Silminnäkijöiden mukaan Alex Harveyn Ruisrock-esitys oli todella teatraalinen ja edistyksellinen. Viime vuonna kuollut Popedan legendaarinen laulusolisti Pate Mustajärvi kehui keikkaa vuolaasti ja totesi, että tämän keikan jälkeen hän myös halusi rocktähdeksi.

Matkustin luokkakaverini kanssa kesällä 1975 Ruisrokkiin liftaamalla (nykyään se on täysin tuntematon matkustusmuoto) eikä matka ollut helppo sillä kauniit tytöt saavat helposti kyydin, mutta pojat harvemmin. Niinpä jouduimme yöpymään Raumalla ja sieltä jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Turkuun. Aika nolo päätös liftausreissulle. Ruisrokkiin minä halusin koska siellä esiintyivät Wishbone Ash sekä Rory Gallagher, joita diggasin jo silloin. Seuraavana vuonna Ruisrokissa esiintyi maineensa huipulla oleva Alex Harveyn SAHB -bändi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Alex nähtiin Suomen maaperällä, sillä SAHB-bändistä Alex lähti jo 1977 ja sen jälkeen hän yritti uusien soittajien kanssa pärjätä, mutta SAHB-bändin veroista suosiota ei tullut ja lisäksi lääkäri varoitti Alexia että hänen sydänterveytensä oli niin huono että esiintymiset pitäisi lopettaa. Alex ei kuitenkaan kuunnellut lääkärin neuvoa ja niinpä hän kuoli sydänkohtaukseen jo vuonna 1982. Alex oli rokkari loppuun saakka, hyvässä ja pahassa. Nykyään Mick Jaggerit ja kumppanit juovat terveysjuomia, lenkkeilevät ja käyttävät personal trainerin palveluita ja elävät ikivanhoiksi. En tällä tarkoita sitä, että rokkarin pitäisi kuoilla nuorena ollekseen uskottava, vaan lähinnä viittaan siihen että nykyään ei ole enää yläikärajaa sille missä iässä voi vielä olla rokkari.

Miksi en osallistunut Ruisrokkiin 1976? En muista enkä tiedä. Ehkä syynä oli se, että sittenkin aloin diggailla Alexia vasta vuoden 1976 jälkeen. Siihen aikaanhan minulla oli vain kymmenkunta LP:tä eikä ainuttakaan SAHB-albumia. Radiossakaan ei soitettu SAHB:in biisejä.

Nyt kun oilen lukenut arvioita Ruisrokin keikasta 1976 ja kuunnellut SAHB-bändin tallenteita samalta ajalta ketuttaa niin pirusti etten ymmärtänyt matkustaa Ruisrokkiin myös kesällä 1976. Joskus elämässä käy näin: on vain yksi tilaisuus ja jos sen missat niin se on sitten förbi, kuten ruotsalainen viisaasti sanoisi.                    

Harri Huhtanen 2026

Tämä on upea live-kokoelma. Tosin äänitteiden taso vaihtelee aika rajusti, mutta kaikista näistä kuitenkin välittyy se, että The Doorsien keikkojen tapaan yllätysmomentti on aina voimakkaana läsnä Alexin keikoilla. Kappaleiden sovitukset ja pituudet vaihtelevat. Joskus kappale voi olla 5 minuutin kestoinen ja toisella keikalla sama kappale voikin kestää 12 minuuttia! Alex ja bändi ovat hyvin teatraalisia: kesken kappaleen voi olla pitkäkin tauko, sitten Alex puhuu yleisölle ja interaktiivisuus on käsinkosketeltavaa. Kun joku yleisön joukossa käyttäytyy agressiivisesti keskeyttää Alex kappaleen ja alkaa puhua häirikölle. Hän uhkaa tulla laittamaan tämän kuriin, jos tämä ei lopeta häiriköintiään. Toisella keikalla Alex alkaa valittaa välitaputuksista. Hän messuaa että kesken kappaleen ei saa taputtaa, koska se häiritsee esitystä. Ja niin edespäin.  Jokainen keikka on omanlaisensa eli vaikka pitkälti samat kappaleet toistuvat ovat keikat erilaisia, koska Alexin välispiikit  ja tapa laulaa kappaleet sekä bändin tapa soittaa kappaleet muuttuvat keikasta toiseen.

Harri Huhtanen 2026