Love: The Forever Changes Concert 2003 -osa 1

Arthur Lee pääsi bändeineen vuonna 2003 jopa Glastonburyyn esittämään Forever Changes -albumia, jonka live-inkarnaatio joutui odottamaan toteutustaan peräti 35 vuotta!

Alkuperäinen Love-bändi ei soittanut keikoillaan Forever Changes -albumia, vaikka se on heidän uransa ylittämätön huipputeos. Syykin tähän oli selvä. Albumilla on käytetty lukuisia klassisen musiikin soittajia (jousi- ja puhallinsoittajia) ja siksi 1960-luvun tekniikoilla albumin toistaminen livenä ei olisi tuottanut yhtä hienoa lopputulosta kuin miltä studioäänite kuulostaa ja lisäksi yli kymmenen ylimääräisen soittajan tuominen keikoille ei olisi 1960-luvulla ollut bändille taloudellisesti mahdollista, sillä parhaimmillaankin Forever Changes oli Billboardin listalla sijaluvulla 154 eli albumista bändi sai aikoinaan sen verran niukasti rahaa, ettei suureellinen keikkailu ollut siinä vaiheeessa mahdollista. Muusikkopiirissä Forever Changesin nerokkuus ymmärrettiin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa ja mm. Led Zeppelinin legendaarinen laulusolisti Robert Plant on nimennyt albumin suosikikseen. Vuosikymmenien vieriessä Forever Changesin arvostus on koko ajan vain kasvanut ja se on pärjännyt vuosi vuodelta entistä paremmin erilaisissa kaikkien aikojen parhaan levyn äänestyksissä. Myös USA:n valtiohallinto ymmärsi lopulta Forever Changesin ainutlaatuisuuden ja niinpä vuonna 2011 albumi otettiin mukaan USA:n kansalliseen National Recording Registry – luetteloon, johon valitaan vain levyjä, jotka ovat “kulttuurellisesti, historiallisesti tai esteettisesti  merkittäviä ja / tai kuvaavat elämää Amerikassa”.  

Harri Huhtanen 2022        

CARAVAN: Who Do You Think We Are? ( Deluxe box 2021) – osa 9

Vuodelta 2018 en löytänyt videota, mutta tästä voitte katsoa NFU:n vuoden 2017 versiona. Varoitus: kappale on yli 20 minuutin pituinen!

Caravanin tunnetuin levy lienee edelleen heidän kolmas studioalbuminsa, In the Land of Grey and Pink, joka ilmestyi huhtikuussa1971. Se on myös heidän parhaiten myynyt albuminsa. Alkuperäisen vinyylilevyn B-puolen täyttää yli 22 minuuttinen Nine Feet Underground  (NFU) josta on vuosien varrella tullut vakiokappale heidän live-settiinsä.  Caravan on soittanut NFU:ia ahkerasti myös 2000-luvulla, vaikka bändin miehistö ei ole enää sama kuin vuonna 1971. Tällä viime vuonna hankkimallani Caravanin megaboksilla on useita aikaisemmin julkaisemattomia bändin keikkoja aina 1970-luvulta 2010-luvulle saakka, viimeisen boksin keikoista on äänitetty Englannissa vuonna 2018.  Vaikka NFU kuullaan näillä levyillä moneen kertaan ei siihen voi kyllästyä, koska eri vuosien live-versiot ovat kaikki aina joltain osin erilaisia. Varmaankin tähän on vaikuttanut  soittajien vaihtuminen, mutta myös aika tekee tehtävänsä eli Caravan on edelleen keikoillaan aito progebändi, vaikka bändin 2000-luvulla julkaisemat levyt vähän viittaavat siihen että softimpaan suuntaan bändin ilmaisu olisi kehittymässä. No, ei pelkoa, NFU on aina taattua progea ja kun taas pienen tauon jälkeen kuuntelin Caravania ja erityisesti tätä boksin viimeistä live-julkaisua Trading Boundaries, Fletching, East Sussex, UK (11.11.2018) niin vaikka keikka ei kokonaisuutena ollut näistä live-levyistä paras, niin vuoden 2018 NFU yllätti iloisesti sillä se oli jotenkin modernisti erilainen kuin aikaisemmat  versiot.  Erityisen hienolta kuulostivat bändin pitkäaikaisen viulustin Geoffrey Richardsonin  viuluosuudet. Vaikka bändi on menettänyt jo alkuperäinen rumpalin, basistin ja kosketinsoittajan, niin Pye Hastings  on löytänyt tilalle taitavia soittajia, jotka ovat selvästi Caravaninsa “lukeneet ja sisäistäneet”, sen verran hienolta soitto jopa tällä 2018 keikalla paikoitellen kuulosti, erityisesti NFU:ssa.              

