BÄNDIEN TULEVAISUUS ?

Ennen vanhaan nuoret miehet vain kokoontuivat kellariin soittamaan ja siitä syntyi bändi. Nykyään tilanne on toinen eli ”ammattiapua” ja jopa ”oppikirjoja” aiheesta löytyy ihan suomenkielelläkin!

Kansainvälisestikin on kirjoitettu jo pitkään siitä, että Rock on kuolemassa pois. Sen sijaan paljon vähemmän on kirjoitettu siitä, että ylipäätään myös bänditoiminta on tavallaan hätää kärsimässä.  Enkä nyt puhu Koronan aiheuttamassta keikkakadosta, vaan pidemmän linjan kehityksestä ja ilmiöstä josta Oskari Onninen kirjoitti aivan hiljattain pitkän ja hyvän artikkelin, joka julkaistiin mm. Satakunnan Kansassa (29.4.2021). Tässä kaksisivuisessa artikkelissa Onninen tarkastelee ilmiön kehitystä kylläkin ensi sijaisesti vain Suomessa ja pelkästään myyntitilastojen valossa. Suomen 2010-luvun myyntitilastot, joissa nykyään huomioidaan kattavasti myös verkkokuuntelu, osoittavat selvästi kaksi ilmiötä: bändijulkaisujen määrä TOP100 -listalla on vähentynyt 2010-luvulla ja uusien bändien osuus myynnistä on pysynyt tasaisen pienenä. Voimakkaimmin ovat 2010-luvulla kasvaneet Fiitit (tarkoittaa äänitettä jonka bändi tai artisti on tehnyt vierailevan tähden kanssa).

Todellisuudessa myyntitilastojen tarkastelu ei kuitenkaan kerro siitä mikä on tilanne kellaribändien suhteen. Onko niitä nykyään vähemmän, saman verran tai enemmän kuin aikaisemmin? Onnisella on epäsuora vastaus tähänkin kysymykseen. Hän on haastatellut mm. Johanna -kustannusyhtiön Minna Koivistoa , joka toteaa tilanteesta näin: “Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi signata bändejä, vaan siitä ettei niitä yksinkertaisesti ole” . Tämä on yllättävä lausunto, sillä tähän saakka minäkin olin ajatellut, etteivät levy-yhtiöt mielellään enää kiinnitä bändejä, vaan mieluummin yksittäisiä artisteja. Koiviston mukaan näin ei siis ole ja jos tämä on totta viittaa se siihen, että myös bändiäänitteiden tarjonta olisi vähentynyt mikä puolestaan viittaa siihen että ylipäätään uusia bändejä olisi Suomessa entistä vähemmän. Tämä tosin on ns. epäsuoraa päättelyä, jonka todistusvoima ei välttämättä ole kovin hyvä.

Itse haluan tarkastella kehitystä  vähän kansainvälisemmin.  Eurooppalaisia nettiradiota kuuntelemalla minulle on tullut sellainen tuntuma että ainakin Keski-Euroopassa rock ja proge elävät ja voivat hyvin, tosin nykyään ehkä enemmän marginaalissa kuin vaikkapa 1960- ja 1970-luvuilla.  Nettiradioista bongaamani minulle ja varmaan lähes kaikille suomalaisille tuntemattomat bändit ovat sellaisia, joilla ei yleensä ole sopimusta minkään levy-yhtiön kanssa, vaan he julkaisevat musiikiaan digitaalisena useilla eri sosiaalisen median alustoilla.

Missä bänditoiminta siis enää kukoistaa kellarien lisäksi?  No, tietenkin keikkalavoilla!  Viimeistään Korona-aika on todistanut miten tärkeitä fyysiset live-keikat ovat. Ei tietokoneen ruudulta kuunneltu striimikeikka vastaa sitä minkä kokee aidossa keikkaympäristössä. Lisäksi yksittäiset artistitkin tarvitsevat ympärilleen sen bändin kun tulevat festarilavalle tuhatpäisen yleisön eteen.  

