Lähes koko vuoden 1994 Dylan päätti aina konserttinsa vuoden 1964 klassikkoon It Ain’t Me Babe. Harvaa kappalettaan Dylan on pitänyt ohjelmistossa niin pitkään ja uskollisesti kuin It Ain’t Me Babea. Dylan on esittänyt kappaleen jo yli 1000 kertaa konserteissaan vuoden 1964 jälkeen! Harvassa ovat ne kiertuevuodet jolloin hän EI ole esittänyt kappaletta. Merkittävimmät tauot ovat vuodet 1966, 1987 sekä erikoinen jakso loppuvuodesta 2012 kesään 2017, jolloin Dylan viiden vuoden aikana esitti kappaleen vain yhden kerran, Roomassa (7.11.13). Lokakuusta 2017 lähtien It Ain’t Me Babe on taas ollut säännöllisesti mukana setissä. Dylan-matkoillani olen kuullut kappaleen useassa eri maassa ja kun ennen Helsingin konserttia alkoi vaikuttaa ilmeiselta kevään settilistojen perusteella että Helsingissä kappale taas kuultaisiin, niin en odottanut kuulevani mitään kovin erikoista.  Niinpä yllätykseni oli suuri kun sitten Hartwall Areenalla kuulinkin kappaleesta sellaisen version jollaista en muista missään aikaisemmin kuulleeni.  Se oli huikaisevan kaunis esitys! Vaikea sanoin kuvailla mikä kaikki oli muuttunut. Kappaleen rytmitys oli uudenlainen, musiikin teoriaa paremmin tunteva ehkä osaa kertoa mitä siinä oli muutettu.  Dylanin piano, Garnierin basso, Recelin rummut ja Herronin viulu (olihan se viulu?) – muodostivat hienosti toimivan musiikillisen kokonaisuuden. Dylan myös rytmitti säkeet aivan uuden tavalla. Tulkinnassa oli surumielisyyttä, mutta jotenkin sitä tulkintaa oli kuitenkin kiehtova kuunnella ja toivoi vain ettei esitys olisi loppunut niin nopeasti kuin se loppui!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019