Frankfurt 19. -27.4.2017

Frankfurtmaxresdefault

Kirjoitteluun tuli pitkähkö tauko, koska olin yhdeksän päivää Frankfurtissa (19.-27.4.2017). Alun perin tarkoitus oli matkustaa sinne vain Dylanin konserttiin, mutta sitten siitä tulikin kunnon loma. Frankfurt on mielenkiintoinen kaupunki, täysin erilainen kuin Berliini.  Myös Frankfurt pommitettiin lähes maan tasalle II maailmansodan loppuvaiheessa.  Onneksi aika paljon vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja uusin, satoja miljoonia euroja maksava EU -projekti, tähtää siihen että valtaosa keskiaikaisen Frankfurtin kortteleista ennallistetaan purkamalla joukko sodan jälkeen rakennettuja rakennuksia ja rakentamalla tilalle vanhantyylisiä taloja. Näitä uusvanhoja kortteleita rakennetaan paraikaa Röhmer-aukion ja katedraalin väliselle alueelle ja parin vuoden päästä Frankfurtin uusitun vanhan kaupungin pitäisi olla valmis. Kannattaa siis vierailla Frankfurtissa viimeistään vuonna 2020.

Monissa Saksan kaupungeissa on satoja vuosia vanhoja taloja tai uudelleen rakennettuja ikivanhoja taloja eli siinä suhteessa Frankfurt ei ole erikoisuus. Sen sijaan Frankfurtin pilvenpiirtäjät ovat erikoisuus. Niitä on niin paljon ja ne ovat niin korkeita!  Ne tekevät Frankfurtista Euroopan amerikkalaisimman kaupungin.  Ja pilvenpiirtäjiä on tulossa koko ajan lisää Frankfurtiin. Tälläkin hetkellä siellä on ainakin kolme pilvenpiirtäjää rakenteilla ja kun Brexit ajaa Lontoon pankkimaailman Frankfurtiin lisääntyy toimistorakennusten tarve entisestään, koska on arveltu että tuhansia pankkimaailman työpaikkoja siirtyy Brexitin vaikutuksesta juuri Frankfurtiin, joka on Euroopan rahamaailman keskus Lontoon ohella.  Brexit aiheuttaa sen, että Lontoo kuihtuu lähivuosina ja Frankfurt kukoistaa. Frankfurt on selkeästi dynaaminen, tulevaisuuden kaupunki!

Harri Huhtanen 2017

Berliini 25.-31.3.2017 – osa 3

Fredrik-II-suuri-soittaa-barokkimusiikkiaKun tavalliselta kadunmieheltä kysytään minkä yksittäisen sanan he liittävät sanaan SAKSA, niin pahaa pelkään, että suurin osa vastaa HITLER tai SOTA. Se on sääli ja nykyisen informaatioähkyn tulosta. Toisesta maailmansodasta jäi niin paljon kuvamateriaalia jota uudestaan ja uudestaan näytetään useilla televisiokanavilla. Toinen maailmansota on tiedotusvälineiden kautta ollut läsnä elämässäni jo yli 50 vuotta, vaikkei minulla tietenkään ole mitään omakohtaisia kokemuksia sodasta, koska olen syntynyt 12 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Sama ongelma Berliinin kanssa. Toinen maailmansota kiinnittyy Berliiniin niin voimakkaasti, että se pimentää täysin koko Saksan satojen vuosien kulttuurikehityksen ja menneet vuosisadat. Mutta jos sulkee television ja matkustaa oikeasti Berliiniin ja pitää silmänsä auki ja liikkuu laajasti kaupungissa ja tutustuu kulttuurikohteisiin, joita on Berliinissä yllättävän paljon kuitenkin jäljellä, niin näkökulma muuttuu. Satoja vuosia Saksan mahtisukuna hallinneet Hohenzollerit suosivat kulttuuria, erityisesti Preussin Fredrik Suuren hallintokaudella 1700 -luvulla. Preussikin yleensä liitetään vain sodankäyntiin ja militarismiin, mutta todellisuudessa 1700-luvulla arkitehtuuri ja taiteet kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla Berliinissä ja sen lähistöllä sijaitsevassa Potsdamissa. Onneksi liittoutuneiden massapommitukset 1943 – 45 eivät onnistuneet hävittämään kaikkia Fredrik Suuren ja hänen isovanhempiensa luomia linnoja ja taiderakennuksia.

