Olen viime aikoina kuunnellut niin ahkerasti Blue Öyster Cultia (BÖC)  että on korkea aika avata tälle nyt jo yli 50-vuotiaalle bändille oma viestiketju. Ensimmäinen ”kosketukseni” BÖC:iin tapahtui 1970-luvulla jolloin, nyttemmin jo edesmennyt, rocktoimittaja-guru Waldemar Wallenius (1948-2021) kirjoitti innosta puhkuen pitkiä artikkeleita bändistä. Minulla ei tuolloin enää kuitenkaan ollut levysoitinta (koska olin hetkellisen ”mielenhäiriön” johdosta luopunut rockin kuuntelusta) ja niinpä ensimmäiset BÖC:in levyt taisin hankkia levydivarista vasta 1980-luvulla. Siihen aikaan, uudestaan rockmusiikin löytäneenä ja Pioneerin vinyylisoittimen hankkineena, ostin yleensä vuosittain yli 100 levyä, joten tuolloinkin BÖC tavallaan hukkui massaan. Mutta hyvää musiikkia ei voi koskaan löytää liian myöhään, koska sen arvo säilyy kuten olen aikaisemmin kirjoittanut. Niinpä vasta nyt 2020-luvulla olen varsinaisesti löytänyt BÖC:in.  

Hatunnoston arvoista on se, että vaikka tämän varsinaisesti 1971 perustetun bändin alkuperäisjäsenet lähenevät 80-vuoden ikää niin tiettävästi vasta yksi alkuperäisjäsen on kuollut. Toinen kunnianarvoisa asia on se, että kun monet vastaavat bändit ovat laihoina 1980- ja 1990- luvun vuosina hajoneet ei tämä bändi ole hajonnut kertaakaan yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana!   Kolmas hieno asia on, että bändi tekee edelleen, vaikkakin harvakseltaan,  levyjä eli uusin studioalbumi on julkaistu 2020.  Neljäs tärkeä (ja oikeastaan elintärkeä nykyisinä huonon levymyynnin aikoina) asia on se, että bändi keikkailee edelleen ahkerasti. Valtaosa heidän konserteistaan on nykyään Pohjois-Amerikassa, mutta ovat näköjään he tekevät tänä kesänä keikkoja myös Euroopassa.  Tarkempia tietoja bändin nykytilanteesta täällä:

http://www.blueoystercult.com/index.html

Harri Huhtanen 2023