Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band 50v! Juhlajulkaisu ilmestyy 26.5.2017!

The Beatlesien yksi kaikkein tunnetuimpia albumeja on vuonna 1967 ilmestynyt Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Tänä vuonna albumi täyttää siis 50 vuotta ja juhlan kunniaksi Beatlesit julkaisevat levystä uudet juhlapainokset. 26. toukokuuta 2017 ilmestyy mm.  kahden cd:n/vinyylin Deluxe-versiot sekä hulppea Super Deluxe -boksi, joka käsittää neljä CD:tä, DVD:n ja Blu-Rayn. Mukana on levy stereona sekä monona, ennen levyä julkaistuja singlejä kuten Strawberry Fields Forever ja Penny Lane, kaikki studio-otot levyn kappaleista sekä videomateriaalia kuten ennen julkaisematon The Making of vuodelta 1992 ja 144-sivuinen kirja. Pakettiin sisältyy siis yhteensä 34 kappaleen verran aiemmin julkaisematonta materiaalia.

Juhlajulkaisun uudesta stereomiksauksesta vastaavat Beatlesin edesmenneen luottotuottaja George Martinin poika Giles Martin yhdessä Sam Okellin kanssa.

20170406hh

Mainokset

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa?

beatles-1966c

Mikä on Beatlesien merkitys kevyen musiikin historiassa? Tätä kysymystä aloin pohtia joitain kuukausia sitten ja ajattelin etsiä ratkaisua kuuntelemalla vuosien /vuosikymmenien tauon jälkeen uudestaan KAIKKI Beatlesien studiolevyt.

Beatles oli kiistatta yksi 1960-luvun suurimmista ILMIÖISTÄ. Nykypäivänä on vaikea tajuta, miten oli mahdollista että yksi bändi sai niin lyhyessä ajassa niin massiivisen maailmanlaajuisen huomion osakseen. Minäkin kuuntelin hartaana 1960-luvulla Beatlesia radiosta, luin heistä kertovia juttuja lehdistä ja katselin TV:stä uutisdokumentteja. 1960-luvulla media seurasi tunnollisesti ja suurennuslasilla jokaista bändin uran vaihetta.

Entä levyt? Vaikka on aivan selvää, että ilmiönä Beatlesit olivat huippuvuosinaan maailman johtava bändi, niin nyt, 40 vuotta myöhemmin, on aiheellista kysyä minkä arvoista oli se musiikki jota he tekivät?  Miten paljon heidän musiikkiaan listojen kärkeen siivittivät trendihype ja puhdas teinihysteria?

beatleslastHankin koko Beatlesien tuotannon vinyyleinä vasta aivan viime tingassa eli 1980-luvulla, jolloin noita vinyylejä sai vielä järjelliseen hintaan. Beatles-kuunteluni intensiivisin jakso ajoittuu juuri noihin vuosiin. Sen jälkeen nuo vinyylit ovat lähinnä keränneet pölyä levyhyllyssäni ja vanhenneet arvokkaasti. Auditiiviset muistikuvani noista albumeista olivat ennen tätä vuoden 2007 kuuntelumaratonia sellaisia, että levyillä oli kyllä monia maagisia hetkiä, mutta kokonaisuutena Beatlesien albumit olivat monessa tapauksessa varsin epätasaisia ja hajanaisia. Kuunneltuani nyt uudestaan parin kuukauden ajan Beatlesien studiolevyjä jakaisin bändin tuotannon kahteen jaksoon.

Ensimmäinen jakso (1962-64) on sovinnaisten rakkauslaulujen, nopeasti kasaan kyhättyjen laulukokoelmien ja itsesensuurin aikaa. 1960-luvun alussa Hampurissa viikkokausia ryypänneelle ja rellestäneelle rähjäistä rock’n’rollia soittavalle nahkatakkeihin pukeutuvalle bändille muutos siloitelluksi, prässättyihin pukuihin sonnustautuneeksi teinipop-bändiksi oli kyllä aika raju. En tiedä, miten he sopeutuivat siihen. Tosin kun levyt menivät kerta toisensa jälkeen listojen kärkeen ja riihikuivaa tunki sisään kaikista ovista ja ikkunoista enemmän kuin taloon mahtui, niin ehkä se hieman lievitti taiteilijoiden tukahdetun luomistuskan aiheuttamaa ahdistusta – mikäli nuo nuoret miehet sellaista edes kokivatkaan. Mainitsin sanan itsesensuuri siksi, etten tänä päivänäkään tiedä pakotettiinko,ohjattiinko vai ohjautuiko alkuaikojen Beatles siihen ahtaaseen pop -rakkauslaulujen formaattiin, josta he vapautuivat vasta kun lopettivat keikkailun ja keskittyivät ihan tosissaan siihen mitä ja milloin levyttivät. Alkuaikoinahan Beatles-levyjä julkaistiin esim. Amerikassa tahtia kolme levyä per vuosi! Levyjen teemoilla, rakenteilla tai sisällöllä ei tuntunut olevan paljon väliä kunhan saatiin uusi tuote markkinoille heti kun vanha vähänkin notkahti listalla alaspäin.

