Led Zeppelin on legendaarinen yhtye. Yksi rockhistorian kaikkein merkittävimmistä yhtyeistä. Legendaarisia ovat myös bändin soittajat. He olivat kaikki loistavia. Tosin yksi heistä on ansiottomasti jäänyt vähän pimentoon. Jokainen rockin harrastaja tietää että Jimmy Page (s.1944) on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rockkitaristeista. Rober Plantia (s.1948) pidetään erittäin merkittävänä vokalistina ja hän keikkailee edelleen. Jo vuonna 1980 kuollut rumpali John Bonham (s. 1948)on monesti rankattu maailman parhaaksi rockrumpaliksi. Zeppelinin neljäs jäsen, multi-instrumentalisti  John Paul Jones (s. 1946) sen sijaan on jäänyt kovin vähälle huomiolle ja osittain tähän on vaikuttanut se, etteivät Plant Ja Page kutsuneet häntä mukaan kiertueille joita tekivät yhdessä vielä 1990-luvulla.  Jones on kuitenkin erittäin lahjakas ja monitaitoinen soittaja, jonka merkitystä Zeppelinin klassisten albumien basso-, kosketinsoitin-, mandoliini- ja piano-osuuksissa ei sovi unohtaa. Zeppelinin klassiset albumit ovat niin hyviä, koska bändin kaikki neljä muusiikkoa olivat niin lahjakkaita. Yhdessä he saivat aikaan musiikkia joka jäi pysyvästi vaikuttamaan rockin historiaan.

Nykyisin jo 78-vuotias John Paul Jones keikkailee hyvin harvoin. Niinpä oli hieno yllätys että hän esiintyi kolmena iltana soolona USA:n Big Ears -festivaaleilla maaliskuussa 2024.  Set Lists FM:n mukaan tämä oli hänen ensimmäinen esiintymisensä vuoden 2019 jälkeen. Yleisön odotukset palkittiin sillä Jones soitti useita Zeppelinin klassisia kappaleita esitellen samalla useita eri soittimia, joilla hän on ollut mukana näiden kappaleiden luomisessa. 

Harri Huhtanen 2024

Debyyttilevyn kappaleet – osa 2

B-puoli

01 Your Time Is Gonna Come

Tämän hienon kappaleen avaa Paul Jonesin urkusoolo. Jimmy Page soittaa steel-kitaraa.  Robert Plant laulaa petollisesta naisesta ja John Bonham tuo uhmakkuutta tähän muutoin pop-henkiseen ja lyyriseen kappaleeseen mutkikkaalla bassorumputyöskentelyllään. Sääli ettei bändi ottanut tätä upeaa kappaletta live-settiinsä.

02 Black Mountain Side  

Kappaleen juuret ovat irlantilaisessa kansansävelmässä Down By Blackwaterside. Bert Jansch levytti Blackwaterside -nimisen oman versionsa tästä kansansävelmästä vuoden 1966 albumilleen Jack Orion.  Jimmy Page nimitti oman versionsa viritystä CIA:ksi.  Nimitys tuli sanoista Celtic, Indian ja Arabic.  Jansch väitti että Page olisi kopioinut hänen biisinsä luvatta, mutta tälle väitteelle ei ollut oikeudellista perustetta, koska kyse oli traditionaalisesta kappaleesta. Intialaiset vaikutteet tulivat mukaan siitä, että Page oli jo aikaisemmin käynyt Intiassa ja rakastunut maan musiikkiin.  

03 Communication Breakdown

Zeppelin ei halunnut koskaan ottaa kunniaa heavy-rockin keksimisestä, mutta sanotaan niin että he olivat kyllä 1960-luvun lopussa selkeästi osallisena tämän uuden musiikkigenren suosion kasvussa. Pagen riffittely tässä vain runsaan kahden minuutin kestoisessa nopeatempoisessa kappalessa on aika ilmiömäistä! Tämä biisi oli ymmärrettävästi mukana myös Zeppelinin live-setissä. Sillä oli hyvä aloittaa tai lopettaa konsertti.

