Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 10

leevihäntäGösta julkaisi bändinsä kanssa vuosina 1980-2003 yhteensä 16 sutdioalbumia. Live-albumeita ei tietenkään julkaistu koska bändi oli siitä erikoinen ettei se ollenkaan keikkaillut, vaan teki pelkästään studiolevyjä.  Olen vähitellen saanut kerättyä lähes kaikki Leevi And The Leavings (LATL) -levyt vinyyleinä.  Alunperin loppupään levyjä ei julkaistu vinyyleinä, vaan ainoastaan CD:einä mutta sitten lopulta vuonna 2018 turkulainen Svart Records julkaisi nekin vinyyleinä. Koska minulta edelleen puuttuu muutama LATL -albumi en ole vielä valmis nimeämään parasta LATL -levyä, mutta tiedän jo ainakin yhden joka nousee kirkkaasti LATL -levyjen TOP3 joukkoon ja se on Häntä koipien välissä (1988).  Se on hieno levy ja nimenomaa mainio kokonaisuus. HKV:llä ei ole yhtään huonoa biisiä, mutta monta erittäin hyvää. Se on siis klassikkoainesta suomirockin “kaanonissa”.  Henkilölle, joka ei ole koskaan kuunnellut ainuttakaan LATL -levyä sanon että kannattaa aloittaa HKV:stä. Jos se ei sytytä niin ei kannata jatkaa, koska HKV:ssä on käytännössä kaikki ne elementit jotka tekevät LATL-levyistä niin hienoja: erikoiset laulujen aiheet, hienot lyriikat, koukuttavat melodiat ja taidokas tuotanto!

Harri Huhtanen 2020

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 9

leevi1981

Eilen (27.12.19) Gösta ja kumppanit eli Leevi and The Leavings (LATL) pääsi yllättäen YLE:n pääuutisiin, joita katsoo lähemmäs miljoona ihmistä joka päivä.  Aluksi uutisessa kerrottiin virheellisesti että YLE:n arkistosta olisi “löytynyt” LATL:n ainut live- esiintyminen, joka tapahtui vuoden 1981 euroviisikarsinnoissa!  No, tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa ja uutismoka korjattiin seuraavassa lähetyksessä, jossa kerrottiin että kyseessä oli basisti Paanasen oma VHS-video, joka oli luovutettu YLE:n käyttöön digitoitavaksi ja oli nyt siis nähtävissä YLE Areenassa. Tämä siis eilen ja kun vasta tänään kävin katsomassa kyseisen videon YLE Areenassa huomasin että kiinnostus sitä kohtaan on ollut erittäin suuri, sillä sitä on katsottu vajaassa vuorokaudessa jo yli 200 000 kertaa!

On hienoa, että video on viimeinkin julkaistu. Youtubessahan siitä on ollut huonolaatuisempi versio esillä jo pitkään ja lisäksi Paananen on ainakin yhdessä julkisessa tilaisuudessa näyttänyt videotaan. Siinä mielessä mistään uudesta löydöstä ei siis ole kysymys, mutta uutismaailma toimii tietyllä logiikalla ja on hienompaa ilmoittaa että jotain ainutlaatuista on “sattumalta” löydetty juuri nyt.

Onneksi LATL ei voittanut Suomen karsintoja sillä ei Euroopassa olisi ymmärretty tätä Sinisilmä mansikkasuu -esityksen (1981) huumoria lainkaan, vaan todennäköisesti olisi ajateltu, että juuri tuollaista vanhahtavaa slaavihoilotusta ne siellä peräpohjolassa diggaavat. Tosin euroviisut nyt ei muutenkaan ole mikään uuden musiikin esittelyfoorumi.

Videolla Gösta ja kumppanit ovat satiirisesti pukeutuneet 1930-luvun tanssiorkesterin tapaan. Kaikilla on siistit valkoiset pikkutakit ja vitivalkoiset paidat ja kokonaisuuden kruunaavat hassut kissanrusetit! Kappaleen teksti on romanttinen ja sävelmä göstamaisen kaihoisa. Jäin miettimään oliko Gösta sittenkin tosissaan eikä kyseessä ollutkaan pelkkä vitsi. Tämä on juuri sitä Göstan ainutlaatuista materiaalia, jossa aina osa huumoria ja osa totta.

