Riikan matka 1.-4.8.2019 -osa 1

Riikaa nimitetään Pohjolan Pariisiksi, eikä syyttä. Riikan keskustan taloista arviolta kolmasosa on rakennettu Jugend- ja Art Nouveau -tyylillä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, jolloin Riikassa asui paljon varakkaita porvareita. 

Art Nouveau architecture, 13 Alberta iela, Riga, Lativa, Baltic States, Europe

Tämä oli vasta kolmas varsinainen matkani Riikaan. Lentokoneiden vaihdon yhteydessä olin lisäksi pari kertaa viettänyt päivän Riikassa, mutta yöpymisiä sisältäneitä matkoja olin aikaisemmin tehnyt tähän Balttian suurimpaan kaupunkiin vain vuosina 2004 ja 2016.  Kolmessa vuodessa kaupunki ei juurikaan ollut muuttunut tai ehkä sikäli että ravintoloita oli entistä enemmän ja edelleen hintataso oli edullisempi kuin Suomessa ja kuten tällä neljän päivän matkalla ilmeni, ruuan taso monissa riikalaisissa  ravintoloissa on nykyään erittäin hyvä.

Ensimmäisen päivän tärkein ohjelma oli kaksituntinen opastettu Art Nouveau -kävelykierros, jossa tutustuttiin varsin perusteellisesti Riikan lukuisiin Art Nouveau-taloihin, joita on erityisen paljon Alberta ja Elizabetes ieloilla (Iela= katu).  Kierroksen päätteeksi oli vielä aikaa tutustua Riika Art Nouveau Museoon, joka oli kalustettu 1900-luvun tyyliin.

riikamelniemuki

Sitten olikin aika nauttia illallinen Melnie Muki -ravintolassa. Mehukas pihvi maksoi alle 20 euroa, laatuviinikin vain 30 euroa pullo.  Sisätilat olivat tunnelmalliset. Tätä ravintolaa voin kyllä suositella.

Blue Daugava hotelli sijaitsi Daugava-joen vastarannalla. Aurinko oli laskemassa. Vastarannalla liehui valtavan iso Latvian lippu ja joessa nuoret miehet meloivat seisontalautoillaan. Ensimmäinen päivä Riikassa oli onnistunut ja tuntui hienolta ajatella että matka oli vasta alussa!

Harri Huhtanen 2020     

Parhaat kitaristit! -osa 6b

04   ALVIN LEE (1944- 2013)

alvinlee1962Jo lapsena Graham Anthony Barnes kuunteli ahkerasti vanhempiensa rock- ja jazz-levyjä ja päätti, että hänestä tulisi kitaristi. Hän otti taiteilijanimekseen Alvin Lee ja alkoi soittaa kitaraa jo 13-vuotiaana eikä ollut enää kiinnostunut koulusta, koska hän oli päättänyt kehittää itsestään huippukitaristin. Hän perustikin jo 15-vuotiaana,  vuonna 1960,  ensimmäisen bändinsä Jaybirds, joka saavutti suosiota Alvinin kotikaupungin Nottinghamin alueella. Jaybirds pääsi Beatlesien vanavedessä esiintymään myös Hampuriin, mutta suurempaa suosiota ei tullut ja siksi bändi muutti vuonna 1966 Lontooseen ja bändin uudeksi nimeksi valittiin Ten Years After (TYA). Bändi onnistui saamaan kiinnityksen Lontoon kuuluisalle Marquee Clubille sekä Winsdorin Jazz & Blues -festivaaleille. Levypomot kiinnostuivat ja bändi sai levytyssopimuksen, debyyttialbumi ilmestyi 1967, mutta aluksi TYA:n suosio oli vaatimatonta. Käänne parempaan alkoi kun eräs san franciscolainen radioasema alkoi soittaa debyyttilevyä ja sen jälkeen Amerikan kuuluisin kiertuemanageri Bill Graham kiinnostui bändistä. TYA sai kutsun Amerikan kiertueelle ja sitten pari vuotta myöhemmin tuli jättipotti! TYA kutsuttiin esiintymään Woodstockin jättifestivaaleille kesällä 1969. Festivaali kuvattiin ja parhaat esitykset näytettiin elokuvassa joka kiersi kaikki maailman tärkeimmät elokuvateatterit. Alvin Leen maaninen, maaginen ja ylipitkä versio kappaleesta I’m Goin’ Home räjäytti ”pankin”. Suuri yleisö ei ollut koskaan nähnyt tai kokenut sellaista kitarointia. Woodstockin kaksi suurta kitarasankaria olivat Jimi Hendrix  ja Alvin Lee. Hendrixin vanavedessä myös Alvinista tuli supertähti. Hänen kitarointinsa oli niin intensiivistä ja nopeaa että lehdistö antoi hänelle lisänimen ”Lännen nopein kitaristi”. Suosio Amerikassa oli valtavaa. Kaikkiaan TYA ehti tehdä siellä seitsemän toimintavuotensa aikana ennätykselliset 28 kiertuetta. Vähitellen Alvin alkoi kuitenkin kyllästyä supertähteyteen ja jatkuvaan kiertämiseen Amerikassa ja niinpä vuonna 1974 TYA hajosi, koska Alvin halusi tehdä jotain muuta.

