Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 7

leevigöstalaulaa

Mikä tekee Göstasta niin merkittävän musiikintekijän? Tätä olen paljon pohtinut kuunnellessani näitä Svart Recordsin uudelleenjulkaisemia Leevings -albumeita. Merkittävyys tulee omaleimaisuudesta. Göstaa ei voi lokeroida. Hänen luomansa musiikki ei ole yksiselitteisesti rokkia, poppia eikä iskelmää. Parhaat artistit ovat yleensä niitä, jotka onnistuvat luomaan oman musiikillisen maailmansa ja välttämään arvostelijoiden hellimän lokeroinnin. Gösta on onnistunut siinä harvinaisen hyvin. Sävellyksissä Gösta on lainaillut melodioita sieltä sun täältä yli genrerajojen ja niihin istutetut tekstit ovat täysin ainutlaatuisia. Niissä on yleensä ristiriittaisia elementtejä, joiden ei äkkipäätään uskoisi soveltuvan ollenkaan yhteen, mutta Göstalla ne soveltuvat. Tulee mieleeni se gastronomian historiasta kertova ohjelma, jossa kerrottiin, miten rasnkalaiset kokit renesanssiaikana keksivät yhdistää suolaisen ja makean. Ruokaan, joka oli lähtökohtaisesti suolaista lisättiin aineksia, jotka tekivät siitä myös makean. Aluksi tätä makujen “sotkemista” vierastettiin, mutta ajan kuluessa ranskalaiskokkien keksintöä alettiin suuresti arvostaa. Samoin Gösta sekoittaa jopa samassa kappaleessa surun ja huumorin ja vakavamielisyyden. Tämä liittyy jotenkin suomalaisuuden syvimpään olemukseen. Toisaalta halutaan olla vakavia, mutta sitten kun tulee esittämisen hetki lähestytäänkin asiaa huumorin kautta. Ristiriitaista, mutta siten kuin Gösta sen tekee teksteissään ja sävellyksissään, myös kuulijalle palkitsevaa. Göstan sanoituksia on siksi niin hienoa kuunnella, että arvattavuus on niissä lähes nollassa. Säkeet luovat hyvin erikoisia ja yllättäviä mielleyhtymiä. Gösta ei tietääkseni koskaan vetänyt mitään kirjoittajakursseja, mutta hän olisi ollut erinomainen siinä, jos vaan ujoudeltaan olisi siihen pystynyt, sillä Gösta jos kuka yhdistää ajatuksia ja sanoja erittäin jännittävällä tavalla.

Harri Huhtanen 2019                  

Mainokset

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 6

Göstan viimeiseksi levyksi jäi hänen kuolinvuonnaan julkaistu Hopeahääpäivä (2003), Göstahopeahääpäivä
joka oli laadullisesti selvästi parempi kuin muutamat sitä ennen ilmestyneet, vähän turhan hätäisesti kokoon kasatut levyt. Kun levymyynti oli 2000-luvun alussa Suomessakin, suoratoista-palveluiden ilmestyttyä markkinoille, dramaattisesti vähentynyt, tuli Göstalle ja levy-yhtiölle pieni paniikki. Levyjä piti tehdä nopeasti ja paljon, jotta edes jotain jäisi ”laariin”.  Tämä oli ikävää, sillä Leavings -albumien huolellisempi valmistelu olisi todennäköisesti jättänyt perinnöksi laadukkaamman Leavings -katalogin. Nyt Leavingsien loppupään levyt ovat laadullisesti ja sisällöllisesti heikkotasoisempia kuin alkupään ja erityisesti kekivaiheen albumit. Onneksi viimeiseksi jäänyt albumi, Hopeahääpäivä, pärjää paremmin Leavingsien parhaiden levyjen rinnalla. Se ei missään tapauksessa ole Göstan paras levy, eikä varmaan nouse edes TOP3 kastiin, mutta sanotaan niin ,että jotain alkuaikojen viehätystä Hopeahääpäivässä on. Göstahan ei tiennyt kuolevansa, mutta silti levyllä on kappaleita, joita kuunnellessa nyt jälkikäteen tulee sellainen tunne että hän aavisti että loppu on lähellä. Bändikaverit kertoivat kuitenkin Timo Forssin  biografiassa Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin Dynamo (2017)  että studiossa Gösta vaikutti hyväkuntoiselta ja piristyneeltä, hänellä oli paljon suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Mutta ne kaikki jäivät haaveeksi, koska ”noutaja” tuli ja vihelsi pelin poikki. Hopeahääpäivä oli ilmestynyt kesäkuussa 2003 ja edeltäjiensä tavoin sen myynti jäi vaatimattomaksi.  Niinpä Gösta halusi buustata levyä ja otti heti kesälomien jälkeen yhteyttä bändikavereihinsa ja ehdotti paluuta studioon. Bändin kitaristi Juha Karastie ja basisti Rife Paananen kertoivat molemmat Forssille että tuntui uskomattomalta kun sitten vähän myöhemmin tulikin puhelinsoitto, jossa kerottiin että Gösta oli kuollut. Karastie kertoi: ”Gösta oli (silloin) luomisvoimansa parhaassa terässä, urheilushortsit jalassa, aivan innoissaan ja kybällä mukana. Hänessä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä, oikeastaan päinvastoin. Hyvin vietetyn kesän jälkeen hän oli jopa hieman fitimmässä kunnossa”. Viimeisellä levyllä on muutama kappale, joista voi jälkeen päin spekuloida että ne viittaavat loppuun, mutta ehkäpä sellainen analyysi on väärin, koska Gösta oli alusta lähtien ollut tarinankertoja ja kuolemasta kertovissa lauluissaan hän oli yleensä kertonut pienten ihmisten murhenäytelmistä, joista hän oli lukenut lehdestä tai kuullut tutuiltaan. Niinpä haluan uskoa että Göstan viimeisen levyn tunnelmia kuvaa kuitenkin parhaiten ratkiriemukas Kaupungin tavoitelluin remonttimies, kappale jollaisen pystyy kirjoittamaan ainoastaan Gösta Sundqvist, omanlaisensa nero ja suomalaisen lyyrikan kehittäjä, jonka perintö elää vuosi vuodelta voimakkaampana.

