Beatles: Abbey Road 50th anniversary edition 2019 !

beatles-abbey-road-50th.jpg

Tavallaan Beatlesien  vuonna 1969 ilmestynyt Abbey Road -albumi oli bändin viimeinen, sillä seuraavana vuonna ilmestynyt virallisesti viimeinen albumi Let It Be äänitettiin aikaisemmin kuin Abbey Road.

Syyskuussa 2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta Abbey Roadin ensimmäisestä julkaisusta ja  sen kunniaksi Apple on taas kasannut mielenkiintoisen juhlapaketin, joka julkaistaan ainakin neljässä eri formaatissa, jotka on lueteltu alla:

  • Deluxe -boksi, jossa on 3 CD:tä, 1 BD-levy (vain audio) sekä iso kirja
  • 3LP:n vinyyliboksi, alkuperäinen levy + 2 LP:tä sessionauhoituksia
  • 2CD:n Deluxe -painos, alkuperäinen levy + 1 CD sessionauhoituksia
  • 1 CD:n painos, jossa alkuperäinen levy uudella 2019 stereo -miksauksella

Emme siis ole saamassa lainkaan kuvamateriaalia sessioista, mutta onneksi Deluxe-boksissa pääpaino on julkaisemattomilla versioilla eli kolmesta CD:stä kaksi sisältää julkaisematonta materiaalia. Virallista biisilistausta ei ole vielä julkaistu, joten alla oleva listaus voi periaatteessa vielä muuttua ja jos näin tapahtuu informoin siitä:

Abbey Road 50th anniversary edition 3CD+Blu-ray super deluxe edition

Disc 1 (CD) : 2019 Stereo Mix

1. Come Together / 2. Something / 3. Maxwell’s Silver Hammer
4. Oh! Darling / 5. Octopus’s Garden / 6. I Want You (She’s So Heavy)
7. Here Comes The Sun / 8. Because / 9. You Never Give Me Your Money
10. Sun King / 11. Mean Mr Mustard / 12. Polythene Pam
13. She Came In Through The Bathroom Window / 14. Golden Slumbers
15. Carry That Weight / 16. The End / 17. Her Majesty

Disc 2 (CD): Sessions

1.     I Want You (She’s So Heavy) (Trident Recording Session & Reduction Mix)
2.     Goodbye (Home Demo)  / 3.     Something (Studio Demo)
4.     The Ballad Of John And Yoko (Take 7) /  5.     Old Brown Shoe (Take 2)
6.     Oh! Darling (Take 4) /  7.     Octopus’s Garden (Take 9)
8.     You Never Give Me Your Money (Take 36) / 9.     Her Majesty (Takes 1-3)
10.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Takes 1-3 / Medley)
11.  Here Comes The Sun (Take 9) / 12.  Maxwell’s Silver Hammer (Take 12)

Disc 3 (CD): Sessions
1.     Come Together (Take 5) / 2. The End (Take 3)
3.     Come And Get It (Studio Demo) / 4.  Sun King (Take 20)
5.     Mean Mr Mustard (Take 20) / 6. Polythene Pam (Take 27)
7.     She Came In Through The Bathroom Window (Take 27)
8.     Because (Take 1 – Instrumental) /  9. The Long One (Trial Edit & Mix – 30 July 1969)
10.  (Medley: You Never Give Me Your Money, Sun King, Mean Mr Mustard, Her Majesty, Polythene Pam, She Came In Through The Bathroom Window, Golden Slumbers, Carry That Weight, The End)
11.  Something (Take 39 – Instrumental – Strings Only)
12.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Take 17 – Instrumental – Strings & Brass Only)

Blu-Ray:

Audio Features: Dolby Atmos,  96kHz/24 bit DTS-HD Master Audio 5.1,
96kHz/24 bit High Res Stereo (2019 Stereo Mix)

