Van Der Graaf Generator vihdoinkin Suomeen (24.10.2021)! – osa 3

Peter Hammill keikalla 2019

VDGG:n harvinaisen Suomen konsertin liput tulivat myyntiin lokakuussa 2019. Odottavan aika on pitkä! Helsingin keikkaa on nyt siirretty jo kahdesti. Jos Korona sallii, niin näemme lopultakin 24. lokakuuta 2021 VGG:n Savoyssa . Keikkaa odotellessa löysin hiljattain Helsingin matkalla Rolling Records -liikkeestä VDGG:n debyyttilevyn, The Aerosol Grey Machine (1969). Se on todella mielenkiintoinen ja parhaasta päästä VDGG:n levyistä. Koska bändi ei ole aikaisemmin esiintynyt Suomessa on sen levymyynti Suomessa ollut kovin vaatimatonta ja bändi onkin varsin pienten piirien suosikki. Bändin ehdoton johtaja on alusta saakka ollut nykyisin jo 72-vuotias Peter Hammill, joka ehkä on tunnetumpi soololevyjensä kautta kuin kuin VDGG:n johtajana. Täältä voitte tarkemmin lukea mitä kaikkea Hammill on pitkän uransa aikana ehtinyt tehdä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Hammill

Harri Huhtanen 2021          

PAUL McCARTNEY: McCartney III (2020) -osa 2

Paulin tuloilla ostaisi vaikka urheiluhallin täyteen vinyylilevyjä, mutta Paul on lähtökohtaisesti vaatimaton ja siksi tässä esittelykuvassa on vain muutama sata vinyylilevyä. Voi olla että hänelle on isompi kokoelma jossain piilossa mutta tässä siis vain nämä. Esimerkiksi Led Zeppelin kitaristi Jimmy Pagella on tiettävästi yli 7000 vinyylilevyn kokoelma.

Sain tänään (15.1.21) Paul McCartneyn uutuslevyn ja kuuntelin sen saman tien neljä kertaa. On upea levy!  Yllättävän tuore ja poikkeaa rajusti kaikista aikaisemmin kuulemistani Paulin levyistä.  Pikainen levyhyllyn tarkastus paljasti että minulla on vuosilta 1970-89 peräti 15 Paulin vinyylilevyä (jos lasketaan Wings-levyt mukaan), mutta ei yhtään CD:tä, sillä Paulin kerääminen on minulla näköjään loppunut siihen kun LP-levyjen tuotanto (lähes kokonaan) loppui 1990-luvulla. Onneksi tilanne on sittemmin korjaantunut, mutta täytyy sanoa että Paul on ollut minulla “pimennossa” viimeiset 30 vuotta. Näitä vanhojakaan levyjä en ole kuunnellut enää vuosikausiin. Mutta Korona-vuoden 2020 lopussa julkaistu McCartney III soololevy (eli levy, jolla Paul on tehnyt ja soittanut musiikin yksinään) sai minut uudestaan kiinnostumaan miehestä. Vanhan Hollywood sanonnan mukaan “taiteilija on se arvoinen minkä arvoinen on hänen uusin työnsä”.  Myös Beatles- legendan pitää aina uudelleen lunastaa paikkansa huipulla, jos haluaa pysyä huipulla. Ja kyllähän Paul lunastaa heittämällä paikkansa huipulla tällä uudella levyllä joka on monessa mielessä erittäin yllättävä. Olen tottunut kuulemaan Paulia balladintekijänä ja hänen tuotannossaan on Beatlesien   hajoamisen jälkeen säilynyt tietynlainen Beatles-soundi tai ainakin Beatles- henki, mutta tämä III on ihan toista maata. Jos levyä soitettaisiin satunnaiselle kuulijajoukolle sokkona, niin veikkaan että aika monella menisi aika pitkään ennen kuin tajuaisivat kuuntelevansa Paul McCartneytä. Kappaleiden soundit ja jopa Paulin lauluääni kuulostaa monissa kappaleissa täysin vieraalta. Toki mukana on lopussa yksi perinteinen Beatles-henkinen kappale, mutta valtaosa tästä uudesta levystä on ihan uutta ja täysin erilaista McCartneytä.

