Bob Dylan: Fragments – Time Out of Mind Sessions (1996-1997), The Bootleg Series Vol.17 -osa 2

25 vuotta on yksi sukupolvi. Minulle Time Out Of Mind (TOOM) ilmestyi ”juuri äsken”. Uskomatonta. Mutta minkäs teet: ikääntyessä vuodet menevät yhä nopeammin ja vaikka Einstein ei tätä ajan suhteellisuusteorioillaan (välttämättä) tarkoittanutkaan, niin jotenkin  ajattelen että tämäkin ilmiö liittyy Einsteiniin, joka on kiistatta 1900-luvun suurin tiedemies, ehkä jopa kaikkien aikojen suurin tiedemies.

Dylan esiintyi Paaville 1997. Hän on ainoa rockartisti joka on saanut luvan esiintyä Rooman Paaville!

Mutta onko Dylan 1900-luvun suurin rockartisti?  Minusta on, mutta tiedän että monet yllättyvät tällaisesta väitteestä. Monille Dylan on vain joku folkheppu 1960-luvulta, joka lauloi protestilauluja. Mutta tällainen näkemys on asiantuntematon ja väärä. Dylan on tehnyt 2000-luvullakin hienoja levyjä, mutta ehkäpä ne eivät enää ole sopineet ajan henkeen ja ovat siksi jääneet vähemmälle huomiolle.

Kuten olen aikaisemmin todennut: vuonna 1997 ilmestynyt TOOM on mestariteos, joten ehkäpä tässä kohtaa on hyvä avata vuosien 1996-97 tapahtumia ja korjata muutamia väärinkäsityksiä ja jopa virheellisiä tietoja.

TOOM ilmestyi syyskuun lopussa 1997. Keväällä 1997 Dylan oli sairastanut vaikean Histoplasmoosi-infektion jonka vuoksi hän joutui sairaalaan ja joutui peruuttamaan jo sovitun syksyn Euroopan kiertueen. Silloin tajusin että Dylan on oikeasti vakavasti sairas, koska hän oli ainoastaan kerran pitkän uransa aikana peruuttanut kokonaisen kiertueen. Tämä tapahtui jo syksyllä 1966, jolloin Dylan oli joutunut vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen ja siksi Grossmanin hänelle buukkaama kiertue piti perua.

TOOMin pohjia  oli äänitetty jo syksyllä 1996 Lanoisin studiolla Kaliforniassa ja julkaistavien kappaleiden lopulliset versiot äänitettiin tammikuussa 1997 toisella puolen maata, Miamissa. Dylan sairastui Histoplasmoosiin keväällä 1997 eli huomattavasti sen jälkeen kun TOOM oli jo purkitettu. Keväällä ja kesällä 1997 johtavat amerikkalaiset ja eurooppalaiset rocklehdet kirjoittivat juttuja, joissa vihjailtiin että Dylan on kuolemassa. Tilanne saattoikin olla silloin kriittinen, koska uutisoitiin siitä että Histoploasmoosi oli aiheuttanut keuhkotulehduksen lisäksi tulehduksen myös Dylanin sydänpussissa (perikardiitti), jolloin potilaan kuoleman mahdollisuus kasvaa melkoisesti.  

Dylan kuitenkin toipui ja pystyi jopa tekemään lyhyen Iso Britannian kiertueen syksyllä 1997. Kuten aikaisemmin kirjoitin olin noilla keikoilla Bournemouthissa, Cardiffissa ja Lontoossa. TOOM ilmestyi kiertueen alussa eli 30.9.1997. Koska TOOM:illa on useita kuolemaa käsitteleviä kappaleita innostui kansainvälinen lehdistö spekuloimaan sillä että Dylan kirjoitti itsestään. Täysin vaille huomiota jäi se että Histoplasmoosin hän sairasti monta kuukautta sen jälkeen kun koko albumi oli jo purkitettu! Toisaalta ehkä Dylanissa oli ripaus Nostradamusta eli hän ennakoi joutuvansa lähitulevaisuudessa kuolemanvaaraan.  Loppuvuoden 1997 haastatteluissa hän kuitenkin tyrmäsi toimittajien spekulaatiot siitä että hän olisi pohtinut lauluissa  omaa kuolemaansa. Yhdessä haastattelussa Dylan sarkastisesti totesikin että kun toimittaja pohtii Dylanin kuolemaa niin hän ajattelee ettei asia koske toimittaa itseään, vaikka toimittajakin kyllä valitettavasti tulee kuolemaan.  

