The Beatles: The Singles Collection (2019)

Beatlesit olivat erittäin tuotteliaita 1960-luvulla. Aktiiviuransa aikana he julkaisivat 12 studioalbumia, 13 EP:tä ja 22 singleä. Kaikki 7” UK-singlet julkaistiin ensimmäistä kertaa yhdessä boksissa vuonna 1976. 7” EP:t koottiin yhteen boksiin loppuvuodesta 1981 ja vuotta myöhemmin ilmestyi toisen kerran boksi joka sisälsi kaikki Beatlesien  7” singlet. Kymmenen vuotta myöhemmin nämä boksit julkaistiin CD-versioina. Yksittäisistä Beatles -singleistä julkaistiin uusintapainoksia vuosittain aina vuoteen 1990 saakka. 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä uusintajulkaisiujen tahti hiipui, mutta kiihtyi taas 2010-luvulla. Nyt Apple on päättynyt julkaista Beatlesien kaikki singlet jo kolmannen kerran boksina, joka tulee kauppoihin 22.marraskuuta 2019. Sen lisäksi että tämä boksi on kallis, on sen sisältö ehkä mielenkiintoisempi kuin kahden aikaisemman boksin. Uudessa boksissa on mukana peräti 40-sivuinen esittelykirjanen ja lisäksi nyt singlejen kannet on kerätty ympäri maailmaa mikä tekee kokoelmasta aikaisempia kokoelmia kansainvälisemmän. Alla linkki aika uskomattomaan sivustoon, johon on kerätty tiedot yli 3000:sta Beatlesien singlejulkaisusta 78:sta eri maailman maasta !

http://www.45cat.com/artist/the-beatles/4

(sivustolta löytyy mm. kaikki 37 erilaista Beatles -singleä, jotka Suomessa aikanaan julkaistiin)

Uuden Beatles -singleboksin sisältö on seuraava:

thebeatlessinglecollection2019.jpg

The Beatles: The Singles Collection

Suluissa ko. singlen kansien alkuperäinen julkaisumaa

1962 [USA]  
Love Me Do /  P. S. I Love You

1963 [Italia]  
Please Please Me / Ask Me Why

1963 [Norja]
From Me To You / Thank You Girl

1963 [Kreikka]
She Loves You / I’ll Get You

1963 [Chile]
I Want To Hold Your Hand / This Boy

1964 [Itävalta]
Can’t Buy Me Love /You Can’t Do That

1964 [Hollanti]
A Hard Day’s Night  / Things We Said Today

1964 [Ruotsi]
I Feel Fine / She’s A Woman

1965 [Espanja]
Ticket To Ride  / Yes It Is

1965 [Belgia]
Help! /I’m Down

1965 [kaksi A-puolta / Ranska]
We Can Work It Out  / Day Tripper

1966 [Turkki]
Paperback Writer / Rain

1966 [kaksi A-puolta/ Argentiina]
Eleanor Rigby / Yellow Submarine

1967 [kaksi A-puolta / Australia]
Strawberry Fields Forever / Penny Lane

1967 [Länsi-Sakasa]
All You Need Is Love / Baby, You’re A Rich Man

1967 [Meksiko]
Hello, Goodbye / I Am The Walrus

1968 [Japani]
Lady Madonna / The Inner Light

1968 [Etelä-Afrikka]
Hey Jude / Revolution

1969 [Tanska]
Get Back / Don’t Let Me Down

1969 [Portugali]
The Ballad Of John And Yoko / Old Brown Shoe

1969 [Israel]
Something / Come Together

1970 [UK]
Let It Be / You Know My Name (Look Up The Number)

1995 / 1996 [kaksi A-puolta / kansitaide sama ympäri maailmaa]
Free As A Bird [1995] / Real Love [1996]

Tietolähde: Apple Corps Ltd./Capitol

Harri Huhtanen 2019

She’s Leaving Home: Turku 28.7.2019

IMG_20190728_191734

Kuinka monta Beatles -cover bändiä on maailmassa? Entä Suomessa? En tiedä, mutta sen tiedän että niitä on paljon, sillä elokuussa 2019 Liverpoolissa on Beatles-festivaalit, jonne on kutsuttu esiintymään noin 70 Beatles-cover bändiä 20 eri maasta.  Yksi mukaan päässeistä bändeistä on loppuvuodesta 2017 perustettu suomalainen She’s Leaving Home. Bändin johtohahmo on kosketinsoittaja Riddo Ridberg, bändin vokalistina on Myyri Ruokolahti, bassoa soittaa  Anton Elmvik ja rumpuja Oliver Tschernij. Bändin kotipaikka on Paraisilla ja toistaiseksi he eivät ole kovin montaa keikkaa vielä tehneet. Bändin settilista koostuu noin 20 Beatles- klassikosta, joukossa muutamia harvemmin 2000-luvulla esitettyjä biisejä, lähinnä Beatlesien uran alkutaipaleelta.

