Led Zeppelin: San Francisco (soundboard recording)

24.4.1969 Fillmore West

Esitys: *****  !      Äänite:  **** / *****

As Long As I Have You  / White Summer – Black Mountain Side / Killing Floor / Babe I’m Gonna Leave You / Pat’s Delight

Zeppelin palasi Fillmore Westiin jo kolme kuukautta ensimmäisten konserttien jälkeen. Huhtikuussa 1969 bändi oli entistä parempi. Tämä ranskalaisen VERNE- yhtiön bootleg herättää jälleen kysymyksen siitä miksi Page ei ole julkaissut näitä alkuvuosien keikkoja virallisina versioina, sillä tällä bootlegillä julkaistu 51 vuotta vanha soundboard -äänite kuulostaa siltä kuin se olisi tehty eilen!  Taitaa olla äänentoistoltaan paras Zeppelin -bootleg, jonka olen kuullut. Ainoa mikä tässä poikkeaa virallisesta julkaisusta on se, että tässä rumpalin (Bonham) ja basistin (Jones) ääniraidat ovat voimakkaimmat, sitten tulee kitara (Page) ja heikoimmin toistuu laulusolisti (Plant).  Yleensähän laulusolisti on äänitteessä “edessä” ja bändi taustalla säestää. Mutta hyvä että tämä on nyt julkaistu näin, koska tästä kuulee että Bonhamin lisäksi basisti Jones on aivan loistava! Toinen seikka mistä tulee iso plussa Vernelle on kappalevalinta. LP:llehän ei kannata tallentaa yli 60 minuuttia musiikkia, koska muutoin äänentoisto kärsii olennaisesti. Kokonaisuudessaan tämä keikka on kestänyt kaksi tuntia eli kun se halutaan tallentaa yhdelle LP:lle pitää karsia aika monta kappaletta. Verne on mielestäni tehnyt hienon ratkaisun kun on jättänyt virallisesti julkaistut kappaleet enimmäkseen pois ja on keskittynyt pitkiin jamittelubiiseihin, joita ei ole toistaiseksi virallisesti julkaistu. Hieno levy ja vielä hienompi siksi että tässä on useampi ennenjulkaisematon hyvätasoinen kuva bändistä live-tilanteessa !                  

Harri Huhtanen 2020           

Led Zeppelin: Helsinki (r. 1970) (full concert, audience tape)
23.2.1970 Kulttuuritalo, Helsinki
Esitys: *****  !      Äänite:  *** / ****

We’re Gonna Groove / I Can’t Quit You Baby /  Dazed & Confused /  Heartbreaker  / White Summer – Black Mountain Side / Since I’ve Been Loving You (LZ III) / Organ Solo- Thank You /  Moby Dick / How Many More Times (inc. The Hunter – Boogie Chillin’ – Move On Down The Line – Fixin’ To Die – The Lemon Song – Be Bop A Lula) / Whole Lotta Love