TYA:n jälkeen Alvinilla oli monia kokoonpanoja ja soolourallaan hän julkaisi vielä kymmenkunta albumia, mutta listasijoitukset ja myynnit jäivät vaatimattomiksi. Niinpä hän vielä 1980-luvun loppupuolella yritti reunionia TYA:n miesten kanssa, mutta he eivät tavoittaneet enää samaa suosiota kuin 1970-luvun kultaisina vuosina. Musiikkimaailma oli muuttunut. Bluesrock -bändit eivät enää nousseet listojen kärkeen, ei vaikka mukana oli Lännen nopein kitaristi.

TYA:n miehet jatkavat edelleen, mutta ilman Alvinia ja ilman suuria yleisöjä. Alvin julkaisi viimeisen soololevynsä 2012. Hän asusteli viimeisinä vuosinaan Espanjassa ja ilmeisesti alkoi kärsiä sydämen rytmihäiriöstä, joka voidaan usein korjata melko tavanomaisella pienoperaatiolla. Jokin alkuvuodesta 2013 Espanjassa tehdyssä  toimenpiteessä meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä Alvin Lee menehtyi operaatioon, johon normaalisti ei menehdytä. Hän oli kuollessaan 68-vuotias. Maailma menetti hienon kitaristin, mutta onneksi Alvinilta jäi perintönä yli 20 albumia, joilla hänen omaleimaista rokkia, bluesia, boogieta  ja jazzia yhdistelevää kitarointiaan voi kuunnella.

alvinlee1969

Harri Huhtanen 2020      

 

 

 

Parhaat kitaristit! -osa 6a

En löytänyt netistä hyviä kuvia Porin Käppärän siitä talosta jossa asuin vuosina 1966-1975, mutta alla on ilmakuva vuodelta 1971, jossa nämä vuonna 1966 valmistuneet lähiötalot  näykyvät.    

käppärä1971

04   ALVIN LEE (1944- 2013)

Minulla ei vielä vuonna 1970 ollut omaa levysoitinta, joten kuuntelin rokkia kaverini luona Porin Käppärässä. Hänelle oli erittäin hyvät äänentoistolaitteet ja jo silloin niissä ensimmäisissä ”kuuntelusessiossa” rakastuin Led Zeppelinin ja Ten Years Afterin (TYA) musiikkiin. TYA:n kitaristi Alvin Lee oli aivan omaa luokkaansa! Alvinin  persoonallisessa soitossa oli samanaikaisesti bluesia, rockia ja jazzia!

Pääsin kuulemaan Alvinia livenä vasta vuonna 1997 Järvenpään Puistobluesissa.  Paikalla oli yli 10 000 ihmistä ja niinpä Alvin jossain vaiheessa konserttia totesi:  ”tämähän näyttää samalta kuin Woodstockissa!”.  Mikä tietysti oli puhdas kohteliaisuuslausunto, koska Woodstockissa Alvinin soittoa oli kuulemassa yli 500 000 ihmsitä!

