Vesa Aaltosen Prog Band Logomossa 16.11.23. Vasemmalta oikealle: Jere Haakana (kitara), Jukka Gustavsson (laulu), Ella Tepponen (laulu) ja Ilmari Rönkä (saksofoni)
Koska Tasavallan Presidentin kappaleista aika monet ovat Jukka Tolosen säveltämiä oli hienoa että hän oli niissä mukana, tosin nykyään vain basistina, koska sormien artroosin vuoksi hän ei pysty enää samantasoiseen kitarointiin kuin nuorena. Alla illan settilista. Kappaleiden perässä taas maininta alkuperäisestä esittäjästä.
Logomo 16.11.23. Kuvassa vasemmalla Ilmari Rönkä (saksofoni), keskellä Vesa Aaltonen (rummut) ja oikealla Jari Heino (basso).
Väliajan jälkeen lavalle asteli Vesa Aaltosen bändi, jonka kokoonpanon esittelin jo tämän artikkelin ykkösosassa marraskuussa 2023. Viiden soittajan lisäksi nähtiin ja kuultiin kolmea vierailijaa, jotka olivat mukana myös helmikuun 2023 keikalla Helsingin Korjaamolla: Tolonen bassossa, Gustavsson ja Tepponen laulamassa. Kuten jo aikaisemmin olen todennut Aaltosen bändi soittaa Tasavallan Presidentin kappaleiden lisäksi Made In Swedenin sekä Pekka Pohjolan kappaleita. Esitykset ovat lähes kautta linjan jazzahtavia ja musiikillisesti mutkikkaampia kuin Wigujen kappaleet. Aaltonen on onnistunut kasaamaan nuorista, taitavista soittajista hienon bändin, jonka soitto on taidokasta ja loppuunsaakka hiottua. Illan settilista oli kuulohavaintojeni perusteella lähes sama kuin helmikuun keikalla. Svart Records julkaisi viime vuonna Vesa Aaltosen Prog Bandin CD:n Studio Live. Tuolla levyllä on kuultavissa ne kappaleet jotka kuultiin Helsingin Korjaamolla sekä Turun Logomossa. Esitykset ja kappaleet ovat niin hienoja ettei yhtään haitannut, vaikka kuulin ne nyt jo toiseen kertaan livenä. Kuten Korjaamollakin kuultiin keikan lopuksi hieno molempien bändien yhteisesitys Joe Cockerin 1970-luvulla uudestaan tunnetuksi tekemästä vuoden 1967 Beatles -kappaleesta With A Little Help From My Friends. Komea päätös hienolle konsertti-illalle!
Yleensä näissä keikka-arvosteluissa helposti eksyn tarinointiin ja kovat faktat tulevat vasta lopuksi. Tällä kertaa ajattelin vaihtaa järjestystä eli kirjaan tänne kovat faktat ensin ja sitten vasta tarinoin.
Olin helmikuussa Helsingin Korjaamolla kuuntelemassa tätä samaa kahden bändin kokoonpanoa ja sekin arvostelu on edelleen kesken, mutta ehkäpä voin sen nyt ohittaa koska sama kokoonpano soitti Turun Logomossa melko pitkälle samat setit.
Esittelen tässä aluksi soittajat ja kerron vähän nykyisten bändien taustoista.
Wigwam Revisited
Wikipedia kertoo että tämä tribuutti -bändi perustettiin jo vuonna 2010. Mistään en löytänyt bändin keikkalistauksia, mutta käsittääkseni he ovat keikkailleet vain satunnaisesti eli mitään pidempiä kiertueita ei ole ollut. Bändin perustivat Mikko Rintanen sekä Jan Noponen, jotka olivat mukana Wigwamissa vain muutaman vuoden 1990-luvun alussa. Tosin aidon Wigwamin viimeiseksi jääneellä kiertueella 2018, jossa siis USA:sta Suomeen matkustanut Pembroke oli mukana, Rintanen ja Noponen soittivat myös. Wigwam Revisited bändin voimahahmot ovat siis Rintanen ja Noponen ja bändin 13 toimintavuoden aikana basisti ja kitaristi ovat ehtineet vaihtua. Alla bändin nykyinen kokoonpano:
Jukka Gustavson (urut, laulu) -vierailija
Mikko Rintanen (kosketinsoittimet, kitara, laulu)
Jan Noponen (rummut)
Puka Oinonen (kitara)
Janne Brunberg (basso)
Gustavson, Rintanen ja Noponen ovat siis olleet mukana Wigwamissa, mutta Oinonen ja Brunberg ovat tulleet mukaan jälkikäteen.