Harri Huhtanen 2019  

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 8

leevirakkaudenplaneetta1995

Gösta julkaisi Leevi and The Leavings -bändinsä kanssa vuonna 1995 albumin Rakkauden Planeetta. Olisi liioiteltua sanoa ,että albumin päätöskappale Rakkauden planeetta on “profetiaalinen”, mutta ainakin se on edelleen relevantti, sillä se mistä aiheesta Gösta riimitteli albumin päätöskappaleen on nyt, 25 vuotta myöhemmin, entistä ajankohtaisempi:

Voiko asioiden kulkuun vaikuttaa
Onko olemassa joku joka uskaltaa
Ja edes haluaa auttaa maailmaa 

Tätä maailmaa
Vai onko ihminen menettänyt järkensä
Ja ehkä ehtinyt tuhota jo itsensä
Kun me löydetään Rakkauden planeetta
Se on sama vaikka miettisi mielessään
Miksi ihminen välitä ei itsestään
Kun se yrittää käyttää maailmaa
Likasankonaan

Mikä on tilanne vuonna 2019? Australiassa riehuvat parhaillaan maan kaikkien aikojen pahimmat metsäpalot. Kaliforniassa on jo useampana vuonna ollut epätavallisen laajoja metsäpaloja. Tyynen Valtameren muovilautta on entistä suurempi ja entistä enemmän meren pieneliöitä ja kaloja altistuu muoville, joka kulkeuttuu sitä kautta myös ravintoketjun yläosiin ja lopulta ihmiseen. Samanaikaisesti ilmastokonfrerenssissa useamman ison maan johtajat jarruttavat tarvittavia muutoksia. Nyt kyllä vaikuttaa siltä että runoilija Gösta Sundqvistin tekstit säilyttävät ajankohtaisuutensa pitkälle tulevaisuuteen.

Harri Huhtanen 2019   

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 7

leevigöstalaulaa

Mikä tekee Göstasta niin merkittävän musiikintekijän? Tätä olen paljon pohtinut kuunnellessani näitä Svart Recordsin uudelleenjulkaisemia Leevings -albumeita. Merkittävyys tulee omaleimaisuudesta. Göstaa ei voi lokeroida. Hänen luomansa musiikki ei ole yksiselitteisesti rokkia, poppia eikä iskelmää. Parhaat artistit ovat yleensä niitä, jotka onnistuvat luomaan oman musiikillisen maailmansa ja välttämään arvostelijoiden hellimän lokeroinnin. Gösta on onnistunut siinä harvinaisen hyvin. Sävellyksissä Gösta on lainaillut melodioita sieltä sun täältä yli genrerajojen ja niihin istutetut tekstit ovat täysin ainutlaatuisia. Niissä on yleensä ristiriittaisia elementtejä, joiden ei äkkipäätään uskoisi soveltuvan ollenkaan yhteen, mutta Göstalla ne soveltuvat. Tulee mieleeni se gastronomian historiasta kertova ohjelma, jossa kerrottiin, miten rasnkalaiset kokit renesanssiaikana keksivät yhdistää suolaisen ja makean. Ruokaan, joka oli lähtökohtaisesti suolaista lisättiin aineksia, jotka tekivät siitä myös makean. Aluksi tätä makujen “sotkemista” vierastettiin, mutta ajan kuluessa ranskalaiskokkien keksintöä alettiin suuresti arvostaa. Samoin Gösta sekoittaa jopa samassa kappaleessa surun ja huumorin ja vakavamielisyyden. Tämä liittyy jotenkin suomalaisuuden syvimpään olemukseen. Toisaalta halutaan olla vakavia, mutta sitten kun tulee esittämisen hetki lähestytäänkin asiaa huumorin kautta. Ristiriitaista, mutta siten kuin Gösta sen tekee teksteissään ja sävellyksissään, myös kuulijalle palkitsevaa. Göstan sanoituksia on siksi niin hienoa kuunnella, että arvattavuus on niissä lähes nollassa. Säkeet luovat hyvin erikoisia ja yllättäviä mielleyhtymiä. Gösta ei tietääkseni koskaan vetänyt mitään kirjoittajakursseja, mutta hän olisi ollut erinomainen siinä, jos vaan ujoudeltaan olisi siihen pystynyt, sillä Gösta jos kuka yhdistää ajatuksia ja sanoja erittäin jännittävällä tavalla.

