MAUSTETYTÖT -osa 13

Lauantaina 29.5.2021 Maustetytöt esiintyi prime time -aikaan YLE TV ykkösen Olohuone -ohjelmassa Oulussa livenä. Kakkoslevyltä kuultiin kappaleet Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä  sekä Jos jäisin onnibussin alle. Esitykset menivät nappiin ja lisäksi ohjelmassa kuultiin mielenkiintoisia tietoja Maustetyttöjen historiasta sekä sisarusten menneisyydestä ennen Maustetyttöjä. Todellisuudessa Kaisa ja Anna eivät enää ole nuoria aloittelevia muusikoita, sillä ennen Maustetyttöjä heillä oli 10 vuoden ajan bändi nimeltään Kaneli, joka julkaisi EP:n Tommy’s Broken Guitar (2012) ja LP:n Hazy Days (2016).  Kaneli ei kuitenkaan menestynyt ja niinpä Kaisa ja Anna perustivat 2017 Maustetytöt, joka löi itsensä läpi valtakunnallisesti 2019. Korona-aikana Maustetytöt ovat valitelleet sitä kun ennen Koronaa buukatut sata keikkaa peruuntuivat. Ohjelmassa paljastui myös että Maustetyttöjen taloudellinen ahdinko on ainakin hetkeksi helpottanut, sillä Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahasto on myöntänyt heille aivan hiljattain peräti 40 000 euron apurahan! Kun juontaja Susanna Laine kysyi Kaisalta mihin rahat menevät niin Kaisa vastasi: “elämiseen ja kolmannen levyn valmisteluun”. Hienoa. Kolmas levy on siis tekeillä. Toinen albumi oli parempi kuin ensimmäinen, joten jännityksellä odotan minkälainen kolmas levy on.           

Harri Huhtanen 2021

EMMA GAALA 2021

Suomen Emma Gaala vastaa USA:n Grammy -gaalaa. Tosin Suomeen tämä kilpailu rantautui vasta 1980-luvulla kun taas USA:ssa Grammyjä on jaettu jo 63 vuotta. Suomen Emma Gaala järjestettiin perjantaina 14.5.2021 Helsingin Messukeskuksessa ilman yleisöä. Nelonen lähetti ohjelman suorana etkoja lukuunottamatta. Palkintoja jaettiin 23 kappaletta. Odotusten mukaisesti Korona -vuoden 2020 kuunnelluin ja ostetuin artisti Behm  voitti eniten palkintoja. Hän sai peräti 7 Emma -pystiä ja tämä ilmeisesti on kilpailun ennätys.

Iloinen yllätys minulle oli kuitenkin se, että vaikka Maustetytöt diskattiin vuoden 2020 Emma Gaalasta vuonna 2020 sen N-sanan käytön vuoksi ja siksi he menettivät uuden tulokkaan etulyöntiaseman jolla Behm tänä vuonna pääsi ratsastamaan suvereenisti, niin heitä ei kuitenkaan oltu unohdettu, vaan he saivat Emma palkinnot vuoden rock ja vuoden yhtye -palkinnot! Lisäksi he olivat ehdolla kriitikkojen valinta ja yleisöäänestys -kategorioissa. Kaisa oli taas hurmaava todetessaan rock artisti -palkinnosta: “erehtyiköhän joku genrestä” ja Anna pani vielä paremmaksi toteamalla: “kyllä kannatti ne pari kitarasoolooa soittaa”.

Palkintojenjaon ohessa näytetyt musiikkiesitykset olivat yllättävän heikkotasoisia. Ensimmäinen kunnollinen esitys oli Elastisen ja Jenny Vartiaisen duetoima Epäröimättä hetkeäkään . Lisäksi näytettiin video jossa Gösta Sundqvistin “haamu” tuli gaalaan kummittelemaan. Ei siis konkreettisesti, vaan biisin kautta. Arttu Wiskarin ja Leavingsorkesterin  Tässäkö tää oli? noudattaa kurinalaisesti parhaiden Leevi and the Leavings -biisien rakennetta ja tarinankerrontaa. Tarina on selvästi saanut innoituksensa  Göstan hittibiistä Teuvo maanteiden kuningas (1988) ja mukaan on otettu myös se ihana mandoliini. Plagiointia?  Ei oikeastaan, koska mukana on alkuperäinen Göstan bändi ja kuten bluesissa, kyse on perinteen jatkamisesta. Musiikillisesti Tässäkö tää oli –biisi oli illan parasta antia, vaikka sitä voidaankin pitää aika laskelmoituna tuotteena. On selvää, että Göstän parhaiden biisien melodiakulkuja ja tarinankerrontaa hyväksikäyttämällä on vaikeaa epäonnistua, varsinkin jos biisejä säestää Göstan alkuperäinen bändi.

