Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – Blowin’ In The Wind

Dylan nousi maailmanmaineeseen 1960-luvun alkupuolella kauniilla Blowin’ In The Wind (BITW) -kappaleellaan. Se taitaa olla John Lennonin Imaginen ohella yksi maailman coveroiduimmista pasifistisista lauluista. Imaginessa Lennon pyytää kuvittelemaan maailman, jossa ei enää ole aatteita tai valtioita, joiden vuoksi sotia. Dylan sen sijaan tyytyy kyselemään milloin sotiminen kielletään ja toteaa samalla että vastauksen saa vain “tuulelta” eli tavallaan Dylan on pessimistisempi / realistisempi. Koska  BITWin kirjoittamisesta on kohta 60 vuotta aikaa ja koska mitään merkkejä ei ole siitä, että sotiminen maailmasta loppuisi, niin valittaen joudumme toteamaan että Dylan on kirjoittanut ajattoman kappaleen, jonka sanoma ei koskaan vanhene.

BITW on ollut tiiviisti Dylanin setissä vuodesta ja vuosikymmenenstä toiseen, ehkä juuri tärkeän merkityssisältönsä vuoksi. Ainoastaan vuosina 2004-2006, 1997, 1995, 1979 ja 1966-1965 Dylan ei soittanut sitä kertaakaan.  BITW on siis kuultu Dylanin esittämänä kaikilla vuosikymmenillä vuodesta dylanhelsinki2019DonHerron1962 lähtien. Yhteensä esityskertoja on kertynyt huikeat 1585 eli karkeasti arvioiden Dylan on soittanut kappaleen keskimäärin joka toisessa konsertissaan. Suomessa BITW on kuultu neljästi: Helsingissä 2019, 2000 ja 1987 ja Turussa 1990.

Täytyy sanoa, että kaikissa Suomen esityksissä Dylan ei ole ehkä panostanut BITW -esityksiinsä täysillä.  Jos esittää jotain kappaletta kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen on selvää, että esitys voi rutinoitua ja pahimmillaaan muuttua hengettömäksi. Onneksi näin ei ollut Helsingissä vuonna 2019, vaan iloiseksi yllätyksekseni koko kappale oli sovitettu uusiksi. Tämä oli hyvin hidas, mietiskelevä versio.  Dylan lauloi jokaisen säkeen huolella ja kappaleen säestyksessä ihastutti Don Herronin viuluosuus jota Dylan myötäili flyygelillään. Garnierin tanakka basso kruunasi kokonaisuuden.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Mainokset

Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – Don’t Think Twice It’s Alright

Bob Dylan ja rumpali Receli Lontoon Hyde Parkin konsertissa heinäkuussa 2019.

dylanjareceli2019

Parhainta Helsingin konsertissa oli varmaan näiden yli 50 vuotta vanhojen klassikkobiisien uudellensovitukset. Dylan lauloi erityisesti nämä vanhat biisit huolellisesti ja hänen rakkautensa näihin mestariteoksiin ei jäänyt epäselväksi.  Niin intensiivisesti Dylan oli läsnä juuri siinä hetkessä ja siinä tulkinnassa.  Toki mukana Dylanin konserteissa on aina rautaista ammattitaitoa, mutta samanaikaisesti sellaista erikoista herkkyyttä ja hajoamisen tunnetta, joka tekee monista tämän tyyppisistä tulkinnoista niin tuoreita ja jännittäviä. Dylan pitää kuulijaa pihdeissään ja jännitys kasvaa kasvamistaan. Kuulija miettiin koko ajan: ”mitä tapahtuu seuraavaksi, miten hän laulaa sen ja sen säkeen tällä kertaa?”

Olen yrittänyt muistella milloin toden teolla aloin diggailla hienoa Don’t Think Twice -klassikkobiisiä. Sen täytyi tapahtua Turun ylioppilaskylässä jossa asuessani sain loppuvuodesta 1979 eräältä tytöltä lainaksi itseäänitetyn C-kasetin, joka sisälsi Dylanin parhaita 1960-luvun kappaleita. Monet niistä tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, erityisesti Don’t Twice joka tuntui sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni hyvin ja oli todella kaunis biisi.

