Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 8

Pink Floyd 1965-72 kokoelman ensimmäisen boksin (PFREY1) DVD:llä ja Blu-Ray -levyillä on 14 videota ja lyhytfilmiä vuodelta 1967. Mielenkiintoisin niistä on ensimmäinen joka on nimeltään Chapter 24. Se on kestoltaan vain 3 minuuttia 40 sekuntia. Ensimmäinen minuutti on kuvattu vuonna 1966 ja siinä nähdään vielä lyhyttukkainen Syd Barrett kiipeilemässä Cambridgen Gog Magog Hillsin rinteillä.  Johdantojakson jälkeen siirrytään vuoteen 1967 ja tämä kuvamateriaali on keväältä 1967. Bändi nähdään Lontoossa EMI:n studioiden edustalla ja tässä Syd näyttää jo siltä mystiseltä rokkarilta jollaisena maailma hänet oppi tuntemaan.

Minua alkoi kiinnostaa Gog Magog sekä tämän huonolaatuisen ja merkillisen filmin historia sillä Pink Floyd -boksin esittelyvihkosissa ei edes kerrota kuka filmin on kuvannut. Sain selville, että Gog Magog Hills on todella olemassa ja sijaitsee Cambridgen lähistöllä. Paikan nimi viittasi Raamatun teksteihin, sillä Hesekielin kirjan luvuissa 38–39 kuvaillaan Gogin sotaa. Siinä Gog, jonka kotimaa on pohjoisen perillä, hyökkää monien muiden kansojen kanssa rauhassa asuvan Israelin kimppuun. Raamatun mukaan Goog kuitenkin tuhoutuu Jumalan yliluonnollisesta vaikutuksesta. Ilmestyskirjassa Gogin ja Magogin joukot edustavat Saatanaa, joka lyödään lopullisesti Harmageddonin taistelussa.   Cambridgen rinteiden merkillinen nimi ei ilmeiseti kuitenkaan ole Raamatun teksteistä lähtöisin, vaan englantilaisesta kansantarusta Matter of BritainGogmagog  oli jättiläinen  Geoffrey of Monmouthin 1100-luvulla kirjoitaman  Historia Regum Britanniaen mukaan.

nigel and jenny

(tässä sekä alemmassa kuvassa Nigel Lesmoir-Gordon ja hänen Jenny vaimonsa vuonna 1966)

Mutta kuka siis oli vuonna 1966 kuvannut tuon 8mm videon? Varsin nopeasti ilmeni että netissä kiertää useita eri pituisia versioita videosta, pisin oli 11 minuuttia eli se lienee lähimpänä alkuperäistä lyhytfilmiä. Joissain artikkeleissa kerrottiin että filmin olisi kuvannut Nigel Lesmoir-Gordon, mutta sitten löysin artikkelin, jossa hän itse mainitsi että kuvaajana olikin hänen Jenny -vaimonsa!  Nigel kertoi kuvausten aikaisista tapahtumista artikkelissa näin (suomennos / translation  by hh):

nigel_and_jenny_in_60s_detail_002”Jaoin asunnon muutamien läheisten Cambridgen ystävien kanssa. Siellä oli myös Syd Barrett, josta oli hyvää vauhtia tulossa rocktähti Pink Floydissa.”

”(kuvauspäivänä) olimme Gog Magog rinteillä. Joukko ystäviä oli paikalla: David Gale, Andrew Rawlinson, Russell Page, Lucy Pryor ja vaimoni Jenny. Hän on se keltaisiin pukeutunut nainen, joka puhuu puulle.  Sienikuvat ovat ikonisia ja jäävät mieleen ikuisiksi ajoiksi. Se oli alitajuinen filmi, sitä ei suunniteltu (etukäteen). ”    

Kannattaa katsoa videon pitkä, 11 minuutin versio, se löytyy helposti esimerkiksi Youtubesta. Syy miksi Pink Floydin miehet eivät tätä pitkää versiota boksille kelpuuttaneet on varmaan siinä, etteivät he halunneet korostaa Sydin huumekokeiluja. Kyseisen lyhytfilmin bootleg -versiota  kun on jo aikaisemmin kaupiteltu valheellisella nimellä Syd’s First Acid Trip. Kyseessä  ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun Syd kokeili LSD:tä.

