Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 20

Pink Floydin BBC-sessioista on vuosikymmenien kuluessa julkaistu useita bootleg-CD:eitä, joista yhden kuva on alla. Hienoa että nyt, lähes 50 vuotta sessioiden jälkeen bändi lopultakin on suostunut siihen että osa sessioista on julkaistu virallisesti.

pinkfloydBBC6769

Pink Floyd -boksin kolmas osa on nimeltään  1969 Dramatis/ation (PFREY3). Boksi sisältää kaksi ääni-CD:tä sekä yhden video -DVD:n

CD1:n kappaleet 1-5 ovat peräisin More-albumin äänityssessioista. Kiinnostavimmat ovat tietysti kappaleet, joita ei julkaistu virallisella levyllä. Hienoa että ne nyt näkevät päivänvalon! Kyseiset kappaleet ovat nimeltään Hollywood sekä Seabirds.  Kappaleet 6-10 on poimittu BBC:n radiosessiosta 12.5.1969.  BBC:n sessiota ei ole aikaisemmin virallisesti julkaistu, mutta studioäänitteinä nämä kaikki kappaleet on kyllä julkaistuja jo aikaisemmin. BBC:n sessioäänitteet poikkeavat jonkin verran albumeilla julkaistuista. Session tunnelma on jotenkin harras ja ajaton! Grantchester Meadows, Cymbaline, The Narrow Way, Green Is The Color ja Careful With That Axe, Eugene – hienoja kappaleita kaikki ! Vaikka suuri, maailmanlaajuinen yleisö ehkä tuntee Pink Floydin vasta The Dark Side Of The Moonin ajoista eteen päin, niin minun on pakko sanoa että ehkä kuitenkin juuri nämä bändin ensimmäiset vuodet tuottivat hienointa materiaalia. Teema-albumit ja kaupallinen menestys tulivat vasta myöhemmin, mutta ne atmosfäärit ja tunnelmat, joita bändi “taikoi” näillä alkuaikojen levyillään ovat jotain aivan ainutlaatuista.

CD1:n päättää neljän pitkän kappaleen (11-14) sikermä, joka on äänitetty Amsterdamin Paradiso -klubilla 9.elokuuta 1969.  CD1 on hieno levy, vaikka onkin koottu useammasta eri lähteestä.

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 19

pinkfloydummagumma

Toinen levy, jonka bändi julkaisi vuonna 1969 oli tupla-albumi Ummagumma. Tämä marraskuussa 1969 ilmestynyt albumi jatkoi Floydin kokeilujen sarjaa, sillä toinen levyistä oli koottu live-nauhoituksista ja toinen studioäänitteistä, jotka yhdistettiin  poikkeavalla tavalla siten, että kukin bändin jäsenistä oli säveltänyt ja sovittanut yksinään oman sooloteoksensa. Idea oli sinänsä ihan ok, mutta toteutus enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Silti albumi menestyi kohtalaisen hyvin sekä Englannissa että Amerikassa.

Live-albumi piti alun perin julkaista Birminghamin keikan (27.4.69) äänitteestä, mutta koska nauhoituksessa oli teknisiä puutteita, äänitettiin myös Manchesterin keikka (2.5.69) ja levy koottiin näistä kahdesta äänitteestä *. Lisäksi ilmeisesti osa vokaaliosuuksista jouduttiin dubbaamaan (eli jälkiäänittämään) studiossa. Ajalle tyypillisesti tämä live-albumi oli siis ”live” lainausmerkeissä eli tohtorointia käytettiin, jotta julkaisu saatiin valmiiksi.

Studioalbumi koostettiin ilmeisesti Gilmourin  idean perusteella siten, että kukin bändin jäsenistä teki kotonaan oman sävellyksen, jonka sitten toi studioon suoraan miksattavaksi. Lopputulos oli epätasainen, koska bändi ei siis tällä kertaa hionut ollenkaan albumia yhteistyössä.

