Osa 6d – Modern Timesin koodi

Dylan sanoo kirjoittaneensa merkittävän osan Modern Times albumin kappaleista ”transsin kaltaisessa tilassa”. Ja se kyllä ilmenee hyvin näiden laulujen lyriikoissa, jotka parhaimmillaan ovat kuin jonkinlaisia maagisia loitsuja!

Modern Timesilla ”ajan alku” on vain haave, sillä loppu lähestyy. Katastrofit seuraavat toisiaan. Kaikki on ennustettu ja etukäteen tiedossa, jos vain osaa tulkita merkit oikein:

The writing is on the wall, come read it, come see what it says
Thunder on the mountain, rolling like a drum
…
Looks like something bad is gonna happen, better roll your airplane down

         (Thunder On The Mountain)

 Monet ovat yhdistäneet nämä säkeet vuoden 2001 terrori-iskuun New Yorkissa, jolloin ensimmäistä kertaa USA:n historiassa koko maan lentoliikenne keskeytettiin eli kaikki siviilikoneet määrättiin välittömästi laskeutumaan lähimmälle lentokentälle. Uskon kuitenkin, että Dylan Thunder On The Mountainilla uumoilee jotain vielä paljon suurempaa katastrofia.    

Well, the night is filled with shadows, the years are filled with early doom
I’ve been conjuring up all these long dead souls from their crumblin’ tombs

(Rolling And Tumblin’)   

Nämä säkeet ovat erittäin mielenkiintoisia ja merkittäviä, sillä  Conjuring tarkoittaa loihtimista, manaamista ja taikomista.  Rollingilla Dylan siis paljastaa etsineensä koodia, lopullista totuutta “kauan sitten kuolleilta sieluilta”. Useiden MT:n säkeiden tyyli muistuttaa yllättävän paljon 1500-luvulla eläneen ranskalaisen ennustajan, Nostradamuksen säkeitä:

All across the peaceful sacred fields
They will lay you low
They’ll break your horns and slash you with steel

(Workingman’s Blues #2)    

The Levee’s Gonna Break kertoo hirveistä tulvista joita on jo ollut ja joita tulee olemaan yhä enemmän, kunnes loppu koittaa:

Some people on the road carryin’ everything they own
Some people got barely enough skin to cover their bones               

Albumin majesteettisen päätöskappaleen  Ain’t Talkin’in päätössäkeissä kerrotaan, miten matkamies lopulta saapuu mystiseen puutarhaan, joka näyttää Paratiisilta, muttei ole sitä.  “Puutarhuri on lähtenyt”. Ihminen jää yksin toiveidensa, odotustensa ja kuvitelmiensa kanssa:

As I walked out in the mystic garden
On a hot summer day, a hot summer lawn.
Excuse me ma, I beg your pardon
There’s no one here, the gardener is gone
Ain’t talkin’, just walkin’
Up the road, around the bend
Heart burnin’, still yearnin’
In the last outback at the world’s end.

(jatkuu/continues…)

Harri Huhtanen 2007 (tekstilisäykset 2017)