Bob Dylan: Helsinki 24.6.2019 – Don’t Think Twice It’s Alright

Bob Dylan ja rumpali Receli Lontoon Hyde Parkin konsertissa heinäkuussa 2019.

dylanjareceli2019

Parhainta Helsingin konsertissa oli varmaan näiden yli 50 vuotta vanhojen klassikkobiisien uudellensovitukset. Dylan lauloi erityisesti nämä vanhat biisit huolellisesti ja hänen rakkautensa näihin mestariteoksiin ei jäänyt epäselväksi.  Niin intensiivisesti Dylan oli läsnä juuri siinä hetkessä ja siinä tulkinnassa.  Toki mukana Dylanin konserteissa on aina rautaista ammattitaitoa, mutta samanaikaisesti sellaista erikoista herkkyyttä ja hajoamisen tunnetta, joka tekee monista tämän tyyppisistä tulkinnoista niin tuoreita ja jännittäviä. Dylan pitää kuulijaa pihdeissään ja jännitys kasvaa kasvamistaan. Kuulija miettiin koko ajan: ”mitä tapahtuu seuraavaksi, miten hän laulaa sen ja sen säkeen tällä kertaa?”

Olen yrittänyt muistella milloin toden teolla aloin diggailla hienoa Don’t Think Twice -klassikkobiisiä. Sen täytyi tapahtua Turun ylioppilaskylässä jossa asuessani sain loppuvuodesta 1979 eräältä tytöltä lainaksi itseäänitetyn C-kasetin, joka sisälsi Dylanin parhaita 1960-luvun kappaleita. Monet niistä tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, erityisesti Don’t Twice joka tuntui sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni hyvin ja oli todella kaunis biisi.

Dylan on esittänyt Don’t Think Twicen jo yli 1000 kertaa kuluneen 57 vuoden aikana. Vain muutamilla kiertueilla (mm. 1966, 1975 ja 1979) kappaletta ei kuultu. The Never Ending Tourin aikana eli vuodesta 1988 lähtien Dylan on esittänyt kappaleen joka vuosi, tosin monena vuonna se on kuultu vain muutamassa konsertissa noin sadasta eli mikään vakiobiisi se ei ole ja ehkä siksi on säilyttänyt edelleen viehätyksensä.

Helsingin versio 2019 on hyvin hidas, Dylanin laulu on jälleen yllätyksellistä ja hänen flyygelinsoittonsa sekä Garnierin säestys kontrabassolla tekevät tulkinnasta yhden parhaista jonka olen Dylanilta kuullut. Ja näitä helmiä oli Helsingin konsertissa monta!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019                        

Mainokset

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 3

Sunnuntai 10.3.2019

img_20190310_125138-e1563651763339.jpg

Lauantai oli ollut viileä ja jopa sateinen, sunnuntai alkoi aurinkoisena, mutta kylmää oli edelleen, oltiinhan Pohjolassa. Päivän ohjelmaa ei ollut fiksattu etukäteen ja lopulta nettisurffailun tuloksena päädyimme valitsemaan kohteeksi Tukholman Stadshusetin, jonka näkee aina kun tulee Tukholmaan, sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kumma kyllä – en ollut vieraillut siellä koskaan aikaisemmin. Punatiilinen iso rakennus on ulkoa katsoen vähän tylsän näköinen, joten odotukset sen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja hyvä niin, koska jos ei odota liikaa niin voi joskus yllättyä iloisesti. Vuonna 1923 valmistunut Tukholman Kaupungintalo olikin sisältä huikea kokemus! Oli pakko perehtyä sen historiaan tarkemmin. Ilmeni että talon oli suunnittelut aikansa ehkä kuuluisin ruotsalaisarkkitehti Ragnar Östberg, joka haki inspiraation rakennuksen upeisiin sisätiloihin Venetsian maailmankuulusta Dogen palatsista. Kun hän sitten sekoitti tähän Italian renesanssityyliin pohjoismaista gotiikkaa sekä bysanttilaista ja islamilaista taidenäkemystä oli lopputulos erikoinen, kiinnostava ja katsojaa innostava! Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki valtavan iso ja hienosti tuhansilla mosaiikeilla koristeltu Gyllene Salen, jossa alun perin järjestettiin Nobel juhlien illalliset.