(jatkuu / continues …)

Harri Huhtanen 2017

 

 

Mainokset

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 7

pink-floyd1967Pink Floyd 1965-72 kokoelman ensimmäisen boksin (PFREY1) ensimmäisellä CD:llä on Deccan studioilla vuonna 1965 tehdyn demonauhoituksen lisäksi 10 muuta kappaletta:

Arnold Layne / See Emily Play / Apples And Oranges / Candy And The Currant Bun / Paintbox / Mathilda Mother / Jugband Blues / In The Beechwoods / Vegetable Man / Scream Thy Last Scream

ARNOLD LAYNE on bändin ensimmäinen single, joka äänitettiin Lontoossa tammikuun lopussa 1967 ja julkaistiin UK:ssa maaliskuussa 1967 ja USA:ssa seuraavassa kuussa. Singlen B-puolella oli CANDY CURRENT BUN.  Molemmat olivat Syd Barrettin hengentuotteita. Singlesta tehtiin peräti kaksi promo-filmiä, joista ensimmäinen levisi pink1967 Arnold Layne Pink Floyd Posterlaajalle ja sitä näytettiin useiden maiden TV-kanavilla.  Tämä yleisemmässä levityksessä oleva promo-filmi parodioi The Beatlesien HELP-elokuvaa. Myöhemmin tehtyä promo -filmiä on ilmeisesti näytetty vain Ranskan Tv:ssä. Englannissa singlen paras sijoitus oli no. 21.

SEE EMILY PLAY on bändin toinen single, jonka B-puoli Scarecrow äänitettiin Lontoossa maaliskuussa 1967 ja A-puoli saman vuoden toukokuussa. Single julkaistiin UK:ssa kesäkuussa 1967 ja USA:ssa seuraavassa kuussa. Nämäkin laulut olivat Syd Barrettin säveltämiä.  Englannissa Emily menestyi erinomaisesti eli nousi singlelistan sijaluvulle no.5, USA:ssa ei vielä tunnettu bändiä ja siksi toisen singlen sijoitus oli vielä kovin vaatimaton eli no. 134 Billboardin listalla.

APPLES AND ORANGES  on bändin kolmas UK single, jonka B-puolella oli kappale PAINTBOX.  Koska USA:ssa julkaistiin tätä ennen Flaming -single, jonka kappaleet oli poimittu debyyttialbumilta, oli Apples bändin maailmanlaajuisessa katalogissa neljäs single.  Apples -singlen molemmat kappaleet äänitettiin lokakuussa 1967 ja uudelleenmiksattiin seuraavassa kuussa. Apples-singleä ei julkaistu USA:ssa. Englannissa se ilmestyi heti valmistumisensa jälkeen eli marraskuussa 1967. Singlestä ei tehty varsinaista promo-filmiä, mutta bändin ensimmäisen USA:n kiertueen aikana bändi esitti sen kahdessa amerikkalaisessa Tv-ohjelmassa (American Bandstand ja Boss City). Apples -kappale oli Barrettin luomus, mutta Paintboxin tekijäksi oli merkitty Richard Wright.      

MATHILDA MOTHER on myös Barrettin käsialaa, se äänitettiin jo helmikuussa 1967 Lontoossa, mutta julkaistiin vasta elokuussa samana vuonna Pink Floydin legendaarisella debyyttialbumilla The Piper at the Gates of Dawn. Mathilda Motherista on nykyään olemassa useampi versio ja PF 1965-72 -kokoelmalla julkaistu versio on miksattu vuonna 2010.

JUGBAND BLUES  on viimeinen Barrettin kappale, jonka Pink Floyd julkaisi. Kappale  äänitettiin jo vuonna 1967, mutta se ei päässyt bändin debyyttialbumille, vaan julkaistiin vasta kakkosalbumilla A Saucerful of Secrets kesäkuussa 1968. PF 1965-72 -kokoelmalle on otettu uudempi, vuoden 2010 miksaus kappaleesta.

IN THE BEECHWOODS on Barrettin vuonna 1967 äänittämä instrumentaalikappale, joka julkaistaan virallisena versiona vasta tällä vuoden 2016 Pink Floyd -kokoelmalla. Kappaleesta on huhuttu vuosikymmeniä ja siitä on ilmestynyt huonolaatuisia versioita Youtubessa sekä bootlegeilla.  Tässä julkaistu versio on peräisin vuoden 2010 miksauksesta.