Toisella jaksolla (1965-70) Beatles sananmukaisesti puhkesi kukkaan. Ehkä muutokseen vaikutti ajan yleinen henki (hipit ja psykedeelinen musiikki) tai ehkä John Lennon ohjasi bändin vapaammille vesille. Muutos bändin musiikissa oli raju. Itse musiikkiin ammennettiin vaikutteita jopa intialaisesta kulttuurista, teemat monipuolistuivat, laulut monimutkaistuivat ja kolmen minuutin pop-kaava hylättiin . Kokeiluista tuli päivän sana. Jokainen uusi Beatles levy oli erilainen. Beatlesien musiikkiin tuli uudenlaista jännitettä, syvällisyyttä ja rohkeutta. Joissain tapauksissa kokeilut menivät metsään, mutta toisinaan taas syntyi maagisia lauluja, sellaisia joita ei ole vieläkään ylitetty.

On valitettavaa, ettei kolmatta jaksoa koskaan tullut. John Lennonin ja Paul McCartneyn 1970-luvun levyt osoittavat, että Beatleseilla olisi musiikillisesti ollut vielä paljon annettavana maailmalle. John Lennonin murha 1980 ja  George Harrisonin kuolema 2000-luvun alussa romuttivat lopullisesti miljoonien musiikinharrastajien haaveet siitä, että bändi vielä joskus palaisi yhteen.

Harri Huhtanen 2007

Miten Beatlesit muuttuivat?

beatles-for-saleOn todella hämmentävää kuunnella BEATLES FOR SALE (1964) ja SGT. PEPPER’S LONELY HEARTS CLUB BAND (1967) levyjä peräkkäin ja rinnakkain. Koska Pepper’s ilmestyi muistaakseni kesällä 1967 ja For Sale jolulukuussa 1964, on näiden levyjen välinen julkaisuväli vain 2,5 vuotta ja kuitenkin musiikillis-filosofinen ero on useita tuhansia valovuosia! Enpä muista montaa tapausta kevyen musiikin historiasta, jossa bändi on niin lyhyessä ajassa uudistanut musiikillista ilmaisuaan niin rajusti.

Kun For Salella huokaillaan biisi biisin perään menetetyn tyttökaverin perään on Pepperillä lauluja huumeista, sodasta ja itsemurhasta!  Kun For Salella äänitykset on hoidettu viimeisen päälle huolellisesti ja perinteisesti on Pepperillä käytety säröä, limittereitä, kompressointia ja ekvalisointia tehokeinona. Mikrofoneja on Pepperillä sijoiteltu mitä oudompiin paikkoihin, instrumenttien nopeutta on teknisesti muuteltu, nauhoja pilkottu ja palasia järjstelty randomisti uudelleen.

the-beatles-sgt-peppers-lonely-hearts-club-band3Entä loputulos? Onko Pepper parempi levy kuin For Sale?  Pepper on kiistämättä tunnetumpi ja rockhistorian kirjoissa merkittävämpi levy, mutta onko se MUSIIKILLISESTI parempi? Tämä ei ole provokaatiota, vaan syvällinen kysymys, jonka heitän tänne Winterludeen kuunneltuani muutaman päivän näitä kahta levyä rinnakkain. Tämä on myös elävä esimerkki siitä miksi Beatles -levyjen arvostelu tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta tehtävältä. Välillä tuntuu ettei ole mitään oikeaa kiintopistettä mihin tarttua.

Minusta bändi on erittäin hyvä For Salen rock’n’roll renkutuksissa, niitä jaksaa kuunnella loputtomiin, koska niistä kuulee sen raa’an energian, joka ilmeisesti kumpuaa siitä vankasta keikkakokemuksesta, jonka bändi hankki Hampurin-vuosinaan. Myös For Salen ”Voi,voi miksi rakkaani jätti minut”-balladit ovat varsin kauniita ja erityisen herkkiä. Niissä on sellaista alkuaikojen Beatles-magiaa, joka teki heistä niin äärettömän suosittuja Euroopassa ja Amerikassa.

Minusta tuntuu, että Pepperin kaltainen ajoittain vähän ”sekopäinenkin” kokeilu ei olisi ollut mahdollinen ellei Beatles olisi ollut jo valmiiksi niin suosittu. Yllättävää, etteivät Lennonin ajoittain synkätkin tekstit karkoittaneet suurta yleisöä, vaan tämä erilainen ja rankempi Beatleskin otettiin avosylin vastaan, sillä Pepper oli vuoden odotetuimpia ja suosituimpia levyjä, jota tuolloin – ja monissa piireissä edelleenkin – pidettiin vuoden merkittävämpänä julkaisuna.

