Dylan nousi maailmanmaineeseen 1960-luvun alkupuolella kauniilla Blowin’ In The Wind (BITW) -kappaleellaan. Se taitaa olla John Lennonin Imaginen ohella yksi maailman coveroiduimmista pasifistisista lauluista. Imaginessa Lennon pyytää kuvittelemaan maailman, jossa ei enää ole aatteita tai valtioita, joiden vuoksi sotia. Dylan sen sijaan tyytyy kyselemään milloin sotiminen kielletään ja toteaa samalla että vastauksen saa vain “tuulelta” eli tavallaan Dylan on pessimistisempi / realistisempi. Koska  BITWin kirjoittamisesta on kohta 60 vuotta aikaa ja koska mitään merkkejä ei ole siitä, että sotiminen maailmasta loppuisi, niin valittaen joudumme toteamaan että Dylan on kirjoittanut ajattoman kappaleen, jonka sanoma ei koskaan vanhene.

BITW on ollut tiiviisti Dylanin setissä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, ehkä juuri tärkeän merkityssisältönsä vuoksi. Ainoastaan vuosina 2004-2006, 1997, 1995, 1979 ja 1966-1965 Dylan ei soittanut sitä kertaakaan.  BITW on siis kuultu Dylanin esittämänä kaikilla vuosikymmenillä vuodesta 1962 lähtien. Yhteensä esityskertoja on kertynyt huikeat 1585 eli karkeasti arvioiden Dylan on soittanut kappaleen keskimäärin joka toisessa konsertissaan. Suomessa BITW on kuultu neljästi: Helsingissä 2019, 2000 ja 1987 ja Turussa 1990.

Täytyy sanoa, että kaikissa Suomen esityksissä Dylan ei ole ehkä panostanut BITW -esityksiinsä täysillä.  Jos esittää jotain kappaletta kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen on selvää, että esitys voi rutinoitua ja pahimmillaaan muuttua hengettömäksi. Onneksi näin ei ollut Helsingissä vuonna 2019, vaan iloiseksi yllätyksekseni koko kappale oli sovitettu uusiksi. Tämä oli hyvin hidas, mietiskelevä versio.  Dylan lauloi jokaisen säkeen huolella ja kappaleen säestyksessä ihastutti Don Herronin viuluosuus jota Dylan myötäili flyygelillään. Garnierin tanakka basso kruunasi kokonaisuuden.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Bob Dylan ja rumpali Receli Lontoon Hyde Parkin konsertissa heinäkuussa 2019.

Parhainta Helsingin konsertissa oli varmaan näiden yli 50 vuotta vanhojen klassikkobiisien uudellensovitukset. Dylan lauloi erityisesti nämä vanhat biisit huolellisesti ja hänen rakkautensa näihin mestariteoksiin ei jäänyt epäselväksi.  Niin intensiivisesti Dylan oli läsnä juuri siinä hetkessä ja siinä tulkinnassa.  Toki mukana Dylanin konserteissa on aina rautaista ammattitaitoa, mutta samanaikaisesti sellaista erikoista herkkyyttä ja hajoamisen tunnetta, joka tekee monista tämän tyyppisistä tulkinnoista niin tuoreita ja jännittäviä. Dylan pitää kuulijaa pihdeissään ja jännitys kasvaa kasvamistaan. Kuulija miettiin koko ajan: ”mitä tapahtuu seuraavaksi, miten hän laulaa sen ja sen säkeen tällä kertaa?”

Olen yrittänyt muistella milloin toden teolla aloin diggailla hienoa Don’t Think Twice -klassikkobiisiä. Sen täytyi tapahtua Turun ylioppilaskylässä jossa asuessani sain loppuvuodesta 1979 eräältä tytöltä lainaksi itseäänitetyn C-kasetin, joka sisälsi Dylanin parhaita 1960-luvun kappaleita. Monet niistä tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, erityisesti Don’t Twice joka tuntui sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni hyvin ja oli todella kaunis biisi.

