David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 6

94-vuotiaana vuonna 2014 kuollut  Pete Seeger on yksi Amerikan kaikkien aikojen tunnetuimpia folk-artisteja. Harva varmaan osaa edes kuvitella ,että hänellä ja progressiivisen rockin huippukitaristi David Gilmourilla on joskus muinaisuudessa ollut mielenkiintoinen yhteys toisiinsa. Gilmour paljasti asian vuonna 2015 eräässä BBC:n haastattelussa:
My only actual guitar instruction was with Pete Seeger’s guitar tutor record. It was an LP with a big book, it had all the chords that you might need.
Gilmour siis kertoi opetelleensa kitaransoiton Pete Seegerin kitaransoitto-oppaan avulla! Kieltämättä monissa Gilmourin säveltämissä kappaleissa on folk-sävyjä, mutta toisaalta on todettava, että aika nopeasti Gilmour erkani Seeger -moodista ja lähti kulkemaan ihan pink-floyd-high-hopes-radio-edit-1994-3-csomia polkujaan sekä soitossaan että laulussaan. Tämä on helppo havaita esim. Pink Floydin vuoden 1994 Division Bell -albumin upeasta päätöskappaleesta High Hopes, joka kuultiin myös Pompeiin konsertissa ykkössetin päätöskappaleena. Vuoden 2015 Rattle That Lock -albumilta kuultiin pasifistinen ja vaikuttava In Any Tongue, jossa on samanlaista uljasta dramatiikkaa ja laulua kuin High Hopesilla.  Parhaimmillaan Gilmour on aivan omassa kategoriassaan ja vaikka vuoden 1979 Pink Floyd albumia The Wall  yleisesti pidetään Roger Watersin luomuksena on tällä tupla-albumilla mukana muutamia todella upeita Gilmourin sävellyksiä, kuten Goodbye Blue Sky.

Harri Huhtanen 2017

Mainokset

David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 5

gilmour44951b_lg

Teknisesti David Gilmour ei varmaankaan ole maailman paras kitaristi. Hänellä ei myöskään ole muodollista koulutusta kitaransoittoon, vaan hän on itseoppinut, kuten suuri osa merkittävistä rock-kitaristeista.  Tämä ei kuitenkaan ratkaise lopputulosta, sillä valitettavasti pelkkä tekninen taituruus voi johtaa kylmänkalseisiin lopputuloksiin. Siksi kaikki SUURET rockkitaristit ovat omanlaisiaan, sellaisia joiden soundin tunnistaa ja joiden soundi menee kuulijan luihin ja ytimiin. Nykyään on ehkä vanhahtavaa ja erikoista puhua HUMANISMISTA, mutta haluan nyt tässä yhteydessä käyttää tätä sanaa, ehdottomasti. Olen kuullut levyiltä ja livenä  monia teknisesti taitavia kitaristeja, jotka eivät ole tehneet minuun mitään vaikutusta, koska heidän soitostaan on puuttunut se kaikkein tärkein eli sielukkuus. Sen sijaan Neil Young, Eric Clapton, Jimmy Page, Peter Green, George Harrison, Carlos Santana, Richie Blackmore, Alvin Lee… vain muutamia mainitakseni, ovat kaikki sielukkaita, omanlaisiaan kitaristeja, joiden soitto ei varmaankaan ole Segovia-asteikolla täydellistä, mutta joiden soiton kuuntelu on suuri nautinto koska se on sielukasta ja siinä kuuluu yksilöllinen, tunnistettava soundi. Tähän samaan mestarien joukkoon kuuluu kiistatta David Gilmour.