20170407

Berliini 25.-31.3.2017 – osa 2

berliinifc2993Miten Berliini otetaan ”haltuun”?    Miten kannattaa liikkua? Missä kannattaa käydä?Tässä kolme vaikeaa kysymystä, jotka olivat heti kärkeen mielessäni tällä vasta toisella Berliinin matkallani. Ensimmäinen matka oli vuonna 1998 ja silloin olin kaupungissa lähinnä Dylanin keikan vuoksi. Tuo matka kesti vain muutaman päivän eli silloin Berliinistä sain vain ”maistiaiset”.  Tämä vuoden 2017 matka sen sijaan kesti viikon ja siksi pääsin vähän paremmin jyvälle siitä, mitä Berliinillä on tarjottavanaan turistille ja miten noita kohteita parhaiten pääsee katsomaan.

Miten Berliini otetaan ”haltuun”?  Vastaus on helppo: ei mitenkään. Tosin venäläiset ja liittoutuneiden sotilaat sen tekivät vuonna 1945, mutta hekin ovat poistuneet kaupungista jo 1990-luvulla. Sen jälkeen ja sitä ennen kapunkiin tuli valtava määrä turkkilaisia ja viime vuonna lisäksi tuhansia arabeja monesta eri maasta. Nykyään Berliinissä asuu 195 eri kansallisuutta ja ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä Berliinissä oleskelee useita satoja tuhansia, hurjimman arvion mukaan jopa miljoona. Monet heistä asuvat Berliinissä jo kolmannessa polvessa, paljon on myös laittomia siirtolaisia. Metrolla matkustaessa vaikutelmaksi tuli että joka neljäs tai viides matkustaja oli ulkomaalaistaustainen. Kaikkiaan Berliinissä on asukkaista 3,5 miljoonaa, mutta kun huomioidaan laittomat siirtolaiset voi todellinen määrä olla paljon suurempi.

Miten kannattaa liikkua?  Berliini laajeni valtavasti vuonna 1920, jolloin siihen liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta ja tämän jälkeen kaupungin väkiluku kasvoi kertaheitolla 3,8 miljoonaan!  Berliinin kaupungin halkaisija on noin 40km eli jokaisen useamman päivän kaupungissa viettävän kannattaa jo lentokentältä ostaa itselleen Berlin Wellcome Card (tai jokin sitä vastaava ”yleiskulkupassi”) jolla voi liikkua vapaasti kaikissa kaupunkialueen U- ja S-junissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Kortti leimataan vain kerran ja sen jälkeen näytetään ainoastaan, jos tarkastaja sitä kysyy. Esimerkiksi metroasemilla pääsee vapaasti sisään ja ulos eli korttia ei tarvitse assemalta toiselle siirtyessä ”mankeloida” minkään laitteen läpi kuten niin monien muiden suurkaupungien metroissa.

Missä kannattaa käydä?  Vastauksia tähän kysymykseen on yhtä monia kuin mitä on eri mieltymyksiä eri ihmisillä.  Minusta tärkeää on kuitenkin tutustua myös kaupungin laita-alueisiin, koska päinvastoin kuin monessa muussa suurkaupungissa, ne eivät ole mitään nukkumalähiöitä, vaan usein satoja vuosia vanhoja entisiä ”pikkukaupunkeja” (asukasluku 50 000 -200 000), joilla on säilynyt oma erityisluonteensa, vaikka ne ovatkin jo pitkään olleet erottamaton osa valtavaa megapolia nimeltä Berliini. Tällä matkalla tutuiksi tulivat Berliinin itä-etelälaidalla sijaitseva Köpenick  (perustettu 1232) sekä länsi-pohjoislaidalla sijaitseva Spandau (perustettu 1232 ). Berliinin etelä-länsilaidan ehdoton vetonaula on tietysti Potsdam (perustettu 1345 ), joka on edelleen itsenäinen kaupunki, mutta sinnekin pääsee suur-Berliinin yleiskulkukortilla, kunhan maksaa muutaman euron lisää, jolloin korttiin tulee mukaan myös ns. C-vyöhyke, joka kattaa noin 10-20 km kapungin rajojen ulkopuolista aluetta.