Harri Huhtanen 2019

Mainokset

She’s Leaving Home: Turku 28.7.2019

IMG_20190728_191734

Kuinka monta Beatles -cover bändiä on maailmassa? Entä Suomessa? En tiedä, mutta sen tiedän että niitä on paljon, sillä elokuussa 2019 Liverpoolissa on Beatles-festivaalit, jonne on kutsuttu esiintymään noin 70 Beatles-cover bändiä 20 eri maasta.  Yksi mukaan päässeistä bändeistä on loppuvuodesta 2017 perustettu suomalainen She’s Leaving Home. Bändin johtohahmo on kosketinsoittaja Riddo Ridberg, bändin vokalistina on Myyri Ruokolahti, bassoa soittaa  Anton Elmvik ja rumpuja Oliver Tschernij. Bändin kotipaikka on Paraisilla ja toistaiseksi he eivät ole kovin montaa keikkaa vielä tehneet. Bändin settilista koostuu noin 20 Beatles- klassikosta, joukossa muutamia harvemmin 2000-luvulla esitettyjä biisejä, lähinnä Beatlesien uran alkutaipaleelta.

Bändi esiintyi sunnuntai-illalla 28.7.2019 ilmaiskonsertissa Puutorin vessa -nimisen ravintolan terassilla. Yleisöä oli varsin vaatimattomasti eli noin 50 henkeä. Epäselväksi jäi olivatko kaikki heistä edes tulleet varta vasten bändiä kuuntelemaan. Myyri lauloi kauniisti, mutta jotenkin hänen tulkinnassaan jäin kaipaamaan voimakkaampaa tilanteeseen heittäytymistä ja laulujen sisäistämistä. Nyt laulujen tulkinnat kuulostivat jotenkin ulkokohtaisilta. Tietysti myönnän että voi olla kohtuutonta  sanoa näin, koska lähiaikoina olen kuullut livenä Bob Dylanin ja John Fogertyn kaltaisia mestareita, jolloin odotusarvoni voi tästä tahattomasti vääristyä.

Koska bändissä ei ole kitaristia, nousi basisti tässä kokoonpanossa mukavasti esille, useinhan bändin basisti on juuri se jonka mukana oloa on vaikea edes huomata kokonaissoundissa ellei kyseessä sitten ole joku virtuoosi tai musiikki sen laatuista että basson osuus erityisesti siinä korostuu. Kosketinsoittaja Riddo on bändin seniori ja kokenein soittaja, mutta häneltäkin jäin kaipaamaan parempaa heittäytymistä hetkeen ja kappaleisiin. Vain muutamassa kappaleessa hän innostui “irrottelemaan”, mutoin soitto on akateemisen huoliteltua, ei siis sellaista joka saisi yleisön “liekkeihin”.  Oliver hoiti nuoresta iästään huolimatta rummut kohtalaisen varmasti ja pääsi yhdessä kappaleessa jopa esittelemään taitojaan kosketinsoittajana Riddon siirtyessä puolestaan rumpuihin.  Riddon välijuonnot olivat kömpelöitä ja kaikesta huomasi että siltä osin “käsikirjoitus” oli vielä kesken. Yhdessä vaiheessa hän vitsailikin harjoittelevansa juontojaan Liverpoolin tulevaa kymmentä keikkaa varten.

Keikasta jäi ihan hyvä mieli, kuulinhan uudenlaisia sovituksia noin 20:stä Beatles -klassikosta ilmaiseksi. Sikäli en halua sanoa mitään pahaa tästä bändistä. Hienoa että näitä perustetaan nykyään myös Suomeen, vaikka yleisöä ei aina tahdo kaikille tämäntyyppisille bändeille riittää. Sen kuitenkin sanon, että jos tämä bändi haluaa menestyä edes pienessä mittakaavassa on heidän syytä kehittää live-settiään räväkämmäksi, elää enemmän hetkessä ja uskaltaa rohkeammin kehittää näitä uusia sovituksiaan, joista nyt jäi vähän turhan “akteeminen” maku kuulijalle.