Vesa Aaltonen Prog Band
Alkuperäisen Tasavallan Presidentti -rumpalin Vesa Aaltosen elämänkerrasta löytyy tieto, että hän perusti vuonna 2015 nuorista soittajista uuden kokoonpanon, joka esitti Aaltosen pitkän uran aikana levyttämiä kappaleita. Mukana setissä on siis Tasavallan Presidentin kappaleiden lisäksi Made In Sweden – kokoonpanon sekä Wigwam -basisti Jukka Gustavssonin soolouran kappaleita. Alla bändin nykyinen kokoonpano:
Vesa Aaltonen (rummut)
Jari Heino (basso)
Jere Haakana (kitara)
Ilmari Rönkä (puhaltimet)
Timo Pratskin (koskettimet)
Jukka Tolonen (basso) -vierailija
Jukka Gustavson (laulu) -vierailija
Ella Tepponen (laulu) -vierailija
Kaikkiaan Logomon yli kolmen tuntia kestäneellä keikalla kuultiin siis peräti 12 muusikkoa ja esiintyjää
Poikkesin eilen Turun Levykauppa Äxään ja huomasin uutuushyllyssä Svart Recordsien tämän vuoden CD -julkaisun Vesa Aaltonen Prog Band: Studio Live (2023) ja ilmeni että siinä on hyvin pitkälti samat esiintyjät kuin Helsingin Korjaamon keikalla helmikuussa 2023. Myös kappaleista aika suuri osa oli niitä, jotka esitettiin Korjaamolla. Levy on äänitetty Nummelassa Beatway Studiollahuhtikuussa 2021 ja miksaus sekä masterointi on tehty saman vuoden loppupuolella. Ja nyt siis albumi on kaupoissa ja tämä CD oli jopa erittäin edullinen eli vain 10 euroa. Albumilla on 12 kappaletta, joista 11 on peräisin 1970-luvulta. Ainoastaan päätöskappaleena kuultava Frank Zappan klassikkobiisi Peaches En Regalia on 1960-luvulta eli tarkemmin sanottuna vuodelta 1969 (tosin minun Zappa-CD:ssäni lukee tuotantovuosi 1970).
Olen nyt kuunnellut tämän Aaltosen ja kumppanien levyn jo neljä kertaa ja täytyy sanoa, että vaikkei tämä varsinaisesti ole mikään uusi Tasavallan Presidentti -albumi niin hengeltään tämä on sitä erittäin vahvasti. Pressan rumpali on edelleen erittäin hyvässä soittokunnossa ja siksi hän pystyy kuljettamaan bändeineeen pressan musiikin ”soihtua” eteenpäin vielä 2020-luvun nuorien nähtäväksi tai oikeammin pitäisi sanoa kuultavaksi, mutta silloin ei voi enää puhua soihdusta, vaan pitää puhua progesta ylipäätään. Tämä levy on mitä suuremmassa määrin progea vahvoin jazz-vivahtein. Kiitos Vesa Aaltoselle ja koko bändille (levyllä on yhteensä 10 esiintyjää) että jaksatte nostaa esille vielä näinä räpin ja pintapopin aikoina sitä miten hienoa proge -musiikkia jopa Suomessa tehtiin kaukaisella 1970-luvulla. Ei Suomi ollut silloinkaan mikään takapajula, vaan tiukasti ajan hermolla.
Lisää näitä myöhäisherännäisen tunnustuksia. Korjaamolla vasta ostin Pressan viimeisimmän levyn joka on äänitetty 2005-2006. Aikanaan en edes huomannut että sellainen levy oli julkaistu eikä siitä minusta kyllä paljon missään kirjoitettukaan. Siksi oletin väärin, että levy ei olisi ”aito” pressa -albumi vaan sellaista laimeaa jälkilämmittelyä. No, tämä on taas hyvä osoitus siitä ettei pidä olettaa asioita eikä tehdä loppupäätelmiä media-huomion tai sen puuttumisen perusteella, vaan ainoa oikea tapa saada varmuus asiasta on tutkia itse.
Six Complete (2006) – albumi EI ole laimeaa jälkilämmittelyä, vaan aito ja hyvä pressa-albumi! Jos luette sitä tunnettua englantilaista progesivustoa niin älkää uskoko mitä siellä kirjoitetaan. Siellä arvostelija, jonka nimeä en nyt edes viitsi tähän laittaa sattuneista syistä, väittää että Six Complete on vaatimaton levy verrattuna pressan neljään ensimmäiseen levyyn. Myönnän ettei Six Complete ole suinkaan pressan paras levy, mutta ei kyllä huonoinkaan. Onko tämä bändi edes tehnyt yhtään huonoa levyä? Six Complete on täysiverisinen ja monella tapaa kiinnostava ja mieleenpainuva pressa -albumi. Hienoa että pystyivät vielä 2000-luvulla tekemään näin kovatasoisen levyn!
