Queen ja Adam Lambert livenä (2014-2020)!

2010-luvulla Queen aloitti yhteistyön Amerikkalaisen Adam Lambertin kanssa. Bändi on tiettävästi tehnyt jo yli 200 keikkaa Adam solistinaan. Menestystä on riittänyt ja hyvän yhteistyön ansiosta bändi päätti tehdä dokumenttielokuvan The Show Must Go On: The Queen + Adam Lambert Story (2019)  joka hiljattain näytettiin myös Suomen TV:ssä. Lokakuussa 2020 julkaistaan lisäksi Queen + Adam Lambert : Live Around The World (2020). 2000-luvulle tyypilliseen tapaan uusi levy ilmestyy useassa eri formaatissa (LP, CD, DVD ja Blu-Ray). Alla uutuusalbumin kappaleet:

CD
1.Tear It Up (The O2, London, UK, 02/07/2018)
2.Now I’m Here (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
3.Another One Bites The Dust (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
4.Fat Bottomed Girls ft. Dallas Cowboys Cheerleaders (American Airlines Center, Dallas, USA, 2019)
5.Don’t Stop Me Now (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
6.I Want To Break Free (Rock In Rio, Lisbon, Portugal, 2016)
7.Somebody To Love (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
8.Love Kills – The Ballad (iHeart Radio Theater, Los Angeles, USA, 2014)
9.I Was Born To Love You (Summer Sonic, Tokyo, Japan, 2014)
10.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
11.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
12.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
13.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
14.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
15.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
16.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

DVD/BLU-RAY 

 Kappaleet 1-9, 11-12, 14-22 samat kuin CD:llä. *Bonuksena DVD:llä kappaleet 10 ja 13.

10.Drum Battle (Qudos Bank Arena, Sydney, Australia, 2014)*
11.Under Pressure (Global Citizen Festival, New York, USA, 2019)
12.Who Wants To Live Forever (Isle of Wight Festival, UK, 2016)
13.The Guitar Solo (Last Horizon) (The O2, London, UK, 2018)*
14.The Show Must Go On (The O2, London, UK, 04/07/2018)
15.Love Of My Life (The O2, London, UK, 02/07/2018)
16.Bohemian Rhapsody (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
17.Radio Ga Ga (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
18.Ay-Ohs (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
19.Hammer To Fall (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
20.Crazy Little Thing Called Love (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
21.We Will Rock You (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)
22.We Are The Champions (Fire Fight Australia, ANZ Stadium, Sydney, Australia, 2020)

Harri Huhtanen 2020

DEPECHE MODE -osa 1

Aika on armoton tuomari. Englannissa 1980-luvun alussa punkin kiihkeimmän vaiheen mentyä ohi rock -lehdistön huomio kiinnittyi uuteen musiikkisuuntaukseen, joka sai nimekseen ”uusi aalto”. Syntetisaattoreiden hinnat olivat 1970-luvun jälkeen romahtaneet ja siksi myös aloittelevilla bändeillä oli varaa niitä hankkia. Syntikkabändejä syntyi pilvin pimein. Niitä oli Englannissa kymmenittäin ellei peräti sadoittain. Monet näistä bändeistä saivat myös levytyssopimuksen. Kukaan ei silloin voinut tietää voittajaa. Voittaja ei suinkaan ollut Human League tai Eurythmics, jotka aluksi vaikuttivat voittajilta, koska olivat paljon esillä ja pärjäsivät levynmyyntilistoilla erinomaisesti. 2000-luvulla alkoi vaikuttaa ilmeiseltä että kisan voittaja olikin yllättäen Depeche Mode , jonka suosio ja kansainvälinen maine kasvoi vuosi vuodelta. Erityisesti tämä oli intensiivisten keikkojen ansiota. Nyt aivan hiljattain Suomen TV:ssä näytettiin dokumenttifilmi Depeche Moden vuoden 1993 kiertueesta. Se kannattaa katsoa! Sen katsottuaan ymmärtää miksi Depeche Mode on edelleen, 40 vuoden jälkeen, niin suosittu!

