Parhaat muusikot -osa 3

Kylläpä aika menee nopeasti! Tämä parhaat muusikot -projektini on edennyt paljon hitaammin kuin kuvittelinkaan. Nyt on siis syytä laskea lupaustasoa!  Lupaan nyt vuonna 2022 julkaista vain nämä basisti-esittelyt, jotka piti siis kirjoittaa jo vuonna 2021. En kuitenkaan muuta listauksen vuosilukua, koska kyse on vain siitä että esittelyt myöhästyivät. Koska tämä on pitkä viestiketju ja tätä lukevat eivät varmaan enää muista / näe ketkä soittajat on jo rankattu näille kunniapaikoille niin laitan jo valmistuneet listaukset tähän uudestaan:

Parhaat basistit 2021 

01  JACK BRUCE (1943-2014)
02  CHRIS SQUIRE (1948-2015)
03  JOHN PAUL JONES (s.1946)
04  DANNY THOMPSON (s.1939)
05  PAUL MCCARTNEY (s.1942)

Parhaat rumpalit 2020 

01  GINGER BAKER (1939-2019)
02  JOHN BONHAM (1948-1980 )

03  KEITH MOON (1946-1978 )
04  BILL BRUFORD (s. 1949 )
05  PHILL COLLINS (s. 1951)

Parhaat kitaristit 2020 

01  JIMI HENDRIX (1942-1970)
02  JIMMY PAGE (s.1944)
03  JEFF BECK (s.1944)
04  ALVIN LEE (1944-2013)
05 NEIL YOUNG ( s. 1945)

Ja varmuuden vuoksi korostan vielä että tuo listan vuosiluku viittaa ainoastaan siihen milloin olen listan laatinut. Näissä listoissa on siis huomioitu koko artistin ura ja saavutukset. Esimerkiksi Phil Collins ei enää hermovaurion vuoksi pysty soittamaan rumpuja, mutta nuorempana hän oli erittäin lahjakas ja hieno rumpali eli siksi nostin hänet listalleni.

Harri Huhtanen 2022     

Joulun taikaa!

Joulu myy hyvin jopa Joulun jälkeen, sillä tänään ilmestyneellä Suomen virallisella albumilistalla TOP50 levyistä puolet eli 25 kpl on jouluaiheisia levyjä ja TOP10 levyistä peräti seitsemän on Joululevyjä!  Kiva yllätys oli se, että historian hämäristä listalle nousi sijaluvulle 41 yllättäen Göstan ja kumppanien jo vuonna 1990 julkaisema Varasteleva Joulupukki. Kannattaa siis laulaa Joulusta, ainakin Jouluna!  Albumien sijoitukset tänään päättyvällä viikolla 52 näet täältä:

Harri Huhtanen 2022

KUUNTELUVUOSI 2021 -osa 1

Levyjen kuuntelussa ongelma on usein se, että levyjä on niin paljon enemmän kuin mihin ehtii paneutua! Väärinkäsitysten välttämiseksi: kuvassa en ole minä, sen sijaan kuunneltavien vinyylien määrä kuvassa kertoo hyvin tilanteestani.

Toinen Korona-vuosi oli edelleen hankala keikkailevien artistien osalta eli vuoden kuluessa oli vain lyhyitä aikaikkunoita, jolloin keikkailu oli mahdollista. Nyt joulukuussa 2021 globaalisti levinnyt Korona-viruksen uusi Omikron -variantti on jälleen kerran onnistunut laittamaan maailman polvilleen eli ympäri maailmaa tiukat esiintymisrajoitukset ovat astuneet voimaan. Ymmärrän hyvin artistien tuskan kun kiertueita pitää koko ajan siirtää ja mikään ei koskaan tunnu olevan varmaa ennen kuin todellinen konserttipäivä koittaa.  Suomessa onneksi pystyttiin toteuttamaan loppuvuodesta sekä Van Der Graaf Generatorin että Steve Hackettin pitkään ja hartaasti odotetut ja vuodelta 2020 siirretyt keikat.

Korona ei onneksi ole vaikuttanut negatiivisesti julkaistujen levyjen määrään. Vuonna 2021 useat huippuartistit julkaisivat uuden studioalbumin. Lisäksi veteraanibändeiltä ilmestyi monia erittäin mielenkiintoisia bokseja.  Niinpä kotikuuntelija ei joutunut missään vaiheessa pulaan, sillä uusia levyjä tuli markkinoille tasaiseen tahtiin.

