TOP10 Tammikuu 2011

Alla Tammikuun 2011 TOP10 albumilistani:

john_lee_hooker-blues_is_the_healing

ALBUMILISTA 37

  1. ( – ) JOHN LEE HOOKER: Blues Is The Healer  (10CD) (1948-53, 2005) (UUSI)
  2. (02) WISHBONE ASH: Argus  (LP) (1972 ) (RE from 06/08) (3+2kk)
  3. (03) MIKE OLDFIELD: Tubular Bells (remast. CD) (1973, 1998) (RE from 02/08) (2+2kk)
  4. (08) YES: Tales From Topographic Oceans (2LP) (1973) (RE from 06/09) (3+2kk)
  5. (04) HOWLIN’ WOLF: The Complete Recordings 1951-69 (7CD) (1993) (2kk)
  6. ( – ) DJANGO REINHARD: Recordings 1937-43 (10CD) (2000) (UUSI)
  7. (05) TEN YEARS AFTER: The Chrysalis Years 1969-72 (3CD) (3kk)
  8. (07) HASSISEN KONE: 1980-82 (6CD) (1980-82, 2009) (4kk)
  9. ( – ) CAMEL: A Live Record (2LP) (1978) (UUSI)
  10. (09) TUOMARI NURMIO: Paratiisin Puutarha (CD) (2010) (3kk)

 

howlin-wolf-complete-recordings-1951Päivitys: Ostin tässä vuoden 2011 listaykkösenä komeilevan, uskomattoman hienon John Lee Hooker -boksin muinaisesta Anttilasta pilkkahintaan, maksoi muistaakseni jotain 15 euroa ja miten moneksi vuodeksi siitä onkaan ollut iloa!  John Lee Hooker (1917-2001) oli yksi 1900-luvun suurimmista blues-artisteista. Todellinen mestari!  Hieno artisti oli myös Howlin’ Wolf  (1910-1976).  Myös Wolf -boksi löytyi aikanaan Anttilasta. Ja oli halpa, todella halpa. Aikanaan Anttila mainosti itseään sloganilla ”viisas raha ostaa Anttilasta!”  Ja sen väitteen allekirjoitan. Turun Anttilan levyosasto oli vertaansa vailla. Sitä olen jäänyt syvästi kaipaamaan. 

Harri Huhtanen 2017 

 

Mainokset

Helsinki 10.-12.11.2017

helsinki201711

Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siisLiemi ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

keskustakirjasto-e1479463811846

NICK CAVE & The Bad Seeds esiintyy Pori Jazzissa 19.7.2018 !

nickcaveo2

Nick Cave on yhä suositumpi, nyt syksylläkin hän on kiertänyt isoissa konserttipaikoissa ympäri Eurooppaa ja paras on vielä edessä: tänään ilmoitettiin että Pori Jazz on saanut kiinnitettyä miehen ensi vuodeksi. Esiintymispäiväksi on varmistunut torstai 19.7.2018. Lisätietoja Pori Jazzin sivulta:

http://porijazz.fi/fi/ajankohtaista/99-nick-cave-the-bad-seeds-heinaekuussa-pori-jazziin

20171116hh

 