Harri Huhtanen 2020

GLASTONBURY 2019

Yleensä Suomen TV on näyttänyt Glastonburystä vain pääesiintyjän konsertin tai osan siitä. Ulkopuolinen ei sen perusteella ole oikein päässyt sisälle tapahtuman kokonaisuuteen.  Siksi nyt heinäkuussa 2020 kun Yle TV2 lähetti peräti kolmiosaisen koosteen Glastonburystä alkoi tapahtuma kokonaisuudessaan avautua paremmin. Nyt oli panostettu nimenomaa siihen miltä festivaali vaikuttaa paikan päällä eli näissä kolmessa taltioinnissa esiintyjiä oli todella paljon, sillä jokaiselta  bändiltä/esiintyjältä näytettiin vain muutama kappale.  Vaikka ei diggaisi kaikkia esiintyjiä niin täytyy sanoa että tässä heinäkuun 2020 lähetyksessä festivaalin tunnelma tallentuu paljon paremmin kuin  aikaisemmissa lähetyksissä. Yleisö ei tietenkään voi vielä tapahtumahetkellä tietää että vuoden 2020 festivaali joudutaan peruuttamaan Koronan vuoksi. Vuoden 2019 yleisö on äärimmäisen innostunutta ja artistit samoin! Glastonbury 2019 taitaa olla viimeisiä suuren kokoluokan (noin 200 000 katsojaa) festivaaleja mitä maailmassa on voitu pitää.  Korona-”kuningas” on pakottanut järjestäjät perumaan valtaosan vuoden 2020 festivaaleista. Siksi on hienoa katsoa miten innoissaan Glastonburyn 2019 yleisö on ja miten paljon heitä on paikalla! Nykyään tuosta valtavasta yleisömassasta käytettäisiin nimitystä ”Korona-linko”. Toivottavasti vuonna 2021 festivaaleja voidaan taas järjestää normaalisti. Sitä odotelllessa on kiva katsoa ja kuunnella, miten innostuneita huippuartistit ja yleisö olivat Glastonburyssä vuonna 2019 !      

Harri Huhtanen 2020         

Neil Young: Archives Vol II 1972-1976 ilmestyy loppuvuodesta 2020!

Neil Youngin mahtavan Archives Vol I -boxin (2009) ilmestymisestä on ehtinyt kulua jo 11 vuotta. Vol. I käsitti vuodet 1963-1972. Vol. II boksin piti ilmestyä jo vuosia sitten, mutta kuten niin usein tällaisten merkittävien Young -julkaisujen kohdalla on tapahtunut siirtyi julkaisupäivä moneen kertaan. Nyt ollaan ilmeisesti hyvin lähellä sitä että Vol.II oikeasti ilmestyy, koska boxin tarkka sisältö on nyt ilmoitettu julkisuuteen. Ilmestymispäiväksi mainitaan marraskuun loppupuoli 2020 ja ennakkotilauksia pystyy ilmeisesti tekemään kuukautta aikaisemmin. Julkaisemattomia kappaleita on tulevalla boxilla yli 50. Alla boxin tarkempi sisältö:

Neil Young: Archives Vol II 1972-1976

# aikaisemmin julkaisematon versio kappaleesta * kappaletta ei ole julkaistu missään muodossa aikaisemmin

CD1 (1972-1973)  Everybody’s Alone

1. Letter From ‘Nam * / 2. Monday Morning # / 3. The Bridge # / 4. Time Fades Away # / 5. Come Along and Say You Will * / 6. Goodbye Christmas on the Shore * / 7. Last Trip to Tulsa / 8. The Loner # /9. Sweet Joni * /10. Yonder Stands the Sinner / 11. L.A. (Story) / 12. LA. # / 13. Human Highway

CD2 (1973) Tuscaloosa

1. Here We Go in the Years / 2. After the Gold Rush
3. Out on the Weekend / 4. Harvest / 5. Old Man
6. Heart of Gold / 7. Time Fades Away / 8. Lookout Joe
10. New Mama / 11. Alabama / 12. Don’t Be Denied

CD3 (1973) Tonight’s the Night

1. Speakin’ Out Jam * / 2. Everybody’s Alone #
3. Tired Eyes / 4. Tonight’s the Night
5. Mellow My Mind / 6. World on a String
7. Speakin’ Out / 8. Raised on Robbery (Joni Mitchell song) *
9. Roll Another Number / 10. New Mama
11. Albuquerque / 12. Tonight’s the Night Part II

