Ikinuori Ian Gillan livenä Espoon Metro Areenalla 11.6.2026.
En ollut nähnyt Deep Purplea livenä vuoden 2018 Haminan keikan jälkeen. Siksi oli todella ilahduttavaa Espoossa todistaa, että Gillan sen kuin vaan nuortuu! Laulu sujui kovaa ja korkealta kuin nuoruuden päivinä! Miehen ulkoinen olemus näytti siltä kuin hän olisi juuri täyttänyt 60 vuotta vaikka hän todellisuudessa on jo 80 vuotias! Myös kaksi muuta alkuperäisjäsentä eli rumpali Paice ja basisti Glover olivat todella hyviä, vaikka heilläkin ”eläkeikä” oli täyttynyt jo yli 10 vuotta sitten! Kosketinsoittaja Airey oli myös todella hyvä ja jälleen kuultiin myös pätkä Sibeliusta. Kitaristi oli uusi, mutta hänkin pärjäsi kohtalaisen hyvin.
Kokonaisuutena bändi hoiti 90 minuutin setin vuosikymmenien rautaisella ammattitaidolla ja innostavasti. Lopussa Glover heiti plektransa ja Paice rumpukapulansa yleisön joukkoon. Perinteistä loppukumarrusta ei saatu, vaikka Gillan kiittikin yleisöä ja vaikutti olevan tyytyväinen siihen että jopa syrjäiseen Espooseen oli hakeutunut 5000 hengen yleisö hänen ikivanhaa bändiään kuuntelemaan.
Seuraavana päivänä bändi esiintyi Tampereella jossa yleisöä oli vieläkin enemmän. Olen ennenkin kehunut Ville Laineen arvosteluja. Niissä on kaksi hyvää puolta: ensinnäkin koska hän kirjoittaa Tamperelaiseen niin jutut eivät ole minkään (typerän) maksumuurin takana ja lisäksi hänen artikkelinsa ovat aina ammattitaitoisia, perusteellisia ja erittäin hyvin kirjoitettuja (säästää minulta ensivaiheen odotusmomentin, koska minä en halua kirjoittaa keikasta instant-tyyliin, vaan ajallisesti pitkän kaavan mukaan). Eli alla olevan linkin avulla voitte lukea Tampereen keikasta, jonka settilista oli samanlainen kuin Espoossa:
Nyt se on tullut todistettua: Eppu Normaali on koko kansan bändi, koska Helsingin 15 000 paikkaiselle Bolt-Areenalle tuli kaikenikäisiä katsomaan Eppujen päätöskeikkojen avauskeikkaa perjantaina 5.kesäkuuta 2026! Konsertti loppuunmyytiin ennätysajassa jo viime vuonna ja siksi bändi ilmoitti jo viime vuonna tekevänsä toisen Bolt-keikan lauantaina 6.kesäkuuta 2026. Käsittääkseni sekin loppuunmyytiin.
Keikka alkoi vähän yli seitsemän ja jatkui lähes yhteentoista eli konsertin kokonaiskesto oli peräti neljä tuntia! Kuultiin kaksi settiä: 1.setti oli kestoltaan 1 tunti 20minuuttia, toinen kesti 1 tunti 40 minuuttia ja lopuksi sitten vielä noin 20 minuutin kestoinen encore-osuus eli kaikkiaan bändi soitti peräti 3 tuntia 20 minuuttia. Vähän samanlainen maratonkonsertti kuin Tampereen Ratinassa vuonna 2016.
Illaksi oli luvattu sadetta, mutta onneksi sitä ei tullut vielä perjantaina. Lauantaina permannolla oli varmaan ikävämmät olosuhteet koska silloin ainakin ennusteen mukaan todella satoi. Kun aikanaan ostin lippuja ensimmäisenä myyntipäivänä ja vaikka olin linjoilla heti kun myynti aukesi niin jo 15 minuutin kuluttua ainoat vaihtoehdot olivat yläkatsomo 120e tai VIP-areena edessä 200e. Onneksi valitsin yläkatsomon, sillä VIP-katsomossa ei ollut mitään sateensuojaa, yläkatsomo 307 sen sijaan oli isolla katoksella peitetty ja sieltä oli hienot näkymät kentälle ja ympäristöön. Screeneiltä näki hyvin soittajat, jotka muutoin olisivat olleet pienenpieniä muurahaisia lavalla.
