Kyseisen kappaleen niminen tupla-livealbumi julkaistiin vuonna 1993 kun Amerikkaan 1980-luvulla muuttanut Latimer oli jälleen pitkän tauon jälkeen aktivoitunut live-artistina.

Milleniaali saattaa ajatella että ekokatastrofi, liikakansoitus, energiakriisi, ilmastomuutos ja III maailmansodan uhka ovat asioita, joita on alettu pohtia vasta aivan hiljattain. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaikki nämä nykyiset vakavat huolenaiheet olivat ajankohtaisia jo yli 50 vuotta sitten. Englantilaiset ja Amerikkalaiset rockartistit käsittelivät näitä aiheita lauluissaan jo 1960-luvun lopulla. Yleensä näkökulma oli pessimistinen eli uskottiin että ihmiskunta on kovaa vauhtia menossa kohti peruuttamatonta katastrofia. Tämän synkkyyden keskellä Camelin luova johtaja Andy Latimer ui kuitenkin vastavirtaan ja kirjoitti upean kappaleen Never Let Go (1973) . Se julkaistiin Camelin esikoisalbumilla vuonna 1973 ja on ollut suuri suosikkikappaleeni siitä saakka kun sen joskus 1980-luvulla ensimmäisen kerran kuulin. Intrumentaalisesti ja melodialtaan kappale on aivan upea, mutta vielä paremman siitä tekee sanoitus kunhan malttaa tutustua siihen. Alla muutama keskeinen säkeistö, joista ilmenee mitä Latimer on halunnut kertoa aiheesta joka painoi niin monien mieltä jo 1960-luvulla.

Crazy preachers of our doom
Telling us there is no room
Not enough for all mankind
And the seas of time are running dry
Don’t they know it’s a lie?

Man is born with the will to survive
He’ll not take ”no” for an answer
He will get by
Somehow he’ll try
He won’t take ”no”
Never let go, no

Harri Huhtanen 2024