Mitä ihmettä? Kirjoitan joulualbumeista helmikuussa! No, nythän on niin että vuosi vuodelta joulumarkkinointi aloitaan yhä aikaisemmin eli näin ajattellen helmikuussa on ihan oikea hetki kirjoittaa joululahjasuosituksista Jouluksi 2023!
Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin julkaisi Leevi and The Leavings (eli LATL)Varasteleva Joulupukki (VJ)-albumin jo vuonna 1990. Viime vuonna siis tapahtui sellainen “ihme” että Minna Koski, Mikael Saari & Lumos- Kvartetti julkaisivat tästä LATL-albumista cover-albumin! En muista että Suomessa olisi koskaan tapahtunut vastaavaa eli että yksi artisti olisi julkaissut “identtisen” version jostain aikaisemmin julkaistusta albumista. Siksi haluan vertailla näitä levyjä, jotka molemmat ilmestyivät viime vuonna (myös alkuperäisestä VJ -levystä ilmestyi uusintapainos). Joulun alla joululevyt menestyvät yleensä oikein hyvin ja niin kävi myös näille kahdelle levylle eli molempia myytiin aika mukavasti.
Koska tiedän että nykyään monet ihmiset eivät halua lukea pitkiä artikkeleita, vaan haluavat kuulla lopputuloksen mahdollisimman nopeasti, niin siksi helpotan heidän elämäänsä kirjoittamalla heti alkuun että Göstan ja kumppanien alkuperäinen vuoden 1990 albumi on parempi kuin Kosken, Saaren ja Lumos-kvartetin uusi albumi. Perustelut tulevat seuraavassa kirjoituksessa.
Alunperin tämä Göstan ja Leavings-orkesterin hieno albumi ilmestyi jo vuonna 1990. Tyypilliseen tapaan Gösta on merkinnyt itsensä albumin säveltäjäksi, sanoittajaksi ja sovittajaksi. Levyn krediiteissä tuottajuus on sentään jaettu Göstan ja Pekka Aarnion kanssa. Tuottaja on se, joka maksaa levynteon eli jos kerran Aarnio on ollut myös maksajana niin häntä ei tietenkään voinut jättää pois krediiteistä. Leavings-orkesterin eli Karastien (kitara), Paanasen (basso) ja Nylundin (rummut) osuus tämän levyn soundeista on tietenkin hyvin merkittävä, mutta he olivat jo tottuneet siihen että Gösta otti itselleen kaikki krediitit myös sovituksista.
Mutta siis itse levystä, jonka onnistuin hankkimaan vasta viikko sitten Lipposen vuoden 2022 CD-julkaisuna, täytyy todeta että se on hieno! Göstan ja Leavingsin huippuaikaa oli 1980-luvun loppupuoli ja 1990-luvun alkupuoli. Varasteleva Joulupukki tuntuu jääneen hyvin elämään. Ilmestymisvuonna 1990 se ei herättänyt kovin paljon huomiota ja nousi Suomen listalla vain sijaluvulle 20. Ensimmäinen uusintajulkaisu ilmestyi vuonna 2010 ja siihen oli lisätty yksi bonus-kappale, nimeltään Jouluaattona kännissä, mutta ilmeisesti myöhemmin huomattiin, ettei se sopinut päätöskappaleeksi eli se tavallaan rikkoi tämän albumin hienon teemallisen kokonaisuuden. Svart Records julkaisi albumin alkuperäisversion vuonna 2017 upeana ja rajoitettuna LP gatefold-painoksena (400kpl) jossa ei enää ollut tuota bonus-kappaletta. Tällä hetkellä arvokkaimpia ovat juuri vuoden 1990 alkuperäinen albumi ja sekä vuoden 2017 Svart Records -julkaisu, joista on maksettu jopa 75 euroa / kpl. En ehtinyt hankkia Svartin vuoden 2017 painosta, joten hienoa että nyt syksyllä 2022 Lipposen levy ja kasetti julkaisi levystä uuden CD-painoksen.
