Helsinki 31.8.- 1.9.2019 – osa 3

Sunnuntai 1.9.2019 – Herttoniemen kartano, osa 2

Herttoniemen kartano

Yleisöesittelykierroksella tutustuttiin kartanon laajaan puutarhaan, joka muodostuu barokkipuutarhasta sekä englantilaisesta puutarhasta. Puutarhan suunnittelun aloitti jo 1760-luvulla linnoitusupseeri ja arkkitehti Bengt von Spångenin. Nykyisen muotonsa ja laajuuteensa (15 hehtaaria) puutarhat saivat 1800-luvun alusta, suomalaissyntyisen amiraali Carl Olof Cronstedtin omistajakaudella. Huippukautenaan Herttoniemen kartanoon kuului peräti 1800 hehtaaria ympäröiviä maita. Kartano myös työllisti paljon paikallista väkeä, sillä kamaripalvelijan, tarjoilijan, kamarineidin, mamsellin, keittiöapulaisen, piikojen, kuskin, tallirenkien ja muonamiesten lisäksi Herttoniemessä asui 1810-luvulla ruukuntekijöitä, seppä ja useita torppareita. Cronstedtin kuolinvuonna 1820 kartanossa mainitaan olleen 8 renkiä, 11 piikaa, 17 muonamiestä ja 6 torpparia.

Cronstedtin aikaan liittyy merkittäviä tapahtumia Suomen historiassa. Helmikuussa 1808 venäläiset vyöryivät voimalla idästä Suomen rajan yli. Jo maaliskuussa joukot olivat päässeet Helsinkiin ja tulittivat Viaporia (nykyisin Suomenlinna). Venäläiset vaativat Viaporin päällikkönä toiminutta Cronstedtia antautumaan. Lopulta 8. toukokuuta Cronstedt suostui antautumaan kun hän ei saanut apujoukkoja Ruotsista. Häntä pidettiin maanpetturina. Ylisotaoikeus oli jo tuominnut hänet kuolemaan mutta Venäjän keisari Aleksanteri I vaati hänen armahtamistaan ja sai lopulta vaatimuksensa läpi. Cronstedt vietti viimeiset vuotensa (1813-20) Herttoniemen kartanon nykyisessä päärakennuksessa, jossa hän  kuoli 7.huhtikuuta 1820, 64-vuotiaana.    

Harri Huhtanen 2021                 

Helsinki 31.8.- 1.9.2019 – osa 2

Sunnuntai 1.9.2019 – Herttoniemen kartano, osa 1

Herttoniemen lähiössä on runsaasti ulkoilualueita ja meri lähellä. Siksi alueen asuntojen hinnat ovat viime vuosina nousseet kiivaaseen tahtiin.

Helsinki on kotimaan matkailun kannalta erinomainen paikka, koska aina löytyy uusia mielenkiintoisia kohteita kunhan vaan osaa niitä etsiä. En ollut koskaan käynyt kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitsevassa Herttoniemessä, mutta tätä elokuun matkaa suunnitellessa satuin törmäämään Herttoniemen kartanosta  kertovaan artikkeliin ja päätin että sinne pitää tällä matkalla päästä. Yleisöllä on mahdollisuus tutustua kartanoon vain kesäaikaan sunnuntaisin, jolloin siellä järjestetään myös opastettu yleisökierros. Sen jälkeen kun Helsingin metrolinja valmistui on matkanteko Herttoniemeen vauhdittunut aivan olennaisesti. Rautatieasemalta ja Kampista pääsee Herttoniemeen 11 minuutissa! Herttoniemen metroasemalta tosin pitää sitten kävellä vielä noin kilometri ennen kuin saavutaan kartanon alueelle.

Kaupunginosana 26 000 asukkaan Herttoniemi on viime aikoina kasvattanut suosiotaan ja osittain tähän vaikuttaa varmaan nopea metroyhteys sekä alueen luonnonläheisyys. Herttoniemessä on peräti 17 puistoa! Niistä kolme suurinta ovat Herttoniemenrannan puisto, Herttoniemen kartanon puisto ja Porolahdenpuisto, jotka kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ja sijaitsevat aluetta ympäröivän lahden rannalla. Herttoniemi on myös Helsingin vanhinta asuttua aluetta, koska sieltä on löydetty pronssikautisia esineitä ja oletetaan että alueella on ollut pieni kylä jo 1300-luvulla. Varmuudella ei tiedetä mistä alueen nimi on peräisin. Erään teorian mukaan nimi olisi lähtöisin vuonna 1405 Porvoon käräjillä lautamiehenä toimineelta rälssimies Laurens Hertoghelta, joka on omistanut tiloja alueella. Ei myöskään tiedetä miten pitkään Herttoniemessä on ollut kartanorakennus, koska alkuperäinen hirsirakennus ei ole säilynyt. Nykyinen kartanon päärakennus sijaitsee eri paikassa kuin alkuperäinen hirsistä tehty kartano. Nykyinen kartano on suunniteltu asuinrakennukseksi 1800-luvun alussa. Päärakennuksen rungon muodostaa 1700-luvulla rakennetun Herttoniemen fajanssitehtaan entinen polttimorakennus, joka on muutettu asuinrakennukseksi arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmien mukaisesti vuoden 1813 jälkeen. Rakennus on kaksikerroksinen ja satulakattoinen.