04  I Can’t Quit You Baby

Biisin alkuperäisen version Willie Dixon sävelsi Otis Rushille jo vuonna 1956.  Rush äänitti oman versionsa Vanguard -levy-yhtiölle vuonna 1966. Zeppelin jalosti kappaleesta paljon rankemman bluesrock-version jossa ei enää ollut lainkaan alkuperäisiä pop-sävyjä mukana. John Bonham soittaa taas raivokkaasti bassorumpujaan, Page on elementissään sooloosuudessaan ja Plant pääsee esittelemään ainutlaatuista vokaaliakrobatiaansa!   

05 How Many More Times  

Tämän biisin alkulähteenä on ollut Howlin’ Wolfin  How Many More Years.  Tosin Zeppelinin ja erityisesti Pagen käsittelyssä biisi muuttui täysin, siitä tuli paljon pidempi ja psykedeelisempi.  Page oli kehitellyt kappaletta jo Yardbirdseissä soittaessaan.  Debyyttialbumilla kappaleen kestoaika on  yli 8 minuuttia, tosin Page yritti jekuttaa radioasemia soittamaan sitä merkitsemällä levylle kestoajaksi vain 3:30!   Alkuvuosina kappale oli kiinteä osa Zeppelinin live-settiä ja keikoillaan bändi yleensä ujutti esitykseensä mukaan pätkiä muista kappaleista lisäten siten entisestään kappaleen psykedeelisyyttä ja jamihenkisyyttä.   

Harri Huhtanen 2020

Debyyttilevyn kappaleet – osa 1

Zeppelinin debyyttilevylle päätyneet kahdeksan kappaletta ovat kaikki hienoja näyttöjä Pagen uuden bändin raa`asta energiasta ja soittotaidoista.  Jotkut jopa pitävät Zeppelinin 12. tammikuuta 1969 ilmestynyttä debyyttilevyä heavy-rockin lähtölaukauksena, mutta näinhän ei tietenkään ole koska ainakin The Cream  oli jo edellisenä vuonna soittanut varsin “heavyä” musiikkia sekä levyillään että erityisesti keikoilla. Samoihin aikoihin myös muutamat muut bändit käynnistelivät heavy-rock trendiä. Zeppelinin miehet eivät edes pitäneet siitä että heidät yritettiin lokeroida pelkäksi heavy-rock yhtyeeksi. Bändin musiikkihan oli paljon laaja-alaisempaa: se oli ainutlaatuinen keitos, jonka raaka- aineina käytettiin vanhaa bluesia, folkia, rock’n’rollia, itämaista musiikkia, klassista musiikkia, funkia ja jopa latinorytmejä! Tosin debyyttilevyä hallitsivat pitkät hardrock / heavy-versiot bluespohjaisista kappaleista. Alla lyhyt esittely albumille päätyneistä kappaleista (A- ja B-puoli viittaavat kappalejakoon LP-levyllä):

A-puoli

01  Good Times Bad Times    
Debyyttilevyn räjähtävä avauskappale on hieno näyttö koko bändiltä, erityisesti Bonhamin rummutus on vaikuttavaa.  GTBT oli bändin ensimmäinen singlejulkaisu USA:ssa, Britanniassa singleä ei jostain syystä julkaistu lainkaan.

02  Babe I’m Gonna Leave You
Alunperin kyseessä oli Anne Bredonin 1950-luvulla tekemä folk-kappale, jonka Joan Baez oli levyttänyt 1960-luvulla. Robert Plantin ja Pagen käsittelyssä siitä tuli lähes seitsemän minuuttinen kiihkeä hardrock esitys, jossa haikea balladi ladataan täyteen energiaa aivan ainutlaatuisella tavalla.

03  You Shook Me     
You Shook Me ammentaa vanhasta blues-perinteestä. Alunperin tekijäksi on merkitty Muddy Watersin basisti Willie Dixon, joka puolestaan oli ilmeisesti saanut vaikutteita sävellykseensä Earl Hookerin kappaleesta Blue Guitar. Tämäkin kappale muuttui Zeppelinin käsittelyssä yli kuusiminuuttiseksi. Jones soittaa kappaleella basson lisäksi Hammond M-100 -urkuja.