Lontoossa 1997 tapasin Wembleyn konsertissa kuuluisan Dylan-kronikoitsijan Clinton Heylinin. Pyysin häneltä nimmaria hänen uusimpaan Dylan-kirjaansa. Pelkän nimmarin sijasta hän kirjoitti omistuskirjoitukseensa paljon puhuvan lauseen, jossa hän totesi että ollaan matkalla ”hautakuoppaan”. Heylin oli 1997 kirjassaan myös sitä mieltä, että Dylan teki parhaat levynsä jo 1960- ja 1970- luvuilla ja että Dylanin  olisi syytä hidastaa  tahtia tai pitää jopa taukoa. Näinhän Dylan ei suinkaan tehnyt. Ja 25 vuotta myöhemmin, 81-vuotiaana,  hän on entistä suositumpi! Mitä tästä opimme?  Artistin ei kannata uskoa kronikoitsijoita, vaikka he olisivat miten kuuluisia, vaan uskoa omaa näkemystään. Tässä Dylan on ollut hyvä aina.                                   

 Harri Huhtanen 2023

Advertisement

Rock Theatre plays Genesis -osa 14

Turun Linnateatterin konsertti 28.1.2023 -osa 1

Sähköpostiini tuli joitain päiviä ennen konserttia ilmoitus, jossa kehoitettiin tulemaan paikan päälle hyvissä ajoin koska konsertti oli lähes loppuunmyyty. Ilmoitettiin, että ovet avautuvat klo 18 ja keikka alkaa klo 19. Viimeksi olin ollut Linnateatterissa Andy McCoyn konsertissa ja silloin tilaa katsomossa oli kyllä oikein hyvin ja koska muistin miten vuonna 2020 Loimaan ”Kanalassa” RT:n konserttiin tuli vain 50 kuulijaa, niin epäilin vähän oliko koko sähköposti suunnattu lipun ostaneille vain kaljamyynnin fasilitoimiseksi. No, kuuliaisena kansalaisena ja kuluttajana menin kuitenkin paikan päälle vähän ennen ovien avautumista ja kohtasin uudenlaisen, oudon ilmiön: ovien edessä oli jonoa! Tämä oli jo kolmas RT-keikkani minkä sanoisin olevan aika hyvä suoritus ottaen huomioon että viime vuonnakin bändi teki vain 8 keikkaa. Turun keikka oli jo kahdesti peruutettu ilmeisesti Koronasta johtuvista syistä. Nyt oli vuorossa kolmas kerta, joka siis toteutuisi.320-paikkainen Ravintolasali täyttyi vauhdilla ja kaikesta aisti että tulossa oli hyvä konsertti-ilta. Kuulijat olivat pääsääntöisesti ikähaarukassa 35-65v. Tosin tuskin kovin moni heistä oli kuullut Genesistä bändin alkuaikoina, sillä bändin alkuaikojen levyjen ilmestymisestä oli kulunut jo yli 50 vuotta. Minullekin Genesis tuli tutuksi vasta vuonna 1978 asuessani Turun Ylioppilaskylässä. Muistaakseni eräs sen aikainen tuttuni, joka oli jo silloin kova Genesis-fani äänitti minulle bändin alkuaikojen levyt ja pyysi perehtymään niihin. Perehdyin ja ihastuin!  Siitä saakka olen diggaillut Genesistä ja diggaan yhä edelleen. Miksi?  Koska he tekivät alkuaikoina kerrassaan ylittämättömiä progekappaleita. Siksi myös RT niitä esittää vuodesta toiseen, vaikkei myyntilistoille pääsekään. Sitä nimitetään intohimoksi musiikkiin.   

Harri Huhtanen 2023

VESTA – 2020-luvun artisti? -osa 2

Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita (2018) oli kolme viikkoa Suomen myyntilistan ykkösenä ja lehdet kirjoittivat ylistäviä artikkeleita Vestasta. TV:stä näin seuraavana vuonna Vestan Ruisrockin  keikan joka oli oikein hieno. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että Vestan tyyli ei ollut kopio kenenkään aikaisemman artistin tyylistä, vaan hänellä oli ihan oma “Vesta-soundinsa”. Tosin aika pian taustatyötä tehtyäni selvisi että debyyttialbumin tuottaja oli “kultasormi” Jori Sjöroos, joka oli PMMP:n suurimpien hittien takana ja kun sitten ilmeni ettei Jori tuottasi enää Vestan kakkosalbumia, niin pelkäsin että Vesta putoaa siihen “kertakäyttötähtien” isoon kaukaloon, jossa on jo kymmeniä suomalaisia naisartisteja. Nykyään kun Suomessa nuori naisartisti voi nousta pinnalla todella nopeasti ja pudota tuntemattomuuteen lähes yhtä nopeasti!

Korona lopetti myös Vestan keikat kahdeksi vuodeksi. Kakkosalbumi, Uskon Tulevaan ilmestyi vasta vuonna 2022. Nyt taas Vesta keikkailee säännöllisesti, mutta lähinnä vain isoilla festivaaleilla eli hän ei ole kansanartisti joka kiertäisi jokaisen kyläkuppilan. Toisaalta Vestan musiikki on myös sellaista ettei se pikku baareissa ehkä toimisikaan, koska Vestan hienon laulun ohella konesoundi on olennainen osa kokemusta ja se vaatii jo vähän isomman tilan.  En ostanut kakkosalbumia ja siksi kun joitain päiviä sitten YLE näytti Vestan kesän 2022 Helsingin Flow konsertin oli se minulle mielenkiintoinen kokemus jo kotisohvalta kuunneltuna ja katseltuna! Vesta soitti rohkeasti melkein kaikki kakkoslevynsä kappaleet eli niitä kuultiin 10 ja paremmin menestyneeltä ykköslevyltä kuultiin vain 5 kappaletta.  