Kaupallisina bootlegeinä 1990-luvulta alkaen kiertänyt Helsingin nauhoitus on erään edesmenneen Maken äänittämä. ”Hiihtoselostus” on kopiovirhe, jota ei ole alkuperäisellä nauhalla. Maken versio on kitarapainotteinen, koska hän istui Pagen vahvistinkaapin kohdalla. Myös eräs Ile  äänitti konsertin, mutta Ilen alkuperäinen nauhoitus on kuulemma kadonnut vuosikymmeniä sitten. Tiettävästi paikalla oli myös kolmas äänittäjä, mutta tätä nauhoitusta ei tunneta. Youtubesta löytyy useita versioita Helsingin konsertista, mutta ne kuulostavat kaikki olevan Maken nauhoituksesta kopioituja. Omat CDR-levyni sain joskus 2000-luvun alussa eräältä muusikkokaveriltani ja ne olivat kopion kopion kopiota, mutta silti yllättävän hyvälaatuisia. Tällä äänitteellä Jimmy Page loistaa!  Koska äänittäjä on ollut Pagen kaiuttimen vieressä on äänite täysin epäbalanssissa. Plantin laulu kuuluu huomattavasti heikompana taustalla, samoin Bonhamin ja Jonesin soitto jää enemmän tai vähemmän taustalle. Yllättävää kyllä tämä äänitteen epäbalanssi ei kuitenkaan tunnu haittaavan kuuntelukokemusta, vaan melkeinpä päinvastoin!  Pagen soitto on niin innovatiivista, hän varioi riffejä ja sointukulkuja niin hienolla tavalla ja tällä äänitteellä hänen soittonsa on kaikessa raakuudessaan, kauneudessaan ja monivivahteikkuudessaan jotain sellaista että vastaavaa on kuultu Kulttuuritalossa vain kerran aikaisemmin eli silloin kun Jimi Hendrix esiintyi siellä. Mitä enemmän näitä Zeppelin keikkoja olen vuosien varrella kuullut sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä että Jimmy Page on yksi maailman kaikkien aikojen parhaista rockkitaristeista!

Harri Huhtanen 2020           

Led Zeppelin: Helsinki (r. 1970) (full concert, audience tape)
23.2.1970 Kulttuuritalo, Helsinki
Esitys: *****  !      Äänite:  *** / ****

We’re Gonna Groove / I Can’t Quit You Baby /  Dazed & Confused /  Heartbreaker  / White Summer – Black Mountain Side / Since I’ve Been Loving You (LZ III) / Organ Solo- Thank You /  Moby Dick / How Many More Times (inc. The Hunter – Boogie Chillin’ – Move On Down The Line – Fixin’ To Die – The Lemon Song – Be Bop A Lula) / Whole Lotta Love

Helmikuussa 1970 Led Zeppelin oli ollut tien päällä lähes yhtäjaksoisesti puolentoista vuoden ajan ja oli siksi kovassa iskussa. Tiiviistä keikkatahdista huolimatta bändin onnistui äänittää vuonna 1969 loistava Led Zeppelin II, joka ilmestyi lokakuun loppupuolella ja oli valtava hitti ympäri maailmaa. Uusi albumi nousi useissa maissa listaykköseksi, myös Suomessa. Albumin avaava Whole Lotta Love oli kappale jonka kuulemiselta ei alkuvuodesta 1970 voinut välttyä edes Suomessa, sillä täälläkin sitä soitettiin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen!  Amerikassa kakkosalbumi räjäytti pankin eli sitä myytiin monta miljoonaa kappaletta ja Zeppelinistä tuli vuonna 1970 yksi USA:n ja maailman suosituimmista rockbändeistä. The Beatles hajosi ja tilalle tuli Led Zeppelin!  Vuosikymmen oli vaihtunut ja 1970-luvusta tuli kitaravetoisten bändien, progen, improvisoinnin ja kokeilujen kulta-aikaa!  Jostain syystä Zeppelinin ensimmäinen ja ainoa Suomen keikka 23.helmikuuta 1970 buukattiin vain alle 2000 katsojaa vetävään Helsingin Kulttuuritaloon. Ilmeisesti keikasta sovittaessa ei vielä tiedetty miten isoksi Zeppelin oli kovaa vauhtia muuttumassa. Niinpä kun liput tulivat myyntiin loppuivat ne alle aikayksikön ja toista konserttia ei valitettavasti sovittu, vaikka Helsingin konsertin  ja seuraavan keikan välissä oli kaksi lepopäivää eli Tukholmassa bändi esiintyi vasta 26.2.70.

