Bob Dylan: The 1966 Live Recordings 2016 – 36 Cd’s !

61y-8raizslAmazonin uutisoi että Bob Dylan julkaisee marraskuussa 2016 uuden 36 CD:n megaboksin, johon on kerätty kaikki säilyneet vuoden 1966 maailmankiertueen keikat! Dylania säestää näillä keikoilla legendaarinen kokoonpano: Robbie Robertson (kitara), Rick Danko (basso ja taustalaulu), Richard Manuel (piano), Garth Hudson (kosketinsoittimet) ja Mickey Jones (rummut).  Boksilla on yleisöääniteiden lisäksi korkeatasoisia, ennen kuulemattomia soundboard- ja CBS Mobile unit -äänitteitä. Ennakkotiedon mukaan boksin hinta on huomattavasti edullisempi kuin Cutting Edge -boksin.

20160927hh

 

Leonard Cohen: Songs from a Room 1969

t465257-i185985961_s400Levyn sisältö:  Bird on the Wire /  Story of Isaac /  A Bunch of Lonesome Heroes / The Partisan (Hy Zaret/Anna Marly) / Seems So Long Ago, Nancy / The Old Revolution / The Butcher / You Know Who I Am / Lady Midnight / Tonight Will Be Fine

Levyn soittajat:  Ron Cornelius  (kitarat) /  Bubba Fowler ( basso, banjo, viulu ja akustinen kitara)  / Charlie Daniels  (basso, viulu ja akustinen kitara) / Bob Johnston  (tuotanto ja kosketinsoittimet) /  David Crosby  (taustalaulu)

Artistille toinen levy on aina todellinen tulikoe, varsinkin jos ensimmäinen levy on menestynyt tai saanut kehuja kriitikoilta. Leonard Cohenin ensimmäinen levy menestyi muistaakseni aika hyvin ja kriittikotkin taisivat pitää siitä. 1960- ja 1970-luvuilla lisäpaineita artistille toivat levytyssopimukset, jotka yleensä edellyttivät melko ripeää levyjen julkaisutahtia. 614Debyyttilevyn kappaleet olivat usein vuosikausien hiomisen ja kovan valinnan tuloksena syntyneitä. Kakkoslevy piti kuitenkin kasata kiireessä joko ykköslevyn ylijäämämateriaalista tai säveltää nopeasti jotain uutta. Joillekin artisteille tällainen hektinen luomistahti sopi, joillekin ei.

Cohenin kakkoslevy, Songs From A Room (1969) jää väistämättä debyyttilevyn varjoon.  Pahimmillaan kakkoslevyn laulujen melodiat ja kitarakuviot kuulostavat ykköslevyltä ”sämplätyiltä”. Osa lauluista on ilmeisesti kehitelty ykköslevyn julkaisemisen jälkeen, mutta näitä kappaleita taas rasittaa tietynlainen keskeneräisyys.

Ei kakkoslevy kuitenkaan kokonaisuutena huono ole. Musiikillisia puutteita kompensoimassa on muutama upea biisi. Ykköspuolen avaava Bird On The Wire ja neljäntenä kuultava The Partisan ovat väkeviä, tunnelmallisia ja cohenmaisen originelleja esityksiä. Ne sekä paikoitellen erinomaiset lyriikat pelastavat tämän levyn jäämästä kokonaan SUUREN edeltäjänsä varjoon.

HYVÄ LEVY   * * * *

Harri Huhtanen 2007

Digelius Music, Helsinki

08 DIGELIUS MUSIC, HELSINKI

www.digelius.com

info@digelius.com
Laivurinrinne 2
00120 Helsinki
Puh. 09-666375
Avoinna: Ma-Pe 11-18, La 10-16

Tarkastuspäivämäärä   Ti 1.7. 2014

2015124339003

Digelius Musicin tyylikäs liikehuoneisto. Mr. Emu Lehtinen kuvassa taustalla                                       12″ -kirja kädessään…

Kesällä 2014 kiertelin Helsinkiä jalan kädessäni pieni kartta, johon olin merkinnyt netistä löytämieni vinyylidivarien osoitteita. Punavuoren perukoille olin karttaani merkinnyt kaksi liikettä: Redhill Records sekä A.H. Records. Kun pääsin Fredikinkadulle A.H. Recordsin kohdalla ilmeni että liike oli kiinni vesivahingon vuoksi. Harmitti, mutta onneksi huomasin kadun toisella puolella Digelius Music -nimisen liikkeen jota en ollut merkinnyt karttani, koska netin kuvauksen perusteella siellä ei juurikaan myyty rocklevyjä. Muutoin liike oli kuitenkin legendaarinen eli yksi Helsingin vanhimpia ellei peräti vanhin, sillä se oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1971.

