Vuonna 2019 elokuvateattereissa esitetystä Us+Them -konserttielokuvasta ilmestyi vuonna 2020 2CD:n soundtrack, joka oli äänitetty Amsterdamin  konsertissa. Olen nyt perehtynyt alustavasti tähän julkaisuun ja on hienoa, että tämä ainutlaatuinen konsertti on julkaistu myös CD-versiona, mutta joudun kuitenkin toteamaan että järjestys on tämä: (1) paras versio on se, että on itse ollut  läsnä konsertissa, visuaalisuus kun oli tällä kiertueella niin hallitsevassa asemassa, (2) toiseksi paras versio on ollut nähdä lokakuun 2019 esitys elokuvateatterissa, jossa näyttö on suuri ja kaiutinjärjestelmät hyvät, (3) kolmanneksi jää kuitenkin tämä 2CD:n julkaisu, jossa vain muutama esitys säväyttää samalla tavalla kuin itse konsertissa. Tämän julkaisun avulla voi kuitenkin palauttaa mieleen miltä nämä kappaleet kuulostivat Helsingissä elokuussa 2018.

Waters on esiintynyt Suomessa vain neljä kertaa. Debyytti oli edesmenneessä Hartwall Areenassa vuonna 2002. Siitä konsertista muistan parhaiten Quadrofonisen äänentoistojärjestelmän, jota ymmärtääkseni ei ollut koskaan aikaisemmin käytetty Suomessa. Pink Floydhan otti sen käyttöön jo bändin alkuaikoina. Järjestelmä on EMI:n insinöörin suunnittelema ja siinä ääni tulee kuulijoille sekä takaa, edestä että sivuilta eli syntyy vaikutelma 360 asteen äänentoistosta.  Vuonna 2011 Waters konsertoi samassa edesmenneessä hallissa peräti kahdesti ja olin mukana molemmissa konserteissa. Kyseessä oli teema-konsertti eli Waters esitti kuuluisan The Wall -albumin (1979) kokonaisuudessaan. Se oli kieltämättä vaikuttava show, mutta  vielä parempaa saatiin kuulla ja nähdä vuonna 2018, jolloin Us+Them -maailmankiertue rantautui Suomeen. Valitettavasti tällä kertaa Waters ehti heittää vain yhden keikan Suomessa, varmaan lippuja olisi mennyt kaupaksi useamallekin keikalle. Tämä nykyään jo 2 vuotta suljettuna ollut 10 000 -paikkainen Areena oli elokuussa 2018 loppunmyyty ja yleisö (minä mukaan lukien) näki ja koki tässä konsertissa jotain aivan ainutlaatuista! Se oli yksi parhaista konserteista jonka olen koskaan nähnyt ja kokenut.

Harri Huhtanen 2023           

Gaza marraskuussa 2023.

Todellinen taiteilija kertoo nykyhetkestä ja joskus jopa tulevaisuudesta. Watersin Korona-ajan sessiot ovat nyt todella ajankohtaisia, sillä niissä ei puhuta mitään Koronasta vaan Waters on äänittänyt viidestä vuosikymmeniä vanhasta sodanvastaisesta kappaleestaan uudet hienot versiot.  Waters ei voinut mitenkään tietää 2020 tai 2021 että Putin hyökkää Ukrainaan. Hän ei myöskään voinut tietää, kuten ei kukaan muukaan että lokakuussa 2023 Hamas tekee rajun iskun Israeliin, jonka seurauksena Israel alkaa pommittaa silmittömästi Gazan alueen 2 miljoonaa siiviiliä.    

Sota on siis taas Euroopassa ja Lähi-Idässä ja jopa raaempana kuin vuosikymmeniin.  Siinä mielessä nämä Watersin sodanvastaiset ja sodan kauhuista kertovat kappaleet ovat entistä ajankohtaisempia ja  nämä uudet tulkinnat ovat myös dramaattisen hienoja!

Upea levy, joka tosin kestää vain 39 minuuttia, mutta mitään keskinkertaista se ei sisällä, vaan kaikki nämä kappaleet ovat hienoja, kuten myös niiden tulkinnat.  Some-hörhöilystään huolimatta Waters on musiikin saralla taas tehnyt jotain mihin muut eivät pysty.          

