Onko neulasi puhdas?

1980 ja 1990-luvuilla luin innokkaana artikkeleita silloisesta (Suomen) HIFI-lehdestä.  Niin taisi tehdä aika moni muukin, koska muistaakseni lehden levikki oli parhaimmillaan yli 15 000 kappaletta. Ennen CD:n valtaannousua Hifi- lehdessä oli usein pitkiä ja perusteellisia artikkeleita äänilevysoittimien äänivarsista, äänirasioista ja neuloista. Maallikolle tuli sellainen olo että täydellisen äänentoiston saavuttaakseen piti opiskella “Hifi-tiedettä” ahkerasti ja piti olla asiantuntija tai ainakin käyttää asiantuntijaa eli HIFI-kauppiasta apuna.

Äänirasioden Rolls Royce oli pitkään SHURE. Valitettavasti he ovat alasajaneet tuotantonsa vuonna 2018 eli yksi suuri on jo pelistä poissa mutta onneksi muut jatkavat

1990-luvulla CD yleistyi Suomessakin. Uusista levyistä ei enää tehty vinyylipainoksia ja tämän trendin myötä hifilehdetkään eivät enää kirjoittaneet äänirasioista ja neuloista, vaan monikanava -laitteista. Minulla oli edelleen erinomainen LINN-vinyylisoitin ja olin pettynyt ajan henkeen. Oliko Hifi-todella kuolemassa?  Monet olivat jo tätä ennen kirjoittaneet ja puhuneet rockin kuolesta, mutta oliko siinä samassa tulossa kylkiäisenä Hifin kuolema?  Ei sentään, sillä aina löytyy ihmisiä jotka haluavat sitä parasta hinnalla millä hyvänsä. Sanotaanko niin että hifistien “keskiluokka” kuoli vinyylin väliaikaisen kuoleman myötä pois ja jäljellä jäivät vain rikkaat snobit jotka pystyivät sijoittamaan laitteisiinsa 50 000 – 100 000 euroa ilman että se mitenkään häiritsi heidän taloudenhoitoaan.     

Kuulun tuohon hifistien “keskiluokkaan”, jonka siis piti kuolla pois. No, emme kaikki kuolleet sillä minä olen täällä edelleen levittämässä Hifin “ilosanomaa”’! Aikanaan erittäin suuren suosion saanut Niksi Pirkka  on tässä minulla suunnannäyttäjänä eli yritän kirjoittaa miten voi halvalla parantaa kotilaitteiden äänentoistoa. Esimerkkini perustuu omiin kokemukseeni eli tämä tarina on tosi!  

Nyt illalla kuuntelin Technicsin -vinyylisoittimella  saunan takkahuoneessa 4-pistekaiuttimillani erästä Man-yhtyeen levyä. Äänentoisto oli pielessä ja siksi tarkistin vinyylilevyn ja neulan. Levyssä oli vähän pölyä jonka pyyhin pois AM:n antistaattisella harjalla, myös neulassa oli pölyä, jonka pyyhin pois japanilaisella Hi-Clean puhdistusharjalla kuten olen tehnyt vuosikaudet. Laitoin sitten levyn uudestaan soimaan. Heti sama äänentoisto-ongelma uusiutui. Aloin epäillä oliko itse vinyylissä jotain vikaa. Sitten muistin kuunnelleeni samaa levyä joitain kuukausia aikaisemmin ja silloin siinä ei ollut mitään ongelmia.  Katsoin sitten suurennuslasilla ja voimakkaalla valolla soittimen timanttineulaa. Neula näytti ihan normaalilta, koska eihän timantti kulu vinyylilevyjä soittaessa tai jos kuluu niin se kuluu äärimmäisen hitaasti. Sen sijaan neulaan oli tarttunut hiuksia ja pölypalleroita. Normaalisti nämä lähtevät pois neulaan läheltä puhaltamalla, mutta nämä eivät lähteneet, jolloin aloin ajatella että Hi-Clean oli vihdoinkin vanhentunut  ja ehkä liuoksen koostumus oli muuttunut sellaiseksi että se pikemminkin veti puoleensa likaa kuin karkoitti sitä. Sanoin jäähyväiset Hi-Clean pullolle eli heitin sen roskiin. Seuraavaksi kokeilin epäortodoksista metodia eli harjasin AM:n antisaattisella harjalla pölyt pois neulasta. Ja katso!  Äänentoisto parani  yli 100%! Eli ei tarvinnut maksaa mitään eikä ostaa uutta puhdistusnestettä. Vinyyli ja timanttineula toimivat siten, että uran pitää olla puhdas ja erityisesti neulan pitää olla puhdas. Nyt tämäniltaisen kokeilun perusteella alan epäillä että puhdistusneisteiden käyttö neulaan ei ole hyväksi, koska ehkä niistä jää tarpeettomia ainejäämiä neulan pintaan ja silloin tilanne vain pahenee. Siksi suosittelenkin puhdistamaan äänilevysoittimen neulan ensisijaisesti voimakkaalla puhalluksella ja jos lampulla katsoen sen jälkeenkin siinä on likaa niin suosittelen käyttämään mekaanista puhdistusta esimerkiksi AM:n antistaattisella harjalla. Ainakin minulla se epäortodoksinen keino toimi paremmin kuin olin olettanut. Eli on turha hankkia kymmenien tuhansien eurojen vahvistimia, kaiutinkaapeleita ja kaiuttimia, jos äänetoistoketjun alkupäässä on primitiivisiä ongelmia esimerkiksi pölyn ja lian torjunnassa.