Dylan on esittänyt Don’t Think Twicen jo yli 1000 kertaa kuluneen 57 vuoden aikana. Vain muutamilla kiertueilla (mm. 1966, 1975 ja 1979) kappaletta ei kuultu. The Never Ending Tourin aikana eli vuodesta 1988 lähtien Dylan on esittänyt kappaleen joka vuosi, tosin monena vuonna se on kuultu vain muutamassa konsertissa noin sadasta eli mikään vakiobiisi se ei ole ja ehkä siksi on säilyttänyt edelleen viehätyksensä.

Helsingin versio 2019 on hyvin hidas, Dylanin laulu on jälleen yllätyksellistä ja hänen flyygelinsoittonsa sekä Garnierin säestys kontrabassolla tekevät tulkinnasta yhden parhaista jonka olen Dylanilta kuullut. Ja näitä helmiä oli Helsingin konsertissa monta!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – It Ain’t Me, Babe

dylanitain'tmebabe

Lähes koko vuoden 1994 Dylan päätti aina konserttinsa vuoden 1964 klassikkoon It Ain’t Me Babe. Harvaa kappalettaan Dylan on pitänyt ohjelmistossa niin pitkään ja uskollisesti kuin It Ain’t Me Babea. Dylan on esittänyt kappaleen jo yli 1000 kertaa konserteissaan vuoden 1964 jälkeen! Harvassa ovat ne kiertuevuodet jolloin hän EI ole esittänyt kappaletta. Merkittävimmät tauot ovat vuodet 1966, 1987 sekä erikoinen jakso loppuvuodesta 2012 kesään 2017, jolloin Dylan viiden vuoden aikana esitti kappaleen vain yhden kerran, Roomassa (7.11.13). Lokakuusta 2017 lähtien It Ain’t Me Babe on taas ollut säännöllisesti mukana setissä. Dylan-matkoillani olen kuullut kappaleen useassa eri maassa ja kun ennen Helsingin konserttia alkoi vaikuttaa ilmeiselta kevään settilistojen perusteella että Helsingissä kappale taas kuultaisiin, niin en odottanut kuulevani mitään kovin erikoista.  Niinpä yllätykseni oli suuri kun sitten Hartwall Areenalla kuulinkin kappaleesta sellaisen version jollaista en muista missään aikaisemmin kuulleeni.  Se oli huikaisevan kaunis esitys! Vaikea sanoin kuvailla mikä kaikki oli muuttunut. Kappaleen rytmitys oli uudenlainen, musiikin teoriaa paremmin tunteva ehkä osaa kertoa mitä siinä oli muutettu.  Dylanin piano, Garnierin basso, Recelin rummut ja Herronin viulu (olihan se viulu?) – muodostivat hienosti toimivan musiikillisen kokonaisuuden. Dylan myös rytmitti säkeet aivan uuden tavalla. Tulkinnassa oli surumielisyyttä, mutta jotenkin sitä tulkintaa oli kuitenkin kiehtova kuunnella ja toivoi vain ettei esitys olisi loppunut niin nopeasti kuin se loppui!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Bob Dylanin Helsingin konsertti 24.6.2019 – lehdistökatsaus, osa 2

Yllättävän vähän on nettiin ilmaantunut uusia kirjoituksia vuoden 2019 Dylan-konsertista. Muistaakseni vuoden 2014 Pori Jazz -keikasta sain PP:n avulla koottua linkit yli 30 suomalaiseen julkaisuun, joissa arvioitiin Dylanin esiintymistä. Tosin silloin yleisöäkin oli enemmän eli lähemmäs 20 000. Nyt vuonna 2019 linkit jäävät kuitenkin alle kymmeneen ja tosiaan monet valtalehdet sivuuttivat konsertin kokonaan.  Voi siis olla että lehdistökatsaukseni päättyy tähän tällä kertaa. Alla siis ainoat linkit, jonka olen löytänyt edellisen katsaukseni jälkeen:

Helsingin Sanomat (Vesa Sirenin juttua täydennetty fanihaastatteluilla)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006153439.html

Kaaoszine (Juhani Mistolan hauskasti kirjoitettu juttu, kannattaa lukea!)
https://kaaoszine.fi/soitetaan-miten-halutaan-bob-dylan-helsingin-hartwall-areenalla-24-6-2019/     

Ja lopuksi muutama lainaus noista aikaisemmin ilmestyneistä Teppo Kulmalan ja Suonna Konosen lehtijutuista. Laitan nämä koska EI -tilaajat eivät pääse ollenkaan lukemaan noista lehtijuttuja netissä. Onneksi Teppo ja Suonna  ystävällisesti lähettivät alkuperäiset juttunsa minulle (minäkään Turussa asuvana kun en ole noiden Keski- ja Itä-suomalaisten lehtien tilaaja).

Teppo kirjoittaa tyylikkäässä ja asiantuntevassa arvostelussaan mm. näin:
”Konsertti luovana tapahtumana vaikutti esiintyjien ja kuulijoiden yhdessä luomalta teokselta. On kokemus osallistua iltaan, jonka kuluessa entiset klassikot syntyvät täysin uusina… Lyyrikkona hän yhdistelee mytologisia sisältöjä romantiikkaan, symbolismiin, modernismiin, beatiin, uniin, uutisiin, realisiin tapahtumakulkuihin ja oman persoonallisuutensa kerroksiin… Tulkintoihin löytyy variaatiota, skaaloja, melodioita, tempoja laulun sisällä ja niiden suhteessa toisiinsa… Dylanin boogie woogie -tyylin rockpiano kuljettaa kappaleita, joissa irrottelevan rockin ja perinnetiukan bluesin aihelmat sopivasti vaihtuvat… Traditioiden leimaamasta setistä välittyy myös mm. rockabillyn kehystämää countrykuvastoa sekä jazzahtavaa vapautuneisuutta, keskitetysti ja tarkasti kaikkinensa…. Dylan laulaa ikäisekseen (78) ihmeellisellä voimalla ja herkästi. Rosoisen äänen käyttö toimii moni-ilmeisyyden hyväksi…  Arkkityypin ja arkirakkauden runoilija Dylan lataa säkeisiin, sanoihin, vokaaleihin ja niiden väliin intensiivisiä aksentteja, nyansseja, taukoja, lyhennyksiä, pidennyksiä… 60-luvun kertojaminästä on tullut kompleksisessa ihmis- ja maailmansuhteessa toinen. Noiden laulujen ennen sivaltaviksi tai viileiksi mieltyneet korostukset kuvastavat nyt nöyryyttä ja lämpöä, itsesääliä tai -moitetta…”

Myös Suonnan arvostelu on hyvä. Hän kirjoittaa mm. näin:
”Nyt Suomen Dylan-harrastajayhteisön tuella oli järjestynyt hyvät permantopaikat, joilta näki Dylanin kasvojen uurteetkin. Velhomainen hymy levisi keikan mittaan laulajan kasvoille kun hän sormeili laulunäkyjään flyygelinsä kristallipallosta…Rumpali George Receli näytti heti paikkansa yhtyeen keskeisenä ääniarkkitehtina. Hän soittaa paljon tomeilla ja vaihtelee kappaleiden sisällä kapuloiden, malletien ja sutien välillä. Syntyy värikäs, jytisevä komppi…Love Sickiin syntyivät illan ehkä hienoimmat soitannolliset tekstuurit flyygelin, sähkö- ja bassokitaroiden motiivien kietoutuessa. Dylankin hymyili erityisen leveästi…” 