Myös live-rintamalla tämä levy on juuri nyt ajankohtainen. Jäljelle jäänyt Leavings-orkesteri oli jo loppuvuodesta 2020 buukannut minikiertueen jossa oli tarkoitus esittää tämä albumi. Korona kuitenkin tuli väliin eli kiertue ei toteutunut. Nyt loppuvuodesta 2022 he ovat vihdoinkin päässeet esittämään tätä klassikkoalbumia. Alla lisätietoja aiheesta:
Timo Kalevi ForssinHittitehtaan tarina (2022) on jatkoa hänen menestysteokselleen Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo (2017), jota on myyty yli 26 000 kappaletta. Nykyisen julkaisutyylin mukaisesti uusi kirja on saatavilla kolmessa formaatissa eli äänikirjana, e-kirjana ja perinteisenä paperiversiona. Kun aikaisemmin huomio on keskittynyt – ymmärrettävästikin – lähinnä Göstaan, joka LATL:n kaikki biisit kirjoitti, niin tällä kertaa äänessä ja huomion kohteena ovat Leevi and the Leavingsin luottojäsenet Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund.
Göstan laulut ja hänen bändinsä musiikki elävät vuodesta toiseen vahvana, vaikka laulujen tekijä on kuollut jo 17 vuotta sitten. Olen jo pudonnut kärryiltä sen suhteen miten monta teatterimusikaalia Göstan lauluista on tehty. Talvella 2019 kävin Turun Sigyn -salissa katsomassa Vasara ja Nauloja -musikaalin ja sehän on ollut suuri menestys ympäri Suomea, joten ryhmä jatkaa edelleen. Alla heidän tuorein keikkalistauksensa:
Rauman teatteri suunnitteli esittävänsä uudenlaisen Gösta-musikaalin jo kesällä 2020, mutta Korona sotki nämä suunnitelmat ja esitykset siirtyivät vuodella:
Aikaisemmat kokemukseni Suomen kesäteattereista ovat olleet aivan hirveitä, joten siksi en vuosikausiin ole enää käynyt kesäteatterissa. Toki olen joitain hienojakin esityksiä nähnyt mm. muutamista Suomenlinnan kesäteatteriesityksistä on jäänyt hyviä muistoja, mutta voimakkaimmat muistikuvat on kuitenkin niistä järkyttävän hirveistä “kansanhauskutus” pläjäyksistä, joiden nimiä en tähän kehtaa edes kirjoittaa! Niinpä aluksi ajattelin etten osallistu tähän Rauman produktioon, koska peloni siitä että taas kokisin karvaan pettymyksen oli niin suuri. Esityskauden edetessä luin kuitenkin muutamista lehdistä niin ylistäviä arvosteluja esityksestä, että muutin mieleni ja matkustin eilen (31.7.21) Raumalle.
Ilokseni voin todeta, että esitys oli paljon parempi kuin uskalsin odottaa! Kun vuoden 2019 Vasara ja Nauloja perustui Göstan elämäntarinan kerrontaan oli tämä esitys tehty enemmänkin laulujen ehdoilla eli varsinainen “näytelmä” toimi vain kappaleiden välijuontona eli tapana siirtyä kappaleesta toiseen. Esityksen varsinainen suola olivat mielestäni juuri nämä musiikkiesitykset, joita kuultiin varmaan parikymmentä, valtaosa Göstan suurimmista hiteistä ja muutama vähän harvinaisempikin kappale. Live-bändi ja viisi laulavaa näyttelijää ja yllättävän hyvä äänentoisto saivat muutamiin Göstan klassikoihin aivan uudenlaista tuoreutta ja sävyjä. Erityisesti pidin esityksistä joihin oli lisätty se viulu. Ilahduttavaa oli myös taustanauhojen vähäinen käyttö. Suurin osa lauluosuuksista ja bändin soitosta kuultiin livenä ja se kuulosti pääsääntöisesti hyvältä tai ajoittain jopa erittäin hyvältä. Bändi oli myös ottanut tiettyjä vapauksia kappaleiden sovituksissa ja osa ratkaisuista hieman särähti korvaani, mutta osa uudenlaisista tulkinnoista kuulosti yllättävän hyviltä.
Voin siis suositella tätä esitystä ja koska kausi lähenee loppuun ei lippuja enää ole kovin paljon tarjolla. Viimeinen esityskerta on lauantaina 14.8.21 klo 18.
