Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 32

pinkfloydobscured1972

PF:n OBC-albumista on nyttemin  julkaistu useampi uusintapainos, esimerkkinä oikealla kuvattu remasteroitu LP.     

Boksin kuudes osa, Obfusc/ation 1972   (PFREY6) sisältää yhden CD:n, yhden DVD:n ja yhden Blu-Ray -levyn, jonka sisältö on sama kuin DVD-levyn.  Erikoisuutena tällä boksilla on “korjauslevy” eli CD:llä on vahingossa toimitettu Live At Pompeii (2016 Remix) vaikka CD:llä piti olla Obscured by Clouds (2016 Remix). Todellisuudessa boksilla on siis kaksi audio CD:tä, vaikka sisältöluettelon mukaan niitä olisi vain yksi!  En tiedä löytyykö tämä korjauslevy kaikista markkinoille toimitetuista bokseista. Jos ei, niin sitten tämä minun boksini voi olla harvinaisuus.

Remiksattu versio Live At Pompeiista (alkuperäinen äänite 1971, remiksaus 2016)  kuulostaa oikein hyvältä. Elokuva näytettiin aikanaan myös Suomen TV:ssä. Muistan miten 1970-luvun Tv-esitystä katsoessani ihmettelin miten joku bändi voi saada idean soittaa typötyhjässä amfiteatterissa!  PF:n musiikki kuulosti minusta komealta jo siihen aikaan eikä aika ole yhtään haalistanut tämän musiikin voimaa. Päinvastoin: PF:n ainutlaatuisuus tulee esille yhä selvemmin vuosi vuodelta.  PF on yksi klassisen rockin suurimmista nimistä, en usko että tämä asia tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan.

Obscured By Cloudsin (OBC) remiksaus ei tuo olennaisesti mitään uutta tähän häthätää kokoon pantuun soundtrack -äänitteeseen. Kirjoitin yli 10 vuotta sitten julkaisemassani levyarvostelussa, että levy äänitettiin helmi-maaliskuussa 1972, josta voi saada sellaisen virheellisen käsityksen että äänitykset olisivat kestäneet 8 viikkoa ja että sessioita olisi ollut paljon. Kuten PF- ekspertti Glenn Povey mainiossa kirjassaan The Complete Pink Floyd  (2016) esittää totuus on kuitenkin paljon karumpi.  OBC äänitettiin Pariisin lähellä sijaisessa studiossa vain kahden viikon aikana helmi-maaliskuussa. Ensimmäiset sessiot olivat ennen bändin Japanin kiertuetta ja toiset kiertueen jälkeen. Lisäksi alkuperäiset master-nauhat ovat kadonneet / eivät ole käytettävissä eli ei tiedetä mitä muuta bändi mahdollisesti äänitti kuin ne 10 kappaletta, jotka julkaistiin virallisella OBC -albumilla kesäkuussa 1972. PF:n tähti oli kuitenkin kovassa nousussa ja niinpä levy, joka sijoittuu laadullisesti PF-levyjen häntäpäähän menestyi kuitenkin listoilla yllättävän hyvin eli Englannissa se nousi sijaluvulle 6 ja USA:ssakin PF alkoi olla kiertueidensa ansiosta tunnettu ja sijoittui siksi Billboardin arvostetulle myyntilistalle sijaluvulle 46.

Harri Huhtanen 2020   

Pink Floyd: The Later Years 1987-2019, 18 levyä (2019) – osa 1

Pink-Floyd-The-Later-Years-Box-Set

Kun PF loppuvuodesta 2016 julkaisi megaboksinsa The Early Years 1965-1972 (TEY) tiesin ettei se jäisi heidän viimeiseksi arkistoboksikseen, varsinkin kun bändi oli lopettanut aktiivisen toimintansa jo vuonna 1994. Odotin ja kaikki mutkin varmaan odottivat että jatkoa tulisi kronologisesti eli että seuraava boksi käsittelisi PF:n huippuvuosia 1973 -1983. Yllätys oli suuri kun loppuvuodesta 2019 ilmestyikin 18 levyn laajuinen ja yli 5 kiloa painava boksi The Later Years 1987-2019!  Kävin sen eilen (24.1.20) ostamassa ja täytyy sanoa että visuaaliselta toteutukseltaan tämä on aivan eri luokkaa kuin TEY-boksi, mutta toisaalta musiikillista sisältöä ja julkaisematonta materiaalia on tällä uudella boksilla vähemmän kuin TEY:llä.  Julkaisun “karvalakkiversio”  on sellainen yhden CD:n “teaseri”,  joka maksaa vain 10-20 euroa. Varsinaisesta 18 levyn boksista sen sijaan joutuu toimittajasta riipuen maksamaan 350-450 euroa.  Omani ostin levykauppa Äxstä, koska boksin sai heti mukaansa eikä siis tarvinnut odotella viikkokausia ja miettiä mahdollisia postitus/tullausmaksuja.

