TÄNÄÄN (19.8.23) television katsojia hemmotellaan YLE Teemalla yli neljän tunnin ajan laadukkailla rockohjelmilla! Kello 20 alkava ”rock -maraton” sisältää seuraavat rock-ohjelmat: Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin (2023), Hassisen Kone stadionilla (2023) ja The Band: Last Waltz (1976). Kaksi ensimmäistä ohjelmaa ovat Mika Kaurismäen ohjaamia ja Bandin jäähyväiskonsertti-elokuva on tietenkin Scorcesen ohjaama. Hassisen Kone ohjelmat nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomen TV:ssä, vuosi varsinaisten konserttien jälkeen. Bandin konserttielokuva on esitetty aikaisemmin Suomen TV:ssä mutta ei muistaakseni lähivuosina. Loistava ilta siis luvassa rockin ystäville!
Viime kesäinen Hassisen KoneenRatinan keikka oli hieno elämys eikä varmaan toistu kovin nopeasti. Toisaalta soittajat olivat niin hyväkuntoisen oloisia, ettei varmaankaan bändin 50-vuotisjuhlakeikka vuonna 2032 ole kokonaan poissuljettu. Mutta sitä odotellessa suosittelen niille jotka eivät Ratinaan, Seinäjoelle tai Joensuuhun viime kesän keikoille päässeet tätä uutta Mika Kaurismäen dokumenttielokuvaa, jota alettiin eilen (17.3.23) esittää ympäri Suomea elokuvateattereissa.
Itse kävin tänään (18.3.23), elokuvan toisena esityspäivänä, katsomassa mitä Mika oli saanut aikaan. Elokuvassa oli paljon hyvää, mutta myös sellaistakin mikä ei tässä vaiheessa vastannut ennakko-odotuksiani. Olin odottanut näkeväni enemmän live-otoksia Ratinan keikalta. Dokumentissa pääpaino oli kuitenkin bändin syntyaikojen ja suurimman suosion vuosien (1980-82) esittelyssä ja analysoinnissa. Tosin elokuvan jälkeen luin jostain että myöhemmin ollaan julkaisemassa ilmeisesti erillinen Ratina -DVD, jossa on suurempi osa keikasta kuin mitä nyt elokuvateatterissa nähtiin.
Hyvää dokumentissa oli kuvaus. Kuvavirta eteni sulavasti ja erityisen hyvin toimivat Ratinan keikan ”mosaiikkikuvat”, joissa Woodstock -elokuvan tyyliin kuva jaettiin useampaan osaan. Fanihaastatteluja oli ehkä turhankin paljon, mutta plussaa tulee siitä, että ne olivat hyvin lyhyitä ja napakoita ja ne oli osittain liitetty Ratina-keikan mosaiikkikuviin. Pikkukuvissa näytettiin mm. Ratinan yleisöä joka lauloi monissa kappaleissa mukana. Elokuvateattereissa yleisö on tavallisesti täysin hiljaa, mutta kun nyt Turun esityksessä joku onnellinen ryhmä huomasi päässeensä mukaan elokuvaan tietämättään kohahtivat he kovin innostuneesti.
Toinen hyvä asia Mikan elokuvassa oli se, että se kertoi nimenomaa Hassisen Koneesta eli bändiä ei kohdeltu Ismon ”säestysryhmänä”, vaan jokainen bändin jäsen, sekä vanhat että uudet, sai tasapuolisesti puheenvuoron. Ismo itse oli perisuomalaiseen tapaansa vaatimaton ja pikemminkin kehui bändikavereitaan kuin korosti omaa ylivertaisuuttaan sanoittajana ja hittibiisien tekijänä.
Se minkä huomasin Ratinan keikalla toistui nyt 90-paikkaisessa pikkusalissa entistä selvemmin: Hassisen Kone ei enää ole ”se juttu” nykynuorisolle, koska käytännössä kaikki näytökseen tulleista olivat yli 40-vuotiaita, veikkaisin että katsojien keski-ikä oli 50 vuoden paremmalla puolella. Mutta niinhän se on että jos oli Hassisen Koneen debyyttilevyn ilmestyessä 15-vuotias, niin on nyt 57-vuotias. Nuoruuden ”sankareitaan” ei yleensä unohda koskaan ja on aina vaikeampi löytää jälkikäteen bändi joka on jo aikoja sitten hajonnut.