Harri Huhtanen 2020           

Led Zeppelin: Paris Full concert (r. 1969, p.2013) (Youtube, by Conneyfogle)
10.10.1969 Olympia, Pariisi    /   Esitys: *****  !      Äänite:  ***

Good Times Bad Times/ Communication Breakdown / I Can’t Quit You Baby / Heartbreaker /  Dazed & Confused / White Summer / Black Mountain Side / You Shook Me / Moby Dick / How Many More Times

Alla selvitys siitä miten paljon virallisen, editoidun konserttiäänitteen ja Youtubessa julkaistun editoimattoman äänitteen kappaleiden kestoajat poikkeavat toisistaan. Koska Youtube -konserttiäänitteessä ei ole merkitty kappaleiden loppuja, ilmoitan epätarkkuuksien välttämiseksi tässä kestoajat vain minuutin tarkkuudella.

                                              2014  virallinen äänite    2013 Youtube äänite     Erotus

GTBT/  Communication Breakdown           4 min.                  4 min.                                –
I Can’t Quit You Baby                                    6 min.                  6 min.                                –
Heartbreaker                                                  4 min.                  6 min.                           + 2 min.    
Dazed & Confused                                        15 min.                18 min.                           + 3 min.
White Summer /  Black Mountain Side      9 min.                 17 min.                           + 8min.     
You Shook Me                                               12 min.                 13 min.                           + 1 min. 
Moby Dick                                                     10 min.                 16 min.                           + 6 min.    
How Many More Times                              11 min.                 23 min.                           + 12 min.
                                                                                                                       Yhteensä   n. + 32 min.

Jokainen ymmärtää että jos äänitteen kestoajasta leikataan noin 30%, muuttuu kokonaisuus.  Toki virallinen, 70 -minuuttinen versiokin on ihan hyvä ja äänentoistoltaan paljon parempi kuin äänitteen editoimaton “raakaversio”, mutta jotenkin konsertin ainutlaatuinen tunnelma välittyy minusta paremmin 104 – minuuttisessa youtube -äänitteessä.

Harri Huhtanen 2020           

Led Zeppelin: Paris Full concert (r. 1969, p.2013) (Youtube, by Conneyfogle)
10.10.1969 Olympia, Pariisi 
Esitys: *****  !      Äänite:  ***

Good Times Bad Times/ Communication Breakdown / I Can’t Quit You Baby / Heartbreaker /  Dazed & Confused / White Summer / Black Mountain Side / You Shook Me / Moby Dick / How Many More Times

Led Zeppelinin ensimmäinen konserttivuosi oli kiivastahtinen. He tekivät yli 100 keikkaa Euroopassa ja USA:ssa. Lisäksi väliin mahtui levytyssessioita, radiokonsertteja, Tv-esiintymisiä, haastatteluja jne. Vuosi huipentui hienoon keikkaan Pariisin kuuluisassa Olympiassa 10.10.1969.  Ranskalainen radiokanava Europe 1  äänitti ja myöhemmin lähetti tämän konsertin, mutta nauhoitus unohtui sen jälkeen vuosikymmeniksi radion arkistoon. Vasta vuonna 2007 nauhoitus tuli julkisuuteen ja sen jälkeen siitä julkaistiin ainakin seitsemän erilaista bootlegia, mutta ei yhtään virallista levyä. Vasta vuonna 2014 ilmestyneessä Zeppelin -levyjen remasteroidussa sarjassa Jimmy Page julkaisi tämän Pariisin konsertin tai oikeammin sanoen sen rankasti editoidun version. Odotin virallista levyä innolla, mutta sitten kun kuulin sen, olin vähän pettynyt, sillä vaikka levyllä soundit olivat viiden tähden arvoiset, oli alkuperäisen konsertin henki vähän kadoksissa. Monet kappaleista muistuttivat liiaksi virallisia levytettyjä versioita ja kuultuani aika monta Zeppelin alkuperäistä konserttiäänitettä tiesin, ettei se ollut koko totuus – eikä onneksi ollutkaan, sillä edeltävänä vuonna eli 2013 nimimerkki Conneyfogle oli julkaissut Youtubessa koko Pariisin konsertin, joka on kestoltaan 103 minuuttia kun taas Pagen vuonna 2014 julkaisema virallinen versio on kestoltaan vain 71 minuuttia! Ja leikkaukset eivät suinkaan olleet kohdistuneet tyhjiin tai tarpeettomiin kohtiin vaan nimenomaa niihin improvisaatio -osuuksiin, jotka yleensä tekevät Zeppelin konserteista ainutlaatuisia kokemuksia. En ymmärrä miksi Page oli päättynyt typistää konserttia niin rajusti. Erikoista on, että hän on myös leikannut omista instrumentaaliosuuksistaan pitkiä pätkiä pois. Näin konsertti muistuttaa enemmän julkaistua Led Zeppelin I -levyä, eikä vastaa kunnolla sitä mitä Olympiassa todellisuudessa kuultiin 10.10.1969!