Harri Huhtanen 2023    

Advertisement

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 14

Colosseum -osa 5

Colosseum soitti 90 minuutin setin, mutta olin yllättynyt siitä etten tunnistanut suurinta osaa kappaleista.  Jälkeenpäin sain tietää, että setti sisälsi mm. kolme uutta kappaletta bändin samana vuonna (2022) ilmestyneeltä uudelta albumilta. Set lists FM:ssä listataan vain 8 kappaletta, joista 2 on cover-kappaleita ja lisäksi siellä listataan ainakin yksi kappale joka on uudemmalta Bread & Circuses -albumilta jota en myöskään ollut aikaisemmin kuullut. Tavallaan olin vähän pettynyt kun en kuullutkaan alkuaikojen minulle tuttuja Colosseum – kappaleita, mutta toisaalta ymmärsin ettei bändi voi soittaa vuodesta toiseen pelkästään yli 50 vuotta vanhoja kappaleita!

Minulle konsertin kohokohta oli yli 20 minuuttinen Valentyne Suite, jonka aikana Chris Farlowe vetäytyi syrjään, koska hänhän ei ollut tuon kappaleen levytysaikana vielä mukana bändissä eli ei siksi laulanut kyseistä biisiä Helsingissä.   

Konsertin loppupuolella Farlowe ilmoitti että he tulisivat keikan jälkeen signeeraamaan levyjä ja antamaan muutoinkin nimmareita alakertaan. Olipa hieno ele!  Olin jo väliajalla ostanut bändin uuden albumin Restoration  ja totta kai halusin siihen niin kuuluisan staran nimmarin. Ja Chris todella lunasti lupauksensa eli kun tulin alas niin siellä he olivat kitaristi Mark Clarken kanssa  ja nimmarit tulivat kuin apteekin hyllyltä Restoration CD-levyni kanteen!

Hieman jälkeenpäin hätkähdin kun jollain somesaitilla kirjoitettiin moittivasti että Farlowella olisi natsisympatioita. Minulle mies kuitenkin näyttäytyi tukielinsairauden runtelemana vanhana, erittäin sympaattisena ja fanejaan arvostavana  miehenä jolla oli edelleen voimakas palo esiintymiseen ja kyky laulaa niin hyvin, ettei hänen puolestaan tarvinnut pelätä vaikka mittarissa oli jo 82 vuotta!                

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 13

Colosseum -osa 4

Progefeast oli jatkunut jo neljä ja puoli tuntia kun illan pääesiintyjä Colosseum astui lavalle klo 21:36. Soft Machine ja Man eivät sisääntulovaiheessa saaneet yhtä voimallisia aplodeja kuin legendaarinen, 82-vuotias Chris Farlowe  tarttuessaan mikrofonitelineeseen avaamalla Colosseumin setin voimallisella rhytm’n’blues -äänellään.  En tuntenut avausbiisiä mutta Farlowen tulkinta oli komea!  