Bändi esiintyi sunnuntai-illalla 28.7.2019 ilmaiskonsertissa Puutorin vessa -nimisen ravintolan terassilla. Yleisöä oli varsin vaatimattomasti eli noin 50 henkeä. Epäselväksi jäi olivatko kaikki heistä edes tulleet varta vasten bändiä kuuntelemaan. Myyri lauloi kauniisti, mutta jotenkin hänen tulkinnassaan jäin kaipaamaan voimakkaampaa tilanteeseen heittäytymistä ja laulujen sisäistämistä. Nyt laulujen tulkinnat kuulostivat jotenkin ulkokohtaisilta. Tietysti myönnän että voi olla kohtuutonta  sanoa näin, koska lähiaikoina olen kuullut livenä Bob Dylanin ja John Fogertyn kaltaisia mestareita, jolloin odotusarvoni voi tästä tahattomasti vääristyä.

Koska bändissä ei ole kitaristia, nousi basisti tässä kokoonpanossa mukavasti esille, useinhan bändin basisti on juuri se jonka mukana oloa on vaikea edes huomata kokonaissoundissa ellei kyseessä sitten ole joku virtuoosi tai musiikki sen laatuista että basson osuus erityisesti siinä korostuu. Kosketinsoittaja Riddo on bändin seniori ja kokenein soittaja, mutta häneltäkin jäin kaipaamaan parempaa heittäytymistä hetkeen ja kappaleisiin. Vain muutamassa kappaleessa hän innostui “irrottelemaan”, mutoin soitto on akateemisen huoliteltua, ei siis sellaista joka saisi yleisön “liekkeihin”.  Oliver hoiti nuoresta iästään huolimatta rummut kohtalaisen varmasti ja pääsi yhdessä kappaleessa jopa esittelemään taitojaan kosketinsoittajana Riddon siirtyessä puolestaan rumpuihin.  Riddon välijuonnot olivat kömpelöitä ja kaikesta huomasi että siltä osin “käsikirjoitus” oli vielä kesken. Yhdessä vaiheessa hän vitsailikin harjoittelevansa juontojaan Liverpoolin tulevaa kymmentä keikkaa varten.

Keikasta jäi ihan hyvä mieli, kuulinhan uudenlaisia sovituksia noin 20:stä Beatles -klassikosta ilmaiseksi. Sikäli en halua sanoa mitään pahaa tästä bändistä. Hienoa että näitä perustetaan nykyään myös Suomeen, vaikka yleisöä ei aina tahdo kaikille tämäntyyppisille bändeille riittää. Sen kuitenkin sanon, että jos tämä bändi haluaa menestyä edes pienessä mittakaavassa on heidän syytä kehittää live-settiään räväkämmäksi, elää enemmän hetkessä ja uskaltaa rohkeammin kehittää näitä uusia sovituksiaan, joista nyt jäi vähän turhan “akteeminen” maku kuulijalle.

Lisätietoja She’s Leaving Home’sta täällä:

https://www.facebook.com/shesleavinghome2017/

Teksti ja kuva: Harri Huhtanen 2019

 

Danny Boyle: Yesterday (2019)

beatlesYesterday2019

Tämän vuoden ehkä merkittävin Beatles -tapaus on ollut ohjaaja Danny Boylen yli 20 miljoonaa dollaria maksaneen Yesterday (2019) -elokuvan julkaisu. Kävin katsomassa elokuvan viime viikolla Turun Finnkinossa. Ainakin Turussa elokuva poistuu kohta ohjelmistosta, koska se oli jo siirretty pikkusaliin, jossa oli alle 100 katsojapaikkaa ja sunnuntain näytöksessä paikalla oli vain noin 20 Beatles-musiikin ystävää. Luulisi että paikalle oli tullut edes osa niistä yli 100 000:sta Helsingin Ed Sheeran -konserttiin matkaavista nuorista, onhan elokuvassa Ed Sheeranilla varsin merkittävä rooli. Koska Yesterday myöhemmin julkaistaan DVD:nä ja BR-levynä niille jotka eivät nyt näitä teatterinäytöksiä ehtineet katsomaan, niin en spoilaa heidän tulevaa elokuvanautintoaan kertomalla tässä koko elokuvan tarinaa, vaan ainoastaan sen osan joka on kerrottu jo Finnkinon esittelytekstissä.