20170402hh

Berliini 25.-31.3.2017 – osa 1

Berliner Fernsehturm in der Dämmerung

Olin viikon Berliinissä (25.-31.3.2017) eli siksi kirjoitteluun tuli tauko. Palasin eilen illalla. Hieno matka!  Miksi kannattaa matkustaa Berliiniin?  Siihen on monta syytä. Ensinnäkin Suomesta pääsee nopeasti ja halvalla Berliiniin, sillä Finnairilla on edullisia lentoja Berliiniin ja matka-aika on vain noin 90 minuuttia!  Toiseksi suomalaisen kannalta lähes kaikki on edelleen Berliinissä 30-50% halvempaa kuin Suomessa. Tämä on sikäli aivan uskomatonta, että kyseessä on kuitenkin yksi Euroopan johtavista metropoleista ja paljon pienemmissä kaupungeissa, kuten Wienissä ja Genevessä hintataso on paljon korkeampi kuin Berliinissä. Kolmanneksi Berliinistä löytyy nykyään kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä!  Olitpa kiinnostunut mistä tahansa, voit olla varma että sitä löytyy Berliinistä: on ostoskeskuksia, on muotiliikkeitä, on valtavan isoja  kirjakauppoja, on taidemuseoita, on linnoja, on yökerhoja, on hienoja ja vähemmän hienoja ravintoloita, on teattereita, on oopperaa, on rockkonsertteja ja rockklubeja ja niin edespäin.  Neljänneksi: vaikka etäisyydet Berliinissä ovat huikeita, sillä kaupungin toiselta laidalta toiselle on matkaa yli 30km, ovat joukkoliikenneyhteydet erinomaiset. Voi matkustaa U-junilla, S-junilla, bussilla, raitiovaunulla ja vaikkapa taxilla, sillä myös taxit ovat Berliinissä 50% halvempia kuin Suomessa. Viidenneksi: berliiniläiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja avuliaita turisteille ja useimmissa palvelupisteissä osataan hyvin englantia, vaikka Saksan TV:ssä edelleen kaikki amerikkalaiset ohjelmat ovat saksaksi dubattuja.

20170401hh

Helsinki 24.-26.2.2017 – osa 3

Sunnuntaisin merkittävä osa Helsingin ravintoloista on suljettuna tai avaa ovensa vasta myöhään iltapäivällä tai jopa vasta illalla.  Päivä alkoi tutustumisella Dagmarinkadulla sijaitsevaan ravintola Manalaan,  joka hurjasta nimestään huolimatta on hyvinkin siisti ja kodinomainen paikka, jossa on sekä pubi että ruokaravintola.

Päivän pääkohde oli Reitzin säätiön taidekokoelma Apollonkadulla 1930-luvulla valmistuneessa kerrostalossa, jonka Lauri Reitz aikanaan omisti. Talon alakertaan muuttivat myös elokuvateatteri Ritz sekä kuuluisa Elite -ravintola. Lauri Reitz keräsi valtavan omaisuutensa kiinteistöbisneksissä 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Hän harrasti taiteen keräilyä ja omaisuutensa turvin hän pystyi tekemään hienoja taidehankintoja ympäri Eurooppaa. Lauri Reitz kuoli 1959 ja hänen ainoa poikansa Lasse menehtyi vain 42-vuotiaana 1966. Leski päätti säätiöidä Laurilta ja Lasselta jääneen huomattavan omaisuuden vuonna 1971. Säätiön sääntöjen mukaan omaisuuden tuotto piti käyttää kokonaan uusiin taidehankintoihin, joita säätiön edustajat ovatkin tehneet ahkerasti, sillä nykyään omaisuuden tuotto on peräti 700 000e vuodessa. Osa kokoelmista on ollut jo vuodesta 1972 lähtien näytteillä Reizien Apollonkadun tilavassa huoneistossa, johon Lauri ja Maria Reitz muuttivat 1943. Säätiön sääntöjen mukaan näyttely on edelleen yleisölle ilmainen ja myös ryhmäopastukset ovat ilmaisia. Suurelle yleisölle Reizin kokoelmat ovat jääneet vähän vieraiksi, koska niitä ei mainosteta oikein missään ja pysyväisnäyttely on auki ainoastaan keskiviikoisin ja sunnuntaisin kahden tunnin ajan (klo 15-17).