Dylan on esittänyt Don’t Think Twicen jo yli 1000 kertaa kuluneen 57 vuoden aikana. Vain muutamilla kiertueilla (mm. 1966, 1975 ja 1979) kappaletta ei kuultu. The Never Ending Tourin aikana eli vuodesta 1988 lähtien Dylan on esittänyt kappaleen joka vuosi, tosin monena vuonna se on kuultu vain muutamassa konsertissa noin sadasta eli mikään vakiobiisi se ei ole ja ehkä siksi on säilyttänyt edelleen viehätyksensä.

Helsingin versio 2019 on hyvin hidas, Dylanin laulu on jälleen yllätyksellistä ja hänen flyygelinsoittonsa sekä Garnierin säestys kontrabassolla tekevät tulkinnasta yhden parhaista jonka olen Dylanilta kuullut. Ja näitä helmiä oli Helsingin konsertissa monta!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Lähes koko vuoden 1994 Dylan päätti aina konserttinsa vuoden 1964 klassikkoon It Ain’t Me Babe. Harvaa kappalettaan Dylan on pitänyt ohjelmistossa niin pitkään ja uskollisesti kuin It Ain’t Me Babea. Dylan on esittänyt kappaleen jo yli 1000 kertaa konserteissaan vuoden 1964 jälkeen! Harvassa ovat ne kiertuevuodet jolloin hän EI ole esittänyt kappaletta. Merkittävimmät tauot ovat vuodet 1966, 1987 sekä erikoinen jakso loppuvuodesta 2012 kesään 2017, jolloin Dylan viiden vuoden aikana esitti kappaleen vain yhden kerran, Roomassa (7.11.13). Lokakuusta 2017 lähtien It Ain’t Me Babe on taas ollut säännöllisesti mukana setissä. Dylan-matkoillani olen kuullut kappaleen useassa eri maassa ja kun ennen Helsingin konserttia alkoi vaikuttaa ilmeiselta kevään settilistojen perusteella että Helsingissä kappale taas kuultaisiin, niin en odottanut kuulevani mitään kovin erikoista.  Niinpä yllätykseni oli suuri kun sitten Hartwall Areenalla kuulinkin kappaleesta sellaisen version jollaista en muista missään aikaisemmin kuulleeni.  Se oli huikaisevan kaunis esitys! Vaikea sanoin kuvailla mikä kaikki oli muuttunut. Kappaleen rytmitys oli uudenlainen, musiikin teoriaa paremmin tunteva ehkä osaa kertoa mitä siinä oli muutettu.  Dylanin piano, Garnierin basso, Recelin rummut ja Herronin viulu (olihan se viulu?) – muodostivat hienosti toimivan musiikillisen kokonaisuuden. Dylan myös rytmitti säkeet aivan uuden tavalla. Tulkinnassa oli surumielisyyttä, mutta jotenkin sitä tulkintaa oli kuitenkin kiehtova kuunnella ja toivoi vain ettei esitys olisi loppunut niin nopeasti kuin se loppui!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Yllättävän vähän on nettiin ilmaantunut uusia kirjoituksia vuoden 2019 Dylan-konsertista. Muistaakseni vuoden 2014 Pori Jazz -keikasta sain PP:n avulla koottua linkit yli 30 suomalaiseen julkaisuun, joissa arvioitiin Dylanin esiintymistä. Tosin silloin yleisöäkin oli enemmän eli lähemmäs 20 000. Nyt vuonna 2019 linkit jäävät kuitenkin alle kymmeneen ja tosiaan monet valtalehdet sivuuttivat konsertin kokonaan.  Voi siis olla että lehdistökatsaukseni päättyy tähän tällä kertaa. Alla siis ainoat linkit, jonka olen löytänyt edellisen katsaukseni jälkeen:

Helsingin Sanomat (Vesa Sirenin juttua täydennetty fanihaastatteluilla)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006153439.html

Kaaoszine (Juhani Mistolan hauskasti kirjoitettu juttu, kannattaa lukea!)
https://kaaoszine.fi/soitetaan-miten-halutaan-bob-dylan-helsingin-hartwall-areenalla-24-6-2019/     