Seuraavan ja ikävä kyllä viimeisen kerran kuulin Alvinin soittoa Turun Samppalinnanmäellä vuonna 1999.  Se oli hieno konsertti. Alvin soitti monta TYA:n kappaletta. Itse asiassa minulla on äänite tuosta konsertista ja siksi pystyn todistamaan ettei muistikuvani ole pelkkää nostalgiaa.

Harri Huhtanen 2020

 

Zombies: tarinan loppu olikin uusi alku! – osa 1

Ainoa oikea James Bond, Sean Connery taisi lausua viimeisessä Bond-leffassaan: ”never say never again!”. 1960-luvun bändeillä oli aika usein kova kiire lopettaa toimintansa jo muutaman vuoden jälkeen. Joskus siihen oli pätevät syyt, mutta suosituimpien bändien kohdalla sitä ihmettelee miksi piti lopettaa niin nopeasti.

Zombies perustettiin  vuonna 1962. Bändi laittoi pillit pussiin jo loppuvuodesta 1967 ja ehti levyttää vain kaksi albumia, joista viimeinen ilmestyi vasta bändin jo hajottua eli 1968 keväällä. Erikoista tarinassa on myös se, että vaikka jälkimmäinenkään albumi ei menestynyt kovin hyvin, tuli siitä lohkaistusta singlestä Time Of The Season  suuri hitti USA:ssa, jossa se vähitellen runsaan vuoden aikana nousi peräti listakakkoseksi.

Zombies1967

Bändin johtohahmo, kappaleen säveltäjä Rod Argent antoi kuitenkin jo vuonna 1967 englantilaiselle lehdellä haastattelun, jossa  hän totesi näin:

”Lopetamme uramme äänitteillä jotka itse sävelsimme ja tuotimme CBS levy-yhtiölle.  Olemme päättäneet ettemme palaa yhteen vaikka äänitteet olisivat suuria hittejä”    

Kuka uskaltaa enää nykyään sanoa näin?! Mitä sitten tapahtuikaan?

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020 

Parhaat kitaristit! -osa 5

03  JEFF BECK (s. 1944)

  Jeff Beck esiintyi Pori Jazzissa 2010

jeffbeck2010pori

Luulisin että harva tietää että lapsena Jeff Beck lauloi kirkkokuorossa. Kitarasta hän innostui teini-ikäisenä 1950-luvulla ja yritti jopa kovasti rakentaa itselleen oman kitaran.  Hän pääsi levyttämäänkin yhtyeen Screaming Lord Sutch and the Savages kanssa singlen Dracula’s Daughter/Come Back Baby Oriole Recordsille.  1960-luvulla hän tutustui Jimmy Pageen ja yhdessä he kuuntelivat amerikkalaisia tuontilevyjä ja matkivat niillä kuulemiensa kitaristien riffejä.

Kun Eric Clapton päätti lopettaa Yardbirds-yhtyeessä uudeksi kitaristiksi pyydettiin Pagea, joka kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja suositteli ystäväänsä Beckiä. Siitä alkoi Beckin huikea nousu tähdeksi. Tosin Beck ehti olla Yardbirdsissä vain alle kaksi vuotta, koska jo syksyllä 1966 hän päätti lähteä kesken bändin Amerikan kiertueen omille teilleen.

Beckin ja Pagen ratkaiseva ero on siinä, että Page haluaa olla bändissä kun taas Beck haluaa olla sooloartisti, joka kokoaa ympärilleen lahjakkaita muusikkoja, mutta  loppupeleissä kyse ei ole bändistä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan Beckistä ja hänen taustabändistään. Ehkäpä juuri tämän ja sen vuoksi ettei Beck itse halua laulaa, hän on jäänyt kaupallisesti kollegoitaan vähemmälle huomiolle. Hendrix lauloi itse, Pagella oli Led Zeppelin ja Clapton laulaa esiintyessään sooloartistina.