Kartanon mailla on ollut lukuisia omistajia satojen vuosien aikana. Kartanon historiallisesti merkittävimmät tapahtumat ajoittuvat kuitenkin vuosiin 1752-1925. Viimeinen kartanon omistanut yksityishenkilö oli  maanviljelysneuvos J.G. Bergbom, jonka punaiset kansalaissodan alussa vuonna 1917 häikäilemättömästi murhasivat kartanon aamiaispöytään . Bergbomin perikunta päätti tuolloin lahjoittaa kartanon  Svenska Odlingens Vänner i Helsinge-yhdistykselle, jonka tuli perustaa alueelle museo. Museo aloitti toimintansa 1925.            

Harri Huhtanen 2021                 

Helsinki 31.8.- 1.9.2019 – osa 1

Lauantai 31.8.2019

Luulenpa että kovin harva suomalainen on koskaan kuullutkaan herroista Antoine Forqueray, William Corkinen ja Marin Marais. Eivätpä taida suurelle yleisölle olla tuttuja myöskään Maija Lampela, Johanna Kilpijärvi, Mikko Ikäheimo ja Anna Orasmaa. Mikä näitä seitsemää henkilöä yhdistää? Jos sanon Gamba niin sitten jo jotkut pääsevät jyvälle mistä tässä on kysymys.

Vuoden 2019 viimeiselle Helsingin matkalle olin ostanut netissä liput Lampelan ja kumppaneiden  lauantai-iltaiseen Viola da Gamba  – konserttiin Helsingin uuteen Musiikkitaloon. Ohjelmistossa oli ranskalaisten 1600- ja 1700-luvulla Ludvig XIV eli tuttavallisemmin Aurinkokuninkaan  hovissa vaikuttaneiden Forquerayn ja Maraisin Gamba-teoksia, joiden välissä kuultiin englantilaisen 1600-luvun alussa vaikuttaneen Corkinen soologamba -teoksia.

Sibelius Akatemiasta kesällä 2018 musiikkimaisteriksi valmistunut Maija Lampela oli konsertin itseoikeutettu tähti, jolla oli nuoresta iästään huolimatta jo laaja kokemus konsertoimisesta yleisölle mm. Korsholman, Janakkalan, Sastamalan, Kuopion, Kajaanin, Lahden, Porin, Kymin ja Helsingin erilaisissa vanhan musiikin tapahtumissa. Lisäksi hän oli ehtinyt perustaa omia yhtyeitä: mm. Trio Baroccon ja Gambayhtye Jouhin. Häntä Musiikkitalon pienessä Organo- salissa säestivät erinomaisesti Kilpijärvi (bassogamba), Ikäheimo (teorbi, arkkiluuttu ja barokkikitara) sekä Orasmaa (cembalo). Sellaista musiikkia kuulee niin harvoin missään! Gamba-soittimethan jäivät 1700-luvun jälkeen unholaan melkein 200 vuodeksi, sillä sello korvasi gamban. Vasta 1900-luvulla vanhan musiikin harrastajat alkoivat uudestaan valmistaa gamba-soittimia ja elvyttää perinnettä. Edelleen maailmassa on kovin vähän gamban- soittajia, mutta viime aikoina sen suosio näyttäisi kyllä lisääntyneen.  

Hienon konsertin jälkeen illallinen oli Helsingin ehkä vanhimmassa japanilais -ravintolassa Kabukissa.  Se oli meille vasta toinen käynti tuossa ravintolassa. Ravintolan erikoisuutena ovat ruokapöytään upotetut keittolevyt, joissa asiakas voi itse kypsentää ruoka-annoksensa.

Hotellihuoneen olin tällä kertaa varannut Lilla Robertsista (Pieni Roobertinkartu 1-3) Kaartinkaupungista. Huoneet siellä ovat tyylikkäitä ja erittäin siistejä. Pölyhiukkastakaan en löytänyt, en edes sängyn alta. Siivoukseen siellä siis panostetaan aivan erityisesti.