Ja lopuksi muutama lainaus noista aikaisemmin ilmestyneistä Teppo Kulmalan ja Suonna Konosen lehtijutuista. Laitan nämä koska EI -tilaajat eivät pääse ollenkaan lukemaan noista lehtijuttuja netissä. Onneksi Teppo ja Suonna  ystävällisesti lähettivät alkuperäiset juttunsa minulle (minäkään Turussa asuvana kun en ole noiden Keski- ja Itä-suomalaisten lehtien tilaaja).

Teppo kirjoittaa tyylikkäässä ja asiantuntevassa arvostelussaan mm. näin:
”Konsertti luovana tapahtumana vaikutti esiintyjien ja kuulijoiden yhdessä luomalta teokselta. On kokemus osallistua iltaan, jonka kuluessa entiset klassikot syntyvät täysin uusina… Lyyrikkona hän yhdistelee mytologisia sisältöjä romantiikkaan, symbolismiin, modernismiin, beatiin, uniin, uutisiin, realisiin tapahtumakulkuihin ja oman persoonallisuutensa kerroksiin… Tulkintoihin löytyy variaatiota, skaaloja, melodioita, tempoja laulun sisällä ja niiden suhteessa toisiinsa… Dylanin boogie woogie -tyylin rockpiano kuljettaa kappaleita, joissa irrottelevan rockin ja perinnetiukan bluesin aihelmat sopivasti vaihtuvat… Traditioiden leimaamasta setistä välittyy myös mm. rockabillyn kehystämää countrykuvastoa sekä jazzahtavaa vapautuneisuutta, keskitetysti ja tarkasti kaikkinensa…. Dylan laulaa ikäisekseen (78) ihmeellisellä voimalla ja herkästi. Rosoisen äänen käyttö toimii moni-ilmeisyyden hyväksi…  Arkkityypin ja arkirakkauden runoilija Dylan lataa säkeisiin, sanoihin, vokaaleihin ja niiden väliin intensiivisiä aksentteja, nyansseja, taukoja, lyhennyksiä, pidennyksiä… 60-luvun kertojaminästä on tullut kompleksisessa ihmis- ja maailmansuhteessa toinen. Noiden laulujen ennen sivaltaviksi tai viileiksi mieltyneet korostukset kuvastavat nyt nöyryyttä ja lämpöä, itsesääliä tai -moitetta…”

Myös Suonnan arvostelu on hyvä. Hän kirjoittaa mm. näin:
”Nyt Suomen Dylan-harrastajayhteisön tuella oli järjestynyt hyvät permantopaikat, joilta näki Dylanin kasvojen uurteetkin. Velhomainen hymy levisi keikan mittaan laulajan kasvoille kun hän sormeili laulunäkyjään flyygelinsä kristallipallosta…Rumpali George Receli näytti heti paikkansa yhtyeen keskeisenä ääniarkkitehtina. Hän soittaa paljon tomeilla ja vaihtelee kappaleiden sisällä kapuloiden, malletien ja sutien välillä. Syntyy värikäs, jytisevä komppi…Love Sickiin syntyivät illan ehkä hienoimmat soitannolliset tekstuurit flyygelin, sähkö- ja bassokitaroiden motiivien kietoutuessa. Dylankin hymyili erityisen leveästi…” 