Muutin siis suunnitelmaani ja vierailinkin Digeliuksessa, joka on 1990-luvulta lähtien toiminut tyylikkäässä Jugend-talossa viisikulman kärjessä. Kannatti vierailla Digeliuksessa, sillä liiketilat olivat komeat ja koko paikka huokui sellaista hienoa vieraanvaraisuutta ja musiikillista elitisimiä,  ja tarkoitan tässä elitisimiä sanan positiivisessa merkityksessä. Digeliuksessa ei myyty bulkkitavaraa, vaan laatua! Satoja hienoja Jazz-, Blues-, Folk- ja Etno- levyjä.  Myös paljon komeita klassisen musiikin vinyylibokseja sopuhintaan. Tiskin takana seisoi itse legendaarinen Mr. Emu Lehtinen, joka on ollut liikkeen ”sielu” alusta lähtien eli yli 40 vuoden ajan. Kerroin hänelle lyhyesti ”projektistani” ja kysyin voisinko ottaa muutaman kuvan sisältä. Lehtisen mielestä se oli ok ja jopa suotavaa. Rocklevyjä liikkeessä oli aika vähän, mutta nekin olivat sellaisia harvinaisia ja hyvin laadukkaita. Lopulta päädyin kuitenkin ostamaan klassisen musiikin bokseja. Vaikka Digelius on erikoisliike eli rock on siellä sivuasemassa, päätin kuitenkin ottaa liikkeen mukaan sarjaani siitä yksinkertaisesta syystä että siellä oli niin moni asia tehty niin hienosti, että monet rockdivarit voisivat ottaa Digeliuksesta oppia!  Erityisesti asiakaspalvelu oli mieleenpainuvan lämminhenkistä, vaikken ollutkaan jazz diggari ja olin etsimässä ”vääräntyyppisiä” levyjä!

Pisteytys:

  1. Tuotevalikoima 1.5* (max 2) (*tarkoittaa kokonaisuutta, ei pelkästään rocklevyjä)
  2. Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1 (max 2)
  3. Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 1 (max 1)
  4. Henkilökunnan palveluasenne 1 (max 1)

Kokonaispisteet: 4.5 / 6
Sanallinen arvio: ERITTÄIN HYVÄ!

Kate Bush: The Sensual World 1989

tumblr_llikz1y6ks1qh29nwo1_500The Sensual World (1989) ei välttämättä tyrmää ensi kuuntelulla, mutta levy kestää yllättävän hyvin aikaa eli vuosi vuodelta siitä alkaa pitämään entistä enemmän. Levy saattaa olla myös lyriikkojen osalta Katen yhtenäisin teos. Tällä levyllä Kate puhuu RAKKAUDESTA, sen tarpeesta ja vaikeudesta. Miehen ja naisen välinen jännite on aina olemassa. Se on suloista, mutta samalla niin petollista. Heads We’re Dancing on lyriikaltaan erikoinen ja jännittävä laulu, jossa mies lumoaa naisen tanssilattialla, mutta pettymys on valtava kun nainen myöhemmin huomaakin, että:

Hot down to the floor
But it couldn’t be you
It’s a picture of Hitler

Kaunis Deeper Understanding kertoo puolestaan syrjäytyneistä ihmisistä, jotka etsivät rakkautta tietokoneen luomasta valheellisesta virtuaalimaailmasta. Between A Man And A Woman on naisen tilitys suhteen uhkaavasta lopusta:

Every day and night I pray, let the pendulum swing
Between a man and a woman

Reaching Out kertoo melankolisesti rakkauden kaipuusta:

See how the flower leans instinctively toward the light
See how the heart reaches out instinctively
For no reason but to touch

Myös Love And Angerissa suhde on enää hiuskarvan varassa:

Take away the love and the anger
And a little piece of hope holding us together
Looking for a moment that’ll never happen
Living in the gap between past and future

tio2vmlYksi levyn vaikuttavimmista ja ristiriitaisemmista kappaleista on upeasti sovitettu ja orkestroitu The Fog , jossa Kate laulaa todella sydäntäsärkevän kauniisti! Kappaleen lyriikka on monimerkityksellinen. Kate laulaa aikuisen ja lapsen rakkaudesta. Hän jättää kuitenkin kuulijan pääteltäväksi onko kyseessä äidin ja lapsen välinen rakkaus vai jotain muuta.