CD4 (1973) Roxy: Tonight’s the Night Live

1. Tonight’s the Night / 2. Mellow My Mind
3. World on a String / 4. Speakin’ Out
5. Albuquerque / 6. New Mama
7. Roll Another Number / 8. Tired Eyes
9. Tonight’s the Night Part II / 10. Walk On / 11. The Losing End #

CD5 (1974) Walk On

1. Winterlong  / 2. Walk On / 3. Bad Fog of Loneliness #
4. Borrowed Tune / 5. Traces # / 6. For the Turnstiles
7. Ambulance Blues / 8. Motion Pictures
9. On the Beach / 10. Revolution Blues / 11. Vampire Blues
12. Greensleeves *

CD6 (1974) The Old Homestead

1. Love/Art Blues #  / 2. Through My Sails #
3. Homefires / 4. Pardon My Heart # / 5. Hawaiian Sunrise #
6. LA Girls and Ocean Boys * / 7. Pushed It Over the End #
8. On the Beach # / 9. Vacancy # / 10. One More Sign #
11. Frozen Man * / 12. Give Me Strength *
13. Bad News Comes to Town # / 14. Changing Highways #
15. Love/Art Blues # / 16. The Old Homestead
17. Daughters * / 18. Deep Forbidden Lake / 19. Love/Art Blues #

CD7 (1974) Homegrown

1. Separate Ways / 2. Try / 3. Mexico / 4. Love Is a Rose
5. Homegrown / 6. Florida  / 7. Kansas
8. We Don’t Smoke It No More / 9. White Line
10. Vacancy / 11. Little Wing / 12. Star of Bethlehem

CD8 (1975) Dume

1. Ride My Llama # / 2. Cortez the Killer
3. Don’t Cry No Tears / 4. Born to Run *
5. Barstool Blues / 6. Danger Bird / 7. Stupid Girl
8. Kansas # / 9. Powderfinger # / 10. Hawaii #
11. Drive Back / 12. Lookin’ for a Love / 13. Pardon My Heart
14. Too Far Gone # / 15. Pocahontas # / 16. No One Seems to Know #

CD9 (1976) Look Out for My Love

1. Like a Hurricane / 2. Lotta Love / 3. Lookin’ for a Love
4. Separate Ways # / 5. Let It Shine # / 6. Long May You Run
7. Fontainebleau / 8. Traces # / 9. Mellow My Mind #
10. Midnight on the Bay # / 11. Stringman # / 12. Mediterranean *
13. Ocean Girl # / 14. Midnight on the Bay # / 15. Human Highway #

CD10 (1976) Odeon Budokan

1. The Old Laughing Lady # / 2. After the Gold Rush #
3. Too For Gone # / 4. Old Man # / 5. Stringinan #
6. Don’t Cry No Tears # / 7. Cowgirl in the Sand #
8. Lotto Love # / 9. Drive Back # / 10. Cortez the Killer #

Harri Huhtanen 2020

PETER GREEN IN LIMBO! -osa 2

Ote Daily Expressin virheellisestä artikkelista 27.1.1977

Vuodet 1972-76 Peter Green vietti hyvin ajelehtivaa elämää. Hän asui tuttujen ja puolituttujen luona, matkusteli ja teki erilaisia hanttihommia. Uusia levyjä ei syntynyt, vaikka vuonna 1970 kun hän erosi Fleetwood Macista oli hänellä vielä suuria suunnitelmia joko uudesta bändistä tai soololevyjen sarjasta.  Peter Green halusi pois julkisuudesta, sillä jo vuonna 1970 hän oli alkanut pitää rockbisnestä “likaisena”. Hän ajatteli että rojaltit jotka hän sai vanhoista levytyksistään olivat jotenkin likaista rahaa jota hänen ei kuulunut vastaanottaa tai ainakin ne piti jakaa hyväntekeväisyyteen.  Ja sen hän tekikin.  Green sai tiettävästi ainakin 30 000 puntaa (nykyrahaksi muutettuna summa on yli 200 000 puntaa!) vuodessa rojalteja Fleetwood Mac -levytyksistä ja noista rahoista hän aina valtaosan antoi pois. Tämä hyväntekeväisyys kulminoitui lopulta omituiseen välikohtaukseen joka jälleen kerran nosti Peter Greenin otsikoihin. Se mitä lehdissä kirjoitettiin ei kuitenkaan ollut täysin totta, mutta se riitti vahvistamaan Peter Greenin legendaa, vaikka hän ei olisi halunnut sellaista julkisuutta.