DEEP PURPLE, Helsinki 11.11.2017 – osa 4

img_20171111_211211_resized_20171112_074326360.jpg

Yllättävintä Deep Purplen 11.11.2017 Helsingin keikassa oli minusta se miten proge-vaikutteisia olivat monet varsinkin uusista kappaleista. Deep Purple ei enää ollutkaan teiniaikojeni suoraviivainen heavy-bändi, vaan lavasoundiin oli uusien jäsenien myötä tullut uudenlaisia elementtejä, jotka tosin vahvasti nojasivat klassisen 1970-luvun proge-perinteeseen. Bändi vaikuttaa nykyään myös varsin demokraattiselta eli kukaan ei ole se suurin stara, vaan kaikki pääsevät valokeilaan. Vokalisti Ian Gillan esimerkiksi poistui aina oman lauluosuutensa jälkeen lavalta ja jätti soittajat jammailemaan keskenään. Tällaista käytäntöä en ollut koskaan aikaisemmin konsertissa nähnyt. Oletan että sen tarkoitus oli korostaa, että muutkin bändin jäsenet ovat merkittäviä, ei vain vokalisti. Jos minun täytyisi nimetä illan todellinen stara, niin kyllä se oli aivan selvästi rumpali Ian Pace, joka tarkkaan ottaen on ainoa bändin jäsen joka on ollut Purplessa ihan alusta eli vuodesta 1968 saakka. Luin jostain että Ian Pace olisi hiljattain sairastanut aivoinfarktin. Todella hienosti hän on siitä toipunut, koska en muista koska olisin viimeksi kuullut niin hienoa rumputyöskentelyä kuin mitä Ian esitti Helsingissä!

Harri Huhtanen 2017

 

DEEP PURPLE, Helsinki 11.11.2017 – osa 3

img_20171111_210659_burst001_cover_resized_20171112_074321063.jpg

Deep Purplen settilistan ytimen muodostavat edelleen legendaariset albumit:  Deep Purple in Rock  (1970),  Fireball  (1971) ja   Machine Head  (1972). Helsingin vuoden 2017 setin 15 kappaleesta peräti 7 oli näiltä levyiltä peräisin.  Tosin bändin kahden soittajan vaihtuminen ja ajan kuluminen oli selvästi aiheuttanut sen, että konsertissa nämä biisit  kuultiin aika erilaisina versioina kuin 1970-luvun levyillä. Blackmoren nerokkaan iskevät rockriffit tempasivat kuitenkin yleisön entiseen tapaan pauloihinsa, vaikkei maestro itse ole enää 24 vuoteen soittanut bändissä.

Harri Huhtanen 2017   

DEEP PURPLE, Helsinki 11.11.2017 – osa 2

img_20171111_210631_resized_20171112_074323233.jpg

Netissä väitetään että vuonna 1968 perustetun Deep Purplen levyjä olisi myyty jo yli 100 miljoonaa kappaletta.  Se kuulostaa vähän yliampuvalta, koska varsinaisia listaykkösiä tällä jo peräti 50 vuotta toimineella bändillä ei juurikaan ole ollut. Sen sijaan he ovat keikkailleet valtavan ahkerasti ja levyjäkin on ilmestynyt koko ajan eli virallisia Deep Purple -levyjulkaisuja lienee jo noin 80, näistä tosin valtaosa live- ja kokoelma -levyjä.

Suomessakin Deep Purple on ehtinyt heittää jo 25 keikkaa, tosin vuosina 1968-1990 bändi nähtiin vain kahdesti Suomessa ja molemmat konsertit järjestettiin Helsingissä (1972 ja 1987). Sen jälkeen tahti onkin olennaisesti kiihtynyt eli bändi on kiertänyt ympäri Suomea ja nähty täällä vuosina 1991-2017 jo peräti 23 kertaa. Esiintymispaikkoina Helsingin lisäksi ovat olleet Oulu, Tampere, Kuopio, Kotka, Kauhajoki, Jyväskylä, Joensuu ja Tuuri. Turkuunkin bändi oli kerran buukattu, mutta konsertinjärjestäjä oli hoitanuyt asiansa huonosti ja keikka jouduttiin perumaan. No, onneksi bändi tuli Suomeen vielä nyt 2017 eli minäkin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kokemaan tämän legendaarisen bändin luonnossa. Levyltähän olen Purplea kuunnellut jo vuosikymmenet eli sikäli bändin musiikki on ollut lähellä sydäntäni jo 1970-luvulta lähtien. Jotenkin vaan aina kun bändi on tullut Suomeen on minulla ikään kuin ollut jonkin muu kiireellisempi meno ja matkustaminen toiselle paikkakunnalle on tuntunut hankalalta. Nyt en enää keksinyt itselleni typeriä tekosyitä jäädä pois keikalta, vaan menin, näin ja koin!  Ja nyt jälkeen päin voin sanoa: kyllä se kannatti!

Harri Huhtanen 2017