LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 21

Debyyttilevyn kappaleet – osa 2

B-puoli

01 Your Time Is Gonna Come

Tämän hienon kappaleen avaa Paul Jonesin urkusoolo. Jimmy Page soittaa steel-kitaraa.  Robert Plant laulaa petollisesta naisesta ja John Bonham tuo uhmakkuutta tähän muutoin pop-henkiseen ja lyyriseen kappaleeseen mutkikkaalla bassorumputyöskentelyllään. Sääli ettei bändi ottanut tätä upeaa kappaletta live-settiinsä.

02 Black Mountain Side  

Kappaleen juuret ovat irlantilaisessa kansansävelmässä Down By Blackwaterside. Bert Jansch levytti Blackwaterside -nimisen oman versionsa tästä kansansävelmästä vuoden 1966 albumilleen Jack Orion.  Jimmy Page nimitti oman versionsa viritystä CIA:ksi.  Nimitys tuli sanoista Celtic, Indian ja Arabic.  Jansch väitti että Page olisi kopioinut hänen biisinsä luvatta, mutta tälle väitteelle ei ollut oikeudellista perustetta, koska kyse oli traditionaalisesta kappaleesta. Intialaiset vaikutteet tulivat mukaan siitä, että Page oli jo aikaisemmin käynyt Intiassa ja rakastunut maan musiikkiin.  

03 Communication Breakdown

Zeppelin ei halunnut koskaan ottaa kunniaa heavy-rockin keksimisestä, mutta sanotaan niin että he olivat kyllä 1960-luvun lopussa selkeästi osallisena tämän uuden musiikkigenren suosion kasvussa. Pagen riffittely tässä vain runsaan kahden minuutin kestoisessa nopeatempoisessa kappalessa on aika ilmiömäistä! Tämä biisi oli ymmärrettävästi mukana myös Zeppelinin live-setissä. Sillä oli hyvä aloittaa tai lopettaa konsertti.

04  I Can’t Quit You Baby

Biisin alkuperäisen version Willie Dixon sävelsi Otis Rushille jo vuonna 1956.  Rush äänitti oman versionsa Vanguard -levy-yhtiölle vuonna 1966. Zeppelin jalosti kappaleesta paljon rankemman bluesrock-version jossa ei enää ollut lainkaan alkuperäisiä pop-sävyjä mukana. John Bonham soittaa taas raivokkaasti bassorumpujaan, Page on elementissään sooloosuudessaan ja Plant pääsee esittelemään ainutlaatuista vokaaliakrobatiaansa!   

05 How Many More Times  

Tämän biisin alkulähteenä on ollut Howlin’ Wolfin  How Many More Years.  Tosin Zeppelinin ja erityisesti Pagen käsittelyssä biisi muuttui täysin, siitä tuli paljon pidempi ja psykedeelisempi.  Page oli kehitellyt kappaletta jo Yardbirdseissä soittaessaan.  Debyyttialbumilla kappaleen kestoaika on  yli 8 minuuttia, tosin Page yritti jekuttaa radioasemia soittamaan sitä merkitsemällä levylle kestoajaksi vain 3:30!   Alkuvuosina kappale oli kiinteä osa Zeppelinin live-settiä ja keikoillaan bändi yleensä ujutti esitykseensä mukaan pätkiä muista kappaleista lisäten siten entisestään kappaleen psykedeelisyyttä ja jamihenkisyyttä.   