Lisätietoja She’s Leaving Home’sta täällä:

https://www.facebook.com/shesleavinghome2017/

Teksti ja kuva: Harri Huhtanen 2019

 

Danny Boyle: Yesterday (2019)

beatlesYesterday2019

Tämän vuoden ehkä merkittävin Beatles -tapaus on ollut ohjaaja Danny Boylen yli 20 miljoonaa dollaria maksaneen Yesterday (2019) -elokuvan julkaisu. Kävin katsomassa elokuvan viime viikolla Turun Finnkinossa. Ainakin Turussa elokuva poistuu kohta ohjelmistosta, koska se oli jo siirretty pikkusaliin, jossa oli alle 100 katsojapaikkaa ja sunnuntain näytöksessä paikalla oli vain noin 20 Beatles-musiikin ystävää. Luulisi että paikalle oli tullut edes osa niistä yli 100 000:sta Helsingin Ed Sheeran -konserttiin matkaavista nuorista, onhan elokuvassa Ed Sheeranilla varsin merkittävä rooli. Koska Yesterday myöhemmin julkaistaan DVD:nä ja BR-levynä niille jotka eivät nyt näitä teatterinäytöksiä ehtineet katsomaan, niin en spoilaa heidän tulevaa elokuvanautintoaan kertomalla tässä koko elokuvan tarinaa, vaan ainoastaan sen osan joka on kerrottu jo Finnkinon esittelytekstissä.

Jack Malik on nuori muusikonalku, joka asuu englantilaisessa pikkukaupungissa ja yrittää epätoivoisesti päästä pinnalla, mutta kukaan ei ole kiinnostunut hänen lauluistaan. Eräänä iltana kun hän ajaa polkupyörällään kotiin, menevät sähköt koko kaupungista ja itse asiassa koko maailmasta 19 sekunnin ajaksi. Jackia lähestyvä bussi törmää häneen ja mies joutuu vakavien vammojen vuoksi pitkäksi aikaa sairaalaan. Toivuttuaan ja päästyään kotiin hän huomaa jotain hyvin merkillistä tapahtuneen. Kun hän ottaa puheeksi jonkun Beatles -kappaleen ei kukaan ymmärrä mistä hän puhuu. Jack ryntää tietokoneelleen tarkistamaan mistä on kysymys ja suureksi hämmästyksekseen huomaa, ettei edes Google löydä enää mitään tietoja Beatleseistä. Bändi ja sen musiikki on mystisesti kadonnut maailmasta!  Jack muistaa kuitenkin suurimman osan Beatles klassikoista ja pystyy myös esittämään niitä uskottavasti ja päättää nousta menestykseen Beatlesien avulla.

Ohjaaja Boyle ja hänen tuottajakaverinsa ostivat Sonylta oikeudet käyttää elokuvassa Beatlesien klassikkokappaleita. Huhujen mukaan he joutuivat maksamaan noista oikeuksista yli 10 miljoonaa dollaria. Jack Malikia näyttelevä Himesh Patel esittää oikeasti elokuvassa kuultavat Beatles -kappaleet ja niistä on myös julkaistu Soundtrack -albumi.   Elokuva ei ole saanut kaikilta arvostelijoilta kehuja, mutta koska elokuvan idea on niin nerokas päätin tarttua härkää sarvista ja olla uskomatta arvostelijoita ja testata henkilökohtaisesti onko elokuvasta mihinkään. Ja kyllä on! Juonen loppuosa on tietenkin sellainen että se on selvästi suunniteltu suurta amerikkalaista yleisöä varten ja varmaan tämä on syy siihen miksi kriitikot eivät antaneet elokuvalle kuin kolme tähteä viidestä. Juonta tärkeämpi ja merkittävämpi on kuitenkin se, että elokuva on erittäin hauska ja osa live-vedoista on täyttä rautaa, erityisesti elokuvateatterissa hyvillä kaiutinsysteemeillä kuultuna. Beatlesien musiikki tulee niissä taas hienosti “lihaksi ja vereksi” ja ymmärtää miksi bändi aikanaan oli niin valtavan suosittu.