Vaikka uusi boksi käsittää peräti 32 vuoden ajanjakson ei tämän boksin analysointi ole yhtä laaja tehtävä kuin TEY:n analysointi, sillä koko jaksolla bändi julkaisi vain kolme studioalbumia: Momentary Lapse Of Reason (1987), The Division Bell (1994) ja lopuksi Endless River (2014) , joka sekin oli pitkälti vuoden 1993 TDB-sessioiden peruja.  Samalla jaksolla live-levyjäkin on ilmestynyt vain kaksi: Delicate Sound Of Thunder (1988) ja PULSE (1995). Kiertueita mahtuu jaksolle vain kolme: 1987-88 maailmankiertue, sen perään keväällä 1989 suppeampi Euroopan kiertue ja lopuksi vuonna 1994 viimeinen maailmankiertue, jolla tehtiin sekä Euroopassa että Amerikassa lipunmyyntiennätyksiä ja monien konsertinjärjestäjien tietokoneet kaatuivat kun lippuja myytiin jopa 100 000 kappaletta muutamassa minuutissa!  En tiedä tiesivätkö edes bändin jäsenet että vuoden 1994 kiertue jäisi viimeiseksi.

Harri Huhtanen 2020         

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 31

Monista PF:n 1960-luvun loppupuolen ja 1970-luvun alkupuolen konserteista on myöhemmin tullut legendaarisia ja niistä on tehty lukemattomia bootleg-levyjä. Myös PF:n esiintyminen Itävallan vuoden 1971 Ossiachin festivaaleilla on ollut bootleggaajien suosiossa, sillä nykyään siitä löytyy useita erilaisia bootleg -julkaisuja. Alla yksi, josta näkee, miten pitkiä bändin esittämät kappaleet tässä vaiheessa olivat.

pinkfloyd1971ossiach

Boksin viides osa, 1971 Reverber/ation  (PFREY5) sisältää yhden CD:n, yhden DVD:n ja yhden Blu-Ray -levyn, jonka sisältö on sama kuin DVD-levyn.

DVD:llä on otteita vuoden 1971 konserteista Hampurissa, Offenbachissa, Asnieres-Sur-Oisesta (Ranskassa), Ossiachista (Itävallassa), Sydneystä ja bonus-osiossa lisäksi 11minuutin kestoinen erittäin huonolaatuinen uutisfilmi, joka on kuvattu Hakonessa Japanissa. Lisäksi DVD:llä on otteita bändin managerin Steve O’Rourken sekä Hignosis -suunnittelijoiden  Storm Thorgersonin ja Aubrey’Po’Powellin vuoden 1971 haastatteluista. Harvinainen on myös vuoden 1972 One Of These Days -video, jonka on tehnyt Ian Emes. Hieman outona pidin ratkaisua, jossa Itävallan Ossiachin -festivaaleilla kuvattu parempilaatuinen ja pidempi värivideo (5min.) oli jätetty bonusosioon, kun taas lyhempi (3min.), heikkolaatuisempi ja mustavalkoinen video oli nostettu ”pääsarjaan”. Hämmennystä lisää se, että bonussarjan kahdesta videosta Japanissa kuvattu on laadultaan todella huono ja muodostaa siten entistä räikeämmän vastakohdan toiseksi bonusvideoksi sijoitetulle Ossiachin värivideolle!  Tutkimattomia ovat joskus tuotantotiimin tiet! DVD:n päättää lähes 24 minuutin audio-osuus, jossa kuullaan Echoes -kappaleen alkuperäinen vuoden 1971 4.0 Quad -miksaus.

Vaikka boksilla on musiikkia ja videoita lähes kolme tuntia ei se ehkä ole yhtä korkeatasoinen kuin sarjan edelliset boksit, mutta paljon hienoa ääni- ja kuvamateriaalia tältäkin boksilta löytyy. Harvan bändin varhaisvaiheet on yhtä tarkkaan dokumentoitu kuin PF:n ja onneksi bändi vuosikymmenien jahkailun päätti lopulta julkaista kaikki nämä arkistojen aarteet!

Harri Huhtanen 2020   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 30

pinkfloyd1971d

Boksin viides osa, 1971 Reverber/ation  (PFREY5) sisältää yhden CD:n, yhden DVD:n ja yhden Blu-Ray -levyn, jonka sisältö on sama kuin DVD-levyn.

