineen ja viineineen maksoi vain 109e. Ruuan taso ei ole samaa luokkaa kuin Michelin tähden Demossa, mutta hinta-laatusuhde tässä ravintolassa on kuitenkin erittäin hyvä.

Harri Huhtanen 2019      

Helsinki 10.-12.5.2019 -osa 2

Lauantai 11.5.2019

magritte”Minua moitittiin…siitäkin, että maalauksissani näytetään esineitä yhteyksissä, missä emme koskaan niitä kohtaa. Siinä toteutuu kuitenkin todellinen, joskin tiedostamaton halu, joka useammilla ihmisillä on…koska  oma pyrkimykseni oli saada arkipäiväisemmätkin esineet hätkähdyttämään, minun oli väistämättä myllerrettävä se järjestys, missä asiat tavanomaisesti esitetään…”

Näin Rene Magritte (1898-1967), yksi 1900-luvun suurimmista taiteilijoista, kirjoitti vuonna 1938 julkaisemassaan magritte2taidemanifestissa nimeltään Elämänviiva (Las Ligne de vie I).

Lasipalatsin Amox Rexiin kymmenen vuoden valmistelun jälkeen saatu näyttely on sensaatiomainen, koska esillä on peräti 80 Magritten teosta koko hänen 40 vuotta kestäneen uransa ajalta. Magritte aloitti abstrakteilla töillä, mutta siirtyi vähitellen surrealistiseen ilmaisuun ja kehitti siitä täysin omaleimaisen, magrittemaisen tyylin, joka tuotti ajattomia mestariteoksia. Myöhemmin hän kokeili muitakin tyylejä, mutta ei onnistunut niissä yhtä hyvin.

Harri Huhtanen 2019      

Helsinki 10.-12.5.2019 -osa 1

Ulkoapäin tarkastellen Demo on hyvin huomaamaton eli jos ei tiedä mitä etsii, saattaa sen ohi helposti kulkea, varsinkin ilta-aikaan. Ainoastaan punaiset Michelin -tarrat ulko-oven alaosassa muistuttavat kulkijaa siitä että kyseessä on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista! 

Demoulkoa

Perjantai 10.5.2019

En ollut koskaan aikaisemmin ruokaillut aidossa Michelin -tähden ravintolassa. Olin vieraillut kyllä joissain Michelin -suosituksen saaneissa ravintoloissa, mutta siinä kaikki. Nyt seurueemme (4 henkeä) illasti Helsingin vanhimmassa Michelin-ravintolassa Demossa koska sitä oli kovasti suositeltu. Ravintola sijaitsee Helsingin Uudenmaankadulla ja kuten niin usein Michelin -ravintoloiden kohdalla se on kadulta katsoen melko huomaamaton. Ravintola on avattu vuonna 2003 ja Michelin -tähden se sai jo vuonna 2007  ja on kuin onkin pystynyt pitämään tähtensä siitä saakka eli yli 10 vuotta!  Loppuvuodesta 2014 ravintolan sisätilat remontoitiin ja vuonna 2015 avautunut uudistettu ravintola tarjoaa enää pelkästään valmiita 4-7 ruokalajin menuja. Bisnes pyörii hyvin, sillä vaikka ravintolassa on vain muutamia kymmeniä asiakaspaikkoja on sen liikevaihto miljoonan euron luokkaa vuodessa.

Sisustuksessa on tavoiteltu vanhan ajan tunnelmaa, pöytäliinat ovat täysin valkoiset, samoin kattolamppujen varjostimet ja kaikissa pöydissä on vanhanajan aidot kynttilät. Jo perjantain alkuillasta paikka oli melkein täynnä eli ravintolaan ei kannata pyrkiä ilman pöytävarausta. Halvin eli neljän ruokalajin menu maksaa 65e /henkilö ja viinit siihen päälle 52e/ruokailija eli ihan joka ilta ei varmaan kannata Demossa ruokailla ellei satu olemaan Eurojackpot-voittaja! Kuten yleensäkin fine dining -ravintoloissa annokset ovat hyvin pieniä, mutta taidokkaasti aseteltuja ja maukkaita.

demo_ravintola

Alkuruokana oli savustettua selleriä, muikunmätiä ja sellerilientä. Sen kanssa tuli pienet lasit itävaltalaista Jutta Ambrositcsh -viiniä. Jokaisen ruokalajin tullessa pöytään antoi tarjoilija perusteellisen selostuksen siitä miten ruoka on valmistettu ja mistä viinit ovat peräisin.  Viinselostukset olivat jopa yliampuvan tarkkoja, koska jopa viinitilan rinteiden kaltevuuskulmat ilmoitettiin! Toisena ruoka-annoksena tuli Islannin lohta, fenkolia ja pikkelöityä hopeasipulia. Se nautittiin saksalaisen Bremmer -viinin kanssa. Kolmantena ruokana tarjoiltiin waguy -härkää, kateenkorvaa ja fermetoitua punakaalipyreetä. Sen kanssa tuli espanjalaista Miguel Gelabertin -viiniä. Jälkiruokana oli lakkaa, valkosuklaata ja rommilla kostutettua briossia, jonka kanssa tarjoiltiin ranskalaista Chateau Pierre-Bise -jäliruokaviiniä.

Kieltämättä varsin hintava illallinen (lasku oli reilusti yli 400e!), mutta sisälsi makuja jotka eivät ihan heti kyllä unohdu! Ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat erinomaisilta. Neljä ruokalajia jaksoi hyvin koska annokset olivat niin pieniä. Demo on kyllä edelleen Michelin -tähtensä arvoinen!