Harri Huhtanen 2019                  

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 6

Göstan viimeiseksi levyksi jäi hänen kuolinvuonnaan julkaistu Hopeahääpäivä (2003), Göstahopeahääpäivä
joka oli laadullisesti selvästi parempi kuin muutamat sitä ennen ilmestyneet, vähän turhan hätäisesti kokoon kasatut levyt. Kun levymyynti oli 2000-luvun alussa Suomessakin, suoratoista-palveluiden ilmestyttyä markkinoille, dramaattisesti vähentynyt, tuli Göstalle ja levy-yhtiölle pieni paniikki. Levyjä piti tehdä nopeasti ja paljon, jotta edes jotain jäisi ”laariin”.  Tämä oli ikävää, sillä Leavings -albumien huolellisempi valmistelu olisi todennäköisesti jättänyt perinnöksi laadukkaamman Leavings -katalogin. Nyt Leavingsien loppupään levyt ovat laadullisesti ja sisällöllisesti heikkotasoisempia kuin alkupään ja erityisesti kekivaiheen albumit. Onneksi viimeiseksi jäänyt albumi, Hopeahääpäivä, pärjää paremmin Leavingsien parhaiden levyjen rinnalla. Se ei missään tapauksessa ole Göstan paras levy, eikä varmaan nouse edes TOP3 kastiin, mutta sanotaan niin ,että jotain alkuaikojen viehätystä Hopeahääpäivässä on. Göstahan ei tiennyt kuolevansa, mutta silti levyllä on kappaleita, joita kuunnellessa nyt jälkikäteen tulee sellainen tunne että hän aavisti että loppu on lähellä. Bändikaverit kertoivat kuitenkin Timo Forssin  biografiassa Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin Dynamo (2017)  että studiossa Gösta vaikutti hyväkuntoiselta ja piristyneeltä, hänellä oli paljon suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Mutta ne kaikki jäivät haaveeksi, koska ”noutaja” tuli ja vihelsi pelin poikki. Hopeahääpäivä oli ilmestynyt kesäkuussa 2003 ja edeltäjiensä tavoin sen myynti jäi vaatimattomaksi.  Niinpä Gösta halusi buustata levyä ja otti heti kesälomien jälkeen yhteyttä bändikavereihinsa ja ehdotti paluuta studioon. Bändin kitaristi Juha Karastie ja basisti Rife Paananen kertoivat molemmat Forssille että tuntui uskomattomalta kun sitten vähän myöhemmin tulikin puhelinsoitto, jossa kerottiin että Gösta oli kuollut. Karastie kertoi: ”Gösta oli (silloin) luomisvoimansa parhaassa terässä, urheilushortsit jalassa, aivan innoissaan ja kybällä mukana. Hänessä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä, oikeastaan päinvastoin. Hyvin vietetyn kesän jälkeen hän oli jopa hieman fitimmässä kunnossa”. Viimeisellä levyllä on muutama kappale, joista voi jälkeen päin spekuloida että ne viittaavat loppuun, mutta ehkäpä sellainen analyysi on väärin, koska Gösta oli alusta lähtien ollut tarinankertoja ja kuolemasta kertovissa lauluissaan hän oli yleensä kertonut pienten ihmisten murhenäytelmistä, joista hän oli lukenut lehdestä tai kuullut tutuiltaan. Niinpä haluan uskoa että Göstan viimeisen levyn tunnelmia kuvaa kuitenkin parhaiten ratkiriemukas Kaupungin tavoitelluin remonttimies, kappale jollaisen pystyy kirjoittamaan ainoastaan Gösta Sundqvist, omanlaisensa nero ja suomalaisen lyyrikan kehittäjä, jonka perintö elää vuosi vuodelta voimakkaampana.