Peräti 43 kappaletta kuultiin. Näistä tarkemmin arvostelusarjan myöhemmissä osissa, mutta nyt jo täytyy sanoa, että tällaisen ei niinkään hardcore-Eppufanin korviin ensimmäinen setti oli vähän tylsänoloinen. Ymmärrän että kun ollaan tekemässä jäähyväiskiertuetta niin bändi haluaa soittaa myös harvinaisempia kappaleitaan, mutta ongelma on siinä että jos niitä tulee peräjälkeen monta niin kuulijan innostus ja mielenkiinto herpaantuu. Toinen setti olikin sitten ihan eri tasolla! Hienoja hittejä kuultiin lukuisia ja bändi soitti todella hyin yhteen! Bändin ulkojäsen piano- ja haitarivirtuoosi Iiro Rantala oli muutamissa kappaleissa todella hyvä ja antoi hienosti lisäboostia bändin soitantaan.
Erittäin hyvä keikka! Selvästi Eppu Normaali on tällä hetkellä paras toiminnassa oleva suomalainen rockbändi. Voisin luetella useammankin suomalaisen rockbändin jotka eivät ole enää toiminnassa ja ovat parempia kuin Eppu Normaali, mutta se olisi turhaa koska livenä kuullaan vain bändejä, jotka ovat edelleen toiminnassa. Noita muita voi sitten kuunnella levyiltä tai cover-bändien toimesta. Kirsikkana kakun päällä on se, että minä pääsen kuulemaan Eppuja vielä Ratinan elokuun 2026 keikalle, koska onnistuin hankkimaan liput myös sinne. Elokuun keikat ovat bändin nykyisen ilmoituksen mukaan vihonviimeiset. Mielenkiintoista nähdä miten kauan lopetusilmoitus on voimassa.
Ihastuin Alex Harveyn bändiin jo 1970-luvulla. 1980-luvulla hankin kaikki heidän julkaisemansa seitsemän vinyylialbumia. Ne olivat hyviä, mutta äänitysteknisesti vain vähän keskinkertaista parempia. Luin englantilaisista rocklehdistä jo silloin että Alex Harveyn bändin ainutlaatuisuus tulee parhaiten esille heidän live-keikoillaan. Niinpä olen tavallaan odottanut lähes 50 vuotta että joku julkaisi kunnollisen live-boksin heidän keikoistaan. SAHB-bändi toimi Alexin kanssa vain viisi vuotta (1972-77), he jatkoivat jonkin aikaa Alexin lähdön jälkeenkin, mutta se oli tuhoon tuomittu yritys enkä tällä lausunnolla mollaa SAHB-bändin soittajia, jotka olivat hekin ainutlaatuisia, vaan kyse on siitä, että Alex oli kuitenkin bändin sielu eli häntä ei voinut korvata kukaan.
Sitten se hartaasti odottamani hetki koitti: loppuvuodesta 2025 ilmoitettiin että englantilainen rock-bokseihin erikoistunut Madfish julkaisee huhtikuussa 2026 peräti 21 CD:n boksin SAHB-bändin live-keikkoista! Olen aikaisempina vuosina ostanut useammankin Madfishin boksin, joten tiedän että heidän tuotteensa ovat laadukkaita ja siksi laitoin Levykauppa Äx:n sivuille ennakkotilauksen heti kun se oli mahdollista. Boksin piti ilmestyä jo huhtikuun puolivälissä, mutta jostain syystä suomalainen tukkukauppias ei sitä saanut Suomeen vielä silloin. Kyselin useaan kertaan Äx:stä tilaukseni perään ja lopulta ilmeni että jotain syytä boksia oli toimitettu vain yksi kappale Tampereelle. Siihen ei onneksi ollut varausta, joten ostin sen.
En kirjoittanut boksista heti tuoreeltaan koska CD1, jolla oli vuoden 1973 Lontoon Marquee- keikka ei vastannut odotuksiani, mutta kun jatkoin levyjen kuuntelua niin jo vuoden 1974 keikat alkoivat kuulostaa siltä mitä olin odottanutkin: jännittäviä, erilaisia kukin, viimeisen päälle rokkaavia ja Alexin lisäksi bändi oli joka ilta tulessa! Kitaristi, kosketinsoittaja, basisti ja rumpali luovat Alexin dramaattisen esityksen taustalle äärimmäisen rokkaavan musiikillisen kokonaisuuden. Näin hyviä live-rockesityksiä olen kuullut vain Doorsilta ja Led Zeppeliniltä!