Beckin ansiot ovat kuitenkin kiistattomat ja suurin hänen arvostuksensa on nimenomaan kollegoiden eli rocktähtien keskuudessa. Suurelle yleisölle Beck on jäänyt edellä mainituista syistä vieraammaksi. Hänen soittoaan kuullaan soololevyjen lisäksi mm. näiden artistien levyillä:  Rod Stewart, Mick Jagger, Tina Turner, Morrissey, Donovan, Diana Ross, Jon Bon Jovi, Malcolm McLaren, Kate Bush, Roger Waters, Stevie Wonder, Les Paul, Zucchero, Cyndi Lauper, Brian May, Roger Taylor, Stanley Clarke, Screaming Lord Sutch, ZZ Top, and Toots and the Maytals.  Beck on myös saanut rokkarien ”Nobelin” eli kutsun Rock and Roll Hall of Fameen peräti kahdesti. Ensin The Yardbirdsien jäsenenä (1992) ja sen jälkeen sooloartistina (2009).

Harri Huhtanen 2020

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 19

Toistaiseksi Zeppelinin Olympic studioiden äänityksistä on päässyt julkisuuteen vain harvoja kuvia. Alla ilmeisesti yksi vanhimmista, jossa Jimmy Page on studiopöydän ääressä äänitysinsinööri Glyn Johnsin tarkkaillessa vieressä.  

ZeppelinJimmPageGlynJohnsOlympic1969

Jimmy Page tuottajana

Uuden bändin soittajista eniten aikaisempaa kokemusta studiotyöskentelystä oli  basisti Jonesilla ja kitaristi Pagella.  Ainoana jäljelle jääneenä Yardbirds-soittajana Page oli alusta saakka selkeä bändin johtaja. Hän oli myös bändin miehistä varakkain ja varmistaakseen sen, ettei levy-yhtiö puuttunut mitenkään tuotantoon, rahoitti hän debyyttialbumin sessiot Lontoon Olympic-studioilla omasta pussistaan. Vielä tänäkin päivänä Led Zeppelin I kuulostaa erittäin elävältä, soundissa on preesensiä eli voimakasta läsnäolon tuntua.   Tämä johtuu siitä, että Page käytti äänityksissä muutamia tekniikoita jotka poikkesivat olennaisesti 1960-luvulla Englannissa tavallisesti käytetyistä tekniikoista. Alla lyhyt selvitys muutamista Pagen tuotannollisista kikoista, jotka paransivat levyn soundia.

Mikrofonien asettelu. Yleensä äänityksissä mikrofonit asetettiin lähelle soittajaa. Amerikkalaisilla levyillä ei aina ollut näin ja niinpä Pagekin halusi hyödyntää huoneen ambienssia sijoittamalla äänitysmikrofoneja myös huoneen toiseen päähän eli jopa 6 metrin päähän soittajasta. Tällä ratkaisulla äänite ”hengitti” paremmin kun musiikin tilantuntu parani olennaisesti.  Vasta paljon myöhemmin keksittiin termi ”ambientti soundi” jolla tosin nykyään tarkoitetaan paljon muutakin.

Vokaalivuoto. Yleensä vokalistin laulun vuotamista toisille ääniraidoille pidetään virheenä ja tavallisesti se pyritään korjaamaan.  Pagen mielenkiintoinen idea oli jättää nämä ”virheet” tarkoituksellisesti korjaamatta, koska se lisäsi äänitteen voimaa ja elävyyttä.

Käänteinen kaiku.  Page alkoi myös käyttää käänteistä kaikua (reverse echo). Termi tarkoittaa sitä että kuulija kuulee äänen jälkikaiun ENNEN varsinaista ääntä.

Led Zeppelinin debyyttilevyn esitykset ja kappaleet ovat erittäin vaikuttavia jo itsessään, mutta viimeisen silauksen tälle mestariteokselle antaa Jimmy Pagen nerokas tuotanto, jonka ansiosta albumista tuli niin hyvin aikaa kestävä. Led Zeppelin I kuulostaa selvästi ”uudemmalta” kuin monet muut 1960-luvulla Englannissa tehdyt albumit.