Lavalta poistuessaan Hassisen kone oli soittanut jo 25 kappaletta eli valtaosan yhtyeen koko tuotannosta (1980-82). Montaa minuuttia ei tarvinnut odottaa encoren alkua. Loppurutistus alkoi hienolla Totuus -kappaleella. Seuraavaksi kuultiin Muoviruusuja omenapuissa, kappale joka alunperin jäi pois debyyttialbumilta, mutta julkaistiin vuoden 2004 laajennetussa versiossa. Ismo ja bändi selvästi diggaa nykyään tätä kappaletta koska se kuultiin kaikissa vuoden 2022 yhdeksässä konsertissa.
Sitten tuli yllätys. Moni luuli että keikka oli jo päättynyt kun bändin miehet laittoivat soittimensa pois. Mutta sitten kuultiinkin vielä 28.kappale, jonka Ismo ja bändi esittivät a capella eli vain laulaen. Ismo totesi jotain siihen suuntaan, että näinä aikoina on tärkeää esittää vielä tämä kappale. Ukrainan sotaa ei mainittu, mutta uskon että se oli vaikuttanut tämän harvinaisen kappaleen valintaan. Toki ilta oli jo hämärtynyt ja aurinko laskenut, mutta koska kuitenkin oli keskikesä niin päätöskappaleena On jouluyö, nyt laulaasaa oli erikoinen valinta. Tätä ennen oli kuultu Ismon uskontoa kritisoivia kappaleita (esimerkkinä Jeesus tulee), mutta nyt laulettiinkin vapahtajasta ja Joulun hengestä hartaasti, lähes paatoksella. Taiteilija saa olla ja ehkä hänen pitääkin olla ristiriitainen. Se tekee taiteesta mielenkiintoista. Ratinasta poistui Tampereen keskustaan 30 000 ihmistä, jotka olivat saaneet rokkia enemmän kuin kotitarpeiksi, mutta myös ajateltavaa, sillä Ismo Alangon lauluissa on kysymys muustakin kuin rokista. Ehkäpä tämä on ymmärretty myös kansan syvien rivien parissa, koska bändi on edelleen, 40 vuotta myöhemmin, niin valtavan suosittu.
Ismo Alanko 61v ja edelleen ”Juro nuorisojulkkis”!
Pelko -kappaleen jälkeen miehistö vaihdettiin lennosta 1. ja 2. levyjen kokoonpanoon eli lavalta poistuivat Orma, Safka, Porkka ja Antti Seppo. Lavalle jäivät Ismon kanssa tietenkin Kinnusen veljekset ja ”uutena” lavalle asteli alkuperäinen kitaristi Heiskanen. Setin toinen osuus alkoi räjähtävästi Jurot nuorisojulkkikset -kappaleella. Tässä vaiheessa koko 30 000 päinen yleisömerikin oli täysillä menossa mukana! Lähes putkeen bändi esitti kymmenen Rumat Sävelet – albumin kappaleista, ainoastaan Uhrisavua jätettiin jostain syystä soittamatta. Kakkosalbumin kolmen viimeisen kappaleen ”rakkaustrilogian” Ismo paljasti liittyvän tapahtumiin Joensuussa , mutta ei sitten kuitenkaan kertonut tarkemmin mistä lauluissa lopulta oli kysymys. Trilogian avasi upea Tällä tiellä -kappale, joka on yksi Ismon hienoimpia sävellyksiä ja sanoituksia.