Harri Huhtanen 2019

Dylan  ja Larry Campbell New Yorkissa joulukuussa 1997

Toukokuussa 1997 Dylan sairastui vakavasti ja joutui perumaan jo sovittuja Euroopan ja Amerikan keikkojaan. Tämä oli äärimmäisen harvinainen tapahtuma Dylanin uralla, jopa ainutlaatuinen.  Dylan joutui sairaalahoitoon saatuaan vakavan histoplasmoosi-infektion. Vähitellen hän kuitenkin toipui ja keikkailu jatkui jo elokuussa 1997. Englantiin sovittiin uudet konsertit peruttujen tilalle lokakuun alkuun. Täysimittaiselle Euroopankiertueelle Dylan ei kuitenkaan lähtenyt. Onnistuin hankkimaan kontaktieni avulla hyvät liput kaikille neljälle Englannin keikalle (Bournemouth x2, Cardiff ja Lontoo).  Ensimmäinen Bournemouthin keikka oli minulle monella tapaa ikimuistoinen, mutta tässä yhteydessä kerron vain yhden keikkaan liittyvän detaljin. Keikkaa edeltävänä päivänä (30.9.97) olin Lontoossa ja sattumalta samana päivänä ilmestyi Dylanin uusi albumi Time Out Of Mind. Kuuntelin sitä junassa matkalla Bournemouthiin. Uskomattoman synkänkauniita biisejä!  Esittäisikö hän niitä Bournemouthissa ja jos esittäisi niin mikä olisi yleisön reaktio?  Näitä asioita pohdin keikan lähestyessä. Ja niin siinä sitten kävi että konsertissa Dylan debytoi Love Sickin!  Se oli hieno kokemus, sillä harvemmin Dylan konsertissa pääsee kuulemaan Dylanin biiseistä maailman ensiesityksiä. Tuon maagisen illan jälkeen Dylan on soittanut Love Sickiä tiuhaan ja kuluneen 22 vuoden aikana biisille on kertynyt jo yli 900 soittokertaa. Niin paljon hän on pitänyt tästä kappaleesta ettei ole yhtenäkään vuonna tuon ensiesityksen jälkeen jättänyt sitä soittamatta. Välillä on voinut olla joidenkin kuukausien taukoja, mutta sitten biisi on taas putkahtunut settilistaan. Minäkin olen matkoillani kuullut sen eri maissa Dylanin esittämänä monet kerrat, mutta en muista koskaan kuulleeni biisistä sellaista versiota jonka kuulin nyt 2019 Helsingissä.  Se oli äärimmäisen hidas ja Dylan artikuloi jokaisen säkeen huolella. Bändi soitti hienovireisesti taustalla ,kunnes instrumentaaliosassa Sexton ja Receli pääsivät hetkeksi näyttämään osaamistaan, mutta se oli vain pieni hetki ja sitten palattiin taas itse kertomukseen. Kenestä rakkauteen tuskastunut  Dylan laulaa kolmessa viimeisessä säkeessä “I’m sick of love; I’m trying to forget you / Just don’t know what to do / I’d give anything to be with you”.  Sitä Dylan ei ole koskaan kertonut eikä tule varmaan koskaan kertomaankaan.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

 

 

Koska Helsingissä oli ehdoton kuvauskielto jota myös hyvin tarkkaan vahdittiin, en voi esittää tässä Helsingin 2019 konserttikuvaa, vaan alla olevassa kuvassa Dylan bändeineen esiintyy Philadelphiassa loppuvuodesta 2018. Soittajat vasemmalta oikealle: Receli rummut, Garnier basso ja Sexton kitara.  Jostain syystä multi-instrumentalisti Herron on jäänyt pois tästä kuvasta.

Tapasin vanhan “ystäväni” Bob Dylanin jo kolmannenkymmenennenneljännen (eh, finnish language has some quite long words!)   kerran kesäkuisena maanantaina iltana Helsingin Hartwall Areenalla. What a strange trip it has been! Olen kulkenut Dylanin “jalanjäljissä” 32 vuoden aikana (1987-2019) Suomessa, Virossa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Englannissa, Saksassa, Itävallassa, Tsekissä ja Italiassa. Viimeksi olin nähnyt Dylanin keväällä 2017 Frankfurtissa eli kaksi vuotta sitten. Silloin Dylan oli juuri lopettelemassa pitkähköksi venynyttä Sinatra-kauttaan johon kuului se, että hän esitti konserteissaan useita kappaleita, joita Sinatra oli aikanaan esittänyt omissa konserteissaan. Vuonna 2018 Dylan sitten lopulta palasi taas tutkimaan omia kappaleitaan. Dylanin nykyinen setti rakentuu uusien ja vanhojen kappaleiden vuorottelusta. Osa kappaleista on lähes 60 vuotta sitten julkaistuja, osa on julkaistu 1990- ja 2010-luvuilla. Luulisi että tyylillisesti ja ajallisesti näin kaukana toisistaan olevat kappaleet eivät sovi samaan settiin, mutta rautaisella ammattitaidollaan ja jatkuvalla uusien sovitusten testaamisella Dylan jollain merkillisellä tavalla saa näinkin erilaiset kappaleet toimimaan keskenään.