Kuten jo edellisen vuoden johdannossani totesin, artistien järjestys tällä listallani ei kuvasta heidän paremmuuttaan verrattuna toisiinsa vaan pääasiallisesti sitä miten paljon olen kyseistä artistia kuunnellut vuonna 2021. Tein lopullisen listaukseni tänään ja huomaan nyt että bändisoundi on se mikä minua eniten miellyttää sillä kymmenestä listan artistista peräti yhdeksän on bändejä. UK-artistit hallitsevat edelleen listaani sillä kymmenestä listalle ottamastani artistista viisi on lähtöisin UK:sta, neljä on amerikkalaisia ja – yllätys, yllätys – yksi bändi on kotoisin  Keski-Euroopasta. Lista uudistui melkoisesti sillä viime vuoden kuuntelulistalta mukana on tänä vuonna enää kaksi artistia. Valitettavasti tälläkään kertaa TOP10 -listalleni ei mahtunut yhtään kotimaista artistia, mutta haluan kertoa että ikisuosikkini Leevi And The Leavings  melkein pääsi kunnianarvoiseen TOP10 seuraan. No, ehkä sitten ensi vuonna paremmalla onnella!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2021       

TOP10 Marras-joulukuu 2021

Alla Marras-joulukuun 2021 TOP 10 albumilistani 

        ALBUMILISTA 167-68

  1. (1) CREAM: Goodbye Tour, Live 1968 (4CD) (2020) (7kk)
  2. (- ) STEVE HACKETT: Surender Of Silence (CD) (2021) (UUSI)
  3. (5) BOB DYLAN: Springtime in New York, The BS Vol.16, 1980-85 (5CD) (2021) (3kk)
  4. (4) FAMILY: At The BBC (7CD+1DVD) (1967-73, p.2018) (4kk)
  5. ( – ) VDGG: Pawn Hearts (LP) (1971) (UUSI = 2kk)
  6. ( – ) VDGG: The Least We Can Do Is Wave To Each Other (LP) (1970) (UUSI=2kk)
  7. ( – ) VDGG: H To He, Who Am The Only One (CD) (1970, 2005)  (UUSI= 2kk)
  8. (Re) VDGG: Aerosol Grey Machine (LP) (1969) (Re from 6/21) ( (UUSI= 2kk)
  9. ( – ) VDGG:  Still Life (LP) (1976) (UUSI= 2kk)
  10. (Re) VDGG: Good Bluff (LP) (1975) (Re from 1/10) (2+1kk)

Joku saattaa nyt ihmetellä miksi tällä loppuvuoden TOP10 listallani on peräti kuusi Van Der Graaf Generator -albumia uusien, hienojen loppuvuodesta 2021 julkaistujen albumien sijasta. Tämän kertaisen valintani perustelut löytyvät täältä:

Mitä Van Der Graaf Generatorin musiikki merkitsee minulle?

 Harri Huhtanen 2021

 

ABBA: Voyage (2021) ! -osa 2

Olen nyt kuunnellut tämän uuden ABBA albumin niin monta kertaa että uskallan kirjoittaa arvioni. Valitettavasti en nyt pisteytä Voyagea, koska  monestakin syystä normaali pisteytys tekisi tälle levylle vääryyttä. Voyage ei ole rokkia eli jos etsit rocklevyä, niin ei kannata ostaa tätä Abban uutta. Sen sijaan jos olet kiinnostunut melodisesta popmusiikista, kauniista balladeista, joulutunnelmasta ja nostalgiasta niin silloin Voyage kannattaa hankkia. Minulla on CD-boksi jolla on kaikki Abban alkuperäiset albumit ja ne kuunneltuani voin todeta ettei Voyage ole suinkaan paras Abba-albumi, mutta ei huonoinkaan. Ylipäätään Abban albumit ovat ongelmallisia arvioitavia siksi että levyllä saattaa olla muutama aivan järjettömän hieno hittibiisi, mutta kun kuuntelee koko levyn niin kokonaisuus ei sytytä. Niinpä sanoisin että Abba on bändi, jonka paras albumi on se Greatest Hits -kokoelma, sillä Abba on aina ollut parhaimmillaan yksittäisten hittibiisien tekemisessä. Albumikokonaisuudet sen sijaan eivät ole Abban vahvuusaluetta. Suomessa Voyage on otettu lämpimästi vastaan sillä ensimmäisellä viikolla se meni suoraan Suomen virallisen myyntilistan ykköseksi ja on pärjännyt listalla hyvin sen jälkeenkin. Nyt Joulu on jo niin lähellä että kaikki ovat varmaan jo ostaneet lahjat, mutta voisin sanoa että Voyage on erinomainen joululevy kaiken ikäisille henkilöille. Ei siis rokkia, vaan koko perheen nostalgista musiikkia. Paluu 1970-luvulle. Aikaan ennen nettiä, jolloin ihmiset tiesivät asioista paljon vähemmän mutta ehkä sen vuoksi olivat myös vähemmän ahdistuneita. Jatkuva tietotulva kun nujertaa helposti pienen ihmisen.                    