Text and photos: Harri Huhtanen 2021                 

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 4

Kedainiain matka 12.8.2019 – osa 2

Kuvassa Kedainiain vanhan kaupungin päätori. Edessä 2000-luvulla tehty Radvilien hallitisijasuvun muistomerkki ja sen takana kaupungin Raatihuone.

Luulenpa, että neuvostoaikana (1940-90) Kedainiai on ollut aika tylsä paikka. Toisin ovat asiat nykyään. Torin liepeillä olevassa turistikeskuksessa on toinen toistaan hienompia matkailuesitteitä englanniksi. Esitteistä selvisi että Kedainiaissa järjestetään heinäkuussa perinteinen ”Kurkku”(cucumber) -festivaali. Sen perinne juontaa juurensa 1800-luvulle ja esitteen mukaan nimenomaa juutalaiset aikanaan ylläpitivät tätä kaupungin kannalta tuottoisaa bisnestä. Festivaali oli ilmeisesti koko neuvostoajan tauolla, mutta elvytettiin taas Liettuan itsenäistyttyä vuonna 1991. Elokuussa kaupungissa järjestetään Broma Jazz Festival  ja kuvista päätellen tapahtuma levittäytyy koko vanhan keskustan alueelle. Ja sitten vielä syyskuun alussa järjestetään Kaupunkifestivaali, joka kestää neljä päivää.

Koska oli maanantai emme valitettavasti päässeet vierailemaan Kedainiain jo 1922 perustetussa Maakuntamuseossa. Myös Kedainiain 1600-luvulla rakennetun komean Reformoidun evankelisen kirkon suurin nähtävyys eli Radvilien sukuhaudan ainutlaatuiset sarkofagit jäivät näkemättä, koska jostain syystä myös kirkko oli suljettu.

Kiertelimme kuitenkin useamman tunnin Kedainiain keskustan alueella vanhoja rakennuksia ja idyllistä kaupunkiarkitehtuuria ihaillen. Bussiasemalle päätimme siirtyä taksilla ja kun olimme jo sisällä taksissa ilmeni ettei kuljettaja osannut sanaakaan englantia! Hän olisi vienyt meidät mielellään Kaunasiin saakka eikä hänellä ollut edes taksamittaria. Näytimme kartasta ja kuvista että haluamme kuljetuksen vain bussiasemalle. Silti jäi epäselväksi ymmärsikö hän ja mitä hän tulisi laskuttamaan matkasta. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin eli hän ajoi meidät bussiasemalle ja pyysi yli 2 kilometrin matkasta vain 2 euroa!  Sama matka olisi Suomessa maksanut 15-20 euroa. Niinpä annoin miehelle 5 euron setelin ja näytin että hän voi pitää sen. Mies oli todella täpinöissään sen jälkeen. Ilmeisesti pelastimme hänen muutoin kovin hiljaisen ja epätuottoisan työpäivänsä. Kedainiaissahan ei ollut missään taksiasemaa ja tämänkin taksin löysimme vain sattumalta kaupungin keskustan ainoan supermarketin edestä.            

Harri Huhtanen 2021      

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 3

Näiden neljän vanhan talon ikkunoihin on kuvattu 1600-luvun kedainilaisia.

Kedainiain matka 12.8.2019 – osa 1

Syväturismiksi nimitän sitä että käy paikoissa, joista muut eivät ole kiinnostuneita. Vaikka Liettuaan on saanut vapaasti matkustaa jo 30 vuoden ajan on suuri osa maan kaupunkeista jäänyt valtaosalle suomalaisista aika tuntemattomaksi. Monet toki jo tietävät pääkaupunki Vilnan ja ovat ehkä käyneetkin siellä. Lisäksi erityisesti turkulaisille on viime aikoina (siis tarkoitan nyt ennen tätä Korona-aikaa) tullut tutuksi Kaunas, koska Wizzairilla on suora lentoyhteys Turusta Kaunasiin. Muut Liettuan kaupungit ovatkin sitten jo huonommin tunnettuja. Kolmantena matkapäivänä valitsimme tutustumiskohteeksi noin 50 kilometrin päässä Kaunasista sijaitsevan pikkukaupungin nimeltä Kedainiai. Sinne kun on hyvä ja edullinen bussiyhteys ja matkakin kestää alle tunnin.

Syväturismiin kuuluu olennaisena osana myös virheiden teko.  Kun saavuimme puolenpäivän aikaan Kedainiain bussiasemalle teimme sen virheen että päätimme kävellä keskustaan. Käveleminen on erinomainen tapa tutustua uusiin kaupunkikohteisiin, mutta tällä kertaa olisi kyllä pitänyt ottaa taxi, sillä bussiasemalta oli yli 2 kilometrin matka keskustaan ja valitettavasti matkan varrella ei ollut mitään mielenkiintoista, lähinnä tietä reunustivat vain 1960- ja 1970-luvun tylsät neuvostoaikaiset betonikolossit sekä muutamat yhtä tylsän näköiset pientalot.