Harri Huhtanen 2022  

The Alan Parsons Project: Pyramid (1978) – osa 1

Nyt täytyy tarkentaa edellistä Alan Parsons Project (APP) -kirjoitustani josta syntyy sellainen vaikutelma, että Alan Parson olisi tehnyt näitä levyjä sooloartistina. APP on kuitenkin bändi, joka tosin ei keikkaillut. Virallisesti APP:n muodostivat Alan Parson ja Eric Woolfson. Aluksi he saivat Arista -levy-yhtiön kanssa sopimuksen vain yhdestä albumista. Vuonna 1976 julkaistu APP:n debyyttialbumi Tales of Mystery and Imagination: Edgar Allan Poe myi kuitenkin niin hyvin että Arista teki bändin kanssa sopimuksen kymmenestä albumista. Tarkempia tietoja APP:n debyyttialbumista löytyy täältä:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Tales_of_Mystery_and_Imagination_(albumi) .

THE ALAN PARSONS PROJECT teki levyjä vuosina 1976-1987. Bändissä oli virallisesti vain kaksi jäsentä eli Eric Woolfson ja Alan Parson. He kuitenkin käyttivät levyillään lukuisia sessiomuusikoita. Kuvassa vasemmalla Woolfson ja oikealla Parson.

APP:n toinen albumi, I Robot (1977) josta olen kirjoittanut aikaisemmin menestyi myös erittäin hyvin. Tosin kotimaassaan Englannissa lehdistö väheksyi bändiä ja varmaan osittain siksi APP:n levyjä myytiin Englannissa paljon vähemmän kuin Saksassa ja Kanadassa, jossa APP oli hyvin suosittu alusta alkaen.

APP:n kolmannen albumin hankin vasta tänä vuonna Lappeenrannassa vieraillessani. APP:n kolmas albumi yllätti minut erittäin positiivisesti! Tämä Pyramid (1978) – albumi on äänitetty Abbey Road -studioilla Lontoossa.  Albumin tuotanto on huikean hieno! Albumi on kestoltaan vain 34+ minuuttia ja siksi sen ehtii yhdessä illassa kuuntelemaan monta kertaa. Ja uusintakuuntelut tosiaan kannattavat, sillä jokaisella kuuntelukerralla levystä löytää uusia mielenkiintoisia musiikillisia yksityiskohtia. En olen laskenut tarkkaan mutta tähän mennessä olen kuunnellut albumin varmaan yli 10 kertaa ja jokaisen kuuntelukerran jälkeen se kuulostaa aina vaan paremmalta! Tämä varmaan selittää miksi levystä tuli niin pitkäkestoinen hitti Saksassa. Pyramid nousi Saksan listalla kakkoseksi, samaan aikaan maailmanmaineeseen nousut Dire Straits tosin valtasi ykköspaikan, mutta Pyramid ehkä myi enemmän sillä se pysyi Saksan levynmyyntilistalla peräti 115 viikkoa!  

Harri Huhtanen 2022

YÖ- yhtyeen  loppu ! -osa 9

Vasemmalla Yön pitkäaikainen johtaja ja laulaja Olli Lindholm (1964-2019), oikealla Yön suurten hittien kirjoittaja Jussi Hakulinen (1964-2022) ja keskellä Suvi Teräsniska (s. 1989), joka jatkaa Yön perinnön ylläpitoa konserteissaan.