Harri Huhtanen 2021

UNOHDETUT LEVYT -osa 3

Gentle Giant: Giant For A Day (1978)

Kuuntelin GFAD:tä  jo 1980-luvulla ja olen aina pitänyt tästä levystä paljon. Gentle Giant yritti GFAD:llä breikata USA:ssa eli koukeroinen ja monimutkainen proge vaihtui äkillisesti selväpiirteisempään ja helpommin hahmotettavaan pop-rokkiin. Siitä tuli kuitenkin fanien ja kriittikkojen osalta  täystyrmäys!  Levy ei noussut ollenkaan Billboardin Top200 -listalle ja lisäksi GG- fanit olivat käärmeissään bändin rajusta tyylinvaihdoksesta. Edelleen netissä on luettavissa paljon tuoreitakin arvosteluja, joissa tätä levyä mollataan oikein olan takaa. Levylle annetaan 1-2 tähteä!  Minä en taas ymmärrä ollenkaan sellaisia arvioita.  Minusta levyt pitäisi arvioida itsenäisinä kokonaisuuksina.  Jos unohdetaan minkälaisia albumeja GG teki ennen GFAD:ta niin minun on edelleen pakko todeta että tämä on  erinomainen pop-rock albumi!  Itse asiassa pidän tästä vuosi vuodelta entistä enemmän.  Pitää muistaa että jo ennen GG:tä Shulmanin veljekset menestyivät Englannissa täysin erilaisella bändillä nimeltään Simon Dupree And The Big Sound .  Kyseessä oli pop-bändi jota on mahdoton yhdistää GG:hen ellei tiedä että samat miehet siirtyivät vuonna 1970  popista progeen!  Vuonna 1978 he yrittivät tehdä samanlaista täyskäännöstä takaisin lähtökohtaansa, mutta se ei onnistunut ja varmaan GFAD-albumin huono menestys nopeutti bändin ennenaikaista hajoamista joka tapahtui 1980.  Punkvuosi 1978 oli täysin väärä ajankohta siirtyä koukeroisesta ja fanien hartaasti arvostamasta progesta poprokkiin. Uutta fanikuntaa ei syntynyt ja vanhat fanit olivat kiukkuisia kun uusi albumi oli niin suoraviivainen.  GFAD todistaa kuitenkin hienosti miten lahjakkaita muusikkoja Shulmanin veljekset ja kosketinsoittaja Minnear ovat.  Jos tämä levy olisi ilmestynyt 1960-luvulla tai 2000-luvulla niin luulen että tämä olisi mennyt listojen kärkeen.  GG julkaisi vielä yhden levyn GFAD:in jälkeen vuonna 1980 ja yritti siinä palata proge- soundiin, mutta tuo viimeinen levy on oikeasti huono, sillä siinä kopioidaan osittain Genesis– soundeja ja lisäksi kappaleet eivät ole ollenkaan hyviä. Ikävää että GG:n ura päättyi näin.                      

Harri Huhtanen 2021              

Pink Floyd julkaisi  14 keikkataltiointia striimauspalveluissa! -osa 1

PF:n vuoden 1972 Tokion keikasta ilmestyi bootleg CD:eitä jo 1990-luvulla. Tässä yksi niistä.