Mutta mitä oli tapahtunut itse miehelle?! Muistin hänet vain nuoruudenhittilevyn kuvasta jossa hän oli kapeakasvoinen, hoikka ja kaiken kaikkiaan juuri sellainen teini-idoli, josta 60-luvun nuoret tytöt unelmoivat.  Vuonna 2022 Farlowe sen sijaan muistutti lähinnä Victor Hugon romaanissa esiintyvää Notre Damen kuuluisaa kellonsoittajaa! Farlowen  rintakehä oli voimakkaasti eteenpäin  työntynyt ilmeisesti yläselän vaikean virheasennon vuoksi? Selvästikin hänellä oli jokin harvinainen tuki- ja liikuntaelimistön sairaus, mutta en tietänyt mikä. Yllättäen ylävartalon deformiteetti ei kuitenkaan estänyt Farlowen intensiivistä laulasuoritusta eli ilmeisesti hänen keuhkonsa olivat hyvässä kunnossa. En yleensä kirjoita artistien ulkomuodosta, mutta täytyy sanoa että vuoden 2022 Farlowen näkeminen oli sen verran outo kokemus että tämä on nyt pakko kirjata ylös ottamani kuvan kera. Hän ei siis suinkaan ollut lihava, vaan näennäinen “lihavuus” johtui siitä että Farlowen rintakehä oli epäluonnollisesti eteenpäin työntynyt.  Farlowen kasvoissa oli tuima, päättäväinen ilme ja laulu sujui häneltä uskomattoman hyvin ottaen huomioon miehen nykyisen iän.           

(jatkuu…)

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023

Konserttilippujen hinnat maailmalla vuonna 2023 !

Suomessa konserttilippujen hintataso on vielä kohtuullinen tai jopa halpa. Kansainvälisesti konserttilippujen hinnat alkoivat kuitenkin nousta jo pari vuotta ennen Koronaa ja nyt kun kahden vuoden Korona-stopin jälkeen keikkoja saa taas pitää ovat megastarat,  keikka- promoottorit ja lipunmyynti – firmat maailmalla huomanneet että suurempien tähtien keikkalipuista voi pyytää ihan mitä vaan ja silti ihmiset maksavat. Niin kova on juuri nyt ”live kokemuksen nälkä”! Pahimmat esimerkit tästä epäterveestä kehityksestä ovat Taylor Swift ja hieman yllättäen ”työläisten sankari” Bruce Springsteen. Näiden kahden keikkalipuista on ihan virallisten kanavien kauttakin myynnissä pyydetty yli 5000 dollaria kappaleelta!

Taylor ilmoitti julkisuudessa ettei hän hyväksy tätä eli vakuutti syyttömyyttään ilmiöön. Bruce sen sijaan totesi että hän on viimeinkin alkanut veloittaa sen mitä muutkin veloittavat. Bruce siis vetosi siihen, että häntä on vuosikausia ”petetty”, koska hänen lippujaan on saanut halvemmalla kuin muiden saman luokan artistien lippuja.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä ettei kenenkään ole syytä maksaa konserttilipusta 5000 dollaria ellei kyse ole siitä, että rahat ohjautuvat kokonaan hyväntekeväisyyteen eivätkä jo ennestään äärimmäisen rikkaiden esiintyjien omille tileille. Tänään juuri tuli uutinen, että Brucea 43 vuotta tukenut fanzine lopettaa toimintansa, koska he eivät voi enää kannustaa ketään ostamaan näin rajusti ylihintaisia lippuja. Tarkemmin aiheesta täällä:

Harri Huhtanen 2023

VESTA – 2020-luvun artisti? -osa 2

Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita (2018) oli kolme viikkoa Suomen myyntilistan ykkösenä ja lehdet kirjoittivat ylistäviä artikkeleita Vestasta. TV:stä näin seuraavana vuonna Vestan Ruisrockin  keikan joka oli oikein hieno. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että Vestan tyyli ei ollut kopio kenenkään aikaisemman artistin tyylistä, vaan hänellä oli ihan oma “Vesta-soundinsa”. Tosin aika pian taustatyötä tehtyäni selvisi että debyyttialbumin tuottaja oli “kultasormi” Jori Sjöroos, joka oli PMMP:n suurimpien hittien takana ja kun sitten ilmeni ettei Jori tuottasi enää Vestan kakkosalbumia, niin pelkäsin että Vesta putoaa siihen “kertakäyttötähtien” isoon kaukaloon, jossa on jo kymmeniä suomalaisia naisartisteja. Nykyään kun Suomessa nuori naisartisti voi nousta pinnalla todella nopeasti ja pudota tuntemattomuuteen lähes yhtä nopeasti!

Korona lopetti myös Vestan keikat kahdeksi vuodeksi. Kakkosalbumi, Uskon Tulevaan ilmestyi vasta vuonna 2022. Nyt taas Vesta keikkailee säännöllisesti, mutta lähinnä vain isoilla festivaaleilla eli hän ei ole kansanartisti joka kiertäisi jokaisen kyläkuppilan. Toisaalta Vestan musiikki on myös sellaista ettei se pikku baareissa ehkä toimisikaan, koska Vestan hienon laulun ohella konesoundi on olennainen osa kokemusta ja se vaatii jo vähän isomman tilan.  En ostanut kakkosalbumia ja siksi kun joitain päiviä sitten YLE näytti Vestan kesän 2022 Helsingin Flow konsertin oli se minulle mielenkiintoinen kokemus jo kotisohvalta kuunneltuna ja katseltuna! Vesta soitti rohkeasti melkein kaikki kakkoslevynsä kappaleet eli niitä kuultiin 10 ja paremmin menestyneeltä ykköslevyltä kuultiin vain 5 kappaletta.  

Uskon Tulevaan (2022)  nousi ilmestymisensä jälkeen Suomen listalla sijaluvulle 4 eli Vesta ei flopannut, vaikka Sjöroos ei enää ollut sovittamassa hänen kappaleitaan kultakantaan.  Tämän kirjoitussarjan otsikoksi valitsin vuonna 2019 “Vesta -2020 -luvun artisti ?”  enkä vieläkään uskalla ottaa pois tuota kysymysmerkkiä otsikosta, mutta sanotaan niin, että Flow- keikka 2022 palautti uskoni siihen, että Vesta saattaa edelleen olla SE artisti jota 2030-luvulla pidetään 2020-luvun parhaana suomalaisartistina. Vesta ei suinkaan kopioi Björkiä tai Florence Welchiä, mutta hänen hienoissa live-esiintymissään on samaa intensiteettiä ja omaperäisyyttä. Flowssa ajattelin ensin uusista kappaleista että “eivät nämä ole läheskään yhtä hyviä kuin debyyttilevyn kappaleet”, mutta mitä pidemmälle keikka eteni aloin uskoa siihen mitä Vesta oli tekemässä ja sanomassa eli uusi ei ollutkaan huonoa, se ei ehkä ollut yhtä koukuttavaa kuin Sjöroosin tuottamat kappaleet, mutta sanoitukset ja Vestan laulutyyli kompensoivat tuotannolliset vajeet ainakin live-esiintymisessä 100%:sti.

Harri Huhtanen 2023                       

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 12

Colosseum -osa 3

Vuonna 1966 Chris Farlowe oli vielä hoikka ja terveenoloinen nuorimies, joka nousi UK-listan ykköseksi tällä rollari -singlellä.

Olin tarkoituksella jättänyt opiskelematta mikä näiden kolmen 1960-luvulla syntyneen bändin tilanne oli heidän tullessaan esiintymään Helsingin Kulttuuritalolle reilusti yli 50 vuotta ensimmäisten keikkojensa jälkeen. En siis ollut katsonut Youtubesta miltä Soft Machine, Man tai Colosseum  näyttivät ja kuulostivat vuonna 2022. Illan artistien henkilöhistorioita olin toki tutkinut jonkin verran jo ennakolta joten tiesin, että illan tähdistä suurin olisi vasta tulossa lavalle. Hän oli Colosseumin laulusolisti, 82-vuotias Chris Farlowe, joka oli liittynyt bändiin jo syksyllä 1970. Ennen kuin kerron illan esityksestä lienee paikallaan avata hieman Chrisin uraa, joka oli selvästi pidempi kuin kaikilla muilla illan artisteilla.

