Nyt jo kuudes ja seitsemäs O/I-albumin kappale on julkaistu. Ohessa linkit joiden avulla pääsette tutustumaan niihin:
6.kappale:
https://petergabriel.com/news/i-belong-to-the-sky/
7.kappale:
https://petergabriel.com/news/one-by-one-released/
Harri Huhtanen 2026
Isobelista ei ole olemassa yhtään luotettavaa kuvaa eli yllä on taiteilijan näkemys hänestä joka ei perustu mihinkään luotettavaan lähteeseen, mutta otsikon teksti sen sijaan pitää paikkansa.
Alex Harvey on monella tapaa ainutlaatuinen artisti. Ennen kaikkea hän hallitsee dramaattisen esiintymisen sekä on loistava tarinankertoja. Alex valitsi laulunsa aiheista joista muut pop- ja rockartistit eivät laulaneet. Jotkut hänen kappalevalinnoistaan ovat uskomattoman erikoisia ja niiden sanoitus herättää enemmän kysymyksiä kuin mitä vastauksia on olemassa. Erityisesti tämä pätee upeaan Isobel Gowdie -kappaleeseen, jota Alex alkoi esittää vuonna 1975. Isobel oli Skotlannin kaikkien aikojen kuuluisin noita, jonka 1660-luvun kuulustelupöytäkirjat ovat säilyneet, mutta valitettavasti tuomiopäätös ei ole säilynyt, joten ei tiedetä mitä hänelle tapahtui. Isobel poikkesi monista noidista siinä, ettei hän kieltänyt mitään vaan tunnusti vuolaasti peräti neljässä istunnossa että hän oli ollut jopa sukupuoliyhteydessä Paholaisen kanssa ja lisäksi hän kertoi muodomuutoksista, jossa ihminen muuttui eläimeksi ja päinvastoin. Myöhemmin historoitsijat ovat epäilleet että hän kärsi jonkinlaisesta sienimyrkytyksestä joka aiheuttaa hallusinaatioita.
Tällä boksilla on useampikin Alexin live-esitys Isobel Gowdista. Alexin sanoitus on kieltämättä arvoituksellinen. Hän laulaa että Isobel ei tehnyt sitä mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Lisäksi Alex laulaa hyvin emotionaalisesti, ääni välillä särkyen että Isobel on hänen yön naisensa. Jostain syystä Alex siis eläytyy erityisen voimakkaasti Isobelin tarinaan. Miksi? Tämä on arvoitus, sillä boksin mukana tulevasta kirjasta ei löydy tälle mitään selitystä. Erityisesti vuoden 1976 Manchesterin ja Berliinin Isobel-tulkinnat ovat upeita!
Harri Huhtanen 2026
Tavallaan koko 2000-luku on ollut tuskien taival rollareille jotka julkaisivat ison joukon hienoja albumeja 1960- ja 1970-luvulla. Sitten tahti hiipui ja 2000-luvulle tultaessa voidaan jo puhua eräänlaisesta writers blockista, koska kuluneen 26 vuoden aikana bändi on julkaissut vain neljä studioalbumia ja vain kolme niistä on sisältänyt uutta materiaalia. Toisaalta pitää nostaa hattua sille etteivät rollarit ole menneet siihen ansaan johon jotkut muut 1970-luvun bändit ovat menneet eli julkaistaan edelleen lähes joka vuosi uusia levyjä, mutta ne ovat vain keskinkertaisia tai jopa huonoja. Albumikatalogin sisältö on tärkeämpi asia kuin levyjen määrä. Määrä ei koskaan korvaa laatua.
Niinpä voin ilokseni todeta, että nyt kun olen kuunnellut tämän rollarien uuden albumin 8 kertaa on se parempi kuin edellinen vuonna 2023 ilmestynyt albumi. Tärkein muutos on se, että uusi levy kuulostaa siltä että bändi on rumpalin kuolemasta huolimatta löytänyt uudestaan yhdessä tekemisen ja luomisen ilon. Parhaimmillaan uusi albumi vertautuu rollarien 1970-luvun menolevyihin. Onneksi myös balladeja on mukana ja jälleen yksi koskettava kappale Keith Richardsilta!