Harri Huhtanen 2020

TOP 10 Heinäkuu 2020

Alla Heinäkuun 2020 TOP 10 albumilistani 

genesistrespassvinyl

         ALBUMILISTA 151

  1. (01) GENESIS: Trespass (CD) (1970, p. 1985) (Re from 1/08) (1+2kk) 
  2. (02) LED ZEPPELIN: BBC Sessions (2CD) (R.1969-71, P. 1997) (3kk)
  3. ( – )  BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (UUSI)
  4. (06)   ERIC BURDON & THE ANIMALS: Winds Of Change (CD) (r.1967) (3kk)
  5. (05)   LEEVI AND THE LEAVINGS: Häntä koipien välissä (LP) (1988) (4kk)
  6. (03)   BEATLES: With The Beatles (CD) (1963, p. 2009) (2kk)
  7. ( –  )   NEIL YOUNG: Homegrown (LP) (r. 1974-75, P. 2020) (UUSI)
  8. ( – )   ARGENT: In Deep (LP) (1973) (UUSI) 
  9. (10) MELANIE: Madrugada (LP) (1974) (2kk)
  10. ( – )   DONOVAN: Melolow Yellow (LP) (1967, p 1971) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

 

Parhaat kitaristit! -osa 4

ledzeppelinjimmypage02   JIMMY PAGE (s. 1944)

Nykyään 76-vuotias Jimmy Page opiskeli jo teini-iässä kitarariffejä kuuntelemalla kaverinsa Jeff Beckin kanssa amerikkalaisia tuontilevyjä. 1960-luvulla Pagesta tuli arvostettu studiomuusikko, joka soitti Lontoossa sadoissa sessioissa. Niitä kaikkia ei ole vieläkään listattu ja usein myös Jimmyn nimi jäi pois levytyksistä, koska hän oli ”vain” sessiomies. Noina vuosina Page oppi kuitenkin valtavasti kitaransoitosta. Hän oppi hallitsemaan kaikkia mahdollisia tyylilajeja. Niinpä jo vuonna 1966 Yardbirds -yhtyeeseen liittyessään Page oli melkoinen virtuoosi, joka halusi kehittää Yardbirdsien soundia psykedeellisempään ja rokkaavampaan suuntaan.   Yardbirds käytännössä hajosi 1968, mutta Page ei lannistunut, vaan kokosi uuden bändin. Tuskin Page itsekään tajusi minkälaisen ”Jumalten Vasaran” hän oli saanut kasattua, sillä vuosina 1969-1973 Pagen uudesta Led Zeppelin yhtyeestä tuli maailman suosituin bändi.  Zeppelinin suosio jatkui koko sen olemassaolon ajan eli aina vuoteen 1980 saakka. Bändin rumpalin yllättävä kuolema aiheutti kuitenkin sen että Zeppelin hajosi ja Page jäi jälleen vaikeaan tilanteeseen. Vaikka Page oli kitaravirtuoosi ei hän ollut tottunut soittamaan sooloartistina ja niinpä Zeppelinin toiminnan loppuminen oli kova isku hänelle. Vasta vuonna 1988 Page pystyi julkaisemaan soololevyn Outrider, joka kuitenkin jäi melko vähälle huomiolle. Niinpä 1990-luvulla Page päätti omistautua tuottajan työhönsä remasteroimalla Zeppelinin 1970-luvun katalogia sekä julkaisemalla myös ennenkuulemattomia Zeppelin äänitteitä. Tämä työ jatkuu edelleen. Monet Pagen vuodesta 1990 lähtien julkaisemista Zeppelin kokoelmista ja remasteroinneista ovat olleet suuria kaupallisia menestyksiä. Zeppelinin musiikki kiehtoo edelleen ihmisiä ympäri maailmaa. Tähän on monta syytä. Yksi syy siihen on Pagen kitarointi. Erityisen hienosti Pagen taidot ainutlaatuisena ja innovatiivisena kitaristina tulevat esille niillä kymmenillä Zeppelinin keikoilla, joista on toistaiseksi julkaistu vain bootleg -levyjä.

