PJ HARVEY -osa 1

ROCK EN SEINE 2017

51- vuotias Polly Jean Harvey on erittäin kiinostava rockartisi, johon olen tutustunut vasta nyt “Korona-vuonna” kuultuani ja nähtyäni YLE Teemalla hiljattain Pariisin Rock en Seine -musiikkifestivaaleilla 2017 kuvatun konserttielokuvan. Jopa on hieno konsertti!

PJ Harvey on artistina kirjaimellisesti multitalentti. Hän kirjoittaa ja säveltää lauluja. Hän soittaa kitaraa, bassoa, pianoa, kosketinsoittimia, viulua, selloa, saksofonia, sointusitraa, huuliharppua, rumpuja ja muitakin lyömäsoittimia!  Lisäksi hän on näyttelijä, runoilija ja kuvanveistäjä!     

PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä 1990-luvun alkupuolella ja tähän päivään mennessä studioalbumeja on ilmestynyt jo kolmetoista. Yhdeksi innoittajakseen PJ Harvey mainitsee mm. Bob Dylanin  mikä on yllättävää, koska PJ:n  musiikki on hyvin erilaista kuin Dylanin. Minulla ei valitettavasti ole vielä Harveyn levyjä, mutta tämän vuoden 2017 konsertin perusteella Wikipedian kuvaus hänen musiikkityyleistään on aika osuva: vaihtoehtorock, punkblues, taiderock, indierock, folkrock ja avant-rock! Pariisin konsertissakin kuullaan hyvin erikoista ja hyvin monenlaista musiikkia, joka osuu hyvin noiden genrejen alle, mutta mikä tärkeintä PJ:n musiikkia ei voi laittaa yhteen lokeroon, koska se on niin monimuotoista ja moni-ilmeistä eli sitä kuvaamaan tarvitaan vähintään nuo kuusi eri genreä enkä ole varma riittääkö sekään.

Rock en Seinen keikka on upea ja vielä parempaa että se kuvattiin ja lähetetään ympäri maailmaa! Muutama sana vielä itse festivaalista. Rock en Seine aloitti toimintansa vuonna 2003 ja on vähitellen kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista kesäfestivaaleista. PJ Harveyn konserttivuonna eli 2017 lavoja siellä oli jo peräti kuusi ja artisteja 78. Festivaali kestää kolme päivää ja joka päivä kävijöitä on 30 000 -40 000. Nyt Korona-vuonna 2020 festivaali on tietenkin peruutettu, mutta ehkä sitten ensi vuonna toiminta taas jatkuu.    

Aikanaan Saint-Cloudin puisto on näyttänyt tältä. Kuvan linna ja monet sitä ympäröivistä rakennuksista on sodissa hävitetty, mutta vesiportaat ja Versailles -tyylinen puisto on säilytetty eli niitä turistit voivat ihailla tänäkin päivänä ( tai siis sitten kun Korona-rajoitukset matkustuksen suhteen poistuvat)

Festivaalialue sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, kauniissa 460 hehtaarin laajuisessa Parc de Saint-Cloudin kansallispuistossa.  Aika lähelle keikkapaikkaa pääsee metrolla. Alueella on aikaisemmin ollut kuninkaallinen linna mutta sotien temmellyksissä se on tuhoutunut. Pariisilaisten mielestä alue on yksi kauniimpia Pariisin ympäristössä.

Harri Huhtanen 2020         

GLASTONBURY 2019

Yleensä Suomen TV on näyttänyt Glastonburystä vain pääesiintyjän konsertin tai osan siitä. Ulkopuolinen ei sen perusteella ole oikein päässyt sisälle tapahtuman kokonaisuuteen.  Siksi nyt heinäkuussa 2020 kun Yle TV2 lähetti peräti kolmiosaisen koosteen Glastonburystä alkoi tapahtuma kokonaisuudessaan avautua paremmin. Nyt oli panostettu nimenomaa siihen miltä festivaali vaikuttaa paikan päällä eli näissä kolmessa taltioinnissa esiintyjiä oli todella paljon, sillä jokaiselta  bändiltä/esiintyjältä näytettiin vain muutama kappale.  Vaikka ei diggaisi kaikkia esiintyjiä niin täytyy sanoa että tässä heinäkuun 2020 lähetyksessä festivaalin tunnelma tallentuu paljon paremmin kuin  aikaisemmissa lähetyksissä. Yleisö ei tietenkään voi vielä tapahtumahetkellä tietää että vuoden 2020 festivaali joudutaan peruuttamaan Koronan vuoksi. Vuoden 2019 yleisö on äärimmäisen innostunutta ja artistit samoin! Glastonbury 2019 taitaa olla viimeisiä suuren kokoluokan (noin 200 000 katsojaa) festivaaleja mitä maailmassa on voitu pitää.  Korona-”kuningas” on pakottanut järjestäjät perumaan valtaosan vuoden 2020 festivaaleista. Siksi on hienoa katsoa miten innoissaan Glastonburyn 2019 yleisö on ja miten paljon heitä on paikalla! Nykyään tuosta valtavasta yleisömassasta käytettäisiin nimitystä ”Korona-linko”. Toivottavasti vuonna 2021 festivaaleja voidaan taas järjestää normaalisti. Sitä odotelllessa on kiva katsoa ja kuunnella, miten innostuneita huippuartistit ja yleisö olivat Glastonburyssä vuonna 2019 !      

