Allman Brothers on esimerkki bändistä, joka säilyi hengissä johtavan jäsenen kuolemasta huolimatta. Tai oikeastaan kahden jäsenen, sillä bändin alkuperäinen basisti Berry Oakley ei toipunut Duanne Allmanin traagisesta kuolemasta 1971. Berry joi yhä enemmän ja oli yhä syvemmässä depressiossa. Hän ehti osallistua vielä bändin neljännen studioalbumin, Brothers and Sistersin ensimmäisiin äänityssessioihin loppuvuodesta 1972, mutta marraskuussa kohtalo puuttui peliin ja Oakley kuoli vähän samantapaisessa moottoripyöräonnettomuudessa kuin Duanne. Ilmeisesti tämäkin oli traaginen onnettomuus eikä suinkaan itsemurha, vaikka Oakley olikin masentunut. Tässä vaiheessa moni bändi olisi ainakin pitänyt pidemmän tauon, mutta Allman Brothers oli loistavassa vedossa ja Fillmoren konserttijulkaisun (1971) jälkeen levymyyntikin oli lähtenyt kovaan kasvuun, joten uuden albumin äänitykset jatkuivat Oakleyn kuolemasta huolimatta. Bändi palkkasi levyntekoa varten uusia jäseniä. Chuck Leavell  kiinnitettiin pianistiksi, Lamar Williams basistiksi ja kakkoskitaristiksi palkattiin sessiokitaristit Les Dudek ja Tommy Talton.  Pääkitaristin pestin otti Dickey Betts, joka lisäksi sävelsi valtaosan uuden albumin kappaleista.

Monien mielestä Brothers and Sisters (1973) on Allman Brothersien pitkän uran paras studioalbumi. Muutos Duannen ajasta on lähinnä tyylillinen: vähemmän bluesia ja enemmän countryrokkia ja lyhempiä kappaleita. Albumilla on vain seitsemän kappaletta ja levyn kokonaiskesto on vain 38 minuuttia. Levyn ehdoton vahvuus on siinä ettei mukaan ole otettu yhtään keskinkertaista tai huonoa kappaletta. Albumi rullaa koukuttavan mallikkaasti alusta loppuun saakka. Myös ostava yleisö huomasi tämän sillä ilman kovin näkyvää markkinointia albumia myytiin USA:ssa kuukaudessa lähes miljoona kappaletta ja levy oli Billboardin  ykkössijalla monta viikkoa. Myynti jatkui kovana myös seuraavina vuosina ja tähän päivään mennessä levyä on myyty maailmalla jo yli 7 miljoonaa kappaletta.  

Olen tätä kirjoittaessani kuunnellut levyn pitkästä aikaa jo neljä kertaa putkeen ja on tämä vaan kerrassaan upea albumi!  Jos joku nyt innostui aiheesta niin mainittakoon että vuonna 2013 Brothers and Sistersistä julkaistiin 4 CD:n erikoispainos, jossa on alkuperäisen albumin lisäksi 1 CD hyllytettyjä studio-ottoja sekä 2CD:llä kokonainen San Franciscon Winterlandin konsertti (26.9.1973).

Harri Huhtanen 2022

Allman Brothers oli toiminta-aikanaan lähtökohtaisesti parhaimmillaan live-bändinä. Valitettavasti heidän keikoistaan vain pieni osa on säilynyt ja vielä vähemmän niistä on julkaistu virallisina levyinä. Bändin kaksi ensimmäistä studiolevyä eivät myyneet kovin hyvin, mutta kolmas levy, vuonna 1971 julkaistu live-tupla At Fillmore East  muutti velkaisen bändin elämän kertaheitolla! Onneksi bändillä oli jo tuolloin mahdollisuus tehdä live-albumi sen ajan state of art -nauhurilla, jossa oli peräti 16-raitaa. Kaikkiaan bändillä oli 12.-13.maaliskuuta peräti neljä keikkaa New Yorkin Fillmore Eastissä. Julkaistu 76 minuuttinen tupla-LP levy koostettiin näistä neljästä keikasta. Vaikka julkaisu oli tupla, mahtui sille vain seitsemän kappaletta. Myöhemmin eli vuosina 1992 ja 2003 näistä keikoista on julkaistu pidempiä eli yli 130 minuuttisia versioita.  Koska kaikista Fillmoren keikoista oli säilynyt erinomaiset äänitteet niin oli vain ajan kysymys milloin ne julkaistaisiin kokonaisuudessaan. Bändin taru päättyi vuonna 2014 ja ehkäpä juuri siksi samana vuonna lopultakin julkaistiin myös täydellinen The 1971 Fillmore East Recordins -boksi, jossa on on kuudella CD:llä nuo kaikki neljä keikkaa kokonaisuudessaan. Jos ei ole niin hardcore Allman Brothers -fani että hankkisi tuon erikoisjulkaisun kehotan kuitenkin hankkimaan sekä alkuperäisen At Fillmore Eastin  ja seuraavana vuonna julkaistun Eat a Peachin. Jälkimmäinen kannattaa hankkia nimenomaa CD-levynä, sillä jostain kumman syystä alkuperäisellä tupla-albumilla loistava 33 minuuttinen Mountain Jam (13.3.71)  on  jaettu kahteen osaan, jotka eivät tule edes peräkkäin levyllä. CD:llä tämä typeryys on korjattu ja Mountain Jam kuullaan koko yli 30 minuutin komeudessaan kappaleena nro 4! Lisäksi Eat a Peachillä on maaliskuun Fillmoren keikalta mukana Trouble No More (13.3.71).