04  Dazed And Confused
Dazed And Confused  oli ollut jo Yardbirdsien  keikoilla Pagen bravuurinumero, jossa hän viihdytti yleisöä soittamalla viulunjousella kitaraa. Page oli napannut kappaleen Jack Holmesin vuonna 1967 ilmestyneeltä debyyttilevyltä.  Tämäkin laulu “zeppelinisöitiin” eli konserteissa siitä tuli jopa yli 20 minuuttinen psykedeelinen tajunnanräjäyttäjä, jolla ei enää ollut paljon mitään tekemistä alkuperäisen kappaleen kanssa. Debyyttilevyllä DAC oli vielä maltillinen eli vain vähän yli kuuden minuutin pituinen. Keikoilla se sitten lähti pitenemään ja muuttui yhä enemmän improvisaatioon perustuvaksi Pagen kuningasnumeroksi.

 Harri Huhtanen 2020

Toistaiseksi Zeppelinin Olympic studioiden äänityksistä on päässyt julkisuuteen vain harvoja kuvia. Alla ilmeisesti yksi vanhimmista, jossa Jimmy Page on studiopöydän ääressä äänitysinsinööri Glyn Johnsin tarkkaillessa vieressä.  

Jimmy Page tuottajana

Uuden bändin soittajista eniten aikaisempaa kokemusta studiotyöskentelystä oli  basisti Jonesilla ja kitaristi Pagella.  Ainoana jäljelle jääneenä Yardbirds-soittajana Page oli alusta saakka selkeä bändin johtaja. Hän oli myös bändin miehistä varakkain ja varmistaakseen sen, ettei levy-yhtiö puuttunut mitenkään tuotantoon, rahoitti hän debyyttialbumin sessiot Lontoon Olympic-studioilla omasta pussistaan. Vielä tänäkin päivänä Led Zeppelin I kuulostaa erittäin elävältä, soundissa on preesensiä eli voimakasta läsnäolon tuntua.   Tämä johtuu siitä, että Page käytti äänityksissä muutamia tekniikoita jotka poikkesivat olennaisesti 1960-luvulla Englannissa tavallisesti käytetyistä tekniikoista. Alla lyhyt selvitys muutamista Pagen tuotannollisista kikoista, jotka paransivat levyn soundia.

Mikrofonien asettelu. Yleensä äänityksissä mikrofonit asetettiin lähelle soittajaa. Amerikkalaisilla levyillä ei aina ollut näin ja niinpä Pagekin halusi hyödyntää huoneen ambienssia sijoittamalla äänitysmikrofoneja myös huoneen toiseen päähän eli jopa 6 metrin päähän soittajasta. Tällä ratkaisulla äänite ”hengitti” paremmin kun musiikin tilantuntu parani olennaisesti.  Vasta paljon myöhemmin keksittiin termi ”ambientti soundi” jolla tosin nykyään tarkoitetaan paljon muutakin.

Vokaalivuoto. Yleensä vokalistin laulun vuotamista toisille ääniraidoille pidetään virheenä ja tavallisesti se pyritään korjaamaan.  Pagen mielenkiintoinen idea oli jättää nämä ”virheet” tarkoituksellisesti korjaamatta, koska se lisäsi äänitteen voimaa ja elävyyttä.

Käänteinen kaiku.  Page alkoi myös käyttää käänteistä kaikua (reverse echo). Termi tarkoittaa sitä että kuulija kuulee äänen jälkikaiun ENNEN varsinaista ääntä.

Led Zeppelinin debyyttilevyn esitykset ja kappaleet ovat erittäin vaikuttavia jo itsessään, mutta viimeisen silauksen tälle mestariteokselle antaa Jimmy Pagen nerokas tuotanto, jonka ansiosta albumista tuli niin hyvin aikaa kestävä. Led Zeppelin I kuulostaa selvästi ”uudemmalta” kuin monet muut 1960-luvulla Englannissa tehdyt albumit.