27.tammikuuta 1977 johtava englantilainen päivälehti Daily Express raportoi näistä tapahtumista varsin harhaanjohtavasti:

“Peter Greenbaum, Fleetwood Macin entinen pääkitaristi on pidätetty liittyen riitaan, joka koski 30 000 puntaa jota hän ei halunnut…Green yritti niin epätoivoisesti estää rahatoimitukset että hänet jouduttiin pidättämään kirjanpitäjä Clifford Adamsin toimistossa Paddingtonissa…”

Uutisessa on paljon asiavirheitä. Clifford Adams ei ollut Greenin kirjanpitäjä vaan David Simmons. Green ei mennyt kirjanpitäjänsä toimistoon, vaan ilmeisesti riita Adamsin kanssa käytiin puhelimitse ja uhkailut, jos niitä oli, olivat verbaalisia. Greeniä ei pidätetty toimistolla vaan hänen tyttökaverinsa luona. Vääristelevä uutinen jatkuu näin:

“Green myönsi että hänellä oli 22 kaliberin luvaton kivääri kirjanpitäjän luona. Hän kiistää halunneensa vahingoittaa Adamsin toimistoa ja mitään todisteita siitä ei myöskään esitetty…”

Virheellinen uutinen synnytti kuitenkin legendan, tarina lähti kiertämään lehdissä ja kaikki uskoivat että juttu oli totta. 1990-luvulla Peter Green kuitenkin kertoi Martin Celminsille mitä hänen muistikuviensa mukaan oli oikeasti tapahtunut.  Hän oli palannut Kanadasta ja oli viimeisillä rahoillaan ostanut hetken mielenjohteesta kiväärin, mutta oli jättänyt sen vanhempiensa luokse. Hän oli soittanut managerilleen ja heille oli tullut riitaa jostain. Hän oli ehkä tässä vaiheessa maininnut hankkineensa kiväärin, mutta se ei ollut edes hänen hallussaan eikä hän suinkaan mennyt kirjanpitäjän toimistoon, jossa pidätys lehtijutun mukaan tapahtui.  Sen sijaan hän oli mennyt tyttöystävänsä Bettyn luokse ja aika pian sen jälkeen ovelle koputettiin ja siellä oli poliisi, joka pidätti hänet. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin se, että hän oli käyttäytynyt uhkaavasti Davisia ja Simmonsia kohtaan!

Peter Green oli siis saavuttanut uransa pohjakosketuksen. Hän joutui oikeuteen managerinsa ja kirjanpitäjänsä uhkailemisesta. Väitettiin jopa että hän oli uhannut heitä aseellisesti mikä ei siis pitänyt paikkaansa, vaan jos uhkaus oli esitetty oli se ollut pelkästään verbaalinen.         

Harri Huhtanen 2020       

Bob Dylan palaa ”radiojuontajaksi”!

Mitä tekee 79-vuotias mies, jonka perustyön eli keikkailun Korona pilaa vuodeksi? Hän tekee levyn. Mitä hän tekee sen jälkeen? Lepää ja viettää mukavaa vapaa-aikaa, koska rahaa on ja lisää tulee koko ajan. Väärin. Monen kohdalla voisi olla noin, mutta ei taiteilija Bob Dylanin, sillä hänellä on aina jotain menossa tai suunnitteilla! Niinpä kun on alkanut näyttää ilmeiseltä, ettei hän voi keikoille lähteä vielä pitkään aikaan on hän päättänyt palata hommaan jota hän sivutoimisesti harrasti vuosina 2006-2009 eli Dylan palaa radiojuontajaksi ja mikä parasta kun Sirius -radion ohjelmat olivat tunnin mittaisia, ovat uudet ohjelmat peräti kahden tunnin kestoisia. Ensimmäisen ohjelman teemana on viski, Dylanhan tuottaa nykyään myös omaa viskiä eli sen lisäksi että hän on taiteilija, on hän menestyvä liikemies.