img_20190310_121625-e1563652161310.jpg

Seuraavana oli vuorossa tutustuminen Riddarholmenin saaren, joka on silloilla liitetty sekä Gamla Staniin että Kungsholmeniinjossa Stadshuset sijaitsi.  Erityisesti minua kiinnosti Riddarholmenin kirkko ja luostari jotka ovat tietävästi Tukholman vanhimmat rakennukset, sillä alun perin ne on rakennettu jo 1300-luvulla. Luonnollisesti vuosisatojen saatossa rakennuksiin oli tehty lukuisia muutoksia, joten oli vaikea sanoa mitkä osat niistä olivat keskiajalta peräisin. Mielenkiintoni ei sinänsä ollut herännyt itse kirkosta, joka on esimerkiksi Ranskan goottilaisiin kirkkoihin verrattuna melko pieni ja vaatimaton ulkoapäin katsottuna.cof
Ainutlaatuiseksi Riddarholmin kirkon teki se, että sinne on haudattu kaikki Ruotsin kuninkaat vuodesta 1634 vuoteen 1950 saakka!  Suureksi pettymykseksi kirkko oli kuitenkin kiinni. No, ehkä sitten seuraavalla matkalla tärppää. Myöskään Wrangelska Palaceen ei päässyt. Wrangelskan palatsi on puolestaan merkittävä siksi että Ruotsin kuninkaat asuivat siellä 57 vuoden ajan, koska Tukholman alkuperäinen kuninkaanlinna oli tuhoutunut raivoisassa tulipalossa vuonna 1697.

 Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019      

Beatles: Abbey Road 50th anniversary edition 2019 !

beatles-abbey-road-50th.jpg

Tavallaan Beatlesien  vuonna 1969 ilmestynyt Abbey Road -albumi oli bändin viimeinen, sillä seuraavana vuonna ilmestynyt virallisesti viimeinen albumi Let It Be äänitettiin aikaisemmin kuin Abbey Road.

Syyskuussa 2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta Abbey Roadin ensimmäisestä julkaisusta ja  sen kunniaksi Apple on taas kasannut mielenkiintoisen juhlapaketin, joka julkaistaan ainakin neljässä eri formaatissa, jotka on lueteltu alla:

  • Deluxe -boksi, jossa on 3 CD:tä, 1 BD-levy (vain audio) sekä iso kirja
  • 3LP:n vinyyliboksi, alkuperäinen levy + 2 LP:tä sessionauhoituksia
  • 2CD:n Deluxe -painos, alkuperäinen levy + 1 CD sessionauhoituksia
  • 1 CD:n painos, jossa alkuperäinen levy uudella 2019 stereo -miksauksella

Emme siis ole saamassa lainkaan kuvamateriaalia sessioista, mutta onneksi Deluxe-boksissa pääpaino on julkaisemattomilla versioilla eli kolmesta CD:stä kaksi sisältää julkaisematonta materiaalia. Virallista biisilistausta ei ole vielä julkaistu, joten alla oleva listaus voi periaatteessa vielä muuttua ja jos näin tapahtuu informoin siitä:

Abbey Road 50th anniversary edition 3CD+Blu-ray super deluxe edition

Disc 1 (CD) : 2019 Stereo Mix

1. Come Together / 2. Something / 3. Maxwell’s Silver Hammer
4. Oh! Darling / 5. Octopus’s Garden / 6. I Want You (She’s So Heavy)
7. Here Comes The Sun / 8. Because / 9. You Never Give Me Your Money
10. Sun King / 11. Mean Mr Mustard / 12. Polythene Pam
13. She Came In Through The Bathroom Window / 14. Golden Slumbers
15. Carry That Weight / 16. The End / 17. Her Majesty