Harri Huhtanen 2020

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 18

Edes bootleggarit eivät ole saaneet Zeppelinin debyyttialbumin sessionauhoista kuin pieniä pätkiä haltuunsa. Alla eräs kehno yritys debyyttialbumin sessioiden rekonstruoimiseksi. Ongelmana tässä on se, että tälläkin bootlegilla on vain kaksi kappaletta, jotka päätyivät julkaistulle albumille.  Ymmärtääkseni sessionauhat ovat tallessa ja siksi ihmettelen miksi Jimmy Page ei niitä virallisesti julkaise.    

ledzeppelinolympic

Lontoo, syys-lokakuu 1968 -osa 2
Ei tiedetä, miten monta sessiota Zeppelin soitti Lontoon Olympic studiolla syys-lokakuussa 1968. Muutamissa sessioista äänitettiin materiaalia, joka ei päätynyt ja jota ei ehkä ollut suunniteltukaan otettavaksi mukaan  debyyttialbumille ja näissä “ulko”-sessioissa koko bändi ei aina ollut edes paikalla. Siksi olen tässä selvityksessäni ottanut numerointiin mukaan vain ne sessiot, joissa äänitettiin materiaalia debyyttialbumille.

Toisessa äänityssessiossa (27.9.68) Lontoon Olympic-studioilla äänitettiin ainakin Babe I’m Gonna Leave You (Takes 8 &9) ja You Shook Me -kappaleita.  Sessioista on päässyt bootleg-markkinoille epätäydellinen 21 minuutin kestoinen Soundboard -nauhoitus, joka on julkaistu useammallakin Zeppelin -bootlegilla.

Kolmas sessio (28.9.68) äänitettiin seuraavana päivänä, mutta sen sisältöä ei tunneta.

Neljännestä sessiosta (3.10.68) tiedetäänkin jo huomattavasti  enemmän. Bändi, jonka nimeksi Olympicin nauhoissa kirjattiin edelleen Yardbirds äänitti tässä sessiossa otoksia (takes) ainakin seuraavista kappaleista:

Your Time Is Gonna Come
A Man I Know (myöhemmin Good Times Bad Times)
Babe I’m Gonna Leave You
Too Good (myöhemmin Communication Breakdown)
How Many More Times
Dazed And Confused

Viidennessä sessiossa (15.10.68) äänitettiin ainakin  Black Mountain Side  ja I Can’t Quit You Baby.

On harmillista, ettei Jimmy Page ole vieläkään julkaissut debyyttialbumin sessio -päiväkirjoja ja nauhoituksia. Uskon että nekin myisivät hyvin, koska kaikki Zeppelinin äänittämä musiikki kiinnostaa edelleen miljoonia ihmisiä.

Harri Huhtanen 2020

Bob Dylan: Rough and Rowdy Ways: listasijoituksia maailmalla – osa 1

Nykyään alkaa olla niin ,että joka kerta kun Dylan julkaisee omia sävellyksiä sisältävän albumin on se merkkitapaus maailmalla, sillä nämä julkaisukerrat muuttuvat yhä harvalukuisemmiksi. En silti usko, että tämä RARW -levykään on maestron viimeinen uusia sävellyksiä sisältävä albumi, mutta monet varmaan ajattelevat niin, koska tämäkin levy on menestynyt erittäin hyvin suuressa maailmassa. Alla ensimmäisen viikon listasijoituksia eri maissa:

dylanrough2020cdsSaksa 1
Irlanti 1
Uusi-Seelanti 1
Norja 1
UK  1
Skotlanti 1
Hollanti 1
USA 2
Australia 2
Belgia 2
Ruotsi 3
Italia 4
Suomi 14

Minulle ei ollut yllätys Suomen huono sijoitus. Vaikka Dylan on keikkaillut Suomessa lukuisat kerrat niin jostain syystä Dylanin levyt eivät vieläkään uppoa suomalaisyleisöön yhtä hyvin kuin esimerkiksi Neil Youngin levyt.  No, ehkäpä Dylanin suuruus joskus tulevaisuudessa ymmärretään myös täällä peräpohjolassa.

Harri Huhtanen 2020