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – Love Sick

Dylan  ja Larry Campbell New Yorkissa joulukuussa 1997

dylannewyork1997Toukokuussa 1997 Dylan sairastui vakavasti ja joutui perumaan jo sovittuja Euroopan ja Amerikan keikkojaan. Tämä oli äärimmäisen harvinainen tapahtuma Dylanin uralla, jopa ainutlaatuinen.  Dylan joutui sairaalahoitoon saatuaan vakavan histoplasmoosi-infektion. Vähitellen hän kuitenkin toipui ja keikkailu jatkui jo elokuussa 1997. Englantiin sovittiin uudet konsertit peruttujen tilalle lokakuun alkuun. Täysimittaiselle Euroopankiertueelle Dylan ei kuitenkaan lähtenyt. Onnistuin hankkimaan kontaktieni avulla hyvät liput kaikille neljälle Englannin keikalle (Bournemouth x2, Cardiff ja Lontoo).  Ensimmäinen Bournemouthin keikka oli minulle monella tapaa ikimuistoinen, mutta tässä yhteydessä kerron vain yhden keikkaan liittyvän detaljin. Keikkaa edeltävänä päivänä (30.9.97) olin Lontoossa ja sattumalta samana päivänä ilmestyi Dylanin uusi albumi Time Out Of Mind. Kuuntelin sitä junassa matkalla Bournemouthiin. Uskomattoman synkänkauniita biisejä!  Esittäisikö hän niitä Bournemouthissa ja jos esittäisi niin mikä olisi yleisön reaktio?  Näitä asioita pohdin keikan lähestyessä. Ja niin siinä sitten kävi että konsertissa Dylan debytoi Love Sickin!  Se oli hieno kokemus, sillä harvemmin Dylan konsertissa pääsee kuulemaan Dylanin biiseistä maailman ensiesityksiä. Tuon maagisen illan jälkeen Dylan on soittanut Love Sickiä tiuhaan ja kuluneen 22 vuoden aikana biisille on kertynyt jo yli 900 soittokertaa. Niin paljon hän on pitänyt tästä kappaleesta ettei ole yhtenäkään vuonna tuon ensiesityksen jälkeen jättänyt sitä soittamatta. Välillä on voinut olla joidenkin kuukausien taukoja, mutta sitten biisi on taas putkahtunut settilistaan. Minäkin olen matkoillani kuullut sen eri maissa Dylanin esittämänä monet kerrat, mutta en muista koskaan kuulleeni biisistä sellaista versiota jonka kuulin nyt 2019 Helsingissä.  Se oli äärimmäisen hidas ja Dylan artikuloi jokaisen säkeen huolella. Bändi soitti hienovireisesti taustalla ,kunnes instrumentaaliosassa Sexton ja Receli pääsivät hetkeksi näyttämään osaamistaan, mutta se oli vain pieni hetki ja sitten palattiin taas itse kertomukseen. Kenestä rakkauteen tuskastunut  Dylan laulaa kolmessa viimeisessä säkeessä “I’m sick of love; I’m trying to forget you / Just don’t know what to do / I’d give anything to be with you”.  Sitä Dylan ei ole koskaan kertonut eikä tule varmaan koskaan kertomaankaan.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

 

 

Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – When I Paint My Masterpiece

Koska Helsingissä oli ehdoton kuvauskielto jota myös hyvin tarkkaan vahdittiin, en voi esittää tässä Helsingin 2019 konserttikuvaa, vaan alla olevassa kuvassa Dylan bändeineen esiintyy Philadelphiassa loppuvuodesta 2018. Soittajat vasemmalta oikealle: Receli rummut, Garnier basso ja Sexton kitara.  Jostain syystä multi-instrumentalisti Herron on jäänyt pois tästä kuvasta.