Jack Malik on nuori muusikonalku, joka asuu englantilaisessa pikkukaupungissa ja yrittää epätoivoisesti päästä pinnalla, mutta kukaan ei ole kiinnostunut hänen lauluistaan. Eräänä iltana kun hän ajaa polkupyörällään kotiin, menevät sähköt koko kaupungista ja itse asiassa koko maailmasta 19 sekunnin ajaksi. Jackia lähestyvä bussi törmää häneen ja mies joutuu vakavien vammojen vuoksi pitkäksi aikaa sairaalaan. Toivuttuaan ja päästyään kotiin hän huomaa jotain hyvin merkillistä tapahtuneen. Kun hän ottaa puheeksi jonkun Beatles -kappaleen ei kukaan ymmärrä mistä hän puhuu. Jack ryntää tietokoneelleen tarkistamaan mistä on kysymys ja suureksi hämmästyksekseen huomaa, ettei edes Google löydä enää mitään tietoja Beatleseistä. Bändi ja sen musiikki on mystisesti kadonnut maailmasta!  Jack muistaa kuitenkin suurimman osan Beatles klassikoista ja pystyy myös esittämään niitä uskottavasti ja päättää nousta menestykseen Beatlesien avulla.

Ohjaaja Boyle ja hänen tuottajakaverinsa ostivat Sonylta oikeudet käyttää elokuvassa Beatlesien klassikkokappaleita. Huhujen mukaan he joutuivat maksamaan noista oikeuksista yli 10 miljoonaa dollaria. Jack Malikia näyttelevä Himesh Patel esittää oikeasti elokuvassa kuultavat Beatles -kappaleet ja niistä on myös julkaistu Soundtrack -albumi.   Elokuva ei ole saanut kaikilta arvostelijoilta kehuja, mutta koska elokuvan idea on niin nerokas päätin tarttua härkää sarvista ja olla uskomatta arvostelijoita ja testata henkilökohtaisesti onko elokuvasta mihinkään. Ja kyllä on! Juonen loppuosa on tietenkin sellainen että se on selvästi suunniteltu suurta amerikkalaista yleisöä varten ja varmaan tämä on syy siihen miksi kriitikot eivät antaneet elokuvalle kuin kolme tähteä viidestä. Juonta tärkeämpi ja merkittävämpi on kuitenkin se, että elokuva on erittäin hauska ja osa live-vedoista on täyttä rautaa, erityisesti elokuvateatterissa hyvillä kaiutinsysteemeillä kuultuna. Beatlesien musiikki tulee niissä taas hienosti “lihaksi ja vereksi” ja ymmärtää miksi bändi aikanaan oli niin valtavan suosittu.

Yesterday on nimestään huolimatta vielä aivan uunituore sillä sen maailman ensi-ilta oli 28.kesäkuuta 2019 eli alle kuukausi sitten! Uskon että tämä on elokuva jonka merkitys tulee kasvamaan ajan myötä. Eikä tuo 10 miljoonan tekijänoikeuskorvauskaan ollut loppujen lopuksi kuin “narikkaraha”, sillä tiettävästi elokuva on jo nyt tuottanut lähes 100 miljoonaa dollaria, joista 50 miljoonaa pelkästään USA:n esityksistä.

Harri Huhtanen 2019

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa?

beatles-1966c

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa? Tätä kysymystä aloin pohtia joitain kuukausia sitten ja ajattelin etsiä ratkaisua kuuntelemalla vuosien /vuosikymmenien tauon jälkeen uudestaan KAIKKI Beatlesien studiolevyt.