Harri Huhtanen 2020           

Led Zeppelin: For Your Love (2LP)  (r. 1969, p.1987) (International Records) (BOOTLEG)  
10.1.1969 Fillmore West, San Francisco   
Esitys: *****  !   Äänite: ** / ***

A: Train Kept A Rollin’ / I Cant’t Quit You Baby / As Long As I Have You / Fresh Garbage / Shake 
B: Dazed & Confused / How Many More Times 
C: Tobacco Road (tämä on merkitty levykansiin, mutta tätä ei kuulla levyllä) / Killing Floor / White Summer / You Shook Me
D: I’m Gonna Leave You / Communication Breakdown / For Your Love

Kitaristi Jimmy Pagen Yardbirdsien hajoamisen jälkeen kokoama  Led Zeppelin soitti ensimmäiset keikkansa Skandinaviassa syksyllä 1968 nimellä New Yardbirds. Nimestä luovuttiin lokakuussa 1968, jolloin Led Zeppelin soitti Englannissa ensimmäiset keikkansa oikealla nimellään. Bändin manageri Grant  oli ilmeisesti erittäin hyvä liikemies, sillä hän sai neuvoteltua uudelle bändille rahakkaan sopimuksen USA:n Atlantic Recordsin  kanssa ilman että bändin tarvitsi edes koesoittaa levy-yhtiön edustajille. Sopimus oli muutenkiin avokätinen koska siinä ei ollut tarkkoja ehtoja levyjen julkaisutahdille tai kiertueille. Niinpä bändi sai buukattua heti laajan USA:n kiertueen joka alkoi loppuvuodesta 1968 Denveristä. Tässä vaiheessa Led Zeppelin oli yleisölle suuri arvoitus, sillä bändi ei ollut julkaissut vielä yhtään levyä.  San Franciscon maineikkaassa Fillmore Westissä  bändi esiintyi peräti neljänä iltana tammikuussa 1969 ja bootleg -levy For Your Love on äänitetty toisena konserttipäivänä  (10.1.1969) . On ikävää, että näin upeasta keikasta ei ole olemassa virallista julkaisua. Mutta onneksi on edes  tämä bootleg, sillä tässä konsertissa Led Zeppelin todella loistaa!  Jimmy Pagen soolot ovat käsittämättömän hienoja ja aika monessa kohta täysin erilaisia kuin julkaistuilla levyillä. Fillmoren yleisö sai tammikuussa 1969 kuultavakseen jotain aivan ainutlaatuista, sillä Zeppelinin ykkösalbumi ilmestyi USA:ssa vasta tämän keikan jälkeen!