Onneksi vanha keskusta olikin sitten jo moniverroin mielenkiintoisempi. Kedainiai on tänä päivänäkin hyvin pieni kaupunki, asukkaita siellä on nykyäänkin vain vähän yli 20 000. Kaupunki on kuitenkin yksi maan vanhimpia, koska siitä löytyy maininta jo 1300-luvun kirjoituksissa ja kaupungin oikeudetkin Kedainiai sai jo 1500-luvulla.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on kedainiaijanus_radzivil.jpgKuvassa oikealla Prinssi Janusz Radziwiłł (1612-55) joka oli ehkä vaikutusvaltaisin hallitsija Radvilien satojen vuosien dynastiassa. 

Kedainiain historia on hyvin merkillinen. Perustamisestaan lähtien kaupungin tavallaan omisti yksi suku. Kyseessä oli Radvilien ylimyssuku, joka oli myös Liettuan suuriruhtinaskunnan johdossa pitkään. Tekstien mukaan Radvilit pitivät valtaa Kedainiaissa lähes 300 vuoden ajan. Suku omisti valtavasti maata ja linnoja muuallakin.

1600-luku oli Kedainiain suuruuden aikaa, sillä silloin sinne muutti skottiyhteisö. He rakensivat kaupungin täyteen sen ajan mittapuulla toinen toistaan komeampia matalia tiliirakennuksia, joista aika monet ovat kuin ihmeen kaupalla säilyneet meidän päiviimme saakka. Sotien tuhovimmalta Kedainiai onkin vuosisatojen saatossa säästynyt yllättävän hyvin.

Kaupungissa oli myös huomattavat juutalais- ja saksalaisyhteisöt. Kedainiain vauraus perustui Radvilien rikkauden lisäksi juuri näiden ulkomaalaisten kauppiasyhteisöjen toimintaan. Juutalaisten, Skottien ja Saksalaisten kaupankäynti toi kaupungille tai lähinnä Radvileille valtavat verotulot joiden turvin kaupunkiin voitiin rakentaa hienoja kirkkoja ja sen ajan mittapuulla ultramoderneja kivitaloja.         

Harri Huhtanen 2020      

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 2

Vaikka Hansa -kauppiaat harjoittivat liiketoimintaansa 1400- ja 1500-luvulla tässä Perkunasin talossa, niin Perkunas ei viittaa mihinkään sukuun, vaan talon nimi tulee siitä että sen seinistä löytyi muinaisen Perkunas-pakanajumalan symboli 1800-luvulla. Perkunas on liettualaisessa mytologiassa mm. Ukkosenjumala ja siksi suomalaiset nimittävät taloa Ukkosen Jumalan taloksi.

Saavuimme Kaunasiin lauantaina 10.8.19 jo vähän ennen klo 12. Onneksi Daugirdas -hotellista sai huoneen saman tien. Daugirdas -hotellin sijainti on ihanteellinen eli se sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä ja sieltä pääsee siksi kätevästi katsomaan kaikkia Kaunasin historiallisen keskustan nähtävyyksiä.

Vanhassa keskustassa on ainakin kaksi 1500-luvun tiilirakennusta, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla säästyneet, vaikka Kaunasinkin läpi on kuluneiden vuosisatojen aikana kulkenut useiden maiden sotajoukkoja. Kaupunkia ovat kurittaneet kuluneiden vuosisatojen aikana mm. venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset.

Ensimmäisenä matkapäivänä tutustuimme mm. Ukkosen Jumalan taloon, joka on toinen kaupungin kaikkein vanhimmista rakennuksista. Hotellimme lähellä sijaitseva kaupungin Raatihuone on myös alun perin rakennettu jo 1500-luvulla, mutta nykyinen talo lienee peräisin 1700-luvulta. Raatihuoneessa on pieni historian museo ja ylimmistä kerroksista on hieno näköala ympäristöön.

Kaunasissa on nykyään paljon hyvätasoisia ravintoloita. Päätimme kokeilla Fine dining -ravintola Uoksasia. Hienot annokset ja ainakin suomalaisen kukkarolle sopiva hintataso. Jos vierailee Uoksasissa niin kannattaa tilata tasting menu viinipaketilla. Siinä tulee monta pientä ruokalajia ja ne esittelee itse pääkokki.  

Sunnuntai -aamulla 11.8.19 oli vuorossa kahden tunnin opastettu kaupunkikävely. Siinä keskityttiin erityisesti Kaunasin kerrostalojen graffittitaiteeseen. Nykyään lukuisissa Kaunasin kerrostaloissa on mitä mielikuvituksellisempia graffitteja ja ne piristävät kummasti näitä neuvostoaikana rakennettuja lähtökohtaisesti rumia ja tylsiä betonikolosseja.    