Harri Huhtanen 2023                          

Tästä Watersin uudesta soololevystä on julkaistu maailmalla jo useita arvosteluja. Muun muassa kaikki Englannin johtavat ja arvostetut lehdet (kuten The Times, Guardian jne.) ovat jo kirjoittaneet levystä. Arvosteluista huomaa selvästi, että Waters on nykyään kovin kiistanalainen hahmo ja ikävää on se, että hänen poliittiset ”harharetkensä” näköjään ovat vaikuttaneet myös joihinkin levyarvosteluihin negatiivisesti. Suurin virhe minusta näissä negatiivisissa arvosteluissa on se, että Watersin vuoden 2023 Redux -teosta verrataan alkuperäiseen vuoden 1973 TDSOTM -albumiin. Vaikka uuden albumin runko on sama kuin alkuperäisessä levyssä niin ei tämä ole millään mittarilla alkuperäisen levyn toisinto, vaan puhtaasti Watersin soololevy. Alkuperäinen levy oli bändilevy, tämä uusi on Watersin soololevy. Se pitää ymmärtää. Eräässä arvostelussa valiteltiin sitä että mukana on aivan liikaa lausuttua runoutta ja kaivattiin Wrightin ja Gilmourin sooloja! Miksi ihmeessä?  Wright on kuollut ja Gilmour ei ole enää vuosikausiin ollut väleissä Watersin kanssa. Ainoa alkuperäinen Pink Floyd -muusikko joka olisi voinut esiintyä tällä levyllä on rumpali Mason, jonka kanssa Waters on edelleen hyvissä väleissä. Mutta sillekään ei loppupeleissä ollut tarvetta, koska tällä levyllä kappaleiden sovitukset ovat hyvin hitaita ja seesteisiä eli ne eivät kaipaa tuekseen nopeaa rumpukomppia.

Tämä levy ei ole toisinto legendaarisesta TDSOTM-albumista vaan Watersin näkemys siitä miten hän kokee alkuperäisen albumin idean vuonna 2023. On totta, että alkuperäisellä levyllä oli paljon hienoja instrumentaaliosuuksia, jotka paljolti puuttuvat tältä uudelta levyltä, mutta alkuperäisen levyn teema ja kappaleiden sanoitukset ovat lähtöisin Watersilta eli siksi koen että hänellä oli oikeus tehdä tästä oma, uusi versio vuonna 2023.     

Alla yksi vähän positiivisempi arvostelu jossa on ehkä paremmin ymmärretty mistä tässä levyssä on kysymys:

https://www.telegraph.co.uk/music/what-to-listen-to/roger-waters-dark-side-of-the-moon-review/

Harri Huhtanen 2023           

Olen digannut Roger Watersia 1970-luvulta lähtien.1990-luvulla ja 2000-luvulla jopa tilasin Amerikasta   REG-nimistä Roger Waters -fanilehteä. Pitkään pidin Watersin parhaana soloolevynä Amused To Death (1992)  -albumia, joka ei minun eikä Watersin mielestä saanut ansaitsemaansa huomiota. Protestina levyn huonolle menestykselle Waters lopetti keikkailun pitkäksi aikaa. Vasta vuonna 2002 hän palasi keikkalavoille laajalla kiertueella joka ulottui myös Suomeen.  Olin tuolla keikalla, kuten myös seuraavilla Suomen keikoilla 2011 ja 2018 (kaksi keikkaa).   Olen siis ollut kaikilla Watersin Suomen keikoilla ja lisäksi minulla on kaikki Watersin soololevyt.   

Waters on aina vastustanut sotaa koska hänen isänsä kuoli toisessa maailmansodassa. Hän oli jo 1960-luvulla mukana ydinaseiden vastaisessa liikkeessä ja koko uransa ajan hän on tehnyt sotaa vastustavia kappaleita. Waters on leimautunut pasifistiksi, mutta asiassa on myös toinen puoli: hän vihaa Amerikkaa ja on sitä mieltä että USA:n hallinto on syypää lähes kaikkiin sotiin.  Amused To Death -albumi oli tehty lähes pelkästään kritiikiksi USA:n IRAK:in hyökkäystä vastaan. Irakistahan ei sitten loppupeleissä löytynyt mitään joukkotuhoaseita ja USA joutui vääliintulonsa vuoksi käyttämään 20 vuotta Irakin länsimaistamiseen ja sehän ei onnistunut eli tässä vaiheessa Waters oli oikeassa ja säilytti uskottavuutensa.

