Roger Waters: Us + Them 2.10.2019 ! -osa 2

Elokuva voi parhaimmillaan ilmentää todellisuutta tavalla, joka on hienompaa kuin itse todellisuus. Silloin yleensä on kysymys todellisuuden kuvaamisesta fiktionrogerwatersusthem2019.jpg
keinoin. Rockkonserttielokuvien ongelma on se, että ne kuvaavat todellista tilannetta, joka lähtökohtaisesti ei ole fiktiota. Rockkonsertissa elämys syntyy tilan kolmiulotteisuudesta, äänimaailman rikkaudesta sekä kaikkien muiden ihmisten ja artistin samanaikaisesta läsnäolosta. Niinpä konerttielokuvan on vaikea päästä samalle elämystasolle kuin oikean, paikan päällä, reaaliajassa koetun konsertin.

Koin Roger Watersin Us+Them -elokuvan samanaikaisesti tuhansien elokuvan katsojien kanssa ympäri maailmaa. Elokuva esitettiin peräti 2500 elokuvateaterissa 60 eri maassa 2.10.2019. Turun näytös oli Kinopalatsin hienoimmassa yli 400-paikkaisessa ISENSE-salissa, johon on asenettu peräti kymmenien kaiuttimen hieno Dolby Atmos -äänijärjestelmä sekä korkeatasoinen 4K-projektori. Vaikka oikeassa konsertissa olin ykkösrivillä, erosi elokuva siinä että kun kamerat olivat lavalla, pääsi elokuvassa oikeasti Watersin ”iholle” eli samalla tuli kumottua se aikaisemmin joissain kirjoituksissa esitetty väite että Waters laulaa playbackinä. Ei laula. Väitä on ilmeisesti lähtöisin siitä, että tietyissä The Dark Side Of The Moonin kappaleissa, jotka alunperinkin on laulanut Gilmour, Waters ikään kuin laulaa mukana, vaikka oikeasti vokaaliosuuden konsertissa hoiti hänen säestysbändinsä kitaristi.  Uuden Is This The Life We Really Want -albuminsa kappaleet Waters sen sijaan lauloi suoraan mikrofoniin ja minkäänlaista epäilystä playbackistä ei syntynyt, tulkinnat olivat hyvin intensiivisiä ja ääni sen mukainen!

ISENSE salissa äänentoisto on korkeatasoinen, muttei vastannut mainoslauseita siitä että Dolby Atmos toistaa äänen kolmiulotteisesti. Ei toistanut, kyllä se edelleen oli suurimmaksi osaksi normaalia streota, joka lokalisoitui ihan normaalisti kuulijan eteen.  Kolmiulotteinen soundi olisi tarkoittanut sitä että ääni olisi lokalisoitunut milloin taakse, milloin sivulle, milloin ilmaan keskelle salia jne. Tällaista en havainnut. Bassoefektit eivät myöskään olleet niin vaikuttavia kuin joissain mainoksissa oli esitetty. Kuvantarkkuus oli, totta kai, huippuluokkaa ja onneksi konsertti oli kuvattu rauhallisilla, pitkillä otoksilla, koska kuudennelta riviltä jättiscreenin tuijottaminen tilanteessa, jolloin kuvakulmat olisivat vaihtuneet 2-5 sekunnin välein (kuten rockvideoissa ja joissain konserttitaltioinneissa on tapana) olisi varmaan aiheuttanut pahoinvointia ja päänsärkyä. Onneksi siltä siis vältyin.