1500-luvulla Liettua oli eurooppalainen suurvalta!

Sitten oli vuorossa tutustuminen Vytautas Suuren sotamuseoon.  Siellä viimeistään tajusi, että vaikka Suomi on nykyään paljon vauraampi maa kuin Liettua, niin Liettuan historia on komeampi kuin Suomen. Liettualla oli oma kuningas jo 1200-luvulla, hänen nimensä oli Mindaugas. Siitä alkoi perinnöllinen suuriruhtinaiden ketju, joka kesti yli 300 vuoden ajan. Liettua valloitti koko ajan uusia alueita itselleen ja oli 1400-luvulla eurooppalainen suurvalta, jonka hallintoaluetta oli nykyisen Liettuan lisäksi osia muusta Balttiasta, Puolasta, Valko-Venäjästä, Ukrainasta ja Venäjästä. Liettua ulottui suuruuden aikanaan Mustalle Merelle saakka! Kaksi muuta merkittävää Liettuan suuruuden ajan hallitsijaa ovat Gediminas sekä Vytautas Suuri. Suuriruhtinaita Liettualla oli 1200-luvulta 1500-luvulle peräti yli kaksikymmentä! Sitä vain miettii, että jos Neuvosto-Venäjä ei olisi ”lukinnut” Liettuan kehitystä yli 50 vuoden ajaksi 1900-luvulla niin mikä mahtaisi olla Liettuan tilanne vuonna 2020. Esimerkiksi lyhyenä Liettuan itsenäisyyden aikana, vuosina 1920-40, Kaunasiin rakennettiin yli 2000 kivitaloa ja elintaso Kaunasissa oli siihen aikaan erittäin hyvä. Toinen maailmansota ja sitä seurannut venäläisten hirmuvalta muutti kaiken. Liettuan kehitys pysähtyi ja elintaso laski. Älymystö pakeni ulkomaille ja se entisestään pahensi tilannetta.         

Harri Huhtanen 2020      

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 1

Kaunasin vanhasta linnoituksesta on nykyään jäljellä enää osa muuria sekä yksi torni. Tornissa on kuitenkin mielenkiintoinen linnoituksen monivaiheisesta historiasta kertova museo.

Olin vieraillut Liettuassa vain kahdesti aikaisemmin (2006 ja 2017) ja molemmat matkat oli tehty pääkaupunki Vilnaan, tosin jälkimmäisellä ryhmämatkalla tutustuin pikaisesti myös Kaunasiin, jossa ryhmämme vietti silloin yhden kauniin kevätpäivän. Kaunas oli maan pääkaupunki lähes 20 vuoden ajan I maailmansodan jälkeen kun Vilna liitettiin väliaikaisesti Puolaan.

Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki, siellä on yli 200 000 asukasta ja matkustaminen sinne helpottui huomattavasti kun lentoyhtiö Wizzair joitain vuosia sitten avasi suoran yhteyden Kaunasin ja Turun välillä. Matka kestää vain noin tunnin ja lentoliput sinne ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin edullisia. Nähtäväksi jää minkälaiseksi hintataso määräytyy Korona-pandemian jälkeen sillä vuonna 2020 suurin osa maailman lentoyhtiöistä on suurissa vaikeuksissa ja ennustetaan ettei lentomatkustus palaa ennalleen edes Korona-pandemian jälkeen. Jos tämä visio toteutuu johtaa se mitä todennäköisemmin siihen että lentoyhtiöt joutuvat nostamaan huomattavasti lentolippujen hintoja kattaakseen polttoaine- kulujaan.  

Kaunas on vähintään yhtä vanha kuin Turku, todennäköisesti vanhempikin. Kaupunki sijaitsee Nemunas- ja Neris -jokien välisellä kannaksella. Sinne rakennettiin paikallisten kauppiaiden, kalastajien ja metsästäjien suojaksi linnoitus jo 1200-luvulla. Osia tuosta linnoituksesta on säilynyt meidän päiviimme saakka ja linnoitusalueella sijaitsee nykyään pieni museo, joka on tutustumisen arvoinen.

1400-luvulla Kaunasista kehittyi merkittävä hallinnollinen keskus. Myöhemmin tulipalot, sodat ja kulkutaudit kohtelivat kaupunkia ankaralla hädellä. Venäläiset tuhosivat kaupungin lähes kokonaan 1655 ja 1800-luvun alussa Napoleonin joukot tekivät saman. Kaupunki on Vilnan tapaan ollut vuosisatoja monikulttuurinen eli siellä on asunut huomattava määrä sekä saksalaisia että juutalaisia. II maailmansota muutti tämän täysin ja 2000-luvulla Kaunasissa monikulttuurillisuutta edustavat enää turistit, joita vuosi vuodelta tulee entistä enemmän tähän kauniiseen kaupunkiin.   