dylan2018philly

Tapasin vanhan “ystäväni” Bob Dylanin jo kolmannenkymmenennenneljännen kerran kesäkuisena maanantaina iltana Helsingin Hartwall Areenalla. What a strange trip it has been! Olen kulkenut Dylanin “jalanjäljissä” 32 vuoden aikana Suomessa, Virossa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Englannissa, Saksassa, Itävallassa, Tsekissä ja Italiassa. Viimeksi olin nähnyt Dylanin keväällä 2017 Frankfurtissa eli kaksi vuotta sitten. Silloin Dylan oli juuri lopettelemassa pitkähköksi venynyttä Sinatra-kauttaan johon kuului se, että hän esitti konserteissaan useita kappaleita, joita Sinatra oli aikanaan esittänyt omissa konserteissaan. Vuonna 2018 Dylan sitten lopulta palasi taas tutkimaan omia kappaleitaan. Dylanin nykyinen setti rakentuu uusien ja vanhojen kappaleiden vuorottelusta. Osa kappaleista on lähes 60 vuotta sitten julkaistuja, osa on julkaistu 1990- ja 2010-luvuilla. Luulisi että tyylillisesti ja ajallisesti näin kaukana toisistaan olevat kappaleet eivät sovi samaan settiin, mutta rautaisella ammattitaidollaan ja jatkuvalla uusien sovitusten testaamisella Dylan jollain merkillisellä tavalla saa näinkin erilaiset kappaleet toimimaan keskenään.

Dylanilta ilmestyi nyt kesäkuussa 14 CD:n Rolling Thunder Revue -erikoisboksi, joka sisältää vuoden 1975 kiertueen konserttitaltiointeja sekä muutaman harjoitusnauhan. On helppo kuulla että vuonna 1975 Dylan oli live-esiintyjänä aivan omassa kategoriassaan. Hän laulaa virheettömästi, fraseeraa komeasti ja kekseliäästi ja esityksissä on tulta ja tappuraa! Kuulee että Dylan on innoissaan uusista kapaleistaan.  Niinpä helposti ajattelisi, ettei vuoden 2019 Dylan voi enää mitenkään pärjätä vuoden 1975 Dylanille. Mutta yllätys, yllätys: kyllä pärjää tai sanotaan että menee eri kulmasta “ohi”, sillä Helsingissä kuultu RTR-avauskappale When I Paint My Masterpiece oli nerokkaalla tavalla sovitettu täysin uusiksi ja nyt kuullusta hitaasta, pianolla ja huuliharpulla säestetystä versiosta pidin oikeastaan enemmän kuin alkuperäisistä RTR-kiertueen  hieman ”rähjäisestä” duetto -versioista.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

 

Bob Dylanin Helsingin konsertti 24.6.2019 – lehdistökatsaus, osa 1

Bob Dylanin eilinen konsertti on saanut myönteisiä arvioita useammassakin suomalaisessa sanomalehdessä. Tässä vaiheessa en kuitenkaan löytänyt yhtään juttua aiheesta Tampereen Aamulehdestä tai Turun Sanomista. Samaten Kymenlaaksossa, Pohjanmaalla tai Pohjois- Suomessa johtavat lehdet eivät ole vielä aiheesta kirjoittaneet (tai ainakaan en löytänyt niistä tuoreita Dylan-artikkeleita) . Sen sijaan alla olevat arvostelut on jo julkaistu:

Ilta-Sanomat (ennen konserttia julkaistu kirjoitus)
https://www.is.fi/viihde/art-2000006148340.html

Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006153091.html

Kirkko ja kaupunki
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tama-kolahti-bob-dylanin-yhdeksas-suomen-konsertti-oli-kuin-profeetan-viimeinen-testamentti

Kajalainen (vaatii kirjautumisen)
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kulttuuri/item/222019

Keskisuomalainen (vaatii kirjautumisen)
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Konserttiarvio-Dylanin-konsertti-on-mestariteos/1395958

Savon Sanomat (vaatii kirjautumisen)
https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/konsertit/Konserttiarvio-Bob-Dylan-loi-Helsingiss%C3%A4-klassikoistaan-uusia-lauluja/1395967

Harri Huhtanen 2019