Otin tällä kertaa otsikosta kysymysmerkin pois ja korvasin sen huutomerkillä, koska kaikki jotka vähänkään seuraavat uutisia tai lukevat iltapäivälehtiä ymmärtävät miksi tämän tein.  Alunperin Olli Lindholmin yllättävä kuolema alkuvuodesta 2019 sai minut kirjoittamaan ja pohtimaan sitä mikä on Yö-yhtyeen tulevaisuus, koska Ollin poismenon jälkeen bändissä ei enää ollut yhtään alkuperäistä jäsentä. Bändin alkuvaiheen hittien kirjoittaja Jussi Hakulinen ryhtyi kuitenkin jo samana vuonna puuhaamaan Yön muistokonserttia, joka sitten toteutuikin, mutta ilman häntä ja hänen hittikappaleitaan. Olen aikaisemmin selostanut miksi näin kävi.

Hakulinen ei antanut periksi, vaan oli myöhemmin yhteydessä Ollin bändistä poispotkimiin muusikoihin ja saikin heidän kanssaan syyskuussa 2019 Tampereelle aikaiseksi konsertin, joka tosin jäi paljon vähemmälle huomiolle kuin toukokuussa 2019 muiden artistien toimesta järjestetty Olli Lindholmin televisioitu muistokonsertti.

Hakulinen ei ollut täysin tyytyväinen vuoden 2019 Tampereen konserttiin ja seuraavaksi hänelle puuhattiinkin minikiertuetta nimellä Viimeinen varietee, mutta sitten kuvioita sekoittamaan tuli Korona-pandemia ja sen mukana erilaiset toimintojen, mukaan lukien konsertit, rajoitukset.  Hakulisen konsertteja jouduttiin siirtämään ja karsimaan. Viimeisen version Yön muistokonsertista piti toteutua marraskuussa 2022 Tampereen messukeskuksessa, mutta sitten tiistaina 9.elokuuta 2022 Hakulisen maallinen ura sai yllättävän päätöksen kun  Hakulinen löydettiin kuolleena kodistaan Porissa.  Tätä kirjoittaessa Hakulisen kuolinsyy ei ole tiedossa ja yllättäväksi kuoleman tekee se, että vielä edellisenä viikonloppuna hän oli esiintynyt Porin Vähärauman kaupunginosassa eräässä pienessä pubissa.  

Hakulisen suhde Yö-yhtyeeseen oli eräänlainen viha-rakkaussuhde, sillä vaikka hän oli tehnyt bändin suurimmat hitit jäi hän pahasti bändin johtajan, laulaja Olli Lindholmin varjoon. He tekivät välillä intensiivistäkin yhteistyötä, mutta paljon oli myös vuosia jolloin välit olivat enemmän tai vähemmän poikki. Nyt kuitenkin molemmat tekijämiehet ovat siirtyneet taivaalliseen soittokuntaan ja Yön lopullinen arvo ja arvostus punnitaan Hakulisen ja Lindholmin tekemien ja esittämien laulujen eliniällä. Uskon että Yön parhailla kappaleilla on pitkä elinikä ja siksi monelaisia tribuuttikonsertteja tullaan vielä kuulemaan ja jos oikein kauniisti haluaa romantisoida asioita niin siellä pilvenreunalla sitten Jussi ja Olli kuuntelevat miten muut esittävät heidän tuotoksiaan vuodesta toiseen ja viimeinkin he voivat hymyillä sille että ahkera ja hyvä työ on saanut hienon päätöksen!

Harri Huhtanen 2022         

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 14

Ratina 30.7.2022!  -osa 6

Ismo Alanko 61v ja edelleen ”Juro nuorisojulkkis”!

