Nostot

APHRODITE’S CHILD 1967-1972, osa 1

vangelis

Päivitys 27.11.2020. Suomen kolme Afrodite’s Child (AC) -fania ovat ihmetelleet miksi tämä artikkelisarja ei ole jatkunut vaikka alla lukee (jatkuu…).  AC:n Tarina on mielenkiintoinen, joten älkää olko huolissanne, kyllä tarina jatkuu…sitten joskus…

Jos sadalta satunnaiselta kadunkulkijalta kysytään kuka on Evangelos Odysseas Papathanassiou, niin veikkaan ettei yksikään tunnista nimeä. Jos taas samalta porukalta kysytäänkin kuka on Vangelis, uskoisin että saataisiinkin jo muutama oikea vastaus. Mikäli vielä kolmanneksi kysyttäisiin heiltä mikä tai kuka on APHRODITE’S CHILD niin luulenpa että taas kaikki tai lähes kaikki vain pyörittelisivät päätään. Mikä näitä kolmea siis yhdistää ja mistä tässä nyt oikein kirjoitan?

Kuten nimestäkin voi päätellä Evangelos on kreikkalainen vuonna 1943 syntynyt muusikko, joka korkeasta iästään huolimatta työskentelee edelleen. Hän on maailmankuulu, mutta ei omalla nimellään vaan taiteilijanimellään Vangelis. Hän on soololurallaan ehtinyt julkaista jo yli 30 albumia, joista aika monet ovat soundtrack -levyjä. Suurimman maineensa Vangelis onkin saanut nimenomaa elokuvamusiikillaan. Vangeliksen musiikkia kuullaan mm. 1980-luvun legendaarisessa Blade Runner -elokuvassa.

Koska kansainvälinen pop/rock -musiikki on juuriltaan ja liiketaloudellisesti lähtökohtaisesti angloamerikkalaista on selvä, että Iso Britannian ja  Amerikan ulkopuolelta muusikkojen oli ennen Internetin yleistymistä vaikea nosuta kansainväliseen tietoisuuteen. 1960-luvulla ei riittänyt että artisti teki yhden hittilevyn, vaan menestyäkseen piti yleensä muuttaa tapahtumien keskipisteeseen eli Lontooseen. Keski- , Itä – ja Etelä-Euroopassa oli paljon aktiivista bänditoimintaa jo 1960-luvulla, mutta noista maista hyvin harvojen bändien levyt pääsivät kansainväliseeen jakeluun. Kreikasta ylikansalliseen maineeseen nousseet rockartistit ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

vangelisforminxpEvangelos Papathanassiou oli tunnettu muusikko Kreikassa jo 1960-luvun alkuvuosina. Hän perusti tuolloin rockbändin nimeltään The Forminx josta tuli suosittu Kreikassa. Bändi lauloi englanniksi ja ehti julkaista yhdeksän singleä ja yhden EP:n ennen hajoamistaan 1966.

Vuosi 1967 oli poliittisesti myrskyisä Kreikassa ja johti oikeistolaisten kenraalien vallankaappaukseen huhtikuussa 1967. Papathanassiou oli juuri silloin aloittelemassa uuden bändinsä APHRODITE’S CHILD toimintaa ja hänestä vaikutti,  että jos aikoi menestyä musiikin saralla oli sekasortoisesta Kreikasta päästävä siinä vaiheessa pois. Papathanassiou tähtäsi siis alusta lähtien kansainväliseen uraan.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2017

 

PJ HARVEY -osa 1

ROCK EN SEINE 2017

51- vuotias Polly Jean Harvey on erittäin kiinostava rockartisi, johon olen tutustunut vasta nyt “Korona-vuonna” kuultuani ja nähtyäni YLE Teemalla hiljattain Pariisin Rock en Seine -musiikkifestivaaleilla 2017 kuvatun konserttielokuvan. Jopa on hieno konsertti!

PJ Harvey on artistina kirjaimellisesti multitalentti. Hän kirjoittaa ja säveltää lauluja. Hän soittaa kitaraa, bassoa, pianoa, kosketinsoittimia, viulua, selloa, saksofonia, sointusitraa, huuliharppua, rumpuja ja muitakin lyömäsoittimia!  Lisäksi hän on näyttelijä, runoilija ja kuvanveistäjä!     

PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä 1990-luvun alkupuolella ja tähän päivään mennessä studioalbumeja on ilmestynyt jo kolmetoista. Yhdeksi innoittajakseen PJ Harvey mainitsee mm. Bob Dylanin  mikä on yllättävää, koska PJ:n  musiikki on hyvin erilaista kuin Dylanin. Minulla ei valitettavasti ole vielä Harveyn levyjä, mutta tämän vuoden 2017 konsertin perusteella Wikipedian kuvaus hänen musiikkityyleistään on aika osuva: vaihtoehtorock, punkblues, taiderock, indierock, folkrock ja avant-rock! Pariisin konsertissakin kuullaan hyvin erikoista ja hyvin monenlaista musiikkia, joka osuu hyvin noiden genrejen alle, mutta mikä tärkeintä PJ:n musiikkia ei voi laittaa yhteen lokeroon, koska se on niin monimuotoista ja moni-ilmeistä eli sitä kuvaamaan tarvitaan vähintään nuo kuusi eri genreä enkä ole varma riittääkö sekään.

Rock en Seinen keikka on upea ja vielä parempaa että se kuvattiin ja lähetetään ympäri maailmaa! Muutama sana vielä itse festivaalista. Rock en Seine aloitti toimintansa vuonna 2003 ja on vähitellen kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista kesäfestivaaleista. PJ Harveyn konserttivuonna eli 2017 lavoja siellä oli jo peräti kuusi ja artisteja 78. Festivaali kestää kolme päivää ja joka päivä kävijöitä on 30 000 -40 000. Nyt Korona-vuonna 2020 festivaali on tietenkin peruutettu, mutta ehkä sitten ensi vuonna toiminta taas jatkuu.    

Aikanaan Saint-Cloudin puisto on näyttänyt tältä. Kuvan linna ja monet sitä ympäröivistä rakennuksista on sodissa hävitetty, mutta vesiportaat ja Versailles -tyylinen puisto on säilytetty eli niitä turistit voivat ihailla tänäkin päivänä ( tai siis sitten kun Korona-rajoitukset matkustuksen suhteen poistuvat)

Festivaalialue sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Pariisin keskustasta, kauniissa 460 hehtaarin laajuisessa Parc de Saint-Cloudin kansallispuistossa.  Aika lähelle keikkapaikkaa pääsee metrolla. Alueella on aikaisemmin ollut kuninkaallinen linna mutta sotien temmellyksissä se on tuhoutunut. Pariisilaisten mielestä alue on yksi kauniimpia Pariisin ympäristössä.

Harri Huhtanen 2020         

MAUSTETYTÖT -osa 9

Maustetytöt Helsingin kulttuuritalolla 14.11.2020

Asia on nyt varmistunut. Vaalan kunnanhallituksella on enää yksi tärkeä hanke, joka heidän viimeistään nyt  pitäisi saattaa vireille. Nimittäin se patsashanke. Tänään (Su 22.11.20) kun varmistui ettei lähes täydestä tuntemattomuudesta pinnalle ponkaissut Maustetytöt  jäänytkään yhden hitin tai edes yhden albumin ihmeeksi, vaan tuntuu että bändin laulujen synkeät tekstit ovat uponneet ja osuneet laajempaankin kuulijakuntaan, sillä viikko sitten ilmestynyt Eivät Enkelitkään Ilman Siipiä Lennä  hyppäsi heti Suomen virallisen albumilistan kakkossijaille ja jos suomalaisten ikisuosikki AC DC  ei olisi juuri samaan aikaan julkaissut uutta albumia olisi Maustetytöt varmaan löytänyt itsensä ykköspaikalta. Kakkoslevyn vanavedessä ihmiset kiinnostuivat uudestaan myös bändin ykkösalbumista ja se nousi takaisin listalle peräti sijaluvulle yhdeksän.  Vain runsas vuosi sitten julkaistulla Mastetyttöjen debyyttilevyllä on nyt listaviikkoja huikeat 54 !