Disc 2 (CD): Sessions

1.     I Want You (She’s So Heavy) (Trident Recording Session & Reduction Mix)
2.     Goodbye (Home Demo)  / 3.     Something (Studio Demo)
4.     The Ballad Of John And Yoko (Take 7) /  5.     Old Brown Shoe (Take 2)
6.     Oh! Darling (Take 4) /  7.     Octopus’s Garden (Take 9)
8.     You Never Give Me Your Money (Take 36) / 9.     Her Majesty (Takes 1-3)
10.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Takes 1-3 / Medley)
11.  Here Comes The Sun (Take 9) / 12.  Maxwell’s Silver Hammer (Take 12)

Disc 3 (CD): Sessions
1.     Come Together (Take 5) / 2. The End (Take 3)
3.     Come And Get It (Studio Demo) / 4.  Sun King (Take 20)
5.     Mean Mr Mustard (Take 20) / 6. Polythene Pam (Take 27)
7.     She Came In Through The Bathroom Window (Take 27)
8.     Because (Take 1 – Instrumental) /  9. The Long One (Trial Edit & Mix – 30 July 1969)
10.  (Medley: You Never Give Me Your Money, Sun King, Mean Mr Mustard, Her Majesty, Polythene Pam, She Came In Through The Bathroom Window, Golden Slumbers, Carry That Weight, The End)
11.  Something (Take 39 – Instrumental – Strings Only)
12.  Golden Slumbers/Carry That Weight (Take 17 – Instrumental – Strings & Brass Only)

Blu-Ray:

Audio Features: Dolby Atmos,  96kHz/24 bit DTS-HD Master Audio 5.1,
96kHz/24 bit High Res Stereo (2019 Stereo Mix)

Harri Huhtanen 2019

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 2

Lauantai 8.3.2019 (jälkimmäinen osa)

tukholmanationalmuseum

Tämän lyhyen viikonloppumatkan pääkohde oli vuosien 2015-2018 suurremontin jälkeen hiljattain avattu Tukholman Nationalmuseum. Sielläkään en ollut käynyt kuin muutaman kerran elämässäni ja edellisestä käynnistä oli ainakin yli 20 vuotta aikaa. Itse rakennus on vuodelta 1866, mutta kokoelmat ovat paljon vanhempaa perua, sillä alun perin monet näistä taideaarteista olivat Ruotsin kuninkaiden omistuksessa jo 1500-luvulla. Kokelmaa laajennettiin jatkuvasti hankkimalla taideaarteita Euroopasta. Julkiseen omistukseen kuninkaalliset kokoelmat siirtyivät 1792, Ranskan suuren vallankumouksen vanavedessä. Nationalmuseumin maalaustaiteen kokoelma käsittää yli 10 000 taulua ja on mittaamattoman arvokas. Koriste-esineitä museon kokoelmissa on 30 000, veistoksia useita tuhansia, piirustuksia ja grafiikkaa peräti 500 000 kappaletta ja niin edespäin.  Kokoelmat ovat niin valtavat että vaikka itse museorakennuksessa on kolme näyttelykerrosta ja tuhansia neliöitä tilaa, mahtuu sinne vain murto-osa kaikista museon omistamista taide-esineistä. Erityisen vaikuttava oli museon taulukokoelma, jonka arvo lienee satoja miljoonia euroja. Kokoelmien ensimmäiset taulut on hankittu Euroopasta jo Kustaa Vaasan hoviin 1500-lvulla  ja kun Ruotsi sitten 1600-luvulla oli suurvalta ja soti Saksassa, tuotiin merkittäviä määriä lisää arvokkaita taide-esineitä Ruotsiin  ryöstösaalina jossa ne edelleen ovat, koska rikos on jo ”vanhentunut”.