Lisätietoja Ummagummasta täällä:

https://winterlude.fi/category/pink-floydin-levyt/page/2/ 

*HUOM. albumin takana lukee virheellisesti että live-äänitteet olisivat peräisin kesäkuun konserteista.  

Harri Huhtanen 2018   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 18

pinkfloydmoreVuonna 1969 edellisenä vuonna Pink Floydiin liittyneestä David Gilmourista tuli yhä merkittävämpi hahmo bändissä. Vaikka kesäkuussa 1969 Englannissa ilmestyneen More -albumin kaikki kappaleet oli säveltänyt Roger Waters joko yksinään tai bändin kanssa, niin tällä levyllä Gilmour hoiti kaikki lauluosuudet. Erityisesti Gilmourin esittämät Green Is The Colour ja Cymbaline kuulostavat todella vaikuttavilta vielä lähes 50 vuotta julkaisunsa jälkeenkin! More-albumin työstäminen oli uudenlainen kokemus bändille. EMI:n Abbey Road studioiden sijaan he äänittivät levyn Lontoon PYE:n studioilla, koska EMI:n studioilla ei ollut elokuvan kuvaruutujen laskemisessa tarvittavaa (Picture Frame) laitetta.  Kyseessä oli erittäin intensiivinen projekti, sillä studioon mennessään heillä ei ollut valmiita kappaleita, vaan säveltäminen hoidettiin päivällä ja yöt käytettiin kappaleiden äänittämiseen elokuvan kuvanauhan tahdissa.  Äänitysprojekti alkoi maanantaina 3.helmikuuta 1969 ja valmista tuli jo perjantaina 7.helmikuuta! Vielä nykyäänkin (vuonna 2018) tiedot tästä albumista ovat puutteelliset, sillä osa PYE:ssä tehdyistä masternauhoista ilmeisesti varastettiin. Tällä PF Early Years -boksilla kuullaan nyt vihdoinkin esimerkiksi julkaisemattomat kappaleet Hollywood ja Seabirds.

Tarkempia tietoja tästä mielenkiintoisesta Pink Floyd -levystä täällä:

https://winterlude.fi/category/pink-floydin-levyt/page/2/

Harri Huhtanen 2018   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 17

pink floyd1969

Myös vuosi 1969 oli hyvä vuosi Pink Floydille. Bändi sävelsi useita uusia hienoja kappaleita ja jatkoi live-kokeilujaan. Huhtikuussa he esittivät Lontoon Royal Festival Hallissa uudenlaisen konsertin joka koostui kahdesta erillisestä musiikillisesta sarjateoksesta (Suites). Teosten nimet olivat The Man sekä The Journey.  Lisäksi bändi esitteli tässä konsertissa uuden äänentoistojärjestelmänsä (Azimuth Co-Ordinator), jonka ansiosta yleisö oli konkreettisesti bändin soittaman musiikin ja erikoisten tehosteäänien ympäröimä konserttisalissa. Laitteen bändille oli kehittänyt EMI:n Abbey Road studioiden ääni-insinööri Bernard Speight. Nykyään laite on  nähtävillä Lontoon Victoria & Albert museossa.pinkfloydAzimuth_Co-ordinator 1960-luvulla, aikana jolloin tietokoneet ja tietokonepelit suuren yleisön tai edes rockmuusikkojen käytössä olivat utopiaa, oli Pink Floydin kosketinsoittaja Richard Wright todellinen ”Hi-Tec” -mies ohjaillessaan huhtikuussa 1969 Festival Hallissa Azimuth Co-Ordinatorin kahdella joystickillä ääniä kuuteen kaiuttimeen, jotka oli sijoitettu eri puolille salia. Äänen panorointi ja quadrofoninen käsittely tuottivat melkoisen elämäyksen yleisölle, joka ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa!