Näyttelytiloihin saapui noin 20 henkilöä ja kierrokseen kuului myös esittely, jossa opas kertoi pääasiat Reitzin elämästä sekä kokoelman sisällöstä.  Nähtävillä oli useissa huoneissa suomalaisen maalaustaiteen merkkiteroksia 1800- ja 1900-luvuilta.  Kokoelman lukuisat antiikkihopea esineet olivat peräisin 1600-, 1700- ja 1800-luvuilta. Perimmäisessä huoneessa oli Reitzin 1930-luvulla Tanskasta ostama 1500- ja 1600-luvun ase- ja haarniskakokoelma. Toisessa huoneessa oli upea Ranskasta ja Saksasta hankittu 1600- ja 1700-luvun posliiniesineiden kokoelma. Kokoelman ehkä arvokkain yksittäinen esine sijaitsi keskellä suurta olohuonetta. Kyseessä oli 1640-luvulla Augsburgissa valmistettu kookas pöytäkello, jonka ornamentiikka oli aivan omaa luokkaansa.

Suosittelen!  Eikä maksa siis mitään!  Lisätietoja aiheesta:  http://www.reitz.fi/contact

20170314hh

Helsinki 24.-26.2.2017 – osa 2

caesar_van_everdingen_-_amor_eine_glaskugel_haltendLauantai 25.2.17 alkoi tuhdilla aamiaisella täpötäydessä Marski -hotellin lobby-baarissa. Sitten aamukävely sohjoisella Bulevardilla ja tutustuminen Paul ja Fanny Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa olimme olleet ainakin kahdesti aikaisemminkin. Alakerroksen täytti upea ja ainutlaatuinen tilausnäyttely, joka esitteli valtaosan hollantilaisen 1600-luvulla eläneen mestarin Caesar van Everdingen tuotannosta. Paikalle oli varattu myös opas, joka kertoi tunnin ajan tuon ajan maalaustaiteesta sekä erityisesti Everdingenin taulujen ja tyyliin taustoista.

Sinebrychoffin museosta on vain muutama kortteli Hietaniemen kauppahalliin, jossa on useita mielenkiintoisia lounaspaikkoja. Valitsimme viihtyisän, aitoitalialaisen Trattoria Corretton.  Risotto maksoi 19e, pizza 15e, ½ litraa talon punaviiniä 20e. Ai että oli hyvä pizza! Italialaiset pizzat ovat melkein aina paljon parempia kuin suomalaiset. Ilmeisesti paremman maun salaisuus on erilainen taikinapohja ja  tuoreet lisukkeet.

richard13-3-9356340Illalla oli vuorossa Kansallisteatterin uusi tulkinta Shakespearen klassikko -näytelmästä Richard  III. En ollut koskaan vieraillut Willensaunassa ja täytyy sanoa että ensikokemus oli hieno!  Katsomo oli yhdessä tasossa ja istumapaikkoja oli vain parisataa. Näyttämö oli matalalla ja kun meillä oli eturivin paikat tulivat näyttelijät välillä kirjaimellisesti iholle. Missään en ole nähnyt näyttämön katossa niin paljon valolaitteita kuin Willensaunassa, niitä oli varmaan parisataa eli valaistuksen sai pienellä näyttömällä fokusoitua ihan minne tahansa ja mistä kulmasta tahansa. Pääosan esittäjä Kristo Salminen tulkitsi hienosti vallanhimoista ja juonittelevaa Richard III:ta. Vanhanaikainen puvutus ja keskiaikainen musiikki loivat aidontuntuisen tunnelman näytökseen.