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019

Mainokset

Pink Floyd: The Early Years 1965-1972 – Take 28 (Zabriskie Point, part 2)

pinkfloydzabriskie2PF-boksin neljännen osan CD02 koostuu kokonaan Zabriskie Point (ZP) -sessioiden julkaisemattomista äänitteistä loppuvuodelta 1969. Monet varmaan toivoivat että tämän vuoden 2016 virallisen julkaisun myötä kaikki ZP-sessioiden salat palajastuisivat ja spekulointi siitä mitä silloin äänitettiin loppuisi. Mutta niin ei suinkaan käynyt, vaan päinvastoin sekaannus ja hämmennys vain lisääntyi. PF-boksilla julkaistiin ilman tarkempia selvityksiä 48 minuuttia ZP-sessioiden materiaalia. Nämä kappaleet on boksilla nimetty seuraavasti:

On The Highway /  Auto Scene Versions 2 and 3 /  Aeroplane /  Explosion /  The Riot     Scene / Looking At Map / Love Scene version 1 and 7  /  Take Off /  Take Off Version 2 / Love Scene Version 2 /  Love Scene Take 1 /  Unknown Song Take 1/ Love Scene Take 2  / Crumbling Land Take 1

Mitä tästä voimme päätellä? Ensinnäkin ilmeisesti paljon ZP-materiaalia jäi edelleen julkaisematta. Toiseksi Love Scenestä on äänitetty ilmeisesti ainakin seitsemän eri versiota ja lisäksi erilaisia otoksia (Takes). Auto Scenestä on olemassa vähintään kolme versiota, joista tässä julkaistiin vain kaksi. Take Offista äänitettiin ainakin kaksi eri versiota. Ilmeisesti myös kappaleista Unknown Song ja Crumbling Land on olemassa useampia versioita / otoksia. Ja niin edespäin! Jos joku haluaa tosissaan perehtyä siihen miten vaikea aihe tämä ZP-sessioiden lopullinen sisältö edelleen on, niin alla olevan linkin avulla aiheen parissa voi viettää useita tunteja, sillä Steve Hoffman foorumilla julkaistu viestiketju on todella pitkä!

https://forums.stevehoffman.tv/threads/pink-floyd-making-sense-of-the-zabriskie-point-sessions.647536/       

Harri Huhtanen 2019   

LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 6b/6

Koska virallisesti julkaistujen Zeppelin äänitteiden määrä on niin ledzeppelinlive
vähäinen päätin ottaa sarjaani mukaan myös bootlegeja. En siksi että jotenkin kannattaisin bootleg -teollisuutta vaan siksi että haluan esitellä Zeppelinin keikkoja mahdollisimman monipuolisesti. Totuus nimittäin on se, että tällä hetkellä viralliset Zeppelin live -julkaisut eivät riittävän monipuolisesti valota sitä miten innovatiivinen bändi Zeppelin keikoillaan parhaimmillaan oli. Virallisilla julkaisuilla ei kuulla yhtä paljon jammailua ja poikkeavia sooloja ja sointukulkuja kuin bootlegeilla. Väistämättä näiden live-julkaisujen ”sankari” on kitaristi Jimmy Page, joka parhaimmillaan varioi soittoaan uskomattoman hienolla ja kekseliäällä tavalla. Mitä enemmän näitä kuuntelee sitä enemmän alkaa arvostaa Pagen kitarointia. Olen aikaisemmin todennut ettei Zeppelin voi olla Zeppelin ilman Robert Plantia. Nyt haluan todeta, ettei Zeppelin myöskään voi olla Zeppelin ilman Pagea, niin keskeisessä roolissa hän bändin keikoilla  on.

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylan: Chronicles Vol. 2 – osa 1