Kysymykseeni bändien tulevaisuudesta vastaan siis, että kyllä bändejä tarvitaan tulevaisuudessakin, erityisesti keikkaympäristössä. Valitettavasti vain bändien 1970-luvun listadominanssi lienee taaksejäänyttä aikaa, sillä yksittäinen artisti joka tuottajan ja koneiden kanssa väsää studiossa tarttuvan räp- tai pop-biisin menee jatkossakin listojen kärkeen ja pysyy siellä, koska ei suurta yleisöä koti- tai matkakuuntelussa kiinnosta kenen toimesta ja miten ja millä vehkeillä ne biisin taustat on tehty. Pääasia on se artistin laulu ja että biisi on “tarttuva”.

Harri Huhtanen 2021          

PROGEN TULEVAISUUS?

Neil Young lauloi legendaarisella Rust Never Sleeps -albumillaan “rock’n’roll will never die”. Tästä ottaisin käyttöön linen “progressive rock will never die”, sillä 1970-luvun lopussa monet uskoivat että proge ihan oikeasti kuolee pois. Valtaosa proge-bändeistä joutui lopettamaan toimintansa koska ei ollut enää keikkoja eivätkä levyt myyneet entiseen tapaan. Tilanne oli silloin jopa pahempi kuin nyt Korona-aikana kun  keikat ylipäätään ovat kiellettyjä.

Uutiset progen kuolemasta olivat kuitenkin 1980-luvulla ennenaikaisia, sillä 1990-luvulla Internet ja nostalgiabuumi muuttivat tilanteen perusteellisesti. Vanhoilta proge-bändeiltä ilmestyi toinen toistaan hienompia bokseja ja tämä innosti nuoria ympäri Eurooppaa perustamaan uusia proge-bändejä ja lisäksi monet jo toimintansa lopettaneet bändit jatkoivat siitä mihin olivat jääneet. Kirsikkana kakun  päällä olivat  2000-luvulla aloittaneet Internet -radioasemat, jotka keskittyivät soittamaan pelkästään progea.

Vuonna 2021 tilanne on se, että proge-musiikki ei enää juhli listakärjessä eivätkä isot levy-yhtiöt ole kiinnostuneita proge-musiikista, mutta uudet bändit pääsevät kuitenkin nettiradioon ja he voivat mainostaa omakustanteitaan useilla sosiaalisen median alustoilla.  Lisäksi on perustettu ilahduttavan paljon uusia, pieniä levy-yhtiöitä, jotka julkaisevat ennakkoluulottomasti myös uusien proge-bändien musiikkia.

Olen kuunnellut enimmäkseen erästä ranskalaista ja hollantilaista nettiradiokanavaa, joista olen laittanut tänne tietoja jo aikaisemminkin.  Niiden kautta olen löytänyt useita kymmeniä hienoja proge-bändejä, joista kukaan ei tiedä mitään Suomessa ja jotka eivät ole päässeet levyttämään, eivät ainakaan millekään suurelle levy-yhtiölle.  

Proge siis elää voi hyvin ainakin Euroopassa. Tuleeko progesta joskus taas yhtä suosittua kuin se oli 1970-luvun alkupuolella?  En usko, mutta tärkeintä on että genre säilyy elossa ja kaiken edellä mainitun perusteella uskon, että progella on ainakin Euroopassa ruusuinen tulevaisuus, siis muusikoille, jotka eivät pidä päätavoitteenaan sitä että heistä tulisi miljonäärejä.  