Uskon Tulevaan (2022)  nousi ilmestymisensä jälkeen Suomen listalla sijaluvulle 4 eli Vesta ei flopannut, vaikka Sjöroos ei enää ollut sovittamassa hänen kappaleitaan kultakantaan.  Tämän kirjoitussarjan otsikoksi valitsin vuonna 2019 “Vesta -2020 -luvun artisti ?”  enkä vieläkään uskalla ottaa pois tuota kysymysmerkkiä otsikosta, mutta sanotaan niin, että Flow- keikka 2022 palautti uskoni siihen, että Vesta saattaa edelleen olla SE artisti jota 2030-luvulla pidetään 2020-luvun parhaana suomalaisartistina. Vesta ei suinkaan kopioi Björkiä tai Florence Welchiä, mutta hänen hienoissa live-esiintymissään on samaa intensiteettiä ja omaperäisyyttä. Flowssa ajattelin ensin uusista kappaleista että “eivät nämä ole läheskään yhtä hyviä kuin debyyttilevyn kappaleet”, mutta mitä pidemmälle keikka eteni aloin uskoa siihen mitä Vesta oli tekemässä ja sanomassa eli uusi ei ollutkaan huonoa, se ei ehkä ollut yhtä koukuttavaa kuin Sjöroosin tuottamat kappaleet, mutta sanoitukset ja Vestan laulutyyli kompensoivat tuotannolliset vajeet ainakin live-esiintymisessä 100%:sti.

Harri Huhtanen 2023                       

TASAVALLAN PRESIDENTTI – osa 2

Vuoden 2023 Suomen virallisen (viikko 3) levymyyntilistauksen lukeminen oli hämmentävä kokemus. On selvää, että striimilistalla on turha odottaa törmäävänsä vanhoihin progesuuruuksiin, mutta minä seuraankin nykyään ensi sijaisesti fyysistä albumilistaa, koska haluan tietää mitä levyjä ostavat ne ihmiset jotka ihan oikeasti vielä ostavat oikeita levyjä! Joko oikeita levyjä ostetaan valtavan vähän tai sitten vaihtoehtoisesti 1970-luvun suomalaisten rock- ja progesuuruuksiin maine on edelleen timantinkova! Viikon 3 fyysiseltä listalta kun löytyivät aika korkeilla sijaluvuilla nämä uutuuslevyt:

03 Tasavallan Presidentti: Lost 1971 Studio Session (Svart Records 2022) 

04  Tasavallan Presidentti: State Visit -Live in Sweden 1973 (Svart Records 2022) 

07  Wigwam: Live At Natsa 1971 (Ainoa 2022)

Minusta on hienoa, että Suomesta löytyy nykyään jo peräti kaksi levy-yhtiötä, jotka julkaisevat näitä ikivanhoja progenauhoituksia vinyyleinä mainioine esittelyteksteineen. Tämä jos mikä on oikeaa kulttuurityötä!

Tasavallan Presidentti ja Wigwam ovat juuri nyt ajankohtaisia myös siksi, että he ovat päättäneet esiintyä yhdessä Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla lauantaina 4.helmikuuta 2023. Tosin kun Jim Pembroke on jo kuollut esiintyy Wigwam tässä konsertissa nimellä Wigwam Revisited . Minusta tämä on reilua ja oikea kunnianosoitus korvaamattomalle laulajalle ja säveltäjälle. Jäljellejääneet muusikot voivat soittaa Wigwamin -biisejä, mutta he itsekin ymmärtävät ettei kukaan voi korvata Pembrokea ja siksi tuo Revisited-nimi on juuri oikea ratkaisu, jotta bändin musiikin esittämistä voidaan jatkaa ilman että ketään loukataan. Samoin Tasavallan Presidentti esitetään tällaisella vähän mutkikkaalla nimellä: Vesa Aaltonen Prog Band play the music of Wigwam & Tasavallan Presidenti featuring Jukka Tolonen & Jukka Gustavson. Eipä kuulosta kovin ”kaupalliselta” nimeltä, mutta toisaalta eihän pressan musiikki koskaan ollutkaan kovin kaupallista. Tulevasta keikasta tarkempia tietoja täällä:

Harri Huhtanen 2023

PETER GABRIEL: uusi studioalbumi vihdoinkin valmistumassa?!

Tässä uunituoreessa videossa Peter Gabriel selittää tulevan albuminsa ja kiertueen taustoja ja tarkoitusperiä.