Albumi nousi heti Suomen myyntilistan ykköspaikalle ja myös englantilaislehdet ovat kehuneet tätä levyä. Lisäksi Mick Jagger on kertonut lehdistölle että jatkoa seuraa mahdollisesti aika piankin, sillä sessioista jäi julkaisematta useampikin kappale. Voidaan siis todeta että ROLLING STONES IS BACK!
Harri Huhtanen 2026
Silminnäkijöiden mukaan Alex Harveyn Ruisrock-esitys oli todella teatraalinen ja edistyksellinen. Viime vuonna kuollut Popedan legendaarinen laulusolisti Pate Mustajärvi kehui keikkaa vuolaasti ja totesi, että tämän keikan jälkeen hän myös halusi rocktähdeksi.
Matkustin luokkakaverini kanssa kesällä 1975 Ruisrokkiin liftaamalla (nykyään se on täysin tuntematon matkustusmuoto) eikä matka ollut helppo sillä kauniit tytöt saavat helposti kyydin, mutta pojat harvemmin. Niinpä jouduimme yöpymään Raumalla ja sieltä jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Turkuun. Aika nolo päätös liftausreissulle. Ruisrokkiin minä halusin koska siellä esiintyivät Wishbone Ash sekä Rory Gallagher, joita diggasin jo silloin. Seuraavana vuonna Ruisrokissa esiintyi maineensa huipulla oleva Alex Harveyn SAHB -bändi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Alex nähtiin Suomen maaperällä, sillä SAHB-bändistä Alex lähti jo 1977 ja sen jälkeen hän yritti uusien soittajien kanssa pärjätä, mutta SAHB-bändin veroista suosiota ei tullut ja lisäksi lääkäri varoitti Alexia että hänen sydänterveytensä oli niin huono että esiintymiset pitäisi lopettaa. Alex ei kuitenkaan kuunnellut lääkärin neuvoa ja niinpä hän kuoli sydänkohtaukseen jo vuonna 1982. Alex oli rokkari loppuun saakka, hyvässä ja pahassa. Nykyään Mick Jaggerit ja kumppanit juovat terveysjuomia, lenkkeilevät ja käyttävät personal trainerin palveluita ja elävät ikivanhoiksi. En tällä tarkoita sitä, että rokkarin pitäisi kuoilla nuorena ollekseen uskottava, vaan lähinnä viittaan siihen että nykyään ei ole enää yläikärajaa sille missä iässä voi vielä olla rokkari.
Miksi en osallistunut Ruisrokkiin 1976? En muista enkä tiedä. Ehkä syynä oli se, että sittenkin aloin diggailla Alexia vasta vuoden 1976 jälkeen. Siihen aikaanhan minulla oli vain kymmenkunta LP:tä eikä ainuttakaan SAHB-albumia. Radiossakaan ei soitettu SAHB:in biisejä.
Nyt kun oilen lukenut arvioita Ruisrokin keikasta 1976 ja kuunnellut SAHB-bändin tallenteita samalta ajalta ketuttaa niin pirusti etten ymmärtänyt matkustaa Ruisrokkiin myös kesällä 1976. Joskus elämässä käy näin: on vain yksi tilaisuus ja jos sen missat niin se on sitten förbi, kuten ruotsalainen viisaasti sanoisi.
Harri Huhtanen 2026
Tämä on upea live-kokoelma. Tosin äänitteiden taso vaihtelee aika rajusti, mutta kaikista näistä kuitenkin välittyy se, että The Doorsien keikkojen tapaan yllätysmomentti on aina voimakkaana läsnä Alexin keikoilla. Kappaleiden sovitukset ja pituudet vaihtelevat. Joskus kappale voi olla 5 minuutin kestoinen ja toisella keikalla sama kappale voikin kestää 12 minuuttia! Alex ja bändi ovat hyvin teatraalisia: kesken kappaleen voi olla pitkäkin tauko, sitten Alex puhuu yleisölle ja interaktiivisuus on käsinkosketeltavaa. Kun joku yleisön joukossa käyttäytyy agressiivisesti keskeyttää Alex kappaleen ja alkaa puhua häirikölle. Hän uhkaa tulla laittamaan tämän kuriin, jos tämä ei lopeta häiriköintiään. Toisella keikalla Alex alkaa valittaa välitaputuksista. Hän messuaa että kesken kappaleen ei saa taputtaa, koska se häiritsee esitystä. Ja niin edespäin. Jokainen keikka on omanlaisensa eli vaikka pitkälti samat kappaleet toistuvat ovat keikat erilaisia, koska Alexin välispiikit ja tapa laulaa kappaleet sekä bändin tapa soittaa kappaleet muuttuvat keikasta toiseen.