Harri Huhtanen 2020      

Riikan matka 1.-4.8.2019 -osa 4

Jelgavan matka 3.8.2019 – osa 2

Jelgavan rautatieasemalta on kahden kilometrin kävelymatka Jelgavan palatsille. Suurin osa matkaa kulkee tylsiä pääkatuja pitkin. Zemgales prospekts on Rautatieasemalta lähtevän kadun nimi ja noin puolivälissä sen nimeksi vaihtuu Akademijas iela. Matkalla on muutama kirkko, mutta enimmäkseen näkymät olivat kovin ”stalinistisia”, aivan erilaisia kuin paljon pienemmässä Siguldassa, jonka talkokanta oli vähän samantyyppistä kuin pohjoismaissakin.  Liela ielaa  päästään sillan yli linnasaareen, jossa mahtava palatsi sijaitsee. Kun puolen tunnin kävelyn jälkeen pääsimme palatsille, jonka oli netissä ilmoitettu olevan yleisölle auki, alkoivat ongelmat. Opasteita ei ollut palatsin sisääntulossa. Valtavan suurella palatsinpihalla ei myöskään ollut opasteita. Kokeilemme erästä palatsiin johtavaa ovea, joka oli  auki. Sisällä ei ollut ketään. Lopulta löytyy siivooja, joka ei osannut englantia ja joka vastasi kaikkiin kysymyksiin vain ”nada”. Turisteja ei näkynyt missään. Palatsiin ei siis ollut pääsyä 3.8.19. Palatsin pohjois- että länsipäädyt olivat huputettuja eli ilmeisesti restaurointi oli sulkenut palatsin väliaikaisesti. Harmitti, mutta minkäs teit! Jouduimme tyytymään ulkotilojen kuvaamiseen. Mutta kyllä oli valtavan kokoinen palatsi!  Jo sen ympärikävelyyn kului aikaa yli 10 minuuttia!

Koska suunnitelmat menivät uusiksi ja olimme kuitenkin varanneet Jelgavaa varten koko päivän eli ei huvittanut suoraan lähteä takaisin Riikaan, vaikka sielläkin nähtävää riitti, niin suuntasimme läheiselle Pasta -saarelle. Koska en osaa latviaa en tiedä mitä tuo Pasta tarkoittaa, tiedän vain ettei se tarkoita latviajelgavapastaislandruokaa nimeltä pasta! Saarella oli kuitenkin useampikin mukava ulkoilmakahvila ja vain muutaman euron maksava iso tuoppi vahvaa latvialaista olutta kummasti lievitti pettymystä. Yllätyksenä saimme palatsikokemuksen tilalle Pasta -saarella siihen aikaan järjestetyn hiekkapatsas -näyttelyn. Siellä oli toinen toistaan komeampia hiekkapatsaita, joissa oli kuvattu Kleopatraa, Baabelin tornia, itämaisia kameliratsastajia jne. Ei siis mitään Latviaan tai Balttiaan viittaavia aiheita, vaan kaukomaiden ja historian eksotiikkaa. Se tuntui todella yllättävältä.

Paluumatkalla tutustuimme vielä kaupungin kahteen historian museoon. Uudempi niistä sijaitsee Jelgavan Pyhän kolminaisuuden kirkon tornissa.  Aika lähellä sitä löytyy Jelgavan vanhin historian ja taiteen museo, nimeltään Gederts Eliass . Molempien museoiden näyttelyistä tuli sellainen vaikutelma että vauraimmillaan Jelgava on ollut 1700-luvulla, jolloin myös Jelgavan valtavan iso palatsi rakennettiin. Palatsin koko ei ole missään suhteessa kaupungin kokoon eli Kuurinmaan herttualla on täytynyt olla valtavat määrät rahaa käytössään, sillä todennäköisesti palatsia rakentamassa on ollut tuhansia työmiehiä. Toisaalta 1700-luvulla työvoima oli lähes ilmaista.

