Wishbone Ash keikalla vuonna 2015. Vasemmalla suomalainen Jyrki ”Muddy” Manninen ja keskellä Wishbonen viimeinen alkuperäisjäsen Andy Powell. Parhaimmillaan Manninen ja Powell tavoittivat jotain Wishbonen alkuaikojen biisien magiasta hienolla duokitaroinnillaan!

Hitaasti hyvä tulee. Julkaisin tämän kategorian avausjuttuna jo vuonna 2006 kirjoittamani Wishbone Ash -artikkelin. Siinä kerroin vuonna 2003 julkaistusta mielenkiintoisesta DVD:stä jossa esiteltiin vanhojen Wishbone Ash -arkistofilmien lisäksi bändin uudempia levyjä. Ikävä (kaupallinen) totuus on, että vuoden 1982 jälkeen bändin julkaisemat albumit eivät ole enää nousseet listoille ja siksi niitä ei täällä Suomessakaan ole kaupoissa näkynyt. Alkuperäisen kitaristin Andy Powellin johdolla bändi on kuitenkin peräänantamattomasti jatkanut uusien levyjen julkaisemista ja keikkailua melko tasaiseen tahtiin. Niinpä Wishbone Ash on julkaissut melko hiljattain eli vuonna 2020 jälleen uuden studioalbumin. Wikipedian diskografian mukaan se on bändin 24.studioalbumi, mutta kun laskin esitetyn listauksen on siinä 26 studioalbumia eli jompikumpi luku on ilmeisesti väärä. Kaupallisesti menestyneitä ovat vuosien 1970-1982 albumit, joita on siis 12 kappaletta. Vuosina 1985-2020 on ilmestynyt 14 albumia, mutta niitä ei ole listoilla noteerattu.

Mutta siis palaan tuohon ”hitaasti hyvä tulee” -fraasiini. Viittaan tällä siihen että kun siinä 2003 vuoden DVD:ssä kriitikot kilvan kehuivat myös vuoden 1982 jälkeen tehtyjä Wishbone Ash -albumeita niin pohdin jo tuolloin että niitä minun kai olisi hyvä hankkia. No, edelleen tilanne on se, ettei niitä suomalaisissa levykaupoissa ole tullut vastaan ja koska olen huono tilaamaan netistä tavaroita niin siksi tämä asia ei ole edennyt ennen vuoden 2022 kesää, jolloin olin laajalla Itä-Suomen kierroksella ja tutustuin johinkin levydivareihin tuolla alueella. Lappeenrannassa minua onnisti eli käytettyjen levyjen kaukalosta löytyi Elegant Stealth (2012) ja totta kai ostin sen heti. Wikipediassa levyn ilmestymisvuodeksi ilmoitetaan 2011, mutta koska tämä minun kappaleeni on painettu kansitekstien mukaan EEC:ssä 2012 niin siksi käytän tässä nyt sitä vuosilukua.

Erityisen mielenkiintoiseksi tämän levyn tekee se, että sen aikaisessa kokoonpanossa Powellin kitarapartnerina on suomalainen ”Muddy” Jyrki Manninen. Aika harvinaista että suomalainen rockmuusikko pääsee mukaan kansainvälisesti tunnettuun rockbändiin. Tosin Wishbone Ash nyt taitaa nykyisin olla enemmän kriitikkojen kuin suuren yleisön suosikki, koska listasijoituksia ei enää ole bändille herunut.  Kaikkiaan bändissä on ollut kuluneen 52 vuoden aikana 22 muusikkoa ja heistä Manninen on yksi pitkäaikaisemmista, vaikka tämä asia tuskin lienee Suomessa kovin tunnettu. Manninen oli mukana useilla Wishbone Ashin levyillä koska hän ehti olla bändissä peräti 13 vuotta (2004-2017)! En tiedä miksi hän lähti bändistä vuonna 2017.