Sen verran monta kertaa olen jo ehtinyt kakkoslevynkin kuunnella että voin todistaa sen olevan erittäin hyvä, yksi parhaista suomalaisista levyistä  pitkään aikaan! Ei olisi uskonut, mutta näin siinä sitten kävi. Mutta rima nousee koko ajan ja paineet kasvavat. Ei käy kateeksi. Kaisa itse sanoi haastattelussa ennen kakkosalbumin ilmestymistä että “tästä on suunta vain alaspäin”. Nyt kävi kuitenkin toisin. Suunta on edelleen ylöspäin!  Odotan mielenkiinnolla mitä kuulemme kolmannella kerralla!

Text and Photo: Harri Huhtanen 2020      

Kaunasin matka 10.-13.8.2019 -osa 2

Vaikka Hansa -kauppiaat harjoittivat liiketoimintaansa 1400- ja 1500-luvulla tässä Perkunasin talossa, niin Perkunas ei viittaa mihinkään sukuun, vaan talon nimi tulee siitä että sen seinistä löytyi muinaisen Perkunas-pakanajumalan symboli 1800-luvulla. Perkunas on liettualaisessa mytologiassa mm. Ukkosenjumala ja siksi suomalaiset nimittävät taloa Ukkosen Jumalan taloksi.

Saavuimme Kaunasiin lauantaina 10.8.19 jo vähän ennen klo 12. Onneksi Daugirdas -hotellista sai huoneen saman tien. Daugirdas -hotellin sijainti on ihanteellinen eli se sijaitsee aivan vanhan kaupungin sydämessä ja sieltä pääsee siksi kätevästi katsomaan kaikkia Kaunasin historiallisen keskustan nähtävyyksiä.

Vanhassa keskustassa on ainakin kaksi 1500-luvun tiilirakennusta, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla säästyneet, vaikka Kaunasinkin läpi on kuluneiden vuosisatojen aikana kulkenut useiden maiden sotajoukkoja. Kaupunkia ovat kurittaneet kuluneiden vuosisatojen aikana mm. venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset.

Ensimmäisenä matkapäivänä tutustuimme mm. Ukkosen Jumalan taloon, joka on toinen kaupungin kaikkein vanhimmista rakennuksista. Hotellimme lähellä sijaitseva kaupungin Raatihuone on myös alun perin rakennettu jo 1500-luvulla, mutta nykyinen talo lienee peräisin 1700-luvulta. Raatihuoneessa on pieni historian museo ja ylimmistä kerroksista on hieno näköala ympäristöön.

Kaunasissa on nykyään paljon hyvätasoisia ravintoloita. Päätimme kokeilla Fine dining -ravintola Uoksasia. Hienot annokset ja ainakin suomalaisen kukkarolle sopiva hintataso. Jos vierailee Uoksasissa niin kannattaa tilata tasting menu viinipaketilla. Siinä tulee monta pientä ruokalajia ja ne esittelee itse pääkokki.  

Sunnuntai -aamulla 11.8.19 oli vuorossa kahden tunnin opastettu kaupunkikävely. Siinä keskityttiin erityisesti Kaunasin kerrostalojen graffittitaiteeseen. Nykyään lukuisissa Kaunasin kerrostaloissa on mitä mielikuvituksellisempia graffitteja ja ne piristävät kummasti näitä neuvostoaikana rakennettuja lähtökohtaisesti rumia ja tylsiä betonikolosseja.    

1500-luvulla Liettua oli eurooppalainen suurvalta!