tukholmavassaeggen

Ilta alkoi jo hämärtyä museosta poistuessamme. Satoi hentoa vihmasadetta ja oli suhteellisen kylmä. Oli aika etsiä illallispaikka. Lopulta päädyimme hotellin lähellä sijaitsevaan Vassa Eggen ravintolaan, joka vaikutti olevan nuorison suosiossa sisäänkäynnin lähellä olevan baarin perusteella. Ravintola oli aivan tupaten täynnä 25-35 vuotiaita nuoria ja tämäkin viittasi siihen että ruoka siellä oli varmaan hyvää. Paikkatilannetta kysyttäessä tarjoilija oli ensin epäileväinen oliko yhtään paikkaa vapaana, mutta lopulta hän sitten ohjasi meidät aivan sisäänkäynnin lähellä olevaan pieneen pöytään. Ruokalistalla oli lähinnä erilaisia pihvejä, hinnat vaihtelivat 25-50 euron välillä eli olivat kohtuullisia. Tarkoitukseni oli lisäksi tilata pullo viiniä, mutta kun avasin viinilistan kyllä siinä suu loksahti auki. Viinivalikoima oli laaja, mutta hinnat tuntuivat ihan käsittämättömiltä. Vain muutamia viinejä sai alle 100 eurolla. Suurin osa maksoi 100- 1000 euroa pullo ja yksi ”tee napurisi kateelliseksi” -viini maksoi jopa 2500 euroa pullo!  Katsoin ympärilleni. Viereisissä pöydissä istui muodikkaasti pukeutuneita 25-vuotiaita nuoria miehiä ja naisia ilman että heidän seurassaan olisi ollut varakkaan näköisiä isähahmoja. Joka toiseen pöytään oli tilattu viinipullo, joissain niitä oli jopa kolme. Tuli sellainen tunne että tukholmalaisnuoret ovat nykyään varoissaan tai vaihtoehtoisesti suuri osa heistä on kovaa vauhtia hankkimassa itselleen luottohäiriömerkintää. No, kun tarjoilija tuli olin jostain merkillisestä syystä muuttanut mieleni ja tilasinkin viinin asemasta Brooklynin lageria, se maksoi ”vain” 10 euroa pikkutuoppi.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019      

Tukholma 8.-10.3.2019 -osa 1

img_20190309_113407.jpg

Lauantai 8.3.2019

Hotellimaailmassa on jo pitkään ollut sama ilmiö kuin yritysmaailmassa ylipäätään: suuret ketjut valtaavat alaa ja itsenäisten pienten yrittäjien asema käy yhä tukalammaksi. Niinpä Tukholmassakin suurin osa hotelleista alkaa olla Scandic -ketjun omistuksessa. Halusin jotain yksilöllisempää ja päädyin tällä kertaa valitsemaan edelleen yksityisessä omistuksessa olevan Crystal Plaza hotellin, joka sijaitsee Birger Jarlsgatanilla, aivan Humlegårdenin puiston vieressä. Talo on rakennettu kahdessa vaiheessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hotellin mielenkiintoisimmat, pyöreät huoneet sijaitsevat talon kadulle vinosti suuntautuvassa ”paraatipäädyssä”, ne ovat tilavia ja huonekorkeus on vanhan ajan tyyliin hulppeat 4 metriä! Olin varannut huoneen 603, ylimmästä kerroksesta ja sieltä oli hieno näköala Birger Jarlsganille.

mdePäivän kierros suuntautui Skeppsholmeniin, jossa sijaitsee Östasiatiska Museet sekä Moderna Museet. Östasiatiska Museetin kokoelmat on sijoitettu pitkään, jo 1600-luvulla rakennettuun köysitehtaan rakennukseen. Museon esineet ovat suurelta osin peräisin Kiinassa jo 1920-luvulla matkustelleen Johan Gunnar Anderssonin laajasta yksityiskokoelmasta. En lähde tässä yhteydessä selostamaan mitä kaikkea museossa on, mutta sen verran asiaa avaan, että kokoelmat ovat hienot ja kiinnostavat, jopa henkilölle joka ei ole niinkään perehtynyt Kiinan yli 2000 -vuotiseen historiaan.