Harri Huhtanen 2020

Peter Greenin ”comebackit” -osa 1

Vaikka Peter Green oli uransa aikana useaan otteeseen vuosikausia poissa julkisuudesta eikä tehnyt levyjä tai keikkoja tuolloin, niin silti hänen uransa on monimuotoinen ja erittäin kiinnostava. Comeback on ehkä väärä sana kun puhutaan Peter Greenistä joka 1960-luvun supertähteyden jälkeen pakkomielteenomaisesti halusi aina antaa rockilla ansaitsemansa rahat pois, koska hän oli eräällä vuoden 1970 LSD-tripillään läpikäynyt unen, jossa paholainen ja raha olivat yhtä. Sen jälkeen Peter Green ei halunnut enää olla missään tekemisissä bisnes-asioiden kanssa ja ulkoisti ne täydellisesti managerilleen ja lakimiehelleen.  Hän rakasti edelleen bluesia ja soittamista, mutta aina kun alettiin puhua rahasta turvautui hän luottohenkilöihinsä eikä halunnut mitenkään osallistua bisnes-pohdintoihin. Niipä myös Peter Greenin niin sanotut “comebackit” vuosina 1979-84, 1997-2004 ja 2009-10 tehtiin hyvin matalalla profiililla, koska Peter Green ei enää halunnut kokea Fleetwood Macin aikaisia supertähteyden paineita. Ja vähitellen se onnistuikin eli yleisömäärät ja esiintymispaikat muuttuivat yhtä pienemmiksi. Moni olisi stresaantuntut tästä, mutta kun katsoo viimeisiä Youtube -videoita vuosilta 2009 ja 2010, näyttää Peter Green niissä kovin tyytyväiseltä elämäänsä. Esiintymispaikat ovat pieniä klubeja, mutta Peter Green nauttii edelleen soittamisesta, erityisesti jos hän on itse sitä mieltä että soolo meni hyvin ja aika usein hän viimeisissä videoissa näyttää olevan sitä mieltä. Peter Greenin kitarointi muuttui 40 vuodessa minimalistisemmaksi ja hän teki sen tarkoituksella. Hän sanoi että halusi keskittyä soitossaan olennaiseen. Peter pyrki kohti bluesin syvintä totuutta, joka on tulkinnan selkeys ja syyvyys. Jokainen sointu on tärkeä ja kaikki turhat tiluttelut pitää karsia pois, jotta saavuttaa musiikin ytimen. Tavallaan Peter sen lopulta saavutti ja samalla hän vapautui rahan kirouksesta. Maallinen rikkaus voi myös olla monimutkaista ja stressaavaa. Elämänsä loppuvuosina Peter tavoitteli yksinkertaista, selkeää ja stressitöntä elämää ja uskon että hän pääsi lopulta tavoitteeseensa!              

Harri Huhtanen 2020              

The Doors: Morrison Hotel, 50th anniversary deluxe edition 2020 – osa 2

Alkuvuodesta 2020 Krieger ja vierailevat artistit juhlivat Morrison Hotellin 50 -vuotissynttäreitä näin vauhdikkaasti. Tämä oli siis ennen kuin Korona tuli ja lopetti keikat.

Mitä enemmän vuosien ja vuosikymmenien kuluessa näitä arkistonauhoilla ryyditettyjä Doors -levyjä julkaistaan sitä selvemmin tulee esille, että erityisesti loppupään albumeissa Doorsit käyttivät usein aikaisempien sessioiden materiaalia. Helmikuussa 1970 ilmestyneen bändin viidennen albumin, Morrison Hotellin äänityssessiot ajoittuvat marraskuusta 1969 tammikuuhun 1970. Yhdestätoista julkaistusta kappaleesta kuitenkin peräti kuusi oli peräisin aikaisemmista sessioista tai konserteista. Alla lyhyt yhteenveto näistä:

You Make Me Real bändi esitti kappaletta jo ensimmäisillä keikoilla 1966 London Fog klubilla 

Indian Summer  alkuperäinen versio äänitettiin debyyttialbumin sessioissa 19.8.1966

Maggie M’Gillbändi esitti kappaletta jo 1967 konserteissaan                    

Waiting For The Sun – äänitettiin jo kolmosalbumin sessioissa 1968    

Queen Of The Highway – lukuisia versioita kappaleesta äänitettiin marraskuussa 1968    

Roadhouse Blues – ilmeisesti tämäkin kappale äänitettiin ainakin esiversioina jo 1968 sessioissa, sillä nyt julkaistun 50-vuotisjuhlaboksin esittelyvihkossa on kuvia alkuperäisistä masternauhoista ja yhdessä niistä lukee pääotsikon Waiting For The Sun alla  Roadhouse Blues, joka tosin on yliviivattu. Tämä merkitsee kuitenkin sitä että kappaletta harkittiin jo kolmosalbumille.

Tämän hetken (2020) tietämyksen mukaan kokonaan uusia kappaleita Morrison Hotellilla olivat seuraavat:

Land Ho!  (Morrison / Krieger) 

Ship Of Fools (Morrison / Krieger)

The Spy   (Morrison)   

Peace Frog (Morrison / Krieger) 

Blue Sunday (Morrison)

Harri Huhtanen 2020

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 2

Roger Waters vieraili Masonin SOS-bändin keikalla huhtikuussa 2019.