Sitten oli vuorossa tutustuminen Vytautas Suuren sotamuseoon.  Siellä viimeistään tajusi, että vaikka Suomi on nykyään paljon vauraampi maa kuin Liettua, niin Liettuan historia on komeampi kuin Suomen. Liettualla oli oma kuningas jo 1200-luvulla, hänen nimensä oli Mindaugas. Siitä alkoi perinnöllinen suuriruhtinaiden ketju, joka kesti yli 300 vuoden ajan. Liettua valloitti koko ajan uusia alueita itselleen ja oli 1400-luvulla eurooppalainen suurvalta, jonka hallintoaluetta oli nykyisen Liettuan lisäksi osia muusta Balttiasta, Puolasta, Valko-Venäjästä, Ukrainasta ja Venäjästä. Liettua ulottui suuruuden aikanaan Mustalle Merelle saakka! Kaksi muuta merkittävää Liettuan suuruuden ajan hallitsijaa ovat Gediminas sekä Vytautas Suuri. Suuriruhtinaita Liettualla oli 1200-luvulta 1500-luvulle peräti yli kaksikymmentä! Sitä vain miettii, että jos Neuvosto-Venäjä ei olisi ”lukinnut” Liettuan kehitystä yli 50 vuoden ajaksi 1900-luvulla niin mikä mahtaisi olla Liettuan tilanne vuonna 2020. Esimerkiksi lyhyenä Liettuan itsenäisyyden aikana, vuosina 1920-40, Kaunasiin rakennettiin yli 2000 kivitaloa ja elintaso Kaunasissa oli siihen aikaan erittäin hyvä. Toinen maailmansota ja sitä seurannut venäläisten hirmuvalta muutti kaiken. Liettuan kehitys pysähtyi ja elintaso laski. Älymystö pakeni ulkomaille ja se entisestään pahensi tilannetta.         

Harri Huhtanen 2020      

LED ZEPPELIN LIVE ! – osa 4

Led Zeppelin: San Francisco (soundboard recording)

24.4.1969 Fillmore West

Esitys: *****  !      Äänite:  **** / *****

As Long As I Have You  / White Summer – Black Mountain Side / Killing Floor / Babe I’m Gonna Leave You / Pat’s Delight

Zeppelin palasi Fillmore Westiin jo kolme kuukautta ensimmäisten konserttien jälkeen. Huhtikuussa 1969 bändi oli entistä parempi. Tämä ranskalaisen VERNE- yhtiön bootleg herättää jälleen kysymyksen siitä miksi Page ei ole julkaissut näitä alkuvuosien keikkoja virallisina versioina, sillä tällä bootlegillä julkaistu 51 vuotta vanha soundboard -äänite kuulostaa siltä kuin se olisi tehty eilen!  Taitaa olla äänentoistoltaan paras Zeppelin -bootleg, jonka olen kuullut. Ainoa mikä tässä poikkeaa virallisesta julkaisusta on se, että tässä rumpalin (Bonham) ja basistin (Jones) ääniraidat ovat voimakkaimmat, sitten tulee kitara (Page) ja heikoimmin toistuu laulusolisti (Plant).  Yleensähän laulusolisti on äänitteessä “edessä” ja bändi taustalla säestää. Mutta hyvä että tämä on nyt julkaistu näin, koska tästä kuulee että Bonhamin lisäksi basisti Jones on aivan loistava! Toinen seikka mistä tulee iso plussa Vernelle on kappalevalinta. LP:llehän ei kannata tallentaa yli 60 minuuttia musiikkia, koska muutoin äänentoisto kärsii olennaisesti. Kokonaisuudessaan tämä keikka on kestänyt kaksi tuntia eli kun se halutaan tallentaa yhdelle LP:lle pitää karsia aika monta kappaletta. Verne on mielestäni tehnyt hienon ratkaisun kun on jättänyt virallisesti julkaistut kappaleet enimmäkseen pois ja on keskittynyt pitkiin jamittelubiiseihin, joita ei ole toistaiseksi virallisesti julkaistu. Hieno levy ja vielä hienompi siksi että tässä on useampi ennenjulkaisematon hyvätasoinen kuva bändistä live-tilanteessa !                  

Harri Huhtanen 2020           

Tuomari Nurmio täyttää 70 vuotta !

Lauantaina 21.marraskuuta 2020 Tuomari Nurmio,  eräs Suomen tunnetuimmista ja merkittävimmistä rockartisteista täyttää komeat 70 vuotta. Juhlapäivänsä kunniaksi hän soittaa Helsingin legendaarisella Tavastia Klubilla . Lisäksi YLE on juuri julkaissut joukon ennen kuulemattomia Nurmio -äänitteitä vuosilta 1977-78 eli ajalta ennen Tuomari -hahmon syntyä. Sitten vielä Nurmion elämänkerrasta on julkaistu päivitetty painos nimeltään Dumari -Vanha ja Uusi Testamentti (Like 2020, 850 sivua).