Peter Gabriel täyttää helmikuussa 2023 jo 73v ja huomasin juuri ettei Winterludessa ole vielä omaa kategoriaa hänelle ja syynä on varmaankin se, ettei Gabriel ole julkaissut uutta materiaalia peräti 20 vuoteen! Vuoden 2002 Up -albumi  oli hänen viimeisin uutta, omaa materiaalia sisältänyt sutdioalbumi. Sen jälkeen Gabriel on julkaissut lähinnä live-albumeja sekä cover-albumin sekä yhden albumin uudelleentulkintoja vanhasta materiaalistaan.

Gabriel on jo 1960-luvulta lähtien ollut taiteellisesti täysin tingimätön. Hän lähti Genesiksestä vuonna 1975, juuri kun bändi oli saavuttamassa maailmanmainetta. Häntä on vuosikymmenet haluttu takaisin Genesikseen, mutta hän ei ole antanut periksi rahan houkutukselle, vaan on jatkanut tinkimättömästi soolourallaan. 1970-luvulla  ja 1980-luvun alkupuolella näytti siltä että “taistelussa” Genesis versus Gabriel, Genesis selviäisi (taloudellisena) voittajana, sillä vaikka Gabrielin neljä ensimmäistä soololevyä myivät toki kohtalaisen hyvin, erityisesti Amerikassa, niin vähitellen Genesiksestä tuli Phil Collinsin johdolla paljon suositumpi kuin mitä se oli ollut Peterin aikana. Tilanne muuttui kuitenkin keväällä 1986 kun Peter julkaisi kaikkien aikojen parhaimman albuminsa nimeltään So . Tämän albumin myötä Gabrielista tuli todellinen maailmanluokan artisti, jonka kiertueet myytiin nopeasti loppuun ja erityisen pitkään esillä oli myös siihen aikaan huippusuositun USA:n ja Euroopan MTV -musiikkikanavan yötä päivää pyörittämä Sledgehammer -video.  So -albumia myytiin yksinomaa USA:ssa yli 5 miljoonaa kappaletta, Englannissa lähes miljoona ja lisäksi So nousi kahdeksassa maassa (mukaanlukien Suomi) listaykköseksi.  Kun tinkimätön artisti yhtäkkiä saavuttaa näin valtavan maineen, niin mitä hän tekee?  Tilanne ei ollut varmaankaan Gabrielille helppo. Vasta neljän vuoden kuluttua eli 1992 Gabriel julkaisi seuraavan levynsä nimellä Us . Sekin myi kyllä hyvin (yli 3 miljoonaa levyä), mutta kokonaisuutena Us-albumin saama huomio jäi vähäisemmäksi kuin So -albumin. Sanotaan että huipulta on vain yksi suunta eli alaspäin. En tiedä tukahduttiko So-levyn valtava menestys Gabrielin luovuuden sillä uusia sävellyksiä ja levyjä alkoi ilmestyä yhä harvemmin. Us-albumin seuraaja Up ilmestyi vasta 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 2002. Ja sitten… ei enää mitään uutta! Vuoden 2002 jälkeen Gabriel on julkaissut kolme live-albumia, yhden cover-albumin ja yhden albumin uusia tulkintoja vanhoista kappaleistaan. Ei hän siis toimeton ole ollut, mutta fanit tietenkin odottavat että mestari tekee uutta musiikkia ja luo uusia hienoja sävellyksiä jatkuvasti, mutta niitä ei siis ole saatu kahteenkymmeneen vuoteen.  Eli ei ole ollut helppoa Gabriel -fanien elämä 2000-luvulla.  

Nyt kuitenkin aivan hiljattain jopa Suomen rocklehdissä kirjoitettiin että Gabrielilta olisi tulossa uusi levy nimeltään I/O . Annettiin ymmärtää että uusi pitkään odotettu albumi ilmestyisi jo tänä vuonna  (2023). Niinpä päätin selvittää mikä on totta ja mikä on huhua. Valitettavasti kansainvälisiä Gabriel -fanisivustoja selaillessa ilmeni että jo vuodesta 2003 lähtien on kirjoitettu joka vuosi siitä että Gabriel julkaisee “pian” tai “lähiaikoina” I/O -nimisen uuden albumin!  Mikä sitten on muuttunut?  Se, että joitain päiviä sitten Gabriel todella julkaisi Youtubessa Panopticom -nimisen uuden kappaleen ja aika pian tämän jälkeen yli 8 minuuttisen videon, jossa hän kertoi uuden kappaleen taustoista ja tulevasta levystä ja kiertueesta. Gabriel lupasi että toukokuussa 2023 alkavalla Euroopankiertueella hän soitaa myös uusia kappaleita. Valitettavasti Suomi putosi jälleen pois keikkalistauksesta. Hartwall Areenan puuttuminen aiheuttaa nyt jatkuvasti sitä että kaikkein suurimmat rocktähdet eivät tule Suomeen, sillä Kulttuuritalo on heille liian pieni ja Jäähalli liian ankea. Ilmestyykö I/O lopultakin vuonna 2023?  Time will tell…