Whiskey ohjelma kuullaan kello 11 USA:n aikaa maanantaina 21.9.2020 SiriusXM -kanavalla 27. Tarkempia tietoja ohjelmasta alla olevien linkkien avulla:

https://www.pressherald.com/2020/09/19/bob-dylan-brings-back-theme-radio-show/

Jälkimmäisestä linkistä kiitos Marialle!

Harri Huhtanen 2020

Riikan matka 1.-4.8.2019 -osa 4

Jelgavan matka 3.8.2019 – osa 2

Jelgavan rautatieasemalta on kahden kilometrin kävelymatka Jelgavan palatsille. Suurin osa matkaa kulkee tylsiä pääkatuja pitkin. Zemgales prospekts on Rautatieasemalta lähtevän kadun nimi ja noin puolivälissä sen nimeksi vaihtuu Akademijas iela. Matkalla on muutama kirkko, mutta enimmäkseen näkymät olivat kovin ”stalinistisia”, aivan erilaisia kuin paljon pienemmässä Siguldassa, jonka talkokanta oli vähän samantyyppistä kuin pohjoismaissakin.  Liela ielaa  päästään sillan yli linnasaareen, jossa mahtava palatsi sijaitsee. Kun puolen tunnin kävelyn jälkeen pääsimme palatsille, jonka oli netissä ilmoitettu olevan yleisölle auki, alkoivat ongelmat. Opasteita ei ollut palatsin sisääntulossa. Valtavan suurella palatsinpihalla ei myöskään ollut opasteita. Kokeilemme erästä palatsiin johtavaa ovea, joka oli  auki. Sisällä ei ollut ketään. Lopulta löytyy siivooja, joka ei osannut englantia ja joka vastasi kaikkiin kysymyksiin vain ”nada”. Turisteja ei näkynyt missään. Palatsiin ei siis ollut pääsyä 3.8.19. Palatsin pohjois- että länsipäädyt olivat huputettuja eli ilmeisesti restaurointi oli sulkenut palatsin väliaikaisesti. Harmitti, mutta minkäs teit! Jouduimme tyytymään ulkotilojen kuvaamiseen. Mutta kyllä oli valtavan kokoinen palatsi!  Jo sen ympärikävelyyn kului aikaa yli 10 minuuttia!

Koska suunnitelmat menivät uusiksi ja olimme kuitenkin varanneet Jelgavaa varten koko päivän eli ei huvittanut suoraan lähteä takaisin Riikaan, vaikka sielläkin nähtävää riitti, niin suuntasimme läheiselle Pasta -saarelle. Koska en osaa latviaa en tiedä mitä tuo Pasta tarkoittaa, tiedän vain ettei se tarkoita latviajelgavapastaislandruokaa nimeltä pasta! Saarella oli kuitenkin useampikin mukava ulkoilmakahvila ja vain muutaman euron maksava iso tuoppi vahvaa latvialaista olutta kummasti lievitti pettymystä. Yllätyksenä saimme palatsikokemuksen tilalle Pasta -saarella siihen aikaan järjestetyn hiekkapatsas -näyttelyn. Siellä oli toinen toistaan komeampia hiekkapatsaita, joissa oli kuvattu Kleopatraa, Baabelin tornia, itämaisia kameliratsastajia jne. Ei siis mitään Latviaan tai Balttiaan viittaavia aiheita, vaan kaukomaiden ja historian eksotiikkaa. Se tuntui todella yllättävältä.

Paluumatkalla tutustuimme vielä kaupungin kahteen historian museoon. Uudempi niistä sijaitsee Jelgavan Pyhän kolminaisuuden kirkon tornissa.  Aika lähellä sitä löytyy Jelgavan vanhin historian ja taiteen museo, nimeltään Gederts Eliass . Molempien museoiden näyttelyistä tuli sellainen vaikutelma että vauraimmillaan Jelgava on ollut 1700-luvulla, jolloin myös Jelgavan valtavan iso palatsi rakennettiin. Palatsin koko ei ole missään suhteessa kaupungin kokoon eli Kuurinmaan herttualla on täytynyt olla valtavat määrät rahaa käytössään, sillä todennäköisesti palatsia rakentamassa on ollut tuhansia työmiehiä. Toisaalta 1700-luvulla työvoima oli lähes ilmaista.