Onneksi Svart Records julkaisi tänä vuonna (2021) uuden painoksen Leevi And The Leavingsin (LATL) toisesta studioalbumista, sillä se oli niitä viimeisiä LATL-levyistä joka minulta edelleen puuttui. Tuntui oudolta kuunnella ensimmäistä kertaa levyä, joka oli julkaistu jo 40 vuotta sitten, mutta odotus palkittiin, sillä LATL:in toinen levy on jo täysiverinen eli tällä levyllä bändi alkaa hienosti hahmottaa sitä tyyliä, jolla he lopulta 1990-luvun jälkipuoliskolla hurmasivat suomalaiset. Entuudestaan tämän albumin kappaleista minulle tuttu oli vain klassikko-biisi Onnelliset, joka soi aikanaan paljon myös radiossa.
Tällä levyllä on paljon sellaista, joka pakottaa kuuntelemaan levyn monta kertaa. Kappaleiden sovitukset ovat ajoittain aivan helmiä. 1980-luvun alkupuolen “uusi aalto” on polymoogin avulla otettu näihin ihmissuhdedraamoihin nerokkaasti mukaan. Tämä ei enää ole iskelmää eikä oikein rokkiakaan, vaan nimenomaa Göstaa! Gösta on nerokas sanoittaja ja sovittaja. Se ei jää epäselväksi tällä levyllä. Levyn arvostelut olivat suopeita, mutta suuri yleisö ei vielä tässä vaiheessa löytänyt Göstaa. Suuren suosion aika tuli vasta myöhemmin. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä koska Göstä ja bändi saivat näin hienon levyn aikaiseksi! Tätä on mukava kuunnella vuonna 2021 ja uskon että tämä toimii hyvin myös 2031 ja 2041 ja niin edespäin…
Suomen Emma Gaala vastaa USA:n Grammy -gaalaa. Tosin Suomeen tämä kilpailu rantautui vasta 1980-luvulla kun taas USA:ssa Grammyjä on jaettu jo 63 vuotta. Suomen Emma Gaala järjestettiin perjantaina 14.5.2021Helsingin Messukeskuksessa ilman yleisöä. Nelonen lähetti ohjelman suorana etkoja lukuunottamatta. Palkintoja jaettiin 23 kappaletta. Odotusten mukaisesti Korona -vuoden 2020 kuunnelluin ja ostetuin artisti Behm voitti eniten palkintoja. Hän sai peräti 7 Emma -pystiä ja tämä ilmeisesti on kilpailun ennätys.
Iloinen yllätys minulle oli kuitenkin se, että vaikka Maustetytöt diskattiin vuoden 2020 Emma Gaalasta vuonna 2020 sen N-sanan käytön vuoksi ja siksi he menettivät uuden tulokkaan etulyöntiaseman jolla Behm tänä vuonna pääsi ratsastamaan suvereenisti, niin heitä ei kuitenkaan oltu unohdettu, vaan he saivat Emma palkinnot vuoden rock ja vuoden yhtye -palkinnot! Lisäksi he olivat ehdolla kriitikkojen valinta ja yleisöäänestys -kategorioissa. Kaisa oli taas hurmaava todetessaan rock artisti -palkinnosta: “erehtyiköhän joku genrestä” ja Anna pani vielä paremmaksi toteamalla: “kyllä kannatti ne pari kitarasoolooa soittaa”.
Palkintojenjaon ohessa näytetyt musiikkiesitykset olivat yllättävän heikkotasoisia. Ensimmäinen kunnollinen esitys oli Elastisen ja Jenny Vartiaisen duetoima Epäröimättä hetkeäkään . Lisäksi näytettiin video jossa Gösta Sundqvistin “haamu” tuli gaalaan kummittelemaan. Ei siis konkreettisesti, vaan biisin kautta. Arttu Wiskarin ja Leavings –orkesterinTässäkö tää oli? noudattaa kurinalaisesti parhaiden Leevi and the Leavings -biisien rakennetta ja tarinankerrontaa. Tarina on selvästi saanut innoituksensa Göstan hittibiistä Teuvo maanteiden kuningas (1988) ja mukaan on otettu myös se ihana mandoliini. Plagiointia? Ei oikeastaan, koska mukana on alkuperäinen Göstan bändi ja kuten bluesissa, kyse on perinteen jatkamisesta. Musiikillisesti Tässäkö tää oli –biisi oli illan parasta antia, vaikka sitä voidaankin pitää aika laskelmoituna tuotteena. On selvää, että Göstän parhaiden biisien melodiakulkuja ja tarinankerrontaa hyväksikäyttämällä on vaikeaa epäonnistua, varsinkin jos biisejä säestää Göstan alkuperäinen bändi.