dylanchronicles

Bob Dylan julkaisi muistelmiensa ensimmäisen osan nimellä Chronicles Vol.1 (CHR1) vuonna 2004 eli siitä on ehtinyt kulua jo 15 vuotta!  Ensimmäinen osa oli Dylanille tyypilliseen tapaan hyvin epälineaarinen ja fragmentaarinen. Lähinnä hän käsitteli uransa alkuvuosia ja sen lisäksi hieman huonommin tunnettuja levytyksiä New Morning (1970) ja Oh Mercy! (1989) . Vaikka kyseessä piti olla autenttinen elämänkertateos on esimerkiksi kuuluisa Dylan-kirjailija Clinton Heylin  esittänyt, että Chroniclesin Oh Mercy -osio sisältää paljon fiktiota eli asiat eivät olekaan tapahtuneet niin kuin Dylan niiden esittää tapahtuneen. En tiedä mihin Heylin väitteensä perustaa, mutta yleensä Clinton on ollut oikeassa tämäntyyppisissä väitteissään eli ilmeisesti Dylan kertoo muistelmissa asioita osittain siten että ne ovat ristiriidassa tunnettujen faktojen kanssa?

Kun CHR1 ilmestyi kerrottiin että biografiasta tulisi kolmiosainen ja uutisoitiin että sarjan kakkososa ilmestyisi lähiaikoina. Muun muassa Uncut-lehdessä julkaistiin vuonna 2008 juttu jossa kerrottiin kakkososan olevan Dylanilla jo työn alla!

https://www.uncut.co.uk/news/bob-dylan-begins-chronicles-vol-2-50652

Sitten seurasi monia hiljaisia vuosia, mutta aika ajoin CHR2 putkahti otsikoihin ja nyt ollaan sitten lopultakin siinä vaiheessa että Amazon väittää kirjan ilmestyvän vuoden 2019 lopussa. Alla Amazonin ennakkoilmoitus uudesta kirjasta:

https://www.amazon.com/exec/obidos/ASIN/0743230779/expectingrain-20

15 vuotta on pitkä aika eli olisi hienoa jos Amazonin ilmoitus osoittautuisi oikeaksi. Asian varmistumista tosin joudumme odottamaan vielä kolme kuukautta.

Harri Huhtanen 2019  

Beatles: Abbey Road 50th anniversary edition 2019 ! -osa 2

beatlesabbeyroadfans

Tänään (27.9.) ilmestyi kyseisen levyn juhlapainos, jossa täkynä oli runsaasti julkaisemattomia sessionauhoituksia. Olin tilannut ko. levystä CD-boksin isolla kirjalla jo elokuussa. Äxstä yleensä tulee toimitusviesti edellisenä päivänä. Nyt ei tullut ja siksi soitin heidän asiakaspalveluunsa heti klo 8 jälkeen. Vastattiin ettei maahantuoja ollut saanutkaan boksia ”tehtaalla tapahtuneen viivästyksen vuoksi”. No, kuinka ollakaan menin sitten kuitenkin töiden jälkeen Äxään ja kysyin heiltä onko tosiaan niin että CD-boksia ei saa ja vastaus oli sama kuin valtakunnallisessa puhelinpalvelussa. Sitten näin heidän hyllyssään Abbey Roadin 3LP:n boksin ja kun siinä on samat sessionauhat kuin CD-boksissa innostuin ostamaan sen, jotta sain edes jotain kuunneltavaa syntymäpäiväkseni.

Boksissa on kolme lp levyä, joista yksi on uusi miksaus alkuperäisestä 1969 levystä ja sitten kaksi LP:tä joissa on aikaisemmin julkaisemattomia sessionauhoituksia.

Parin ensimmäisen kuuntelun perusteella tämä boksi vaikuttaa aivan fantastiselta!  En ole kuunnellut Abbey Roadia varmaan yli 20 vuoteen, joten siksi olin jo unohtanut muutamat levyn kappaleista, jotka nyt uusintakuuntelussa kuulostavat aivan huikean hienoilta!

jatkuu…

Harri Huhtanen 2019

TOP 10 Syyskuu 2019

Alla Syyskuun 2019 TOP 10 albumilistani 

pink-floydhydepark1970
Pink Floyd esiintymässä Lontoon Hyde Parkissa 1970.      