Tältä Jelgava näytti vielä 1800-luvulla. Kuvan kauniista puutaloista lähes kaikki tuhoutuivat 1900-luvun sodissa.

latviajelgava120yearsago

1900-luku oli äärimmäisen synkkää aikaa Jelgavassa. I ja II maailmansodan taisteluissa lähes kaikki kaupungin vanhat rakennukset hävitettiin. Neuvostovalta 1945-91 oli pysähdyksen aikaa ja tuhoutuneiden talojen tilalle kaupunkiin rakennettiin valtava määrä toinen toistaan rumempia asuintaloja, joista osa on nykyään jo purkukuntoisia. Vasta Latvian uudelleen itsenäistyttyä vuonna 1991 alkoi  paluu ”normaaliin”. Vanhaa 1700-luvun rakennuskantaa ei enää saada takaisin, mutta ehkäpä 2000-luvun arkitehdit ideoivat jotain täysin uutta ja kaunista kaupunkiin. Toivon myös että Stalinin aikaiset rumat tiili- ja betonikolossit puretaan ja korvataan kauniimmilla rakennuksilla. Jelgavasta tuskin tulee koskaan Baltian suurinta turstikohdetta, mutta ainutlaatuisen palatsinsa ansiosta kaupungilla on kuitenkin mahdollisuus kehittyä Latvian mittakaavassa merkittäväksi turistikohteeksi.

Harri Huhtanen 2020    

Riikan matka 1.-4.8.2019 -osa 3

Jelgavan matka 3.8.2019 – osa 1

Jelgavaan vuonna 1772 valmistunut Kuurinmaan herttuan palatsi on Balttian suurin palatsirakennus. Siellä ovat vierailleet tai jopa asuneet useiden maiden kuninkaat, kuten Ranskan kuningas Ludvig XVIII perheineen, Ruotsin kuninkaat Kaarle XII ja Kustaa Aadolf, Saksan keisari Vilhelm II. Lisäksi palatsi on majoittanut useita kuuluisia taiteilijoita mm. Schumannin, Wagnerin ja Rubinsteinin. Jopa itse Casanova on ollut siellä Kuurinmaan herttuan vieraana!   

latviajelgavapalace

Vaikka Latvia on pinta-alaltaan ja väestöltään paljon Suomea pienempi on maassa huomattavasti enemmän kulttuurikohteita kuin syrjäisessä Suomessa. Saksalaiset, puolalaiset, liettualaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ylimykset ovat satojen vuosien aikana rakentaneet maahan uskomattomat yli 1000 kartanoa ja yli 100 keskiaikaista linnaa!  Tosin niistä suuri osa on aikojen saatossa tulipalojen, sotien ja autioitumisen vuoksi päässyt pahasti rappeutumaan. Niinpä viimeisen sadan vuoden aikana latvialaiset ovat yrittäneet pelastaa kulttuuriaarteistaan kaiken sen mikä on pelastettavissa ja osa kohteista onkin nykyään hienosti kunnostettuja ja restauroituja.

Jelgava on Latvian neljänneksi suurin kaupunki, siellä on nykyään n. 60 000 asukasta. Jelgava sijaitsee vain reilun 40km päässä Riikasta ja sinne on hyvä junayhteys. Vaikka Jelgava on Latvian mittakaavassa suurehko kaupunki on siellä edelleen aika vähän turismia, sillä kaupungin vanha keskusta tuhoutui melko perusteellisesti toisessa maailmansodassa. Nykyään keskustan talokanta koostuu enimmäkseen tylyistä, huonokuntoisista 1950- ja 1960-luvun betonirakennuksista, jotka on rakennettu Neuvostoliiton valtakaudella.

Kaupungissa on kuitenkin edelleen yksi maailmanluokan nähtävyys eli 1700-luvulla Kuurinmaan herttualle Ernst Johann von Bironille rakennettu Jelgavan palatsi, joka on koko Balttian alueen suurin palatsirakennus. Samalla paikalla oli ollut satojen vuosien ajan Jelgavan linna, jonka Biron tylysti määräsi purettavaksi hulppean palatsinsa tieltä.  Rakennustyyli jäljittelee Versaillesin palatsia. Jelgavan palatsin suunnitteli kuuluisa italialainen arkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli, jonka toinen tunnettu työ on Pietarin talvipalatsi.  Jelgavan palatsissa on yli 700 huonetta ja siellä on asunut vuosikausien ajan useita Ranskan vallankumousta paenneita ylimyksiä. Lukemani perusteella palatsin sisätilat eivät ole enää yhtä vaikuttavia kuin 1700-luvun lopussa, sillä sisätilat ovat kärsineet paljon tulipalojen ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan vuoksi. Vuonna 1919 venäläisjoukot nimittäin ryöstivät valtaosan palatsin taideaarteista ja kuljettivat ne  Pietariin.  Palatsi on nykyään kaupungin omistuksessa ja siellä toimii maatalouskorkeakoulu, siksi vain osa huoneista on avoinna yleisölle.