Pompeiissa Gilmourin kitaransoitto ei ollut välttämättä pääosassa, koska konsertin fokus oli selvästi Pink Floydin kappaleissa, mutta kyllä nämä klassikot oli valittu siten että monissa niistä Gilmour pääsi  esittelemään vahvinta osaamistaan. Ennen konserttia tehdyssä haastattelussa Gilmour totesikin ,että yleensä konsertin alussa hän jännittää kovasti mutta ensimmäisten kappaleiden jälkeen konsertti ja musiikki vie mukanaan ja jännitys katoaa. Tämän huomasi erityisesti konsertin päätöskappaleessa Comfortably Numb, jossa Gilmour soitti upean kitarasoolon, eikä se suinkaan ollut ainoa konsertin kohokohta…

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

 

David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 4

Gilmour8f2c120442cc-616x440
Elokuvanäytöksessä korostuivat selkeästi klassiset Pink Floyd -kappaleet.  Konserttien täydellisistä settilistoista huomataan kuitenkin että ihan kiitettävästi Gilmour oli ujuttanut mukaan kappaleita myös uusimmalta soololevyltään Rattle That Lock (2015).   Levyllä on kymmenen kappaletta, joista Gilmour soitti molempina Pompeiin iltoina seitsemän eli suurimman osan.  Alla olevat esitettiin näissä kahdessa konsertissa, muttei näitä kaikkia kuitenkaan kuultu elokuvateatterissa:

Gilmourmax1442591878-back-cover5 A.M.
Rattle That Lock
Faces Of Stone
A Boat Lies Waiting
In Any Tongue
The Girl In The Yellow Dress
Today

Molempien konsertien perusrakenne oli samanlainen eli Set 1 (11 kappaletta), Set 2 (9) ja  Encore (3) eli yhteensä 23 kappaletta, joista siis vain kahdeksan edusti Gilmourin omaa soolotuotantoa.  Molempina iltoina kuultiin 7 Rattle That Lock kappaletta ja On An Island (2006) albumilta mukaan oli päässyt nimikappale. Peräti 65% esityksistä oli siis poimittu Pink Floydin tuotannosta.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017     

David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 3

Huom. alla erään Pompeiin – konsertti bootleg-CD:n takakansi. Kaikkia näitä kappaleita EI kuultu Pompeii – konsertin elokuvateatteri -versiossa.

David Gilmour [2016.07.08] Pompeii 2016 (Pompeii, Italy) - Back Cover

Turun näytöksessä yleisö olisi yllättävän ”nuorta”. Käytännössä ne jotka ovat kokeneet Pink Floydin ensi vaiheessa 1960- ja 1970-luvuilla ovat nykyään 50-70 -vuotiaita. Sen verran vanhasta musiikista tässä  nyt puhutaan. Arvioni mukaan Turun näytöksen yleisö sijoittui suurimmaksi osaksi ikähaarukkaan 25-50 -vuotta eli monikaan heistä ei ollut kokenut Pink Floydia ensi vaiheessa. Lisäksi Suomessa se ei ylipäätään ole ollut mahdollista, koska bändi ei täällä ole keikkaillut lukuunottamatta Lahden keikkaa 1989 ja sekin Suomen keikka taisi johtua siitä ,että Pink Floydin valtavan ääni- ja valokaluston siirtämiseen Neuvostoliittoon meni niin paljon aikaa, että heidän piti sopia joku keikka välipäiväksi. Lahden keikalle olisin halunnut, mutta en päässyt, sillä se loppuunmyytiin  hetkessä.

En siis ole koskaan ollut Pink Floydin keikalla, vaikka olen kirjoittanut aika paljon bändistä (mm. RARE-lehdessä julkaistu kolmiosainen historiikki 1990-luvulla). Nykyään kun alkuperäistä tai edes MKII Pink Floydia ei enää voi konsertissa nähdä ja kokea jää kokemus Pink Floydin musiikista erilaisten tallenteiden sekä David Gilmourin ja Roger Watersin konserttien varaan.   Erityisesti Roger Waters on 2000-luvulla kiitettävästi kiertänyt maailmaa esittäen Pink Floydin tunnetuimpia teoksia (mm. The Wall sekä The Dark Side Of The Moon). Gilmour on paljon maltillisemmin käyttänyt keikoillaan Pink Floydin klassikkoja, paitsi viime vuoden (2016) kiertueella, jolloin suurin osa settilistan biiseistä oli Pink Floydia.