Six Completella on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Ehkäpä aloitan huonoista puolista jotta päästään varsinaiseen asiaan. Yhdeksän kappaleen joukkoon on päässyt muutama hieman heikkotasoisempi kappale. Muuta kritiikkiä minulla ei ole, joten nyt voin siirtyä hyviin asioihin, joita on paljon.
Ensinnäkin on mahtavaa että Robson toimii taas laulajana. Kuten olen aikaisemmin todennut pressa kuulostaa oikealta pressalta vain kun Robson laulaa ja tällä levyllä hän laulaa kaikki kappaleet. Toiseksi Juhani Aaltosen saksofoni- ja huiluosuudet ovat tällä levyllä varsin hienoja. Juhani lisää kummasti tuntumaa siitä että ollaan aidon asian äärellä vaikka äänitykset on tehty yli 35 vuotta sen jälkeen kuin alkuperäinen bändi aloitti. Kolmanneksi Jukka Tolonen soittaa muutaman erittäin maukkaan soolon tällä levyllä ja on muutenkin hyvässä vedossa. Neljänneksi veteraani Vesa Aaltonen on jälleen oikein hyvä musiikin rytmittäjä, hänen taitonsa ei ole vuosikymmenien aikana vähentynyt vaan ehkäpä jopa lisääntynyt. Viidenneksi bändin kokonaissoundi on nautinnollista kuultavaa, eikä pidä unohtaa basisti Heikki Virtasen osuutta tällä levyllä, sillä hänkin hoitaa tonttinsa moitteettomasti.
Palatakseni siihen englantilaiskriitikon kirjoitukseen, jossa kirjoittaja moitti että tämä levy on enemmän kallellaan poppiin ja perusrokkiin niin osittain hän on oikeassa. Kappaleista puuttuvat enimmäkseen pitkät, koukeroiset sovitukset ja vaikeat sointukulut. Mutta minulle tämä kokonaisuus avautuu kuitenkin erittäin hienona. Tässä on vähän jazzia, vähän itämaisia vaikutteita, vähän rokkia, vähän poppia ja niin edespäin. Six Complete on musiikillisesti rikas ja monitahoinen kokonaisuus. Muutama ”tylsä” kappale on päässyt pujahtamaan väliin, mutta pääsääntöisesti melodiat ja soundit ovat kohdallaan ja mukana on pari erittäin hienoa kappaletta. Nostan tässä tapetille kuitenkin vain yhden ja se on kaunis Chesterfield Blue, johon ihastuin heti ensikuuntelulla. Tolosen sävellys on hieno ja Robsonin sanoitus ja biisin tulkinta on ikimuistoinen.
Six Complete on hieno, mutta totaalisen aliarvostettu levy! Ehkäpä se joskus vielä löydetään.
Huomaan nyt olevani ”myöhäisherännäinen” Tasavallan Presidentin suhteen vaikka hankin heidän ensimmäiset levynsä jo 1980-luvun alkupuolella. Pressan musiikki ei ole sieltä helpommasta päästä, Wigwam avautuu helpommin ja nopeammin. Vuosi vuodelta arvostukseni pressaa kohtaan kuitenkin lisääntyy enkä nyt puhu Kekkosesta tai Niinistöstä, jotka toki ovat olleet hyviä pressoja. Paras pressa on kuitenkin tämä proge-pressa! Ymmärtänette, etten puhu nyt Venäjästä tai politiikasta vaan musiikista ja vain musiikista! Niinistö ja Kekkonen operoivat eri ”genressä”.
Häpeäkseni joudun myöntämään että ostin vasta Korjaamolla (4.2.23) pressan uusimman 2LP:n live-albumin Still Struggling for Freedom (SSFF) . Levy on äänitetty livenä kahdessa konsertissa vuosina 2000 ja 2001 ja aikanaan se julkaistiin vain CD:nä (2001), mutta näköjään vuonna 2020 Ainoa on julkaissut sen 2LP:nä.