Olen ehtinyt kesän jälkeen kuunnella Elegant Stealthin jo useita kertoja. Aluksi tämä levy yllätti minut erittäin positiivisesti sillä kaikki vinyylilevyn ykköspuolen kappaleet olivat hienoja tai vähintäänkin hyviä. Parhaimmillaan Powellin ja Mannisen duokitarointi toi mieleen klassisen eli alkuaikojen Wishbone Ashin upeat kappaleet. A-puolella kuullaan komean duokitaroinnin lisäksi hienoja melodioita ja kokonaisuutena A-puolta voisin kuunnella vaikka miten pitkään. B-puoli onkin sitten ongelmallisempi. Kappaleiden taso ei ole samaa luokkaa kuin A-puolella, mutta kieltämättä B-puolellakin ajoittain bändi jammailee hienosti. Lisäväriä ”jameihin” tuo Deep Purplen 2000-luvun kosketinsoittajan Don Aireyn vierailu B-puolen kolmannella kappaleella.  Eihän tämä mikään viiden tähden levy ole, mutta yllättävän hyvä kuitenkin eli jos näitä ”harvinaisuuksia” tulee lisää vastaan divarikierroksilla niin varmaan jatkan näiden kotiuttamista.                  

Harri Huhtanen 2022

Wishbone Ashin todennäköisesti paras albumi Argus ilmestyi 28.huhtikuuta 1972. Se nousi UK:n levymyyntilistalla sijaluvulle 3. Muistan kuulleeni levyn kaverini luona tuoreltaan jo vuonna 1972, mutta Arguksen taisin hankkia itselleni vasta joskus 1980 -luvulla, koska vuosina 1976-1980 minulla ei edes ollut levysoitinta. Elin sellaista ”mielenhäiriöistä” vaihetta, jossa kuvittelin ettei rock muka ollut enää merkityksellistä ja ettei siihen kannattanut uhrata aikaa tai rahaa. Onneksi tämä vaihe meni nopeasti ohi, sillä jo syksyllä 1980 olin hankkinut Ruotsista tienaamillani rahoilla kunnon stereot ja niin rokki palasi voimalla elämääni! En muista tarkkaan milloin ostin Wishbone Ashin alkuperäisen Argus -levyn divarista, mutta uskoakseni se oli joskus 1980 -luvun alkupuolella. Siitä saakka olen kuunnelllut Argusia joka ikinen vuosi! Joinain vuosina vain pari kertaa ,toisina vuosina lukuisia kertoja. Argus  on klassinen rockalbumi. Usein nämä klassiset albumit eivät suinkaan paremmaksi siitä muutu että julkaistaan laajennettuja painoksia, joissa on mukana vaihtoehtoisia tai hyllytettyjä ottoja. Hankin nyt jälkijättöisesti vasta tämä vuonna jo 2007 julkaistun Arguksen  Deluxe-painoksen. Se on hieno! Ykkös CD:llä on alkuperäinen albumi remasteroituna. Siinä on muutamia yksityiskohtia jotka toistuvat paremmin kuin alkuperäisellä vinyylillä. Kakkos CD:llä on mielenkiintoiset BBC-äänitteet jotka on tehty toukokuussa 1972 eli vain kuukausi Arguksen julkaisemisen jälkeen . Livenä bändi esittää kappaleet ”rouhevammin” kuin julkaistulla levyllä, mutta esityksissä on potkua ja svengiä eli selvä näyttö siitä että Argus  toimii myös livenä! Jälkimmäisellä CD:llä on mukana lisäksi peräti 19 minuuttinen versio bändin debyyttialbumin legendaarisesta Phoenix -kappaleesta.  Lisämateriaali ei tässä vähennä alkuperäisen albumin arvoa vaan ehkä päinvastoin, sillä tällä julkaisulla osoitetaan ettei Argus ole pelkästään studiotaiteellinen kokonaisuus, vaan se toimii myös livenä.                   