Watersin uskottavuusongelmat alkoivat toden teolla vasta vuonna 2022, jolloin hän kirjoitti  sosiaalisessa mediassa lausuntoja, jotka saattoi tulkita Putinia ja Venäjää tukeviksi.  Se oli minullekin  outo ja vaikea tilanne ja siksi ajattelin pitkään olla kirjoittamatta aiheesta. Mutta nyt kun Waters on tänä  vuonna (2023) julkaissut jo kaksi hienoa levyä niin ajattelin että on pakko nostaa kissa pöydälle ja kirjoittaa tämä ”trauma” auki ja päättää se – toivottavasti.  Miksi siis Waters ei ole tukenut avoimesti Ukrainaa, kuten Gilmourin Pink Floyd on tehnyt alusta saakka? Syitä voi olla monia ja se mitä tässä nyt kirjoitan on tietenkin ennemmän tai vähemmän valistunutta spekulaatiota. Ensimmäinen ja ehkä painavin syy on Watersin syvä ja pitkäaikainen viha USA:n hallintoa kohtaan. Waters ehkä edelleen naivisti ajattelee että maat joita USA tukee ovat jotenkin mukana USA:n (kuvitellussa) maailmanvalloituksessa.   Totuus on kuitenkin se että Ukraina on ollut itsenäinen demokraattinen valtio vuodesta 1991 lähtien ja sinne Putin alkuvuodesta 2022 hyökkäsi brutaalisti väellä ja voimalla! Minun on edelleen vaikea ymmärtää miten pasifisti Waters ei tajua tuomita tätä selkeästi ja antaa tukeansa altavastaaja Ukrainalle. Toinen ja vähän maalikolle ehkä outokin syy voi olla  se että Watersin ja Gilmourin välit ovat entistä tulehtuneemmat ja kun Gilmour teki heti Ukrainan  sodan alussa vuonna 2020 Ukrainaa tukevan kappaleen ja videon Pink Floydin -nimellä niin ehkä se on suuresti ärsyttänyt Watersia ja ehkä hän siksi  halusi nähdä asian toisin.

Mutta ihmiset muuttuvat ja sosiaalinen media on huonoin kenttä jakaa mielipiteitään, koska siellä joutuu aika pian ”teurastetuksi” jos ilmaisee asian väärin tai siten että se voidaan ymmärtää väärin. Näillä kahdella levyllä jotka Waters on julkaissut 2023 on jo viiteitä siitä että Waterskin ymmärtää hieman tai oikeastaan paljon harhautuneensa Ukraina -lausunnoissaan.

Mielenkiintoista on se, että levyn kansiteksteissä ilmoitetaan kappaleiden äänityspäiviksi 2020 ja 2021 ja ainostaan Comfortably Numbin  äänitysvuodeksi ilmoitetaan 2022. Levyn julkaisupäiväksi on kuitenkin merkitty 2023 ja Amused To Death -kappaleen The Bravery Of Being Out Of Rangen  lopussa on mielenkiintoinen lisäys joka on siis väistämättä tehty vuonna 2022-23, koska siinä mainitaan Ukrainan sota.  Kaksi minulle tuntematonta kaveria puhuu studiossa (ääni ei siis ole Watersin). Toinen sanoo: ”eikö nyt kannattaisi puhua Putinille rauhasta Ukrainan sodassa?”, toinen vastaa: ”Oletko hullu?”.   Eli Ehkä Watersin on sittenkin jälkeenpäin tajunnut mistä Ukrainan sodassa on kysymys.

Harri Huhtanen 2023                          

Odotin tätä uutta levyä vähän pelonsekaisin tuntein, koska viimeiset pari vuotta Waters on ollut uutisissa lähinnä negatiivisissa yhteyksissä erikoisten poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Onneksi tuo ” poliittinen syrjähyppy” ei kuitenkaan ole vaikuttanut Watersin kykyyn tehdä loistavaa musiikkia!  Olen nyt kuunnellut jo neljä kertaa tämän uuden Watersin soolona tekemän Dark Side Of The Moonin (TDSOTM).  Ja kyllä tämä toimii! Hienointa on se, ettei tämä ole alkuperäisen levyn toisinto vaan aivan uusi teos, sillä vaikka tällä levyllä on alkuperäiset TDSOTM:n kappaleet niin muusikot ovat vaihtuneet, sanoituksia on lisätty ja osittain muutettu, samoin kappaleiden sovitukset ovat osittain erilaiset kuin alkuperäisellä levyllä.     