Beatles oli kiistatta yksi 1960-luvun suurimmista ILMIÖISTÄ. Nykypäivänä on vaikea tajuta, miten oli mahdollista että yksi bändi sai niin lyhyessä ajassa niin massiivisen maailmanlaajuisen huomion osakseen. Minäkin kuuntelin hartaana 1960-luvulla Beatlesia radiosta, luin heistä kertovia juttuja lehdistä ja katselin TV:stä uutisdokumentteja. 1960-luvulla media seurasi tunnollisesti ja suurennuslasilla jokaista bändin uran vaihetta.

Entä levyt? Vaikka on aivan selvää, että ilmiönä Beatlesit olivat huippuvuosinaan maailman johtava bändi, niin nyt, 40 vuotta myöhemmin, on aiheellista kysyä minkä arvoista oli se musiikki jota he tekivät?  Miten paljon heidän musiikkiaan listojen kärkeen siivittivät trendihype ja puhdas teinihysteria?

beatleslastHankin koko Beatlesien tuotannon vinyyleinä vasta aivan viime tingassa eli 1980-luvulla, jolloin noita vinyylejä sai vielä järjelliseen hintaan. Beatles-kuunteluni intensiivisin jakso ajoittuu juuri noihin vuosiin. Sen jälkeen nuo vinyylit ovat lähinnä keränneet pölyä levyhyllyssäni ja vanhenneet arvokkaasti. Auditiiviset muistikuvani noista albumeista olivat ennen tätä vuoden 2007 kuuntelumaratonia sellaisia, että levyillä oli kyllä monia maagisia hetkiä, mutta kokonaisuutena Beatlesien albumit olivat monessa tapauksessa varsin epätasaisia ja hajanaisia. Kuunneltuani nyt uudestaan parin kuukauden ajan Beatlesien studiolevyjä jakaisin bändin tuotannon kahteen jaksoon.

Ensimmäinen jakso (1962-64) on sovinnaisten rakkauslaulujen, nopeasti kasaan kyhättyjen laulukokoelmien ja itsesensuurin aikaa. 1960-luvun alussa Hampurissa viikkokausia ryypänneelle ja rellestäneelle rähjäistä rock’n’rollia soittavalle nahkatakkeihin pukeutuvalle bändille muutos siloitelluksi, prässättyihin pukuihin sonnustautuneeksi teinipop-bändiksi oli kyllä aika raju. En tiedä, miten he sopeutuivat siihen. Tosin kun levyt menivät kerta toisensa jälkeen listojen kärkeen ja riihikuivaa tunki sisään kaikista ovista ja ikkunoista enemmän kuin taloon mahtui, niin ehkä se hieman lievitti taiteilijoiden tukahdetun luomistuskan aiheuttamaa ahdistusta – mikäli nuo nuoret miehet sellaista edes kokivatkaan. Mainitsin sanan itsesensuuri siksi, etten tänä päivänäkään tiedä pakotettiinko,ohjattiinko vai ohjautuiko alkuaikojen Beatles siihen ahtaaseen pop -rakkauslaulujen formaattiin, josta he vapautuivat vasta kun lopettivat keikkailun ja keskittyivät ihan tosissaan siihen mitä ja milloin levyttivät. Alkuaikoinahan Beatles-levyjä julkaistiin esim. Amerikassa tahtia kolme levyä per vuosi! Levyjen teemoilla, rakenteilla tai sisällöllä ei tuntunut olevan paljon väliä kunhan saatiin uusi tuote markkinoille heti kun vanha vähänkin notkahti listalla alaspäin.

Toisella jaksolla (1965-70) Beatles sananmukaisesti puhkesi kukkaan. Ehkä muutokseen vaikutti ajan yleinen henki (hipit ja psykedeelinen musiikki) tai ehkä John Lennon ohjasi bändin vapaammille vesille. Muutos bändin musiikissa oli raju. Itse musiikkiin ammennettiin vaikutteita jopa intialaisesta kulttuurista, teemat monipuolistuivat, laulut monimutkaistuivat ja kolmen minuutin pop-kaava hylättiin . Kokeiluista tuli päivän sana. Jokainen uusi Beatles levy oli erilainen. Beatlesien musiikkiin tuli uudenlaista jännitettä, syvällisyyttä ja rohkeutta. Joissain tapauksissa kokeilut menivät metsään, mutta toisinaan taas syntyi maagisia lauluja, sellaisia joita ei ole vieläkään ylitetty.