Harri Huhtanen 2019                  

 

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 5

göstakoe-eläinpuisto

Gösta oli renesanssimies. Hän oli kiinostunut kulttuurista ja sen tekemisestä monipuolisesti. Sen sijaan julkisuus kiinnosti häntä yhä vähemmän uran loppupuolella. Niinpä hän lopetti haastattelujen antamisen jo kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa eli vuonna 1995. Aika pian sen jälkeen hän muutti perheineen stadista omakotitaloon Espooseen, jonne hän kuljetti myös 4000 äänilevyn ja tuhansien videokasettien kokoelmansa. En tiedä miten paljon kirjoja kulki muuttokuorman mukana, mutta Gösta oli myös klassisen kirjallisuuden suuri ystävä ja erityisen lähellä hänen sydäntään oli 1800-luvulla Venäjällä vaikuttanut Tsehov, jonka novellikokoelmia ja näytelmiä julkaistaan edelleen yli 100 vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen. Loppuaikoinaan Göstä poltti kynttiläänsä kaikista mahdollista päistä sillä hän sävelsi ja tuotti levyjä vuosittain, teki Koe-eläinpuisto -radio-ohjelmaansa yli 700 jaksoa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koe-el%C3%A4inpuisto )  ja kirjoitti Helsingin lehtiin valtavan määrän pakinoita.  Hänellä oli 1990-luvun levyjen huippumyynnin seurauksena  iso määrä verovelkoja ja lisäksi murheena oli  hänen jalkapalloseuransa, joka ei tuottanut voittoa. Yleinen levymyynti hiipui 2000-luvulle tultaessa ja tämän hiipumisen kohteeksi joutui myös supersuosittu Leevi and the Leavings. Göstalla oli kova stressi jota hän purki väärällä tavalla eli tekemällä entistä enemmän työtä. Lopputuloksena oli yllättävä kuolema vain 46-vuotiaana.

Harri Huhtanen 2019

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 4

Yksityisesti eli siten että vain kuvaaja oli paikalla suostui Gösta poseeraamaan kultalevyjensä kanssa. Kuvan tyhjät kaljakorit ovat göstamaista rekvisiittaa sillä tiettävästi Gösta ei juurikaan käyttänyt alkoholia (päinvastoin kuin rokkarit yleensä). 

leevigöstajakultalevyt

Koska Gösta ei bändinsä kanssa keikkaillut oli heidän nousunsa maineeseen hidasta. Muutoinkin 1980-luvulla, ennen nettiä tiedot uusista asioista välittyivät huomattavasti hitaammin kuin 2000-luvun instant-kulttuurissa.  Vasta bändin kuudes, vuonna 1988 ilmestynyt levy Häntä koipien välissä singaisi bändin koko kansan tietoisuuteen. Muutamassa vuodessa sitä myytiin yli 40 000 kappaletta.  Sen jälkeen Leavingsien levyjä myytiin tasaiseen tahtiin hyvin koko 1990-luvun ajan, vaikka yleisesti levymyynti Spotifyn ja muiden vastaavien netin suoratoistopalveluiden vuoksi koko ajan hiipui. Vuonna 2001 Suomessa kultalevyn raja laskettiin 15 000 kappaleeseen!