78-vuotias Paul on nyt todistanut todeksi vanhan sanonnan jonka mukaan ikä on vain numero. Moni kuuluisa rockmuusikko on hänen iässään jo entinen muusikko, joka soittelee autuaammilla soitolavoilla. Mutta tämä ei päde ikinuoreen Pauliin, joka uudella levyllä soittaa ihan tässä maailmassa seuraavia soittimia: sähkökitara, akustinen kitara, erilaiset bassot, piano, cembalo, urkuharmoni, mellotroni, Fender Rhodes,  Wurlitzer sähköpiano, rummut ja muut lyömäsoittimet sekä nokkahuilu! Mies on siis tullut siihen ikään jossa todellinen “nuoruus” alkaa!               

Harri Huhtanen 2021          

MAUSTETYTÖT -osa 11

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 6

Väliajan päätyttyä Anna ja Kaisa palasivat lavalle vintage-kesämekoissa. Jossain haastattelussa Kaisa oli muistaakseni sanonut että uusi levy olisi hengeltään “positiivisempi” kuin debyyttilevy. No, asuvalinta viittasi siihen, että lausunto voisi pitää paikkansa, mutta mutta…kun Kaisa alkoi laulaa kakkoslevyn avausbiisiä Eivät enkelitkään ilma siipiä lennä alkoi heti tuntua siltä että luvassa olisikin jotain ihan muuta kuin iloisia kesäbiisejä. Avaussäkeet kertoivat heti mistä uudessa levyssä oli kysymys:

makaan arkussa palelen nielen multaa kantta potkin
en voi syyttää ketään muuta itse elämäni sotkin

Välijuonnoissa Kaisa oli entiseen tapaan humoristinen, tosin se oli sellaista sarkastista, joskus jopa mustaa huumoria. Jotain hengähdystaukoja sentään tässä “kuolinmessussa” oli, sillä Ne tulivat isäni maalle sekä Taksilla Vaalaan eivät sentään kertoneet kuolemasta. Mutta sitten olikin vuorossa rankempi setti: Syntynyt suruun ja puettu pettymyksiin, Jos jäisin Onnibussin alle, Äiti älä huoli, Tee se itse, Jos vain pääsisin pääsi sisälle ja Vuoden pimein yö käsittelivät tavallaan jokainen kuolemaa, itsemurhaa ja “kahdennettua” itsemurhaa. Onnibussissa on tuo “kahdennettu itsemurha”, Kaisa itse kertoi välispiikissä että jossain arvostelussa oli kirjoitettu “joukkoitsemurhasta” ja sitä hän ei hyväksynyt, koska Kaisan mukaan kyseessä oli pohjimmiltaan rakkauslaulu.

Pelkkää synkistelyä konsertin kakkososa ei sentään ollut, sillä jo edellisenä vuonna keikoilla soitettu kaunis Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  esitettiin päätöskappaleena klassisen kvartetin tukemana. Todella komea lopetus ainutlaatuiselle konsertille!

Jossain arvostelussa pohdittiin sitä onko Maustetyttöjen pessimistinen tuotanto laskelmoitua. Oltuani nyt lähietäisyydellä heidän keikallaan voin todistaa ettei se ole laskelmoitua, vaan uskon että he oikeasti seisovat laulujensa takana.  Kaisa ja Anna eivät hymyilleet kertaakaan konsertin aikana, mutta humoristiset välispiikit kevensivät kivasti tunnelmaa ja pohjimmiltaan nämä kaikki melankoliset kappaleet ovat erittäin melodisia ja koukuttavia. Ne jäävät soimaan päässä ja sanoitukset ovat rytmitykseltään aivan huippuja!   