Harri Huhtanen 2021  

MAUSTETYTÖT -osa 12c

Maustetytöt Tuusulan striimikeikalla Pitkäperjantaina, 2.4.2021

Amerikassa oletetaan että jokainen kehuu itseään ja jopa suurentelee saavutuksiaan. Suomessa sen sijaan sellaista käyttäytymistä ei hyväksytä. Suomessa vaatimattomuus on hyve. Suomessa vaatimattomuuden vaade johtaa joskus jopa vähän huvittaviin tilanteisiin. Maustetytöt on uransa alusta lähtien panostanut erityisesti vaatimattomuuteen ja ilottomuuteen. Minulle ei ole täysin selvinnyt ovatko he luoneet ylivaatimattoman ja ilottoman tyylinsä huumorimielessä.  Ainakin Kaisan repliikit viittaavat siihen että osittain kyse on sarkastisesta huumorista. Eilisessä (2.4.2021) haastattelussa tämä Maustetyttöjen ominaispiirre tuli taas hienosti esille. Kun Kasper yritti tivata heiltä milloin he huomasivat olevansa supersuosittuja ja miten he palkitsivat itsensä silloin, niin Kaisa muistutti häntä että heidän mottonsa on “tästä on suunta vain alaspäin” ja kun Kasper totesi tähän että tuo on hyvä asenne, koska silloin ei ainakaan pety, niin siihen Kaisa heitti sarkastisesti: “niin mekin luulimme” .  Ja kun Kasper jatkoi tivaamistaan heidän menestyksestään niin silloin Anna totesi: “mehän olemme nykyään työttömiä”. Sitten kun Kasper kysyi miten paljon heidän levyjään on myyty totesi Kaisa “en minä sitä tiedä”, jolloin Kasper yllätti heidät sanomalla että “tiedän että niitä on myyty paljon” ja sen jälkeen hän meni verhon taakse ja toi sieltä molemmille kakkosalbumin myynnistä myönnetyt kultalevyt. Kumpikaan ei hymyillyt, mutta he olivat hieman hämillään eli ilmeisesti eivät tietäneet että nämä heille siinä tilanteessa annetaan.  Sitten Kasper jatkoi kysymällä miltä tuntuu olla nuorison idoleita, johon Kaisa totesi, etteivät he ole mitään nuorisoidoleita, vaan että heidän kuulijakuntansa on enimmäkseen 50-60 -vuotiaita. Moni varmaan ajatteli, että se oli vitsi, mutta minusta tuntuu että Kaisa saattoi puhua totta, sillä ensinnäkin he ovat menestyneet parhaiten vinyylimyynnillä ja totuushan on se, että kovin monella alle 50-vuotiaalla ei nykyään ole enää vinyylisoitinta. Kaisa saattaa olla oikeassa myös siksi että tammikuussa 2021 Suomen suurin ja kaunein rocklehti Soundi julkaisi tulokset vuoden 2020 lukijaäänestyksestään ja yllätys, yllätys, sen voitti Maustetytöt! Soundin lukijakuntahan on aika ”varttunutta”. Maustetytöt päihittivät digitaalisten latausten kuninkaat ja kuningattaret mennen tullen ja jos äänestäjissä olisi ollut huomattava osa noita digitaalisia ostajia niin tuskin Maustetytöt olisivat voittaneet Soundin äänestystä. Uskon että voitto tuli nimenomaan vinyylimynnin ansiosta. Nykyään heidän kakkosalbuminsa ei ole enää Suomen virallisella TOP50 listalla, koska sillä listalla painottuu voimakkaasti digitaalinen myynti ja striimaukset. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu Emma– gaalassa toukokuussa 2021. Maustetytöthän pudotettiin viime vuonna äänestyksestä pois, koska yksi valitsijaraadin jäsenistä oli nostanut niin suuren kohun Maustetyttöjen ykköslevyllä olleesta neekeri- sanasta. Nyt 2021 he ovat vihdoinkin ehdolla, mutta Behmin levyä on myyty enemmän kuin heidän eli voi olla että Maustetytöt joutuvat jälleen pettymään. Tai en tiedä pettyvätkö he kun kerran heidän mottonsa on “tästä on suunta vain alaspäin”. Kasperin haastatelussa heitettiin pitkään läppää heidän kotikuntansa Vaalan  vaakunasta. Kasper oli graafikkona jopa tehnyt neljä vaihtoehtoista luonnosta Vaalan vaakunasta. Kaisa kuitenkin sanoi, että hän pitää kovasti nykyisestä vaakunasta, koska siinä on nuoli joka osoittaa alaspäin.                 