Nick Masonin SOS-bändi aloitti keikkailun Englannista tunnustelumielessä pienessä 500-paikkaisessa klubissa Dingwallsissa toukokuussa 2018. Englannin tunnustelukeikkojen jälkeen oli vuorossa Euroopan kiertue, joka alkoi syyskuussa 2018. Seuraavana vuonna olikin sitten jo vuorossa Pohjois-Amerikan kiertue joka alkoi maaliskuussa 2019 ja itse Roger Waterskin vieraili huhtikuussa bändin konsertissa.  Huhtikuun lopussa bändi siirtyi takaisin Eurooppaan ja esiintyi muun muassa Lontoon Roundhousessa 3.-4.5.2019. Nämä keikat päätyivät bändin esimmäiselle live-julkaisulle. Euroopan kiertue jatkui heinäkuun loppuun 2019.  Toistaiseksi viimeisen konserttinsa bändi soitti 27.7.2019 Varsovassa. Kiertueen oli tarkoitus jatkua 2020, mutta sitten tuli Korona ja “Lockdown”, joka pakotti bändit ja muusikot vetäytymään kammioihinsa.  

Tähän mennessä Masonin SOS-bändi on ehtinyt tehdä jo 73 keikkaa 16 eri maassa ja runsaan vuoden keikkaputken jälkeen bändin yhteissoitto on komeaa kuultavaa.   Masonin piti bändeineen tulla uudestaan Eurooppaan ja myös Suomeen kesäkuussa 2020, mutta Korona tuli väliin ja debyyttikeikkaa on siirretty  vuodella eli jos kaikki menee hyvin ja ihmiset ehditään rokottaa kevään 2021 aikana, näemme Masonin ilmielävänä bändeineen 8.6.2021 Helsingin legendaarisessa Kulttuuritalossa.

Korona vaikutti jopa SOS-bändin ensimmäisen levyn julkaisuun, sillä Roundhouse -levy piti alunperin julkaista jo maaliskuussa 2020, mutta julkaisu siirtyi puolella vuodella ja levy ilmestyi vasta syyskuun loppupuolella 2020. Onneksi mukana tuli myös live -DVD, jonka avulla voi virtuaalisesti kokea sen mitä on olla SOS-bändin keikalla!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020

Steve Hackett: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live At Hammersmith -osa 2

Olin Steve Hackettin konsertissa Helsingissä 11.toukokuuta 2019 ja kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni koko upean Selling England By The Pound (SEBTP) (1973) – albumin livenä. Se oli hieno kokemus, mutta ajattelin että se jäisi siihen. Onneksi olin väärässä. Vähän ennen Korona -lamaa eli 29.marraskuuta 2019 Hackett päätti kiertueensa Lontoon legendaarisessa Hammersmithissä ja mikä parasta keikka äänitettiin ja julkaistiin nyt syyskuun lopussa 2020. Olen kuunnellut Hammersmithin keikan äänitteen jo kahteen kertaan ja ilokseni voin todeta että se on erittäin hyvä ja ennen kaikkea keikka on onnistunut. Yleensä levyt eivät voita live-kokemusta, mutta nyt niin taisi käydä sillä vaikka Helsingin keikka toukokuussa 2019 oli hieno on tämä 4LP:n ja 2CD:n boksi vielä hienompi. Hackett ja bändi ovat loistavassa vedossa ja äänittäjät Ben Fenner ja Roger King ovat tehneet upeaa työtä keikan taltioinnissa ja miksauksessa!

SEBTP kuuluu 1900- luvun rockmusiikin harvalukuisiin mestariteoksiin. Niinpä bändin joka esittää sitä livenä pitää olla todella hyvä, muutoin tilanne voi kääntyä nurinkuriseksi ja alkaa muistuttaa ammattimasita bändi -karaokea. Steve Hackettin osuus alkuperäisessä SEBTP:issä on kuitenkin niin merkittävä että ilmeisesti tällä hetkellä hän ja hänen bändinsä ovat teoksen parhaat tulkitsijat. Vielä 1990-luvulla Hackettin Genesis-tulkinnat kärsivät siitä ,ettei hänellä ollut riittävän hyvää vokalistia tulkitsemaan näitä klassisia Genesis-kappaleita, mutta sitten 2000-luvulla häntä kohtasi onnenpotku eli hän tutustui ruotsalaiseen Nad Sylvaniin, joka on aivan suveriini Peter Gabriel-tulkitsija. En ole nähnyt missään Gabrielin omia kommentteja Nadista, mutta täytyy sanoa, että vähän aavemainen tunnelma tulee näitä 2019 SEBTP -livekappaleita kuunnellessa sillä Nad laulaa Gabrielin osuudet poikkeuksetta yksi yhteen. Ehkä joku tarkkakorvainen erottaa Nadin ja Gabrielin laulun, mutta minä en siihen taida pystyä.