This love was big enough for the both of us
This love of yours
Was big enough to be frightened of
It’s deep and dark like water was

Levyn todellisia klassikkobiisejä ovat kuitenkin kutkuttavan eroottinen avauskappale The Sensual World (josta tehtiin myös upea video) sekä vinyylilevyn päätöskappale, This Woman’s Work, joka on eräs Katen koko tuotannon tyylipuhtaimpia esityksiä.

Kate olisi halunnut käyttää avausraidalla James Joycen Odysseus -romaanin alkuperäisen Molly Bloom– monologin tekstiä, mutta jostain käsittämättömästä syystä Joycen perikunta kielsi tekstin käytön. Niinpä Kate joutui kirjoittamaan monologin muunneltuna. Hän pyrki kuitenkin säilyttämään alkuperäisen monologin upean eroottisen lautauksen. Omasta mielestään Kate ei onnistunut. Uusi lyriikka ei tietenkään vedä vertoja Joycen tekstille, mutta kappaleen emotionaalinen lautaus on sitä luokkaa, että jos James Joyce olisi ollut elossa vielä 1989, olen täysin varma, että hän olisi antanut Katelle luvan tekstinsä käyttämiseen!

Monet laulutulkinnat The Sensual Worldilla ovat katemaiseen tapaan erittäin korkeatasoisia, mutta yksi on ylitse muiden! This Woman’s Work on kappale, jonka todellisen suuruuden olen ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina. Edesmennyt Michael Kamen, joka on sovittanut mm. Pink Floydin myöhäistuotantoon kuuluvia kappaleita on tehnyt tällä Katen mestariteoksella todella hienoa työtä. Alku on erittäin kaunis, kuulija vangitaan Katen jumalaisella äänellä jota säestää ainoastaan piano, sitten melodian kasvaessa Kamen liuttaa mukaan jouset ja koko orkesterin. Kaikki tuo tehdään niin taidokkaan saumattomasti, että harvoin olen kuullut mitään vastaavaa!

were-getting-a-whole-book-of-unseen-kate-bush-photographs-1468904398Kun The Sensual World ilmestyi täydellisen Hounds Of Loven (1985) jälkeen oli täysin selvää, että kaikki ainekset flopille olivat olemassa. Fanien odotukset olivat tietenkin pilvissä ja siksi Katen oli vaikea onnistua tyydyttämään heitä. Pettymys olikin melkoinen levyn ilmestyessä. Minäkin vähän petyin, mutta nyt tajuan että se oli aikasidonnaista ylireagointia, sillä vaikka Sensual World musiikillisesti eräiltä osiltaan jonkin verran muistuttaa Houndsia on lyriikoissa ja koko levyn perusfilosofiassa selkeä ero. Niinpä olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän mieltämään Sensual Worldin erillisenä taideteoksena, jolla ei ole mitään suoraa yhteyttä Houndsiin. Sen jälkeen levyn suuruus on ollut helpommin hahmotettavissa.

Tällä levyllä on monta vahvuutta. Lyriikat ovat teemallisesti yhtenäisiä. Kappaleiden sovitukset ja Katen tulkinnat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täydellisiä. Levyn äänittämisen aikoihin Kate oli erittäin innostunut tekemään yhteistyötä Trio Bulgarka -laulukuoron kanssa. Kun kuuntelen upean riisuttua This Woman’s Workia ja perään Trio Bulgarkan säestyksellä esitettyä Rocket’s Tailia, tuntuu minusta että ollakseen lopullisen täydellinen tämä levy olisi tarvinnut enemmän riisuttuja Katen laulutulkintoja ja vähemmän välillä hieman ”puuroutuvia” Trio Bulgarka -tulkintoja!
Kritiikistä huolimatta Sensual World kuulostaa minusta vuonna 2008 levyltä, joka nousee selkeästi Katen koko tuotannon kärkikolmikkoon.

UPEA LEVY !   * * * * * !

Harri Huhtanen 2008

QUEEN

1975_steinwayLegendaarinen Queen-yhtye on uusien dokumenttien ja  uudelleen löydettyjen keikkataltiointien ansiosta taas ajankohtainen. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä selvemmäksi alkaa käydä se tosiasia että Freddie Mercury (1946-1991) on rocklaulajista yksi suurimpia tai jos ei laulajana niin ainakin lavaposeerajana yksi parhaista, sillä  kun vastikään Yle Teema lähetti  Queenin Lontoon Hammesmith Odeonissa Jouluna 1975 taltioidun ja vuonna 2015 restauroidun keikan, niin vaikka koko bändi on siinä hyvä, niin kyllähän Freddie Untitled-40täyttää lavan äänellään ja karismallaan aivan suvereenisti. Hän on yksi niistä, joista termi ”rock-kukko” on saanut alkunsa.  Mutta Freddie on positiivisella tavalla rock-kukko. Poseerauksissa oli, varsinkin myöhempinä vuosina, aimo annos tervettä itseironiaa. Ja poseerauksesta huolimatta tärkein tunkee kaiken läpi eli Freddien omaleimainen, vahva rock -ääni.  Nobody sings Queen like Freddie!