Palatsin vuoksi päätimme kuitenkin uhrata yhden matkapäivän Jelgavaan. Vaikka nykyään netistä saa erittäin paljon ja hyvää informaatiota matkan suunnitteluun niin siltikin yllätyksiin on matkoilla edelleen syytä varautua. Niinpä Jelgavan matka ei mennytkään alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Harri Huhtanen 2020     

Riikan matka 1.-4.8.2019 -osa 2

Siguldan ja Turaidan matka 2.8.2019

Turaidassa sijaitsi puinen mäkilinna jo varhaiskeskiajalla, ennen saksalaisten tuloa maahan. Keskiajalla saksalaiset ritarit rakensivat paikalle kivistä ja myöhemmin tiilistä linnan jota laajennettiin moneen otteeseen satojen vuosien aikana. Asetekniikkojen kehittyessä linna alkoi kuitenkin menettää merkitystään ja jäi pois käytöstä 1700-luvulla. Sen jälkeen se sai rauhassa rappeutua yli 100 vuoden ajan. Vasta 1900-luvulla, kun Latvia itsenäistyi 1918, mielenkiinto linnaa ja Latvian historiaa kohtaan lisääntyi ja viimeisen sadan vuoden ajan linnaa on tutkittu ja restauroitu ahkerasti ja siitä on tullut myös suosittu turistikohde.  Näkymät Turaidan linnantornista Gauja-joelle ja ympäristöön ovat huikaisevat!    

latviaturaida

Vaikka Riikassa riittää nähtävää ja koettavaa moneksi päiväksi on Latvia muutakin kuin Riika. Yllättävän lyhyen matkan päässä Riikasta on monta mielenkiintoista kohdetta. Alle tunnin junamatkan päässä (n. 50km) Riikasta sijaitseva Sigulda on kohde johon ehdottomasti kannattaa tutustua. Varsinainen kaupunki on hyvin pieni eli siellä on vain 11 000 asukasta ja valtaosa rakennuksista on nykyään moderneja, juuri sellaisia joita näkee sadoisa muissakin Euroopan pikkukaupungeissa. Siguldan arvo ja viehätys tuleekin historiasta. Keskiajalla Sigulda oli huomattavasti merkittävämpi kuin nykyään. Kaupungin lähellä kulkeva Gauja -joki ja sen mäkinen maasto oli saanut liiviläiset rakentamaan peräti 12 puista mäkilinnaa joen varrelle jo ennen saksalaisten invaasiota maahan 1200-luvulla. Latviassa oli tuohon aikaan monia eri heimoja ja valtaosa kansasta harjoitti edelleen pakanauskontoja. 1200-luvulla katolinen kirkko työrukkasenaan saksalaiset ritarikunnat alkoi systemaattisesti uskonnon varjolla valloittaa Balttiaa. Riikan arkkipiispa sai haltuunsa suuria alueita nykyisestä Latviasta, mutta Siguldan naapurissa, Gauja -joen toisella puolella, Turaidan linnassa liiviläiset eivät heti antaneet periksi. 1200-luku oli erittäin sotaisaa ja sekavaa aikaa Latviassa, sillä historiankirjoituksista selviää että tuona vuosisatana käytiin Latvian alueella ainakin yli 40 merkittävää taistelua / sotaa. Sotiminen jatkui vuodesta toiseen, 1200-luvulla rauhan vuosia oli vähemmän kuin sotavuosia!

Nykyisin pienen ja vaatimattoman Siguldan kaupungin alueelle rakennettiin keskiajalla vielä Krimuldan linna, joka myöhempinä vuosisatoina tosin tuhottiin erittäin perusteellisesti eikä sitä ole sen jälkeen rakennettu uudelleen. Siguldan linnaa sen sijaan on tutkittu ja restauroitu ahkerasti 1900-luvulta lähtien.  Nykyään Siguldan keskiaikainen linna on taas auki kävijöille ja sen näköalatasanteelta näkee kaikki kolme alueen linnaa sekä metsien keskellä mutkittelevan Gauja-joen. Alueen hienoin nähtävyys on kuitenkin Turaidan linna, jonne pääsee paikallisbussilla Siguldan keskustasta. Matka kestää vain noin 10 minuuttia. Jos matkailijalla on rajoitetusti aikaa eli pitää valita mihin kohteisiin Siguldassa tutustuu, suosittelen valitsemaan nimenomaa 40 hehtaarin laajuisen Turaidan museopuiston, koska siellä on hienosti restauroidun linnan lisäksi kiinnostava Latvian alkuhistoriaa käsittelevä museo, patsaspuisto, linnamuseo ja useita pienempiä kotimuseoita sekä erittäin laajat ja vehreät puistoalueet. Turaidassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa että sitä varten on syytä varata vähintään kolme tuntia.

Siguldan matkasta jäi erittäin hyvä fiilis. Lyhyessä ajassa ehti nähdä ja kokea valtavan paljon ja silti ehti vielä illalliselle Riikassa!

Harri Huhtanen 2020