Helsinki 10.-12.11.2017

helsinki201711

Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siisLiemi ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

keskustakirjasto-e1479463811846

Mainokset

Palermo, Sisilia 24.9. -1.10.2017

palermo

Kovin moni suomalainen yhdistää Sisilian vain sanaan MAFIA. Palermo on tämän yli viiden miljoonan asukkaan saaren pääkaupunki. Ydin-Palermossa on 700 000 asukasta ja Suur-Palermossa 1,2 miljoonaa! Palermon asutus levittäytyy kapungin ulkopuolelle jokseenkin yhtenäisenä yli 10 km:n säteellä .  Palermo  sijaitsee saaren länsipään pohjoisrannalla.  Palermo on äärimmäisten vastakohtien kaupunki: siellä on sellaista köyhyyttä joka ei Suomessa olisi mahdollista, mutta myös sellaista rikkautta joka on Suomessa harvinaista.  Turistit tuovat rahat Palermoon ja koko saarelle eli mafia ei heitä hätyyttele, vaan pikemminkin kunnioittaa. Taskuvarkaat ovat asia erikseen, he eivät yleensä liity mafia-toimintaan.

1100-luvulla kun Suomessa vielä kuokittiin maata ja asuttiin hirsimajoissa asui Sisiliassa miljoonia ihmisiä ja Palermossakin yli 300 000! Kuuluisan normannikuninkaan  Roger II hovi oli suureellinen: upeita bysantilaiseen tyyliin sisustettuja isoja kirkkoja sekä toinen toistaan komeampia palatseja!

Kun Suomessa ei ollut vielä paljon mitään eli 800 vuotta ekr. perustivat foinikialaiset kauppiaat Palermon kaupungin. Paikallinen väestö, nimeltään sikaanit ja elymialaiset, joutui sopeutumaan ensin foinikialaisten, sitten kartagolaisten, sitten kreikkalaisten, sitten roomalaisten, sitten ostrogoottien, sitten bysanttilaisten, sitten arabien, sitten normannien ja lopuksi vielä  espanjalaisten ja ranskalaisten hallintoon.  Vasta 1860 Palermon väestö pääsi Garibaldin johdolla ”emo” -Italian yhteyteen. Ehkäpä mafian pitkäikäisyyden selittääkin juuri se, että Sisiliassa vallanpitäjät ovat vaihtuneet sitä tahtia että perinteitä kunnioittavan kansan on vaikea ollut seurata perässä ja toisaalta mikään valloittajakansoista ei ihan loppullisesti ole saanut sisilialaista ylpeää, omanarvontuntoista ja tietyssä mielessä hyvin ”tulista” alkuperäisväestöä hallintaansa.

Harri Huhtanen 2017         

Vilna 19.-21.5.2017

A 3777

Keväällä tuli tehtyä sen verran monta ulkomaanmatkaa että näköjään Vilnan matka on jäänyt kokonaan kirjaamatta tänne ADMINin päiväkirjaan. No, kuten vanha sanonta kuuluu: ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

Olen ollut vain kerran aikaisemmin Vilnassa, nimittäin vuonna 2006. Silloin kaikki Vilnassa oli erittäin halpaa, mutta Berlizin opas ennusti että Liettuan EU -jäsenyyden ja euron käyttöönoton myötä hinnat tulisivat voimakkaasti nousemaan.   Nyt täytyy todeta että se ennustus meni täysin pieleen, sillä 11 vuotta myöhemmin eli 2017 Vilnassa kaikki on edelleen hyvin halpaa. Iso oluttuopin hinta on yleensä kohtalaisen hyvä mittari sille mikä on maassa valitseva hintataso ja vuonna 2017 iso tuoppi olutta maksaa Vilnassa edelleen noin 2 euroa, tosin joissain paikoissa se saattoi maksaa jopa 3 euroa!  Eli kovin kaukana Liettuassa ollaan Suomen hintatasosta.

Kokonaisuutena Vilna ei ollut muuttunut kovin paljon vuodesta 2006. Joitain muutoksia sentään havaitsin. Ehkä vähän isompi osa vanhan kaupungin rakennuksista oli nyt kunnostettu eli neuvostoaikainen (1945-1991) ”kurjuus” ei ehkä keskustan syrjäisemmillä  alueilla ollut yhtä silmiinpistävää kuin vuonna 2006.