Harri Huhtanen 2021

MAUSTETYTÖT -osa 12b

Nyt on Maustetyttöjen striimikeikka koettu. Tavallisten settien lisäksi mukana oli useita välijuontoja. Alla arvioni illan ohjelman aikataulusta. Striimivideota pääsi katsomaan vielä keikan jälkeenkin, joten pystyin siitä tarkistamaan aikoja, vaikken niitä nyt sekunnin tarkkuudella laskenutkaan.

Klo 19.00  Juonto-osuus: Kasper Strömman  ja Oskari Onninen

klo 19.15   Maustetyttöjen 1.setti

klo 19.45    Toinen juonto-osuus: Kasper haastatteli Kaisaa ja Annaa.

klo 20.05    Samuli Putro esitti kaksi Maustetyttöjen kappaletta soolona.

Klo 20.15    Kolmas Juonto-osuus: Kaspert haastatteli Oskaria ja graafikko Vilunkia.  

klo 20.45    Maustetyttöjen 2.setti

Klo 21.15 Striimaus päättyy.

Ehkä hieman yllättäen ohjelman tähdeksi nousikin 46-vuotias juontaja Kasper Strömman, joka on aikaisemmin työskennellyt graafisena suunnittelijana, sarjakuvataitelijana, blogistina, Tv-ohjelmien kommentaattorina jne. Mies on ollut monessa mukana ja lisäksi suorittanut tutkinnon Lontoon Camberwell College of Artsissa 2001. Miehen huumoritaju on hyvin erikoinen ja hauskaa oli seurata sitä kun hän haastatteli Maustetyttöjä peräti 20 minuutin ajan. Kysymykset olivat ennalta mietittyjä sillä Kasper luki ne paperista, mutta kysymykset olivat hyvin erikoisia ja yllättäviä, monet niistä sellaisia joita amattitoimittajat eivät kysyisi. Annalla ja Kaisalla selvästi kului hetki ennen kuin he tajusivat jutun “juonen”. Alun haparoinnin jälkeen he olivatkin kympillä mukana ja Kaisa pääsi jopa nokittelemaan, koska Kasperilta osa hänen sarkastisista heitoistaan meni selvästikin ohi. Kun Kasper kysyi oliko heillä mielessä jokin keikka joka olisi mennyt huonosti vastasi Kaisa siihen sarkastisesti: “ei meillä ole ollut yhtään keikkaa, joka EI olisi mennyt pieleen”.  Kasper ei selvästikään kuunnellut tai ei ymmärtänyt, koska hän tuntui olettavan että Kaisa sanoi, ettei heillä ollut keikkoja jotka olisivat menneet pieleen. Niinpä Kasper totesi vain: “Just”.     

Harri Huhtanen 2021

MAUSTETYTÖT -osa 12

Kohta puoli vuotta on kulunut Maustetyttöjen hienosta Kulttuuritalon keikasta. Korona kurittaa edelleen Suomeakin ja siksi Maustetytöt on nyt julkaissut tiedotteen jossa he harmittelevat menettäneensä jo yli 100 keikkaa Korona-viruksen vuoksi. He haluavat kuitenkin tarjota musiikkiaan yleisölle ja ovat siksi sopineet maksullisen striimikeikan, joka tosin jo kerran ehti siirtyä, mutta ilmeisesti toteutuu huomenna (Pe 2.4.2021).  