Yleensä rokkarit haluavat juhlia menestystään ja monet heistä järjestävät juhlia joka tapauksessa, vaikka menestystä ei olisi tullutkaan. Tässä suhteessa Göstä oli aivan eri maata. Hän ei halunnut osallistua mihinkään virallisiin juhliin ja siksi 1990-luvulla tuottaja Pekka Aarnio päätti helpottaa Göstan julkisuuskammoa järjestämällä bändin kultalevybileet omakotitalossaan Helsingin Jollaksessa. Paikalla olivat kaikki bändin soittajat vaimoineen ja Göstan sisko Haije miehineen. Koska tiedettiin että Gösta pitää joka tapauksessa hakea kotoa, lähti Paananen hakemaan häntä. Paananen joutui nolona ilmoittamaan juhlaväelle, että Gösta oli kieltäytynyt bileistä, koska hänellä ”on niin paljon kirjoitushommia ja deadlinet painavat päälle”. Bändi ja muu juhlaväki sai siis juhlia kultalevyä ilman miestä, joka ne kaikki kultalevyn biisit oli kirjoittanut!

Harri Huhtanen 2019 

Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 3

Voiko bändi toimia 25 vuotta keikkailematta ja menestyä?  Kyllä voi. Leevi and The Leavings on sen todistanut. Heidän parhaita levyjään on myyty yhteensä yli 500 000 kappaletta. Huippuna vuonna 1997 julkaistu kokoelma Keskiviikko -40 ensimmäistä hittiä jota on myyty yli 150 000 kappaletta!  Pienessä Suomessa ja nykyisenä striimausaikana se on erittäin kova myyntimäärä.

Miksi huippusuosittu bändi ei keikkaillut?  Tämä johtui Göstasta, joka  ei pitänyt suurista väkijoukoista tai matkustamisesta. Gösta oli myös tinkimätön ja halusi tehdä asiat oman päänsä mukaan. Hän viihtyi parhaiten perheensä parissa ja esiintyminen olisi rajoittanut tätä. Yhtyeen muut jäsenet olisivat mielellään tehneet keikkoja. Tarjouksia tuli jatkuvasti, mutta Gösta kertoi niistä bändille vasta jälkikäteen – esimerkiksi eräs suomalainen merkittävä rockfestivaali tarjosi bändille yhdestä keikasta 600 000 markan esiintymispalkkion (nykyrahassa yli 100 000 euroa) 1980–90-lukujen vaihteessa.  Mutta senkin tarjouksen Gösta hylkäsi.

leeviandtheleavingsteuvo

Tiettävästi ainoa Leevi and The Leavingsin live-esiintyminen oli Suomen euroviisukarsinnoissa 1981 ja onneksi Leavingsiä ei valittu. Sanon onneksi, koska jos Leavings olisi voittanut olisi  bändi erittäin suurella todennäköisyydellä kokenut tyypillisen Suomen edustajan kohtalon eli jäänyt viimeiseksi ja urheiluhullussa Suomessa se olisi voinut olla ikävä juttu bändin tulevaisuutta ajatellen.

Hämärästi muistan että 1990-luvun alkupuolella bändi olisi soittanut erässä Suomen television rockohjelmassa livenä Teuvo, maanteiden kuningas kappaleen, mutta tätä ei mainita Wikipedian Leavings -artikkelissa. Voi olla että se on ollut sittenkin playback. Hieno biisi kuitenkin ja teki minuun vaikutuksen jo silloin.  Erityisesti kitaristi Juha Karastien mandoliiniosuus tekee kappaleesta musiikillisesti hienon.