Näytelmän päätyttyä klo 21:15 olikin jo kiire takaisin Kampin ravintolakeskukseen. Illallinen nautittiin porukassa espanjalaista keittiötä edustavassa Bar Conissa, jossa oli tarjolla hyvä valikoima pintxo- sekä tapas -annoksia. Yhden annoksen hinnat vaihtelivat välillä 4- 15e ja ne sopivat hyvin porukalla jaettavaksi. Ruoka oli hyvää ja lähenteli sitä tasoa mitä saa esim. Barcelonan lounaspaikoissa, mutta muutoin miljöö oli aika ankea. Pöytä oli aivan liian pieni neljälle hengelle ja isolle määrälle ruokaa. Taustalla soi tolkuttomalla volyymilla tyhjänpäiväinen diskomusiikki. Lisäksi kaikki  ruuat tuotiin pöytään yhdellä kertaa, vaikka tarkoitus oli että ne olisi tuotu sitä mukaan kuin lautaset tyhjenivät. No, onneksi pääasia eli ruoka oli kohtalaisen hyvää. Bar Con ei kuitenkaan päässyt lähellekään sitä mihin Coco Grill oli yltänyt edellisenä iltana.

Bar Conista suuntasimme vielä Vaakuna -hotellin  uusittuun Casa Largoon. Hinnat siellä olivat aivan tolkuttomat: Irish Coffee 10e, Gin &Tonic 13e!,  jäätelökin 7e. Muistuivat mieleen Zurichin ajat vuonna 2013. Mutta kun ei oltu Sveitsissä, vaan Helsingissä. Aika ihmeellistä, mutta viime vuosina olen ollut havaitsevanani että Helsingin ravintoloiden hintataso on noussut aivan eri tahtia kuin palkat ja elinkustannusindeksi. Ilmeisesti kauppa käy hyvin kun voidaan koko ajan nostaa hintoja!

20170302hh

Helsinki 24.-26.2.2017 – osa 1

Perjantain 24.2.17 aamupäivä alkoi tutustumisella Helsingin Kampin 5.kerroksen uuteen ravintolakeskukseen. Sinne oli rakennettu kymmenkunta toinen toistaan tyylikkäämpää ravintolaa.  Beijing8 -ravintola tarjosi mm. herkullisen näköisiä dumplingseja. Valitettavasti vain ulkonäkö petti eli eivät ne sitten olleetkaan kovin hyviä.

Ateneumissa oli kahdessa kerroksessa näyttely Suomen Taiteen Tarina. Näyttelyssä esiteltiin hienolla tavalla merkittävimmät Suomen kultakauden taiteilijat: Simberg, Edelfelt, Schjerfbeck, Gallen-Kallela ja monet muut.  Näyttelystä jäi hieno fiilis, se oli todella 15 euron väärtti. Onneksi näyttely on esillä vuoden 2020 loppuun saakka eli hyvin ehtii siihen tutustua vielä uudestaankin jollain toisella Helsingin matkalla.

cocogrillIllallista varten matkasimme ratikalla Vallilaan. Alun perin tarkoitus oli tutustua Mäkelänkadulla sijaitsevaan japanilaiseen ravintolaan, mutta sitten vastaan tulikin todella eksoottinen löytö: venezualainen ravintola, Coco Grill. Uskoakseni se on Suomen ainoa venezualainen ravintola. Ylipäätään en ole koskaan ollut venezualaisessa ravintolassa!  Ravintolasali oli pienehkö, asiakaspaikkoja oli ehkä noin 30, sisutus oli hillittyä eikä kattoon ripustettuja tekopapukaijoja lukuunottamatta viittannut Etelä-Amerikkaan. Mutta se ruoka!  Karitsan sisäfile oli herkullisen mureaa ja hienosti maustettua. Salaatti oli tuoretta ja kastike taivaallisen hyvää. Pitkän tauon jälkeen myös maniokit maistuivat upeilta. En ollut niitä saanut sen jälkeen kun Turussa pitkään toiminut brasilialainen ravintola lopetti toimintansa joitain vuosia sitten. Myös talon punaviini oli laadukasta. Ja lasku sitten?  Coco Grill ei ole kallis, sillä jo 30 eurolla saa pääaterian ja lasin hyvää viiniä. Illan kruunasi käynti kadun toisella puolella sijaitsevassa Sturen Jazz Barissa. Samassa talossa on sijainnut ravintola jo 1920-luvulla ja jotenkin paikan pitkä historia oli aistittavissa sisällä viihtyisässä salissa.

20170228hh