Tavallaan olisin toivonut enemmän uudistumista. Tiedän että se olisi vaatinut paljon rahaa ja aikaa uudistaa videot ja valoshow.   En tiedä onko kysymys siitä että Gilmour halusi kunnioittaa alkuperäisiä Pink Floydin 1970-luvun live-esityksiä vai siitä, ettei hänellä ollut rahaa, aikaa tai uskallusta uudistaa videoita ja valoshowta.  Nyt nähtiin samat videot ja samat laser-efektit jotka nähtiin jo 1970-luvun keikoilla. Toisaalta vanha sanonta sanoo että jos jokin toimii, niin älä muuta sitä. Erityisesti aavemaisessa Pompeiissa valoshow näytti jo elokuvateatterissa erittäin upealta ja uskon että moninkertaisesti hienompi kokemus olisi ollut paikan päällä.

Tämän konsertin yleisön reaktioista on vaikea päätellä oikeastaan mitään. Toisaalta ei Pink Floyd ole koskaan ollut mikään teinien huudattaja -bändi. Sen että keikka on kuvattu  2000-luvulla eikä 1970-luvulla huomasi erityisesti siitä että varmaan joka viidennellä katsojalla oli kännykkä, jolla he kuvasivat showta koko ajan. Jos he olisivat vain ottaneet valokuvia olisivat kädet ja kännykkä laskeutuneet välillä, mutta aika monen katsojan kohdalla näin ei tapahtunut.   Ja jos kuvaat kahdella kädellä konserttivideota, et voi edes taputtaa esityksen päättyessä, vaan sinun pitää koko ajan keskittyä kuvaamiseen!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

 

David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 2

Gilmouratpompeii

Nykyään lähes kaiken (julkisen) tiedon saa netistä, pahimmassa tapauksessa jopa etukäteen. Tämä valitettavasti väljentää kokemuksia, jotka aikaisemmin olivat ainutlaatuisia. Kun 1980-luvulla meni rockkonserttiin ei ollut nettiä mistä lukea mitä artisti tulisi esittämään. Parhaimmassa tapauksessa löysi ennen konserttia jonkin artikkelin jostain rocklehdestä jossa kerrottiin jotain yleisluontoista konsertista. Tarkkoja settilistoja ei siihen aikaan yleensä kirjattu minnekään julkiseen mediaan – ja jos kirjattiin niin vasta jälkikäteen.

Halusin mennä Gilmourin teatterikonserttiin ”neitseellisenä” eli tarkoituksellisesti en selvittänyt mitä tulisin kuulemaan, vaikka se olisi ollut äärimmäisen helppoa.  Luulin meneväni kuuntelemaan Gilmourin soolotuotantoon pohjautuvaa konserttia, mutta olisihan minun pitänyt tajuta, että totta kai eurooppalainen yleisö haluaa ensi sijaisesti kuulla Pink Floydin legendaarisia hittejä!  Eikä Gilmour tuottanut heille pettymystä, vaikka hän oli juuri hiljattain julkaissut erinomaisen soololevyn. Gilmour ei uskaltanut tai ei halunnut pettää yleisön odotuksia, varsinkin kun varsinainen Pink Floyd ei ollut keikkaillut Euroopassa vuoden 1994 jälkeen eli taukoa oli pidetty jo 23 vuotta joka on valtavan pitkä aika!

Vaikka Kinopalatsin teatterissa äänentoisto ja kuvanlaatu olivat aivan huippuluokkaa, niin hieman aluksi petyin kun huomasin että tulisinkin kuulemaan ”Greatest Hits Of Pink Floyd” -konsertin. Konsertin edetessä aloin kuitenkin tajuta, että tästähän pohjimmillaan live-konserteissa on kysymys: yleisö odottaa kuulevansa jotain ja jotta artisti olisi jatkossakin suosittu artisti, joutuu hän aina jossain määrin mukautumaan yleisön odotuksiin. Jos Gilmour olisi esittänyt vain soolotuotantoaan olisi yleisö varmaan poistunut hieman pettyneenä areenalta. Sitä paitsi lähes kaikki tuntevat Pink Floydin 1970-luvun mestariteokset, mutta harvassa ovat ne fanit, jotka tuntevat Gilmourin soolotuotantoa.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 1