Dylanilta ilmestyi nyt kesäkuussa 14 CD:n Rolling Thunder Revue -erikoisboksi, joka sisältää vuoden 1975 kiertueen konserttitaltiointeja sekä muutaman harjoitusnauhan. On helppo kuulla että vuonna 1975 Dylan oli live-esiintyjänä aivan omassa kategoriassaan. Hän laulaa virheettömästi, fraseeraa komeasti ja kekseliäästi ja esityksissä on tulta ja tappuraa! Kuulee että Dylan on innoissaan uusista kapaleistaan.  Niinpä helposti ajattelisi, ettei vuoden 2019 Dylan voi enää mitenkään pärjätä vuoden 1975 Dylanille. Mutta yllätys, yllätys: kyllä pärjää tai sanotaan että menee eri kulmasta “ohi”, sillä Helsingissä kuultu RTR-avauskappale When I Paint My Masterpiece oli nerokkaalla tavalla sovitettu täysin uusiksi ja nyt kuullusta hitaasta, pianolla ja huuliharpulla säestetystä versiosta pidin oikeastaan enemmän kuin alkuperäisistä RTR-kiertueen  hieman ”rähjäisestä” duetto -versioista.

(jatkuu /continues…)

Harri Huhtanen 2019                        

 

Bob Dylanin eilinen konsertti on saanut myönteisiä arvioita useammassakin suomalaisessa sanomalehdessä. Tässä vaiheessa en kuitenkaan löytänyt yhtään juttua aiheesta Tampereen Aamulehdestä tai Turun Sanomista. Samaten Kymenlaaksossa, Pohjanmaalla tai Pohjois- Suomessa johtavat lehdet eivät ole vielä aiheesta kirjoittaneet (tai ainakaan en löytänyt niistä tuoreita Dylan-artikkeleita) . Sen sijaan alla olevat arvostelut on jo julkaistu:

Ilta-Sanomat (ennen konserttia julkaistu kirjoitus)
https://www.is.fi/viihde/art-2000006148340.html

Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006153091.html

Kirkko ja kaupunki
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tama-kolahti-bob-dylanin-yhdeksas-suomen-konsertti-oli-kuin-profeetan-viimeinen-testamentti

Kajalainen (vaatii kirjautumisen)
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kulttuuri/item/222019

Keskisuomalainen (vaatii kirjautumisen)
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Konserttiarvio-Dylanin-konsertti-on-mestariteos/1395958

Savon Sanomat (vaatii kirjautumisen)
https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/konsertit/Konserttiarvio-Bob-Dylan-loi-Helsingiss%C3%A4-klassikoistaan-uusia-lauluja/1395967

Harri Huhtanen 2019

 

Alla päivitetty soittolista. Kuten veikkasinkin soittolista täydentyi seitsemällä  uudella kappaleella eli tämän 2019 konsertin jälkeen Dylan on soittanut  Suomessa 73 eri kappaletta.  Edessä kappaleen soittokerrat Suomessa ja perässä manittu vuosiluku ilmoittaa milloin kyseinen kappale on viimeksi kuultu Dylanin esittämänä Suomessa.

