Beatles: The White Album 2018 – osa 3

Beatlesstudio1968

En ole koskaan ollut mikään hardcore Beatles -fani, vaikka en ole myöskään koskaan halunnut kiistää bändin suunatonta merkitystä pop/rock-musiikin historiassa. Kun jokin aika sitten tuli tieto, että Beatlesien WHITE ALBUMista ilmestyy hulppea 6CD:n ja 1 BR-levyn boksi, jossa valtaosa esityksistä on aikaisemmin julkaisemattomia, niin pakkohan se oli ostaa, vaikka oli aika kallis. Turun ÄX:stä boksin hakiessani olin aika hämmentynyt, sillä boksi oli mitoiltaan K32cm x L26cm x S3cm ja tämä siis oli sen KIRJAN koko joka oli pakattu laatikkoon. Levyt olivat pienissä taskuissa kirjan etu- ja takansien alla. Kirja painaa 2 kiloa! Eikä se ole mikään pelkkä kuvakirja, vaan siinä on yli 100 sivua kaksipalstaista painavaa tekstiä levyn taustoista ja sisällöstä eli luettavaa riittää todella pitkäksi aikaa. Uuden boksin levyt olen jo kuunnellut ja niissä on upouusi miksaus ja ne kuulostavat uskomattoman hyviltä! Selvästi Beatles edusti aikanaan myös HIFI-tasoista äänittämistä. Tämän boksin myötä innostuin uudestaan Beatlesista! Näillä erinomaisesti säilyneillä nauhoilla bändi vaikuttaa uskomattoman monipuoliselta, rohkeasti kokeilevalta, ajoittain kiivaasti ja vapautuneesti rokkaavalta, hienoissa balladeissa äärimmäisen herkältä, muutamissa kappaleissa aidosti bluestavalta, muutamissa tanssittavan jazzahtavalta…you name it…näillä levyillä on kaikkea laidasta laitaan ja nämä ovat kiihkeästi eläviä ja hengittäviä esityksiä eivätkä mitään arkistopölyn ja ajan haalistamia pastisseja!

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

Beatles: The White Album 2018 – osa 2

Alla vuoden 1968 sessioista julkaistun bootleg-albumin kansikuva

beatles1968bootleg

Lapsuuteni maisemaan kuului The Beatles. Alkuvuosien biisit soivat Suomen radiossa ahkerasti ja muistan hämärästi, että myös A Hard Day’s Night, Help ja Magical Mystery Tour -elokuvat olisi esitetty aika tuoreeltaan Suomen TV:ssä.  Erityisen hyvin muistan vuoden 1967 ensimmäisen globaalin satelliittilähetyksen, jonka pääosassa oli Beatles esittämässä hippiasuissaan All You Need Is Love -biisiä.  Muistan myös kun Porin keskussairaalassa umpilisäke -leikkauksesta toipuessani kuulin ensimmäistä kertaa Suomen radiosta Hey Jude -kappaleen.  Selostaja kertoi innokkaasti miten Beatlesien uusi single oli mennyt lähes kaikissa Euroopan maissa listaykköseksi.

Nyt tämä uusi, hulppea 6CD:n WHITE ALBUM -boksi tuo noita muistoja mieleen. White Album -sessiot olivat siinä mielessä ainutlaatuisia että periaatteessa silloin äänitettiin  myös osa Beatlesien loppuajan tuotannosta (1969-70). Beatles oli näennäisesti kasassa vielä vuodet 1969 ja 1970, mutta riitoja oli jo silloin ja loppu tuli yllättävän nopeasti.   Niinpä on hienoa kuunnella nyt näitä White Album -sessioita 50 vuoden odotuksen jälkeen ja  kuulla noiden loppuaikojen hittien ja vähemmän tunnettujen biisien raakaversioita, jotka tekevät nämä laulut jälleen eläväksi, sillä viralliset versiot on kuultu kuluneiden vuosikymmenien aikana jo kyllästymiseen saakka. Niinpä tämä uusi julkaisu on tärkeä. Se tavallaan tekee Beatlesista uudelleen kokeilevan, arvaamattoman ja rohkean bändin, joka lyhyenä kukoistusaikaan (1965-70) teki jotain aivan ainutlaatuista, sellaista mihin muut eivät pystyneet ja siksi bändin levyjä ja jopa studionauhoja julkaistaan vielä lähes 50 vuotta sen jälkeen kun bändi on jo hajonnut.

