Vuonna P J Harvey 1999 päätti muuttaa väliaikaisesti New Yorkiin ja asuikin sitten siellä peräti seitsemän kuukauden ajan. Uusi kaupunki innoitti häntä laulunkirjoittajana ja seuraavana vuonna julkaistiin P J Harveyn ehkä paras albumi nimeltään Stories From The City, Stories From The Sea (SFTC,SFTS). Myöhemmin Harvey tosin ilmoitti että kaikki albumin laulut eivät syntyneet New Yorkissa vaan osan hän kirjoitti Englannissa . Ehkäpä albumin otsikon jälkiosa “Stories From The Sea” viittaa näihin Englannissa syntyneisiin lauluihin.
SFTC,SFTS -albumisai kriitikoilta ylistäviä arvioita. Harvey itse kommentoi albumia näin:
“Se on täysin erilainen kuin pari ensimmäistä levyäni. Se on melodinen ja täyteläisempi. Aikaisemmat albumini olivat kovin mustavalkoisia, hyvin äärimmäisiä. Melodisesti tämä uusi levy on paljon hienostuneempi kuin aikaisemmat levyni. Tämä on tavallaan kombinaatio kaikista aikaisemmin tekemistäni albumeista”
PJ Harvey julkaisi vuonna 2006 tämän levyn, jossa on valittuja esityksiä Peel-sessioista vuosina 1991, 1993, 1996, 2000 ja 2004. Harveyn ja Peelin yhteistyö loppui vuonna 2004 Peelin kuolemaan. Peel oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista englantilaisista DJ:stä. Hän tuli BBC:lle töihin vuonna 1967 ja jatkoi siellä kuolemaansa saakka eli 37 vuoden ajan. Tuona aikana hän äänitti satoja bändejä, myös joitain suomalaisia bändejä. Näitä Peel-äänitteitä on sitten 2000-luvulla julkaistu useiden bändien bokseilla. Harvey oli Peel-sessioissa siis ainakin neljä kertaa eli niistä olisi voinut julkaista useammankin CD-levyn mutta vuonna 2006 Harvey tyytyi julkaisemaan vain 1CD:n. Tekstivihkossa Harvey korostaa että Peelin mielipide oli valtavan tärkeä hänelle uusien kappaleiden kohdalla.
Harvey julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1992. Ensimmäiset Peel-sessioäänitteet ovat kuitenkin jo vuodelta 1991 ja niiden perusteella voidaan todeta että Harvey oli omaperäinen ja valmis artisti jo silloin.
PJ Harvey -harrastajana olen toistaiseksi amatööri, sillä ennen viikko sitten tekemääni “pyhiinvaellusmatkaa” turkulaiseen Alfa-Antikvaan minulla oli vasta muutama Harveyn levy. Uuden omistajan myötä Alfa on noussut ahdinkostaan kukoistukseen! Kun vierailin siellä viikko sitten oli siellä aikamoinen asiakastulva. Yleensä olen tottunut siihen että levydivareissa minä olen ainoa asiakas sen tunnin aikana jonka siellä vietän. Alfassa on nyt toinen ääni kellossa eli asiakkaita tuntuu riittävän jatkuvalla syötöllä. Uusi omistaja kertoi että liikevaihto on nelinkertaistunut siitä mitä se oli edellisen omistajan aikana. Kävin viimeksi liikkeessä 2 vuotta sitten ja nyt saatoin ilokseni todeta että käytettyjen vinyyli- ja CD-levyjen määrä oli monikertaistunut ! Löysin useita Harveyn albumeita käytettyinä CD-levyinä. Ostin ne kaikki ja nyt minulla on pitkäksi aikaa Harvey -kuunneltavaa. Olen kuunnellut vasta muutaman näistä levyistä mutta jo nyt voin todeta että Harvey on Nick Caven ohella yksi 2000-luvun merkittävimmistä artisteista. Eli jatkoa tähän artikkelisarjaan on tulossa takuuvarmasti.
Rock on miesten työtä. Tai niin ainakin aikaisemmin ajateltiin ja niin myös oli käytännössä. 2000-luvulla tämä on muuttunut ja usein bändin keulakuvat ovat naisia. Muutos ei kuitenkaan koske bändejä kokonaisuutena. PJ Harveyn bändi on tästä hyvä osoitus sillä kaikki bändin jäsenet ovat miehiä. Heitä on peräti yhdeksän! Suurin osa näyttäisi olevan vähintään 40+ ikäluokassa. Mutta he ovat siis erittäin hyviä soittajia ja osallistuvat myös lauluun eli monet kappaleista esitetään moniäänisesti.
PJ Harvey ja Nick Cave ovat taiteilijoina hengenheimolaisia.
PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1992. Uusin levy on vuonna 2016 ilmestynyt The Hope Six Demolition Project (THSDP) . Se on Harveyn parhaiten menestynyt levy. Se nousi Englannissa listaykköseksi ja sijoittui erittäin hyvin muissakin Euroopan maissa. Koska upeassa Seinen konsertissa (2017) Harvey esitti nimenomaan THSDP-albumilta useita kappaleita päätin hankkia tuon levyn itselleni. Eilen sitten kuuntelin levyn ensimmäisen kerran ja olin aika pettynyt , sillä kaikki se luonnollisuus, karisma ja fokus, joka oli läsnä Seinen konsertissa ei kunnolla välittynyt levyllä. Mikä ihme siinä on että joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan että tuottajat ja äänitysinsinöörit, jotka operoivat 1960- ja 1970-luvuilla 2-, 4- ja 8-raitanauhureilla saivat tallennettua paljon paremmmin esityksiä kuin nykyiset digitaalituottajat joilla on käytössä 200-raitanauhurit ja kymmeniä mikrofoneja. Tämä vain todistaa jälleen kerran sitä että ihminen on se tärkein elementti taiteen luomisessa. Vaikka olisi miten hienot vempaimet käytössä, niin jos ei ole visiota ja ymmärrystä siitä, miten äänite pitäsi tehdä jotta se kuulostaa mahdollisimman hyvältä kotioloissa niin metsäänhän se sitten menee. THSDP on äänitteenä nimenomaa menetetty mahdollisuus. Seinen konsertti kun todistaa että valtaosa THSDP:n kappaleista on selvää hittiainesta, se ei vaan virallisella albumilla tule kunnolla esille. Jonkun lahjakkaamman tuottajan hyppysissä THSDP:stä olisi voinut tulla järisyttävä mestariteos, mutta toisin siis kävi ja virhettä ei enää voi korjata. Onneksi siis on tämä Rock En Seine -videotallenne, sillä siltä voi kuunnella miltä THSDP:n olisi pitänyt kuulostaa! En ala tässä eritellä mitä kaikkia virheitä THSDP:n tuotannossa on tehty, sillä se olisi liian masentavaa. Onneksi laulut elävät myös livenä ja silloin kuulee miten hienoja ne ovat! Kunhan Koronasta päästään haluan ehdottomasti PJ Harveyn keikalle!
Adolphe Sax (1814-94) oli Belgiassa syntynyt juutalainen, joka keksi saksofonin. Hän kehitteli koko elämänsä saksofoneja. Hän muutti Pariisiin 1842 ja haki patentin keksinnölleen vuonna 1846. Luulisi että Sax ja erityisesti hänen jälkeläisensä olisivat nykyään miljönäärejä. Bisnes-maailma on kuitenkin armoton eli Saxin keksintöä kopioitiin surutta alusta lähtien ja vaikka Sax nosti oikeusjuttuja asiasta kuoli hän vuonna 1894 pennittömänä.
Miksi kerron tämän tarinan PJ Harveyn konserttiarviossa? Siksi että yleensä rockissa ei kuulla saksofoneja, mutta PJ Harvey on selvästkin ihastunut soittimeen, koska Seinen konsertissa hän soittaa itse saksofonia ja lisäksi bändin muista jäsenistä useampi soittaa erilaisia saksofoneja konsertin aikana. Voisin kuvitella että ranskalaisyleisö arvostaa tätä, varsinkin kun kappaleet ovat sellaisia että saksofonin soundi istuu niihin todella hyvin.
51- vuotias Polly Jean Harvey on erittäin kiinostava rockartisi, johon olen tutustunut vasta nyt “Korona-vuonna” kuultuani ja nähtyäni YLE Teemalla hiljattain Pariisin Rock en Seine -musiikkifestivaaleilla 2017 kuvatun konserttielokuvan. Jopa on hieno konsertti!
PJ Harvey on artistina kirjaimellisesti multitalentti. Hän kirjoittaa ja säveltää lauluja. Hän soittaa kitaraa, bassoa, pianoa, kosketinsoittimia, viulua, selloa, saksofonia, sointusitraa, huuliharppua, rumpuja ja muitakin lyömäsoittimia! Lisäksi hän on näyttelijä, runoilija ja kuvanveistäjä!
PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä 1990-luvun alkupuolella ja tähän päivään mennessä studioalbumeja on ilmestynyt jo kolmetoista. Yhdeksi innoittajakseen PJ Harvey mainitsee mm. Bob Dylanin mikä on yllättävää, koska PJ:n musiikki on hyvin erilaista kuin Dylanin. Minulla ei valitettavasti ole vielä Harveyn levyjä, mutta tämän vuoden 2017 konsertin perusteella Wikipedian kuvaus hänen musiikkityyleistään on aika osuva: vaihtoehtorock, punkblues, taiderock, indierock, folkrock ja avant-rock! Pariisin konsertissakin kuullaan hyvin erikoista ja hyvin monenlaista musiikkia, joka osuu hyvin noiden genrejen alle, mutta mikä tärkeintä PJ:n musiikkia ei voi laittaa yhteen lokeroon, koska se on niin monimuotoista ja moni-ilmeistä eli sitä kuvaamaan tarvitaan vähintään nuo kuusi eri genreä enkä ole varma riittääkö sekään.
Rock en Seinen keikka on upea ja vielä parempaa että se kuvattiin ja lähetetään ympäri maailmaa! Muutama sana vielä itse festivaalista. Rock en Seine aloitti toimintansa vuonna 2003 ja on vähitellen kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista kesäfestivaaleista. PJ Harveyn konserttivuonna eli 2017 lavoja siellä oli jo peräti kuusi ja artisteja 78. Festivaali kestää kolme päivää ja joka päivä kävijöitä on 30 000 -40 000. Nyt Korona-vuonna 2020 festivaali on tietenkin peruutettu, mutta ehkä sitten ensi vuonna toiminta taas jatkuu.
Aikanaan Saint-Cloudin puisto on näyttänyt tältä. Kuvan linna ja monet sitä ympäröivistä rakennuksista on sodissa hävitetty, mutta vesiportaat ja Versailles -tyylinen puisto on säilytetty eli niitä turistit voivat ihailla tänäkin päivänä ( tai siis sitten kun Korona-rajoitukset matkustuksen suhteen poistuvat)
Festivaalialue sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, kauniissa 460 hehtaarin laajuisessa Parc de Saint-Cloudin kansallispuistossa. Aika lähelle keikkapaikkaa pääsee metrolla. Alueella on aikaisemmin ollut kuninkaallinen linna mutta sotien temmellyksissä se on tuhoutunut. Pariisilaisten mielestä alue on yksi kauniimpia Pariisin ympäristössä.
WINTERLUDE FINLAND 