Harri Huhtanen 2020           

Koska virallisesti julkaistujen Zeppelin äänitteiden määrä on niin
vähäinen päätin ottaa sarjaani mukaan myös bootlegeja. En siksi että jotenkin kannattaisin bootleg -teollisuutta vaan siksi että haluan esitellä Zeppelinin keikkoja mahdollisimman monipuolisesti. Totuus nimittäin on se, että tällä hetkellä viralliset Zeppelin live -julkaisut eivät riittävän monipuolisesti valota sitä miten innovatiivinen bändi Zeppelin keikoillaan parhaimmillaan oli. Virallisilla julkaisuilla ei kuulla yhtä paljon jammailua ja poikkeavia sooloja ja sointukulkuja kuin bootlegeilla. Väistämättä näiden live-julkaisujen ”sankari” on kitaristi Jimmy Page, joka parhaimmillaan varioi soittoaan uskomattoman hienolla ja kekseliäällä tavalla. Mitä enemmän näitä kuuntelee sitä enemmän alkaa arvostaa Pagen kitarointia. Olen aikaisemmin todennut ettei Zeppelin voi olla Zeppelin ilman Robert Plantia. Nyt haluan todeta, ettei Zeppelin myöskään voi olla Zeppelin ilman Pagea, niin keskeisessä roolissa hän bändin keikoilla  on.

Harri Huhtanen 2019

Heinäkuussa 1973 päättyneen yhdeksännen Amerikan kiertueen jälkeen Led Zeppelinin keikkatahti hidastui merkittävästi. Vuonna 1974  bändi ei keikkaillut ollenkaan! Ensimmäistä kertaa kuusi vuotta jatkuneen toimintansa aikana bändi oli näin pitkään poissa keikkalavoilta. Alkuvuoden 1975 Amerikan kiertuetta seurasivat legendaariset Earls Courtin keikat, mutta niiden perään ei tullutkaan Euroopan kiertuetta, kuten monet olettivat. 1976 oli jälleen välivuosi ja kului ennätykselliset kaksi vuotta ennen kuin bändi keväällä 1977 palasi Amerikan konserttilavoille. Bändin maine Amerikassa oli kuluneiden vuosien saatossa kasvanut myyttisiin mittasuhteisiin, sillä mm. Los Angelesin Inglewood Forumilla piti järjestää peräti 6 keikkaa ennen kuin konserttilippujen kysyntä saatiin tyydytettyä! Areenalle mahtuu yli 17 000 katsojaa. Seattlen Kingdomella katsojia oli yli 60 000 !  New Yorkin legendaarinen Madison Square Garden (yleisökapasiteetti 20 000) myytiin loppuun viitenä iltana!  Ja niin edespäin. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Bändi ei enää halunnut keikkailla ”tappotahtia” ja niinpä vuoden 1977 kesäkiertuetta seurasi taas kahden vuoden tauko tai jos unohdetaan kesän 1979 Knebworthin suurkeikat Englannissa kesti kiertuetauko yhteensä peräti kolme vuotta. Myös Led Zeppelinin viimeinen Euroopan kiertue kesällä 1980 jäi aika lyhyeksi, sillä bändi nähtiin lavalla ainoastaan Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa. 14 keikkaa ja (tosin tätä bändi ja yleisö ei silloin vielä voinut tietää) Berliinin keikan (7.7.80) jälkeen seurasi uskomaton 27 vuoden tauko, sillä bändinä  ja täysipitkässä konsertissa Led Zeppelin nähtiin seuraavan kerran vasta vuonna 2007!  Silloin toivottiin että tuota hienoa konserttia olisi seurannut kiertue, mutta niin ei käynyt. Niinpä jos ei lasketa tuota irtokeikkaa on Led Zeppelin pysytellyt poissa keikkalavoilta kohta uskomattomat 40 vuotta ja vuosi vuodelta ajatus Led Zeppelinin reunionista tuntuu yhä epätodennäköisemmältä. Se on suuri sääli, sillä vuoden 2007 Lontoon keikka todistaa että bändin soittajat pystyvät edelleen samaan kuin vaikkapa vuonna 1977 tai 1980 – ehkä jopa parempaan.  Jimmy Page olisi valmis jatkamaan, mutta Robert Plant ei ja siksi Zeppeliniä ei saada uudestaan kasaan, koska ilman Plantia Zeppelin ei ole oikea Zeppelin eikä varmaan myöskään menestyisi eli sen kävisi samoin kuin kävi  vuonna 1997 Genesiksen joka yritti lähteä kiertueelle ilman Phil Collinsia.