Pink Floyd - Vegetable Man + Scream Thy Last Scream - CoverMyös VEGETABLE MAN äänitettiin  A Saucerful of Secrets -sessioissa vuonna 1967, mutta bändi ei halunnut ottaa sitä levylle ja siksi kappale jäi 50 vuoden ajaksi arkistoihin pölyttymään, tosin bootleg-piireissä se tunnettiin kyllä jo paljon ennen vuoden 2016 kokoelman julkaisua.  Kappaleen rakenne on hyvin erikoinen ja sanoitus jokseenkin synkkä. Barrett tajuaa että peli on menetetty ja että hänet, joka aikaisemmin johti bändiä, ollaan syrjäyttämässä.

I’ve been looking all over the place for a place for me
But it ain’t anywhere, it just ain’t anywhere
Vegetable man, vegetable man    

SCREAM THY LAST SCREAM äänitettiin sekin vuonna 1967 A Saucerful of Secrets -sessioissa, mutta tämänkin kappaleen bändi hyllytti ja nyt, vasta 50 vuotta myöhemmin tämä Barrettin erikoinen laulu julkaistaan.

Scream thy last scream old woman with a casket
Blam blam your pointers point your pointers
Waddle with apples to crunchy Mrs. Stores
She’ll be scrumping for apples on all fours
Scream thy last scream old woman with a casket

Sanoitus on Barrettia pahimmillaan tai parhaimmillaan siitä riippuen keneltä asiaa kysytään. Sanoituksessa on sanaleikkejä, erikoista huumoria, surumielisyyttä ja vaikeaselkoisuutta.  Siis Barrett-lyriikkaa niin kuin vain Barrett osaa kirjoittaa!

(jatkuu/continues…)

Harri Huhtanen 2017 

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 6

Oikealla nähdään harvinaisessa kuvassa ”puhtoinen” ja siistitukkainen, 19 vuotias Syd Barrett, joka ei vielä tuolloin ollut sekoittanut päätään kovilla huumeilla. Deccan alkuvuoden 1965 studiosessioista ei ole julkaistu ainuttakaan kuvaa, mutta ilmeisesti tältä Syd siihen aikaan näytti, koska kuva on merkitty otetuksi vuonna 1965 Lontoossa (?).  

Syd1965-lrgHienoa, että Pink Floydin ensimmäinen äänitysessio vuodelta 1965 on nyt vihdoinkin, 51 vuotta valmistumisensa jälkeen julkaistu!  Nämä kuusi äänitettä tarjoavat ainutlaatuisen dokumentin bändistä, joka edelleen pohjasi soundinsa perinteiseen rhythm’n’blues musiikkiin, mutta mukana on jo ripaus Syd Barrettin erikoista ääni- ja sanamaailmaa.

Alkuvuodesta 1965 Lontoon Decca -studioilla äänitetty demonauhoitus on kestoltaan vain 18 minuuttia, mutta bändin potentiaali tulee siinä kyllä kohtalaisen hyvin esille. Erityisesti Barrettin esitykset ovat yllättävän hyviä. Tässä vaiheessa Barrett ei vielä ollut addiktoitunut huumeisiin, kuten myöhempinä vuosina. Demonnauhoituksen parasta antia ovatkin Barrettin sävellykset Lucy Leave, Double Bo, Remember Me ja Butterfly.  Watersin kynästä on lähtöisin Walk With Me Sydney  ja lisäksi demolla on  cover-kappale I’m King Bee, jonka on kirjoittanut tunnettu blues-artisti Slim Harpo  

Lucy Leave kertoo onnettomasta rakkaudesta. Lucyn rakastaja anelee tätä lopettamaan suhteen koska:

You got my heart, you got my heart, oh no
You tear me apart, you just won’t let me go
You hold on so tight, so tight I just can’t breathe
Now Lucy leave, Lucy  

Double O Bo on Bo Diddleyn (1928-2008) tavaramerkki -rytmityksellä ja soundeilla tehty huumoripläjäys, hyvin erikoinen sanoitus hyvin erikoiselta mieheltä nimeltään Syd Barrett. Viimeisessä säkeistössä todetaan että juotuaan kaikenlaista Bo Diddley kuoli lopulta ”janoon”. Enpä tiedä mitä Bob Diddley olisi ajatellut tällaisesta ”kunnianosoituksesta”, jos olisi eläissään sen kuullut!