Harri Huhtanen 2019                  

 

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 5

göstakoe-eläinpuisto

Gösta oli renesanssimies. Hän oli kiinostunut kulttuurista ja sen tekemisestä monipuolisesti. Sen sijaan julkisuus kiinnosti häntä yhä vähemmän uran loppupuolella. Niinpä hän lopetti haastattelujen antamisen jo kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa eli vuonna 1995. Aika pian sen jälkeen hän muutti perheineen stadista omakotitaloon Espooseen, jonne hän kuljetti myös 4000 äänilevyn ja tuhansien videokasettien kokoelmansa. En tiedä miten paljon kirjoja kulki muuttokuorman mukana, mutta Gösta oli myös klassisen kirjallisuuden suuri ystävä ja erityisen lähellä hänen sydäntään oli 1800-luvulla Venäjällä vaikuttanut Tsehov, jonka novellikokoelmia ja näytelmiä julkaistaan edelleen yli 100 vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen. Loppuaikoinaan Göstä poltti kynttiläänsä kaikista mahdollista päistä sillä hän sävelsi ja tuotti levyjä vuosittain, teki Koe-eläinpuisto -radio-ohjelmaansa yli 700 jaksoa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koe-el%C3%A4inpuisto )  ja kirjoitti Helsingin lehtiin valtavan määrän pakinoita.  Hänellä oli 1990-luvun levyjen huippumyynnin seurauksena  iso määrä verovelkoja ja lisäksi murheena oli  hänen jalkapalloseuransa, joka ei tuottanut voittoa. Yleinen levymyynti hiipui 2000-luvulle tultaessa ja tämän hiipumisen kohteeksi joutui myös supersuosittu Leevi and the Leavings. Göstalla oli kova stressi jota hän purki väärällä tavalla eli tekemällä entistä enemmän työtä. Lopputuloksena oli yllättävä kuolema vain 46-vuotiaana.

Harri Huhtanen 2019

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 4

Yksityisesti eli siten että vain kuvaaja oli paikalla suostui Gösta poseeraamaan kultalevyjensä kanssa. Kuvan tyhjät kaljakorit ovat göstamaista rekvisiittaa sillä tiettävästi Gösta ei juurikaan käyttänyt alkoholia (päinvastoin kuin rokkarit yleensä). 

leevigöstajakultalevyt

Koska Gösta ei bändinsä kanssa keikkaillut oli heidän nousunsa maineeseen hidasta. Muutoinkin 1980-luvulla, ennen nettiä tiedot uusista asioista välittyivät huomattavasti hitaammin kuin 2000-luvun instant-kulttuurissa.  Vasta bändin kuudes, vuonna 1988 ilmestynyt levy Häntä koipien välissä singaisi bändin koko kansan tietoisuuteen. Muutamassa vuodessa sitä myytiin yli 40 000 kappaletta.  Sen jälkeen Leavingsien levyjä myytiin tasaiseen tahtiin hyvin koko 1990-luvun ajan, vaikka yleisesti levymyynti Spotifyn ja muiden vastaavien netin suoratoistopalveluiden vuoksi koko ajan hiipui. Vuonna 2001 Suomessa kultalevyn raja laskettiin 15 000 kappaleeseen!

Yleensä rokkarit haluavat juhlia menestystään ja monet heistä järjestävät juhlia joka tapauksessa, vaikka menestystä ei olisi tullutkaan. Tässä suhteessa Göstä oli aivan eri maata. Hän ei halunnut osallistua mihinkään virallisiin juhliin ja siksi 1990-luvulla tuottaja Pekka Aarnio päätti helpottaa Göstan julkisuuskammoa järjestämällä bändin kultalevybileet omakotitalossaan Helsingin Jollaksessa. Paikalla olivat kaikki bändin soittajat vaimoineen ja Göstan sisko Haije miehineen. Koska tiedettiin että Gösta pitää joka tapauksessa hakea kotoa, lähti Paananen hakemaan häntä. Paananen joutui nolona ilmoittamaan juhlaväelle, että Gösta oli kieltäytynyt bileistä, koska hänellä ”on niin paljon kirjoitushommia ja deadlinet painavat päälle”. Bändi ja muu juhlaväki sai siis juhlia kultalevyä ilman miestä, joka ne kaikki kultalevyn biisit oli kirjoittanut!

Harri Huhtanen 2019