1975 (talvi) Kymmenes Pohjois-Amerikan kiertue
Bloomington – Chicago (3 keikkaa) – Richfield – Indianapolis – St. Louis (2 keikkaa) – Greensboro – Detroit – Pittsburgh – New Yorkin alue (6 keikkaa) – Montreal – Philadelphia – Landover – Houston – Baton Rouge – Fort Worth – Dallas – West Palm Beach – San Diego (2 keikkaa)  – Long Beach (2 keikkaa) – Seattle – Vancouver ( 2 keikkaa) – Los Angeles ( 3 keikkaa)

1975 (kevät) EARLS COURT, Lontoo, UK   (5 keikkaa!)

1977 (kevät-kesä) Yhdestoista Pohjois-Amerikan kiertue
Dallas – Oklahoma – Chicago ( 4 keikkaa) – Bloomington – St. Paul – St. Louis – Indianapolis – Cincinnati (2 keikkaa) – Atlanta – Louisville – Richfiled (2 keikkaa)  –  Pontiac -Birmingham – Baton Rouge – Houston – Fort Worth – Landover (3 keikkaa) – Greensboro – Tampa – New York (5 keikkaa) – San Diego – Los Angeles (6 keikkaa)– Seattle  – Tempe – Oakland (2 keikkaa) – New Orleans

1979 (kesä) KNEBWORTH, Lontoo, UK ( 2 keikkaa)     

1980 Kuudes Euroopan kiertue
Dortmund – Köln – Brysseli (20.6.80 ensimmäinen ja ainoa Belgian keikka) – Rotterdam – Bremen – Hannover – Wien – Nuremberg – Zurich – Frankfurt – Mannheim (2 keikkaa) – Munchen – Berlin (7.7.1980 Eissporthalle, bändin viimeinen keikka John Bonhamin kanssa!)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019

 

Vuosina 1971-73 Led Zeppelin jatkoi kiivastahtista keikkailua laajentaen reviiriään uusilla aluevaltauksilla. 1971 bändi debytoi Japanissa ja seuraavana vuonna Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

1971 Viides UK kiertue
Belfast – Dublin (6.3.71 ensimmäinen Irlannin keikka) – Leeds – Canterbury – Southampton – Bath – Hanley – Newcastle – Manchester – Birmingham – Nottingham – Lontoo (2 keikkaa)

1971 (kesä) Neljäs Euroopan kiertue
Kööpenhamina – Liverpool – Milano (5.7.71 ensimmäinen Italian keikka)

1971 (syksy) Seitsemäs Pohjois-Amerikan kiertue
Vancouver – Seattle – Los Angeles ( 2 keikkaa) –  Fort Worth – Dallas – Houston – San Antonio – Oklahoma – St. Louis – New Orleans – Orlando – Hollywood – New York – Toronto – Chicago – Boston – Hampton – Syracuse – Rochester – Berkeley ( 2 keikkaa) – Honolulu

1971 Ensimmäinen Japanin kiertue
Tokio (23.9.71 ensimmäinen Japanin keikka) (2 keikkaa) – Hiroshima – Osaka (2 keikkaa)

1971 (talvi) Kuudes UK kiertue
Newcastle (2 keikkaa) – Dundee – Ipswich – Birmingham –Sheffield – Lontoo – Manchester (2 keikkaa) – Leicester – Liverpool – Bournemouth – Coventry – Salibury

1972 Ensimmäinen Australian ja Uuden Seelannin kiertue
Perth (16.2.71 ensimmäinen Australian keikka) – Adelaide – Melbourne – Auckland (25.2.71 ensimmäinen Uuden-Seelannin keikka) – Sydney – Brisbane

1972 (kesä) Kahdeksas Pohjois-Amerikan kiertue
Detroit -Montreal – Charlotte – Buffalo – Baltimore – Philadelphia – New Yorkin alue (2 keikkaa) – Portland – Seattle ( 2 keikkaa) – Denver – San Bernardino – San Diego – Berkeley – Los Angeles – Long Beach – Tucson