Leevi And The Leavings (LATL) -kuuntelijat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: (1) peruskuuntelijat, (2) perus-fanit ja (3) hardcore-fanit. Ryhmäjako vaikuttaa voimakkaasti siihen miten paljon rahaa pitää sijoittaa LATL -tuotantoon.
Peruskuuntelijalle varmaan riittää hyvin nämä kaksi levyä: Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä (1997) ja Torstai – 40 seuraavaa hittiä(2001). Näillä pääsee erittäin hyvin jyvälle LATL:n tuotannosta ja levyt saa hankittua alle 100 eurolla.
Perus-fanille eivät kuitenkaan riitä nämä kokoelmat, vaan hän haluaa kerätä kaikki 16 LATL-albumia. Tässä auttaa se että viime vuosina näitä on julkaistu uudestaan eli alle tuhannella eurolla saa kaikki 16 albumia kerättyä itselleen. Tosin siihen on pakko lisätä Matkamuistoja -singleboksi (2008), joka on paras koskaan julkaistu LATL -singleboksi siksi että siinä on myös nuo harvinaisemmat kappaleet, joita ei ole julkaistu albumeilla. Kyseessä on CD-boksi, josta ei ole otettu uutta painosta, joten minäkin jouduin hankkimaan omani käytettyjen tavaroiden nettimyynnistä. Osa pyynnöistä oli aivan poskettomia. Kyseessähän ei ole mikään Rembrandtin alkuperäistyö, vaan digitaaliset levyt joista voi painaa loputtomiin kopioita! Matkumuistoja-boksin hintaa tosin tällä hetkellä nostaa nimenomaa se ,ettei siitä ole vielä otettu uutta painosta. Boksi on kuitenkin sen verran hieno että luulisin Johanna levy-yhtiön tajuavan että kun boksin julkaisusta on kulunut jo yli 12 vuotta ja kun LATL on nykyään vielä suositumpi kuin vuonna 2008, niin ehkä kannattaisi ottaa boksista uusi painos. No, minun ei sitä tarvitse enää murehtia, koska Petra V halusi myydä boksinsa järkevään hintaan minulle ja tämä hänen lähettämänsä boksi oli aivan uuden veroinen!
Sitten vielä ne hardcore-fanit. Tässä ryhmässä ei tyydytä CD-ääniteisiin, vaan halutaan mm. kaikki alkuperäiset LATL -singlet (45 kpl) ja myös kaikki alkuperäiset albumit (16 kpl). Se onkin sitten jo vaikeampi rasti ja jos haluaa hardcore-tasolle, niin kannattaa varata hankintoja varten useampi tuhat euroa. Minulle riittää tässä vaiheessa musiikki ja siksi singlejen osalta minulle “maali” on Matkamuistoja -boksi, jossa on koko bändin singletuotanto.
Kiitokset hienosta Matkamuistoja -boksista Petra V:lle!