Harri Huhtanen 2018   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 16

Alla olevassa harvinaisessa kuvassa nähdään Pink Floydin miehet David Gilmouria lukuunottamatta  yhdessä Frank Zappan kanssa. Zappa soitti Pink Floydin konsertissa Belgiassa festivaaleilla, jotka järjestettiin 25.lokakuuta 1969

pinkfloydandfrankzappa1969

Pink Floyd-boksin kolmas osa on nimeltään 1969 Dramatis/ation (PFREY3). Tällä boksilla on kaksi CD:tä. CD1:llä on 14 esitystä, yhteensä 79 min. musiikkia. Kappaleista vain yksi on julkaistu virallisesti aikaisemmin. CD2:lla on 15 esitystä, yhteensä 76 min. musiikkia. Kaikki CD2:n esitykset ovat aikaisemmin julkaisemattomia.

DVD:llä ja BLU-RAY:llä on Belgian, Ranskan, Englannin ja Saksan televisioyhtiöiden tallenteita Pink Floydin esiintymisistä  vuodelta 1969. Nämä KAIKKI ovat aikaisemmin julkaisematonta materiaalia! Dokumenttien yhteiskesto on peräti 94 minuuttia ja esityksiä on kaikkiaan 13 kappaletta.

Boksin kolmen levyllä on siis katseltavaa ja kuunneltavaa yhteensä 4 tuntia ja 9 minuuttia!  On tämä mahtava julkaisu. Kerralla saadaan niin paljon julkaisematonta materiaalia kymmenien vuosien odotuksen jälkeen!

Harri Huhtanen 2018

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 15

Vuoden 1968 promo- ja keikkakiertueellaan Pink Floyd vietti paljon aikaansa myös Pariisissa. Tuohon aikaan bändin miehet saattoivat vielä kävellä Pariisin katuja täysin vapaasti, koska bändi ei ollut vielä saavuttanut sitä maailmanlaajuista suursuosiota, jonka se 1970-luvulla ja sen jälkeen saavutti.

pinkfloydinparis1968

1968 Germin/ation (PFREY2) boksin DVD:llä todentuu hienosti se kehityssuunta, jonka bändi valitsi Syd Barrettin erottamisen jälkeen. Jo kuukausi Sydin erottamisen jälkeen eli helmikuussa 1968 bändi matkasi Keski-Eurooppaan eräänlaiselle promokiertueelle. Keikkojen ohella he kuvasivat promofilmejä Belgian, Ranskan ja Italian televisioille. Vielä helmikuussa Brysselin kuvauksissa Sydin paikan perinyt Gilmour oli hieman epävarman tuntuinen videoilla, mutta kevään tullessa hän oli jo kotiutunut bändiin niin hyvin, että Sydin poissaoloa ei enää edes huomannut. Erityisesti Watersin säveltämät uudet, pitkät kappaleet veivät bändiä yhä avantgardistisempaan suuntaan. Bändin toisella albumilla julkaistu Set The Controls For The Heart Of The Sun on katsottavissa DVD:llä useampana versiona: helmikuussa belgialaisessa TV-ohjelmassa Tienerklanken sekä ranskalaisessa TV -ohjelmassa Bouton Rouge ja sitten vielä maaliskuussa lontoolaisessa All My Loving -ohjelmassa.  Huhti-toukokuussa Italiassa kuvatuissa ohjelmissa Wright pääsee hienosti esiin laulajana ja kosketinsoittajana. Syys-marraskuun taltioinnit ovat kaikki Ranskan TV:n arkistoista löytyneitä. Toisen albumin hieno avausraita Let There Be More Light  kuullaan niissä peräti kolmena eri versiona.