Harri Huhtanen 2020

Edes bootleggarit eivät ole saaneet Zeppelinin debyyttialbumin sessionauhoista kuin pieniä pätkiä haltuunsa. Alla eräs kehno yritys debyyttialbumin sessioiden rekonstruoimiseksi. Ongelmana tässä on se, että tälläkin bootlegilla on vain kaksi kappaletta, jotka päätyivät julkaistulle albumille.  Ymmärtääkseni sessionauhat ovat tallessa ja siksi ihmettelen miksi Jimmy Page ei niitä virallisesti julkaise.    

Lontoo, syys-lokakuu 1968 -osa 2
Ei tiedetä, miten monta sessiota Zeppelin soitti Lontoon Olympic studiolla syys-lokakuussa 1968. Muutamissa sessioista äänitettiin materiaalia, joka ei päätynyt ja jota ei ehkä ollut suunniteltukaan otettavaksi mukaan  debyyttialbumille ja näissä “ulko”-sessioissa koko bändi ei aina ollut edes paikalla. Siksi olen tässä selvityksessäni ottanut numerointiin mukaan vain ne sessiot, joissa äänitettiin materiaalia debyyttialbumille.

Toisessa äänityssessiossa (27.9.68) Lontoon Olympic-studioilla äänitettiin ainakin Babe I’m Gonna Leave You (Takes 8 &9) ja You Shook Me -kappaleita.  Sessioista on päässyt bootleg-markkinoille epätäydellinen 21 minuutin kestoinen Soundboard -nauhoitus, joka on julkaistu useammallakin Zeppelin -bootlegilla.

Kolmas sessio (28.9.68) äänitettiin seuraavana päivänä, mutta sen sisältöä ei tunneta.

Neljännestä sessiosta (3.10.68) tiedetäänkin jo huomattavasti  enemmän. Bändi, jonka nimeksi Olympicin nauhoissa kirjattiin edelleen Yardbirds äänitti tässä sessiossa otoksia (takes) ainakin seuraavista kappaleista:

Your Time Is Gonna Come
A Man I Know (myöhemmin Good Times Bad Times)
Babe I’m Gonna Leave You
Too Good (myöhemmin Communication Breakdown)
How Many More Times
Dazed And Confused

Viidennessä sessiossa (15.10.68) äänitettiin ainakin  Black Mountain Side  ja I Can’t Quit You Baby.

On harmillista, ettei Jimmy Page ole vieläkään julkaissut debyyttialbumin sessio -päiväkirjoja ja nauhoituksia. Uskon että nekin myisivät hyvin, koska kaikki Zeppelinin äänittämä musiikki kiinnostaa edelleen miljoonia ihmisiä.

Harri Huhtanen 2020

Lontoon Olympic Studios on legendaarinen, sillä siellä levyjään äänittäneitä huippuartisteja on nykyään jo yli 100! Listaus löytyy täältä:   https://en.wikipedia.org/wiki/Olympic_Studios .

Lontoo, syys-lokakuu 1968 -osa 1

 Nykyaikana tuntuu mahdottomalta ajatus siitä, että jos bändi soittaa / ei soita jollain ulkoilmafestivaalilla niin ettei siitä myöhemmin ole tietoa!  Zeppelinin virallisella sivustolla kuitenkin yleisökommenteissa pohditaan sitä päättyikö syksyn 1968 Skandinavian kiertue Göteborgiin (15.9.68) vai Malmöön (17.9.68). Pääotsikossa lukee että Malmön keikka peruutettiin, mutta muutama kommentaattori vakuuttaa olleensa paikalla Malmön keikalla!

