TABULA RASA: TURUN LOGOMO 23.4.2026   – Osa 1

Vuoden 2026 Tabula Rasa Logomon lavalla ke 23.4. Kuvassa vasemmalta oikealle: Kahilainen (piano), Silvennoinen (kitara), Salmela (laulu), Pakkanen (rummut) jää kuvassa Salmelan taakse, Suominen (basso), Anna Salmela (kuoro-osuudet), Pajakkala (huilu ja hammond -urut).

Olipa hieno konsertti! Odotukseni olivat aika korkealla, olin kuunnellut Tabula Rasan suppeaa tuotantoa ahkerasti ennen konserttia ja vähän pelkäsin, että miten muutamat kappaleet voisivat toimia livenä.   Pelkoni oli turha ja odotukseni ylittyivät! Vuoden 2026 Tabula Rasa on todennäköisesti parempi kuin alkuperäinen. Tämä on paljon sanottu, varsinkin kun en muista oikeastaan paljon mitään siitä ainoasta Tabula Rasan 1970-luvun konsertista johon osallistuin Porissa. Minulla ei ole siitä yhtään valokuvaa, en ole varma edes konserttipäivämäärästä, mutta muistikuvani mukaan he toimivat silloin Wigwamin lämppäribändinä.  Väitteeni perustuukin enimmäkseen siihen mitä koin eilen Turun Logomossa sekä siihen miten bändi itse kommentoi asiaa tuoreessa Kulttuuritoimituksen haastattelussa (11.2.2026):

”   Ensimmäisillä soittokeikoilla soittimet ja äänentoisto olivat milloin mitäkin. Nyt soittovehkeet ovat tietysti toista tasoa verrattuna alkuaikoihin. Kokoonpanossa on nyt seitsemän muusikkoa, koska muuten tulos ei kuulosta Tabula Rasalta  ”

Tabula Rasan, Kasevan, Wigwamin, Tasavallan Presidentin jne. kaltaisten bändien kohdalla 2000- luvun comebackeissä on usein ollut kyse siitä tavoittavatko bändit sen alkuperäisen maagisen soundin ja syntyykö aito nostalginen tunnelma, paluu 1970-luvun kultaisiin hetkiin. Toki Wigwam ja Tasavallan Presidenttikin yrittivät tehdä vielä 2000-luvullakin uutta musiikkia, mutta sen suosio jäi kauas 1970-luvun klassisten albumien suosiosta.

Vuoden 2026 Tabula Rasa ei yritäkään uudistua, vaan pikemminkin luoda uudella miehistöllä uudelleen bändin kahden klassikkoalbumin maagisen tunnelman. Ja katso: eilen he totisesti onnistuivat siinä!  

Alkuperäisjäset Asko Pakkanen (rummut) ja Tapio Suominen (basso) rakensivat rytmin perustan. Jukka Salmela (laulu) tuli alkuperäiseen bändiin mukaan vasta vähän ennen sen hajoamista eli 1977.  Eilisellä keikalla hän kuitenkin hallitsi alunperin Jukka Leppilammen tulkitsemat kappaleet hienosti. Jukan laulu tosin jäi joissain kappaleissa vähän rumpusoundin alle, mutta sitten taas hiljaisemmissa, rummuttomissa kappaleissa hän lauloi todella hienosti. Ja sitten päästään siihen mikä tekee vuoden 2026 Tabula Rasasta niin valtavan hyvän. Salmelan tytär Anna Salmela laulaa klassikkokappaleiden kuoro-osuudet todella henkeäsalpaavan kauniisti. Ajoittain paikan päällä se kuulosti jopa hienommalta kuin levyllä! Harvoin olen sellaista kokenut. Tabula Rasan luovan dynamon Heikki Silvennoisen isoisiin saappaisiin oli astunut poika Kemmo Silvennoinen . Hän soitti hieman eri tavalla kuin mitä Heikki soittaa levyllä, mutta pienet poikkeamat sallitaan kun lopputulos on niin hieno kuin mitä se hänen sooloissaan oli!  Ja sitten vielä Markus Pajakkala (huilu ja hammond-urut): todella kovan luokan muusikko! Lopullisena tukena mukana oli Jorma Kahilainen (piano).

Oli kyllä hämmentävän hyvä konsertti. Asian ikävämpi puoli on se, ettei suuri yleisö näytä löytäneen Tabula Rasaa edes vuonna 2026, vaikka bändistä viime aikoina kirjoitettu lehdissä todella paljon. Logomon pieni Teatro -sali ei tullut edes täyteen. Arvioisin että paikalla oli ehkä tuollaiset 200 kuulijaa. Ikähaarukka 30-60v. Odotetusti nuorisoa ei paikalla näkynyt oikeastaan lainkaan. Nimikirjoituksia ei jaettu ja levyjä tai julisteita ei ollut myynnissä, vain paitoja.