Remember Me on  mielestäni tämän lyhyen demon paras esitys. Syd laulaa komeasti, tässä hän kuulostaa jo vähän Jim Morrisonilta (1943-1970). Säkeet ovat yksinkertaisia, mutta vaikuttava esitys ja myöhemmät tapahtumat tekevät kappaleesta unohtumattoman. Kuulijalle tulee väkisinkin sellainen vaikutelma että Syd profetoi tässä oman tulevaisuutensa:  

Remember me (aaaaah-ha!)
I’ve been here before
Remember me (aaaaah-ha!)
I’ve been here before
Can’t you see
I’m gonna stick around some more

Jotenkin nuo AAAH -huudot vielä lisäävät kappaleen kohtalonomaista ja hyytävää tunnelmaa..

bob-kloseWalk With Me Sydney on demonnauhan ainoa kappale, jonka Roger Waters on kirjoittanut. Kitaraa tällä raidalla soittavat Syd Barrett ja . Lauluosuudessa on mukana myös Richard Wrightin (1943-2008) silloinen

galeindex

puoliso . Tämäkin kappale on lievästi tragikoomisella huumorilla höystetty, koska se kertoo henkilöstä, joka haluaisi rakastella Sydneyn kanssa, mutta ei voi koska potee seuraavia vaivoja:

 

 

Flat feet, fallen arches
Baggy knees and a broken frame
Meningitis, peritonitis
DTs and a washed-up brain

I’m King Bee’llä Barrett laulaa taas hienosti ja koko bändi soittaa tyylipuhtaasti. Mukava lopetus demolle, joka on tyylillisesti varsin kaukana siitä mitä Pink Floyd oli myöhempinä vuosina, mutta toisaalta bändin suuri potentiaali on osittain kyllä jo kuultavissa näillä demoäänitteilläkin. Erityisesti Syd Barrett on tällä äänittellä sekä laulajana että kitaristina vielä parhaassa iskussaan.

Lisätiedoista kiitokset GENIUS -sivuston ylläpitäjille!

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017

 

 

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 5

syd and jenny-113Kuten olen aikaisemmin todennut oli Pink Floydin The Early Years 1965-1972 -boxin julkaisu vuosi sitten (2016) merkittävä tapahtuma Pink Floydin pitkässä historiassa, sillä ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin he todella suostuivat avaamaan arkistonsa ja julkaisemaan merkittävän määrän kokonaan aikaisemmin julkaisemattomia äänitteitä. Siinä mielessä kyseessä oli vihdoinkin aito Pink Floyd ”Basement Tapes”- julkaisu. Valitettavasti kaikilta osin megaboksin mukana tulleet info-lehdykät eivät olleet yhtä perusteellisia ja siksi olen joutunut täydentämään näitä tässä julkaisemiani katsauksia muista lähteistä.

Ensimmäisen boksin nimi on CAMBRIDGE ST/ATION (PFREY1) ja se sisältää kaksi CD:tä sekä yhden DVD:n sekä samansisältöisen Blu-Ray -levyn.  CD2 -levyn olen arvioinut jo aikaisemmissa kirjoituksissani (Take 3 ja Take 2), joten nyt fokuksessa on CD1.

Tuleva Pink Floyd esiintyi vaihtelevilla kokoonpanoilla ja nimillä ennen vuotta 1965, mutta alkuvuodesta 1965 he onnistuivat pääsemään Deccan Lontoon studioille West Hampsteadiin  ja äänittivät Pink Floyd -nimellä kahdessa sessiossa kuusi kappaletta, jotka nyt viimeinkin, 51 vuotta äänittämisen jälkeen, näkevät ”päivänvalon”. Sessioista julkaistiin myös kourallinen superharvinaisia asetaatti -levyjä, joilla oli Decca -sessiossa äänitetyt kappaleet King Bee (James Moore) ja Lucy Leave (Syd Barrett) . Asetaattit valmistettiin promo -tarkoituksessa ja ne lähetettiin joillekin Lontoon pubien konserttien järjestäjille eli niiden avulla oli tarkoitus saada keikkoja uudelle bändille.