On valitettavaa, ettei kolmatta jaksoa koskaan tullut. John Lennonin ja Paul McCartneyn 1970-luvun levyt osoittavat, että Beatleseilla olisi musiikillisesti ollut vielä paljon annettavana maailmalle. John Lennonin murha 1980 ja  George Harrisonin kuolema 2000-luvun alussa romuttivat lopullisesti miljoonien musiikinharrastajien haaveet siitä, että bändi vielä joskus palaisi yhteen.

Harri Huhtanen 2007

Miten Beatlesit muuttuivat?

beatles-for-saleOn todella hämmentävää kuunnella BEATLES FOR SALE (1964) ja SGT. PEPPER’S LONELY HEARTS CLUB BAND (1967) levyjä peräkkäin ja rinnakkain. Koska Pepper’s ilmestyi muistaakseni kesällä 1967 ja For Sale jolulukuussa 1964, on näiden levyjen välinen julkaisuväli vain 2,5 vuotta ja kuitenkin musiikillis-filosofinen ero on useita tuhansia valovuosia! Enpä muista montaa tapausta kevyen musiikin historiasta, jossa bändi on niin lyhyessä ajassa uudistanut musiikillista ilmaisuaan niin rajusti.

Kun For Salella huokaillaan biisi biisin perään menetetyn tyttökaverin perään on Pepperillä lauluja huumeista, sodasta ja itsemurhasta!  Kun For Salella äänitykset on hoidettu viimeisen päälle huolellisesti ja perinteisesti on Pepperillä käytety säröä, limittereitä, kompressointia ja ekvalisointia tehokeinona. Mikrofoneja on Pepperillä sijoiteltu mitä oudompiin paikkoihin, instrumenttien nopeutta on teknisesti muuteltu, nauhoja pilkottu ja palasia järjstelty randomisti uudelleen.

the-beatles-sgt-peppers-lonely-hearts-club-band3Entä loputulos? Onko Pepper parempi levy kuin For Sale?  Pepper on kiistämättä tunnetumpi ja rockhistorian kirjoissa merkittävämpi levy, mutta onko se MUSIIKILLISESTI parempi? Tämä ei ole provokaatiota, vaan syvällinen kysymys, jonka heitän tänne Winterludeen kuunneltuani muutaman päivän näitä kahta levyä rinnakkain. Tämä on myös elävä esimerkki siitä miksi Beatles -levyjen arvostelu tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta tehtävältä. Välillä tuntuu ettei ole mitään oikeaa kiintopistettä mihin tarttua.

Minusta bändi on erittäin hyvä For Salen rock’n’roll renkutuksissa, niitä jaksaa kuunnella loputtomiin, koska niistä kuulee sen raa’an energian, joka ilmeisesti kumpuaa siitä vankasta keikkakokemuksesta, jonka bändi hankki Hampurin-vuosinaan. Myös For Salen ”Voi,voi miksi rakkaani jätti minut”-balladit ovat varsin kauniita ja erityisen herkkiä. Niissä on sellaista alkuaikojen Beatles-magiaa, joka teki heistä niin äärettömän suosittuja Euroopassa ja Amerikassa.

Minusta tuntuu, että Pepperin kaltainen ajoittain vähän ”sekopäinenkin” kokeilu ei olisi ollut mahdollinen ellei Beatles olisi ollut jo valmiiksi niin suosittu. Yllättävää, etteivät Lennonin ajoittain synkätkin tekstit karkoittaneet suurta yleisöä, vaan tämä erilainen ja rankempi Beatleskin otettiin avosylin vastaan, sillä Pepper oli vuoden odotetuimpia ja suosituimpia levyjä, jota tuolloin – ja monissa piireissä edelleenkin – pidettiin vuoden merkittävämpänä julkaisuna.