Chris aloitti esiintymisensä jo vuonna 1957 lontoolaisessa John Henry Skiffle Groupissa. 1960-luvun alkupuolella Chris pääsi myös levyttämään useammankin yhtyeen kanssa. Sitten hän siirtyi Andrew Loog Oldhamin Immediate levymerkille ja levytti 11 singleä, joista 5 oli Rolling Stones covereita. Yksi rollaribiiseistä nosti hänet peräti Englannin listan ykköspaikalle, nimittäin vuonna 1966 julkaistu Out Of Time.

Syyskuussa 1970 Chris siirtyi Colosseum -yhtyeen laulusolistiksi. Bändin kahta ensimmäistä (vuonna 1969 julkaistua) albumia lukuunottamatta Chris oli laulajana kaikilla Colosseum -levyillä vuosina 1970-2015. Bändi tosin oli “telakalla” vuodet 1971-1994 ja tuolloin Chris hankki elantonsa vaihtelevista sivuprojekteista. Hän oli muun muassa mukana kahdella legendaarisen Led Zeppelin -kitaristin Jimmy Pagen levyllä. Hän esiintyi usein myös Van Morrisonin kanssa.

Kaikkiaan Chris on julkaissut joko omissa nimissään tai muiden kanssa yli 20 albumia, yli 20 singleä ja hän on ollut mukana kymmenillä kokoelmalevyillä joko pääroolissa tai vierailevana artistina.  Koska hän ei itse kirjoita biisejä on Chrisin maine tullut nimenomaan siitä että hän on loistava soul/blues/rock -tulkitsija. Entuudestaan tunsin hänet vain siitä Castlen vuonna 1986 julkaisemasta Mr. Soulful kokoelma -albumista, jonka ostin jo 1980-luvulla. Levyn 1960-luvulla otetussa kansikuvassa Chris on vielä nuori ja hoikka. En ollut katsonut netistä miltä hän näyttää nykyään ja siksi bändin sisääntuloa odotellessa tilanne oli jännittävä. Miltä Chris kuulostaisi ja näyttäisi 54 vuotta myöhemmin?!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2023

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 11

Colosseum -osa 2

Kuvassa alkuperäisen Colosseum-yhtyeen kaikki kolme vuosina 1969-70 julkaistua studiolevyä.

Colosseumin huippuaika jäi lyhyeksi eli luovimmillaan bändi oli ensimmäisellä jaksollaan 1968-1971. Studioalbumeja tuolla lyhyeksi jääneellä jaksolla bändi julkaisi kolme:  Those Who Are About To Die Salute You – Morituri Te Salutant (1969), Valentyne Suite (1969) ja Daughter Of Time (1970).  Näiden lisäksi USA:ssa julkaistiin vuonna 1970 The Grass Is Greener , jossa oli osittain eri kappaleet kuin Euroopan julkaisulla, mutta varsinaisesti uudesta studioalbumista siinä ei ollut kyse. Sitten vuonna 1971 julkaistiin vielä tupla-albumi Colosseum Live, joka nimensä mukaisesti sisälsi live-äänitteitä. Kuten aikaisemmin kirjoitin uudestaan bändi alkoi keikkailla ja julkaista levyjä vasta vuonna 1994 eli telakalla he ehtivät olla peräti 23 vuotta! En ole kuullut näitä uusimpia levyjä, mutta olen ymmärtänyt että parhaat biisinsä bändi tosiaan teki tuolla ensimmäisellä toimintajaksolla ja niitä he edelleen soittavat keikoillaan ahkerasti.  

Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi Colosseum näyttää haku lähinnä yhtä maailman kuuluisinta nähtävyyttä eli Rooman Colosseumia käsitteleviä sivuja. Jos haluaa löytää rockbändi Colosseumin pitää hakuun lisätä sanat rockband. Bändin nimi siis tulee muinaisesta roomalaisesta areenasta jossa gladiaattorit taistelivat toisiaan ja afrikkalaisia villieläimiä vastaan kuolemaan saakka. Bändi ei pelkästään lainannut nimeään roomalaisilta, vaan lisäksi näiden kolmen ensimmäisen albumin kansikuvissa ja useamman biisin nimissä toistuvat antiikin Rooman aiheet.  Siksi näistä kolmesta levystä on niin helppo pitää. Albumien kansitaide on hienoa, kappaleiden nimissä on historiallista syvyyttä ja musiikki on ajoittain erittäin innovatiivista. Colosseum yhdistelee hienosti klassisen musiikin, rockin ja jazzin elementtejä ja lopputulos on silkkaa progea, siis aitoa progea!     

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 10

Colosseum -osa 1

Alkuaikojen Colosseum esiintyi elokuussa 1970 ensimmäisellä Ruisrock -festivaalilla Turussa. Enpä tiedä oliko Kulttuuritalolla 2022 enää ketään joka olisi ollut paikalla tuolla keikalla. Toisaalta bändin soittajatkin ja esitetyt kappaleet olivat ymmärrettävästi 52 vuoden aikana melkoisesti vaihtuneet.

Viimeisenä Kulttuuritalolla esiintyi legendaarinen Colosseum. Tämäkin bändi on jo reilusti yli 50-vuotias, sillä rumpali Jon Hiseman perusti bändin jo 1968  saksofonisti Dick Heckstall-Smithin ja basisti Tony Reevesin kanssa. Mukaan tulivat myös kosketinsoittaja Dave Greenslade ja kitaristi  James Litherland. Myöhemmin Clem Clempson korvasi James Litherlandin ja Mark Clarke Tony Reevesin. 1970 bändin laulajaksi kutsuttiin jo 1960-luvulla Rolling Stones -covereilla kuuluisaksi tullut Chris Farlowe. Tässä kokoonpanossa Colosseum hajosi loppuvuonna 1971 ja oli “telakalla” peräti 23 vuotta! 

Vuonna 1994 saatiin kuitenkin alkuperäiskokoonpano vielä kasaaan ja seurasi pitkä uusi toimintajakso vuosina 1994-2015. Monet olettivat ettei bändi enää jatkaisi vuoden 2015 hajoamisen jälkeen, mutta niin vaan kävi, että tuli vielä toinenkin comeback eli vuonna 2019 alkuperäisen bändin elossa olevat jäsenet päättivät jatkaa Colosseumin tarinaa. Paljon oli kuitenkin alkuajoista muuttunut sillä kaksi bändin voimahahmoa oli ehtinyt kuolla.  Saksofonisti Dick Heckstall-Smith oli kuollut 2004 ja rumpali Jon Hiseman kuoli 2018.  Alkuperäisjäsenet Chris Farlowe, Clem Clempson ja Mark Clarke päättivät siis kuitenkin yrittää toista comebackiä. Mukaansa he saivat kolme erinomaista muusikkoa: Nick Steed  (kosketinsoittimet), Malcolm Mortimore (rummut) ja Kim Nishikawara (saksofoni). Aluksi he kohtasivat kuitenkin ongelman jota kukaan ei voinut aavistaa, nimittäin Koronan. Sen vuoksi he eivät päässeet kunnolla keikkailemaan vuosina 2020-2021. Mutta nyt Colosseumilla keikkoja on taas riittänyt hyvin, sillä 2022 he ovat ehtineet tehdä jo 36 keikkaa ja esiintyä 6 eri maassa.

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 9

Man -osa 3

Man vuosimallia 2022 esittää Kulttuuritalolla lähes 13 minuutin kestoisen version kappaleesta C’mon.

Martin Ace osoittautui huumorimieheksi eli välijuonnoissaan hän murjaisi aina jonkin pikku vitsin. Yksi niistä koski keikan tiukkaa aikataulutusta. Manille oli varattu vain tunnin slotti ja tästä Martin veisteli seuraavaan tapaan: “ yleensä soitamme vähintään kaksi tuntia, mutta kun nyt saamme soittaa vain tunnin niin muistakaa pyytää järjestäjältä puolet lipunhinnasta takaisin”.