Harri Huhtanen 2023                              

Rock Theatre plays Genesis -osa 13

Rock Theatre livenä vuonna 2022

Vuonna 2022 Rock Theatre (RT) pääsi kahden Korona -vuoden jälkeen takaisin keikkakantaan, tosin edelleen keikat olivat hajakeikkoja ja lippujen saaminen niihin vaati sitä, että olisi pitänyt jatkuvasti seurata heidän Facebook-sivustoaan ja täytyy tunnustaa että muiden kirjoitusprojektieni vuoksi en ehtinyt aina katsoa mitä RT:lle kuuluu. No, tänään sentään ehdin ja ilmeni että pitkään odotettu Turun Linnateatterin konsertti (28.1.2023) näyttäisi viimeinkin realisoituvan! Tai enhän minä vielä siitä voi täysin varma olla, koska viime vuonna esimerkiksi Loimaan konsertti peruutettiin lippujen heikon ennakkomyynnin vuoksi. Alunperin Turun keikan piti toteutua tammikuussa 2022, mutta sitten se siirettiin syyskuulle ja siitäkin vielä tammikuulle 2023. Toivottavasti siis kolmas kerta toden sanoo!

Yritin tänään RT:n Facebook-sivustolta selvittää missä he keikkailivat viime vuonna. Löysin alla olevat keikat (listauksen kerääminen vaati aikaa, koska he eivät sovi keikkoja vuositasolla, vaan ns. ”matkan varrella”):

Vuoden 2022 RT-keikat

20.05. Mäntsälä
21.05. Parainen
04.08. Vaasa, Vasa Festival
03.09 Umeå, Väven
04.09 Luleå, Kulturenshus
10.09 Tuusula Krapinpaja
30.09 Seinäjoki Wiihde Areena,
01.10 Pietarsaari, Schauman -sali

Ja tässä vielä kertauksena bändin soittajat:

Bo-Anders Sandström (laulu ja akustinen  kitara)
Charles Plogman (kitarat ja taustalaulu)
Janne Hyöty (kitarat ja basso)
Anton Plogman (kosketinsoittimet ja taustalaulu)
Jere Lahti (rummut ja taustalaulu)

Vuodelle 2023 on toistaiseksi sovittu vasta kaksi keikkaa. Ensimmäinen on Porvoossa 27.1.23 ja toinen siis Turun Linnateatterissa jo seuraavana päivänä. Lippuja Turun keikalle saa täältä:

https://www.lippu.fi/artist/linnateatteri/rock-theatre-plays-genesis-3020060/

(Kiitos Antille keikkavinkistä!)

Harri Huhtanen 2023

JEFF BECK: Jeff Beck Group (1972)

Hieman yllättäen Jeff Beckin  neljännen, vuonna 1972 ilmestyneen, studioalbumin nimi on Jeff Beck Group. Kirjoitan yllättäen, koska tämä levy on ehkä enemmän Beckin soololevy kuin kaksi ensimmäistä, joissa hänellä oli mukana erittäin kovia nimiä (Rod Stewart, Ron Wood ja Nicky Hopkins). Kun nämä huippumuusikot sitten “hylkäsivät” Beckin kesällä 1969, vähän ennen sovittua Woodstock-keikkaa, jäi Beck vähäksi aikaa tyhjän päälle. 1970 Beck alkoi kuitenkin kokoamaan uutta bändiä ja muutaman miehistövaihdoksen jälkeen Jeff Group kakkosen miehistöksi vakiintuivat seuraavat muusikot:  Bob Tench (laulu), Max Middleton (piano), Clive Chaman (basso)  ja Cozy Powell (rummut).  Eivät nämä miehet tietenkään olleet yhtä hyviä kuin Stewart- Wood-Hopkins kolmikko ja ehkä se heijastui myös Englannin rocklehdistön asenteissa eli aikalaiskirjoituksissa tätä vuoden 1972 Beck albumia ei pidetä kovin hyvänä.  Beck teki uudella kokoonpanolla kaksi albumia, joista tämä JBG– albumi on se jälkimmäinen.    

Olen viimeksi kuunnellut JBG:tä varmaan joskus yli 10 vuotta sitten ja silloisten muistikuvieni mukaan tällä levyllä on on vain yksi hieno kappale eli se, jonka perusteella aikanaan 1980-luvun alkupuolella “rakastuin” Jeff Beckin kitarointiin. Se on orginaali -Beck sävellys Definitely Maybe. Tämä komea kappale päättää tämän Beckin aikanaan rankasti aliarvostutun levyn.  Kirjoitan “rankasti aliarvostetun levyn”, koska nyt vuoden 2023 uusintakuunteluissa olen löytänyt aivan uusia helmiä tältä jo 50 vuotta vanhalta levyltä. Täytyykin heti todeta etteivät nämä uudet JBG-soittajat ole mitään B-muusikkoja, vaan heidän työpanoksensa tällä levyllä on hyvin  merkittävä.