Harri Huhtanen 2020         

ROCK FESTIVAALIT

Glastonburysta on vähitellen kasvanut Euroopan suurin rock festivaali. Vuoden 2019 festivaalilla yleisömäärä oli kasvatettu jo 200 000:een. Tämän vuoden festivaalista oli määrä tulla vielä isompi, mutta alkuvuodesta Eurooppaan hiipinyt pienenpieni Korona-virus laittoi myös mahtavan Glastonburyn ”polvilleen” eli live -tapahtuma jouduttiin muuttamaan virtuaaliseksi.   

Glastonbury Festival

Aloitan tällaisen uuden sarjan jossa käsittelen epäsäännöllisen säännöllisesti rock festivaaleja. Rock festivaalit syntyivät USA:ssa 1960-luvun puolivälin jälkeen jo 1950-luvulta lähtien järjestettyjen jazz festivaalien vanavedessä. Sama kehitys tapahtui Englannissa. Eurooppaan rock festivaalit rantautuivat USA:n legendaarisen vuoden 1969 Woodstock -festivaalin innoittamana. Euroopan vanhin edelleen järjestettävä rock festivaali on hollantilainen Pinkpop festivaali, joka aloitti vuonna 1970, hieman ennen Ruisrock festivaalia, joka aloitti samana kesänä. Näitä kuuluisampi on kuitenkin Kööpenhaminan lähellä vuodesta 1971 lähtien järjestetty Roskilden festivaali. Erityisen tunnettuja ja arvostettuja ovat myös belgialainen Rock Werchter (1974 lähtien), englantilainen Glastonburyn festivaali (1978 lähtien) sekä saksalainen Rock am Ring       (1985 lähtien).

2000-luvulla rock festivaalikulttuuri levisi vähitellen globaaliksi eli nykyään rock ferstivaaleja järjestetään kaikilla mantereille (Antarktista lukuunottamatta). Suomessakin järjestetään joka kesä kymmenittäin rock festivaaleja. Aluksi niitä jäjestettiin vain suuremmissa kaupungeissa eli Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Ainoa poikkeus oli jo vuonna 1971 aloittanut Ilosaarirock. Nykyään myös pikkukaupungeissa ja kunnissa ympäri Suomea järjestetään kesällä jonkinlaisia rockfestivaaleja. Taloudellisesti nämä ovat sekä kunnille että artisteille tärkeitä tapahtumia. Moni artisti tekee kesäkeikoillaan suuremman tilin kuin koko muun vuoden keikkailulla.

Sen lisäksi että rockfestivaalit ovat yleistyneet ja ”arkipäiväistyneet” (eli monet niistä ovat ammatillisia säännöllisesti vuosittain järjestettyjä ja hyvin organisoituja tapahtumia) on muutamalla festivaalilla jo erittäin kunniakas historia. Erityisesti tukulainen Ruisrock pitää mainita, sillä se täytti tänä kesänä kunniakkaat 50 vuotta! Ja siinä onkin tuo ironia. Koskaan ennen Ruisrokkia ei ole peruutettu, mutta nyt Korona -virus teki sen mitä talousvaikeudet, poliitikot, rankkasateet tms. eivät ole koskaan aikaisemmin pystyneet tekemään eli vuoden 2020 Ruisrock jouduttiin peruuttamaan. Samoin kävi satojen festivaalien ympäri maailmaa. Valko-Venjä saattaa olla poikkeus tästä, mutten tiedä järjestetäänkö siellä rock festivaaleja.

Harri Huhtanen 2020