Vaikka kyseessä oli vain lyhyt viikonloppumatka ehti kahdeksan henkinen ryhmämme käydä myös Liettuan entisessä pääkapungissa, Kaunasissa sekä ”linnakaupunki” Trakaissa. Niistä kerron tarkemmin joskus myöhemmin…

Harri Huhtanen 2017 

 

Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 2

Wroclaw

Historia on nykyään OUT, vaikka sen pitäisi olla IN, koska elämää kokonaisuutena on vaikea ymmärtää jos ei ymmärrä tai tiedä historiasta mitään.  Ihmisen erottaa muista eläimistä ensi sijaisesti se, että ihmisellä on historiantaju. Kirjat eivät myöskään ole nykyään IN, vaan paremminkin OUT. Kaikki tieto haetaan netistä. Ja kyllähän siellä sitä tietoa on tarjolla. Itse olen sen verran ”vanhanaikainen” että aina ennen ulkomaanmatkaa hankin aiheeseen ja paikkaan liittyvää kirjallisuutta mahdollisimman paljon, vaikka kokemus on opettanut että todellisuudessa asiat avautuvat vasta paikan päällä.  Jos ei jaksa lukea kirjoja, mutta matkustaa kaikesta huolimatta Wroclawiin, niin siinä tapauksessa suosittelen ehdottomasti kaupungin järjestämiä ilmaisia FREE WALKING TOUR’ja. Käytännössä ja hyvän tavan mukaisesti oppaalle kiertueen ilmaisuudesta huolimatta annetaan tippiä kiertueen lopussa. Free Walking Tour tarkoittaa kuitenkin nimensä mukaisesti sitä että kiertueelle voi tulla myös kesken esittelyn ja samaten sieltä voi poistua kesken esittelyn maksamatta mitään!  Osa kiertokävelyistä kestää peräti 2,5 tuntia, joten ainakin tuollaisen kiertokävelyn lopuksi on syytä antaa oppaalle tippiä.  En löytänyt mistään suositusta siitä mikä olisi sopiva tippi, mutta päädyin siihen että ainakin 20 zlotyä (5 euroa)  kannattaa oppaalle antaa, vaikka huomasin että osa kierroksella mukana olleista jätti opaalle pienemmän tipin. Oppaat ovat yleensä Wroclawn yliopistossa koulutettuja historian maistereita tai ainakin kandidaatteja eli he hallitsevat aiheensa hyvin.  Itse osallistuin Worclawn historiasta kertovalle 2,5 tunnin kiertokävelylle. Mukana oli parikymmentä pääasiassa alle 30-vuotiasta nuorta ympäri maailmaa. Osallistujia oli Australiasta, Brasiliasta, Ukrainasta, USA:sta, Kandasta jne. Vaikutelmaksi jäi että Free Walking Tour on nimenomaa nuorten juttu, koska oppaan tarina oli täynnä andekdootteja, joten Wroclawn koko historia ei tällä kiertueella kunnolla selvinnyt, mutta se täytyy sanoa että kiertue oli monipuolinen ja hauska eli suosittelen!  Ja jos ei muuta, niin se innostaa lukemaan niitä kirjoja, joista saa tiedot, jotka jäivät kiertueella saamatta…

Harri Huhtanen 2017       

Wroclaw 9. -15.8.2017 – osa 1

Breslau-5

Olin viikon Wroclawssa (9.-15.8.2017), joka on yksi Puolan suurimpia (yli 600 000 asukasta) ja kultuurillisesti hienoimpia kaupunkeja. Wroclaw sijaitsee Etelä-Länsi Puolassa ja sinne pääsee junalla Berliinistä ja Varsovasta noin kolmessa tunnissa. Suomesta yhteydet Wroclawiin ovat melko huonot, varsinkin Turusta. Parhaaksi ja edullisimmaksi reittivalinnaksi osoittautui matkustaa laivalla Tukholmaan ja sieltä Arlandan kautta lentäen Varsovaan, josta taas pääsee alle tunnissa lentäen Wroclawiin.

Kaupungissa on kymmenittäin kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta ykköskohde on epäilemättä valtavan suuri, lähes neljän hehtaarin laajuinen toriaukio (Rynek), joka on rakennettu jo keskiajalla. Toriaukion keskellä, komean Raatihuoneen  vieressä on keskiajalla sijainnut kymmenittäin käsityöläisten ja kauppiaiden pieniä työpajoja ja myyntikojuja ja vähitellen, aikojen saatossa niiden tilalle on rakennettu komeita tiilitaloja sekä lopuksi 1800-luvulla, uusi kaupungintalo. Onneksi silloiset kaupungin päättäjät tajusivat myös vanhan Raatihuoneen arvon eivätkä purkaneet sitä, vaan pikemminkin kaunistivat sitä asettamalla julkisivujen seinille lukuisia, keskiajan ihmisiä kuvaavia patsaita, jotka edelleen ovat paikallaan, tosin sodan tuhojen vuoksi restauroituina tai jopa uudelleen tehtyinä. Kaikki korjaukset on kuitenkin tehty alkuperäisten piirrustusten ja valokuvien mukaan ja niinpä jos 1800-luvulla elänyt wroclawilainen aikakoneella siirrettäisiin toriaukiolle, olisivat lähes kaikki rakennukset hänelle entuudestaan tuttuja, todennäköisesti hän ihmettelisi ainoastaan kymmenien ulkoilmaravintoloiden riviä, joka vuonna 2017 levittäytyy Rynekin talojen edustalle.