Pelko -kappaleen jälkeen miehistö vaihdettiin lennosta 1. ja 2. levyjen kokoonpanoon eli lavalta poistuivat Orma, Safka, Porkka ja Antti Seppo. Lavalle jäivät Ismon kanssa tietenkin Kinnusen veljekset ja ”uutena” lavalle asteli alkuperäinen kitaristi Heiskanen.  Setin toinen osuus alkoi räjähtävästi Jurot nuorisojulkkikset -kappaleella. Tässä vaiheessa koko 30 000 päinen yleisömerikin oli täysillä menossa mukana! Lähes putkeen bändi esitti kymmenen Rumat Sävelet – albumin kappaleista, ainoastaan Uhrisavua jätettiin jostain syystä soittamatta. Kakkosalbumin kolmen viimeisen kappaleen ”rakkaustrilogian” Ismo paljasti liittyvän tapahtumiin Joensuussa , mutta ei sitten kuitenkaan kertonut tarkemmin mistä lauluissa lopulta oli kysymys. Trilogian avasi upea Tällä tiellä -kappale, joka on yksi Ismon hienoimpia sävellyksiä ja sanoituksia.  

Kun kakkosalbumi oli ”paketoitu” alkoi vielä hurjempi vääntö kohti finaalia: bändi soitti jälleen lähes putkeen viisi ykkösalbumin kappaleista. Tämän jälkeen tuli ehkä pieni yllätys, sillä kolme seuraavaa ykkösalbumin kappaletta oli uudelleensovitettu isolle kokoonpanolle eli kaikki jo lavalta poistuneet kolmosalbumin soittajat astelivat uudestaan lavalle, mukaan lukien kitaristi Orma. Nyt lavalla olivat siis kaikki Harsoisen Teräksen muusikot plus kitaristi Heiskanen. Perussetin päätti odotetusti Rappiolla, kappale jolla bändi nousi kertaheitolla koko Suomen tietoisuuteen loppukesällä 1980 kun Täältä tullaan Venäjä -albumi ilmestyi kauppoihin. Kaikille lieni selvää, ettei tämä historiallinen keikka jäisi ilman encorea eli lisää musiikkia oli tulossa, mutta mitkä kappaleet vielä kuultaisiin sitä ei tiedetty.         

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 13

Ratina 30.7.2022!  -osa 5

Jukka Orma Gretch-kitaroineen Ratinassa.

Bändi soitti isolla kokoonpanolla valtaosan Harsoinen Teräs-albumin kappaleista: Levottomat jalat, Kupla kimaltaa, Kuollut eläköön,  Julkinen eläin, Hiljaa virtaa veri (ei ollut mukana alkuperäisellä albumilla, vaan julkaistiin vasta myöhemmin) ja lopuksi Pelko.   Myöhemmin konsertissa kuultiin vielä Totuus. Soittamatta jäivät siis vain Eksyneet Lampaat ja Olen toki, sen vain tiedän.  Miksi nämä kaksi kappaletta jäivät soittamatta? Vaikea sanoa, ehkä ne eivät vain mahtuneet mukaan pitkään settiin.

Erikseen haluan mainita kitaristi Jukka Orman osuuden. Soittajana hän on tyylillisesti kovin erilainen kuin bändin alkuperäinen kitaristi Reijo Heiskanen (joka oli mukana tekemässä 1. ja 2.levyjä, mutta jäi pois bändistä 3.levyn tekovaiheessa).  Reijo on ehkä perinteisempi rockkitaristi, joka keikan aikana osoitti moneen kertaan olevansa edelleen hienossa soittovireessä. Orma taas soittaa maalailevammin, vähän samantyylisesti kuin Peter Green. Hän ei soita varsinaisia sooloja, mutta ikään kuin ”koristelee” bändin kokonaissoundin tyylikkäästi ja vähäeleisesti.

Tätä konserttia varten Orma oli pukeutunut huomiota herättävän vaaleaan pukuun ja soitti isokokoista, valkoista Gretch -kitaraa, jollainen helposti maksaa uutena yli 3000 euroa, puhumattakan vintage-soittimista, joiden hinta voi olla jo moninkertainen. Hyvältä Orma siis kuulosti ja näytti!          