Pink Floyd on nyt joulukuussa 2021  julkaissut vähin äänin peräti 14 vuosien 1970-72 keikkaa sekä striimauspalvelu Spotifyssä että Tidalissa! Asiasta ensimmäisenä taisi uutisoida englantilainen veteraanirocklehti NME. Tosin heidän linkkinsä johtivat ainoastaan Spotifyn palveluihin. Itse käytän Tidalia, jossa äänitteiden taso on yleensä parempi ja siksi on hienoa että nämä keikat ilmestyivät myös Tidaliin!  Tidalissa lukee että ne ovat MASTER -versioita, mutta en vielä tiedä eroavatko ne viime vuosina Youtubessa julkaistuista äänitteistä. Toivottavasti tässä kohtaa Tidalin master on nimensä veroinen, sillä osa youtubessa julkaistuista äänitteistä on selvästi yleisöäänitteitä eikä suinkaan miksauspöydästä otettuja ammattilaisäänitteitä. Jo ennen youtubea nämä keikkaäänitteet kiersivät vuosikymmeniä hardcore PF-harrastajien keskuudessa eli näiden äänitteiden historia on todella pitkä ja siksi on erittäin hienoa että PF nyt lopulta salli näiden julkaisun myös virallisesti. Julkaistaanko nämä myös fyysisinä LP- ja CD-levyinä jää nähtäväksi. Olettaisin että myös fyysisiä levyjä on tulossa markkinoille, koska bändihän on käytännössä lopettanut toimintansa jo vuonna 2004 eli heillä ei tässä tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua arkistojulkaisuihin, jos haluavat edelleen olla markkinoilla mukana. Alla linkki NME:n aihetta käsittelevään artikkeliin:

(Kiitos Suonna Konoselle uutisvinkistä!)

Harri Huhtanen 2021

John Fogerty  keikalle Helsingin Kaisaniemeen kesäkuussa 2022!?

Jospa Korona vähän huilaisi hommiltaan kesällä 2022 niin sittenpä näkisimme peräti yhdennentoista kerran Fogertyn Suomessa! Tarkempia tietoja tulevasta keikasta täällä:

Fogertyn aikaisemmista Suomen keikoista tietoja täällä:

Harri Huhtanen 2021

BRUCE SPRINGSTEEN MYI MUSIIKKINSA OIKEUDET SONYLLE YLI 500 MILJOONALLA DOLLARILLA!

Kolmannen Koronavuoden aattona veteraaniartistit miettivät kuumeisesti eläketurvaansa. Korona vei keikat ja striimauspalvelut levymyyntitulot ja niinpä moni huippuartisti on päätynyt vuosina 2020-2021 myymään tuotantonsa oikeuksia pois kunhan joku niistä kunnon kauppahinnan maksaa. Aikaisemmin olen Winterludessa raportoinut Dylanin ja Neil Youngin ennätyskaupoista, mutta vanha kunnon Bruce peittosi nyt heidät molemmat, ainakin kauppasumman osalta.  On nimittäin raportoitu että hiljattain Sonyn kanssa tekemästään kaupasta Bruce kuittaisi jopa yli 500 miljoonaa dollaria!  Tällä hetkellä tämä on maailmanennätys lauluoikeuksien kaupoissa, mutta tuskin se ennätykseksi jää, sillä edelleen löytyy lukuisia huippuartisteja, jotka vasta pohtivat tuotantonsa myymistä.

Dylanin, Youngin ja Brucen kauppojen loppusummat eivät kuitenkaan ole kunnolla vertailukelpoisia, koska Dylanista ja Youngista poiketen Bruce luopui ilmeisesti kaikista vanhan tuotantonsa oikeuksista, hän myi jopa alkuperäiset masternauhansa! Young oli ehkä ovelin, sillä hänelle jäi vähän yli 50% oikeuksista, jolloin hänellä säilyi veto-oikeus nykyisen omistajan julkaisuihin. Myös Dylanin kaupan ulkopuolelle jäi tiettyjä rahantuottoisia oikeuksia. Ilmeisesti siis Bruce on ensimmäinen mega-artisti joka on kokonaan luopunut tuotantonsa oikeuksista. Näitä asioita on kuitenkin valtavan vaikea tarkkaan analysoida koska tässä vaiheessa mikään näistä sopimuksista ei ole julkinen ja lisäksi myös kauppasummat ovat vain anonyymien sisäpiiriläisten ilmoituksia. Bruce ja hänen toimistonsa eivät ole vahvistaneet tuota nyt ilmoitettua 500 miljoonan kauppasummaa. Toisaalta eivät he ole sitä kieltäneetkään ja sanotaanhan että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Aiheesta tarkemmin täällä:       

Harri Huhtanen 2021

The Doors: L.A.Woman, 50th anniversary Deluxe edition 2021  – osa 2

Yllä olevalla kuvalla ei ole mitään tekemistä virallisen L.A.Woman -boksin kanssa. Kuva julkaistiin Steve Hoffman Foorumilla. Lähinnä kuvan funktio on huomauttaa, että tuottaja Botnickin väite siitä että kappaleet olisi äänitetty muutamalla otolla ei pidä paikkaansa, koska osasta kappaleita tehtiin ilmeisesti yli 10 ottoa.