Kannatti matkustaa Helsinkiin tämän keikan vuoksi! Kulttuuritalosta poistui iso joukko ihmisiä, jotka olivat kerrankin saaneet jotain muutakin kuin pintaviihdettä. Linnunlauluntietä keskustaan kävellessä öinen Helsinki näyttäytyi koko kauneudessaan. Töölöönlahden vastarannalla Finlandia -talo erottui pimeydestä puhtaan valkoisena. Paluumatkalla mietin taiteilijan dilemmaa: jos on liian tosissaan, niin siinä voi lopulta käydä huonosti, kuten rockin historiasta tiedämme; jos taas ei ole tosissaan niin voiko tehdä mitään mikä oikeasti liikuttaa ihmisiä? Onneksi Maustetytöt päättivät keikkansa tuohon Jos mulla ei ois sua -kappaleeseen, sillä se antaa ymmärtää että “umpikujistakin” voi selvitä:

en halua pois sittenkään
mä mieluummin kanssas tänne jään
jään tänne katolle katson pilviin
aurinko paistaa silmiin
jos mulla ei ois sua mulla ei ois mitään

Harri Huhtanen text & photo 2021

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 4

Kedainiain matka 12.8.2019 – osa 2

Kuvassa Kedainiain vanhan kaupungin päätori. Edessä 2000-luvulla tehty Radvilien hallitisijasuvun muistomerkki ja sen takana kaupungin Raatihuone.

Luulenpa, että neuvostoaikana (1940-90) Kedainiai on ollut aika tylsä paikka. Toisin ovat asiat nykyään. Torin liepeillä olevassa turistikeskuksessa on toinen toistaan hienompia matkailuesitteitä englanniksi. Esitteistä selvisi että Kedainiaissa järjestetään heinäkuussa perinteinen ”Kurkku”(cucumber) -festivaali. Sen perinne juontaa juurensa 1800-luvulle ja esitteen mukaan nimenomaa juutalaiset aikanaan ylläpitivät tätä kaupungin kannalta tuottoisaa bisnestä. Festivaali oli ilmeisesti koko neuvostoajan tauolla, mutta elvytettiin taas Liettuan itsenäistyttyä vuonna 1991. Elokuussa kaupungissa järjestetään Broma Jazz Festival  ja kuvista päätellen tapahtuma levittäytyy koko vanhan keskustan alueelle. Ja sitten vielä syyskuun alussa järjestetään Kaupunkifestivaali, joka kestää neljä päivää.

Koska oli maanantai emme valitettavasti päässeet vierailemaan Kedainiain jo 1922 perustetussa Maakuntamuseossa. Myös Kedainiain 1600-luvulla rakennetun komean Reformoidun evankelisen kirkon suurin nähtävyys eli Radvilien sukuhaudan ainutlaatuiset sarkofagit jäivät näkemättä, koska jostain syystä myös kirkko oli suljettu.

Kiertelimme kuitenkin useamman tunnin Kedainiain keskustan alueella vanhoja rakennuksia ja idyllistä kaupunkiarkitehtuuria ihaillen. Bussiasemalle päätimme siirtyä taksilla ja kun olimme jo sisällä taksissa ilmeni ettei kuljettaja osannut sanaakaan englantia! Hän olisi vienyt meidät mielellään Kaunasiin saakka eikä hänellä ollut edes taksamittaria. Näytimme kartasta ja kuvista että haluamme kuljetuksen vain bussiasemalle. Silti jäi epäselväksi ymmärsikö hän ja mitä hän tulisi laskuttamaan matkasta. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin eli hän ajoi meidät bussiasemalle ja pyysi yli 2 kilometrin matkasta vain 2 euroa!  Sama matka olisi Suomessa maksanut 15-20 euroa. Niinpä annoin miehelle 5 euron setelin ja näytin että hän voi pitää sen. Mies oli todella täpinöissään sen jälkeen. Ilmeisesti pelastimme hänen muutoin kovin hiljaisen ja epätuottoisan työpäivänsä. Kedainiaissahan ei ollut missään taksiasemaa ja tämänkin taksin löysimme vain sattumalta kaupungin keskustan ainoan supermarketin edestä.            