Jotta keikkaa pääsee katsomaan pitää maksaa 10 euron lippu ja kirjautua palveluun. Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä:

https://www.lippu.fi/artist/maustetytot/maustetytoet-meni-rahahommat-pieleen-2901146/

Harri Huhtanen 2021

MAUSTETYTÖT -osa 11

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 6

Väliajan päätyttyä Anna ja Kaisa palasivat lavalle vintage-kesämekoissa. Jossain haastattelussa Kaisa oli muistaakseni sanonut että uusi levy olisi hengeltään “positiivisempi” kuin debyyttilevy. No, asuvalinta viittasi siihen, että lausunto voisi pitää paikkansa, mutta mutta…kun Kaisa alkoi laulaa kakkoslevyn avausbiisiä Eivät enkelitkään ilma siipiä lennä alkoi heti tuntua siltä että luvassa olisikin jotain ihan muuta kuin iloisia kesäbiisejä. Avaussäkeet kertoivat heti mistä uudessa levyssä oli kysymys:

makaan arkussa palelen nielen multaa kantta potkin
en voi syyttää ketään muuta itse elämäni sotkin

Välijuonnoissa Kaisa oli entiseen tapaan humoristinen, tosin se oli sellaista sarkastista, joskus jopa mustaa huumoria. Jotain hengähdystaukoja sentään tässä “kuolinmessussa” oli, sillä Ne tulivat isäni maalle sekä Taksilla Vaalaan eivät sentään kertoneet kuolemasta. Mutta sitten olikin vuorossa rankempi setti: Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin, Jos jäisin Onnibussin alle, Äiti älä huoli, Tee se itse, Jos vain pääsisin pääsi sisälle ja Vuoden pimein yö käsittelivät tavallaan jokainen kuolemaa, itsemurhaa ja “kahdennettua” itsemurhaa. Onnibussissa on tuo “kahdennettu itsemurha”, Kaisa itse kertoi välispiikissä että jossain arvostelussa oli kirjoitettu “joukkoitsemurhasta” ja sitä hän ei hyväksynyt, koska Kaisan mukaan kyseessä oli pohjimmiltaan rakkauslaulu.

Pelkkää synkistelyä konsertin kakkososa ei sentään ollut, sillä jo edellisenä vuonna keikoilla soitettu kaunis Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  esitettiin päätöskappaleena klassisen kvartetin tukemana. Todella komea lopetus ainutlaatuiselle konsertille!

Jossain arvostelussa pohdittiin sitä onko Maustetyttöjen pessimistinen tuotanto laskelmoitua. Oltuani nyt lähietäisyydellä heidän keikallaan voin todistaa ettei se ole laskelmoitua, vaan uskon että he oikeasti seisovat laulujensa takana.  Kaisa ja Anna eivät hymyilleet kertaakaan konsertin aikana, mutta humoristiset välispiikit kevensivät kivasti tunnelmaa ja pohjimmiltaan nämä kaikki melankoliset kappaleet ovat erittäin melodisia ja koukuttavia. Ne jäävät soimaan päässä ja sanoitukset ovat rytmitykseltään aivan huippuja!   

Kannatti matkustaa Helsinkiin tämän keikan vuoksi! Kulttuuritalosta poistui iso joukko ihmisiä, jotka olivat kerrankin saaneet jotain muutakin kuin pintaviihdettä. Linnunlauluntietä keskustaan kävellessä öinen Helsinki näyttäytyi koko kauneudessaan. Töölöönlahden vastarannalla Finlandia -talo erottui pimeydestä puhtaan valkoisena. Paluumatkalla mietin taiteilijan dilemmaa: jos on liian tosissaan, niin siinä voi lopulta käydä huonosti, kuten rockin historiasta tiedämme; jos taas ei ole tosissaan niin voiko tehdä mitään mikä oikeasti liikuttaa ihmisiä? Onneksi Maustetytöt päättivät keikkansa tuohon Jos mulla ei ois sua -kappaleeseen, sillä se antaa ymmärtää että “umpikujistakin” voi selvitä:

en halua pois sittenkään
mä mieluummin kanssas tänne jään
jään tänne katolle katson pilviin
aurinko paistaa silmiin
jos mulla ei ois sua mulla ei ois mitään