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 12

Ratina 30.7.2022!  -osa 4

Safka ja Rhodes sähköpiano Ratinassa 30.7.22.

Litkun 40 minuutin setin päätyttyä oli jälleen vuorossa puolen tunnin mittainen ”tankkaus- ja tyhjennystauko” ennen kuin koitti se hetki jota tuhannet olivat odottaneet jo yli kaksi ja puoli vuotta!  Kerubin kesäkeikkojen jälkeen Hassisen Kone oli esiintynyt vielä Seinäjoella Provinssissa ja ylimääräisellä keikalla Joensuun Ilosaaressa. Nämä keikat bändi oli tehnyt peruskokoonpanollaan ja setti oli koostunut pääasiassa 1. ja 2. albumin kappaleista. Tiedossa oli että Tampereen Ratinassa kuultaisiin myös viimeisen eli 3.albumin kappaleita ja paikalla olisi myös tuon albumin tekoon osallistuneita muusikoita. Mutta ketkä olisivat paikalla ja miten monta Harsoinen Teräs -albumin biisiä kuultaisiin, se ei ollut etukäteen tiedossa.

Hannu Porkka ja marimba Ratinassa 30.7.22.

Kello 20 Ratinan areena alkoi olla tupaten täynnä, myös stadionin takakaarteen katsomot olivat täyttyneet. Se oli komea näky!  Yleisön jännitys hieman ennen keikan alkua oli käsinkosketeltava. Malttamattomimmat alkoivat taputtaa ja viheltää. Pitkään he eivät kuitenkaan joutuneet odottamaan, sillä vähän yli kahdeksan lavan vasempaan laitaan käveli legendaarinen kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen (synt. 1954) ja oikeaan laitaan perkussionisti Hannu Porkka (synt. 1958), joka nykyään toimi Joensuun orkesterin lyömasoitinryhmän äänijohtajana. He ryhtyivät kahdestaan soittamaan Harsoinen Teräs -kappaleen aavemaista ja hypnoottista introa.  Vuosikymmenien tauon jälkeen kuultiin Porkan upea marimba– intro livenä Safkan säestäessä tätä Rhodes -sähköpianollaan. Intron pitkittyessä yleisö alkoi taputtaa rytmikkäästi ja kaikki odottivat kuumeisesti illan sankaria, Ismo Alankoa (synt. 1960).  Ja tulihan  mies parin minuutin odottelun jälkeen sieltä!  Ismolla oli tumma, vähän kuluneen näköinen pikkutakki ja jalassa samantyyliset tummat housut. Pikkutakin alla oli harmaa paita. Ismon vanavedessä lavalle astelivat kitaristi Jukka Orma (synt.1956) , Kinnusen veljekset (basso ja rummut) ja viimeisenä saksofonisti, filosofian tohtori Antti Seppo (synt. 1962), joka Ismon myöhemmän esittelypuheen perusteella asuu ja vaikuttaa nykyään Rochesterissa, USA:ssa. Hieno yllätys että paikalle oli saatu KAIKKI Harsoinen Teräs -albumin soittajat!  

Harsoinen Teräs on yksi Hassisen Koneen hienoimpia kappaleita. Live-esitystä oli tehostettu hienosti kolmella eri videoscreenillä. Vasemmanpuoleinen kuvasi Safkaa ja oikeanpuolinen Porkkaa ja lavan keskelle ilmestyi laajempi screeni, jossa näkyivät kaikki loput esiintyjät. Kuva oli tyylitellyn harmaa ja lisäksi siihen oli liitetty sellaiset antiikkiset kehykset. Mika Kaurismäkihän tekee tästä konsertista dokumenttielokuvaa, mahtoiko tämä kuvilla kikkailu olla hänen tekosiaan?    