Harri Huhtanen 2021          

Daria: Knockin’ On The Heaven’s Door

Voice Of Finland (VOF) 2021 on alkanut. Sunnuntaina 7.2.21 oli esiintymisvuorossa kosmopoliittinen (= asunut useassa eri maassa) neiti Daria, joka kertoi olevansa kotoisin Venäjältä. Hän esitti Dylanin legendaarisen kappaleen Knockin’ On Heaven’s Door . Kaikki neljä tuolia kääntyivät ja huipentumana oli se, että tuomari Juha Tapio arvosteluosiossaan kysyi voiko hän esittää kappaleen Darian kanssa ja sen jälkeen kuultiin heidän duettoesityksensä. Koska se oli yllättävä ja spontaani esitys oli lopputulos epäbalanssissa eli Juha lauloi päävokaaliin ja Dartia jäi pahasti taustalle. Siinä mielessä kyse ei ollut oikeasta duetosta. Mutta tämä annettakoon anteeksi koska esitystä ei ollut mitenkään valmisteltu, vaan kaikki perustui Juha Tapion hetkessä elämiseen ja siihen että hän halusi kertoa miten tärkeä tämä kappale on hänelle. Edelleen ihmettelen että tuomarit eivät mainitse kenen kappaleesta on kysymys. Onko taustalla jokin juridinen tai taloudellinen asia? Jos sekä artisti että tuomari vakuuttavat miten merkittävä kyseinen kappale on ollut heidän nuoruudessaan niin minusta olisi kohtuullista että mainittaisiin kuka sen kappaleen on alunperin kirjoittanut. Muistuu vain mieleeni American Idol jossa artisti ja tuomarit kehuivat Adelen Make You Feel My Love -kappaletta! Myös se on Dylanin säveltämä ja sanoittama kappale, jonka hän julkaisi Time Out Of Mind – albumilla vuonna 1997.

Harri Huhtanen 2021

Suomen myydyimmät levyt – osa 2

Yön vuonna 2003 julkaistua Rakkaus on lumivalkoinen -albumia on myyty yli 137 000 kappaletta.

Myydyimpien levyjen lista (TOP50) kertoo aika hyvin myös ääniteformaattien historian Suomessa. 1960-luvulla albumit eivät vielä myyneet kovin hyvin Suomessa ja anglomaissakin niiden myynti oli vähäisempää kuin myöhäisempinä vuosikymmeninä. 1970-luvulla anglomaissa tehtiin ehkä eniten merkittäviä rocklevyjä, mutta koska niiden myynti oli Suomessa lähtökohtaisesti kovin vaatimatonta niin myöskään myydyimpien levyjen listalle ei ole päässyt kuin viisi 1970-luvulla julkaistua levyä.  1980-luvulla albumien myynti lisääntyi olennaisesti ihan maailmanlaajuisesti ja varmaan siksi myös Suomen TOP50 listalle on päätynyt peräti 16 kpl 1980-luvulla julkaistua levyä. 1990- luku oli CD-levyjen  ja ylipäätään levymyynnin kulta-aikaa sillä esimerkiksi USA:ssa CD-levyjen myynti saavutti tällä vuosikymmenellä huippunsa eli parhaana vuonna USA:ssa myytiin peräti miljardi CD-levyä! Tämän jälkeen suoratoistopalvelut ja ylipäätään Internetin musiikkipalvelut alkoivat nopeasti syödä levymyyntiä ja varmaan tämän vuoksi Suomen TOP50 myyntilistalta löytyy vain 7 kpl 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmennellä julkaistua levyä ja 2010-luvun julkaistuista levyistä vain 3 kpl on päässyt listalle (tämä oli minulle yllätys).     

Harri Huhtanen 2021

Suomen myydyimmät levyt – osa 1

Nuorena opiskelijana matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Pariisiin alkuvuodesta 1980. Paikallisissa levykaupoissa hämmästelin sitä että  ainakin ¾ kaikista myynnissä olleista levyistä oli ranskalaisten artistien ranskankielellä levyttämiä. Ajattelin että se liittyy ranskalaisten ikiaikaiseen ajatukseen siitä, että he ovat parempia kuin englantilaiset. Ajattelin että onneksi Suomessa asiat olivat toisin ja anglorock myi hyvin Suomessa.

Abba Pariisissa 1980

Nyt, 40 vuotta myöhemmin, huomaan miten väärässä olinkaan! Totta kai Suomessa voi ostaa nettikaupoista ja jopa kivijalkaliikkeistä melkein mitä tahansa angloamerikkalaisia rocklevyjä, mutta kun nyt katson Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen listaa, niin olen kieltämättä aika yllättynyt, sillä 50 myydyimmän albumin joukosta löytyy vain viisi (!) angloamerikkalaista albumia plus yksi ruotsalaisen (Abba) ja yksi espanjalaisen bändin (Baccara) englanniksi laulettu albumi. Jos siis aikoo lyödä Suomessa rahoiksi tekemällään musiikilla niin on parasta tehdä se musiikki suomeksi!   