Harri Huhtanen 2020

TOP10 Lokakuu 2020

  1. ( – ) THE BEATLES: Abbey Road (3LP) (1969, 2019) (UUSI)
  2. (02) GENTLE GIANT: Unburied Treasure (29CD+ 1BR) (2019) (3kk)
  3. (03) BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (4kk)
  4. (05) RARE BIRD: As Your Mind Flies By (LP) (1970) (2kk)
  5. ( – )  NICK MASON’S SAUCERFUL OF SECRETS: Live At Roundhouse (2CD+ DVD) (2020) (UUSI)
  6. (04)  PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008) (re from 10/10) (6+3kk)   
  7. (06)  FLEETWOOD MAC: Live In Boston Remastered (3HDCD) (1970, 1999) (2kk)
  8. (08) WIGWAM: Tombstone Valentine (CD) (1970, 2003) (2kk)
  9. (07)  ARGENT: All Together Now (LP) (1972) (2kk)
  10. ( – )  KINGSTON TRIO: At Large With The Kingston Trio (LP) (1959, Italy) (UUSI)

Harri Huhtanen 2020

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 1

Kaunasin vanhasta linnoituksesta on nykyään jäljellä enää osa muuria sekä yksi torni. Tornissa on kuitenkin mielenkiintoinen linnoituksen monivaiheisesta historiasta kertova museo.

Olin vieraillut Liettuassa vain kahdesti aikaisemmin (2006 ja 2017) ja molemmat matkat oli tehty pääkaupunki Vilnaan, tosin jälkimmäisellä ryhmämatkalla tutustuin pikaisesti myös Kaunasiin, jossa ryhmämme vietti silloin yhden kauniin kevätpäivän. Kaunas oli maan pääkaupunki lähes 20 vuoden ajan I maailmansodan jälkeen kun Vilna liitettiin väliaikaisesti Puolaan.

Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki, siellä on yli 200 000 asukasta ja matkustaminen sinne helpottui huomattavasti kun lentoyhtiö Wizzair joitain vuosia sitten avasi suoran yhteyden Kaunasin ja Turun välillä. Matka kestää vain noin tunnin ja lentoliput sinne ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin edullisia. Nähtäväksi jää minkälaiseksi hintataso määräytyy Korona-pandemian jälkeen sillä vuonna 2020 suurin osa maailman lentoyhtiöistä on suurissa vaikeuksissa ja ennustetaan ettei lentomatkustus palaa ennalleen edes Korona-pandemian jälkeen. Jos tämä visio toteutuu johtaa se mitä todennäköisemmin siihen että lentoyhtiöt joutuvat nostamaan huomattavasti lentolippujen hintoja kattaakseen polttoaine- kulujaan.  

Kaunas on vähintään yhtä vanha kuin Turku, todennäköisesti vanhempikin. Kaupunki sijaitsee Nemunas- ja Neris -jokien välisellä kannaksella. Sinne rakennettiin paikallisten kauppiaiden, kalastajien ja metsästäjien suojaksi linnoitus jo 1200-luvulla. Osia tuosta linnoituksesta on säilynyt meidän päiviimme saakka ja linnoitusalueella sijaitsee nykyään pieni museo, joka on tutustumisen arvoinen.

1400-luvulla Kaunasista kehittyi merkittävä hallinnollinen keskus. Myöhemmin tulipalot, sodat ja kulkutaudit kohtelivat kaupunkia ankaralla hädellä. Venäläiset tuhosivat kaupungin lähes kokonaan 1655 ja 1800-luvun alussa Napoleonin joukot tekivät saman. Kaupunki on Vilnan tapaan ollut vuosisatoja monikulttuurinen eli siellä on asunut huomattava määrä sekä saksalaisia että juutalaisia. II maailmansota muutti tämän täysin ja 2000-luvulla Kaunasissa monikulttuurillisuutta edustavat enää turistit, joita vuosi vuodelta tulee entistä enemmän tähän kauniiseen kaupunkiin.   