Nyt se on totta: rollarit julkaisevat uuden studioalbumin heinäkuussa 2026! Albumin kansikuva on niin karmea että päätin jättää sen tällä kertaa julkaisematta tässä yhteydessä. Sen sijaan alla on linkkejä artikkeleihin joissa on melko hyvin kerrottu mitä uudesta albumista tällä hetkellä tiedetään.
Tänään TV2 tarjoaa hienon konsertin: Robert Plantin keikka Sveitsin Baselissa 2024! Lähetys alkaa klo 21.50. Keikka on siis taltioitu paljon ennen tämän uusimman levyn ilmestymista ja jälleen kerran luvassa on myös legendaarisia Zeppelin biisejä alkuperäisen solistin esittämänä.
Vuoden 2026 Tabula Rasa Logomon lavalla ke 23.4. Kuvassa vasemmalta oikealle: Kahilainen (piano), Silvennoinen (kitara), Salmela (laulu), Pakkanen (rummut) jää kuvassa Salmelan taakse, Suominen (basso), Anna Salmela (kuoro-osuudet), Pajakkala (huilu ja hammond -urut).
Olipa hieno konsertti! Odotukseni olivat aika korkealla, olin kuunnellut Tabula Rasan suppeaa tuotantoa ahkerasti ennen konserttia ja vähän pelkäsin, että miten muutamat kappaleet voisivat toimia livenä. Pelkoni oli turha ja odotukseni ylittyivät! Vuoden 2026 Tabula Rasa on todennäköisesti parempi kuin alkuperäinen. Tämä on paljon sanottu, varsinkin kun en muista oikeastaan paljon mitään siitä ainoasta Tabula Rasan 1970-luvun konsertista johon osallistuin Porissa. Minulla ei ole siitä yhtään valokuvaa, en ole varma edes konserttipäivämäärästä, mutta muistikuvani mukaan he toimivat silloin Wigwamin lämppäribändinä. Väitteeni perustuukin enimmäkseen siihen mitä koin eilen Turun Logomossa sekä siihen miten bändi itse kommentoi asiaa tuoreessa Kulttuuritoimituksen haastattelussa (11.2.2026):
” Ensimmäisillä soittokeikoilla soittimet ja äänentoisto olivat milloin mitäkin. Nyt soittovehkeet ovat tietysti toista tasoa verrattuna alkuaikoihin. Kokoonpanossa on nyt seitsemän muusikkoa, koska muuten tulos ei kuulosta Tabula Rasalta ”
Tabula Rasan, Kasevan, Wigwamin, Tasavallan Presidentin jne. kaltaisten bändien kohdalla 2000- luvun comebackeissä on usein ollut kyse siitä tavoittavatko bändit sen alkuperäisen maagisen soundin ja syntyykö aito nostalginen tunnelma, paluu 1970-luvun kultaisiin hetkiin. Toki Wigwam ja Tasavallan Presidenttikin yrittivät tehdä vielä 2000-luvullakin uutta musiikkia, mutta sen suosio jäi kauas 1970-luvun klassisten albumien suosiosta.
Vuoden 2026 Tabula Rasa ei yritäkään uudistua, vaan pikemminkin luoda uudella miehistöllä uudelleen bändin kahden klassikkoalbumin maagisen tunnelman. Ja katso: eilen he totisesti onnistuivat siinä!