CD:n tekstivihkossa on Watersin kirjoittama yllättävänkin sovinnollinen teksti jossa hän kertoo miksi teki tämän uuden version legendaarisesta albumista. Tekstissä on hieman ristiriitaista se, että siinä hän tavallaan kertoo halunneensa korostaa sitä että levy kertoo sodasta. Uusissa teksteissä tällä levyllä kuitenkin korostuu ensisijaisesti Kuolema-teema eli se ,että elämä on vain ohikiitävä hetki ennen pitkää pimeyttä. Monien kappaleiden osalta tämä uusi levy on kuin äänikirja eli Waters lukee tekstejä enemmän kuin laulaa niitä.

Kuten Pink Floyd -rumpali Mason aikaisemmin totesi: Waters on onnistunut tällä levyllä ja nyt minäkin olen samaa mieltä, vaikka olin ennen levyn ilmestymistä kovin epäileväinen. Tämä on kiistatta yksi Watersin soolouran parhaista levyistä ellei peräti paras.   

Harri Huhtanen 2023           

Vaikka koko keikka oli intensiivinen, oli erityisesti jälkimmäinen puoliaika vaikuttava. Konsertin loppupuolella, hieman ennen encorea, Waters muun muassa sanoi näin:

I’m finished?…O, I will never finish…I’ll go on ‘till the day I’ll drop!…

Tätä ennen hän oli puhunut siitä, miten jotkut paheksuvat hänen politikointiaan konserteissa. Niinpä uskon että Waters viittasi tähän eli ettei hän aio lopettaa politikointia, mtuta toisaalta fani haluaa ajatella, että hän viittaisi keikkailuun eli ettei hän lopeta keikkailua ennen kuin on pakko. Niin tai näin, se oli melko yllättävä heitto 10 000 tuhannen kuulijan edessä. Tästä upeasta keikasta voisi jatkaa kirjoittamista forever, mutta ehkä se ei ole tarpeellista ja niinpä päätän tämän sarjan tähän tällä erää.  Never say never again eli saatan kuitenkin joskus vielä aiheeseen palata.

Tässä vielä lopuksi listaus siitä mitkä kappaleet Waters ryhmineen esitti Helsingissä:

Set 1
00 Speak to Me – The Dark Side Of The Moon
01 Breathe – The Dark Side Of The Moon
02 One of These Days –The Meddle
03 Time – The Dark Side Of The Moon
04 Breathe (Reprise)  – The Dark Side Of The Moon
05 The Great Gig in the Sky  – The Dark Side Of The Moon
06 Welcome to the Machine – Wish You Were Here
07 Déjà Vu  – Is This the Life We Really Want?
08 The Last Refugee – Is This the Life We Really Want?
09 Picture That  – Is This the Life We Really Want?
10 Wish You Were Here – Wish You Were Here
11 The Happiest Days of Our Lives  – The Wall
12 Another Brick in the Wall Part 2 – The Wall
13 Another Brick in the Wall Part 3 – The Wall

Set 2
14 Dogs – Animals
15 Pigs (Three Different Ones) – Animals
16 Money  – The Dark Side Of The Moon
17 Us and Them   – The Dark Side Of The Moon
18 Smell the Roses – Is This the Life We Really Want?
19 Brain Damage   – The Dark Side Of The Moon
20 Eclipse – The Dark Side Of The Moon

Encore
21 Broken Bones   (Tour Debut)  – Is This the Life We Really Want?
22 Comfortably Numb   – The Wall
 

text and photos by    Harri Huhtanen 2018

Ennen keikkaa varoin visusti katsomasta kiertueelta siihen mennessä kuvattuja videoita. En myöskään lukenut settilistoja tai konserttiarvioita, koska en halunnut spoilata konserttikokemustani ja se osoittautui viisaaksi päätökseksi, varsinkin kun näin isossa produktiossa settilista pysyy väkisinkin illasta toiseen käytännössä samana. Jotta kokonaisuus säilyisi eheänä ja musiikillinen ja visuaalinen jatkumo selkeänä, ei settilistaan tämän tyyppisessä konsertissa käytännössä ole järkevää tehdä muutoksia. Ainoastaan encore -kappaleita Waters on jonkin verran varioinut ja niinpä encoressa on Is This The Life We Really Want (2017) -albumilta toistaiseksi kuultu debyyttiesityksinä seuraavat kappaleet: Wait For Her, Oceans Apart, Part Of Me Died ja Broken Bones (joka soitettiin myös Helsingissä).

text and photos  by    Harri Huhtanen 2018