CD:llä on musiikkia 67 minuuttia, yhteensä viisi kappaletta, joista ensimmäinen on peräisin Meddle-sessioista ja on boksilla nimeltään Nothing Part 14  eli osa Meddlellä julkaistua mestariteosta nimeltään Echoes. Loput neljä kappaletta on äänitetty BBC:n radiosessiossa 30.9.1971. Bändi on hyvässä vedossa esittäessään Gilmourin Fat Old Sunin, sekä Watersin ”murhaavan” One Of These Daysin sekä harvinaisemman Embryon.  Minikonsertin päättää esityshetkellä vielä julkaisematon, 26 minuuttinen, kerrassaan upea Echoes !

DVD:llä / Blu-Rayllä on kuvamateriaalia 70 minuuttia ja lisäksi bonuksena 23 minuuttinen vuoden 1971 4.0 Quad miksaus Echoesista. Yhteensä Reverber/ationilla on siis musiikkia ja videoita lähes kolmen tunnin verran!

Harri Huhtanen 2020   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 29

Meddlen (1971) kannet suunnitteli legendaarinen HIPGNOSIS. Albumin aukeaman kuvassa on ihmisen korva ja äänen aiheuttamia värähtelyjä vedessä. Kuva sai innoituksensa albumin koko B-puolen täyttävästä yli 23 minuuttisesta Echoes -kappaleesta.  Pink Floyd oli jälleen luonut jotain sellaista mitä kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt!

pinkfmeddle

Vuosi 1971 oli erittäin hyvä Pink Floydille. Bändi laajensi huomattavasti keikkareviiriään, sillä tuttujen Keski-Euroopan maiden lisäksi bändi esiintyi ensimmäistä kertaa myös Japanissa ja Australiassa. Lisäksi loppuvuoteen sijoittui laaja USA:n kiertue. Globaali läpimurto alkoi olla yhä lähempänä, varsinkin kun PF oli tehnyt vuosi toisensa jälkeen erittäin laadukkaita albumeja. Koko vuoden 1971 PF valmisteli  Meddle -albumia. Sessiot kestivät yleensä 8-10 tuntia per päivä ja niitä oli peräti 40:nä eri päivänä eli työtunteja albumin valmisteluun kului yli 300 tuntia ! Meddle ilmestyi Amerikassa 30.lokakuuta ja Rolling Stone -lehti kehui sitä vuolaasti.  Englannissa levy ilmestyi jostain syystä vasta 5.marraskuuta. Myös UK-lehdistö otti uuden levyn innostuneesti vastaan. NME:ssä kirjoitettiin Meddlestä mm. näin:

”Pink Floyd teki sen taas!  Jotain minkä luulin olevan vaikeaa Atom Heart Mother Suiten jälkeen. Sehän oli musiikillinen mestariteos, jonka levyttäminen  ja esittäminen livenä vaati rohkeutta, mutta he suoriutuivat siitä menestyksellisesti… ja Meddle on myös poikkeuksellisen hieno albumi…”.

Albumikokonaisuutena Meddle on kieltämättä epätasainen, kuten myös AHM oli, mutta jälleen ne hienoimmat kappaleet korvaavat kokonaisuuden puutteet. Meddlen ehdoton timantti on ECHOES, yli 20 minuuttinen kappale, jota bändi esitti livenä Amerikassa jo ennen kuin levy oli edes ilmestynyt. Alunperin kappaleen nimi oli Nothing ja bändi äänitti siitä peräti 24 erilaita versiota tammi-maaliskuun sessioissa Lontoossa. Näistä suurin osa on edelleen julkaisematta. Vuoden 2016 boksillakin julkaistiin vain Part 14. Virallisella albumilla käytettiin PF-ekspertti Glenn Poveyn mukaan osia Part 15-16, lisäksi albumin toisessa hienossa kappaleessa One Of These Days  käytettiin ilmeisesti osia Part 17-22. Part 23:a käytettiin julkaistussa kappaleessa Fearless.

Harri Huhtanen 2019   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 28 (Zabriskie Point, part 2)

pinkfloydzabriskie2PF-boksin neljännen osan CD02 koostuu kokonaan Zabriskie Point (ZP) -sessioiden julkaisemattomista äänitteistä loppuvuodelta 1969. Monet varmaan toivoivat että tämän vuoden 2016 virallisen julkaisun myötä kaikki ZP-sessioiden salat palajastuisivat ja spekulointi siitä mitä silloin äänitettiin loppuisi. Mutta niin ei suinkaan käynyt, vaan päinvastoin sekaannus ja hämmennys vain lisääntyi. PF-boksilla julkaistiin ilman tarkempia selvityksiä 48 minuuttia ZP-sessioiden materiaalia. Nämä kappaleet on boksilla nimetty seuraavasti:

On The Highway /  Auto Scene Versions 2 and 3 /  Aeroplane /  Explosion /  The Riot     Scene / Looking At Map / Love Scene version 1 and 7  /  Take Off /  Take Off Version 2 / Love Scene Version 2 /  Love Scene Take 1 /  Unknown Song Take 1/ Love Scene Take 2  / Crumbling Land Take 1

Mitä tästä voimme päätellä? Ensinnäkin ilmeisesti paljon ZP-materiaalia jäi edelleen julkaisematta. Toiseksi Love Scenestä on äänitetty ilmeisesti ainakin seitsemän eri versiota ja lisäksi erilaisia otoksia (Takes). Auto Scenestä on olemassa vähintään kolme versiota, joista tässä julkaistiin vain kaksi. Take Offista äänitettiin ainakin kaksi eri versiota. Ilmeisesti myös kappaleista Unknown Song ja Crumbling Land on olemassa useampia versioita / otoksia. Ja niin edespäin! Jos joku haluaa tosissaan perehtyä siihen miten vaikea aihe tämä ZP-sessioiden lopullinen sisältö edelleen on, niin alla olevan linkin avulla aiheen parissa voi viettää useita tunteja, sillä Steve Hoffman foorumilla julkaistu viestiketju on todella pitkä!

https://forums.stevehoffman.tv/threads/pink-floyd-making-sense-of-the-zabriskie-point-sessions.647536/       

Harri Huhtanen 2019   

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 27 (Zabriskie Point, part 1)

pinkfloydzabriskie

PF-boksin neljännen osan CD02 koostuu kokonaan Zabriskie Point (ZP)  -sessioiden julkaisemattomista äänitteistä loppuvuodelta 1969.  ZP-äänitteet ovat erittäin kiinnostava jakso PF:n historiassa. Steve Hoffman foorumilla on vuodesta 2017 lähtien pohdittu sitä mitä kaikkea PF äänitti noissa sessioissa. Suurin sekaannus tulee siitä että eri lähteissä eri kappaleet on nimetty eri tavoin. Tässä ei ole mahdollista kirjoittaa kaikista variaatioista ja kaikista spekulaatioista. Pyrin tiivistämään ZP-esitykseni tässä faktoihin siltä osin kuin se on mahdollista.

Italialainen elokuvaohjaaja Michelangelo Antonioni  oli menestynyt 1960-luvulla eurooppalaisilla elokuvillaan ja siksi amerikkalainen jättiyhtiö MGM kiinnostui tekemään hänen kanssaan sopimuksen amerikkalaisesta elokuvasta. MGM teki peräti kolmivuotisen sopimuksen Antonionin kanssa ja investoi siihen aikaan hulppeat 7 miljoonaa dollaria Antonionin ensimmäiseen amerikkalaiseen elokuvaan. Antonioni halusi käyttää uudessa elokuvassaan PF:n musiikkia ja kutsui heidät marraskuussa 1969 Rooman studioille taltioimaan musiikkia uutta elokuvaa ja soundtrack -albumia varten. Mason kertoi myöhemmin että sessiot alkoivat yleensä vasta klo 21 ja loppuivat aamulla klo 7-8.  Masonin mukaan he olisivat olleet valmiita viidessä päivässä, mutta sessiot venyivät, koska Antonioni ei koskaan ollut tyytyväinen siihen mitä he olivat äänittäneet. Loppujen lopuksi Rooman studioilla äänitetystä materiaalista vain pieni osa käytettiin ja osaa muokattiin jälkisessioissa, jotka tapahtuivat Lontoon EMI:n studioilla joulukuussa 1969 ja tammikuussa 1970. Lopulta ZP:n virallisella soundtrack-albumilla julkaistiin pitkien sessioiden tuotoksista vain alla mainitut kolme kappaletta:

      Heart Beat, Pig Meat  
      Crumbling Land (josta käytettiin myös nimeä Highway Song)
      Come In Number 51 Your Time Is Up  (uusi versio Careful With That Axe, Eugene’sta)

1970-luvulla sessioista julkaistiin ensimmäinen bootleg, nimeltään Omayyad . Sillä oli useita julkaisemattomia kappaleita, joiden nimiä alla:

        Rain In Country (variaatio laulusta Love Scene, myös nimellä Unknown Song)
        Oenone  (joka myös oli variaatio laulusta Love Scene)
        Fingal’s Cave (äänitetty nimellä Take Off)

Vuonna 1997 Rhino julkaisi lisää muutamia ZP-sessioiden kappaleita:

Country Song / Unknown Song / Love Scene, version 4 and 6 (Rhino 1997)

 

Harri Huhtanen 2019