Harri Huhtanen 2011

 

Fiona Proctor: BEATLES BIGGEST SECRETS (2004)

a19d37b35e22b60d4573be875d043877

Fiona Proctor julkaisi tämän Beatles -dokumentin alunperin Englannin TV:ssä vuonna  2004, Suomessa MTV3 esitti sen loppuvuodesta 2005 ja lopulta 2007 dokumentit julkaistiin DVD:nä USA:ssa. Dokumentti on herättänyt monenlaisia tunteita puolesta ja vastaan. Ainoa mitä tässä yhteydessä haluan todeta on että dokumentin otsikko on äärimmäisen MYYVÄ. Miten pitkälle pelkällä otsikolla pääsee onkin siten jo ihan toinen juttu.  Alla se mitä kirjoitin dokumentista loppuvuodesta 2005:

Eilen illalla tuli aika ”törkyinen” dokumentti Beatleseista. Joku voisi sanoa, ettei ohjelmalla ollut mitään tekemistä Beatlesien musiikin kanssa ja näinhän se on, MUTTA minusta dokumentti oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen SIKSI että siinä oli löydetty kokonaan uusi näkökulma bändiin. Totta kai tällaisten ohjelmien suosio perustuu ihmisten yleiseen tirkistelyn-haluun, mutta minusta tämä ”törky”-dokkari pärjää erittäin hyvin kiltimmille Beatles-dokumenteille siksi, että siinä on niin paljon TOTTA. Yritän tässä tiivistää pitkän dokumentin sanoman muutamalla lauseella.  Dokumentti pyrkii ensi sijaisesti osoittamaan, että pohjimmiltaan Beatlesit olivat paheellisia rokkareita ja että puvut, siisti olemus ja kiltit vitsit ja hassuttelu olivat vain managerin luomusta ja hallittu markkinointikikka, jotta suuremmat kuluttajajoukot saatiin hyväksymään bändi.
Toiseksi dokumentti pyrkii todistamaan, että ainakin Paul ja John olivat melkoisia seksihurjastelijoita, jotka vielä avioliitossakin lentelivät kukasta kukkaan. Ohjelman mukaan John oli lisäksi biseksuaali eli miehetkin kelpasivat kumppaneiksi (jokohan ohjelman tekijät ovat saaneet Yoko Onon lakimieheltä tulenkatkuisen haastekirjeen?).
Eli dokumentti maalaa täysin toisenlaisen kuvan bändistä kuin aikaisemmat ”viralliset”, kiltit dokumentit. Totuus löytyy varmaan jostain puolitiestä.  Ai niin, dokumentti kumosi myös myytin siitä, että Dylan olisi ensimmäisenä esitellyt huumeet bändille 1964. Todellisuudessa eräs beatnik-runoilija tarjosi pojille huumeita jo vuonna 1960 ja kuulemma hyvin ne heille kelpasivat!

Harri Huhtanen 2005

The Beatles

 

beatles-apple-corps-ltd

Olin eilen yksityisjuhlissa, joissa illan aikana peräti kolme kotikutoista bändiä soitti Beatlesien ikivihreitä hittejä. Tilaisuuden yleisön ikähaitari oli 5-80 vuotta.  Tämä kertoo paljon Beatlesien musiikista. Aikanaan heidän maailmanvalloituksensa mahdollisti hienojen sävelmien lisäksi myös se tosiasia että kaikki saattoivat pitää heistä.

1900-luvun historia on täynnä voimakkaita vastakohtia, löytyy pimeyttä ja valoa.  Pimeyttä edustavat järjettömät I ja II maailmansota, joissa kymmenen vuoden aikana kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. 1960-luku toi kuitenkin valon ajan Eurooppaan. Talous oli voimakkaassa kasvussa sodista toipuvassa Euroopassa ja samalla syntyi nuorisokulttuuri, jonka laajuus ja merkitys oli vertaansa vailla. Beatlesien vaikutus oli jopa niin merkittävä että heistä tuli muutamassa vuodessa suosittuja ja tunnettuja koko maailmassa. Jälkiseurauksena Englannissa ja USA:ssa käynnistyi rockvallankumous, joka 1960-luvun jälkipuolella ja 1970-luvun ensimmäisinä vuosina  nosti artistien taiteellisen vapauden ja levyteollisuuden taloudellisen merkityksen aivan uusiin sfääreihin.

Vaikka Beatles oli kasassa vain 10 vuotta ja vaikka neljästä jäsenestä kaksi on jo kauan sitten siirtynyt ”yläkerran” soittolavoille, jätti bändi silti pysyvän jäljen populaarimusiikin historiaan.

Beatleseista lisätietoja alla olevien linkkien avulla:

Kuuntele Beatlesia netissä  

Beatles Facebookissa

Perustiedot Beatlesista suomeksi

Basic Beatles data in English

20160409 hh