Tältä Jelgava näytti vielä 1800-luvulla. Kuvan kauniista puutaloista lähes kaikki tuhoutuivat 1900-luvun sodissa.

latviajelgava120yearsago

1900-luku oli äärimmäisen synkkää aikaa Jelgavassa. I ja II maailmansodan taisteluissa lähes kaikki kaupungin vanhat rakennukset hävitettiin. Neuvostovalta 1945-91 oli pysähdyksen aikaa ja tuhoutuneiden talojen tilalle kaupunkiin rakennettiin valtava määrä toinen toistaan rumempia asuintaloja, joista osa on nykyään jo purkukuntoisia. Vasta Latvian uudelleen itsenäistyttyä vuonna 1991 alkoi  paluu ”normaaliin”. Vanhaa 1700-luvun rakennuskantaa ei enää saada takaisin, mutta ehkäpä 2000-luvun arkitehdit ideoivat jotain täysin uutta ja kaunista kaupunkiin. Toivon myös että Stalinin aikaiset rumat tiili- ja betonikolossit puretaan ja korvataan kauniimmilla rakennuksilla. Jelgavasta tuskin tulee koskaan Baltian suurinta turstikohdetta, mutta ainutlaatuisen palatsinsa ansiosta kaupungilla on kuitenkin mahdollisuus kehittyä Latvian mittakaavassa merkittäväksi turistikohteeksi.

Harri Huhtanen 2020    

PETER GREEN IN LIMBO! -osa 1

Tämä kuva löytyy Peter Greenin In The Skies (1979) -albumin takakannesta. En tiedä milloin kuva on otettu, mutta se viitannee Greenin erikoiseen ratkaisuun työskennellä jonkin aikaa Mortlaken hautausmaalla Fleetwood Macistä eroamisen jälkeen.

Peter Green totesi eräässä 1990-luvun haastattelussa että suuri osa 1970-luvusta kului hänellä niin ettei hän jälkeen päin pysty sanomaan mikä oli totta ja kuvitelmaa.  Vuonna 1971 Peter Green oli vielä aktiivinen ja soitti muun muassa Fleetwoodin Macin Amerikan kiertueella, vaikka olikin virallisesti eronnut bändistä jo keväällä 1970. Fleetwood Macista erottuaan Green ei kuitenkaan enää saanut kunnollista otetta musiikintekemiseen. Hän suunnitteli kyllä perustavansa uuden bändin mutta siitä ei sitten lopulta tullut mitään.  Hän levytti muutaman singlen Nigel Watsonin kanssa, mutta ne eivät menestyneet.  

Vanhan legendan mukaan hän työskenteli myös haudankaivajana, mutta todellisuus ei ehkä sittenkään ollut niin eksoottinen, vaan ilmeisesti Greenin työhön Mortlaken hautausmaalla kuului lähinnä nurmikon ja kasvien hoitoa. Pomo ei hengittänyt niskaan ja niinpä Green nautti raikkaasta ulkoilmasta ja siitä, että oli hetkeksi vapautunut rockbisneksen armottomista kuvioista.  Green sai jatkuvasti isoja rojalteja aikaisemmista levytyksistään, mutta vuoden 1970 Green Manalishin jälkeen hän oli tullut siihen tulokseen että raha oli lähtöisin paholaisesta ja siksi hän halusi jatkuvasti antaa ylimääräisen rahan pois ja elää vaatimattomasti. Eräs hänen tyttöystävänsä kertoi nähneensä miten Green silmääkään räpäyttämättä kirjoitti 80 000 punnan sekin hyväntekeväisyyteen ja miten he sen jälkeen elivät hetken aikaa käytännössä ilman rahaa.              