Vaikka näissä juhlajulkaisujen remasteroinneissa on pieniä parannuksia alkuperäisiin levyihin verrattuna eivät ne kuitenkaan ole niin merkittäviä että näitä kannattaisi niiden vuoksi hankkia. Sen sijaan ohessa tuleva lisämateriaali on yleensä kiinnostavaa, samoin esittelyvihkoset, jotka sisältävät  tietoja alkuperäisten levyjen valmisteluvaiheista. Erityisesti tällä L.A. Womanin Deluxe-boksilla on mukana ilahduttavan paljon julkaisematonta sessiomateriaalia. Marraskuun 1970 ja tammikuun 1971 välisenä aikana Doors äänitti tuottaja Bruce Botnickin lausunnon mukaan albumin kuudessa päivässä. Valitettavasti edes tällä 50-vuotisjuhlapainoksella ei paljasteta minä päivänä mikin otto (take) on äänitetty. Kuuluisan ja erittäin perusteellisen Doors-kronologian The Doors On The Road (1997) julkaissut Greg Shaw ilmoittaa kuitenkin kirjassaan, että L.A. Womania olisi äänitetty joulukuussa 1970 sekä tammikuussa 1971 pienessä The Doors Workshop – nimisessä toimistorakennuksessa, osoitteessa 8512 Santa Monica Boulevard. Lisäksi äänityksiä oli tehty jo marraskuussa 1970 Sunset Sound Recorders -studiossa, osoitteessa 6650 Sunset Boulevard.

Esittelyvihkosessa Botnick kertoo seuraavaa: ”yleensä laulujen äänityksiin tarvittiin vain muutama otto ja virheet korjasimme sen sijaan että olisimme tehneet uuden oton”. Tämäkään ei täysin pidä paikkaansa, sillä jo nyt julkaistusta materiaalista voi kuulla että osaa kappaleista kokeiltiin huomattavasti useammin kuin ”pari kertaa”. Myös esittelyvihkon kuvat sivulla 12 ovat harhaanjohtavia, sillä niiden yläpuolella olevassa tekstissä mainitaan ”original multitrack session tapes” mitä kuvien esittämät kotelot eivät suinkaan ole, koska kappalemerkintöjen yläpuolella koteloiden oikeassa yläreunassa on teksti ”A/D 96khz 24bit – 1/26/11”. Kuvissa on siis masternauhojen digitaalisia kopiota. Amerikassa päivämäärät merkitään kuukausi-päivä-vuosi ja näin ollen tuo kuvien merkintä tarkoittaa päiväystä 26.tammikuuta 2011 ja ilmeisesti nämä digitaaliset nauhat valmistettiin masternauhoista vuoden 2012 juhlajulkaisua varten.  

Klassisen rockin harrastajille paljastetaan näissä uusintajulkaisuissa asioita vain vähän kerrallaan ja niinpä tälläkin kertaa herää enemmän uusia kysymyksiä kuin mitä saadaan vastauksia vanhoihin kysymyksiin. Botnick esimerkiksi kertoo ,että sessiot olivat hyvin kurinlaisia ja Doorsit työskentelivät lähes toimistoaikoina eli kello 9-17. Jos siis väite siitä että levy äänitettiin vain kuudessa päivässä pitää paikkansa ja jos lasketaan että tuosta 8 tunnin ”työajasta” äänityksiin olisi käytetty vaikka vain 3 tuntia per sessiopäivä niin silloinkin masternauhoja pitäisi olla levy-yhtiön holveissa 18 tunnin verran! Tällä kertaa siitä julkaistiin ilahduttavasti peräti 2 tuntia 33 minuuttia, mutta mikään complete -sessiojulkaisu tämäkään boksi ei ole ja epäilen vahvasti ettei tämä jää L.A. Womanin viimeiseksi arkistojulkaisuksi.

Harri Huhtanen 2021