Harri Huhtanen 2026
Madonna on edelleen rockhistorian menestynein naisartisti. Viimeisimmän Wikipedian ilmoituksen mukaan hänen levyjään olisi myyty jo käsittämättömät 400 miljoonaa kappaletta! Kukaan naisartisti ei pääse lähellekään tätä uskomatonta lukua.
Madonnan ystäville tänään (3.7.2026) oli suuri päivä kun pitkään odotettu Confessions II studioalbumi ilmestyi. Hain levyn iltapäivällä Levykauppa Äxstä ja ehdin sen tänään kuunnella jo kahteen kertaan. Tämä on siinä mielessä täysin poikkeuksellinen albumi, että ilmeisesti ensimmäistä kertaa koskaan Madonna toistaa aikaisemman albumin kaavaa. Yleensähän Madonna on David Bowien tapaan jokaisella levyllä vaikutanut tyylilajia, muusikoita, tuottajia jne. Nyt hän kuitenkin päätti palata jättimenestykseensä Confessions On A Dance Floor (2005) . Uudella levyllä tuottaja on sama kuin vuonna 2005 ja myös levyn musiikillinen kompositio noudattaa vuoden 2005 albumin kompositiota.
Luin myös brittilehtien arvosteluja uudesta levystä. Ne olivat lähes ylistäviä. Jopa Timesin ja Guardianin kaltaisten vaikutusvaltaisten lehtien arvostelijat antoivat uudella albumille 4/5 tähteä. Kahden kuuntelukerran jälkeen minäkin olen valmis antamaan tälle albumille 4/5 tähteä, mutta en ainakaan vielä 5/5 tähteä, jonka alkuperäinen vuoden 2005 Confessions saa minulta heittämällä. Alkuperäinen levy oli niin valtava menestys että se pääsi jopa Guinnessin ennätysten kirjaan koska se nousi listaykköseksi peräti 41 maassa! Ilmeisesti edes Beatles, Elvis tai Michael Jackson eivät ole tällaiseeen saavutukseen yltäneet.
Minä en kuitenkaan arvioi levyjä listamenestysten peerusteella, vaan oman henkilökohtaisen kuuntelukokemuksen perusteella. Olen parin viimeisen vuoden aikana kuunnellut uudelleen koko Madonnan tuotannon ja nyt voin sen teille kertoa: Confessions On A Dance Floor (2005) on Madonnan paras levy. Koska se ilmestyi jo 21 vuotta sitten on aikaa kulunut yhden sukupolven verran ja ne nuoret jotka eivät koskaan ole kuulleet Confessions II -albumin edeltäjää voivat hyvinkin ihastua tähän uuteen albumiin. Siltikään en usko että tästä jatko-osasta tulee yhtä suuri menestys kuin edeltäjästään. Aika näyttää olenko väärässä vai oikeassa arviossani.
Harri Huhtanen 2026
Dylan on taas alkanut käyttää hupputakkia keikoillaan.
USA:n kevätkiertue ei tarjonnut varsinaisia yllätyksiä. RARW-kappaleet olivat edelleen keskiössä. Muutama muutos settilistassa sentään tapahtui ja siitä kirjoitan myöhemmin. Tällä hetkellä Dylan bändeineen kiertää edelleen USA:ssa. Vuoden toinen osakiertue on tarjonnut paljon enemmän muutoksia ja jopa yllätyksiä, mutta niistäkin kirjoitan vasta sitten kun osakiertue on päättynyt jolloin kokonaisanalyysin tekeminen on luotettavampaa.
Harri Huhtanen 2026
Alla Kesäkuun 2026 TOP 10 albumilistani
ALBUMILISTA 222
Harri Huhtanen 2026
Tähän saakka olen kirjoittanut Peter Hammillista vain VDGG:n yhteydessä, mutta viimeistään tämän syksyllä 2025 ilmestyneen megaboksin myötä minulle on kirkastunut se tosiasia että Peter ansaitsee oman kategoriansa Winterludessa Peter Gabrielin tapaan.