Nurmion ura on merkittävä. Nurmio on julkaissut nyt jo lähes 30 albumia, useita dokumentti- ja konsertti -DVD:eitä.  Hän on esiintynyt TV:ssä ja muutamissa elokuvissa. Hän on saanut lukuisia kulttuurialan palkintoja. Lisäksi hän sai joitain vuosia sitten paljon julkisuutta kieltäytymällä koko kansan suosikkiohjelmasta Vain Elämää . Lehtitietojen mukaan Nurmiolle tarjottiin ohjelmaan osallistumisesta 40 000 euroa ja lisäksi todennäköisesti bonuksena olisi tullut kasvanut levymyynti, kuten muillakin ohjelmaan osallistuneilla artisteilla. Mutta Nurmio sanoi, ettei ”halunnut mukaan siihen systeemiin”. Nurmio onkin koko uransa ajan ollut tinkimätön oman tiensä kulkija. Tapasin hänet vuonna 2010 Porin konsertin jälkeen ja tuolloin hän signeerasi kaikki omistamani alkuperäiset Tuomari Nurmio LP:t. Hän oli vaikuttunut siitä että löytyi edelleen ihmisiä jotka keräilivät LP:eitä ja totesikin hymyssä suin minulle: ”hienoa että joku vielä kerää näitä”. Vuonna 2010 CD oli edelleen kuningas ja LP henkitoreissaan, mutta nyt, 10 vuotta myöhemmin, tilanne on muuttunut melkein päinvastaiseksi. Jopa hipsterit keräilevät taas LP:eitä koska se on nykyään trendikästä.

Nurmiosta voisi kirjoittaa vaikka miten pitkään, onhan hänen elämänkertansakin jo 850-sivuinen ”Raamattu”, mutta voitte lukea sieltä hänen savutuksistaan tarkemmin tai jos olette laiskoja niin nopeammin tiedot löytyvät Wikipediasta. Kolme tärkeää linkkiä on tähän kuitenkin syytä vielä liittää.

Päivitetystä elämänkerrasta tarkemmat tiedot täällä:

Harvinaisista vuosien 1977-78 äänitteistä taas enemmän juttua täällä:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/18/ennenkuulemattomia-liveloytoja-tuomari-nurmion-esihistoriasta-ma-oon-ruvennut

Tavastian keikan tiedot täällä:

https://www.meteli.net/tapahtuma/339193

Onnea  ja pitkää uran jatkoa Hande ja kiitos vuoden 2010 tapaamisesta, se oli miellyttävä kokemus!

Harri Huhtanen 2020

MAUSTETYTÖT -osa 8

Ylen nettisivuilla oli tänään (18.11.20) Anton Vanha-Majamaan kirjoittama pitkä Maustetyttöjen haastattelu. Siinä oli muutamia mielenkiintoisia näkökohtia, jotka kaipaavat jakoa. Anton kyseli Mastetytöiltä heidän synkästä imagostaan.  Laulujen tekstit on yleensä kirjoittanut Kaisa, joka sanoo näin:

Tokan levyn kohdalla ajateltiin sen menevän positiivisempaan suuntaan. Ajateltiin, että hyvä, ei ole enää sellaista valitusta. Mutta palaute mitä ollaan saatu on ollut sellaista että huh huh. Me ei oltu tajuttu kuinka rankkaa kamaa ne tekstit kuulijoiden mielestä on.

Anna komppaa:

Me ei kai vaan osattu tehdä musiikkia jota radiossa soi tosi paljon, jossa lauletaan että “jee elämä on ihanaa”. Tosi vaikee samastua sellaiseen.

Anton kirjoittaa että Maustetytöiltä on turha hakea hymyä. Kaisa selittää ilmiön syytä näin:

Me luultiin (uran alkuvaiheessa)  että ollaan naama peruslukemilla, mutta näytettiinkin tosi vihaisilta tai surullisilta. Siitä tuli sellainen joka lähti ruokkimaan ite itteään. Sille on nauranutkin että minkälainen imago siitä onkaan syntynyt.   