               ALBUMILISTA 141

    1. (RE) PINK FLOYD: Atom Heart Mother (LP) (1970) (Re from 10/08) (1+1kk)
    2. (4) JOY DIVISION: Preston 28 February 1980 (LP) (r. 1980, p. 2015) (2kk)
    3. (3) BOB DYLAN: RTR, the 1975 live recordings (14CD) (r.1975, P.2019) (4kk)
    4. ( – )  FRANK ZAPPA: Hot Rats (CD) (r.1969, remixed 1987) (UUSI) !!!
    5. ( – )  CANNED HEAT: Canned Heat ’70, live in Europe (LP) (1970) (UUSI)
    6. ( – )  CHUCK BERRY: More Chuck Berry (LP) (1967) (UUSI)
    7. ( – )  SADE: Diamond Life (CD) (1984) (UUSI)
    8. (7) TEARS FOR FEARS: Raoul And The Kings Of Spain (CD) (1995) (2kk)
    9. (8) GARBAGE: Version 2.0 (CD) (1998) (2kk)
    10. ( – )   THE SOUNDS: Living In America (CD) (2003) (UUSI)

Frank Zappa (1940-1993) nousee TOP10 listalleni vasta lähes 12 vuotta sen jälkeen kun aloitin näiden listojen kirjaamisen!  Miksi vasta nyt saattaa moni kysyä? Kyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi Zappaa, vaan siitä että olen tavallaan kokenut Zappan tuotannon vuoreksi, jolle on vaikea kiivetä, koska se on niin korkea.
zappahotratsFrank Zappalta on julkaistu tähän mennessä yli 100 studioalbumia!  En tiedä onko se maailmanennätys, mutta se on todella iso luku.  60 studioalbumia julkaistiin jo hänen elinaikanaan ja loput 50 on julkaistu vuosina 1994-2019. Koska Zappa äänitti lähes kaikki keikkansa uutta julkaistavaa materiaalia riittää edelleen, 26 vuotta maestron kuoleman jälkeen. Vuoden 1969 Hot Rats edustaa Zappaa parhaimmillaan. Rock-artisti Zappa oli kapinallisuutensa ja oudon huumorinsa vuoksi, mutta tämän pintakerroksen alle kätkeytyi taitava säveltäjä, joka pystyi kirjoittamaan moniulotteista ja taidokasta musiikkia aina niin halutessaan. Jos Zappasta ei olisi tullut rockmuusikkoa olisi hän pärjännyt erinomaisesti myös klassisen tai jazz-musiikin saralla.

Harri Huhtanen 2019

Leonard Cohen: Thanks for the Dance, ilmestyy 22.marraskuuta 2019!

cohenmural

Leonard Cohenin kuolemasta tulee marraskuussa kuluneeksi kolme vuotta. Leonardin viimeinen levy You Want It Darker (YWID) ilmestyi vain vähän ennen maestron kuolemaa eli lokakuussa 2016. Levy nousi useissa maissa listaykköseksi ja sitä on jo tähän mennessä myyty yli miljoona kappaletta. Leonard ehti kuitenkin valmistella myös joukon kappaleita, jotka eivät mahtuneet YWID:lle, niissä oli pelkkä vokaaliosuus. Leonardin poika Adam ryhtyi aika pian isänsä kuoleman jälkeen työstämään näitä julkaisematta jääneitä lauluja. Hän otti yhteyttä tuntemiinsa muusikoihin ja lopulta iso joukko hienoja soittajia tuli mukaan. Nyt lopulta, kolmen vuoden odotuksen jälkeen kaikki on valmista!  Uuden levyn nimeksi tuli Thanks For The Dance (TFTD) ja se ilmestyy Suomessakin 22.marraskuuta 2019. Alla TFTD:n kappalelistaus:

1. Happens to the Heart
2. Moving On
3. The Night of Santiago
4. Thanks for the Dance
5. It’s Torn
6. The Goal
7. Puppets
8. The Hills
9. Listen to the Hummingbird

Harri Huhtanen 2019