Harri Huhtanen text & photo 2021

MAUSTETYTÖT -osa 10

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 5

Keikan rakenne oli sellainen että ensimmäiselle jaksolla soitettin debyyttilevy kokonaisuudessaan.  Väliajan jälkeen oli vuorossa setti jossa soitettiin kokonaisuudessaan upouusi kakkosalbumi. En ollut  seurannut  Maustetyttöjen Facebook -sivustoa , joten vaikka he olivat esittäneet osan kakkoslevyn kappaleita  jo  ennen levyn ilmestymistä en ollut kuullut niitä etukäteen. Siksi oli jännittävä kokemus kuulla nuo kappaleet  livenä ennen kuin kuulin ne levyltä.  

Harri Huhtanen 2021

MAUSTETYTÖT -osa 9

Maustetytöt Helsingin kulttuuritalolla 14.11.2020

Asia on nyt varmistunut. Vaalan kunnanhallituksella on enää yksi tärkeä hanke, joka heidän viimeistään nyt  pitäisi saattaa vireille. Nimittäin se patsashanke. Tänään (Su 22.11.20) kun varmistui ettei lähes täydestä tuntemattomuudesta pinnalle ponkaissut Maustetytöt  jäänytkään yhden hitin tai edes yhden albumin ihmeeksi, vaan tuntuu että bändin laulujen synkeät tekstit ovat uponneet ja osuneet laajempaankin kuulijakuntaan, sillä viikko sitten ilmestynyt Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä  hyppäsi heti Suomen virallisen albumilistan kakkossijaille ja jos suomalaisten ikisuosikki AC DC  ei olisi juuri samaan aikaan julkaissut uutta albumia olisi Maustetytöt varmaan löytänyt itsensä ykköspaikalta. Kakkoslevyn vanavedessä ihmiset kiinnostuivat uudestaan myös bändin ykkösalbumista ja se nousi takaisin listalle peräti sijaluvulle yhdeksän.  Vain runsas vuosi sitten julkaistulla Mastetyttöjen debyyttilevyllä on nyt listaviikkoja huikeat 54 !

Sen verran monta kertaa olen jo ehtinyt kakkoslevynkin kuunnella että voin todistaa sen olevan erittäin hyvä, yksi parhaista suomalaisista levyistä  pitkään aikaan! Ei olisi uskonut, mutta näin siinä sitten kävi. Mutta rima nousee koko ajan ja paineet kasvavat. Ei käy kateeksi. Kaisa itse sanoi haastattelussa ennen kakkosalbumin ilmestymistä että “tästä on suunta vain alaspäin”. Nyt kävi kuitenkin toisin. Suunta on edelleen ylöspäin!  Odotan mielenkiinnolla mitä kuulemme kolmannella kerralla!

Text and Photo: Harri Huhtanen 2020      

MAUSTETYTÖT -osa 8

Ylen nettisivuilla oli tänään (18.11.20) Anton Vanha-Majamaan kirjoittama pitkä Maustetyttöjen haastattelu. Siinä oli muutamia mielenkiintoisia näkökohtia, jotka kaipaavat jakoa. Anton kyseli Mastetytöiltä heidän synkästä imagostaan.  Laulujen tekstit on yleensä kirjoittanut Kaisa, joka sanoo näin:

Tokan levyn kohdalla ajateltiin sen menevän positiivisempaan suuntaan. Ajateltiin, että hyvä, ei ole enää sellaista valitusta. Mutta palaute mitä ollaan saatu on ollut sellaista että huh huh. Me ei oltu tajuttu kuinka rankkaa kamaa ne tekstit kuulijoiden mielestä on.

Anna komppaa:

Me ei kai vaan osattu tehdä musiikkia jota radiossa soi tosi paljon, jossa lauletaan että “jee elämä on ihanaa”. Tosi vaikee samastua sellaiseen.

Anton kirjoittaa että Maustetytöiltä on turha hakea hymyä. Kaisa selittää ilmiön syytä näin:

Me luultiin (uran alkuvaiheessa)  että ollaan naama peruslukemilla, mutta näytettiinkin tosi vihaisilta tai surullisilta. Siitä tuli sellainen joka lähti ruokkimaan ite itteään. Sille on nauranutkin että minkälainen imago siitä onkaan syntynyt.   