Olipa totuus mikä hyvänsä tulevan Zeppelinin soittajat palasivat Englantiin syykuussa 1968 ja (epävirallisen tiedon mukaan) harjoittelivat Zeppelinin debyyttialbumin kappaleita kahtena päivänä (23.-24.9.68) Jimmy Pagen kotona PANGBOURNEssa. Heti seuraavana päivänä (25.9.68) he siirtyivät Lontoon kuuluisalle Olympic -studiolle , mutta se mitä äänitettiin ensimmäisenä sessiopäivänä ei ole tätä kirjoitettaessa (2020) tiedossa.

Harri Huhtanen 2020

 

SKANDINAVIA 1968 -osa 3
Ennen hajoamistaan Yardbirds oli saavuttanut vuosi vuodelta (1964-68) enemmän kansainvälistä mainetta. Siksi Page pystyi sopimaan Yardbirdsien “valenimellä” esiintyvälle, täysin uudella bändille rahakkaan kiertueen Skandinaviaan syksylle 1968. Uuden bändin laulaja Robert Plant, rumpali John Bonham ja basisti John Paul Jones olivat siinä vaiheessa käytännössä tuntemattomia Skandinaviassa. Kiertueen ensimmäisestä keikasta (Gladsaxe 7.9.68) tehtiin järjestäjien ja esiintyjien välillä 7000 Tanskan kruunun sopimus. Nykyrahaksi (2020) muunnettuna sopimuksen arvo oli  lähes 8000 euroa.  Ja se maksettiin siis yhdestä n . 30-45 minuutin setistä. Seuraavana päivänä heillä oli kolme tuollaista minikeikkaa. Plant, Bonham ja Jones olivat varmaan innoissaan siitä, että keikkapalkkiot olivat näin suuria. Englannissa heidän keikkaliksansa olivat olleet huonompia ja Jones ei ollut keikkaillut tätä ennen ollenkaan, vaan oli sessiomuusikko.  Näistä varhaisista Zeppelin keikoista on säilynyt kovin vähän keikka-arvioita. Onneksi kuitenkin Tukholman keikasta (13.9.68) löytyy Stockholm Daily Newsissä julkaistu arvio:

“Yardbirdsien ura on ollut ylä- ja alamäkeä. Muutama vuosi sitten he olivat huipulla. Jonkin aikaa ajateltiin että Yardbirdsit olisivat Englannin popin suunnannäyttäjiä, mutta sitten ilmeni ettei näin ollutkaan. Yhtyeen jäsenet vaihtuivat ja sillä Yardbirdsillä joka tällä hetkellä kiertää Ruotsia on kovin vähän yhteistä alkuperäisen yhtyeen kanssa. Eikä vaihdos ole koskenut ainoastaan bändin jäseniä, vaan myös musiikkityyli ja musiikin laatu on muuttunut – ainoastaan bändin nimi on sama.

Perjantaina he soittivat (Tukholman) Insidessa niin lujaa että korviin sattui. Joskus lujaa soittamisella on tärkeä rooli popissa, mutta nyt tuntui kysessä olevan lähinnä pinnallinen kikka.”

Teksti ja uutisen vapaamuotoinen suomennos:  Harri Huhtanen 2020     

Led Zeppelinin ensimmäinen keikka oli 7.9.1968 Gladsaxen pikkukaupungissa, lähellä Kööpenhaminaa. Tosin silloin bändi matkusti nimellä Yardbirds eikä kukaan tuolloin vielä tiennyt että heistä tulisi yksi rockhistorian suurimmista bändeistä!

SKANDINAVIA 1968 -osa 2
Pagen uuden yhtyeen “tulikaste” oli lyhyt ja hyvin intensiivinen Skandinavian kiertue, jolla he soittivat enimmäkseen tulevan Led Zeppelin I albumin kappaleita. He olivat ehtineet harjoitella uusia biisejä Lontoossa (mahdollisesti) vain 15 tuntia ennen kiertueelle lähtöä! 11 päivän minikiertueen (7. -17.9.68)  yhdeksän toteutunutta keikkaa jakautui siten että  Tanskassa tuleva Led Zeppelin, joka edelleen kulki keikkamainoksissa nimellä Yardbirds, soitti viisi keikkaa ja Ruotsissa neljä (viides eli viimeinen keikka peruttiin). Setit olivat varsin lyhyitä eli vain 30-45minuuttia ja siksi uusi bändi kiertueen toisena päivänä (8.9.68) onnistui soittamaan peräti kolme keikkaa!