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 11

Ratina 30.7.2022!  -osa 3

Tuomarin keikka päättyi vähän nolosti, siis ei hänen kannaltaan vaan järjestäjien kannalta. Tuomarilla oli bändinsä kanssa vasta perussetti menossa kun lavan takaa tuli mies ilmoittamaan että soittoaikaa on enää kolme minuuttia. Tästä Tuomari sitten vitsailikin ilmoittamalla asian espanjaksi! Tuomarin jo poistuttua lavalta sketsiryhmä Alivaltiosihteeristä tuttu juontaja Simo Frangen  tapahtunutta sitten välijuonnossaan pahoittelikin, siis ettei Tuomari bändeineen saanut mahdollisuutta esittää edes yhtä encore-kappaletta.  Minua tosin enemmän ihmetytti se, että Tuomari bändeineen oli sijoitettu avausartistiksi ja heidän jälkeensä esiintyi minulle täysin tuntematon Litku Klemetti! Olisin olettanut että Litku olisi sopinut paremmin avausartistiksi. Mutta ehkä hän on nykyään suositumpi kuin Tuomari Nurmio

Ennen Hassisen Konetta esiintyi Sanna Klemetti, joka käyttää taiteilijanimeä Litku Klemetti.

Puolen tunnin roudaus-, vessa- ja kaljatauon jälkeen lavalla asteli Litku bändeineen. Googlasin nopeasti minkälainen artisti oli tulossa. Litkun keikkaa seuratessa alkoi vähän huvittaa kun nettiteksteissä häntä kuvattiin introvertiksi. Lavalla hän kyllä oli Ekstrovertti mitä suurimmassa määrin, jopa niin että välillä oltiin siinä rajoilla meneekö hänen laulunsa ja lavaperfonmanssinsa överiksi. Mutta kuulijoita oli Ratinassa siinä vaiheessa jo varmaan 20 000 eli tuskin Litkukaan oli aikaisemmin esiintynyt niin suurelle yleisölle, joten tätä ajatellen nuoren artistin yli-innostuksen saattaa ymmärtää. ”Hyvän” kriitikon tavoin yritin koko ajan miettiä, mihin lokeroisin Litkun musiikin, mutta mitä pidemmälle hänen settinsä eteni sitä vaikeammaksi huomaisin luokittelun.  Litku itse sanoi jossain haastattelussa että hän hyödyntää musiikissaan pop- ja rock- musiikin vanhoja vaikutteita. Pitänee paikkansa, mutta se ei ollut karaokea, vaan hän oli selvästi luonut aivan oman tyylinsä, joka hetkellisesti kuulosti erittäin hyvältä. Kokonaisuutena edelleen kuitenkin sijoittaisin Litkun avausartistiksi ja Tuomarin bändeineen Hassisen Koneen ”lämppäriksi”. Tyylillisesti Litkun musiikki oli kovin kaukana Hassisen Koneen musiikista ja lisäksi Tuomari ja Ismo nousivat suosioon samaan aikaan eli 1980-luvun alussa, jolloin suomirock varsinaisesti syntyi. Litku syntyi vasta vuonna 1987 eli viisi vuotta Hassisen Koneen hajoamisen jälkeen.                             

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 10

Ratina 30.7.2022!  -osa 2

Blosarit ja Tuomari Tampereen Ratinassa 30.7.2022

Torni-hotellin vastaanotossa oli tungosta. Suurin osa tulijoista oli selvästi paikalla Hassisen Koneen keikan vuoksi. Sää oli epävakainen, päivällä ennen konserttia Tampereen yli pyyhkäisi saderintama, joka tuotti hetkellisesti aika voimakkaankin kuuron. Sateen loputtua taivas oli edelleen ajoittain tummien, uhkaavien pilvien peittämä. Tämä oli ensimmäinen Ratina-keikkani ja pitkästä aikaa ensimmäinen stadion-kokoluokan keikkani. Ratinan katsomoa ei ole katettu eli sade latistaisi melkoisesti konserttikokemusta, varsinkin kun  Lippupalvelun infokirjeessä  sateenverjot kiellettiin ankarasti, koska ne olisivat aiheuttaneet näköesteen toisille katsojille.