Harri Huhtanen 2018 

Beatlesien The White Album Deluxe -boksi ilmestyy marraskuussa 2018 ! – osa 1

beatles1968

Vuonna 1968 ilmestyi monta tärkeää rockalbumia. Ne olivat niin taidokkaita että niistä julkaistaan vielä 50 vuotta ilmestymisensä jälkeen uusia painoksia ja mikä parasta: vähitellen myös alkuperäisiä studionauhoja aletaan saattaa suuren yleisön saataville, tosin edelleen valikoiden, jotta jää sitten jotain julkaistavaa 75. ja 100. vuoden juhlapainoksiin, sillä olkaa varmoja tästä: niitäkin kyllä tulee aikanaan. Esimerkiksi The Beatlesia ei unohdeta koskaan, bändi on jo nyt samassa asemassa kuin Mozart pysyvyydessään. Ei Beatles katoa mihinkään vaikka miten paljon kuluisi aikaa!

”Valkoinen Albumi” on yksi Beatlesien mielenkiintoisempia levyjä. Siitä voisi kirjoittaa pitkään, mutta ehkäpä näin aluksi lukijoille riittää se, että listaan tähän mitä kaikkia ”herkkuja” muutaman viikon kuluttua kuluttajan saataville on tarjolla hyvin varustetuissa suomalaisissa levykaupoissa!

Super Deluxe [6CD+1Blu-ray set / digital audio collection]

CD 1: The BEATLES (‘White Album’) 2018 Stereo Mix (17 kappaletta)
Back in the U.S.S.R. / Dear Prudence / Glass Onion / Ob-La-Di, Ob-La-Da
Wild Honey Pie / The Continuing Story of Bungalow Bill
While My Guitar Gently Weeps / Happiness is a Warm Gun
Martha My Dear / I’m so tired / Blackbird / Piggies / Rocky Raccoon
Don’t Pass Me By / Why don’t we do it in the road? / I Will / Julia

CD 2: The BEATLES (‘White Album’) 2018 Stereo Mix (13 kappaletta)
Birthday / Yer Blues / Mother Nature’s Son
Everybody’s Got Something to Hide Except Me and My Monkey
Sexy Sadie / Helter Skelter / Long, Long, Long
Revolution I / Honey Pie / Savoy Truffle / Cry Baby Cry
Revolution 9 / Good Night

CD 3: Esher Demos (27 kappaletta)
Back in the U.S.S.R. / Dear Prudence / Glass Onion / Ob-La-Di, Ob-La-Da
The Continuing Story of Bungalow Bill / While My Guitar Gently Weeps
Happiness is a Warm Gun / I’m so tired / Blackbird / Piggies / Rocky Raccoon
Julia / Yer Blues / Mother Nature’s Son / Everybody’s Got Something to Hide Except Me and My Monkey / Sexy Sadie / Revolution / Honey Pie / Cry Baby Cry
Sour Milk Sea / Junk / Child of Nature / Circles / Mean Mr. Mustard
Polythene Pam / Not Guilty / What’s the New Mary Jane

CD 4: Sessions (14 kappaletta)
Revolution I (Take 18) / A Beginning (Take 4) / Don’t Pass Me By (Take 7)
Blackbird (Take 28) / Everybody’s Got Something to Hide
Except Me and My Monkey (Unnumbered rehearsal)  /
Good Night (Unnumbered rehearsal)/
Good Night (Take 10 with a guitar part from Take 5) /
Good Night (Take 22) /
Ob-La-Di, Ob-La-Da (Take 3) /
Revolution (Unnumbered rehearsal) /
Revolution (Take 14 – Instrumental backing track) /
Cry Baby Cry (Unnumbered rehearsal) /
Helter Skelter (First version – Take 2)

CD 5: Sessions (16 kappaletta)
Sexy Sadie (Take 3) / While My Guitar Gently Weeps (Acoustic version – Take 2)
Hey Jude (Take 1) / St. Louis Blues (Studio jam)
Not Guilty (Take 102) / Mother Nature’s Son (Take 15)
Yer Blues (Take 5 with guide vocal) / What’s the New Mary Jane (Take 1)
Rocky Raccoon (Take 8) / Back in the U.S.S.R. (Take 5 – Instrumental backing track)
Dear Prudence (Vocal, guitar & drums) / Let It Be (Unnumbered rehearsal)
While My Guitar Gently Weeps (Third version – Take 27)
(You’re so Square) Baby, I Don’t Care (Studio jam) /
Helter Skelter (2nd version – Take 17) / Glass Onion (Take 10)