Koko bändi on näillä keikoilla aivan loistava, mutta erityiseksi tämän Fillmore -levytyksen tekee Duanne Allmanin  täysin ainutlaatuinen slide-kitarointi. Mitä enemmän kuuntelen Duannea sitä enemmän häntä arvostan. Todella suuri sääli että hän kuoli vain puoli vuotta näiden legendaaristen keikkojen jälkeen. Uskon että Duannella olisi ollut vielä paljon annettavaa rockmusiikille.  Onneksi hän kuitenkin ehti äänittää paljon tuota ainutlaatuista soittoaan ennen kuolemaansa.  Siitä perinnöstä voimme nauttia vielä 51 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.   

Harri Huhtanen 2022

Päivitys 4.10.21. Katsokaa myös tämän artikkelin perässä olevat kommentit (2kpl).

Kun nuorena aloittaa ehtii mukaan moneen. Duane alkoi soittaa kitaraa jo 12-vuotiaana ja hän esiintyi koko 1960-luvun monessakin eri bändiviritelmässä, kunnes hän tajusi että vuonna 1969 kasattu Allman Brothers Band oli se, joka johtaisi hänet menestykseen ja kunniaan. Tosin kunniaa Duane oli saanut jo tätä ennen. Sillä Amerikan kuuluisimmat levytuottajat olivat löytäneet hänet ja niinpä Duane oli jo ennen Allman Brothersia täystyöllistetty sessiomuusikko.  Hän soitti sessiomuusikkona vuosina 1968-1971 muun muassa Wilson Pickettin, Clarence Carterin, Aretha Franklinin, King Curtisin, John Hammondin, Boz Scaggsin, Johnny Jenkinsin, Lulun, Derek and the Dominosien ja lukuisten muiden artistien levyillä. Wikipediasta löytyy yli 50 levyn listaus, mutta fanisivuistoilta löysin listauksen jonka perusteella Duane olisi ollut mukana useammalla sadalla levyllä!  Totuus löytyy varmaan jostain näiden kahden arvion välimaastosta.   

Valitettavasti Duanen varhainen kuolema jätti kesken hänen ainoan sooloalbumiprojektinsa. Muscle Shoalsin Fame -studioiden omistaja Rick Hall oli erityisen ihastunut Duanen soittotyyliin ja ehdotti hänelle sooloalbumin tekemistä. Hän pyysi myös Duanea laulamaan omia kappaleitaan. Tätä hän arasteli samoin kuin Jimi Hendrix aikanaan. An Anthology (1972) -kokoelman tekstivihossa Tony Glover siteeraa Rickin lausuntoja, joissa tämä kertoo että Duanen soololevyä työstettiin tosissaan useamman viikon ajan. Tarkkaa ajankohtaa ei mainita, mutta Anthologylle otettu Duanen laulama ja soittama, komea yli 8 minuutin kestoinen  tulkinta Jack Dupreen kappaleesta Goin’ Down Slow  on äänitetty helmikuussa 1969 ja on hieno näyttö siitä, miten komea tuosta sooloalbumista olisi voinut tulla ellei kohtalo olisi puuttunut peliin 29.10.1971.    

Harri Huhtanen 2021      

The Allman Brothers oli hieno amerikkalainen  bändi, joka oli jo toiminta-aikanaan (1969-2014) erittäin suosittu ja arvostettu USA:ssa. Myös Euroopassa bändi noteerattiin, mutta jäi täällä ehkä vähemmälle huomiolle kuin kotimaassaan. Bändin uralla mahtuu suuria menestyksiä ja valtavia tragedioita. Suurin tragediosta on varmaan se, että bändin superlahjakas kitaristi Duane Allman kuoli jo bändin uran alkuaikoina  vuonna 1971 eli vain 24-vuotiaana. Ironista on sekin, että Duane oli juuri saanut päätökseen vieroitushoitonsa ja oli raitistuneena menossa ystävänsä luokse moottoripyörällään kun hän törmäsi rekka-autoon 29.lokakuuta 1971. Kosketinsoittimista bändissä vastannut veli, Gregg Allman eli 46 vuotta Duannen kuoleman jälkeen.  Gregg alkoi sairastella 2000-luvulla ja niinpä bändi päätti lopettaa toimintansa vuonna 2014. Gregg kuoli maksasyöpään vuonna 2017 ja nyt kun molemmat Allman -veljekset ovat kuolleet on tärkeää ettei bändi jatka enää alkuperäisellä nimellään.  Bändi teki kuitenkin erityisesti vuosina 1969-1972 niin hienoja biisejä, että varmaan tämä musiikkillinen perintö jatkuu cover-bändien toimesta. Allman Brothers Band oli aikaan vahvimmillaan livenä ja siksi on hienoa, että vuonna 1971  julkaistiin 2LP Live At The Fillmore East. Erityisesti kriitikkojen arvostus tätä upeaa levyä kohtaan on vuosi vuodelta kasvannut. Independet -lehti meni jopa niin pitkälle että väitti levyä kaikkien aikojen parhaaksi rock live-albumiksi!  En tiedä onko tuo jo liioittelua, mutta sanotaan vaikka niin että tuo Allmanien live-levy pääsee kyllä kaikkien aikojen viiden parhaan live-levyn joukkoon.

Harri Huhtanen 2021