Mitä muuta hyvää tällä levyllä siis on kuin klassinen Definitely Maybe?  Vaikka Tench ei vokalistina ole läheskään yhtä hyvä kuin Rod Stewart niin hän on yllättävän hyvä ykköspuolen Dylan -coverissa Tonight I’ll Be Staying With You.  Sovitus on Beckin ja sen lisäksi että Tench laulaa hienosti lataa Beck taustalle muutaman erittäin nautinnollisen kitaraosuuden. Tämä on erittäin hidas versio Dylanin kappaleesta ja ehkäpä juuri siksi niin onnistunut. Dylanin uskomattoman hieno sanoitus pääsee komeasti oikeuksiinsa tällä versiolla.  Ykköspuolella myös Sugar Canella ja I Can’t Give Back The Love I Feel For You’lla   Beckin kitarointi on hienoa kuultavaa. Kakkospuolella on neljä kappaletta ja oikeastaan ne kaikki kuulostavat nyt vuoden 2023 kuuntelussa  hyviltä!

Uskon että tämän levyn arvostus vain kasvaa vuosien saatossa!

Erittäin hyvä levy!  ****+       

Harri Huhtanen 2023

JEFF BECK: Beck-Ola (1969)

Koska Jeff Beckin kaksi ensimmäistä albumia ovat molemmat kestoltaan selvästi alle 40 minuuttia, niin ne mahtuvat hyvin yhdelle CD:lle, jollainen julkaistiin vuonna 1991. Tällä julkaisulla on sikäli hyvä perusteet että soittajat näillä molemmilla levyillä ovat rumpalia luukuunottamatta samat.

Jeff Beckin toinen “soololevy”, Beck-Ola (1969),  on mitä suuremmassa määrin “bändilevy”, mutta otsikoin tämän sen mukaan mitä levyn etiketissä lukee eli siinä lukee vain Jeff Beck, tosin sitten albumin kannen takaosassa lukee sentään Jeff Beck Group. Beckin kakkonen on parempi kuin ykkönen, joka sekin oli hyvä levy. Tässä vaiheessa kuitenkin tämä upea bändi (Stewart, Wood ja Hopkins) on hitsautunut entistä paremmin musiikillisesti yhteen ja rumpalin vaihto on myös selvästi kohottanut musiikin tasoa, joka alkaa nyt olla jo “korkealaatuista”, vaikka sellainen termi ehkä paremmin sopii klassisen musiikin arvosteluihin. Uusi rumpali on nimeltään Tony Newman.

Mikä sitten on muutunut ykköslevyyn verrattuna? Erityisesti se, että tällä levyllä Beck suuntasi entistä enemmän hyvän lapsuuden soittokaverinsa Jimmy Pagen viitoittamalle tielle.   Page oli perustanut edellisenä vuonna Led Zeppelinin  ja bändi julkaisi tammikuussa 1969 yhden rockhistorian kaikkien aikojen parhaista albumeista, nimeltään yksinkertaisesti Led Zeppelin ja koska seuraavillakaan Zeppelin -albumeilla ei ollut varsinaista nimeä ryhdyttiin bändin debyyttilevyä rocklehdistössä kutsumaan nimellä Led Zeppelin I.  Beck halusi Zeppelinin luoman soundin innostamana omalle levylleen enemmän hardrock -vaikutteita. Kakkosalbumi äänitettiin 1960-luvulle tyypilliseen tapaan vauhdilla eli tiettävästi äänityspäiviä oli vain kuusi eli levy käytännössä purkitettiin huhtikuussa 1969 aikaisemmin mainitsemissani lontoolaisissa huippustudioissa.   

Mikä Beck-Olasta tekee niin hyvän? Mainitsin jo intensiivisen yhteissoundin. Lisäksi muutamilla Beck-Olan kappaleilla kuuluu yllättävän voimakkaana Zeppelinin vaikutus, mutta ne kappaleet eivät suinkaan ole mitään plagiaatteja, vaan ne ovat ainoastaan Zeppelinin luoman uuden tyylin mukaisia.  Rod Stewart on vokalistina taas erinomainen, kuten aina.  Ron Woodin bassottelu täydentää hyvin Beckin kuvioita.  Kuten jo totesin uusi rumpali Newman on erittäin hyvä. Ei suinkaan mikään John Bonham, mutta bändin kokonaissoundia ajatellen kuitenkin mies paikallaan. Ja sitten kirsikkana kakun päälle tulee edesmennyt Nicky Hopkins (1944-1994), joka edellisalbumin vierailun jälkeen otettiin bändiin mukaan vakituiseksi jäseneksi. Nicky keventää mukavasti Beck-Olan muutoin ajoittain ehkä liiankin raskaaksi muuttuvaa hardrock-soundia. Nickyn soitossa on jotain vastustamattoman hienoa! Kun arvioidaan tätä levyä kokonaisuutena ei Nickyä voi silloin missään tapauksessa sivuuttaa. Hänen merkityksensä tämän levyn onnistumisessä on yllättävänkin suuri.     