Alla anglolevyt, jotka ovat päässeet tälle Suomen kaikkien aikojen myydyimpien levyjen TOP50 listalle:

18. Queen: Greatest Hits II (1991) 149.622 kpl  (UK)
23. Abba: Gold, Greatest Hits (1992) 145.962 kpl (Sweden)
36. Bon Jovi: Cross Road (1994) 123.354 kpl  (USA)
41. Michael Jackson: Thriller (1983) 119.061 kpl  (USA)
45. Dire Straits: Brothers in Arms (1985) 116.784 kpl  (UK)
47. Baccara: Baccara (1977) 115.000 kpl  (Spain)
50. Metallica: Metallica (1991) 112.856 kpl (USA)

Harri Huhtanen 2021

Nettiradio 4 – ISKC Rock Radio XXL

Netistä löytyy nykyään tuhansia radiokanavia joita voi kuunnella ilmaiseksi. Nyttemmin olen yhdistänyt joululahjaksi saamani Bluesound Node 2i -striimauslaitteeni isoihin B&W 801 -studiokaiuttimiini ja parhailla nettiasemilla tämän laitteen avulla tosiaan äänentoisto on ihan CD-tasoista.

Viime päivinä olen kuunnellut paljon hollantilaisen vuodesta 2010 toimineen ISKC-radioaseman kanavaa Rock Radio XXL. Ihastuin kanavaan heti kun näin heidän mainoksensa. He soitavat ainoastaan yli 9 minuutin kestoisia kappaleita! Tämä on mielenkintoinen ja avartava kappaleiden valintapolitiikka, koska vuosikymmenet maailman radiokanavilla johtoajatuksena oli ettei kappale saanut kestää yli 3 minuuttia. Rock Radio XXL käänsi hauskalla tavalla tämän valintafilosian päälaelleen. Käytännössä tuo 9 minuutin sääntö aiheuttaa sen että enimmäkseen kanava soittaa proge-, ambient- ja heavy -musiikkia. Suuri osa esittäjistä on minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Samoin kanavan mainostamat albumit ovat sellaisia joita en ole koskaan missään nähnyt. Kyse on siis aidosti vaihtoehtoisesta ja marginaalisesta musiikista, mutta osa näistä artisteista on yllättävän hyviä ja kun soittolista on erittäin laaja niin tätä kanavaa voi helposti kuunnella tuntikausia kyllästymättä, koska aina tulee jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja jos kävisi niin että Rock RAdio XXL alkaa kyllästyttää niin ISKC:llä on kymmenkunta muuta nettiradiokanavaa, joille pääsee kätevästi siirtymään heidän kotisivultaan. Lisätietoja aiheesta täällä:

Harri Huhtanen 2021

STRIIMAUSLAITTEET

Sikäli olen vanhan liiton miehiä, että arvostan analogisia laitteita sekä vanhaa kunnon 2-kanavan stereosysteemiä.  Nykyään suuri yleisö kuuntelee kuitenkin paljon musiikkia puhelimella ja pienillä tietokonekaiuttimilla. Olen samaa mieltä kuin Neil Young, että musiikin laatua ajatellen tämä ilmiö on äänentoistollisesti askel taaksepäin. Siksi päinvastoin kuin kaverini en ole hankkinut itselleni mitään striimauspalveluita, koska mitä hyötyä niistä olisi kun musiikkia pitäisi kuunnella huonolaatuisilla pikkukaiuttimilla.

Mutta nyt “Joulupukki” sai mieleni muuttumaan, sillä eilen avasin ison lahjapaketin, jossa oli Bluesound Node2i  ja mukana oli jopa “aitopaperinen” käyttöohje. Tilasin heti itselleni netistä HIFI TIDAL– palvelun, koska lukemani perusteella he käyttävät Neil Youngin tavoin parhaita lähdenauhoja striimaukseen eli musiikki välitetään pakkaamattomana (lossless). Seuraavaksi kaivoin varastostani kunnolliset (Monster) välipiuhat ja kytkin laitteen stereoihin vapaana olleeseen Tuner-kytkentään.  Esittäjät ja Kappaleet valitaan puhelimella ja nettiyhteys tulee langattomasti kotireitittimestä.