 

1972 Toinen Japanin kiertue
Tokio (2 keikkaa) – Osaka (2 keikkaa) – Nagoya – Kioto

1972-73 (talvi) Seitsemäs UK kiertue
Newcastle (2 keikkaa) – Glasgow (2 keikkaa) –  Manchester (2 keikkaa) – Cardiff  (2 keikkaa) – Birmingham (2 keikkaa) – Brighton – Lontoo (2 keikkaa) – Sheffield – Oxford – Liverpool – Aberystwyth – Bradford – Southampton (2 keikkaa) – Aberdeen – Dundee – Edinburgh -Preston

1973 Viides Euroopan kiertue
Kööpenhamina – Göteborg – Tukholma ( 2 keikkaa) – Nuremberg – Wien -Munchen – Berliini – Hampuri – Essen – Offenburg – Lyon – Nancy – Pariisi (2 keikkaa)

1973 (kesä) Yhdeksäs Pohjois-Amerikan kiertue
Atlanta – Tampa – Jacksonville – Tuscaloosa – St. Louis – Mobile – New Orleans – Houston – Dallas – Fort Worth – San Antonio – Albuquerque – Denver – San Diego – Los Angeles ( 3 keikkaa) – San Francisco – Chicago  (2 keikkaa) – St. Paul – Milwaukee – Detroit (2 keikkaa) – Buffalo – Seattle – Vancouver – Boston – Providence – Baltimore – Pittsburgh – New York (3 keikkaa)

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019

Aktiivivuosinaan (1968-1980) Led Zeppelin nähtiin livenä yli 500 kertaa, seuraavan 40 vuoden aikana sen sijaan vain satunnaisesti, lähinnä erilaisissa juhlatilaisuuksissa (kts. Led Zeppelin Live! – johdanto 4/6).

Led Zeppelinin aktiivikauden keikat voidaan jakaa kahteen jaksoon. Ensimmäinen jakso (1968-1973) oli erittäin intensiivinen, kiertueet seurasivat toisiaan ilman varsinaisia taukoja. Jälkimmäinen jakso (1975-1980) oli rauhallisempi eli kiertueiden välissä oli pitkiäkin taukoja. Varsinaisten kiertueiden lisäksi Led Zeppelin teki paljon erilaisia irtokeikkoja ja esiintyi eri maiden radio- ja TV-ohjelmissa. Nämä olen jättänyt listaamatta, koska se olisi tehnyt listauksesta inkoherentin. Led Zeppelin kun saattoi kesken USA:n kiertueen matkustaa pariksi päiväksi Eurooppaan nauhoittamaan jotain ohjelmaa ja päinvastoin.  Samoin ennen suurta kiertuetta bändillä saattoi olla toisessa maanosassa muutama irtokeikka. Alla siis ensimmäisen jakson kiertueet (jätin laskuista pois vahvistamattomat keikat, joita on myös paljon):

Keikkalistauksessa käytetty modifioiden Dave Lewisin ja Simon Pallettin LED ZEPPELIN The Concert File (2005) -teoksen tietoja

1968 Ensimmäinen Skandinavian kiertue
Gladsaxe (7.9.68, ensimmäinen Tanskan keikka) – Kööpenhamina – Nykoping – Roskilde – Tukholma (12.9.68, ensimmäinen Ruotsin keikka) (2 keikkaa) – Uppsala – Göteborg – Malmö

1968 UK klubikiertue
Newcastle (4.10.68 ensimmäinen Englannin keikka) – Lontoo – Liverpool – Guildford – Bristol – Manchester – Sheffield – Richmond – Bridge – Bath – Exeter