Harri Huhtanen 2021      

Fleetwood Mac ja Bob Welch (1945-2012) -osa 2

Peter Green (1946-2020) jätti perustamansa bändin juuri kun se oli nousemassa kansainväliseen suosioon. Tämän jälkeen kitaristi Jeremy Spencer (s. 1948), joka oli ollut mukana bändissä alusta eli vuodesta 1967 saakka, oli tavallaan bändin johtohahmo, mutta jo helmikuussa 1971 eli alle vuosi Greenin lähdön jälkeen hänkin päätti erota bändistä liittyäkseen erikoiseen uskonnolliseen järjestöön. Tämä tapahtui kesken Fleetwood Macin rahakasta ja tärkeää USA:n kiertuetta. Niinpä Peter Green kutsuttiin Englannista paikkaajaksi ja hän suostuikin, mutta asetti bändille kovat ehdot. Jamittelua piti olla enemmän kuin kotitarpeiksi ja settilistaa ei saanut sopia etukäteen! Bändin oli pakko alistua Greenin erikoisiin vaatimuksiin. Kitaristi Danny Kirwan (1950-2018), joka alun perin oli liittynyt Fleetwood Maciin jo vuonna 1968, koska hän ihaili Peter Greeniä, ei ollut kovin mielissään siitä että Spencerin lähdön jälkeen kaikki huomio oli taas Greenissä. Kirwan oli nuoresta iästään huolimatta kehittynyt valtavasti ja hän sävelsi hienoja kappaleita bändille ja olisi halunnut enemmän tunnustusta työlleen. Kirwan oli kuitenkin bändissä hyvin epäsosiaalinen jurottaja ja lisäksi hänelle kehittyi vähitellen paha huumeongelma. Niinpä Greenin lähdettyä 1971 kiertueen jälkeen ei Kirwanista ollut bändin johtajaksi, vaan tässä vaiheessa kuvioihin astui Bob Welch (1945-2012), joka oli hyvä kitaristi, lauluntekijä ja jopa erinomainen laulaja. Jo seuraavana vuonna Kirwanin sekoilu ja kiukuttelu meni niin pitkälle että bändi päätti erottaa hänet.

Siirtymävaiheen Fleetwood Mac. Vasemmalta oikealle:
John McVie (basso), Christine McVie (laulu ja kosketinsoittimet), Mick Fleetwood (rummut) ja Bob Welch (kitara ja laulu)

Tässä vaiheessa Fleetwood Macin luovina johtajina jatkoivat Welch ja basisti John McVien (s.1945) vaimo Christine McVie (s. 1943), joiden säveltämiä Fleetwoodin kappaleet olivat vuosina 1973-74. Loppuvuodesta 1974 Welch kuitenkin  päätti erota bändistä, vaikka hänen aikanaan bändin myynti erityisesti USA:ssa oli koko ajan parantunut. Welchin kaudella tehdyt viisi Fleetwood Mac -levyä ovat myyneet erinomaisesti ja tasaisesti myös hänen lähtönsä jälkeen eli niitä kaikkia on Amerikassa myyty yli 500 000 kappaletta, luku joka 2020-luvulla saa monet huippuartistitkin kalpenemaan, koska 2000-luvullahan fyysisten levyjen myynti on koko ajan laskenut.