CD 6: Sessions (20 kappaletta)
I Will (Take 13) / Blue Moon (Studio jam)
I Will (Take 29) / Step Inside Love (Studio jam)
Los Paranoias (Studio jam) / Can You Take Me Back? (Take 1)
Birthday (Take 2 – Instrumental backing track) /
Piggies (Take 12 – Instrumental backing track) /
Happiness is a Warm Gun (Take 19) / Honey Pie (Instrumental backing track) /
Savoy Truffle (Instrumental backing track) /
Martha My Dear (Without brass and strings ) / Long, Long, Long (Take 44)
I’m so tired (Take 7) / I’m so tired (Take 14)
The Continuing Story of Bungalow Bill (Take 2) /
Why don’t we do it in the road? (Take 5) / Julia (Two rehearsals)
The Inner Light (Take 6 – Instrumental backing track)
Lady Madonna (Take 2 – Piano and drums) / Lady Madonna (Backing vocals from take 3) /Across the Universe (Take 6)

Blu-ray: The BEATLES (‘White Album’)
Audio Features:
PCM Stereo (2018 Stereo Mix)
DTS-HD Master Audio 5.1 (2018)
Dolby True HD 5.1 (2018)
Mono (2018 Direct Transfer of ‘The White Album’ Original Mono Mix)

Harri Huhtanen 2018

Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band 50v! Juhlajulkaisu ilmestyy 26.5.2017!

The Beatlesien yksi kaikkein tunnetuimpia albumeja on vuonna 1967 ilmestynyt Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Tänä vuonna albumi täyttää siis 50 vuotta ja juhlan kunniaksi Beatlesit julkaisevat levystä uudet juhlapainokset. 26. toukokuuta 2017 ilmestyy mm.  kahden cd:n/vinyylin Deluxe-versiot sekä hulppea Super Deluxe -boksi, joka käsittää neljä CD:tä, DVD:n ja Blu-Rayn. Mukana on levy stereona sekä monona, ennen levyä julkaistuja singlejä kuten Strawberry Fields Forever ja Penny Lane, kaikki studio-otot levyn kappaleista sekä videomateriaalia kuten ennen julkaisematon The Making of vuodelta 1992 ja 144-sivuinen kirja. Pakettiin sisältyy siis yhteensä 34 kappaleen verran aiemmin julkaisematonta materiaalia.

Juhlajulkaisun uudesta stereomiksauksesta vastaavat Beatlesin edesmenneen luottotuottaja George Martinin poika Giles Martin yhdessä Sam Okellin kanssa.

20170406hh

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa?

beatles-1966c

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa? Tätä kysymystä aloin pohtia joitain kuukausia sitten ja ajattelin etsiä ratkaisua kuuntelemalla vuosien /vuosikymmenien tauon jälkeen uudestaan KAIKKI Beatlesien studiolevyt.

Beatles oli kiistatta yksi 1960-luvun suurimmista ILMIÖISTÄ. Nykypäivänä on vaikea tajuta, miten oli mahdollista että yksi bändi sai niin lyhyessä ajassa niin massiivisen maailmanlaajuisen huomion osakseen. Minäkin kuuntelin hartaana 1960-luvulla Beatlesia radiosta, luin heistä kertovia juttuja lehdistä ja katselin TV:stä uutisdokumentteja. 1960-luvulla media seurasi tunnollisesti ja suurennuslasilla jokaista bändin uran vaihetta.

Entä levyt? Vaikka on aivan selvää, että ilmiönä Beatlesit olivat huippuvuosinaan maailman johtava bändi, niin nyt, 40 vuotta myöhemmin, on aiheellista kysyä minkä arvoista oli se musiikki jota he tekivät?  Miten paljon heidän musiikkiaan listojen kärkeen siivittivät trendihype ja puhdas teinihysteria?

beatleslastHankin koko Beatlesien tuotannon vinyyleinä vasta aivan viime tingassa eli 1980-luvulla, jolloin noita vinyylejä sai vielä järjelliseen hintaan. Beatles-kuunteluni intensiivisin jakso ajoittuu juuri noihin vuosiin. Sen jälkeen nuo vinyylit ovat lähinnä keränneet pölyä levyhyllyssäni ja vanhenneet arvokkaasti. Auditiiviset muistikuvani noista albumeista olivat ennen tätä vuoden 2007 kuuntelumaratonia sellaisia, että levyillä oli kyllä monia maagisia hetkiä, mutta kokonaisuutena Beatlesien albumit olivat monessa tapauksessa varsin epätasaisia ja hajanaisia. Kuunneltuani nyt uudestaan parin kuukauden ajan Beatlesien studiolevyjä jakaisin bändin tuotannon kahteen jaksoon.