Kokoelma on koottu perussingleistä (2-3 kappaletta), tuplasingleistä (4 kappaletta), maxi-singeleistä, CD-singleistä ja promo-singleistä. LATL -yhtye oli erittäin tuottelias eli 25 vuoden aikana bändi julkaisi laskutavasta riippuen 47-51 singleä. Tämä vuoden 2017 kokoelma ei siis sisällä kaikkia julkaistuja kappaleita, koska tupla-singleistä on jätetty osa kappaleista pois. Kokonaisuus kuulostaa kuitenkin aika toimivalta eli ehkä osa kappaleista oli syytäkin jättää pois. Alla Sinkkuelämää -kokoelman kappaleet sen mukaan, miten ne on aikanaan singleillä julkaistu:
CD1
Mitä kuuluu, Marja-Leena? / Rakas Annika… (1978) Elämänmeno / 1963 – 15 vuotta myöhemmin (1979) Matkamuistoja / Jossain joku vieläkin sua kaipaa (1979) Muotitietoinen / Ei tytöt sitä tietää saa (1979) Elämää / Kolmen dollarin tähden (1980) Pojat tanssimaan / Onnelliset ( 1980) Siperia / Erämaan salaisuus (1981) Rock on, Rudy / Lainsuojattomat ( 1982) En tahdo sinua enää / Kaukaisessa satamassa (1982) Käärmeensydän / Kyllikki / Jos taivaalta sataisi rahaa (1983) Poika nimeltä Päivi / Hannu ja Kerttu (1985)
CD2
Kerro terveiset lapsille… / Pohjois-Karjala (Skandinavia mix) (1986) Rin Tin Tin (1988) Teuvo, maanteiden kuningas / Pimeä tie, mukavaa matkaa (1988) Sopivasti lihava (1988) Jouluksi mummolaan (1988) Amalia / Elina, mitä mä teen? (1989) Isojen tyttöjen yö / Jos Helsinki on kaunis (1989) Unelmia ja toimistohommia (1989) Pikku prinsessa / Etkö näe, että tanssin? (1989) Oikein surullista joulua (1989) Raparperitaivas (1990) Jossain on kai vielä joulu / Elämä ikkunan takana (1990) Vaaleanpunainen asuntovaunu (1991) Tikapuut taivaaseen / Paskaa lapsille (1991) Pohjoisen taivaan alla (1993)
CD3
Mieletön Melinda (1993)
Turkmenialainen tyttöystävä / Miesten kesken (remix) (1993)
Kyyhkynen ja kyykäärme (1993)
Vasara ja nauloja (1994)
Rei Ban Bombay (1995)
Itkisitkö onnesta? / Vakosamettihousuinen mies (1995)
Luonnollinen valinta (remix) (1995)
Lähtölaskenta pieneen sydämeen (1996)
Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen (1996)
Elisenda (1998)
Kaikki tai ei mitään (1999)
Sika, joka osasi lentää siivillään (1999)
Ihan tavalliset tennissukat (2000)
Aina mielessä (2000)
Mitä sä meinaat? (2002)
Tallinnan laivalla (2002)
Toiveunta (2003)
Kaupungin tavoitelluin remonttimies (2003)
Käsipohjaa (2003)
Ainoa Productions Oy -niminen firma on julkaissut vuonna 2017 kolmen CD:n kokoelman jossa on suurin osa Leevi And The Leavingsien (LATL) vuosina 1978-2003 julkaisemista singleistä. Onneksi ne ovat tällä kokoelmalla aikajärjestyksessä. Siitä tulee iso plussa. Miinusta tulee kuitenkin siitä että tuplasinglejen kappaleista osa on jätetty kokoelmalta pois.
Sain boksin eilen. Tietyssä mielessä tuntuu väärältä että minä “jälkiherännäinen” voin nyt yhdellä kertaa kuunnella bändin 25-vuotisen singletuotannon yhdellä kertaa. Toisaalta jälkikäteen on paljon helpompi hahmottaa kokonaisuus. Sanoisin että LATLin kulta-aikaa oli 1980-luku. Silloin ilmestyivät bändin suurimmat hitit. Göstä kirjoitti 1990- ja 2000-luvullakin ihan kelpo kappaleita, mutta bändin huippuhetket koettiin 1980-luvulla ja koska bändi ei keikkaillut, niin suurin suosio tuli viiveellä vasta 1990-luvulla.
Kuuntelin taas kuukauden tauon jälkeen “ystävääni” Gösta Sundqvistia. Sanon ystävääni, koska lähivuosien aikana Gösta on tullut minulle musiikillisesti aivan uudella tavalla merkitykselliseksi. Nuorempana ja tyhmenpänä ajattelin että Leevi and the Leavings (LATL) oli musiikiilisesti rajoittunut bändi joka teki kaikki kappaleensa samalla ”kaavalla”. Tämä harhaluulo perustui kappaleisin jotka kuulin radiosta. Vasta 2000-luvulla aloin hankkia bändin levyjä ja niiden kautta ilmeni, että LATL on musiikillisesti paljon monipuolisempi kuin olin tiennytkään.
WINTERLUDE FINLAND 