Harri Huhtanen 2019      

Lyonin matka 16.-24.4.2019 -osa 5

Vienna 21.4.2019

Augustuksen ja Livian 2000 vuotta vanha roomalainen temppeli keskellä modernia Viennan pikkukaupunkia on aika häkellyttävä näky!

vienne_temple

Viennaa ei pidä sekoittaa Itävallan pääkapunkiin Wieniin. Vienna on nykyään 30 000 asukkaan pikkukapunki 35km Lyonista etelään. Junalla sinne pääsee puolessa tunnissa. Vaikka kaupunki on pieni on siellä paljon mielenkiintoista nähtävää. Lyhyiden etäisyyksien ansiosta Viennan suurimmat nähtävyydet ehtii hyvin katsoa yhdessä päivässä. Lisäksi kaupungin turisti-infossa on poikkeuksellisen ystävällistä henkilökuntaa. He selvästi pitävät turisteista ja auttavat kaikessa selkeällä englanninkielellä.

Ennen roomalaisten tuloa Viennaa asutti muinainen kelttiläinen heimo nimeltään Allobrogit. He taistelivat aluksi urhoollisesti roomalaisia vastaan, mutta kuten muuallakin Euroopassa he joutuivat alistumaan suurvallan mahdin alle. Roomalaiset kehittivät tästä vaatimattomasta maaseutukylästä varsin nopeassa tahdissa merkittävän kaupungin.  Viennaan rakennettiin suuri kaupunginmuuri (josta pätkiä on edelleen nähtävillä), kivettyjä teitä, akvedukteja tuomaan vettä ja viemäreitä kuljettamaan jätteitä. Rhonen vastarannalle nousi valtavia varastomakasiineja, jonne laivat toivat tonneittain viiniä ja viljaa kuljetettavaksi sieltä muualle Eurooppaan. Ylimistö rakensi hienoja huviloita alueelle ja toiselle rannalle, varsinaisen kaupungin puolelle valmistui palatsien ympäröimä Forum, Augustuksen ja Livian temppeli (joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt näihin päiviin saakka!), 15 000 paikkainen Amfiteatteri, Odeon ja Cybelen puutarha. Ei tiedetä miten monta asukasta Viennassa oli tuohon aikaan, mutta se oli kuitenkin roomalaisaikana merkittävä ja vauras kaupunki, erityisesti valtavien varastomakasiiniensa ansiosta.

Kaikesta tästä yllättävän paljon on säilynyt ja erityisen suositeltava onkin Rhonen vastarannalla sijaitseva, vuonna 1980 avattu Saint-Roman-en-Gal museo jossa esitellään monipuolisesti alueelta löytynyttä roomalaista esineistöä. Lähellä museota on aikanaan sijainnut suuri roomalainen kylpylä, mutta siitä, samoin kuin kaupungin suuresta kilparadasta ei valitettavasti ole paljonkaan säilynyt nykyaikaan.

Harri Huhtanen 2019      

Lyonin matka 16.-24.4.2019 -osa 4

lyonbeauxarts

Lyonin monista museoista ei ole helppoa valita esittelyyn vain yhtä koska monet kaupungin kymmenistä museoista ovat hyvin mielenkiintoisia ja ansaitsisivat oman juttunsa. Ylipäätään Ranskassa kulttuurin osalta näkökulma on sikäli vinoutunut, että Pariisin museot keräävät tarpeettoman paljon yleisöä, koska suurin osa turisteista matkustaa pelkästään Pariisiin ja heille Ranska on yhtä kuin Pariisi. Kävijämäärien perusteella laaditun Ranskan TOP10 listan kaikki museot sijaitsevat Pariisissa! Mutta  uskokaa pois: elämää ja kulttuuria on Pariisin ulkopuolellakin! Hienona todisteena tästä on Lyonin musée des Beaux-Arts  joka sijaitsee entisessä Pyhän Pietarin luostarirakennuksessa. Paikan historia on todella pitkä, sillä tiettävästi benediktiiniläiset rakensivat luostarin ja kirkon sinne alunperin jo 900-luvulla. Vanha rakennus kuitenkin hävitettiin 1600-luvulla ja korvattiin nykyisellä mahtipontisella palatsilla. 1700-luvun lopussa Ranskan Vallankumouksen johtajat ottivat palatsin haltuunsa ja perustivat sinne taidemuseon. 200 vuoden aikana museon kokoelmat ovat kasvaneet hämmästyttävän laajoiksi ja arvokkaiksi. Nykyään kyseessä on yksi Euroopan hienoimmista taidemuseoista, jonka kokoelmien arvo on mittaamaton.  Varoitan ettei museota kannata yrittää käydä läpi yhdessä päivässä ellei sitten käytä siihen koko päivää. Minäkin vierailin siellä kahtena eri päivänä. Museossa on taideaarteita 5000 vuoden ajalta, alkaen muinaisen Egyptin taide-esineistä ja päätyen 1900-luvun modernin taiteen osastoon. Tässä on turha ryhtyä luettelemaan yksittäisiä taide-esineitä, sillä museoon pitää tutustua itse paikan päällä, sitten vasta ymmärtää tämän hienon paikan merkityksen ja arvon. Suosittelen lämpimästi!

Alla piirroskuva 1500-luvulta. Kuvassa esitetään miltä Saint Pierren kortteli on näyttänyt ennen kuin siihen rakennettiin nykyinen suuri palatsi. Kuvan perusteella näyttää siltä että nykyinen palatsi sijaitsisi paikalla, jossa oli 1500-luvulla viisi kolmikerroksista asuintaloa? Itse luostari kirkkoineen sijaitsi tämän kuvan mukaan korttelin sisäpihalla.     

lyonsaintpierre

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019