Syd-Barrett-to-his-girlfriend-Jenny-Spires-2-syd-barrett-37300294-312-500Julkisuuteen on tullut myös Syd Barrettin tyttöystävälleen Jenny Spiresille kirjoittamat kaksi kirjettä, joissa hän kuvaa bändin ensimmäistä sessiota. Kirjeistä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa vuoden 2016 PF -megaboksin infolehtisissä. Syd kirjoittaa mm. seuraavasti (vapaamuotoinen käännös by HH):

”Kerron sinulle kaiken mitä tapahtui äänityksissä. Kuskasimme kamamme studioon, jossa oli karmaisevat valkoiset valot ja joka puolella johtoja ja mikrofoneja. Rogin vahvistin oli skreenin takana ja samoin Nickin. Hetken siinä sitten juteltuamme ja testattuamme että soittimet olivat balanssissa äänitimme viisi kappaletta putkeen. Mutta vain kitarat ja rummut äänitettiin. Tarkoitus on lisätä laulu ja piano ja niin edes päin ensi keskiviikkona. Jo tässä vaiheessa nauhat kuulostavat mahtavilta, erityisesti King Bee.”

Toisessa kirjeessään Syd kirjoittaa:

”Laulaessani minun pitää seisoa keskellä studiota kuulokkeet päässä muiden seuratessa toisessa huoneessa, en voi nähdä heitä, mutta he näkevät minut. Lisäksi tuskin kuulen mitä laulan.”

(jatkuu/ continues…)

Artikkelin täydentävistä tiedoista suurkiitos Pink Floyd -tutkija Glenn Poveylle, jonka upea THE COMPLETE PINK FLOYD (Carlton Books 2016, 448s.) sisältää myös paljon uusia, mielenkiintoisia tietoja Pink Floydin uran alkuvaiheista. 

Harri Huhtanen 2017 

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 4

pinkfloyd-e1430416156202Syyskuussa 1962 Lontoon Regent Streetin Polyteknisessä koulussa Cambridgestä tullut  Roger Waters tapasi Nick Masonin ja Richard Wrightin. Amerikkalainen rhythm’n’blues sekä moderni jazz  kiinnostivat heitä. Niinpä kaverukset soittivat vuosina 1962-64, ennen Pink Floydin syntyä yhdessä useammassa eri kokoonpanoissa, joissa oli heidän lisäkseen vaihtuvia muusikoita. Näitä etsikkovaiheen bändejä olivat mm. Sigma 6, The Meggadeaths ja The (Architectural) Abdabs.  Abdabissa olivat mukana  Keith Noble (laulu), Juliette Gale (laulu) sekä Clive Metcalfe (basso), Waters  (kitara), Wright (rytmikitara) ja Mason (rummut).

firstversions_pinkfloyd_abdabsSyyskuussa 1963, Waters ja Mason muuttivat  vuokralle taloon osoitteessa 39 Stanhope Gardens. Talon omistaja Mike Leonard  toimi myös opettajana Regent Streetin polyteknisessä koulussa.  Loppuvuodesta 1963 Pink Floyd kaverukset joutuivat taas vaihtamaan bändin nimeä,  koska Noble ja Metcalfe erosivat bändistä.

Uuteen bändiin tuli vuonna 1964 kitaristi   Bob Klose , joka  suositteli Watersia vaihtamaan soittimekseen basson ja laulajaksi tuli Chris Dennis. Pink Floydin synnyn kannalta vielä keskeisempi muutos tapahtui kesällä 19floyd196464  kun Watersin Cambridgen aikojen kaveri Syd Barrett muutti Lontooseen. Tässä vaiheessa uusi kuusimiehinen bändi alkoi esiintyä nimillä The Tea Set sekä Leonard’s Lodgers.  Syd Barrettin ehdotuksesta bändin nimi muutettiin vuonna 1965 The Pink Floyd Soundiksi, joka myöhemmin lyhennettiin nykyiseen muotoonsa Pink Floyd. Valitettavasti  näiltä kolmelta Pro-Pink Floyd vuodelta (1962-1964) ei ole säilynyt filmi- tai audiomateriaalia tai jos on, niin sitä ei julkaistu edes tällä uudella The Early Years megaboksilla.

