DUANE ALLMAN (1946-1971)

Eric Clapton ihastui Duanen soittotyyliin ja otti hänet vuonna 1970 mukaan uuden bändinsä Derek and the Dominoes albumille Layla and Other Assorted Love Songs .

Kun nuorena aloittaa ehtii mukaan moneen. Duane alkoi soittaa kitaraa jo 12-vuotiaana ja hän esiintyi koko 1960-luvun monessakin eri bändiviritelmässä, kunnes hän tajusi että vuonna 1969 kasattu Allman Brothers Band oli se, joka johtaisi hänet menestykseen ja kunniaan. Tosin kunniaa Duane oli saanut jo tätä ennen. Sillä Amerikan kuuluisimmat levytuottajat olivat löytäneet hänet ja niinpä Duane oli jo ennen Allman Brothersia täystyöllistetty sessiomuusikko.  Hän soitti sessiomuusikkona vuosina 1968-1971 muun muassa Wilson Pickettin, Clarence Carterin, Aretha Franklinin, King Curtisin, John Hammondin, Boz Scaggsin, Johnny Jenkinsin, Lulun, Derek and the Dominosien ja lukuisten muiden artistien levyillä. Wikipediasta löytyy yli 50 levyn listaus, mutta fanisivuistoilta löysin listauksen jonka perusteella Duane olisi ollut mukana useammalla sadalla levyllä!  Totuus löytyy varmaan jostain näiden kahden arvion välimaastosta.   

Valitettavasti Duanen varhainen kuolema jätti kesken hänen ainoan sooloalbumiprojektinsa. Muscle Shoalsin Fame -studioiden omistaja Rick Hall oli erityisen ihastunut Duanen soittotyyliin ja ehdotti hänelle sooloalbumin tekemistä. Hän pyysi myös Duanea laulamaan omia kappaleitaan. Tätä hän arasteli samoin kuin Jimi Hendrix aikanaan. An Anthology (1972) -kokoelman tekstivihossa Tony Glover siteeraa Rickin lausuntoja, joissa tämä kertoo että Duanen soololevyä työstettiin tosissaan useamman viikon ajan. Tarkkaa ajankohtaa ei mainita, mutta Anthologylle otettu Duanen laulama ja soittama, komea yli 8 minuutin kestoinen  tulkinta Jack Dupreen kappaleesta Goin’ Down Slow  on äänitetty helmikuussa 1969 ja on hieno näyttö siitä, miten komea tuosta sooloalbumista olisi voinut tulla ellei kohtalo olisi puuttunut peliin 29.10.1971.    

Harri Huhtanen 2021      

THE ALLMAN BROTHERS BAND (1969-2014)

The Allman Brothers oli hieno amerikkalainen  bändi, joka oli jo toiminta-aikanaan (1969-2014) erittäin suosittu ja arvostettu USA:ssa. Myös Euroopassa bändi noteerattiin, mutta jäi täällä ehkä vähemmälle huomiolle kuin kotimaassaan. Bändin uralla mahtuu suuria menestyksiä ja valtavia tragedioita. Suurin tragediosta on varmaan se, että bändin superlahjakas kitaristi Duane Allman kuoli jo bändin uran alkuaikoina  vuonna 1971 eli vain 24-vuotiaana. Ironista on sekin, että Duane oli juuri saanut päätökseen vieroitushoitonsa ja oli raitistuneena menossa ystävänsä luokse moottoripyörällään kun hän törmäsi rekka-autoon 29.lokakuuta 1971. Kosketinsoittimista bändissä vastannut veli, Gregg Allman eli 46 vuotta Duannen kuoleman jälkeen.  Gregg alkoi sairastella 2000-luvulla ja niinpä bändi päätti lopettaa toimintansa vuonna 2014. Gregg kuoli maksasyöpään vuonna 2017 ja nyt kun molemmat Allman -veljekset ovat kuolleet on tärkeää ettei bändi jatka enää alkuperäisellä nimellään.  Bändi teki kuitenkin erityisesti vuosina 1969-1972 niin hienoja biisejä, että varmaan tämä musiikkillinen perintö jatkuu cover-bändien toimesta. Allman Brothers Band oli aikaan vahvimmillaan livenä ja siksi on hienoa, että vuonna 1971  julkaistiin 2LP Live At The Fillmore East. Erityisesti kriitikkojen arvostus tätä upeaa levyä kohtaan on vuosi vuodelta kasvannut. Independet -lehti meni jopa niin pitkälle että väitti levyä kaikkien aikojen parhaaksi rock live-albumiksi!  En tiedä onko tuo jo liioittelua, mutta sanotaan vaikka niin että tuo Allmanien live-levy pääsee kyllä kaikkien aikojen viiden parhaan live-levyn joukkoon.

Harri Huhtanen 2021