Harri Huhtanen 2020      

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 1

Pink Floyd -rumpali Nick Masonin SOS -bändin ensimmäinen albumi on nyt julkaistu. Mukana tulleessa vihkosessa oli onneksi aika hyvä selostus siitä miten bändi syntyi, sillä bändin jäsenten haastatteluista ilmenee, ettei Mason ollut aloitteellinen bändin perustamisessa, kuten vuoden 2018 uutisissa annettiin ymmärtää. Alunperin idea tuli kitaristi Lee Harrisilta, joka oli kyllästynyt Ranskan talonsa remontointiin ja halusi takaisin soittamaan live-yleisölle, kuten yleensä kaikki itseään kunnioittavat kitaristit haluavat. Harris tunsi basisti Guy Prattin, joka oli soittanut Pink Floydin kiertueilla ja uudestaan 2000-luvulla David Gilmourin kanssa.  Hän pyysi Prattia ehdottamaan Masonille että he perustaisivat bändin joka soittaisi vain Pink Floydin alkuaikojen materiaalia.  Mason innostui ajatuksesta ja bändiin pyydettiin lisäksi kosketinsoittaja Dom Beken, joka oli aikaisemmkin työskennellyt Pink Floydin legendaarisen kosketinsoittajan Richard Wrightin kanssa ja tunsi siksi hänen soittotyylinsä.  Bändin laulajaksi valittiin Spandau Balletissa aikaisemmin vaikuttanut kitaristi-laulaja Gary Kemp.

Viisimiehinen bändi aloitti harjoittelut jo marraskuussa 2017, vaikka aikaisemmin oli tiedotettu (ja Wikipediassa lukee edelleen näin) että bändi perustettiin 2018. Bändin nimeksi annettiin Saucerful Of Secrets (SOS) Pink Floydin toisen albumin kunniaksi. Harjoitukset jatkuivat koko alkuvuoden 2018 ja vasta huhtikuussa Mason julkaisi uutisen uudesta bändistään. Tosin tämäkin oli taas uutistoimistojen käyttämä termi. Nyt julkaistulla albumilla SOS -bändin jäsenet sanovat, että bändi on demokraattinen eli sillä ei ole yksittäistä johtajaa ja soitettavat kappaleet valitaan yhdessä. Ainoa rajoitus on Masonin veto-oikeus eli jos hän ilmoittaa ettei hän halua soittaa jotain kappaletta, ei bändi ota sitä ohjelmistoonsa, mutta toisin päin on niin, että Mason ei sanele mitä soitetaan vaan bändi ehdottaa biisejä.  Ilmeisesti yhteisesti on kuitenkin sovittu siitä ettei soiteta mitään Dark Side Of The Moonin (1973) aikaista tai sitä myöhempää tuotantoa.  Kuten mahtava Pink Floyd -boksi The Early Years 1965-1972  (2016) osoitti tästä lyhyestä seitsemän vuoden jaksosta riittää kuitenkin ammennettavaa todella pitkäksi aikaa. Bändi arvioikin soittaneensa toistaiseksi vasta alle 15% noina vuosina julkaistuista Pink Floyd kappaleista!  

