Joy Division keikkaili vain kaksi vuotta. Uskomatonta miten paljon tämä lyhyt ura on tuottanut bootlegeja! Tarkistin alla mainitulta sivustolta että erilaisiä tai ainakin eri nimikkeillä julkaistuja bootlegeja löytyy jo yli 200. Nämä bootlegit sisältävät Joy Divisionin keikoista tehtyjä yleisöäänitteitä sekä julkaisemattomia sessionauhoituksia. Tarkempia tietoja aiheesta löytyy alla manitulta sivustolta:
Harri Huhtanen 2019
Olin 20.-28.9.2018 Toulosessa, joka on Helsingin kokoinen kaupunki Etelä-Ranskassa. Aluetta kutsutaan Oksitaniaksi ja se on ollut keskiajalla trubaduurilaulajien pääpaikka. Kaupunki itsessään on viehättävä, mutta vielä viehättävämmäksi sen teki sellainen yllättävä asia, että kaupungissa on ainakin seitsemän vinyylilevykauppaa. Monissa Euroopan kaupungeissa niitä ei enää ole tai on vain yksittäisiä kauppoja. Toulosessa perinteet siis olivat kunniassaan! Eräästä vanhan kaupungin vinyylikaupasta löysin peräti kolme Joy Divisionin live LP:tä, joita en ollut missään aikaisemmin nähnyt. Pakkohan ne oli ostaa! Alla levyt, jotka ostin:
Les Bains- Douches, Paris 18.12.1979 (DOL 2015)
Paradiso Club, Amsterdam 11.1.1980 (Lively Youth Records 2018, painos 500 kpl)
Preston 28.2.1980 (DOL 2015)
Bändin lauluja Ian Curtis teki itsemurhan toukokuussa 1980 ja näillä levyillä, jotka perustuvat keikkanauhoihin ja jotka on äänitetty vain joitain kuukausia ennen hänen kuolemaansa, kuullaan Joy Divisionia parhaimmillaan. Ianin laulu on tuskaista ja raakaa, mutta erittäin vakuuttavaa ja inspiroivaa! Ianilla oli monia ongelmia elämässään ja yksi niitä oli kyvyttömyys erottaa todellista arkipäivän elämää ja taidetta. Hän eli jossain maailmassa, joka oli arkielämän ulko- ja yläpuolella. Ikävää, ettei hän saanut depressiivisyyttään hallintaan. Bändi oli keväällä 1980 breikkaamassa maailmanlaajuisesti ja heille oli jo buukattu laaja Amerikan kiertue. Se kuitenkin peruuntui Ianin yllättävän itsemurhan vuoksi.
Harri Huhtanen 2018
Kesäkuun neljäntenä päivänä 1976 Bernard Sumner (Joy Divisionin kitaristi ja nykyisen New Orderin nokkamies) ja Peter Hook (Joy Divisionin ja New Orderin basisti) olivat – toisistaan tietämättä – kuuntelemassa Sex Pistolsien keikkaa Manchester Lesser Free Trade Hallissa. Vaikka paikalle oli tullut v
ain 35- 40 kuulijaa, on myöhemmin päätelty, että juuri tämä konsertti oli lähtölaukaus Manchesterin punk-liikkeelle, sillä monet paikalle saapuneista perustivat konsertin jälkeen omia bändejä. Sumner muisteli myöhemmin, että ”Pistolsit auttoivat häntä ymmärtämään, etteivät Pop-tähdet olleet mitään ylivertaisia Jumalia, joita saattoi ainoastaan passiivisesti palvoa”. Pistolsien keikan innostamana Sumner ja Hook perustivat bändin ystävänsä Terry Masonin kanssa. Sumner osti kitaran, Hook basson ja Mason rumpusetin. Sitten he ilmoittivat Virgin Recordsin Manchesterin kaupan ilmoitustaululla etsivänsä laulajaa uuteen bändiin. Ian Curtis vastasi ja koska miehet tunsivat Ianin, palkattiin hänet ilman koelaulua. Sumner muisteli myöhemmin: ”Tiesin, että hän oli juuri se oikea ja siihen koko bändimme perustui, mukaan pääsivät vain ne, joista pidimme”
Joy Divisionin kehitys vuodesta 1977 vuoteen 1980 oli huikea. Sex Pistols -tyyppisellä punkilla aloittanut bändi kehitti muutamassa vuodessa täysin omintakeisen soundin. Muutosta helpottivat Ian Curtisin sanoitukset, jotka olivat alusta saakka hyvin omaleimaisia ja myöhemmin jopa täysin ainutlaatuisia.
Joy Division on klassinen esimerkki siitä, miten lyhyestä urasta syntyy mittava ja pitkään elävä perintö. Joy Division teki ensimmäiset demonsa heinäkuussa 1977, äänitti ensimmäisen albuminsa, Unknown Pleasures huhtikuussa 1979 ja melko pian toisen albumin, Closer äänitysten jälkeen laulaja Ian Curtis oli jo kuollut (toukokuu 1980). Joy Divisionin miehet olivat päättäneet jo bändin perustamisvaiheessa, että jos joku bändin jäsenistä lähtee, pitää yhtyeen nimi vaihtaa. Niinpä Ian Curtisin kuoleman jälkeen Hook, Stephen Morris (rummut) ja Sumner nimesivät bändinsä NEW ORDERiksi.
Joy Division rinnastuu monella tavalla The Doorsiin jota Ian Curtis tiettävästi ihaili paljon. Ian kirjoitti kaikki Joy Divisionin laulut ja muiden muusikkojen tehtäväksi jäi ”kuvittaa” hänen lyriikkansa. Ja he onnistuivatkin siinä loistavasti! Yksinään Ian ei olisi pystynyt luomaan Joy Divisionia ja päinvastoin eli Ianin jälkeen Joy Divisionia ei tosiaankaan enää ollut olemassa, sillä Joy Divisionin äänimaailma ilman Ianin ainutlaatuisia lyriikkoja ei olisi ollut muuta kuin tyhjä kuori.
Harri Huhtanen 2009
WINTERLUDE FINLAND 