Vuoden 1968 taltioinneista koottu DVD todistaa vakuuttavasti ettei bändi heikentynyt yhtään Syd Barrettin lähdöstä, vaan pikemminkin se ehkä vain innosti heitä tutkimaan yhä innokkaammin rockmusiikin rajoja eli miten pitkälle kokeellisuuden saattoi viedä siten että suuri yleisö sen vielä hyväksyi. Takaraja ei tullut vastaan ainakaan vuonna 1968, vaan päinvastoin, bändi tuntui olevan matkalla kohti yhä suurempaa mainetta ja Gilmourin mukaantulo oli entisestään lisännyt instrumentaalista osaamista ja osuutta bändin musiikissa.

Harri Huhtanen 2018   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 14

Ennen virallisen Pink Floyd -boksin julkaisua ehdittiin Euroopassa julkaista näistä harvinaisista 1960-luvun Pink Floydin kuvanauhoista useita vaihtelevan tasoisia bootleg-äänitteitä, joista yksi alla…

pinkfloydvideos1968

1968 Germin/ation (PFREY2) boksin DVD:llä on hieno kattaus Pink Floydista vuonna 1968 taltioituja TV-esityksiä ja uutisdokumentteja. Mahtavaa että nämä ovat säilyneet 50 vuotta!  Harvasta tuon ajan bändistä on säilynyt niin paljon hyvätasoista videomateriaalia.  Monissa maissa kun vielä 1960-luvulla oli sellainen tapa (Suomi mukaan lukien) että TV-nauhoitteet yliäänitettiin tietyn ajan kuluttua, koska katsottiin että studioiden arkistotilat eivät riittäneet kaiken kuvamateriaalin säilyttämiseen. Joissain tapauksissa TV-kuvaa saatettiin myös lähettää katsojille livenä ilman että sitä edes TV-asemalla taltioitiin. TV:n katsojilla taas tuohon aikaan ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta tallentaa elävää kuvaa, ainoastaan äänen nauhoittaminen oli tuohon aikaan kotilaitteilla mahdollista. Videonauhuri oli kyllä jo keksitty, mutta oli niin kallis että ainoastaan TV-asemilla ja studioilla oli varaa niitä hankkia.

DVD:lle on koottu Pink Floyd -kuvanauhoja Belgian, Ranskan, Englannin ja Italian televisioyhtiöistä.  Tämä voi olla myös yksi syy siihen miksi koko Pink Floydin arkistonauhaboksin valmistelu kesti niin hirvittävän kauan; projektihan alkoi jo vuonna 1994 ja valmistui vasta 2016 eli materiaalia kerättiin ja valmisteltiin julkaisua varten peräti 22 vuotta!  Kun nauhoitukset ovat olleet hajallaan pitkin Eurooppaa ja oikeudenhaltijoita on ollut lukuisia on varmaan boksin valmistelijoilta kulunut melkoisesti aikaa julkaisuoikeuksien ja royaltimaksujen selvittelyssä. Lisäksi boksin esittelytekstin mukaan videomateriaalin digitalisointi ja restaurointi on ollut aikaa vievä ja työläs prosessi.

Kaikkiaan DVD:llä kuullaan peräti 25 Pink Floydin esitystä. Eri kappaleita kuullaan 15 ja näistä useimpina versioina Let There Be More Light (5 esitystä), Set The Controls For The Heart Of The Sun (3), Astronomy Domine (3), Flaming (2) ja Paintbox (2). Loput 10 kappaletta kuullaan vain kerran. Eri lähteistä hankittuja kuvanauhoitteita DVD:llä on 14 ja näistä 5 on värillisiä, muutamassa musiikki on selvästi jälkiäänitetty, mutta ilahduttavan paljon joukossa on myös materiaalia, jossa bändi selvästi soittaa livenä. Jälkiäänitettyjä promovideoita ovat Brysselissa helmikuussa 1968 kuvattu Apples And Oranges, Lontoossa kuvattu harvinainen videopätkä, jossa bändin jäsenet seikkailevat Lontoon metrossa sekä DVD:n päättävä toinen harvinaisuus, Point Me At The Sky – video.

Harri Huhtanen 2018