Mutta palataan tuohon mitä alussa kirjoitin. Tämä on siis bändilevy. Väitteeni perustan sille että Beck on ollut Beck-Olalla mukana vain kahden kappaleen kirjoittajana ja vaikka hän on uskomattoman hyvä joillain tämän levyn kappaleilla, niin Beck-Olan kokonaisuus on hieno vain siksi että juuri nämä soittajat yhdessä äänittivät tämän levyn. He eivät siis ole pelkkiä Beckin säestäjiä, vaan täysiverisiä kokonaisuuden tekijöitä. En tiedä onko tällä “epäbalanssilla” osuuteensa siihen että kesällä 1969 tämä Beckin erinomainen bändi hajosi. Rod Stewart ja Ron Wood lähtivät Small Faces-bändiin, jonka uudeksi nimeksi tuli Faces  ja aika pian tämän jälkeen alkoi myös Rod Stewartin menestyksekäs sooloura joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Ron Wood päätyi myöhemmin legendaariseen Rolling Stones  -yhtyeeseen, joka teki hänestä oikeasti rikkaan ihmisen.  Myös Nicky Hopkins lähti Beckin bändistä ja hänkin keikkaili Rollins Stonesien kiertueilla, tosin hän ei päätynyt vakiojäseksi kuten Wood.

Luulenpa ettei Beck enää saanut koskaan kasaan yhtä hienoa bändiä, tämä ei kuitenkaan lannistanut häntä, vaan hän jatkoi valitsemallaan taiteellisesti tinkimättömällä tiellä ja saavutti uusia merkkipaaluja myös ilman näitä huippusoittajia, joiden kanssa hänellä oli kunnia työskennellä vuosina 1968-69.

Hienosti rokkaava levy!  ♥♥♥♥ +

Harri Huhtanen 2023

JEFF BECK: Truth (1968)

Jeff Beck vieraili monessa yhtyeessä 1960-luvulla. Kirjoitan vieraili, koska yleensä nämä vierailut olivat hyvin lyhyitä. Julkisuuteen ja maineeseen Beck nousi Yardbirdsien pääkitaristina vuosina 1965-66. Hän peri Yardbirdsissä “kitarajumala” Eric Claptonin pestin, sillä kun bändi alkoi suuntautua enemmän pop-musiikkiin kuin bluesiin niin Eric päätti erota bändistä.  Bändi pyysi sitten pääkitaristiksi Jimmy Pagea, mutta tämä ei siinä vaiheessa ollut valmis luopumaan rahakkaasta sessiomuusikon pestistään ja suositteli heille Jeff Beckiä. Niinpä Beck päätyi siihen aikaan huippusuosittuun Yardbirds-bändiin. Hän ei kuitenkaan viihtynyt kiertueilla bändin kanssa ja niinpä hän jo syksyllä 1966 erosi bändistä eli hänen Yardbirds-pestinsä jäi vain runsaan vuoden pituiseksi.

Beck ei pitänyt kompromisseista eikä hän halunnut olla “taustamuusikko”,vaan oman tiensä kulkija. Siksi hän aloitti Epic-levymerkillä soolouransa vuonna 1968 ja tämä sooloura jatkui aina vuoteen 2022 saakka eli peräti 54 vuoden ajan!

Beckin ensimmäinen soololevy sisälsi lähinnä tunnettujen blues-artistien kappaleita eli kyseessä oli  cover-levy.  Sovitukset olivat kuitenkin “beckmäisiä” ja ennakoivat heavyrokin tuloa. Beckin säestäjät olivat myös sieltä kovimmasta päästä. Laulusolistina hänellä oli nykyinen multimiljönääri Rod Stewart, bassoa soitti nykyinen multimiljönääri ja pitkäaikainen Rolling Stones kitaristi  Ron Wood.  Muutamilla kappaleilla pianossa kuultiin legendaarista Nicky Hopkinsia.

Levy äänitettiin sen ajan parhaissa lontoolaistudiossa (Olympic, Abbey Road ja De Lane Lea).   Vaikka albumin kappaleet ovat enimmäkseen cover-biisejä on niiden toteutus ja bändin kokonaissoundi sen verran komea, että ei tästä levystä voi olla pitämättä eikä tämä ole yhtään vanhentunut eli 54 vuoden varttuneeseen ikään päässyt Truth kuulostaa erinomaiselta  myös vuonna 2023!

HYVÄ LEVY!   ♣♣♣♣

Harri Huhtanen 2023                  

Bob Dylan: Fragments – Time Out of Mind Sessions (1996-1997), The Bootleg Series Vol.17 -osa 1

Dylan-harrastajat voivat taas kerran nauttia Dylanin ehtymättömien äänitearkistojen harvinaisista hedelmistä kun 27.tammikuuta 2023 ilmestyy Bootleg Series -sarjassa (Vol.17) vuosien 1996-97 äänityssessioista peräti kolme CD:tä ja lisäksi boksilla on mukana mielenkiintoinen UUSI miksaus Dylanin 1990-luvun menestyslevystä Time Out Of Mind (TOOM). CD4:llä on live-äänitteitä konsserteista 1998-2001. Kuten aikaisemminkin tulee levyjen mukana kirja jossa kerrotaan kattavasti ajankohdan tapahtumista. Jos ei halua ostaa 5CD:n tuhtia ja hintavaa boksia (154e) niin tarjolla on myös suppeampi ja huomattavasti edullisempi (32e) 2CD:n painos.