Ensimmäinen jakso (1962-64) on sovinnaisten rakkauslaulujen, nopeasti kasaan kyhättyjen laulukokoelmien ja itsesensuurin aikaa. 1960-luvun alussa Hampurissa viikkokausia ryypänneelle ja rellestäneelle rähjäistä rock’n’rollia soittavalle nahkatakkeihin pukeutuvalle bändille muutos siloitelluksi, prässättyihin pukuihin sonnustautuneeksi teinipop-bändiksi oli kyllä aika raju. En tiedä, miten he sopeutuivat siihen. Tosin kun levyt menivät kerta toisensa jälkeen listojen kärkeen ja riihikuivaa tunki sisään kaikista ovista ja ikkunoista enemmän kuin taloon mahtui, niin ehkä se hieman lievitti taiteilijoiden tukahdetun luomistuskan aiheuttamaa ahdistusta – mikäli nuo nuoret miehet sellaista edes kokivatkaan. Mainitsin sanan itsesensuuri siksi, etten tänä päivänäkään tiedä pakotettiinko,ohjattiinko vai ohjautuiko alkuaikojen Beatles siihen ahtaaseen pop -rakkauslaulujen formaattiin, josta he vapautuivat vasta kun lopettivat keikkailun ja keskittyivät ihan tosissaan siihen mitä ja milloin levyttivät. Alkuaikoinahan Beatles-levyjä julkaistiin esim. Amerikassa tahtia kolme levyä per vuosi! Levyjen teemoilla, rakenteilla tai sisällöllä ei tuntunut olevan paljon väliä kunhan saatiin uusi tuote markkinoille heti kun vanha vähänkin notkahti listalla alaspäin.

Toisella jaksolla (1965-70) Beatles sananmukaisesti puhkesi kukkaan. Ehkä muutokseen vaikutti ajan yleinen henki (hipit ja psykedeelinen musiikki) tai ehkä John Lennon ohjasi bändin vapaammille vesille. Muutos bändin musiikissa oli raju. Itse musiikkiin ammennettiin vaikutteita jopa intialaisesta kulttuurista, teemat monipuolistuivat, laulut monimutkaistuivat ja kolmen minuutin pop-kaava hylättiin . Kokeiluista tuli päivän sana. Jokainen uusi Beatles levy oli erilainen. Beatlesien musiikkiin tuli uudenlaista jännitettä, syvällisyyttä ja rohkeutta. Joissain tapauksissa kokeilut menivät metsään, mutta toisinaan taas syntyi maagisia lauluja, sellaisia joita ei ole vieläkään ylitetty.

On valitettavaa, ettei kolmatta jaksoa koskaan tullut. John Lennonin ja Paul McCartneyn 1970-luvun levyt osoittavat, että Beatleseilla olisi musiikillisesti ollut vielä paljon annettavana maailmalle. John Lennonin murha 1980 ja  George Harrisonin kuolema 2000-luvun alussa romuttivat lopullisesti miljoonien musiikinharrastajien haaveet siitä, että bändi vielä joskus palaisi yhteen.

Harri Huhtanen 2007

Miten Beatlesit muuttuivat?

beatles-for-saleOn todella hämmentävää kuunnella BEATLES FOR SALE (1964) ja SGT. PEPPER’S LONELY HEARTS CLUB BAND (1967) levyjä peräkkäin ja rinnakkain. Koska Pepper’s ilmestyi muistaakseni kesällä 1967 ja For Sale jolulukuussa 1964, on näiden levyjen välinen julkaisuväli vain 2,5 vuotta ja kuitenkin musiikillis-filosofinen ero on useita tuhansia valovuosia! Enpä muista montaa tapausta kevyen musiikin historiasta, jossa bändi on niin lyhyessä ajassa uudistanut musiikillista ilmaisuaan niin rajusti.

Kun For Salella huokaillaan biisi biisin perään menetetyn tyttökaverin perään on Pepperillä lauluja huumeista, sodasta ja itsemurhasta!  Kun For Salella äänitykset on hoidettu viimeisen päälle huolellisesti ja perinteisesti on Pepperillä käytety säröä, limittereitä, kompressointia ja ekvalisointia tehokeinona. Mikrofoneja on Pepperillä sijoiteltu mitä oudompiin paikkoihin, instrumenttien nopeutta on teknisesti muuteltu, nauhoja pilkottu ja palasia järjstelty randomisti uudelleen.

the-beatles-sgt-peppers-lonely-hearts-club-band3Entä loputulos? Onko Pepper parempi levy kuin For Sale?  Pepper on kiistämättä tunnetumpi ja rockhistorian kirjoissa merkittävämpi levy, mutta onko se MUSIIKILLISESTI parempi? Tämä ei ole provokaatiota, vaan syvällinen kysymys, jonka heitän tänne Winterludeen kuunneltuani muutaman päivän näitä kahta levyä rinnakkain. Tämä on myös elävä esimerkki siitä miksi Beatles -levyjen arvostelu tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta tehtävältä. Välillä tuntuu ettei ole mitään oikeaa kiintopistettä mihin tarttua.