Harri Huhtanen 2021                 

DEPECHE MODE -osa 2

Depeche Mode julkaisi maaliskuussa 1993 seitsemännen albuminsa Songs of Faith and Devotion ja lähti tämän jälkeen kiertueella, joka alkoi 19.toukokuuta Ranskan Lillestä ja päättyi 20.joulukuuta Lontoon Wembley Areenalla. Kaikkiaan konsertteja Amerikassa ja Euroopassa bändille kertyi tällä kiertueella 96. Setissä oli yleensä 18 kappaletta, mutta jos keikka oli erityisen onnistunut soitti bändi vielä toisenkin encoren, joka sisälsi neljä lisäkappaletta eli tuolloin keikka käsitti 22 laulua. Normaalisti keikka päättyi kuitenkiin megahitteihin Personal Jesus ja  Enjoy the Silence. Vuoden 1993 konsertit olivat Depeche Moden uran parhaasta päästä. Siksi on hienoa että  legendaarisesta Joy Division -bändistä elokuvan tehnyt hollantilainen valokuvaaja Anton Corbijn  teki Depeche Moden kiertueesta 94 minuutin konserttielokuvan, joka nyt on siis viimeinkin näytetty myös Suomen TV:ssä. Elokuva koottiin kolmesta eri keikasta (Barcelona, Lievin ja Frankfurt). Konserttivideolla ei juurikaan huomaa sitä, että kyse on koosteesta. Videolla on vain tärkein eli musiikki, bändin haastatteluja ei ole mukana eikä mitään muutakaan selostusta. Elokuvasta julkaisiin DVD vasta vuonna 2004 (siinä on mukana paljon ekstroja eli haastatteluja jne.). Laulaja Dave Gahan kärsi tuohon aikaan heroiiniaddiktiosta, mutta ainakin videolla laulusuoritukset ovat moitteettomia.

Harri Huhtanen 2021       

TOP10 Tammikuu 2021

Alla Tammikuun 2021 TOP 10 albumilistani 

         ALBUMILISTA 157

01 (01) GENTLE GIANT: Unburied Treasure (29CD+ 1BR) (2019) (6kk)
02. (03) BOB DYLAN: Rough and Rowdy Ways (2CD) (2020) (7kk)
03. (02) PETER GREEN: Anthology (4CD) (1967-2005, P. 2008) (Re from 10/10) (6+6kk)
04. (04) STEVE HACKETT: Selling England By The Pound & Spectral Mornings, Live at Hammersmith (4LP + 2CD) (2020) (3kk)
05. ( – ) PENTANGLE: The Time Has Come (4CD) (1967-73, p. 2007) (UUSI)
06. (05) NICK MASON’S SAUCERFUL OF SECRETS: Live At The Roundhouse (2CD+DVD)(2020) (4kk)
07. ( – ) DOORS: Morrison Hotel (2CD + LP) (1970, p. 2020) (UUSI)
08. (06) ARGENT: Encore (2LP) (1974) (2kk)
09. (07) TASAVALLAN PRESIDENTTI: Live In Lambertland (2LP) (r.1972, 2019) (2kk)
10. (08) MAUSTETYTÖT: Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä (LP) (2020) (2kk)

Harri Huhtanen 2021     

PJ HARVEY -osa 4

ROCK EN SEINE 2017  -osa 3

Rock on miesten työtä. Tai niin ainakin aikaisemmin ajateltiin ja niin myös oli käytännössä. 2000-luvulla tämä on muuttunut ja usein bändin keulakuvat ovat naisia. Muutos ei kuitenkaan koske bändejä kokonaisuutena. PJ Harveyn bändi on tästä hyvä osoitus sillä kaikki bändin jäsenet ovat miehiä.  Heitä on peräti yhdeksän!  Suurin osa näyttäisi olevan  vähintään 40+ ikäluokassa. Mutta he ovat siis erittäin hyviä soittajia ja osallistuvat myös lauluun eli monet kappaleista esitetään moniäänisesti.     

Harri Huhtanen 2021   

Neil Young myi 50% kappaleidensa julkaisuoikeuksista!