Harri Huhtanen 2022

Ihastuin WISHBONE ASHiin jo 1970-luvun alkupuolella. Bändi tuli minulle ajankohtaiseksi taas tänä kesänä kun siirtelin vanhaa kaupallisten VHS kasettien kokoelmaani DVD:eille. Katsoin vuosikymmenen tauon jälkeen uudestaan bändin Marquee klubin keikkataltioinnin vuodelta 1983. Minulla oli sellainen muistikuva, ettei tuo keikka ollut mitenkään erikoinen ja erityisesti minua ärsytti bändin johtajan, Andy Powellin lippalakki, joka ei minusta ollenkaan sopinut tämän perinteikkään ”hämybändin” imagoon. Ehkä se oli sitä 1980-lukulaisuutta. Kaikilla oli rennot tyylikuteet, joista kuvastui se, että rahaa on, eikä enää olla mitään köyhiä taivaanrannan maalareita ja hippejä.

Ostin tuon VHS -kasetin 1980-luvun loppupuolella Lontoosta, koska ALKUPERÄISEN Wishbone Ashin keikoista ei siihen aikaan ollut markkinoilla mitään videotallenteita. Ostin sen siis ”substituutiona” real thingille jota en silloin voinut saada, en edes Virginin päämyymälästä, jossa oli valehtelematta muutama kilometri rockvideohyllyjä*!  No, nyt kun kuuntelin ja katselin Marqueen keikan uudestaan, osasin ehkä enemmän kuunnella musiikkia ja vähemmän harmitella Powellin typerää lippalakkia. Niinpä keikka kuulosti oikein hyvältä ja kaivoin taas vuosien tauon jälkeen bändin pölyttymään päässeet vinyylit esiin levyhyllystäni.

Tänään sitten Anttilassa tein todella hienon LÖYDÖN! Kyseessä on hiljattain julkaistu DVD jota mainostetaan mm. seuraavasti:  ”the only footage of the original line up of Wishbone Ash was thought to have been lost. A recent discovery in the archives of the BBC has allowed us to restore this amazing footage which is released on DVD for the first time!”

DVD:n tarkemmat tiedot:

INSIDE WISHBONE ASH: A Critical Review 1970-2004,  Classic Rock Productions ltd 2003, CRL 1690 PAL ( 71 min)

Argus on se levy, jonka ensimmäisenä kuulin Wishbone Ashilta 1970-luvun alkupuolella. Levy teki minuun syvän vaikutuksen ja edelleen, yli 30 vuotta myöhemmin se kuulostaa hienolta! Valitettavasti bändi on vuonna 2007 lähes totaalisesti unohdettu. En tiedä, miten paljon Argusia on myyty tai myydään, mutta voin kuvitella, että levyn myyntiluvut eivät ole missään suhteessa levyn laatuun ja arvoon. Minusta on hienoa, että kaikista (taloudellisista) vastoinkäymisistä huolimatta bändin alkuperäiset johtohahmot jatkavat edelleen Wishbone Ash -musiikin esittämistä. Wishbone Ash esiintyi Ruisrokissa 1975, mutta muita Suomen keikkoja en tiedä. Onko niitä?

Minulla on ainoastaan Wishbone Ashin 1970-luvun levyt. Sen jälkeen menetin jotenkin yhteyden bändin tekemisiin ja siksi DVD:llä esitellyt 1980- ja 1990-luvun Wishbone Ash-levyt ovat minulle uusia ja eksoottisia. Eniten olin yllättynyt siitä, että DVD:llä kriitikot antoivat myös useammalle näistä uusista, (ainakin Suomessa) varsin tuntemattomista levyistä täydet 5 tähteä. Wishbone Ash on siis edelleen kriitikkojen lempilapsi, ainakin Englannissa. Muutamat näistä uusista levyistä kehuttiin DVD:llä niin pystyyn, että alkoi tehdä mieli hankkia niistä ainakin muutama. Helppoa se ei ole, sillä ainakaan turkulaisista levykaupoista ei löydy Wishbone Ashin 1980-2000 -luvun tuotantoa.

Harri Huhtanen 2006-07