Onneksi bändi on ilmoittanut alustavasti jatkavansa keikkailua vielä tänä kesänä sekä syksyllä. Kovin mielellään kuulisin heitä vielä toisenkin kerran.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2026      

TABULA RASAN COMEBACK! -osa 1

Huomaan nyt että siitä on kulunut peräti 20 vuotta kun olen viimeksi kirjoittanut Tabula Rasasta! Ehkäpä siis on aika kirjoittaa siitä mitä bändille kuuluu vuonna 2026. No, todellisuudessa bändi lopetti toimintansa jo vuonna 1977 julkaistuaan sitä ennen vain kaksi albumia, joilla on vain 17 kappaletta ja yhteensä alle 2 tuntia musiikkia! Ja kun ”tauko” bändin toiminnassa on kestänyt jo peräti 48 vuotta niin sitä ajattelisi että comebackin mahdollisuudet ovat aika rajalliset. Mutta uskokaa tai älkää Tabula Rasa teki jo viime vuonna comebackin! Paluuseen johti se, että bändin johtotähti Heikki Silvennoinen (1954-2024), joka on käytännössä säveltänyt (lähes) kaikki bändin kappaleet, kuoli loppuvuodesta 2024 ja hänen muistokonsertissaan 2025 esiintyi luonnollisesti Tabula Rasan nykyversio. Keikka oli menestys ja sen jälkeen he tekivät joitain irtokeikkoja ja kun lippujen kysyntä oli yllättävän hyvää päätti bändi tehdä tänä vuonna vähän näkyvämmän comebackin.

Tämän vuoden ensimmäinen keikka oli tänään (13.2.26) Kangasalalla josta bändin tarina sai alkunsa vuonna 1972. Keikka oli loppuunmyyty ja lisää keikkoja on luvassa pitkin tätä vuotta. Alla muutama artikkeli jotka valottavat hyvin sitä mikä on bändin nykytilanne:

https://www.rumba.fi/uutiset/suomiprogen-klassikkoyhtye-tabula-rasa-palaa-lavoille

https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8787407

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabula_Rasa_(yhtye)

Harri Huhtanen 2026

Tabula Rasa: Tabula Rasa 1975

Päivitys 14.2.2026. Tilasto-ohjelmasta huomaan että tätä 20 vuotta sitten vanhaan Winterludeen (2006) kirjoittamaani artikkelia on luettu viime päivinä todella ahkerasti ja syykin on selvä: Tabula Rasa on aktivoitunut lähes 50 vuoden tauon jälkeen ja lähtenyt kiertueelle! Kokoonpano on muuttunut melkoisesti, mutta siitä tarkemmin myöhemmissä artikkeleissani. Hienoa, että tämä bändi jatkaa! Olen iloinen ja ostin lipun Turun keikalle, joka tapahtuu huhtikuussa 2026! Tulevan keikan tiimoilta olen myös ottanut bändin molemmat albumit (hehän julkaisvat vain kaksi studioalbumia) tehokuunteluun ja nyt täytyy todeta että 20 vuodessa näkemykseni bändin debyyttilevystä on muuttunut melkoisesti. Siksi katsoin aiheellisesksi kirjoittaa tämän päivityksen. En kuitenkaan poista alkuperäistä artikkelia, koska se kuvastaa hyvin sitä miten kuulijan näkemys jostain levystä voi vuosien kuluessa muuttua paljonkin. Olen kuunnellut viimeisen 40 vuoden aikana satoja, voisi sanoa jopa tuhansia keskinkertaisia rocklevyjä enkä niistä ole yleensä kirjoittanut koska en ole pitänyt sitä mielekkäänä ajankäyttönä. Onneksi kirjoitin Tabula Rasan debyytistä, vaikken vielä vuonna 2006 ymmärtänytkään sen arvoa. Nyt voin vuoden 2026 syvällä rintaäänellä todeta, että tämä on HYVÄ levy! Ei siis missään tapauksessa keskinkertainen. Mikä on muuttunut alkuperäisestä arviostani? Monikin asia. Alunperin en arvostanut Alatalon tekstityksiä, mutta nyt arvostan. Uusi suosikkini on Tuho -kappale, joka on mm. Ukrainan neljä vuotta jatkuneen sodan vuoksi hyvinkin ajankohtainen. Toinen uusi suosikkini on Gryf: hieno melodia ja mainio sanoitus! Eli jos 8 kappaleen levyllä on peräti 4 erinomaista biisiä ei voida enää puhua keskinkertaisesta levystä, vaan suomalaisessa mittakaavassa pienestä proge-klassikosta!