Moderna Museet sijaitsee aika lähellä Östasiatiskan museota ja siellä olen muistaakseni käynyt kerran aikaisemmin, tosin se käynti taisi tapahtua jo vuonna 1986 eli melkoisesti aikaa oli siis kulunut ensi visiittini jälkeen. Tämäkin museo alkaa ”moderni” -nimestä huolimatta olla ”vanha” eli on perustettu jo vuonna 1958. Tilat ovat hulppeat, mutta täytyy sanoa että monet suurista saleista ovat täysin alikäytössä, sillä tuntuu vähän hölmöltä astua noin omakotitalon kokoiseen saliin jonka seinillä on vain muutama hassu taulu tai jopa niin että ison salin keskellä on vain pari veistosta. Toisin oli englantilaisten kohutaiteilijoiden Gilbert & Georgen maksullisessa näyttelyssä, joka oli siellä vielä esillä. Gilbert & George ovat nykyisin jo yli 70-vuotiaita ja ovat saavuttaneet suurta mainetta ympäri maailmaa erikoisilla, valtavan isoilla ja värikylläisillä pop-tauluillaan. GG:n näyttelyissä mitään ei jätetä tyhjäksi eli seinät peitetään aina kokonaan näillä suurteoksilla ja kun niitä näkee kymmenittäin täytyy sanoa että näyttelyn kokonaisvaikutelma on aika voimakas. Osa tauluista on monimerkityksellisiä, osassa sanoma on selvä. Sodanvastaisuus ja huoli ympäristöstä ovat toistuvia teemoja, GG:n suhde uskontoon sen sijaan jäi minulle vähän hämärämmäksi, koska näyttelyn ”uskonnolliset” teokset voi yhtä hyvin tulkita ateistisiksi.

img_20190309_142655.jpg

Pysyvän näyttelyn osalta suuren museon anti jäi paljon heppoisemmaksi. Ainoan poikkeuksen muodosti  minulle entuudestaan tuntematon taiteilija Miriam Bäckström (s. 1967), jonka futuristinen, ”koneneulottu”, kokonaisen seinän peittävä tapetti oli hyvin vaikuttava. Kaukaa katsoen näytti kuin teos olisi tehty lasista ja metallista ja vasta läheltä katsoessa pystyi toteamaan että kyseessä olikin pelkkä iso kangas!               

 Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019      

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 1

woodstock_deluxebox2019.jpg

Woodstock 1969  (WS) ei ehkä enää ole katsojamäärältään maailman suurin rockfestivaali, muta epäilemättä se on maineeltaan suurin. WS on ikään kuin kaikkien rockfestivaalien isä tai äiti, sillä sen jälkeen esimerkiksi Euroopassa alettiin monissa maissa järjestää rockfestivaaleja ja perinne jatkuu edelleen, sillä joka kesä Euroopassa järjestetään kymmeniä suuria rockfestivaaleja,  samoin Amerikassa.

Woodstockissa oli yleisöä yli 500 000 ja tapahtumaa oli kuvaamassa ja äänittämässä kymmeniä alan ammattilaisia. Aika pian festivaalin jälkeen valmistui Woodstock – konserttielokuva, joka pyöri elokuvateatteissa ympäri maailmaa ja saavutti suuren maineen. Seuraavana vuonna elokuvan äänitteet julkaistiin siihen aikaan hulppean ”laajana” 3LP:n soundtrackina. Vuonna 1994 alkuperäinen WS täytti 25 vuotta ja juhlan kunniaksi julkaistiin peräti 4 CD:n paketti, jossa oli paljon julkaisemattomia alkuperäisäänitteitä. Vuonna 2009 WS täytti 40 vuotta ja sen kunniaksi tuottajat pistivät vielä paremmaksi eli julkaistiin 10 CD:n kokoelma, jossa oli jo viiden festivaalilla esiintyneen artistin setti kokonaisuudessaan.

Mutta edelleen julkaisematta on kymmeniä tunteja alkuperäisesityksiä. Nyt elokuussa 2019 WS täyttää 50 vuotta ja sen kunniaksi Rhino -levy-yhtiö on kaikessa hiljaisuudessa neuvotellut kaikkien WS artistien tai heidän perikuntiensa (osa artisteista kun on jo siirtynyt taivaallisille soittolavoille) kanssa luvat tulevalle jättijulkaisulleen nimeltä Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive (WBTTG).