20161121hh

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 3

walker2-22-06-1Pink Floydin The Early Yearsin   ykkösboksin (PFREY1) kakkos-CD:llä on Tukholman konsertin (10.9.67) lisäksi harvinainen De Lane Lea studioilla 20.10.67 äänitetty soundtrack, joka oli tarkoitettu John Lathamin animaatiofilmiin nimeltään Speak. Yllättävää kyllä, Latham ei hyväksynyt lyhytelokuvansa soundtrackiksi Pink Floydin äänitteitä ja ehkäpä siksi nauhoitukset jäivät 50 vuodeksi pölyttymään EMI:n arkistoihin. Nyt kun olen katsonut Lathamin lyhytfilmin olen sitä mieltä että  lokakuussa 1967 äänitetyt kappaleet John Latham Version 1-9 olisivat maniosti sopineet Lathamin  elokuvan ääniraidaksi. Tosin PFREY1:llä julkaistut otot ovat kestoltaan yhteensä lähes 30 minuuttia, joten Lathamille ilmeisesti lähetettiin niitä lyhennetty, editoitu versio, koska Speak-elokuva  on kestoltaan vain 11 minuuttia.  Valitettavasti PFREY:llä ei ole tätä editoitua versiota, joten ei ole tiedossa minkälainen soundtrack Lathamille lähetettiin.

John Latham oli suunnittelemassa Pink Floydin vuosien 1966-67 konsertien taustaelokuvia, joissa yleensä erilaiset värit valuivat laajenevissa, venyvissä ja supistuvissa kuplissa bändin soittaessa psykedeelistä musiikkiaan. Vuonna 1921 syntynyt John  Latham oli yksi merkittävämpiä brittiläisen modernin taiteen edutajia. Hän oli myös aktiivisesti mukana psykedeelisen rokin läpimurrossa vuosina 1966-1967. Nyttemmin hänen perustamansa taidetalo on suljettu, mutta toimintaa on tarkoitus jatkaa jossain muodossa myöhemmin. Lisätietoja aiheesta täällä:

http://flattimeho.org.uk/

Ja se Speak sitten?  On aivan selvää ,ettei näin epäkaupallista elokuvaa löydy mistään kaupasta, mutta onneksi netistä on saitteja, joiden avulla tällaisia eksoottisia elokuviakin voi katsoa:

20161120hh

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 2

3157162

Pink Floydin The Early Yearsin   ykkösboksin (PFREY1) kakkos-CD:llä on erittäin mielenkiintoinen Tukholman keikan (10.9.1967) nauhoitus, joka on tehty Gyllene Cirkeln jazzklubilla. Boksin esittelyvihossa ei suoraan kerrota kuka nauhoituksen on tehnyt, mutta dsc_0081viimeisellä sivulla on kuitenkin seuraavanlainen maininta: ”Stockholm Material: Anders Lind, Peter Adamsson”.  Muista lähteistä sain selville että nimenomaa Anders Lind olisi äänitteen omistaja.  EMI:n kanssa oli jo aikaisempina vuosina ollut neuvotteluja äänitteen julkaisemisesta, mutta vasta nyt eli vuonna 2016 Lindin äänite ilmestyi virallisesti.  Pieni joukko faneja pääsi kuitenkin kuulemaan tämän historiallisen nauhoituksen kokonaan jo  vuonna 2011 kun Tukholmassa lehdet mainostivat kahta tapahtumaa (3. ja 7.5.2011), jossa alkuperäinen nauha soitettaisiin uudestaan alkuperäisessä paikassa Sveavägen 41 talossa. Tässä 100967reproduktiossa Pink Floydin soittajat oli korvattu aidon näköisillä mallinukeilla! Ylempänä kuva tästä hyvin eriskummallisesta konsertista, joka lehtien mukaan oli loppuunmyyty!

Mutta minkälainen oli ”The Real Thing” eli  konsertti vuonna 1967?  Kuvia siitä ei juurikaan löydy mistään. Ohessa yksi, joka näyttää hyvin eriskummalliselta. Yleisö istuu ravintolapöydissä ruokalautaset edessään!  Bändin taakse on kiinnitetty iso lakana, joka sekin on vähän repsahtanut! Synkkää ja syvällistä musiikkia hieman koomisissa puitteissa siis. Kuinka moni kuulijoista mahtoi ymmärtää kuuntelevansa bändiä, joka olisi maailmankuulu vielä 50 vuotta myöhemmin?!

1280px-abf-huset_stockholm_2012Lopuksi hieman taustatietoja  Gyllene Cirkeln jazzklubista, joka  toimi vain noin viisi vuotta (1962-67) Sveavägen 41:ssä vuonna 1961 valmistuneessa ABF-talossa. Hyvin lähellä sitä on monta historiallista paikkaa: mm. komea Grand elokuvateatteri, jonka edessä Olof Palme murhattiin. Hänet on haudattu talon vieressä sijaitsevalle  Adolf Fredriks kyrkogård -hautausmaalle.

20161119hh