Harri Huhtanen 2019 

 

Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 2

göstamusiikkiluokka

Hyvä tarinankertoja on sellainen, joka saa kuulijan / lukijan uskomaan että tarina on todella tapahtunut tarinankertojalle. Tämän taidon Gösta hallitsi suveriinisti. Esimerkiksi hienolla Musiikkiluokka (1989)  albumilla Gösta laulaa Kööpenhaminan matkoista sekä Roomasta.  Gösta ei kuitenkaan tiettävästi käynyt kummassakaan noista kaupungeista. Netissä väitetään jopa ettei hän koskaan 46-vuotisen elämänsä aikana poistunut Suomen rajojen ulkopuolelle! Silti hän laulaa vakuuttavasti matkoista ulkomaille. Tämä on sitä tarinankerrontaa parhaimmillaan.  Mika Waltari  kirjoitti sodan jälkeen pääteoksensa, Sinuhen, joka on  upea romaani muinaisista egyptiläisistä. Se oli niin hyvin kirjoitettu, että edes nykyiset tutkijat eivät ole löytäneet siitä merkittäviä asiavirheitä. Silti totuus on tämä: Mika Waltari ei koskaan vieraillut Egyptissä. Hänen tarinsa perustui puhtaasti siihen mitä hän oli lukenut sekä kuvitellut.

Harri Huhtanen 2019

Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 1

göstaentahdo

Vasta viime vuosina on Suomessa herätty tajuamaan miten merkittävän musiikkillisen perinnön vuonna 2003, vain 46-vuotiaana, kuollut Gösta Sundqvist jätti jälkeensä. Hän julkaisi Leevi and the Leavings -yhtyeensä kanssa 16 albumia (1980-2003), jotka sisältävät muutamien erittäin hienojen kappaleiden lisäksi ison joukon poikkeuksellisen innovatiivisia sanoituksia. Lisäksi hänen tuotannostaan on julkaistu useita kokoelmia ja niiden julkaisu jatkuu edelleen.  En koskaan tavannut Göstaa. Yhteistä meillä on vain syntymävuosi (1957) ja kiinnostus rockmusiikkiin sekä suomenkieleen. Tuntuu että vuosi vuodelta Göstan merkitys vain kasvaa. Tällä hetkellä maatamme kiertää peräti kaksi bändiä jotka esittävät Göstan lauluja. Melkein joka vuosi hänen elämästään ja musiikistaan tehdään näytelmiä ja musikaaleja. Suomalaiset eivät ole unohtaneet Göstaa ja eräässä haastattelussa julkisuutta karttava Gösta totesikin ettei hän tähtää siihen että Leavings olisi ykkösbändi, mutta hänestä olisi hienoa, jos Leavingsin levyjä kuunneltaisiin vielä 30 vuoden kuluttua.  Uskon että Göstan toive toteutuu kevyesti, sillä vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo lähes 16 vuotta julkaisi turkulainen Svart Records aivan hiljattain koko Leavings -tuotannon (16 levyä) vinyylialbumeina, jopa ne 1990-luvun levyt, jotka alunperin julkaistiin vain CD-levyinä.

Minulla on toistaiseksi vain neljä Leevi and The Leavings albumia, jotka hankin alkuperäisinä vinyyleinä aikanaan 1980-luvulla. Silloin Leavings jäi minulta kuitenkin selvästi pimentoon. Vasta nyt,  yli 30 vuotta myöhemmin, olen alkanut tosimielessä perehtymään siihen mitä Gösta ja hänen bändinsä saivat aikaan. Ja positiivisia yllätyksiä on sieltä tullut vastaan monia. Tänään illalla kuuntelin vuoden 1982 albumia Kadonnut Laakso  ja ykköspuolen neljäs kappale En tahdo sinua enää löi minut aivan ällikältä!  Tämän täytyy olla parhaita ellei peräti paras syntikkapop -kappale jota koskaan on Suomessa tehty. Vuonna 1982 niin sanottu UUSI AALTO oli voimissaan Britanniassa, jossa markkinoille ilmestyi lukuisia uusia bändejä, jotka käyttivät melodisen popin esittämiseen syntikoita ja sähkörumpuja. Human League, Eurythmics, Soft Cell ja monet muut olivat bändejä, joiden tahtiin tanssittiin diskoissa ympäri maailman, myös Suomessa. Äkkiseltään ajattelisi, ettei Göstan tyyli sovi ollenkaan syntikkapopin esittämiseen ja suurin osa Kadonneen Laakson kappaleista edustaakin tyylillisesti iskelmää, rockabillyä, rokkia, punkkia jne. eli vanhempia tyylisuuntauksia, mutta Göstapa ei antanut tämän rajoittaa itseään vaan teki Suomen ehkä hienoimman syntikkabiisin!   En tahdo sinua enää pärjää musiikillisesti erittäin hyvin saman ajan brittiläisille hittibiiseille ja mikä parasta sanoitus jopa ylittää sen ajan brittikollegoiden tuotokset!

                        juna kauas pois minut kuljettaa
                        silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä
                        en tästä unesta herää
                        en enää käsillä voi sua koskettaa
                        ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin
                        on kylmää jäätä         

 

Harri Huhtanen 2019