Ensimmäinen keikka on kuitenkin aina ensimmäinen eli siitä on kirjoitettu eniten.  Gladsaxen teiniklubi, jossa tuo keikka soitettiin, on saanut vuosien varrella siitä niin paljon kyselyjä  että he tekivät aiheesta nettisivut.  Sinne on yritetty koota kaikki olemassa oleva informaatio Zeppelinin  debyyttikeikasta:

http://www.teenclubs.dk/

Harri Huhtanen 2020     

Vaikka Led Zeppelin esiintyi ensimmäisellä virallisella keikallaan 7.syyskuuta 1968 Gladsaxen Teen Clubilla edelleen nimellä Yardbirds ei vanhasta Yardbirdsistä ollut enää jäljellä muuta kuin kitaristi Jimmy Page! Tuolloin käytännössä kukaan ei tuntenut uutta bändiä, vuonna 2020 tilanne on täysin toinen, sillä nykyään Led Zeppelin on bändinä yhtä tunnettu kuin The Beatles.  Niinpä joitain vuosia sitten Gladsaxessa paljastettiin muistolaatta tuon historiallisen konsertin muistoksi.

Skandinavia 1968 -osa 1

Käytännössä vanha Yardbirds hajosi kesällä 1968 ja bändiin jäi vain kitaristi Jimmy Page, joka oli jo aikaisemmin ehtinyt sopia lyhyen 10 keikan klubikiertueen Ruotsiin ja Tanskaan syyskuuhun 1968. Nykyään tällaisessa tilanteessa kiertue olisi peruttu, mutta Page ei sitä halunnut tehdä, vaan lähti rohkeasti kiertueelle täysin uuden bändinsä kanssa käyttäen bändin vanhaa, Yardbirds – nimeä jolla keikkasopimukset oli tehty.  Joulukuussa 1968 Page väitti eräässä haastattelussa että uusi bändi oli ehtinyt harjoitella ennen kiertuetta uutta settiä vain 15 tuntia!  Tiettävästi vain vanha Yardbirds hitti For Your Love sekä avauskappale The Train Kept A-Rollin’ oli jätetty soittolistalle bändin vanhasta setistä!  Ne ruotsalaiset ja tanskalaiset Yardbirds -fanit, jotka olivat jo aikaisemmin hankkineet Yardbirds-levyjä olivat varmaan kuin puulla päähän lyötyjä kun se mitä he syyskuussa 1968 näkivät ja kuulivat oli jotain aivan muuta, sillä uuden ja vanhan Yardbirdsin musiikissa ei oikeastaan ollut enää muuta yhtymäkohtaa kuin Pagen kitarointi sekä se, että hän oli jo keväällä 1968 Yardbirdsien keikoilla soittanut bravuurinumeroitaan Dazed And Confused (jossa Page soittaa vilunjousella kitaraa)  sekä  White Summer  (pitkä, itämaisvaikutteinen instrumentaalikappale).  Uuden setin muut kappaleet olivat pitkiä hardrock -versioita traditionaalisista blues- ja folk- kappaleista. I Can’t Quit You Baby sekä You Shook Me oli kehitelty  Willie Dixonin lyhemmistä ja perinteisemmistä blueskappaleista. Babe I’m Gonna Leave You  puolestaan oli kehitelty Joan Baezin  balladista. How Many More Times  perustui osaltaan Muddy Watersin  How Many More Years kappaleeseen, mutta oli kokonaisuutena täysin erilainen. Page oli kehitellyt kappaletta jo alkuvuoden 1968 Yardbirds-keikoilla. Skandinavian keikoilla kuultiin ilmeisesti myös räjähtävä Communication Breakdown joka oli uuden bändin ensimmäisiä kokonaan omia sävellyksiä.

Harri Huhtanen 2020