Neil Young 2008

Suomalainen RUMBA -lehti otsikoi nettiuutisessaan virheellisesti näin: Neil Young myi noin puolet kappaleistaan 120 miljoonalla eurolla…”. On totta että Neil Young on tehnyt englantilaisen Hipnosis Song Fundin (HSF) kanssa kaupat 1180 laulunsa julkaisuoikeuksista, mutta kyseessä ei ole siis puolet vaan ilmeisesti kaikki Youngin nimiin rekisteröidyt kappaleet. Ja tuo 50% koskee julkaisuoikeuksia eli ilmeisesti Young säilyttää 50% päätäntävallan siitä milloin noita lauluja saa käyttää ja lisäksi hän saa todennäköisesti jatkossakin julkaisuoikeuksien tuotoista tuon 50%. Korostan kuitenkin että tässä on samanlainen tilanne kuin Dylanin tekemässä kaupassa eli kun tarkat sopimusehdot ovat salaisia niin hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä sopimuksen seuraamuksista ei voi tehdä. Tarkka kauppasummakaan ei ole tiedossa. Laajalti netissä uutisisoitu luku 150 miljoonaa dollaria (eli 120 miljoonaa euroa) perustuu toiseen (varmentamattomaan) uutiseen jonka mukaan Young olisi vaatinut julkaisuoikeuksien luovuttamisesta 30 kertaa sen mitä hän saa niistä vuositasolla ja kun tiedetään että tuo luku on noin 3,5 miljoonaa dollaria niin tästä on päätelty että summa olisi 100-150 miljoonaa dollaria. Joka tapauksessa kauppa on todennäköisesti ollut Youngille erittäin hyvä diili, koska hän on ikään kuin etukäteen saanut 30 vuoden julkaisutulonsa ja silti aika pitkälti säilyttänyt oikeutensa laulujensa käyttöön tulevaisuudessakin. Tosin kun oikeudet on jaettu 50:50 niin kuka päättää laulun käytöstä riitatilanteessa?! Ainakin nyt alkuvaiheessa tämä “bisnes-liitto” vaikuttaa varsin auvoiselta, sillä ostaja  Merc Mercuriadis  ilmoittaa ”suhteestaan” Youngin kanssa näin:

“Meillä on yhteinen eetos, intohimo ja usko musiikkiin ja näihin tärkeisiin lauluihin. Ei koskaan tulla kuulemaan kappaletta, jonka nimi on Burger of Gold, vaan työskentelemme yhdessä ja varmistamme näin että laulujen versioinnit tehdään Neilin ehdoilla.”  

Mercin viittaus Burger of Goldiin liittyy erääseen Youngin vuoden 1973 konserttiin, jossa hän paljasti että eräs yritys oli pyytänyt häneltä lupaa käyttää hittikappale Heart of Goldia  mainoksessaan. Young vitsaili tuolloin että jos hän olisi suostunut ehdotukseen olisi hänen varmaan pitänyt uudelleen nimetä kappale Burger of Goldiksi!

Alla aiheeseen liittyviä alkuperäisuutisia:

https://www.nbcnews.com/business/business-news/neil-young-sells-50-percent-publishing-rights-his-entire-song-n1252983
https://www.billboard.com/articles/news/9506920/neil-young-sells-half-song-catalog-hipgnosis
https://edition.cnn.com/2021/01/06/business/neil-young-rights-deal-scli-intl-gbr/index.html
https://www.theguardian.com/music/2021/jan/06/neil-young-sells-50-per-cent-of-entire-song-catalogue-rights-to-hipgnosis
https://www.rollingstone.com/pro/news/neil-young-music-catalog-hipgnosis-investment-1110037/

Kiitokset juttuaiheesta Antti T:lle!

Tiedot kokosi Harri Huhtanen 2021

MAUSTETYTÖT -osa 10

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 5

Keikan rakenne oli sellainen että ensimmäiselle jaksolla soitettin debyyttilevy kokonaisuudessaan.  Väliajan jälkeen oli vuorossa setti jossa soitettiin kokonaisuudessaan upouusi kakkosalbumi. En ollut  seurannut  Maustetyttöjen Facebook -sivustoa , joten vaikka he olivat esittäneet osan kakkoslevyn kappaleita  jo  ennen levyn ilmestymistä en ollut kuullut niitä etukäteen. Siksi oli jännittävä kokemus kuulla nuo kappaleet  livenä ennen kuin kuulin ne levyltä.  

Harri Huhtanen 2021