Levyn sisältö:

  1. 260px-tabula_rasaLähtö – 3.51 (säv. Heikki Silvennoinen, san. Mikko Alatalo)
  2. Miks’ ette vastaa vanhat puut – 3.01 (säv. Silvennoinen, san. Alatalo)
  3. Tuho – 6.32 (säv. Silvennoinen, san. Alatalo)
  4. Gryf – 6.17 (säv. Silvennoinen, san. Alatalo)
  5. Tyhjä on taulu – 4.04 (säv. Silvennoinen/Tapio Suominen, san. Alatalo)
  6. Nyt maalaan elämää… – 4.00 (säv. Silvennoinen/Jarmo Sormunen, san. (instrumentaali))
  7. Vuorellaistuja – 8.10 (säv. Silvennoinen, san. Tapio Keskitalo)
  8. Prinssi – 3.10 (säv. Silvennoinen, san. Alatalo)

Soittajat: Heikki Silvennoinen – kitara /  Jukka Leppilampi – laulu / Tapio Suominen – bassokitara / Asko Pakkanen – rummut / Jarmo Sormunen – huilu

cover_58452522014_rParinkymmenen vuoden tauon jälkeen minun ja Tabula Rasan tiet kohtasivat syksyllä 2005 kun käsiini osui Free Record Shopin ale-laarissa bändin debyyttilevy TABULA RASA (1975). Ostin samalla kertaa niin paljon levyjä, että kuunteluun levy pääsi vasta nyt tammikuussa 2006.  Levyarvostelun lähtökohdat ovat siinä mielessä neitseelliset, etten tiedä paljon mitään bändistä. Muistan olleeni joskus 1974/75 heidän keikallaan Porissa. Jossain vaiheessa 1980-luvulla ostin eräältä tutultani bändin singlen. Lisäksi muistelen nähneeni TV:ssä heistä tehdyn dokumentin joskus 1990-luvulla. Harmittaa kun en silloin saanut ohjelmaa videolle. Dokumentti oli tehty tyyliin: missä he ovat nyt? Siinä oli muutamia kivoja arkistopätkiä. Bändi muistaakseni hajosi punkin valtaannousun myötä. Silvennoinen taisi dokumentissa valitella, ettei Suomessa 1980-luvulla ollut enää paikkoja, joissa olisi voinut soittaa proge-musiikkia ja aivan varmaan Love Recordsin konkurssi vaikutti myös bändin katoamiseen.

Bändin soittajista ainoa, jonka ennestään tunsin nimeltä oli Kummeli-mies Heikki Silvennoinen. Tosin ennen tätä päivää, en tietänyt juuri mitään hänen osuudestaan bändin tuotannossa. Tiesin vain, että hän soitti kitaraa bändissä.

Tabula Rasa on jännä ilmiö suomalaisen rockmusiikin lyhyessä historiassa. Bändi on näköjään saanut valtavasti vaikutteita englantilaisesta proge-musiikista. Soitossa on paljon dramatiikkaa ja sanoitukset ovat kovin mahtipontisia ja (teko)taiteellisia.

Olen tänään kuunnellut levyn putkeen neljästi ja täytyy sanoa, että hirveän ristiriitaisia tunteita tämä taidepläjäys minussa aiheuttaa. Parasta levyssä on MUSIIKKI. Vasta tekstivihkosta lukiessa minulle paljastui, että KAIKKI kappaleet ovat Silvennoisen säveltämiä. Tosin Jarmo Sormunen (huilu) ja Tapio Suominen (basso) on merkitty muutamassa kappaleessa säveltäjäpareiksi. Eniten minua hämmentävät tällä levyllä sanoitukset, jotka kuulostavat pahimmillaan kovin tekotaiteellisilta ja vanhentuneilta. Tekstivihkosta tekijäksi paljastui Mikko Alatalo! Oho. No, aika oli silloin toinen. Myöhemminhän Mikko on tehnyt kovin toisenlaisia sanoituksia.

Elämää Tabula Rasan jälkeen. Kuvassa 3. vasemmalta Jukka Leppilampi 2000-luvun keikalla. 

ohjelmakristalli_jukka_leppilampi_bandi_slider

Levyn kolme ensimmäistä kappaletta kuulostavat minusta pahasti vanhentuneilta ja ajoittain sanoitukset tökkivät pahasti. Kappaleet 4.-6. kuulostavat jo siedettäviltä, Gryfissä on jo aika hienoa jammailua. Ja…oneksi lopussa kiitos seisoo, sillä loppua kohden arkistopölyn alta kuoriutuu myös ELÄVÄÄ proge-musiikkia. Tämän lyhyen levyn sisällöstä huomattavan osan (ja aiheellisesti) on saanut Sivennoisen yli 8 minuuttinen mestariteos Vuorellaistuja, joka myös on levyn ainoa kappale jota Alatalo EI ole sanoittanut. Hieno kappale! Parasta suomalaista progea sitten Wigun ja Pressan!  Myös levyn päätöskappale Prinssi ansaitsee erityismaininnan.  Ilman kappaleita 7. ja 8. tämä suomalaisen progen unohdettu klassikko olisi minusta saanutkin jäädä unohduksiin, mutta nämä levyn päätöskappaleet ovat niin hyviä, että päätin tehdä kunniaa lähes unohdetulle bändille ja kirjoittaa levystä arvostelun. Heikki Silvennoinen on selvästi erittäin lahjakas mies!
Kokonaisuutena edes nostalgia-arvo ei kuitenkaan riitä nostamaan tätä levyä mestarisarjaan.

Parhaiden kappaleiden ansiosta hieman keskinkertaista parempi levy  * * * +

Harri Huhtanen 2006