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/02/ilta-queenin-seurassa-bohemian-rhapsodyn-synty-ja-konsertti-hammersmith

20160920hh

 

Mike Oldfield: Ommadawn 1975

p01jb7v6Vuonna 1974 Mike Oldfield oli jo maailmankuulu. Hänen uusi Hergest Ridge -albuminsa oli noussut mm. Englannin listan ykköseksi ja debyyttialbumi Tubular Bells (1973) oli osoittautunut kulta- tai oikeastaan timanttikaivokseksi Virgin-yhtiölle, joka keräsi eksponentiaalisesti kasvavia voittoja vain tämän yhden levyn myyntituloista. Oldfield ei antanut kuitenkaan kohun häiritä luomistyötään, vaan käytti suurimman osan vuotta 1975 Hergest Ridgessä sijaitsevassa The Beacon talossaan kolmannen albuminsa äänityksiin.

hergestHergest Ridge on harvaan asuttu vuoriharjanne, joka sijaitsee Englannin ja Walesin rajamaastossa. Hergest Ridgen maisemat ovat jylhiä ja karun kauniita. Ehkäpä juuri tällainen ympäristö innosti Oldfieldiä luomaan teoksen, jossa keltiläinen perinnemusiikki ja maailmanmusiikki ylipäätään on melko hallitsevassa asemassa. Kahdessa aikaisemmassa levyssä oli vielä mukana ajoittain vähän junnaaviakin rock-elementtejä. Ommadawnin rakenne on minusta musiikillisesti ehyempi. Klassisen musiikin pääelementti on teoksen kompositiossa, joka on sinfoninen. Taiteellisesti nerokas ratkaisu oli lopettaa Ommadawn lyyrisen kauniiseen lastenlauluun.

Vaikka levyllä on iso joukko soittajia vastaa Oldfield jälleen kerran valtaosasta instrumentteja, sillä levyllä käytetyistä 27 erilaisesta instrumentista peräti 18 hän soittaa itse. Lisäksi Oldfieldin tavaramerkkiä eli kerroksellista äänittämistä on tälläkin levyllä käytetty ahkerasti. Part kakkosen alussa on käytetty peräti 60 kitaran päällekkäisäänityksiä. Part ykköstä Oldfield hioi niin pitkään että hylkäsi lopulta alkuperäisen version ja aloitti koko homman uudestaan!

Ommadawn oli pitkään ”unohdettu” levy jota ei enää nähnyt kaupoissa ja josta ei enää kirjoitettu. Vuonna 2008 Oldfield sai kuitenkin 35 vuoden odottelun jälkeen albumiensa oikeudet takaisin Virgin -yhtiöltä ja tämän jälkeen hän on tehnyt Mercury-yhtiön kanssa sopimuksen varhaisten levyjensä laajennettujen painosten julkaisuohjelmasta. Niinpä Ommadawnin deluxe-painos näki päivänvalon kesällä 2010 ja sen myötä tämä upea sävelteos on jälleen palannut suuren yleisön tietoisuuteen.

Klassikko !     ♣ ♣ ♣ ♣ ♣

Harri Huhtanen 2010

 

 

TOP 10 Syyskuu 2016

Alla Syyskuun 2016 TOP 10 albumilistani 

hqdefault

         ALBUMILISTA 105

  1. (01) THE DOORS: Live In Boston 1970 (2007) (3CD) (4kk)
  2. (02) VAN MORRISON: Astral Weeks (1968) (LP) (4kk)
  3. (05)  DAVE GILMOUR: On An Island (CD) (2006) (2kk)
  4. (04)  ROD STEWART: Every Picture Tells A Story (LP) (1971) (2kk)
  5. (06)  ROBERT PLANT: The Principle Of Moments (LP) (1983) (2kk)
  6. ( – )  BLUE ÖYSTER CULT: On Your Feet, On Your Knees (2LP) (UUSI)
  7. (RE)  DEEP PURPLE: Fireball (LP) (1971) (RE from 2/10) (1+1kk)
  8. (08)   NEIL YOUNG: Earth (2CD) (2016) (2kk)
  9. ( – )   ENO: Before And After Science (LP) (1977) (UUSI)
  10. ( – )   QUEEN: The Miracle (LP) (1989) (UUSI)