SSFF on mahtava levy, koska sille on saatu mukaan pressan alkuperäinen esiintyjäkaarti: Tolonen soittaa kitaraa (aivan mahtavasti!) , Vesa Aaltonen rumpuja, Juhani Aaltonen puhallinsoittimia, Måns soittaa bassoa ja vokaaliosuudet hoitaa Frank Robinson! Jos olisin aikanaan huomannut, että tällä levyllä on alkuperäinen kokoonpano LIVENÄ niin totta kai olisin hankkinut tämän levyn jo aikoja sitten. Nykyisessä mediakohussa kuitenkiin moni tärkeä asia jää helposti pimentoon. En muista että tästä levystä olisi kirjoitettu valtalehdissä. Mutta levyjen hyvä puoli on siinä, että ne voi löytää myös myöhemmin. Minulla on nyt SSFF ja hienoa kuulla miten ”vanhat parrat” panevat parastaan ja ovat vähintään yhtä hyviä kuin vuonna 1971! Robsonia en väsy koskaan kuuntelemaan, vaikka Eero Raittinen oli aikanaan kelvollinen korvaaja niin minulle pressa on oikea pressa vain kun Robson laulaa. Hänen laulunsa on ajatonta ja klassista. Kun hän laulaa ei kyseessä ole suomalainen proge-bändi vaan maailmanluokan klassinen proge-bändi, josta voi olla vain ylpeä!
Ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan varsinaista Korjaamon keikka-arvostelua on varmaan syytä, varsinkin uusille lukijoille, selventää Tasavallan Presidentin taustoja sekä yhteyksiä nykyiseen ”tynkä” -pressaan.
Suomen aikoinaan paras kitaristi Jukka Tolonen ja ”armoitettu” rumpali Vesa Aaltonen perustivat alkuperäisen Tasavallan Presidentin keväällä 1969. Basistiksi he kutsuivatMåns Groundstroemin (s. 1949), joka puolestaan toi mukanaan saksofonisti Juhani Aaltosen (s.1935). Laulajaksi kutsuttiin brittiläinen Frank Robson (s.1946). Juhani Aaltonen jätti kuitenkin bändin jo seuraavana vuonna ja hänen tilalleen tuli Pekka Pöyry (1939-1980).
Näistä alkuperäisistä muusikoista Korjaamolla soittivat vain Vesa Aaltonen ja Jukka Tolonen. Aaltonen on edelleen hyvässä kunnossa. Jukka Tolonen näytti myös pirteältä, hänhän on jättänyt kaikki päihteet jo yli 10 vuotta sitten. Sormien kroonisen niveltulehduksen vuoksi Tolonen soittaa nykyään kuitenkin vain pianoa ja bassoa. Korjaamossa hän toimi basistina. Alkuperäinen laulaja Robson on edelleen hengissä, mutta kurkkusyöpäleikkausten vuoksi hän on viime vuosina välttänyt julkisia esiintymisiä ja varmaan siksi häntä ei nähty Korjaamon keikallakaan. Alkuperäinen basisti Måns olisi voinut tulla mukaan, mutten tiedä miksi hän ei ollut paikalla.
Vesa Aaltosella on oma bändi ja kuten esittelytekstissä mainittiin ”Vesa Aaltonen Prog Band play the music of Wigwam & Tasavallan Presidenti featuring Jukka Tolonen & Jukka Gustavson” eli ehkä pyrkimys ei ole ollutkaan haalia kaikkia alkuperäisiä soittajia yhteen.
Keikan jälkeen olen kuunnellut jo pari päivää Svart Recordsin erinomaista arkistojulkaisua Changing Times And Movements (2021). Tällä 2CD:llä kuullaan harvinaiset alkuperäisen Tasavallan Presidentin live -esitykset Ruisrockissa 1970, Tukholmassa 1970 ja Lappeenrannassa 1971. Hienoa että tällaiset nauhat ovat edelleen olemassa ja vielä hienompaa että ne on vihdoinkin julkaistu, sillä näillä nauhoituksilla pressa kuulostaa ehkä paremmalta kuin koskaan aikaisemmin! Robson on loistava laulusolisti! Tolonen on vuonna 1970 mahtava kitaristi! Pöyry on upea saksofonisti ja Måns taitava basisti! Bändi soittaa hienosti yhteen ja jammailu sujuu luontevasti. Selvää on ettei Korjaamossa voitu kuulla samantasoista groovea, vaikka keikka kokonaisuutena olikin hieno kokemus. Mutta tästä tuoreesta keikasta tarkempia tietoja siis vasta myöhemmin. Hyvää kannattaa odottaa – eikä vain?