1968-69 Ensimmäinen Pohjois -Amerikan kiertue
Denver (26.12.68 ensimmäinen USA:n keikka) – Seattle – Vancouver (28.12.68 ensimmäinen Kanadan keikka) – Portland – Spokane – Los Angeles (4 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – San Diego – Iowa City – New Orleans – Detroit (3 keikkaa) – Wheaton – Pittsburgh – Boston (4 keikkaa) – Philadelphia – New York (2 keikkaa) – Toronto – Chicago (2 keikkaa) – Memphis – Miami  (2 keikkaa)

1969 Toinen UK klubikiertue
Plymouth – Lontoo (9 keikkaa) – Cardiff – Birmingham – Southall – Nottingham

1969 Toinen Skandinavian kiertue
Tukholma – Uppsala – Gladsaxe – Norregard – Kööpenhamina

1969 (kevät) Toinen Pohjois -Amerikan kiertue
New York (3 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – Irvine – Pasadena (2 keikkaa) – Santa Monica (2 keikkaa) – Edmonton – Vancouver – Seattle – Honolulu – Detroit – Athens – Minneapolis – San Jose – Chicago (2 keikkaa) – Columbia – Boston (3 keikkaa) – St. Louis

1969 (kesä) Kolmas UK kiertue
Birmingham – Manchester – Newcastle – Portsmouth – Bath – Lontoo

1969 (kesä) Kolmas Pohjois-Amerikan kiertue
Byron – Newport – Miami – Tampa – Jacksonville – Philadelphia – Rochester – Detroit – Cincinnati – Chicago (2 keikkaa) – Cleveland – New Yorkin alue (4 keikkaa) – Milwaukee – Vancouver – Seattle – Edmonton – Salt Lake City – Eugene – Santa Barbara – Houston – Sacramento – Berkeley – San Bernardino – Anaheim – San Diego – San Antonio – New Jersey – Wallingford – Toronto – Framingham – Dania (2 keikkaa) – Jacksonville – New Haven – Lewisville

1969 (syksy) Ensimmäinen Euroopankiertue
Scheveningen (3.10.69 ensimmäinen Hollannin keikka) – Rotterdam – Amsterdam – Harleem – Pariisi (10.10.69 ensimmäinen Ranskan keikka) – Lontoo

1969 (talvi) Neljäs Pohjois-Amerikan kiertue
New York – Detroit – Chicago – Seattle – Philadelphia – Cleveland – Boston – Charlotte – Kent – Buffalo – Providence – Springfield – Syracuse – Toronto – Kitchener – Kansas City – San Francisco (3 keikkaa)

1970 Neljäs UK kiertue
Birmingham – Bristol – Lontoo – Portsmouth – Newcastle – Sheffield – Leeds – Edinburgh

1970 Toinen Euroopan kiertue
Helsinki (Kulttuuritalo 23.2.70, ainoa Suomen keikka!) – Amsterdam – Kööpenhamina – Montreux (7.3.70 ensimmäinen Sveitsin keikka) – Munchen (8.3.70 ensimmäinen Saksan keikka) – Wien (9.3.70 ensimmäinen Itävallan keikka) – Hampuri (2 keikkaa) – Dusseldorf

1970 (kevät) Viides Pohjois-Amerikan kiertue
Seattle – Denver – Salt Lake City – Los Angeles – Pittburgh – Philadelphia – Charleston -Macon – Indianapolis – Baltimore – Charlotte – Raleigh – Tampa – Miami – St. Louis – Bloomingdale – Montreal – Ottawa – Evansville – Memphis – Phoenix

1970 (kesä) Kolmas Euroopan kiertue
Reykjavik (22.6.70, ainoa Islannin keikka) – Bath – Köln – Essen – Frankfurt – Berliini

1970 (kesä) Kuudes Pohjois-Amerikan kiertue
New Haven – Hampton – Kansas – Oklahoma – Tulsa – Fort Worth – San Antonio – Nashville – Cleveland – Detroit – Winnipeg – Milwaukee – Seattle – Oakland – San Diego – Los Angeles – Honolulu – Boston – New York

(jatkuu…)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019