Harri Huhtanen 2017 

Frankfurt 19. -27.4.2017

Frankfurtmaxresdefault

Kirjoitteluun tuli pitkähkö tauko, koska olin yhdeksän päivää Frankfurtissa (19.-27.4.2017). Alun perin tarkoitus oli matkustaa sinne vain Dylanin konserttiin, mutta sitten siitä tulikin kunnon loma. Frankfurt on mielenkiintoinen kaupunki, täysin erilainen kuin Berliini.  Myös Frankfurt pommitettiin lähes maan tasalle II maailmansodan loppuvaiheessa.  Onneksi aika paljon vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja uusin, satoja miljoonia euroja maksava EU -projekti, tähtää siihen että valtaosa keskiaikaisen Frankfurtin kortteleista ennallistetaan purkamalla joukko sodan jälkeen rakennettuja rakennuksia ja rakentamalla tilalle vanhantyylisiä taloja. Näitä uusvanhoja kortteleita rakennetaan paraikaa Röhmer-aukion ja katedraalin väliselle alueelle ja parin vuoden päästä Frankfurtin uusitun vanhan kaupungin pitäisi olla valmis. Kannattaa siis vierailla Frankfurtissa viimeistään vuonna 2020.

Monissa Saksan kaupungeissa on satoja vuosia vanhoja taloja tai uudelleen rakennettuja ikivanhoja taloja eli siinä suhteessa Frankfurt ei ole erikoisuus. Sen sijaan Frankfurtin pilvenpiirtäjät ovat erikoisuus. Niitä on niin paljon ja ne ovat niin korkeita!  Ne tekevät Frankfurtista Euroopan amerikkalaisimman kaupungin.  Ja pilvenpiirtäjiä on tulossa koko ajan lisää Frankfurtiin. Tälläkin hetkellä siellä on ainakin kolme pilvenpiirtäjää rakenteilla ja kun Brexit ajaa Lontoon pankkimaailman Frankfurtiin lisääntyy toimistorakennusten tarve entisestään, koska on arveltu että tuhansia pankkimaailman työpaikkoja siirtyy Brexitin vaikutuksesta juuri Frankfurtiin, joka on Euroopan rahamaailman keskus Lontoon ohella.  Brexit aiheuttaa sen, että Lontoo kuihtuu lähivuosina ja Frankfurt kukoistaa. Frankfurt on selkeästi dynaaminen, tulevaisuuden kaupunki!

Harri Huhtanen 2017

Berliini 25.-31.3.2017 – osa 3

Fredrik-II-suuri-soittaa-barokkimusiikkiaKun tavalliselta kadunmieheltä kysytään minkä yksittäisen sanan he liittävät sanaan SAKSA, niin pahaa pelkään, että suurin osa vastaa HITLER tai SOTA. Se on sääli ja nykyisen informaatioähkyn tulosta. Toisesta maailmansodasta jäi niin paljon kuvamateriaalia jota uudestaan ja uudestaan näytetään useilla televisiokanavilla. Toinen maailmansota on tiedotusvälineiden kautta ollut läsnä elämässäni jo yli 50 vuotta, vaikkei minulla tietenkään ole mitään omakohtaisia kokemuksia sodasta, koska olen syntynyt 12 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Sama ongelma Berliinin kanssa. Toinen maailmansota kiinnittyy Berliiniin niin voimakkaasti, että se pimentää täysin koko Saksan satojen vuosien kulttuurikehityksen ja menneet vuosisadat. Mutta jos sulkee television ja matkustaa oikeasti Berliiniin ja pitää silmänsä auki ja liikkuu laajasti kaupungissa ja tutustuu kulttuurikohteisiin, joita on Berliinissä yllättävän paljon kuitenkin jäljellä, niin näkökulma muuttuu. Satoja vuosia Saksan mahtisukuna hallinneet Hohenzollerit suosivat kulttuuria, erityisesti Preussin Fredrik Suuren hallintokaudella 1700 -luvulla. Preussikin yleensä liitetään vain sodankäyntiin ja militarismiin, mutta todellisuudessa 1700-luvulla arkitehtuuri ja taiteet kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla Berliinissä ja sen lähistöllä sijaitsevassa Potsdamissa. Onneksi liittoutuneiden massapommitukset 1943 – 45 eivät onnistuneet hävittämään kaikkia Fredrik Suuren ja hänen isovanhempiensa luomia linnoja ja taiderakennuksia.

20170407