Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 4

pinkfloyd-e1430416156202Syyskuussa 1962 Lontoon Regent Streetin Polyteknisessä koulussa Cambridgestä tullut  Roger Waters tapasi Nick Masonin ja Richard Wrightin. Amerikkalainen rhythm’n’blues sekä moderni jazz  kiinnostivat heitä. Niinpä kaverukset soittivat vuosina 1962-64, ennen Pink Floydin syntyä yhdessä useammassa eri kokoonpanoissa, joissa oli heidän lisäkseen vaihtuvia muusikoita. Näitä etsikkovaiheen bändejä olivat mm. Sigma 6, The Meggadeaths ja The (Architectural) Abdabs.  Abdabissa olivat mukana  Keith Noble (laulu), Juliette Gale (laulu) sekä Clive Metcalfe (basso), Waters  (kitara), Wright (rytmikitara) ja Mason (rummut).

firstversions_pinkfloyd_abdabsSyyskuussa 1963, Waters ja Mason muuttivat  vuokralle taloon osoitteessa 39 Stanhope Gardens. Talon omistaja Mike Leonard  toimi myös opettajana Regent Streetin polyteknisessä koulussa.  Loppuvuodesta 1963 Pink Floyd kaverukset joutuivat taas vaihtamaan bändin nimeä,  koska Noble ja Metcalfe erosivat bändistä.

Uuteen bändiin tuli vuonna 1964 kitaristi   Bob Klose , joka  suositteli Watersia vaihtamaan soittimekseen basson ja laulajaksi tuli Chris Dennis. Pink Floydin synnyn kannalta vielä keskeisempi muutos tapahtui kesällä 19floyd196464  kun Watersin Cambridgen aikojen kaveri Syd Barrett muutti Lontooseen. Tässä vaiheessa uusi kuusimiehinen bändi alkoi esiintyä nimillä The Tea Set sekä Leonard’s Lodgers.  Syd Barrettin ehdotuksesta bändin nimi muutettiin vuonna 1965 The Pink Floyd Soundiksi, joka myöhemmin lyhennettiin nykyiseen muotoonsa Pink Floyd. Valitettavasti  näiltä kolmelta Pro-Pink Floyd vuodelta (1962-1964) ei ole säilynyt filmi- tai audiomateriaalia tai jos on, niin sitä ei julkaistu edes tällä uudella The Early Years megaboksilla.

20161121hh

Mainokset

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 3

walker2-22-06-1Pink Floydin The Early Yearsin   ykkösboksin (PFREY1) kakkos-CD:llä on Tukholman konsertin (10.9.67) lisäksi harvinainen De Lane Lea studioilla 20.10.67 äänitetty soundtrack, joka oli tarkoitettu John Lathamin animaatiofilmiin nimeltään Speak. Yllättävää kyllä, Latham ei hyväksynyt lyhytelokuvansa soundtrackiksi Pink Floydin äänitteitä ja ehkäpä siksi nauhoitukset jäivät 50 vuodeksi pölyttymään EMI:n arkistoihin. Nyt kun olen katsonut Lathamin lyhytfilmin olen sitä mieltä että  lokakuussa 1967 äänitetyt kappaleet John Latham Version 1-9 olisivat maniosti sopineet Lathamin  elokuvan ääniraidaksi. Tosin PFREY1:llä julkaistut otot ovat kestoltaan yhteensä lähes 30 minuuttia, joten Lathamille ilmeisesti lähetettiin niitä lyhennetty, editoitu versio, koska Speak-elokuva  on kestoltaan vain 11 minuuttia.  Valitettavasti PFREY:llä ei ole tätä editoitua versiota, joten ei ole tiedossa minkälainen soundtrack Lathamille lähetettiin.

John Latham oli suunnittelemassa Pink Floydin vuosien 1966-67 konsertien taustaelokuvia, joissa yleensä erilaiset värit valuivat laajenevissa, venyvissä ja supistuvissa kuplissa bändin soittaessa psykedeelistä musiikkiaan. Vuonna 1921 syntynyt John  Latham oli yksi merkittävämpiä brittiläisen modernin taiteen edutajia. Hän oli myös aktiivisesti mukana psykedeelisen rokin läpimurrossa vuosina 1966-1967. Nyttemmin hänen perustamansa taidetalo on suljettu, mutta toimintaa on tarkoitus jatkaa jossain muodossa myöhemmin. Lisätietoja aiheesta täällä:

http://flattimeho.org.uk/

Ja se Speak sitten?  On aivan selvää ,ettei näin epäkaupallista elokuvaa löydy mistään kaupasta, mutta onneksi netistä on saitteja, joiden avulla tällaisia eksoottisia elokuviakin voi katsoa:

20161120hh

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 2

3157162

Pink Floydin The Early Yearsin   ykkösboksin (PFREY1) kakkos-CD:llä on erittäin mielenkiintoinen Tukholman keikan (10.9.1967) nauhoitus, joka on tehty Gyllene Cirkeln jazzklubilla. Boksin esittelyvihossa ei suoraan kerrota kuka nauhoituksen on tehnyt, mutta dsc_0081viimeisellä sivulla on kuitenkin seuraavanlainen maininta: ”Stockholm Material: Anders Lind, Peter Adamsson”.  Muista lähteistä sain selville että nimenomaa Anders Lind olisi äänitteen omistaja.  EMI:n kanssa oli jo aikaisempina vuosina ollut neuvotteluja äänitteen julkaisemisesta, mutta vasta nyt eli vuonna 2016 Lindin äänite ilmestyi virallisesti.  Pieni joukko faneja pääsi kuitenkin kuulemaan tämän historiallisen nauhoituksen kokonaan jo  vuonna 2011 kun Tukholmassa lehdet mainostivat kahta tapahtumaa (3. ja 7.5.2011), jossa alkuperäinen nauha soitettaisiin uudestaan alkuperäisessä paikassa Sveavägen 41 talossa. Tässä 100967reproduktiossa Pink Floydin soittajat oli korvattu aidon näköisillä mallinukeilla! Ylempänä kuva tästä hyvin eriskummallisesta konsertista, joka lehtien mukaan oli loppuunmyyty!

Mutta minkälainen oli ”The Real Thing” eli  konsertti vuonna 1967?  Kuvia siitä ei juurikaan löydy mistään. Ohessa yksi, joka näyttää hyvin eriskummalliselta. Yleisö istuu ravintolapöydissä ruokalautaset edessään!  Bändin taakse on kiinnitetty iso lakana, joka sekin on vähän repsahtanut! Synkkää ja syvällistä musiikkia hieman koomisissa puitteissa siis. Kuinka moni kuulijoista mahtoi ymmärtää kuuntelevansa bändiä, joka olisi maailmankuulu vielä 50 vuotta myöhemmin?!

1280px-abf-huset_stockholm_2012Lopuksi hieman taustatietoja  Gyllene Cirkeln jazzklubista, joka  toimi vain noin viisi vuotta (1962-67) Sveavägen 41:ssä vuonna 1961 valmistuneessa ABF-talossa. Hyvin lähellä sitä on monta historiallista paikkaa: mm. komea Grand elokuvateatteri, jonka edessä Olof Palme murhattiin. Hänet on haudattu talon vieressä sijaitsevalle  Adolf Fredriks kyrkogård -hautausmaalle.

20161119hh

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972, 27 levyä (2016)

floyd-original-line-upMuistan kun vuosia sitten haukuin Neil Youngin Archives -boksia hankalan kokoiseksi ja muotoiseksi. Pink Floyd laittoi paremmaksi ja pakkasi vuosien 1965-1972 harvinaisen materiaalin  hulppeaan, lähinnä isoa hattulaatikkoa muistuttavaan boksiin, jonka sisällä on paljon tyhjää. Pääboksin mitat ovat nämä:

Leveys 38cm  /  Korkeus 20cm  / Syvyys 29 cm

Pääboksin sisältä löytyvät yksittäiset mini-boksit (7 kpl) sekä painomateriaali -boksi (1kpl).  Painomateriaali on pakattu matalaan, mutta muutoin isoon boksiin, jonka mitat ovat nämä:

Leveys 32cm  / Korkeus 4cm  / Syvyys 23 cm

Levybokseja on peräti 7 kappaletta ja ne on pakattu vähän turhankin tiukasti emokoteloon.  Jokainen yksittäinen boksi sisältää 1-2 CD’tä, 1-2 DVD’tä sekä 1-2 Blu-Ray’tä sekä erillisen  taskun jossa on kopioita konserttilipuista, konserttiohjelmista, mainoksista jne. Aikaisemmin  julkaisemattomia kuvia löytyy tekstivihosta, joka on liimattu kunkin miniboksin keskiosaan.  Mini-boksien emokotelon strategiset mitat ovat nämä:

Leveys 19cm  / Korkeus 20cm /  Syvyys 15 cm

Yhteensä levyjä on näissä seitsemässä mini -boksissa seuraavasti:

CD’t 10 kpl  /  DVD’t   9 kpl /  Blu-Rayt   8 kpl

tumblr_m5mpbqvdss1qitzf9o1_1280Lähtökohtaisesti DVD- ja BD-levyjen sisältö on sama, joten en tiedä miksi niitä on
eri määrä.  Odotukseni tältä boksilta ovat kovat. Olen yli 20 vuotta kärsivällisesti odottanut että Pink Floyd lopultakin julkaisisi oikeita arkistojen aarteita, kuten Dylan koko ajan tekee. Olen jättänyt tässä odotellessa hankkimatta ainakin
kolme (ellei peräti neljä) Pink Floyd-boksia juuri siksi että ne ovat sisältäneet julkaisematonta materiaalia  vain nimellisesti. Pink Floyd on bändi joka on 1990-, 2000- ja 2010- luvuilla ahkerasti julkaissut uusia kokoelmia vanhoista levyistään ilman kunnollisia lisukkeita.  Olen koko ajan tietänyt että julkaisematonta materiaalia heillä on paljon ja ihmetellyt miten pitkään he oikein sitä panttaavat. En usko että tässäkään boksissa on  kaikki julkaisukelpoinen audiomateriaali,  mutta kuvamateriaalin osalta tämä saattaa olla jopa lopullinen kokoelma, sillä kuvamateriaalia tuolta ajalta on kuitenkin säilynyt vähemmän kuin  nauhoituksia.  Boksissa on mm. kokonaisuudessaan nyttemmin harvinaiseksi käyneet More– ja La Vallee -elokuvat.

Harri Huhtanen 2016