DavidGilmour_webslide

Vuosi sitten David Gilmour esiintyi ryhmineen Pompeiin amfiteatterissa kahdessa konsertissa (7. ja 8.7.2016).  Nämä olivat hyvin intiimejä konsertteja, sillä amfiteatteriin päästettiin vain 2600 henkeä kumpanakin iltana. Amfiteatterin varsinaisia katsomoita käytettiin vain kulisseina ja upean valoshown tehosteina yleisön pakkaantuessa pienelle permantoalueelle.  Samalla kiertueella Gilmour esiintyi myös monissa muissa historiallisissa paikoissa (mm. Rooman Circus Maximuksella). Pompeii valittiin kuitenkin  konserttielokuvan tallennuspaikaksi, ehkäpä juuri ainutlaatuisuutensa vuoksi, sillä Pompeiin amfiteatterissa ei aikaisemmin ole järjestetty rock-konsertteja.

Näiden kahden illan konsertista koottu elokuvatallenne esitettiin eilen peräti 2500 elokuvateatterissa ympäri maailmaa. Konserttielokuvaa mainostettiin ”one night only” -sloganilla, mutta ei se sitten pitänytkään paikkaansa, sillä tänään (14.9.17) elokuva esitetään  ainakin Suomessa toistamiseen viidellä paikkakunnalla (Helsingissä, Vantaalla, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa).

Turun eilinen näytös oli Kinopalatsin Salissa 2, jossa on paikkoja 217. Näytös oli lähes loppuunmyyty, mutta silti toista esitystä ei Turkuun saatu eli jos tänään vielä haluaa nähdä elokuvan, pitää hakeutua jollekin yllä manituista paikkakunnista.

Miksi Gilmour -elokuva sitten pitäisi nähdä kun konsertin täydellisemmän version voi ostaa parin viikon (29.9.17) kuluttua laadukkaana 2CD, 2DVD ja 2BD -versiona?  Kyse on äänenlaadusta, äänentoistosta ja visuaalisesta elämyksestä. En usko että kovin monella suomalaisella on kotonaan yli 100m2 kokoinen screeni tai huippulaadukas kymmenien kaiuttimien järjestelmä, kuten on Turun Kinopalatsin Salissa 2.  Elokuvissa voi siis edelleen kokea jotain sellaista jota kotiruutu ei voi tarjota, vaikka kotilaitteetkin jatkuvasti kehittyvät eli näyttökoko suurenee ja äänenlaatuunkin on viime vuosina panostettu hieman enemmän kuin vielä esim. 1990-luvulla, jolloin suurimmassa osassa kotitelevisioita oli aivan onneton äänentoisto.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

David Gilmour: Live At Pompeii ilmestyy syyskuussa 2017 !

Gilmour-at-pompeii-15Viime kesäkuussa uutisoin David Gilmourin Euroopankiertueesta.  Heinäkuussa 2016 Gilmour palasi 45 vuoden tauon jälkeen Pompeiihin, jossa kuvattiin 1970-luvun alussa, tyhjässä amfiteatterissa legendaarinen Pink Floyd Live At Pompeii konserttielokuva. Legendaariseksi elokuvan teki kuvauspaikan lisäksi se erikoinen tosiseikka, että bändi soitti silloin tyhjällä Areenalla eli kuulijoina olivat vain Pompeiin muinaisten roomalaisten ”haamut” 2000 vuoden takaa!  Legendaarinen on myös tämä toinen konsertti, koska se on tiettävästi ensimmäinen kerta kun Italian viranomaiset ovat sallineet rockkonsertin tässä mystisessä rauniokaupungissa. Myös heinäkuun 2016 konsertti kuvattiin ja se ilmestyy syyskuussa 2017 ajalle tyypilliseen tapaan useassa eri formaatissa (4LP, 2CD, 2DVD, 1BD jne.). Laajin julkaisu käsittää Pompeiin konsertin lisäksi materiaalia myös Puolan Wroclawn konsertista sekä vuoden 2015 Etelä-Amerikan kiertueelta. Lisäksi on uutisoitu, että elokuva tulisi syksyllä myös maailmanlaajuisesti kertaluontoiseen teatteriesitykseen. Finnkino on luvannut esittää elokuvan 13.9.2017 peräti kymmenessä Suomen kaupungissa!  Tässä tarkempia tietoja alla olevan linkin avulla:

http://www.davidgilmourcinematickets.co.uk/

20170729hh