Anton kirjoittaa että ilmiö näkyy fanien keskuudessa niin, että he haluavat Kaisan ja Annan kanssa yhteiskuvia, jossa he olisivat “maustetyttömäisiä” eli vakavia.

Onhan sitä keikoilla tullut, että älä hymyile, ei saa hymyillä. Kaikkien pitää murjottaa siinä kuvassa, Anna kertoo. 

Kyllä mekin joskus hymyillään. Ollaan mekin ihmisiä, Anna jatkaa

Harri Huhtanen 2020

MAUSTETYTÖT -osa 7

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 4

Saavuimme paikalle viisitoista minuuttia ennen Kulttuuritalon ovien avaamista. Siellä oli jonossa jo parikymmentä ihmistä ja koko ajan tuli lisää. Ovet avattiin tasan klo 19 ja sisällä oli maskipakko. Se näytti ja tuntui hassulta: sadat ihmiset parveilivat narikalla ja baarin myyntitiskin seuduilla ja kaikilla oli maskit. Tylsien perusmaskien lisäksi siellä oli monia “trendikkäitä” malleja. Selvästi valmistajat ovat huomanneet tässä oivallisen markkinaraon: nuoret haluavat olla tyylitietoisia myös maskien käytössä. Itse salissa permanto oli miehitetty kahden ja kuuden hengen pöydillä. Ainoastaan aivan esiintymislavan vieressä olevat VIP-pöydät oli etukäteen varattu nimikyltein, muut pöydät olivat vapaasti permantolipun lunastaneiden valittavissa. Oletin että isommissa pöydissä olisi pidetty huolta turvaväleistä, mutta ehei, kaikki paikat täytettiin. Juomatilaukset hoidettiin puhelimen whatsup -viesteillä, jotka lähetettiin baariin – uusi käytäntö ja kokemus tämäkin.

Keikan oli määrä alkaa klo 20. Ennen kuin siskokset astelivat lavalle ilmestyi sinne kolme kameramiestä jotka näyttivät pikimustine pipoineen ja maskeineen murtovarkailta. Aika hauskan ja komean näköistä!  Keikka siis striimattaisiin hesarin digisivuille peräti kolmen kameramiehen toimesta.  Yksi heistä oli permannolla Kaisan mikkitelineen edessä, toinen kuvasi sivusta ja välillä tuli aivan Kaisan “iholle”. Kolmas kuvaaja pyöri ympäri lavaa kuin jokin sirkusesiintyjä. Se näytti hyvin erikoiselta ja oli yllättävää, miten rutinoidusti pokerikasvoiset nyt jo monessa “liemessä” keitetyt siskokset tähän suhtautuivat. Lavalla oleva kameramies tuli useamman kerran niin lähelle Kaisaa, että olisi sen jo luullut häiritsevän itse esiintymistä, mutta ei, siskokset hoitivat homman kotiin kymmenen nolla!

Vähän yli kahdeksan Kaisa ja Anna astelivat lavalle raivoisien aplodien saattamana. Tässä vaiheessa Kulttuuritalo oli jo ihan täynnä tai ainakin niin täynnä kuin mitä viranomaiset tässä tilanteessa sallivat.  

Jopa oli asuvalinta: molemmilla siskoilla oli pitkät aamutakit. Ehkä jokin sisäpiiri -vitsi tämäkin.  Kaisahan on tunnettu erikoisista lohkaisuistaan ja välispiikeistään. Tänäkin iltana kuultiin monta mielenkiitoista välispiikkiä. Parhaasta päästä oli se, jonka Kaisa lohkaisi toisen kappaleen jälkeen. Se meni jotenkin näin: “hirveitä rangaistuksia nää konserttisalikeikat, kaikki vaan istuu ja tuijottaa, ei voi tehdä yhtään virhettä tai kaikki heti huomaa… voisiko joku ees tulla kaatuilemaan tuohon lavan eteen kaatelemaan siihen vähän kaljaa niin siitä tulisi turvallisempi olo…”   

(jatkuu…)       

Text & photo Harri Huhtanen 2020