Anton kirjoittaa että ilmiö näkyy fanien keskuudessa niin, että he haluavat Kaisan ja Annan kanssa yhteiskuvia, jossa he olisivat “maustetyttömäisiä” eli vakavia.

Onhan sitä keikoilla tullut, että älä hymyile, ei saa hymyillä. Kaikkien pitää murjottaa siinä kuvassa, Anna kertoo. 

Kyllä mekin joskus hymyillään. Ollaan mekin ihmisiä, Anna jatkaa

Harri Huhtanen 2020

MAUSTETYTÖT -osa 7

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 4

Saavuimme paikalle viisitoista minuuttia ennen Kulttuuritalon ovien avaamista. Siellä oli jonossa jo parikymmentä ihmistä ja koko ajan tuli lisää. Ovet avattiin tasan klo 19 ja sisällä oli maskipakko. Se näytti ja tuntui hassulta: sadat ihmiset parveilivat narikalla ja baarin myyntitiskin seuduilla ja kaikilla oli maskit. Tylsien perusmaskien lisäksi siellä oli monia “trendikkäitä” malleja. Selvästi valmistajat ovat huomanneet tässä oivallisen markkinaraon: nuoret haluavat olla tyylitietoisia myös maskien käytössä. Itse salissa permanto oli miehitetty kahden ja kuuden hengen pöydillä. Ainoastaan aivan esiintymislavan vieressä olevat VIP-pöydät oli etukäteen varattu nimikyltein, muut pöydät olivat vapaasti permantolipun lunastaneiden valittavissa. Oletin että isommissa pöydissä olisi pidetty huolta turvaväleistä, mutta ehei, kaikki paikat täytettiin. Juomatilaukset hoidettiin puhelimen whatsup -viesteillä, jotka lähetettiin baariin – uusi käytäntö ja kokemus tämäkin.

Keikan oli määrä alkaa klo 20. Ennen kuin siskokset astelivat lavalle ilmestyi sinne kolme kameramiestä jotka näyttivät pikimustine pipoineen ja maskeineen murtovarkailta. Aika hauskan ja komean näköistä!  Keikka siis striimattaisiin hesarin digisivuille peräti kolmen kameramiehen toimesta.  Yksi heistä oli permannolla Kaisan mikkitelineen edessä, toinen kuvasi sivusta ja välillä tuli aivan Kaisan “iholle”. Kolmas kuvaaja pyöri ympäri lavaa kuin jokin sirkusesiintyjä. Se näytti hyvin erikoiselta ja oli yllättävää, miten rutinoidusti pokerikasvoiset nyt jo monessa “liemessä” keitetyt siskokset tähän suhtautuivat. Lavalla oleva kameramies tuli useamman kerran niin lähelle Kaisaa, että olisi sen jo luullut häiritsevän itse esiintymistä, mutta ei, siskokset hoitivat homman kotiin kymmenen nolla!

Vähän yli kahdeksan Kaisa ja Anna astelivat lavalle raivoisien aplodien saattamana. Tässä vaiheessa Kulttuuritalo oli jo ihan täynnä tai ainakin niin täynnä kuin mitä viranomaiset tässä tilanteessa sallivat.  

Jopa oli asuvalinta: molemmilla siskoilla oli pitkät aamutakit. Ehkä jokin sisäpiiri -vitsi tämäkin.  Kaisahan on tunnettu erikoisista lohkaisuistaan ja välispiikeistään. Tänäkin iltana kuultiin monta mielenkiitoista välispiikkiä. Parhaasta päästä oli se, jonka Kaisa lohkaisi toisen kappaleen jälkeen. Se meni jotenkin näin: “hirveitä rangaistuksia nää konserttisalikeikat, kaikki vaan istuu ja tuijottaa, ei voi tehdä yhtään virhettä tai kaikki heti huomaa… voisiko joku ees tulla kaatuilemaan tuohon lavan eteen kaatelemaan siihen vähän kaljaa niin siitä tulisi turvallisempi olo…”   

(jatkuu…)       