Kun kakkosalbumi oli ”paketoitu” alkoi vielä hurjempi vääntö kohti finaalia: bändi soitti jälleen lähes putkeen viisi ykkösalbumin kappaleista. Tämän jälkeen tuli ehkä pieni yllätys, sillä kolme seuraavaa ykkösalbumin kappaletta oli uudelleensovitettu isolle kokoonpanolle eli kaikki jo lavalta poistuneet kolmosalbumin soittajat astelivat uudestaan lavalle, mukaan lukien kitaristi Orma. Nyt lavalla olivat siis kaikki Harsoisen Teräksen muusikot plus kitaristi Heiskanen. Perussetin päätti odotetusti Rappiolla, kappale jolla bändi nousi kertaheitolla koko Suomen tietoisuuteen loppukesällä 1980 kun Täältä tullaan Venäjä -albumi ilmestyi kauppoihin. Kaikille lieni selvää, ettei tämä historiallinen keikka jäisi ilman encorea eli lisää musiikkia oli tulossa, mutta mitkä kappaleet vielä kuultaisiin sitä ei tiedetty.
Bändi soitti isolla kokoonpanolla valtaosan Harsoinen Teräs-albumin kappaleista: Levottomat jalat, Kupla kimaltaa, Kuollut eläköön, Julkinen eläin, Hiljaa virtaa veri (ei ollut mukana alkuperäisellä albumilla, vaan julkaistiin vasta myöhemmin) ja lopuksi Pelko. Myöhemmin konsertissa kuultiin vielä Totuus. Soittamatta jäivät siis vain Eksyneet Lampaat ja Olen toki, sen vain tiedän. Miksi nämä kaksi kappaletta jäivät soittamatta? Vaikea sanoa, ehkä ne eivät vain mahtuneet mukaan pitkään settiin.
Erikseen haluan mainita kitaristi Jukka Orman osuuden. Soittajana hän on tyylillisesti kovin erilainen kuin bändin alkuperäinen kitaristi Reijo Heiskanen (joka oli mukana tekemässä 1. ja 2.levyjä, mutta jäi pois bändistä 3.levyn tekovaiheessa). Reijo on ehkä perinteisempi rockkitaristi, joka keikan aikana osoitti moneen kertaan olevansa edelleen hienossa soittovireessä. Orma taas soittaa maalailevammin, vähän samantyylisesti kuin Peter Green. Hän ei soita varsinaisia sooloja, mutta ikään kuin ”koristelee” bändin kokonaissoundin tyylikkäästi ja vähäeleisesti.
Tätä konserttia varten Orma oli pukeutunut huomiota herättävän vaaleaan pukuun ja soitti isokokoista, valkoista Gretch -kitaraa, jollainen helposti maksaa uutena yli 3000 euroa, puhumattakan vintage-soittimista, joiden hinta voi olla jo moninkertainen. Hyvältä Orma siis kuulosti ja näytti!
Litkun 40 minuutin setin päätyttyä oli jälleen vuorossa puolen tunnin mittainen ”tankkaus- ja tyhjennystauko” ennen kuin koitti se hetki jota tuhannet olivat odottaneet jo yli kaksi ja puoli vuotta! Kerubin kesäkeikkojen jälkeen Hassisen Kone oli esiintynyt vielä Seinäjoella Provinssissa ja ylimääräisellä keikalla Joensuun Ilosaaressa. Nämä keikat bändi oli tehnyt peruskokoonpanollaan ja setti oli koostunut pääasiassa 1. ja 2. albumin kappaleista. Tiedossa oli että Tampereen Ratinassa kuultaisiin myös viimeisen eli 3.albumin kappaleita ja paikalla olisi myös tuon albumin tekoon osallistuneita muusikoita. Mutta ketkä olisivat paikalla ja miten monta Harsoinen Teräs -albumin biisiä kuultaisiin, se ei ollut etukäteen tiedossa.
Hannu Porkka ja marimba Ratinassa 30.7.22.