Hammillin soolotuotanto on pitkälti jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon, ainakin Suomessa. Briteissäkään hänen soololevynsä eivät yleensä ole nousseet TOP-listoille. Onneksi kuitenkin Charisma ja myöhemmin Virgin ovat arvostaneet hänen taidettaan ja jatkaneet hänen levyjensä julkaisua. Minäkään en tiennyt miten aktiivinen Hammill on ollut. Hän on tähän mennessä julkaissut jo peräti 41 sooloalbumia! Vasta viime vuosina tahti on hiljentynyt, varmaan siksi että Hammillilla on ollut terveyshuolia.
Miksi kirjoitan tästä boksista vasta nyt? Syynä on se, että halusin ensin kuunnella nämän levyt jotta voisin varmistua minkä tasoisesta kokonaisuudesta on kysymys. Vaikka boksilla on vain alle puolet niistä soololevyistä jotka Hammill on julkaissut ja vaikka tämä boksi loppuu vuoteen 1986, voin jo nyt pitkäkestoisen kuuntelun perusteella sanoa, että tämä otos Hammillin laajasta soolotuotannosta varmistaa sen että hän on täysin aliarvostettu mestari. Tämä on upea boksi! Näitä ei montaa kappaletta tullut Suomeen ja muistaakseni jouduin omaanikin aika pitkään odottamaan, mutta lopulta odotus palkittiin.
Hienojen levyjen lisäksi boksin mukana tulee korkeatasoinen 74-sivuinen iso kirja, jossa Hammill itse kertoo kunkin levyn syntyvaiheista. Kirjassa on myös kunkin albumin kappaleiden tekstit.
Harri Huhtanen 2026
Ikinuori Ian Gillan livenä Espoon Metro Areenalla 11.6.2026.
En ollut nähnyt Deep Purplea livenä vuoden 2018 Haminan keikan jälkeen. Siksi oli todella ilahduttavaa Espoossa todistaa, että Gillan sen kuin vaan nuortuu! Laulu sujui kovaa ja korkealta kuin nuoruuden päivinä! Miehen ulkoinen olemus näytti siltä kuin hän olisi juuri täyttänyt 60 vuotta vaikka hän todellisuudessa on jo 80 vuotias! Myös kaksi muuta alkuperäisjäsentä eli rumpali Paice ja basisti Glover olivat todella hyviä, vaikka heilläkin ”eläkeikä” oli täyttynyt jo yli 10 vuotta sitten! Kosketinsoittaja Airey oli myös todella hyvä ja jälleen kuultiin myös pätkä Sibeliusta. Kitaristi oli uusi, mutta hänkin pärjäsi kohtalaisen hyvin.
Kokonaisuutena bändi hoiti 90 minuutin setin vuosikymmenien rautaisella ammattitaidolla ja innostavasti. Lopussa Glover heiti plektransa ja Paice rumpukapulansa yleisön joukkoon. Perinteistä loppukumarrusta ei saatu, vaikka Gillan kiittikin yleisöä ja vaikutti olevan tyytyväinen siihen että jopa syrjäiseen Espooseen oli hakeutunut 5000 hengen yleisö hänen ikivanhaa bändiään kuuntelemaan.
Seuraavana päivänä bändi esiintyi Tampereella jossa yleisöä oli vieläkin enemmän. Olen ennenkin kehunut Ville Laineen arvosteluja. Niissä on kaksi hyvää puolta: ensinnäkin koska hän kirjoittaa Tamperelaiseen niin jutut eivät ole minkään (typerän) maksumuurin takana ja lisäksi hänen artikkelinsa ovat aina ammattitaitoisia, perusteellisia ja erittäin hyvin kirjoitettuja (säästää minulta ensivaiheen odotusmomentin, koska minä en halua kirjoittaa keikasta instant-tyyliin, vaan ajallisesti pitkän kaavan mukaan). Eli alla olevan linkin avulla voitte lukea Tampereen keikasta, jonka settilista oli samanlainen kuin Espoossa:
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/9536078
Text & Photo Harri Huhtanen
WINTERLUDE FINLAND 