Tämä WBTTG -boksi on melkoinen ”hyppy” uusiin sfääreihin sekä sisällön että hinnan suhteen aikaisempiin julkaisuihin verrattuna. Boksilla on 38 CD:tä ja uskomattomat 432 kappaletta! Käytännössä tuollaiset 99% äänitetystä materiaalista. Pois boksilta ovat jääneet ainoastaan kaksi  Jimi Hendrix -raitaa, joiden julkaisua perikunta vastusti sekä yksi Sha Na Na -yhtyeen kappale joka jäi teknisistä syistä nauhoittamatta. Musiikkia uudella boksilla on siis 36 tuntia, josta noin 20 tuntia eli 267 kappaletta on aikaisemmin julkaisemattomia! Hinnassa ei ole tingitty, koska tässä vaiheessa Rhino on ilmoittanut painavansa boksia vain rajoitetun 1969 kappaleen painoksen (ymmärrätte varmaan mistä tuo ”mystinen” kappalemäärä tulee). Hinta on 800 dollaria. Erikoisinta tässä on se, että Rhinon omilla sivuilla ilmoitetaan että tämä laaja kokoelma on jo SOLD OUT ! Sen sijaan 10 CD:n rajoitetumpi versio on yhä saatavilla. Julkaistaanko tästä 38 CD:n kokoelmasta myöhemmin ”kansanpainos”?  Se jää nähtäväksi. Jos ei julkaista niin kaksi asiaa on varmaa: siitä tehdään nopeasti iso määrä piraattipainoksia ja alkuperäisen aidon 38 CD:n kokoelman keräilyhinta nousee nopeasti ”pilviin”.

Lisätietoja aiheesta täällä:

https://www.rhino.com/woodstock50

Harri Huhtanen 2019

D.A.Pennebaker (1925-2019)

D.A. Pennebaker kuvasi useat dokumenttinsa ammattikameroilla, joissa ei ollut jalustaa eli näin hänen ei tarvinnut lavastaa tilanteita, koska hän pääsi nopeasti liikkumaan kameran kanssa paikasta toiseen ja kuvaamaan tapahtumat käsivaralta juuri sillä hetkellä kuin ne tapahtuivat. Hänen vaimonsa, Chris Hegedus (kuvassa alla) toimi myöhempien dokumenttien kuvauksissa usein ”äänimiehenä”.

The War Room - 1993

Yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rock -dokumentaristeista, amerikkalainen elokuvaohjaaja D.A. Pennebaker kuoli 94-vuotiaana 1.elokuuta 2019 kotonaan Long Islandissa. Vaikka Pennebaker teki dokumentteja jo 1950- luvulla ja jatkoi niiden julkaisemista vielä 2000-luvullakin, osuvat hänen uransa tähtihetket vuosiin, jolloin rockmusiikki nousi maailmanlaajuisesti sekä kulttuurillisesti että taloudellisesti merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi. Pennebakerin  vuosina 1965 ja 1966 Dylanin Englannin kiertueella kuvaamat dokumentit ovat vuosikymmenien kuluessa saavuttaneet yhä ikonisemman aseman.  Vuoden 1965 kiertueen kuvaus Don’t Look Back on julkaistu jo kahdesti, mutta Dylanin osittain editoima 1966 kiertuedokumentti Eat The Document on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle ja lisäksi Pennebakerin oma versio Something Is Happening on edelleen julkaisematta.  Kaikki 1966 maailmankiertueen Euroopan konsertit äänitettiin sen ajan State of artia edustavalla  Nagra-nauhurilla ja ilmeisesti konsertit myös kuvattiin kokonaisuudessaan. Vuoden 1966 kiertueäänitteet on jo julkaistu, mutta ei filmimateriaalia, joitain yksittäisiä pätkiä lukuunottamatta.

Dylanin jälkeen Pennebaker kuvasi mm. Jimi Hendrixiä, Janis Joplinia, The Whota, John Lennonia, Otis Reddingiä, Jefferson Airplanea, Alice Cooperia, David Bowieta, Little Richardia, Chuck Berryä ja vielä 1980-luvulla silloin maailmanmaineeseen noussutta superbändiä Depeche Modea.

Merkittävä rockdokumentaristi on poissa, mutta hänen teoksensa elävät edelleen  ja vaikuttaa siltä, että niiden merkitys vain kasvaa vuosi vuodelta.

Harri Huhtanen 2019