Harri Huhtanen 2020              

Parhaat rumpalit! -osa 3

02 JOHN BONHAM (1948-1980)

Vaikka Bonhamin kuolemasta on kulunut jo 40 vuotta elää hänen perintönsä edelleen voimakkaana. Häntä pidetään rockpiireissä edelleen maailman parhaana rumpalina.  En kuitenkaan vuoden 2020 listalla sijoittanut häntä ykköseksi, koska Ginger Bakerin tyyli on ehkä sittenkin monipuolisempi hänen jazz- ja etno -vaikutteidensa vuoksi. Bonham sen sijaan on 100%:n rockrumpali, jonka tanakka soundi on yksi syy siihen miksi Led Zeppelin  menestyi niin hyvin maailmalla. Kun Bonham kuoli 1980 tapaturmaisesti, olivat Page ja Plant sitä mieltä että olisi petos jatkaa bändiä Zeppelin -nimellä, koska kukaan ei voisi korvata Bonhamia. Harvinainen ja erittäin kallis päätös bändiltä, koska kukaan heistä ei sen jälkeen päässyt kuin murto-osaan niistä tuloista jotka heidän tililleen kilahtivat Zeppelinin huippuvuosina.  Toisaalta vaikka Zeppelin lopetti jatkoivat levyt myyntiään eli siinä mielessä kaikkien bändin jäsenten talous oli kyllä ihan hyvin turvattu. Olen lukenut useamman analyysin siitä miksi Bonhamin soitto oli niin ainutlaatuista, mutta koska en edelleenkään ole itse rumpali niin  olisi ehkä vähän hölmöä tässä yhteydessä ryhtyä analysoimaan hänen soittoaan. Kunnelkaa Zeppelinin studioalbumit vuodesta 1969 vuoteen 1982, niin uskoisin että saatte kyllä erittäin hyvän käsityksen siitä miksi Bonham on niin erinomainen.  

Harri Huhtanen 2020

PETER GREEN HUIPULLA! -osa 3

Peter Green ehti tehdä lyhyeksi jääneen Fleetwood Mac (FM) -kautensa aikana vain kolme studioalbumia bändin kanssa. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu sillä bändi ehti äänittää studiossa kymmeniä tunteja  materiaalia jota ei julkaistu noilla kolmella levyllä. Niinpä jo tähän mennessä on julkaistu virallisestikin yli 10 CD:n verran vuosina 1967-1970 äänitettyä FM sessio -materiaalia ja uskoisin että edelleen on materiaalia joka odottaa julkaisuaan. Ikävin on tilanne Greenin viimeiseksi jääneen FM:n albumin Then Play on  (TPO 1969)  kanssa. Noissa sessioissa Green oli todella parhaimillaan ja silti  näitä äänitteitä  ei ole vieläkään, 51 vuotta myöhemmin,  julkaistu kokonaisuudessaan. Onneksi sentään jotain on julkaistu. Vuonna 1998 levy-yhtiö  Receiver Records  julkaisi todella mielenkiintoisen 2CD:n paketin nimellä The Vaudeville Years Of Fleetwood Mac 1968 to 1970, jossa oli peräti  45-sivuinen johdantoartikkeli, mutta tärkein asia jäi puuttumaan eli levykansiossa ei ollut mitään tarkkoja tietoja siitä milloin mikin äänitys oli tehty.  Laajassa artikkelissa oli kylläkin joitain tiedonjyväsiä, mutta niiden avulla ei kovin pitkälle päässyt. Huippuhetket tuolla julkaisulla koetaan jälkimmäisellä CD:llä jossa on peräti 15-17 minuutin kestoiset Greenin versiot kappaleista Underway  ja The Madge Sessions 1 & 2 . Levyllä Magde -kappaleet on merkitty poikkeuksellisesti Fleetwoodin ja McVien nimiiin, mutta uskon että tämä on sitä Greenin kuuluisaa anteliaisuutta, sillä millään muulla levyllä näitä herroja ei ole merkitty säveltäjiksi ja kun kuuntelee näitä versiota ei jää epäselväksi kenen “kynästä” eli kitarasta nämä kappaleet ovat lähtöisin.  Alunperin TPO-albumi julkaistiin Englannissa syyskuussa 1969 ilman hittikappaletta Oh Well , joka liitettiin kuitenkin albumin myöhempiin painoksiin.   

Harri Huhtanen 2020