Yesterday on nimestään huolimatta vielä aivan uunituore sillä sen maailman ensi-ilta oli 28.kesäkuuta 2019 eli alle kuukausi sitten! Uskon että tämä on elokuva jonka merkitys tulee kasvamaan ajan myötä. Eikä tuo 10 miljoonan tekijänoikeuskorvauskaan ollut loppujen lopuksi kuin “narikkaraha”, sillä tiettävästi elokuva on jo nyt tuottanut lähes 100 miljoonaa dollaria, joista 50 miljoonaa pelkästään USA:n esityksistä.

Harri Huhtanen 2019

Beatlesien viimeisestä keikasta on kulunut 50 vuotta! – osa 3

Ja tässä sitten hyvätasoinen näyte itse substanssista eli siitä musiikista jota Beatles esitti koleana tammikuun lopun päivänä 1969. Tätä videota on katsottu jo yli 205 miljoonaa kertaa eli aika suosittu tämä on ollut. Koko konsertti muuten julkaistaan  virallisena DVD:nä ja Blu-Ray -levynä vuonna 2020 – sitä odotellessa…

Harri Huhtanen 2019

Beatlesien viimeisestä keikasta on kulunut 50 vuotta!

beatlesrooftop

The Beatles lopetti keikkailun vuonna 1966. Vuodet 1967-69 bändi käytti studiotyöskentelyyn, joka tuottikin loistavia tuloksia. Bändi teki parhaat levynsä juuri noina vuosina. Lisäksi Paul McCartney oli palkannut Michael Lindsay-Hoggin tekemään dokumentaarista Beatles-elokuvaa. Osa tätä projektia oli live-esityksen taltiointi.  Mutta missä keikkailun lopettanut bändi sitten esiintyisi? Leikillään joku ehdotti kuvauspaikaksi Saharan autiomaata! Lopulta bändi valitsi yksinkertaisen ja halvan ratkaisun: he tekivät kuvaukset 30.tammikuuta 1969 omistamansa Apple -yhtiön Savile Row 3 -osoitteessa sijaitsevan vuonna 1753 rakennetun talon katolla. Katolta vedettiin piuhat kellariin, jossa George Martin apureineen hoiti keikan äänitysosuuden. Kuvausryhmä asettui bändin ympärille. George Harrison oli kutsunut bändin avuksi kosketinsoittaja Billy Prestonin. Kattokonserttipäivä oli kylmä, kostea ja tuulinen. Keikka kesti vain 42 minuuttia ja bändi soitti yhteensä 7 kappaletta. Kuvausryhmä kuvasi myös ihmisiä kadulla ja lähitaloissa.  Bändi soitti niin lujaa että ihmiset alhaalla kadulla pysähtyivät ihmettelemään mistä oikein oli kyse.  Lopulta paikalle saapui poliisi joka vaati bändiä lopettamaan soiton. Mc Cartney vain innostui tästä, koska hänestä dokumentin kannalta olisi ollut vain hienoa, jos konsertti olisi loppunut siihen että heidät pidätetään.  Beatles oli kuitenkin liian kuuluisa pidätettäväksi ja lopulta poliisit antoivat heidän soittaa seittinsä loppuun.

Tämä erikoinen ja omaperäinen kattokeikka (jota mm. U2 matki eräässä videossaan 20 vuotta myöhemmin) julkaistiin osana elokuvaa vuonna 1970 ja 1980-luvulla VHS-videona, mutta ei sen jälkeen.  Apple omistaa edelleen kuvausryhmän filmit.   Kuluneen 30 vuoden ajan elossa olevat beatlet ovat kieltäytyneet kaikista kattokeikan kuvamateriaalin uudelleenjulkaisu -tarjouksista.  Vuonna 2018 Mc Cartney kuitenkin paljasti New Musical Express –lehden haastattelussa että elokuva julkaistaan remasteroituna vuonna 2020.

Harri Huhtanen 2019

 

 

Beatles: The White Album 2018 – osa 7

Ruoho on monimerkityksellinen asia. Siihen liitetään myös kapinallisuus.

beatlesgrassKoska Beatles oli jo aikanaan erittäin tunnettu bändi ovat myös tiedot heidän äänityksistään säilyneet paremmin kuin monien vähemmän tunnettujen aikalaisbändien.  Vuonna 2018 julkaistu, toistaiseksi laajin (6CD:tä) versio The White Albumista paljastaa sen että bändi teki hurjasti hommia tämän levyn eteen eli äänityksiä tehtiin vuonna 1968 toukokuun lopusta lokakuuhun puoliväliin saakka. Keräsin ja järjestin tiedot virallisella kaksoisalbumilla julkaistuista otoksista aikajärjestykseen.