Ratinan ovet avattiin jo kello 16, mutta koska Tuomari Nurmion keikka alkaisi vasta 17.30 lähdimme paikalle vasta vähän ennen viittä. Siinä vaiheessa kentällä ja katsomoissa oli vasta muutamia tuhansia ihmisiä. Selvästikin valtaosa lipun ostaneista oli kiinnostunut vain Hassisen Koneesta.   

Tuomari bändeineen avasi illan melko täsmällisesti 17.30. Tässä vaiheessa Ratinan kenttä alkoi selvästi täyttyä, katsomoissa sen sijaan oli edelleen kovin tyhjää. Tämä oli jo viides Tuomari -keikkani. Ensimmäinen oli Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 1997, toinen Turussa 2010, kolmas samana vuonna Porissa ja viimeksi olen muistaakseni nähnyt Tuomarin keikalla Pori Jazzissa 2014.  Muistaakseni kolme noista keikoista on ollut soolokeikkoja eli Tuomari on säestänyt itse itseään.

Tuomarin nykyisen bändin nimi on Dumari ja Spuget & Blosarit. Tuomari on vuodesta 2013 lähtien levyttänyt ja esiintynyt tämän kokoonpanon kanssa. Kyseessä on Tuomarin pitkäaikaisin bändi. Vaikka Tuomari on tehnyt jo 25 albumia, soittaa hän vuodesta toiseen keikoillaan edelleen paljon kolmen ensimmäisen levynsä biisejä. Niin nytkin. Tosin Spuget ja Blosarit antoivat hienoa, uutta musiikillista särmää noihin ikivanhoihin kappaleisiin. Äänentoisto ja miksaus olivat kohdillaan ja siksi Tuomaria ja kumppaneita oli mukava kuunnella ja katsella. Hyvä keikka heiltä!   

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022

HASSISEN KONE LIVENÄ 2022 ! -osa 9

Ratina 30.7.2022!  -osa 1

Ismo Alanko oli selvästi innoissaan uransa suurimmasta keikasta!

Palasin juuri Tampereelta, jossa eilen todistin Hassisen Koneen kaikkien aikojen suurinta keikkaa! Jopa Ratinan takakaarteen yläkatsomot olivat lähes täynnä. Tarkkaa yleisömäärää ei ilmoitettu, mutta hyvin lähellä oltiin Ratinan maksimikapasiteettia, joka on 30 000! Jo tänään (31.7.22) Helsingin Sanomat ja Aamulehti julkaisivat digiversioina ylistävät, pitkät artikkelit tästä ikimuistoisesta keikasta. Huomenna todennäköisesti nuo artikkelit ovat luettavissa myös hesarin ja Aamulehden paperilehdestä. Myös Youtubeen oli jo yöllä ilmestynyt ilahduttavan monta keikalta taltioitua videota.

Joensuun Kerubista alkanut  Hassisen Koneen uusi tuleminen todennäköisesti sai eilen päätöksensä, ainakaan isommassa mittakaavassa bändi ei enää tässä maassa voi esiintyä ja toisaalta ulkomaille ei ole asiaa, koska Hassisen Koneen kappaleet toimivat vain suomenkielellä. Ismohan jossain vaiheessa yritti kääntää parhaita kappaleitaan englanniksi, mutta ne julkaisut eivät ottaneet tulta alleen.

Henkilökohtaisesti yleensä pidän pienistä klubi- tai teatterikonserteista enemmän kuin stadion-konserteista. On selvää, että kaikille artisteille stadion ei ole oikea paikka esiintyä. Ismo Alanko ja Hassisen Kone sen sijaan toimivat hyvin myös stadion-mittakaavassa.  Ismo on sen verran karismaattinen ja intensiivinen esiintyjä ja Hassisen Koneen musiikki niin rokkia, että se toimii hyvin myös isommissa puitteissa.   Se nyt ainakin tuli todistettua Ratinassa 30.7.22! 

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022