Harri Huhtanen 2011

 

Fiona Proctor: BEATLES BIGGEST SECRETS (2004)

a19d37b35e22b60d4573be875d043877

Fiona Proctor julkaisi tämän Beatles -dokumentin alunperin Englannin TV:ssä vuonna  2004, Suomessa MTV3 esitti sen loppuvuodesta 2005 ja lopulta 2007 dokumentit julkaistiin DVD:nä USA:ssa. Dokumentti on herättänyt monenlaisia tunteita puolesta ja vastaan. Ainoa mitä tässä yhteydessä haluan todeta on että dokumentin otsikko on äärimmäisen MYYVÄ. Miten pitkälle pelkällä otsikolla pääsee onkin siten jo ihan toinen juttu.  Alla se mitä kirjoitin dokumentista loppuvuodesta 2005:

Eilen illalla tuli aika ”törkyinen” dokumentti Beatleseista. Joku voisi sanoa, ettei ohjelmalla ollut mitään tekemistä Beatlesien musiikin kanssa ja näinhän se on, MUTTA minusta dokumentti oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen SIKSI että siinä oli löydetty kokonaan uusi näkökulma bändiin. Totta kai tällaisten ohjelmien suosio perustuu ihmisten yleiseen tirkistelyn-haluun, mutta minusta tämä ”törky”-dokkari pärjää erittäin hyvin kiltimmille Beatles-dokumenteille siksi, että siinä on niin paljon TOTTA. Yritän tässä tiivistää pitkän dokumentin sanoman muutamalla lauseella.  Dokumentti pyrkii ensi sijaisesti osoittamaan, että pohjimmiltaan Beatlesit olivat paheellisia rokkareita ja että puvut, siisti olemus ja kiltit vitsit ja hassuttelu olivat vain managerin luomusta ja hallittu markkinointikikka, jotta suuremmat kuluttajajoukot saatiin hyväksymään bändi.
Toiseksi dokumentti pyrkii todistamaan, että ainakin Paul ja John olivat melkoisia seksihurjastelijoita, jotka vielä avioliitossakin lentelivät kukasta kukkaan. Ohjelman mukaan John oli lisäksi biseksuaali eli miehetkin kelpasivat kumppaneiksi (jokohan ohjelman tekijät ovat saaneet Yoko Onon lakimieheltä tulenkatkuisen haastekirjeen?).
Eli dokumentti maalaa täysin toisenlaisen kuvan bändistä kuin aikaisemmat ”viralliset”, kiltit dokumentit. Totuus löytyy varmaan jostain puolitiestä.  Ai niin, dokumentti kumosi myös myytin siitä, että Dylan olisi ensimmäisenä esitellyt huumeet bändille 1964. Todellisuudessa eräs beatnik-runoilija tarjosi pojille huumeita jo vuonna 1960 ja kuulemma hyvin ne heille kelpasivat!

Harri Huhtanen 2005

The Beatles

 

beatles-apple-corps-ltd

Olin eilen yksityisjuhlissa, joissa illan aikana peräti kolme kotikutoista bändiä soitti Beatlesien ikivihreitä hittejä. Tilaisuuden yleisön ikähaitari oli 5-80 vuotta.  Tämä kertoo paljon Beatlesien musiikista. Aikanaan heidän maailmanvalloituksensa mahdollisti hienojen sävelmien lisäksi myös se tosiasia että kaikki saattoivat pitää heistä.

1900-luvun historia on täynnä voimakkaita vastakohtia, löytyy pimeyttä ja valoa.  Pimeyttä edustavat järjettömät I ja II maailmansota, joissa kymmenen vuoden aikana kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. 1960-luku toi kuitenkin valon ajan Eurooppaan. Talous oli voimakkaassa kasvussa sodista toipuvassa Euroopassa ja samalla syntyi nuorisokulttuuri, jonka laajuus ja merkitys oli vertaansa vailla. Beatlesien vaikutus oli jopa niin merkittävä että heistä tuli muutamassa vuodessa suosittuja ja tunnettuja koko maailmassa. Jälkiseurauksena Englannissa ja USA:ssa käynnistyi rockvallankumous, joka 1960-luvun jälkipuolella ja 1970-luvun ensimmäisinä vuosina  nosti artistien taiteellisen vapauden ja levyteollisuuden taloudellisen merkityksen aivan uusiin sfääreihin.

Vaikka Beatles oli kasassa vain 10 vuotta ja vaikka neljästä jäsenestä kaksi on jo kauan sitten siirtynyt ”yläkerran” soittolavoille, jätti bändi silti pysyvän jäljen populaarimusiikin historiaan.

Beatleseista lisätietoja alla olevien linkkien avulla:

Kuuntele Beatlesia netissä  

Beatles Facebookissa

Perustiedot Beatlesista suomeksi

Basic Beatles data in English

20160409 hh