6   Like A Rolling Stone –   Helsinki 2019

5   All Along The Watchtower –   Pori 2014
5   Maggie’s Farm –   Helsinki 2000

4   Blowing In The Wind – Helsinki 2019
4   Highway 61 Revisited – Helsinki 2019
4   It’s All Over Now Baby Blue   – Helsinki 2003
4   Mr. Tambourine Man   –   Helsinki 2003
4   Stuck Inside The Mobile   –  Helsinki 2000
4   Tangled Up In Blue  – Helsinki 2008
4   Things Have Changed – Helsinki 2019

3   Cry A While – Helsinki 2019
3   Gotta Serve Somebody – Helsinki 2019
3   It’s Alright Ma   – Helsinki 2008
3   Just like A Woman   – Helsinki 2000
3   Leopard Skin-Pill Box Hat   – Helsinki 2008
3   Simple Twist Of Fate – Helsinki 2019
3   Summer Days  – Pori 2014
3   Thunder On The Mountain – Helsinki 2019

2   Ballad Of A Thin Man   – Helsinki 2008
2   Ballad Of Hollis Brown – Pori 1996
2   Boots Of Spanish Leather – Helsinki 2003
2   Desolation Row   – Pori 2014
2   Don’t Think Twice, It’s All Right – Helsinki 2019
2   Every Grain Of Sand  – Helsinki 2008
2   Girl Of The North Country – Pori 2014
2   Honest With Me – Helsinki 2019
2   In The Garden  – Turku 1990
2   It Ain’t Me Babe – Helsinki 2019
2   Knocking On Heaven’s Door – Helsinki 2000
2   Love Sick – Helsinki 2019
2   Make You Feel My Love – Helsinki 2019
2   Masters Of War – Turku 1990
2   Rainy Day Women # 12&35  – Helsinki 2000
2   Senor  – Helsinki 2000
2   Silvio – Pori 1996
2   Subterranean Homesick Blues  – Turku 1990
2   The Levee’s Gonna Break   – Pori 2014
2   The Times They Are A-Changin’   – Pori 2014
2   To Be Alone With You –  Helsinki 2003
2   To Ramona – Pori 2014
2   Tweedle Dee, Tweedle Dum   – Pori 2014
2   Watching The River Flow – Helsinki 2008

1   A Hard Rain’s A-Gonna Fall – Pori 2014
1   Beyond Here Lies Nothing – Pori 2014
1   Cat’s In The Well – Helsinki 2003
1   Confidental  – Helsinki 1989
1   Country Pie – Helsinki 2000
1   Dead Man, Dead Man  – Helsinki 1987
1   Early Roman Kings – Helsinki 2019
1   Eileen Aroon   – Helsinki 1989
1   I Believe In You   – Turku 1990
1   If You See Her, Say Hello   – Helsinki 2003
1   I Shall Be Released   –   Helsinki 1987
1   It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry – Helsinki 2019
1   Lay Lady Lay  – Helsinki 2008
1   Lonesome Day Blues – Helsinki 2014
1   Love Minus Zero, No Limit – Pori 1996
1   Nettie Moore – Helsinki 2008
1   Not Fade Away  – Helsinki 2000
1   Pay In Blood – Helsinki 2019
1   Political World  – Turku 1990
1   Rollin’ And Tumblin’  – Helsinki 2008
1   Roving Gambler  – Helsinki 2000
1   Scarlet Town – Helsinki 2019
1   Shake Sugaree  – Pori 1996
1   She Belongs To Me – Pori 2014
1   Shelter From The Storm – Pori 2014
1   Shooting Star  – Turku 1990
1   Soon After Midnight – Helsinki 2019
1   Spirit On The Water – Helsinki 2008
1   Trying To Get To Heaven – Helsinki 2019
1   Visions Of Johanna – Helsinki 2008
1   When I Paint My Masterpiece – Helsinki 2019

Statistics by Harri Huhtanen 2019

Vuosina 1987 – 2014 Dylan on esiintynyt Suomessa kahdeksan kertaa: 5 kertaa Helsingissä, 2 kertaa Porissa ja 1 kerran Turussa.  Näissä konserteissa Dylan on esittänyt peräti 66 eri kappaletta, joista vain 3 on kuultu viidesti, 4 neljästi ja 7 kolmasti. Valtaosa eli eli peräti 79% kappaleista on kuultu vain kahdesti tai kerran kuluneiden 32 vuoden aikana!  Cover-kappaleita Dylan on esittänyt näissä konserteissa vain hyvin harvakseltaan, sillä niitä on kuultu vain 5 eli 92% Suomen konserteissa kuulluista kappaleista on ollut Dylanin omia kappaleita. Paljon on kappaleita, joita Dylan ei 2000-luvulla eli yli 20 vuoteen ole enää esittänyt Suomessa.