Kello 20 Ratinan areena alkoi olla tupaten täynnä, myös stadionin takakaarteen katsomot olivat täyttyneet. Se oli komea näky! Yleisön jännitys hieman ennen keikan alkua oli käsinkosketeltava. Malttamattomimmat alkoivat taputtaa ja viheltää. Pitkään he eivät kuitenkaan joutuneet odottamaan, sillä vähän yli kahdeksan lavan vasempaan laitaan käveli legendaarinen kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen (synt. 1954) ja oikeaan laitaan perkussionisti Hannu Porkka (synt. 1958), joka nykyään toimi Joensuun orkesterin lyömasoitinryhmän äänijohtajana. He ryhtyivät kahdestaan soittamaan Harsoinen Teräs -kappaleen aavemaista ja hypnoottista introa. Vuosikymmenien tauon jälkeen kuultiin Porkan upea marimba– intro livenä Safkan säestäessä tätä Rhodes -sähköpianollaan. Intron pitkittyessä yleisö alkoi taputtaa rytmikkäästi ja kaikki odottivat kuumeisesti illan sankaria, Ismo Alankoa (synt. 1960). Ja tulihan mies parin minuutin odottelun jälkeen sieltä! Ismolla oli tumma, vähän kuluneen näköinen pikkutakki ja jalassa samantyyliset tummat housut. Pikkutakin alla oli harmaa paita. Ismon vanavedessä lavalle astelivat kitaristiJukka Orma (synt.1956) , Kinnusen veljekset (basso ja rummut) ja viimeisenä saksofonisti, filosofian tohtori Antti Seppo (synt. 1962), joka Ismon myöhemmän esittelypuheen perusteella asuu ja vaikuttaa nykyään Rochesterissa, USA:ssa. Hieno yllätys että paikalle oli saatu KAIKKI Harsoinen Teräs -albumin soittajat!
Harsoinen Teräs on yksi Hassisen Koneen hienoimpia kappaleita. Live-esitystä oli tehostettu hienosti kolmella eri videoscreenillä. Vasemmanpuoleinen kuvasi Safkaa ja oikeanpuolinen Porkkaa ja lavan keskelle ilmestyi laajempi screeni, jossa näkyivät kaikki loput esiintyjät. Kuva oli tyylitellyn harmaa ja lisäksi siihen oli liitetty sellaiset antiikkiset kehykset. Mika Kaurismäkihän tekee tästä konsertista dokumenttielokuvaa, mahtoiko tämä kuvilla kikkailu olla hänen tekosiaan?
Tuomarin keikka päättyi vähän nolosti, siis ei hänen kannaltaan vaan järjestäjien kannalta. Tuomarilla oli bändinsä kanssa vasta perussetti menossa kun lavan takaa tuli mies ilmoittamaan että soittoaikaa on enää kolme minuuttia. Tästä Tuomari sitten vitsailikin ilmoittamalla asian espanjaksi! Tuomarin jo poistuttua lavalta sketsiryhmä Alivaltiosihteeristä tuttu juontaja Simo Frangen tapahtunutta sitten välijuonnossaan pahoittelikin, siis ettei Tuomari bändeineen saanut mahdollisuutta esittää edes yhtä encore-kappaletta. Minua tosin enemmän ihmetytti se, että Tuomari bändeineen oli sijoitettu avausartistiksi ja heidän jälkeensä esiintyi minulle täysin tuntematon Litku Klemetti! Olisin olettanut että Litku olisi sopinut paremmin avausartistiksi. Mutta ehkä hän on nykyään suositumpi kuin Tuomari Nurmio
Ennen Hassisen Konetta esiintyi Sanna Klemetti, joka käyttää taiteilijanimeä Litku Klemetti.