Alkuperäisjäset Asko Pakkanen (rummut) ja Tapio Suominen (basso) rakensivat rytmin perustan. Jukka Salmela (laulu) tuli alkuperäiseen bändiin mukaan vasta vähän ennen sen hajoamista eli 1977. Eilisellä keikalla hän kuitenkin hallitsi alunperin Jukka Leppilammen tulkitsemat kappaleet hienosti. Jukan laulu tosin jäi joissain kappaleissa vähän rumpusoundin alle, mutta sitten taas hiljaisemmissa, rummuttomissa kappaleissa hän lauloi todella hienosti. Ja sitten päästään siihen mikä tekee vuoden 2026 Tabula Rasasta niin valtavan hyvän. Salmelan tytär Anna Salmela laulaa klassikkokappaleiden kuoro-osuudet todella henkeäsalpaavan kauniisti. Ajoittain paikan päällä se kuulosti jopa hienommalta kuin levyllä! Harvoin olen sellaista kokenut. Tabula Rasan luovan dynamon Heikki Silvennoisen isoisiin saappaisiin oli astunut poika Kemmo Silvennoinen . Hän soitti hieman eri tavalla kuin mitä Heikki soittaa levyllä, mutta pienet poikkeamat sallitaan kun lopputulos on niin hieno kuin mitä se hänen sooloissaan oli! Ja sitten vielä Markus Pajakkala (huilu ja hammond-urut): todella kovan luokan muusikko! Lopullisena tukena mukana oli Jorma Kahilainen (piano).
Oli kyllä hämmentävän hyvä konsertti. Asian ikävämpi puoli on se, ettei suuri yleisö näytä löytäneen Tabula Rasaa edes vuonna 2026, vaikka bändistä viime aikoina kirjoitettu lehdissä todella paljon. Logomon pieni Teatro -sali ei tullut edes täyteen. Arvioisin että paikalla oli ehkä tuollaiset 200 kuulijaa. Ikähaarukka 30-60v. Odotetusti nuorisoa ei paikalla näkynyt oikeastaan lainkaan. Nimikirjoituksia ei jaettu ja levyjä tai julisteita ei ollut myynnissä, vain paitoja.
Onneksi bändi on ilmoittanut alustavasti jatkavansa keikkailua vielä tänä kesänä sekä syksyllä. Kovin mielellään kuulisin heitä vielä toisenkin kerran.
Hiljattain Turun levymessuilla löysin valtaosan minulta puuttuneista Heep-albumeista eli nyt pystyn muodostamaan kuvan koko Heepin lähes 60 vuotta jatkuneesta urasta ja levytuotannosta.
Tässä kirjoitussarjassa keskityn niiden Heep-levyjen arviointiin jotka eivät selvästikään ole klassisia Heep-levyjä. Conquest (1980) on Heepin 13.studioalbumi. Siitä on kirjoitettu 13 arvostelua kuuluisalla Progarchives-sivustolla vaikka levy ei ole progea, vaan AOR-musiikkia. Erikoisen levystä tekee se, ettei se kuulosta ollenkaan Uriah Heep -albumilta, vaan ikään kuin jonkun muun bändin levyltä. Mukana levyllä on kuitenkin alkuperäisjäsenet Mick Box ja bändin alkuperäinen hittien kirjoittaja Ken Hensley . Erityisen vierauden tunteen takana on ehkä uusi laulaja John Sloman joka valintaa Hensley vastusti. Alkuperäiseen Heep-soundiin tottuneille Slomanin laulu kuulostaa oudolta. Lisäksi levyllä yllättävän keskeisessä osassa on basisti Trevor Bolder, joka on säveltänyt peräti 4 albumin 8:sta kappaleesta. Progarchivesin 205 arviota antavat levylle keskiarvosanaksi alle 3 eli enemmistö sivustolle kirjoittaneista tai arvosanan jättäneistä pitää albumia huonona. Muutamassa arvostelussa tätä pidetään jopa Heepin huonoimpana albumina, mutta nyt kun olen kuunnellut albumin jo neljä kertaa en hyväksy tuota väitettä. Minusta tämä ei myöskään ole alle 3 tähden levy, vaan pikemminkin se on lähempänä 4 tähteä, kunhan unohtaa sen että tämä on Heep-albumi. Jos ajattelee että tämä on vaikka X-bändin levy niin musiikki alkaa svengata paremmin. Sloman on hyvä laulaja ja Bolder erinomainen basisti. Musiikki ei vain ole klassista Heepiä, vaan selvää AOR-musiikkia. Parhaat kappaleet löytyvät B-puolen lopusta eli ne ovat Out On The Street (Hensley) sekä erityisesti albumin päättävä It Ain’t Easy (Bolder) . En tiedä johtuiko Hensleyn lähtö bändistä tämän levyn jälkeen siitä, ettei Conquest ja sen edeltäjä Fallen Angel (1978) enää kuulostanut ollenkaan klassiselta Heepiltä.
WINTERLUDE FINLAND 