CD1 – Time Out of Mind (2022 Remix)
1. Love Sick
2. Dirt Road Blues
3. Standing in the Doorway
4. Million Miles
5. Tryin’ to Get to Heaven
6. ‘Til I Fell in Love with You
7. Not Dark Yet
8. Cold Irons Bound
9. Make You Feel My Love
10. Can’t Wait
11. Highlands

CD2 – Outtakes + Alternates
1. The Water is Wide (8/19/96, Teatro)
2. Dreamin’ of You (10/1/96, Teatro)
3. Red River Shore – version 1 (9/26/96, Teatro)
4. Love Sick – version 1 (1/14/97, Criteria Studios)
5. ‘Til I Fell in Love with You – version 1 (10/3/96, Teatro)
6. Not Dark Yet – version 1 (1/11/97, Criteria Studios)
7. Can’t Wait – version 1 (1/21/97, Criteria Studios)
8. Dirt Road Blues – version 1 (1/12/97, Criteria Studios)
9. Mississippi – version 1 (1/11/97, Criteria Studios)
10. ‘Til I Fell in Love with You – version 2 (1/16/97, Criteria Studios)
11. Standing in the Doorway – version 1 (1/13/97, Criteria Studios)
12. Tryin’ to Get to Heaven – version 1 (1/18/97, Criteria Studios)
13. Cold Irons Bound (1/9/97, Criteria Studios)

CD3 – Outtakes + Alternates
1. Love Sick – version 2 (1/14/97, Criteria Studios)
2. Dirt Road Blues – version 2 (1/20/97, Criteria Studios)
3. Can’t Wait – version 2 (1/14/97, Criteria Studios)
4. Red River Shore – version 2 (1/19/97, Criteria Studios)
5. Marchin’ to the City (1/5/97, Criteria Studios)
6. Make You Feel My Love – take 1 (1/5/97, Criteria Studios)
7. Mississippi – version 2 (1/11/97, Criteria Studios)
8. Standing in the Doorway – version 2 (1/13/97, Criteria Studios)
9. ‘TilI Fell in Love with You – version 3 (1/16/97, Criteria Studios)
10. Not Dark Yet – version 2 (1/18/97, Criteria Studios)
11. Tryin’ to Get to Heaven – version 2 (1/12/97, Criteria Studios)
12. Highlands (1/16/97, Criteria Studios)

CD4 – Live (1998-2001)
1. Love Sick (6/24/98, Birmingham, England)
2. Can’t Wait (2/6/99, Nashville, Tennessee)
3. Standing In The Doorway (10/6/00, London, England)
4. Million Miles (1/31/98, Atlantic City, New Jersey)
5. Tryin’ to Get to Heaven (9/20/00, Birmingham, England)
6. ‘Til I Fell in Love with You (4/5/98, Buenos Aires, Argentina)
7. Not Dark Yet (9/22/00, Sheffield, England)
8. Cold Irons Bound (5/19/00, Oslo, Norway)
9. Make You Feel My Love (5/21/98, Los Angeles, California)
Julkaistu aikaisemmin “Things Have Changed” maxi-singlellä
10. Can’t Wait (5/19/00, Oslo, Norway)
11. Mississippi (11/15/01, Washington, D.C.)
12. Highlands (3/24/01, Newcastle, Australia)

CD5 – Bonus (julkaistu aikaisemmin The Bootleg Series Vol. 8:lla: Tell Tale Signs, Rare and Unreleased 1989–2006)
1. Dreamin’ of You – Tell Tale Signs (10/1/96, Teatro)
2. Red River Shore – Tell Tale Signs, version 1 (1/19/97, Criteria Studios)
3. Red River Shore – Tell Tale Signs, version 2 (1/8/97, Criteria Studios)
4. Mississippi – Tell Tale Signs, version 1 (9/96, Teatro)
5. Mississippi – Tell Tale Signs, version 3 (1/17/97, Criteria Studios)
6. Mississippi – Tell Tale Signs, version 2 (1/17/97, Criteria Studios)
7. Marchin’ to the City – Tell Tale Signs, version 1 (1/5/97, Criteria Studios)
8. Marchin’ to the City – Tell Tale Signs, version 2 (1/6/97, Criteria Studios)
9. Can’t Wait – Tell Tale Signs, version 1 (10/1/96, Teatro)
10. Can’t Wait – Tell Tale Signs, version 2 (1/5/97, Criteria Studios)
11. Cold Irons Bound – Tell Tale Signs, live (6/11/04, Bonnaroo Music Festival)
12. Tryin’ to Get to Heaven – Tell Tale Signs, live (10/5/00, London, England)

Harri Huhtanen 2023