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020

Peter Green ja Fleetwood Mac – osa 2

Vuoden 1969 alussa Fleetwood Macissä oli peräti kolme lahjakasta kitaristia. Peter Greenin lisäksi Jeremy Spencer ja nuori Danny Kirwan. Kaikki kolme ihailivat vanhoja amerikkalaisia blues-mestareita.  Bändin rumpali Mike Fleetwood sekä basisti John McVie sen sijaan olivat enemmän huolissaan siitä, että keikat ja levyt myisivät hyvin eli he eivät olleet hirveän innostuneita Peter Greenin ajatuksesta levyttää alkuperäisten blues -mestarien kanssa Chigagossa. Peter sai kuitenkin ajatuksensa läpi ja heidän silloisen levy-yhtiönsä Blue Horizonin johtaja Mike Vernon  saikin sovittua legendaarisen Chess Recordsin pomon kanssa sessiopäivän 4.tammikuuta 1969 Chigagon Ter-Mar -studiolle. Mukaan projektiin haluttiin saada kaikki silloiset amerikkalaisen bluesin huippunimet, mutta bändin epäonneksi suurimmat starat olivat kiertueella tai eivät voineet muusta syystä osallistua.  Osasyynä voi olla toki sekin, ettei Fleetwood Mac alkuvuodesta 1969 ollut vielä maailmankuulu bändi eli voi olla että suurimmat blues -artistit eivät siksi tulleet mukaan projektiin.  Onneksi kuitenkin riittävän moni tuli eli mukaan saatiin seuraavat: Otis Spann (piano ja laulu), Willie Dixon (basso), Walter ”Shakey” Horton  (huuliharppu ja laulu), J.T. Brown (tenorisaksofoni  ja laulu), Buddy Guy (kitara), David ”Honeyboy” Edwards (kitara ja laulu), S.P. Leary (rummut).  Lopputulos on aika uskomaton!  Yhdessä päivässä tämä ryhmä äänitti valtavan määrän musiikkia josta lähes kaikki oli jälkikatsannossa erittäin laadukasta.  Vernon tiivisti sessiot Blues Jam In Chigago tupla-albumiksi, jonka kestoaika oli 108 miunuttia eli lähes kaksi tuntia. Paljon jäi kuitenkin julkaisematta ja lopulta 1999 Vernon päätti julkaista sessioista yli 40 minuuttia lisää materiaalia. Tosin hän pitkässä kirjoituksessaan perusteli miksi näitä ei alun perin ollut julkaistu. Ymmärrän Vernonin näkökannan sikäli että aika monessa julkaisemattomassa biisissä pääroolissa on joku projektin amerikkalaisista blues-artisteista ja jos tarkoitus on myydä Fleetwood Macin levyjä, niin ei ehkä ole hyvä että levyillä pääroolissa ovat ulkopuoliset muusikot.  Täytyy kuitenkin todeta että sessioiden laajennettu versio on entistä nautittavampi kokonaisuus. En tiedä oliko tämä Peter Green nuoruudenunelman täytymys, mutta vaikka sessiosta puuttuivat kaikkein suurimmat blues-starat on kokonaisuus erittäin hieno ja mikä parasta tässä vaiheessa vielä kaikki kolme Fleetwood Macin huippukitaristia soittivat sulassa sovussa.             

Harri Huhtanen 2020              

Queen ja Adam Lambert livenä (2014-2020)!

2010-luvulla Queen aloitti yhteistyön Amerikkalaisen Adam Lambertin kanssa. Bändi on tiettävästi tehnyt jo yli 200 keikkaa Adam solistinaan. Menestystä on riittänyt ja hyvän yhteistyön ansiosta bändi päätti tehdä dokumenttielokuvan The Show Must Go On: The Queen + Adam Lambert Story (2019)  joka hiljattain näytettiin myös Suomen TV:ssä. Lokakuussa 2020 julkaistaan lisäksi Queen + Adam Lambert : Live Around The World (2020). 2000-luvulle tyypilliseen tapaan uusi levy ilmestyy useassa eri formaatissa (LP, CD, DVD ja Blu-Ray). Alla uutuusalbumin kappaleet:

CD
1.Tear It Up (The O2, London, UK, 02/07/2018)
2.Now I’m Here (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
3.Another One Bites The Dust (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
4.Fat Bottomed Girls ft. Dallas Cowboys Cheerleaders (American Airlines Center, Dallas, USA, 2019)
5.Don’t Stop Me Now (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
6.I Want To Break Free (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
7.Somebody To Love (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
8.Love Kills – The Ballad (iHeart Radio Theater, Los Angeles, USA, 2014)
9.I Was Born To Love You (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
10.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
11.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
12.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
13.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
14.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
15.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
16.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

DVD/BLU-RAY 

 Kappaleet 1-9, 11-12, 14-22 samat kuin CD:llä. *Bonuksena DVD:llä kappaleet 10 ja 13.

10.Drum Battle (Qudos Bank Arena, Sydney, Australia, 2014)*
11.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
12.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
13.The Guitar Solo (Last Horizon) (The O2, London, UK, 2018)*
14.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
15.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
16.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
21.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
22.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

Harri Huhtanen 2020