Löysin suomalaisen, englanniksi laulavan Kemopetrol -yhtyeen joskus 2000-luvun alkuvuosina. Erityisesti bändin kuvankauniin laulusolisti Laura Närhen persoonallinen ääni teki vaikutuksen samoin kuin bändin omaperäiset ja hyvin tuotetut kappaleet. Lauraakin tärkeämpi bändille oli Kalle Koivisto, joka sävelsi ja sanoitti kaikki kappaleet. Soundipuolesta vastasi pitkälle tuottajavelho Kalle Chydenius.  Bändin musiikki on sekoitus rokkia, jazzia ja elektronista musiikkia. Kemopetrol teki läpimurron heti alussa singlellään Child Is My Name (1999), joka taitaa edelleen olla bändin suurin hitti. Kappale on kestänyt aikaa yllättävän hyvin.

Alusta saakka bändillä taisi olla kiikarissa menestys ulkomailla. He pääsivätkin jonkin verran keikkailemaan Espanjaan ja Italiaan, mutta todellinen läpimurto jäi saavuttamatta. Itse diggaan eniten bändin kolmatta levyä Play For Me (2004), joka oli hieno kokonaisuus.  Neljännen levyn, Teleport (2006) ilmestyessä bändi antoi haastatteluja, joissa se avoimesti myönsi että tähtäin on läpimurto ulkomailla.  Sitä ei kuitenkaan tullut. Kemot yrittivät vielä kerran breikkiä kotimaan rajojen ulkopuolelle vuonna 2011, jolloin ilmestyi bändin viides ja toistaiseksi viimeisin levy A Song & A Reason . Kun tavoiteltu menestys jäi saavuttamatta jäi bändi pitkälle tauolle ja Laura ryhtyi sooloartistiksi ja pärjäsikin kotimaassaan varsin hyvin.

Nyt vuonna 2020, 20 vuotta ensilevyn julkaisun jälkeen Kemot ilmoittavat palavaansa keikoille ja tekevänsä paraikaa uutta musiikkia!  Tämä on mielenkiintoinen ja hieno uutinen. Toivottavasti tulevat myös länsirannikolle, koska diggailustani huolimatta en ole vielä koskaan ollut Kemojen keikalla.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006428580.html

https://www.facebook.com/kemopetrol/

Harri Huhtanen 2020