Olin hankkinut VDGG:n 1970-luvun LP:eitä useamman jo 1980-luvulla divarikierroksillani. Aikanaan kuuntelin nuo levyt muutaman kerran ja olihan siellä joitain hyviä kappaleita, mutta jotenkin bändi jäi minulta sen jälkeen unohduksiin kymmeniksi vuosiksi, varsinkin kun VDGG ei ollut koskaan esiintynyt Suomessa eli minulla ei myöskään ollut live-kokemusta bändistä.  Sitten kun 2019 luin että bändi olisi tulossa 2020 keväällä Suomeen, otin muutaman VDGG -levyn uusintakuunteluun, mutta sekin jäi sellaiseksi pintapuoliseksi ja puolivillaiseksi kertaukseksi. Ja sitten keikka siirrettiin Koronan vuoksi loppuvuoteen 2020 ja sen jälkeen samasta syystä jopa vuodella eteenpäin! Jälleen VDGG unohtui minulta. Mutta sitten kun lokakuussa 2021 alkoi näyttää siltä että bändi todella lopultakin pääsisi Suomeen aloin tosissani kuunnella noita VDGG:n kuutta ensimmäistä studioalbumia (1969-76), jotka minulla on.  Sitten se vihdoin tapahtui!  Tajusin viimeinkin miten hienoja nuo kaikki kuusi levyä ovat ja sen miten nerokas säveltäjä ja sanoittaja Peter Hammill on.  Kosketinsoittaja Hugh Banton osoittautui myös aivan huipputekijäksi! Lisäksi VDGG:n ainutlaatuisen soundin luomisessa erittäin suuri merkitys on fonisti Dave Jacksonilla sekä rumpali  Guy Evansilla. Kertaheitolla  listani 1970-luvun merkittävimmistä proge-bändeistä meni uusiksi. VDGG nousi minulla TOP5 ryhmään. Savoyn keikka oli hieno. Harmittelen vain sitä että töiden vuoksi en voinut osallistua seuraavan päivän keikkaan, jossa oli täysin uusi settilista. VDGG todella hemmotteli suomalaista yleisöä, koska molempina iltoina kuultiin eri kappaleet. Tuo kahden konsertin kokonaisuus olisi ollut hieno kokea. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla?  Toivon todella että tulevat vielä uudestaan Suomeen!    

Harri Huhtanen 2021