Jännitys oli suuri kun latasin ensimmäisenä soimaan Pentanglen Let No Man Steal Your Thymen MASTER -version. Tällä kappaleella on helppo testata laitteiden äänentoistokykyä, koska kyseinen äänite on tehty aikanaan huippu hyvin. Siinä on erittäin korkeita ja erittäin matalia taajuuksia, soittimien separaatio on erinomainen ja äänitteen preesens-vaikutelma on huippuluokkaa.    

Ja katso!  Kappale toistui B&W 801 studiokaiuttimillani todella hienosti! Vähintään CD-tasoisesti ellei jopa yli sen. Sitten kuuntelin useita muitakin artisteja ja kyllä Tidalin arkistoon oli valittu mainosten mukaisesti huippuhyviä / parhaita versioita noista minulle niin tutuista levytyksistä.

Koska Node2i on pelkkä soitin, joka käyttää BlueOs-järjestelmää voi sen välityksellä soittaa muistakin lähteistä kuin Tidal-palvelusta. Voi soittaa satoja nettiradioasemia, Spotifyä, Neil Youngin hehkuttamaa Archives -äänitepalvelua jne.

Alla olevien linkkien avulla voitte halutessanne tutustua tarkemmin tähän hienoon laitteeseen sekä  edellä manittuun Tidal-striimauspalveluun.  

https://tidal.com/

Ja täällä on vertailtu sitä miten Spotify ja Tidal eroavat toisistaan:

Harri Huhtanen 2020

Kolmen minuutin sääntö

Jo 1920- ja 1930 -luvuilla Amerikassa oli useita levy-yhtiöitä, jotka julkaisivat 78 kierroksen ”savikiekkoja” eli shellakasta tehtyjä levyjä.

78rpmrecords

Ensimmäiset levyt olivat ns. savikiekkoja, joissa käytettiin materiaalina shellakkaa ja niiden nopeus oli  78 kierrosta minuutissa.  Vuonna 1949 Amerikkalainen RCA -levy-yhtiö  toi markkinoille 45 kierrosnopeuden singlet.  RCA:n vinyyli -singlet yleistyivät nopeasti, koska ne olivat niin paljon parempia kun 78 kierroksen savikiekot. Myös 45 kierroksen vinyylisinglet olivat rakenteeltaan sellaisia ettei yhdellä puolelle voinut  tallentaa, äänenlaadun kärsimättä, enempää kuin 3 minuuttia musiikkia. Artistien menestys riippui hyvin pitkälti siitä soittivatko radioasemat heidän levyjään. Pääsääntöisesti radioissa soitettiin singlejä  eli siksi ennen vuotta 1965 oli vaikeaa saada radiosoittoon kappaleita, joiden kestoaika oli yli kolme minuuttia.

Maailman kuuluisin bändi, The Beatles  teki peräti 7 ensimmäistä albumiaan (1962-66)  3 minuutin sääntöä kunnioittaen.  Amerikassa sen sijaan Bob Dylan  päätti rikkoa tuota sääntöä jo vuonna 1963 The Freewheelin’ albumillaan. Dylan oli siis tässäkin asiassa aikaansa edellä ,sillä vasta vuonna 1967, psykedeelisen rockin ja progen valloittaessa rockmarkkinat, bändit ja artistit alkoivat luopua vuosikymmeniä levyteollisuutta hallinneesta 3 minuutin säännöstä .