Text & photo Harri Huhtanen 2020

MAUSTETYTÖT -osa 6

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 3

Maustetytöt oli kysytty esiintyjä jo ennen debyyttialbuminsa julkaisua. Ja sitten kun levy loppuvuodesta 2019 singahti listan ykköspaikalle alkoi keikkapyyntöjä tulla niin paljon, ettei bändi voinut enää niihin kaikkiin vastata myöntävästi. Viime vuonna bändi teki tiettävästi yli 100 keikkaa, tänä vuonna Korona on ymmärrettävästi hiljentänyt tahtia, mutta vähentyneiden keikkojen ansiosta kakkosalbumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä   valmistui etuajassa. Bändi alkoi testailla uuden levyn kappaleita live-tilanteissa jo viime vuonna ja kakkosalbumin kymmenestä kappaleesta ainakin kahdeksan on kuultu livenä jo ennen levyn ilmestymistä. Niinpä mitään aivan dramaattisia yllätyksiä ei ollut odotettavissa Kulttuuritalolla.  Helsingin Sanomat julkaisi näyttävän jutun bändistä ennen keikkaa ja lisäksi ilmoitettiin, että koko konsertti tultaisiin näyttäämään digi-tilaajille streamina. Hesarin arvostelija oli saanut levyn kuunteluun jo ennen sen ilmestymistä ja hän hehkutti uutta levyä, piti sitä jopa parempana kuin debyyttilevyä. Myös Soundi kirjoitti kakkoslevystä innostuneesti ja antoi sille neljä tähteä.

Text & Photo by Harri Huhtanen 2020

MAUSTETYTÖT -osa 5

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 2

Sanotaan että kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Keikalla sain yhden hienon kuvan, joka kertoo mielestäni hienosti mistä vuodessa 2020 on kysymys. Kameramies maskissaan on tässä kivalla tavalla ”uhkaava”. Viattomuus ja Korona kohtaavat!   

Harri Huhtanen text and photo 2020

MAUSTETYTÖT -osa 4

Maustetytöt, Kulttuuritalo 14.11.2020 – osa 1

Maustetyttöjen toinen studioalbumi ilmestyi perjantaina 13.11.2020. Alunperin sen piti ilmestyä vasta 2021, mutta koska Korona-pandemia vähensi Maustetyttöjen keikkoja jäi heillä aikaa viimeistellä kakkosalbumi jo nyt. Harva bändi on ollut niin kovilla kakkosalbumin suhteen, sillä media oli ykkösalbumin jälkeen nostanut Maustetytöt sellaiselle jalustalle, että kuten bändin biisien kirjoittaja Kaisa Karjalainen haastattelussa sanoi: “ tästä voi mennä vain alaspäin”. Ykköslevy nousi listakärkeen ja vietti Suomen virallisella myyntilistalla peräti 48 viikkoa! Odotukset kakkoslevyn suhteen olivat siis aivan kohtuuttomat ja ymmärrän hyvin, ettei tällainen tilanne ole bändille kovin mukava. Sain levyn haltuuni jo perjantaina, mutta hetken asiaa miettyäni jätin sen kuuntelematta, koska ykköslevy oli ollut tuotannollinen pettymys ja lauantana tulisin kuulemaan kakkoslevyn livenä Kulttuuritalolla.  Ajattelin että levyn arviointi on helpompaa kun voi verrata sitä siihen miltä levy kuulostaa livenä, sillä Maustetytöt oli jo ennakkolta ilmoittanut soittavansa kakkoslevynsä Kulttuuritalolla kokonaisuudessaan. Luvassa oli siis mielenkiintoinen ja harvinainen ilta, sillä en ollut käynyt keikalla Kulttuuritalolla vuoden 2007 jälkeen, jolloin näin siellä Manzarekin ja Kriegerin “remnantti”- Doorsit. Olin itsekin yllätynyt että 13 vuotta oli jo kulunut edellisestä Kulttuuritalon keikastani. Paikkahan on mitä hienoin ja siellä ovat esiintyneet aikanaan mm. Jimi Hendrix ja Led Zeppelin.  

Harri Huhtanen 2020