Puolen tunnin roudaus-, vessa- ja kaljatauon jälkeen lavalla asteli Litku bändeineen. Googlasin nopeasti minkälainen artisti oli tulossa. Litkun keikkaa seuratessa alkoi vähän huvittaa kun nettiteksteissä häntä kuvattiin introvertiksi. Lavalla hän kyllä oli Ekstrovertti mitä suurimmassa määrin, jopa niin että välillä oltiin siinä rajoilla meneekö hänen laulunsa ja lavaperfonmanssinsa överiksi. Mutta kuulijoita oli Ratinassa siinä vaiheessa jo varmaan 20 000 eli tuskin Litkukaan oli aikaisemmin esiintynyt niin suurelle yleisölle, joten tätä ajatellen nuoren artistin yli-innostuksen saattaa ymmärtää. ”Hyvän” kriitikon tavoin yritin koko ajan miettiä, mihin lokeroisin Litkun musiikin, mutta mitä pidemmälle hänen settinsä eteni sitä vaikeammaksi huomaisin luokittelun. Litku itse sanoi jossain haastattelussa että hän hyödyntää musiikissaan pop- ja rock- musiikin vanhoja vaikutteita. Pitänee paikkansa, mutta se ei ollut karaokea, vaan hän oli selvästi luonut aivan oman tyylinsä, joka hetkellisesti kuulosti erittäin hyvältä. Kokonaisuutena edelleen kuitenkin sijoittaisin Litkun avausartistiksi ja Tuomarin bändeineen Hassisen Koneen ”lämppäriksi”. Tyylillisesti Litkun musiikki oli kovin kaukana Hassisen Koneen musiikista ja lisäksi Tuomari ja Ismo nousivat suosioon samaan aikaan eli 1980-luvun alussa, jolloin suomirock varsinaisesti syntyi. Litku syntyi vasta vuonna 1987 eli viisi vuotta Hassisen Koneen hajoamisen jälkeen.
Torni-hotellin vastaanotossa oli tungosta. Suurin osa tulijoista oli selvästi paikalla Hassisen Koneen keikan vuoksi. Sää oli epävakainen, päivällä ennen konserttia Tampereen yli pyyhkäisi saderintama, joka tuotti hetkellisesti aika voimakkaankin kuuron. Sateen loputtua taivas oli edelleen ajoittain tummien, uhkaavien pilvien peittämä. Tämä oli ensimmäinen Ratina-keikkani ja pitkästä aikaa ensimmäinen stadion-kokoluokan keikkani. Ratinan katsomoa ei ole katettu eli sade latistaisi melkoisesti konserttikokemusta, varsinkin kun Lippupalvelun infokirjeessä sateenverjot kiellettiin ankarasti, koska ne olisivat aiheuttaneet näköesteen toisille katsojille.
Ratinan ovet avattiin jo kello 16, mutta koska Tuomari Nurmion keikka alkaisi vasta 17.30 lähdimme paikalle vasta vähän ennen viittä. Siinä vaiheessa kentällä ja katsomoissa oli vasta muutamia tuhansia ihmisiä. Selvästikin valtaosa lipun ostaneista oli kiinnostunut vain Hassisen Koneesta.
Tuomari bändeineen avasi illan melko täsmällisesti 17.30. Tässä vaiheessa Ratinan kenttä alkoi selvästi täyttyä, katsomoissa sen sijaan oli edelleen kovin tyhjää. Tämä oli jo viides Tuomari -keikkani. Ensimmäinen oli Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 1997, toinen Turussa 2010, kolmas samana vuonna Porissa ja viimeksi olen muistaakseni nähnyt Tuomarin keikalla Pori Jazzissa 2014. Muistaakseni kolme noista keikoista on ollut soolokeikkoja eli Tuomari on säestänyt itse itseään.
Tuomarin nykyisen bändin nimi on Dumari ja Spuget & Blosarit. Tuomari on vuodesta 2013 lähtien levyttänyt ja esiintynyt tämän kokoonpanon kanssa. Kyseessä on Tuomarin pitkäaikaisin bändi. Vaikka Tuomari on tehnyt jo 25 albumia, soittaa hän vuodesta toiseen keikoillaan edelleen paljon kolmen ensimmäisen levynsä biisejä. Niin nytkin. Tosin Spuget ja Blosarit antoivat hienoa, uutta musiikillista särmää noihin ikivanhoihin kappaleisiin. Äänentoisto ja miksaus olivat kohdillaan ja siksi Tuomaria ja kumppaneita oli mukava kuunnella ja katsella. Hyvä keikka heiltä!
Ismo Alanko oli selvästi innoissaan uransa suurimmasta keikasta!