Ottaen sen huomioon miten harvakseltaan bändi nykyään enää keikkailee (vuonna 2022 alle 20 keikkaa) soitti nelikko yllättävän hyvin yhteen. Martin bassotteli vuosikymmenien varmuudella. Hänen Josh -poikansa näytti valtavan nuorelta, mutta ei voinut todellisuudessa olla valtavan nuori, koska hän on soittanut Manissa jo vuodesta 2005 lähtien eli 17 vuoden ajan (oletan että hän on ollut täysi-ikäinen bändiin liittyessään).  Paikkani eturivissä oli juuri sillä kohdalla lavaa, jossa Josh seisoi ja siksi pystyin hyvinkin tarkkaan seuraamaan hänen kitaratyöskentelyään. Hän soitti yllättävän varmasti ja muutamat soolot kuulostivat varsin hienoilta.  Erityisesti C’mon -kappaleessa Josh pääsi vauhtiin. Bändin toinen kitaristi James Beck soitti myös hyvin, mutta minun kuuntelussani jäi vähän Joshin varjoon. Edelleen hämmästelen sitä kun Josh näytti  vain noin 25-vuotiaalta, muttei mitenkään voinut olla niin nuori! Ei häntä varmaan ollut kelpuutettu bändiin 8-vuotiaana! Man-kitarointia tuki komeasti uusi nuori rumpali Shane Dixon, joka oli vanhalle 70-luvun tyylille uskollisesti kasvattanut itselleen erittäin pitkän tukan. Mies takoi nuoruuden innolla koko tunnin setin ajan.

En tunne Man-tuotantoa niin hyvin että olisin tunnistanut kaikki kappaleet ja näköjään setlist.fm -sivustollekin on ilmestynyt vain epätäydellinen listaus illan kappaleista. Keikka oli kuitenkin hyvä näyttö siitä, ettei Man-musiikki ole vielä kuollutta. Tuskin tämä ryhmä pääsi samaan lentoon kuin Deke ja Mickey  1970-luvulla, mutta en sitä odottanutkaan enkä pyydä rahoja takaisin vaikka keikka kesti vain vähän yli tunnin. Hienoa että tulivat Suomeen ja jos joskus tulevat uudestaan niin ostan taas lipun. Alla ne kappaleet, jotka bändi (ainakin) soitti setlist.fm -sivuston mukaan:

Spunk Rock / C’mon / Many Are Called but Few Get Up / Bananas

Harri Huhtanen 2022

Progfeast 2.11.2022 Kulttuuritalolla! -osa 8

Man -osa 2

Man vuosimallia 2022 Kulttuuritalon lavalla 2.11. Esiintyjät vasemmalta oikealle: kitaristi James Beck, rumpali Shane Dixon ja etualalla basisti Martin Ace rinnallaan poikansa, kitaristi Josh Ace.

Soft Machinen lopetettua settinsä vähän klo 19 jälkeen seurasi pitkä, lähes tunnin kestoinen “tankkaustauko” ennen kuin Welshin ylpeys Man noin klo 20 asteli nykyisessä kokoonpanossaan lavalle. Valitettavasti heistä vain basisti Martin Ace oli ollut 1970-luvulla mukana alkuperäisen bändin toiminnassa. Manin ura oli katkolla vuosina 1977-1982, mutta jatkui sitten taas vuonna 1983, jonka jälkeen toimintaa on jatkettu tähän päivään saakka, tosin nykyään bändillä on keikkoja paljon vähemmän kuin 1970-luvulla ja levyjäkin on ilmestynyt harvempaan tahtiin kuin 1970-luvulla.  Martin on ollut vuodesta 1983 lähtien yhtäjaksoisesti bändissä ja nyt kun alkuperäisen bändin johtohahmot ovat kaikki jo kuolleet on bändin johtajan rooli väistämättä siirtynyt Martinille. Merkittävä muutos bändissä tapahtui vuonna 2005 kun Martinin poika Josh Ace korvasi sairastelevan Micky Jonesin kitaristina. Nykyisen Manin toisena kitaristina on vuodesta 2009 lähtien soittanut James Beck. Uusin tulokas bändissä on rumpali Shane Dixon, joka liittyi bändiin 2018. Kultturitalolla bändi esiintyi siis nelimiehisenä.      

Text & Photo: Harri Huhtanen 2022