Äänityspäivä ei suinkaan ole sama kuin päivä, jolloin kappale on sävelletty, sillä  suurimman osan näistä kappaleista bändi oli säveltänyt jo alkuvuodesta Intiassa.  Kolmekymmentä näin  hienoa uutta kappaletta yhdellä albumilla on melkoinen kulttuuripläjäys. George Martin olisikin halunnut julkaista nämä kahdella eri levyllä.  On hienoa että bändi lopulta kuitenkin päätti julkaista kaikki 30 kappaletta yhdellä kertaa. Minusta se vain lisää tämän aikaisemmin hajanaiseksi, eri tyylien ”sekametelisopaksi” luokitellun levyn arvoa. The White Album ei ole teema-albumi, vaan pikemminkin upea näyttö Beatlesien ehtymättömästä diversiteetistä ja ainutlaatuisesta melodian tajusta. Nämä aikaisemmin vähän heppoisina pidetyt ”rallit” ovat 50 vuoden saatossa jalostuneet popmusiikin ehdotonta kärkeä edustaviksi sävelmiksi, joita edelleen tutkitaan ja analysoidaan ja kysytään mikä oli se alkemia, jonka avulla nämä upeat kappaleet aikanaan syntyivät?

The White Albumin kappaleiden äänityspäivät

1968-05-30  Revolution 1 (Lennon)          4:15 D1
1968-05-30  Revolution 9 (Lennon, Harrison, Ono and G. Martin) 8:22  D5
1968-06-05  Don’t Pass Me By (Ringo)  3:51  B6
1968-06-11  Blackbird             (McCartney)   2:18   B3
1968-06-26  Everybody’s Got Something to Hide Except Me and My Monkey
(Lennon)  2:24  C4
1968-06-28  Good Night          (Ringo)               3:13  D6
1968-07-03  Ob-La-Di, Ob-La-Da  (McCartney) 3:08  A4
1968-07-15  Cry Baby Cry (Lennon, with McCartney)            3:02  D4
1968-07-17  Sexy Sadie  (Lennon)                    3:15  C5
1968-07-18  Helter Skelter (McCartney)        4:29  C6
1968-07-25  While My Guitar Gently Weeps  ( Harrison)      4:45   A7
1968-08-09  Mother Nature’s Son  (McCartney)                     2:48   C3
1968-08-13  Yer Blues  (Lennon)                       4:01  C2
1968-08-15  Rocky Raccoon  (McCartney) 3:33   B5
1968-08-20  Wild Honey Pie  (McCartney) 0:52  A5
1968-08-22  Back in the U.S.S.R.                       (McCartney) 2:43 A1
1968-08-28  Dear Prudence  (Lennon) 3:56   A2
1968-09-11  Glass Onion (Lennon) 2:18 A3
1968-09-16  I Will (McCartney)                         1:46  B8
1968-09-18  Birthday  (McCartney with Lennon)                    2:42 C1
1968-09-19  Piggies (Harrison)                           2:04  B4
1968-09-23  Happiness Is a Warm Gun (Lennon)                    2:43  A8
1968-10-01  Honey Pie             (McCartney)   2:41  D2
1968-10-03  Savoy Truffle  (Harrison)             2:54   D3
1968-10-04  Martha My Dear (McCartney) 2:28  B1
1968-10-07  Long, Long, Long  (Harrison)      3:04  C7
1968-10-08  I’m So Tired (Lennon)                 2:03   B2
1968-10-08  The Continuing Story of Bungalow Bill  (Lennon, with Yoko Ono) 3:14 A6
1968-10-09  Why Don’t We Do It in the Road? (McCartney)  1:41  B7
1968-10-13  Julia   (Lennon) 2:54  B9

Harri Huhtanen 2019