Palasin juuri Tampereelta, jossa eilen todistin Hassisen Koneen kaikkien aikojen suurinta keikkaa! Jopa Ratinan takakaarteen yläkatsomot olivat lähes täynnä. Tarkkaa yleisömäärää ei ilmoitettu, mutta hyvin lähellä oltiin Ratinan maksimikapasiteettia, joka on 30 000! Jo tänään (31.7.22) Helsingin Sanomat ja Aamulehti julkaisivat digiversioina ylistävät, pitkät artikkelit tästä ikimuistoisesta keikasta. Huomenna todennäköisesti nuo artikkelit ovat luettavissa myös hesarin ja Aamulehden paperilehdestä. Myös Youtubeen oli jo yöllä ilmestynyt ilahduttavan monta keikalta taltioitua videota.
Joensuun Kerubista alkanut Hassisen Koneen uusi tuleminen todennäköisesti sai eilen päätöksensä, ainakaan isommassa mittakaavassa bändi ei enää tässä maassa voi esiintyä ja toisaalta ulkomaille ei ole asiaa, koska Hassisen Koneen kappaleet toimivat vain suomenkielellä. Ismohan jossain vaiheessa yritti kääntää parhaita kappaleitaan englanniksi, mutta ne julkaisut eivät ottaneet tulta alleen.
Henkilökohtaisesti yleensä pidän pienistä klubi- tai teatterikonserteista enemmän kuin stadion-konserteista. On selvää, että kaikille artisteille stadion ei ole oikea paikka esiintyä. Ismo Alanko ja Hassisen Kone sen sijaan toimivat hyvin myös stadion-mittakaavassa. Ismo on sen verran karismaattinen ja intensiivinen esiintyjä ja Hassisen Koneen musiikki niin rokkia, että se toimii hyvin myös isommissa puitteissa. Se nyt ainakin tuli todistettua Ratinassa 30.7.22!
Hassisen Kone Kerubissa 25.6.2022. Esiintyjät vasemmalta oikealle: Reijo Heiskanen (kitara), Harri Kinnunen (rummut), Ismo Alanko (laulu ja komppikitara) ja Jussi Kinnunen (basso).
Kaikkiaan Hassisen Kone soitti viimeisellä Kerubin keikallaan 25 kappaletta eli valtaosan ykkös- ja kakkoslevyjen kappaleista mukaan lukien ne julkaisemattomat biisit jotka otettiin mukaan vuoden 2004 CD-painoksille. Kohokohtia keikalla oli monia. Eniten pidin Tällä tiellä -kappaleesta. Se on klassisen Ismon biisi, jolle povaan pitkää ikää ja paljon arvostusta. Harsoinen Teräs on toinen Ismon klassikoista, mutta koska se levytettiin aikoinaan isolla kokoonpanolla joudumme odottamaan Tampereen keikkaa, jotta kuulemme kappaleen koko komeudessaan. Iloinen yllätys oli encoressa kuultu Kolumbia orkesteri , joka aikoinaan jäi pois ykköslevyltä, mutta julkaistiin sitten lopulta vuoden 2004 CD-painoksella bonuskappaleena.
Konsertin loppua kohden Ismo innostui myös pitämään välipuheita. Levottomien jalkojen jälkeen Ismo veisteli (jotain tähän tapaan):
”Nyt kun tunnelma on hyvä niin varmaan pitäisi soittaa jotain pirteää musiikkia, mutta koska Hassisen Kone on tunnetusti vähän synkkä yhtye niin siksi kuulettekin tässä vaiheessa kappaleen Tuomiopäivä tulee …sitä Tuomiopäivää tosin on odotettu jo 41 vuotta eikä se vielä ole tullut… mitä luulette tuleeko se?…”
Toivottavasti Tuomiopäivä ei tule, mutta täytyy sanoa ,että Ukrainan sodasta johtuen monet Hassisen Koneen vuosien 1980-82 kappaleista vaikuttavat vuonna 2022 hirveän ajankohtaisilta, oikeastaan ajankohtaisemmilta kuin julkaisuaikanaan jolloin maailmantilanne oli paljon parempi.
WINTERLUDE FINLAND 