I Shall Be Released ja Dead Man, Dead Man esitettiin vain Helsingissä 1987.

Confidential ja Eileen Aroon esitettiin vain Helsingissä 1989 ja niitä tuskin koskaan enää Dylanin esittämänä Suomessa tullaan kuulemaankaan.

Shooting Star, Political World, Don’t Think Twice It’s Alright, Subterranean Homesick Blues, Simple Twist Of Fate, Masters Of War, In The Garden, I Believe In You ja Gotta Serve Somebody kuultiin Turussa 1990, mutta eivät ole palanneet Dylanin Suomen setteihin sen jälkeen.

Ballad Of Hollis Brown, Silvio, It Ain’t Me Babe, Love Minus Zero No Limit ja Shake Sugaree kuultiin Porissa 1996, mutta niitäkään ei Dylan ole Suomessa sen jälkeen soittanut.

Yhteensä 18 kappaletta on siis sellaisia, joita ei ole kuultu yli 20 vuoteen Suomessa Dylanin esittämänä. Osa näistä on sellaisia, jotka voivat vielä palata settiin, osa sellaisia, joita tuskin koskaan Dylanin esittämä enää Suomessa tullaan kuulemaan. Näin asiaa tarkastellen Dylanin konsertti – ainakin Suomessa – on aina ainutlaatuinen elämys, koska setti elää koko ajan. Tosin niille harvoille, jotka kiertävät Dylanin mukana kiertueilla maasta toiseen on yllätyksiä viime vuosina ollut paljon harvemmin tarjolla, koska nykyisin Dylanin setti on melko kiinteä. Syrjäisen Suomen perspektiivistä katsoen settien variaatio on kuitenkin edelleen melkoista siitä johtuen että Dylan vierailee maassamme vain harvakseltaan. Hienoa että kuitenkin edelleen vierailee, sillä maailmalla kiertää monia megasuosittuja artisteja, jotka eivät Suomeen vaivaudu tulemaan, koska “markkinat” täällä ovat liian pienet.

Harri Huhtanen 2019

En tiedä kumpi vaikuttaa enemmän Dylanin Suomen konserttien laajaan biisivalikoimaan sekö että aikajänne on niin pitkä eli yli 30 vuotta vai se että Dylan “suunnittelee” nämä settinsä niin että eri maissa peräkkäiset setit poikkeavat aina toisistaan. En oikein usko tietoiseen suunnitteluun, vaan todennäköisesti syy on se, että kun Dylan konsertoi niin harvakseltaan Suomessa setti pakostikin vuosien kuluessa muuttuu. Tämä myös aiheuttaa sen että vaikka Dylan on nyt menossa olevalla kiertueella soittanut lähes joko ilta lähes saman setin, niin jos hän jatkaa tätä Hartwall Areenalla niin hän päätyy taas soittamaan peräti seitsemän sellaista kappaletta joita ei ole koskaan aikaisemmin kultu Suomessa. Edellisestä Suomen keikastahan on kulunut jo viisi vuotta ja sen jälkeen Dylan on julkaissut monta levyä, tosin ei yhtään OMAA materiaalia sisältävää uutta studiolevyä.  Sinatra -trilogiahan sisälsi vain cover-materiaalia ja nykyään vuosittain ilmestyvät Dylanin arkistojulkaisut luonnollisesti sisältävät vain vanhaa materiaalia, tosin aikaisemmin julkaisemattomassa muodossa.

Harri Huhtanen 2019