Minusta bändi on erittäin hyvä For Salen rock’n’roll renkutuksissa, niitä jaksaa kuunnella loputtomiin, koska niistä kuulee sen raa’an energian, joka ilmeisesti kumpuaa siitä vankasta keikkakokemuksesta, jonka bändi hankki Hampurin-vuosinaan. Myös For Salen ”Voi,voi miksi rakkaani jätti minut”-balladit ovat varsin kauniita ja erityisen herkkiä. Niissä on sellaista alkuaikojen Beatles-magiaa, joka teki heistä niin äärettömän suosittuja Euroopassa ja Amerikassa.

Minusta tuntuu, että Pepperin kaltainen ajoittain vähän ”sekopäinenkin” kokeilu ei olisi ollut mahdollinen ellei Beatles olisi ollut jo valmiiksi niin suosittu. Yllättävää, etteivät Lennonin ajoittain synkätkin tekstit karkoittaneet suurta yleisöä, vaan tämä erilainen ja rankempi Beatleskin otettiin avosylin vastaan, sillä Pepper oli vuoden odotetuimpia ja suosituimpia levyjä, jota tuolloin – ja monissa piireissä edelleenkin – pidettiin vuoden merkittävämpänä julkaisuna.

Harri Huhtanen 2011

 

Fiona Proctor: BEATLES BIGGEST SECRETS (2004)

a19d37b35e22b60d4573be875d043877

Fiona Proctor julkaisi tämän Beatles -dokumentin alunperin Englannin TV:ssä vuonna  2004, Suomessa MTV3 esitti sen loppuvuodesta 2005 ja lopulta 2007 dokumentit julkaistiin DVD:nä USA:ssa. Dokumentti on herättänyt monenlaisia tunteita puolesta ja vastaan. Ainoa mitä tässä yhteydessä haluan todeta on että dokumentin otsikko on äärimmäisen MYYVÄ. Miten pitkälle pelkällä otsikolla pääsee onkin siten jo ihan toinen juttu.  Alla se mitä kirjoitin dokumentista loppuvuodesta 2005:

Eilen illalla tuli aika ”törkyinen” dokumentti Beatleseista. Joku voisi sanoa, ettei ohjelmalla ollut mitään tekemistä Beatlesien musiikin kanssa ja näinhän se on, MUTTA minusta dokumentti oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen SIKSI että siinä oli löydetty kokonaan uusi näkökulma bändiin. Totta kai tällaisten ohjelmien suosio perustuu ihmisten yleiseen tirkistelyn-haluun, mutta minusta tämä ”törky”-dokkari pärjää erittäin hyvin kiltimmille Beatles-dokumenteille siksi, että siinä on niin paljon TOTTA. Yritän tässä tiivistää pitkän dokumentin sanoman muutamalla lauseella.  Dokumentti pyrkii ensi sijaisesti osoittamaan, että pohjimmiltaan Beatlesit olivat paheellisia rokkareita ja että puvut, siisti olemus ja kiltit vitsit ja hassuttelu olivat vain managerin luomusta ja hallittu markkinointikikka, jotta suuremmat kuluttajajoukot saatiin hyväksymään bändi.
Toiseksi dokumentti pyrkii todistamaan, että ainakin Paul ja John olivat melkoisia seksihurjastelijoita, jotka vielä avioliitossakin lentelivät kukasta kukkaan. Ohjelman mukaan John oli lisäksi biseksuaali eli miehetkin kelpasivat kumppaneiksi (jokohan ohjelman tekijät ovat saaneet Yoko Onon lakimieheltä tulenkatkuisen haastekirjeen?).
Eli dokumentti maalaa täysin toisenlaisen kuvan bändistä kuin aikaisemmat ”viralliset”, kiltit dokumentit. Totuus löytyy varmaan jostain puolitiestä.  Ai niin, dokumentti kumosi myös myytin siitä, että Dylan olisi ensimmäisenä esitellyt huumeet bändille 1964. Todellisuudessa eräs beatnik-runoilija tarjosi pojille huumeita jo vuonna 1960 ja kuulemma hyvin ne heille kelpasivat!

Harri Huhtanen 2005