Vuoden 2023 Suomen virallisen (viikko 3) levymyyntilistauksen lukeminen oli hämmentävä kokemus. On selvää, että striimilistalla on turha odottaa törmäävänsä vanhoihin progesuuruuksiin, mutta minä seuraankin nykyään ensi sijaisesti fyysistä albumilistaa, koska haluan tietää mitä levyjä ostavat ne ihmiset jotka ihan oikeasti vielä ostavat oikeita levyjä! Joko oikeita levyjä ostetaan valtavan vähän tai sitten vaihtoehtoisesti 1970-luvun suomalaisten rock- ja progesuuruuksiin maine on edelleen timantinkova! Viikon 3 fyysiseltä listalta kun löytyivät aika korkeilla sijaluvuilla nämä uutuuslevyt:
04 Tasavallan Presidentti: State Visit -Live in Sweden 1973 (Svart Records 2022)
07 Wigwam:Live At Natsa 1971 (Ainoa 2022)
Minusta on hienoa, että Suomesta löytyy nykyään jo peräti kaksi levy-yhtiötä, jotka julkaisevat näitä ikivanhoja progenauhoituksia vinyyleinä mainioine esittelyteksteineen. Tämä jos mikä on oikeaa kulttuurityötä!
Tasavallan Presidentti ja Wigwam ovat juuri nyt ajankohtaisia myös siksi, että he ovat päättäneet esiintyä yhdessä Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla lauantaina 4.helmikuuta 2023. Tosin kun Jim Pembroke on jo kuollut esiintyy Wigwam tässä konsertissa nimellä Wigwam Revisited . Minusta tämä on reilua ja oikea kunnianosoitus korvaamattomalle laulajalle ja säveltäjälle. Jäljellejääneet muusikot voivat soittaa Wigwamin -biisejä, mutta he itsekin ymmärtävät ettei kukaan voi korvata Pembrokea ja siksi tuo Revisited-nimi on juuri oikea ratkaisu, jotta bändin musiikin esittämistä voidaan jatkaa ilman että ketään loukataan. Samoin Tasavallan Presidentti esitetään tällaisella vähän mutkikkaalla nimellä: Vesa Aaltonen Prog Bandplay the music of Wigwam & Tasavallan Presidenti featuring Jukka Tolonen & Jukka Gustavson. Eipä kuulosta kovin ”kaupalliselta” nimeltä, mutta toisaalta eihän pressan musiikki koskaan ollutkaan kovin kaupallista. Tulevasta keikasta tarkempia tietoja täällä:
Vaikka 1970-luvulla Suomessa oli kymmeniä proge-bändejä, vaikuttaa nyt 2020 luvulla ilmeiseltä että vain kaksi niistä säilyttää paikkansa kansakunnan muistissa vielä 100 vuoden kuluttuakin. Kenellekään rockin harrastajalle ei liene yllätys että nämä bändit ovat Wigwam ja Tasavallan Presidentti.
Vuonna 1969 perustettu Tasavallan Presidentti lopetti toimintansa 1974, mutta on sen jälkeen tunnustellut comeback-mahdollisuutta 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla. Keikkoja tällä 46 vuotta sitten lopettaneella bändillä on vuoden 1974 jälkeen ollut kovin vähän. Vaikka bändin toiminta on hiipunut ei se ole koskaan kokonaan loppunut. Tästä hyvänä todisteena ovat bändin Facebook-sivut, joita bändi päivittää kiitettävän ahkerasti.
Bändin viimeisin keikka tehtiin Korona -tilanteen vuoksi netissä Perjantaina 21.8.2020. Ikävää oli se, että keikkaa pääsivät netissä seuraamaan vain HS:n tilaajat. Keikka on edelleen nähtävillä HS:n sivuilla jos on tilaaja. En tiedä mitä HS maksoi yksinoikeudesta tähän keikkaan, mutta onhan siinä vähän “kiusaamisen” makua että pääsee katsomaan keikkaa vain jos on jonkin lehden tilaaja.
Perjantain keikka oli hyvä, sillä alkuperäisjäsenten lisäksi bändin vahvistuksena oli peräti neljä nuorta muuusikkoa jotka hoitavat osuutensa kiitettävän hyvin. Lauluosuudet hoiti Wigwam -mies Jukka Gustavson , koska alkuperäiset solistit Frank Robson ja Eero Raittinen eivät terveydellisistä syistä päässeet paikalle. Keikkaa mainostettiin “jäähyväiskeikkana”, mutta bändin aikaisemman historian tuntien en tässä vaiheessa suostu uskomaan että kyseessä olisi ollut Tasavallan Presidentin viimeinen keikka.
WINTERLUDE FINLAND 