1970-luvulla mentiin toiseen ääripäähän eli esimerkiksi proge-bändi  Yes saattoi levyttää yli 20 minuutin kestoisia kappaleita. Tämä kaikki siis ennen CD-aikaa!  Äänenlaadun kärsimättä 33 kierroksen LP:n yhdelle puolelle pystyi äänittämään noin 20 minuuttia musiikkia.  Proge-bändit eivät olleet enää niin kiinostuneita singleistä eli he äänittivät albumille 20 minuutin taidepläjäyksiä, joita ei soitettu radiossa, mutta 1970-luvun proge-trendi aiheutti sen että vaikka näitä ylipitkiä kappaleita ei jurikaan kuultu radiossa niin nuoret ryntäsivät kuitenkin ostamaan proge-bändien LP-levyjä. Tämä kysyntä syntyi keikoista sekä tiedon kulkemisesta suusta suuhun. Menestyksen välttämätön edellytys ei siis enää ollut hittisingle jota soitettiin radiossa, vaan artistin  maine, joka oli syntynyt keikoilla ENNEN albumin julkaisua.

YesTalesFromTopographicOceans

Yesin TFTO -albumilla on yhteensä vain neljä kappaletta. Ne kaikki ovat yli 18 minuutin kestoisia ja siten tupla-albumin jokaisella puolella on vain yksi kappale!

Harri Huhtanen 2020    

Korona ja matkat

Korona, the king of the world has changed everybody’s life everywhere!

Korona_Wuhan_nettiinOlimme länsimaissa jo kovin tottuneet siihen että milloin tahansa voi mennä minne tahansa (paitsi Pohjois-Koreaan). Maailma oli avoin, liikenne vapaata ja lennot halpoja.  Minäkin olen jo monet vuodet tehnyt 4-6 ulkomaanmatkaa vuodessa ja käynyt jatkuvasti myös Helsingissä. Tämä kaikki on nyt muuttunut!  Suurin osa maailman maista on sulkenut rajansa. Suuret ja aikaisemmin vakavaraiset lentoyhtiöt harventavat lentojaan päivä päivältä yhä enemmän ja taistelevat olemassaolostaan konkurssin partaalla.   Tässä tilanteessa tänne kirjoittamani ”matka-blogi” ehkä saa uutta nostetta, vaikka en olisikaan halunnut että se tapahtuu näin. Matkailu on lähikuukausina harvinaista herkkua ja tällä hetkellä jopa täysin pysähtynyt. Ja mitä mieltä olisikaan matkustaa Italiaan tai Espanjaan, jossa kadut ovat autioita ja kaikki paikat kiinni ja ihmisiä kuolee päivittäin kuin kärpäsiä.  Juuri tällä hetkellä Suomi on hyvä paikka olla ja elää, jopa rikas naapurimme Ruotsi on paljon ”vaarallisempi”.

Parempia aikoja odotellessa!

Harri Huhtanen 2020 

Nettiradio 3 – Prog Universe, Ranska

nettiradioprogunivers

Ranskassa on aina, jopa punk -aikana, pidetty korkealla progressiivisen rockin lippua. Niinpä kun kuuntelee ranskalaisia nettiradiokanavia kuulee siellä sellaisia proge-kappaleita, joita Suomen radio ei käytännössä juuri koskaan soita tai koska olette viimeksi kuulleet suomalaiselta radiokanavalta Pink Floydia, Yesiä tai Genesistä?

Viimeisin löytöni ja ehkä paras progekanava koskaan on vuonna 2017 perustettu Prog Universe,  joka lähettää 24 tuntia vuorokaudessa pelkästään progemusiikkia sekä vanhaa että uutta. Mielenkiintoisia ovat nämä uudet proge-bändit siinä että monet niistä kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin 1970-luvun klassiset proge-suuruudet. Siinä mielessä ilmeisesti tämä neoproge, kuten sitä nykyään tavataan kutsua ei enää vastaa tyylisuunnan alkuperäistä nimeä, joka siis tarkoitti progressiivista musiikkia jonka lähtökohtaisesti pitäisi siis uudistua koko ajan. Mutta onhan blueskin pysynyt samanlaisena jo kohta 100 vuotta eli ehkä tämä tyylisuunta joka kehitettiin Englannissa 1970-luvulla on saamassa raamit, jonka puitteissa sitä tehdään ja esitetään.

Jos nyt kiinnostuitte niin enemmän juttua Prog Universen tiimoilta löytyy täältä:

https://www.facebook.com/theproguniverse/

http://www.prog-univers.net/

https://www.radio.net/s/progunivers

Ja itse kanava pitäisi löytyä näin:

Harri Huhtanen 2020