Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 8

dylan1966worldtour1966- kokoelman keikoista suurin osa on Soundboard -äänitteitä eli hyvätasoisia.  Muutamassa on kuitenkin merkillisiä tasonvaihteluita ja jopa yleisön taustaääniä, jotka viittavat siihen että joitain nauhoituksia olisi ”paikkailtu” muilla äänitteillä?  En tosin tiedä voiko tämä olla oikea selitys, koska kokoelman varsinaiset yleisöäänitteet ovat niin huonotasoisia että jos soundboard -äänitettä olisi täydennetty yleisöäänitteellä olisi kyllä amatöörikuulijakin sen huomannut.  Olipa syy tasonvaihteluun mikä hyvänsä on tilanne se, että myös näissä julkaistuissa soundboard -äänitteissä on laatueroja tai jos ei ole niin sitten laatuerot johtuvat digitaalisesta masteroinnista. Valitettavasti aika monella levyllä huuliharppu on digitalisoitu aivan liian kireäksi, kovassa kuuntelussa se vihloo korvia ja siksi ei kuulosta lainkaan mukavalta.  Kuulemissani 1960-luvun analogiäänitteissä ei tätä ongelmaa ole. Digitalisointi olisi ollut mahdollista tehdä siten, että huuliharppukin olisi kuulostanut miellyttävältä. Esimerkiksi Kööpenhaminan äänitteen digitalisoinnissa jotain on tehty erittäin hyvin, koska siinä huuliharppu toistuu kohtalaisen luonnollisena.  Tuo digitaalinen kireys vaivaa joillain kokoelman äänitteillä muitakin instrumentteja, tosin ei niin selvästi kuin huuliharppua, mutta kuitenkin hieman häiritsevästi.  Mutta se mikä on digitalisoitu voidaan masterista digitalisoida uudestaan eli voi olla että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa saamme kuulla ainakin osan näistä äänitteistä enemmän analogista muistuttavassa muodossa eli pehmeämpinä ja miellyttävämpinä. Teknologia on jo olemassa ja tällaisia upeilta kuulostavia digitaaliäänitteitä on jo tehty, kyse on vain siitä miten äänitteen frekvenssijakaumaa käsitellään ja mitä frekvenssejä ja millä volyymillä korostetaan digitalisoinnissa.

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

TOP10 Tammikuu 2018

Alla Tammikuun 2018 TOP 10 albumilistani 

         ALBUMILISTA 121

hackettgenesisrevisited

  1. (03) STEVE HACKETT: Genesis Revisited II (2CD) (2013) (5kk)
  2. (02) BOB DYLAN: Trouble No More, BS Vol.13 1979-1981 (8CD +1DVD) (2017) (3kk)
  3. (03) BLACK SABBATH: The End (3CD + 1DVD +1BR) (2017) (2kk)
  4. (06) NEIL YOUNG: Visitor (CD) (2017) (2kk)
  5. (05) ROGER WATERS: Is This The Life We Really Want? (2LP)(2017)(3kk)
  6. ( – ) DOORS: The Singles (2CD + 1BD) (2017) (UUSI) 
  7. ( – ) THE CRANBERRIES: NO Need To Argue (LP) (1994) (UUSI)
  8. (09) GLORIA GAYNOR: Never Can Say Goodbye (LP) (1975) (2kk)
  9. ( – ) ROXY MUSIC: Manifesto (LP) (1979) (UUSI)
  10. ( – ) DIONNE WARWICK: Alfie (LP) ( 1967? ) (UUSI)

hackettgenesisback

ZARA LARSSON: ruisrock 2017 – miksi hermostua yhdestä vessapaperirullasta?

Zara_Larsson2008
10-vuotias Zara voittaa Talent-kilpailun vuonna 2008!

ABBAN jälkeen ruotsalaisilla on ollut etulyöntiasema uusien skandinaavisten artistien rekrytoinnista globaalisesti. 1990 -luvulla ruotsalaisilla oli useampi artisti, jotka myivät yli 10 miljoonaa levyä globaalisti. Luku on nykyään, streemausaikana, täysin käsittämätön. Kukaan artisti ei enää voi edes unelmoida sellaisista fyysisten äänitteiden myyntiluvuista.

Myös 2000-luvulla Ruotsista on tullut useita lahjakkaita pop-artisteja, jotka ovat yrittäneet valloittaa maailmaa, mutta vaikka he ovat olleet kauniita ja lahjakkaita, ei homma ole ollutkaan enää yhtä yksinkertaista kuin 1980- ja 1990-luvuilla.

Tällä hetkellä Ruotsin kuumin pop-artisti on 20-vuotias Zara Larsson, joka voitti jo 10-vuotiaana kykykilpailun Ruotsissa. Zara esiintyi kesällä 2017 Turun Ruisrockissa.

Voi olla että Zara on itsekin vähän yllätynyt miten nopeasti hänen suosionsa on kasvanut, sillä kevään 2017 jälkeen hän ei ole enää päivittänyt Facebook, Twitter ja Instagram -tilejään. Ruisrockin 2017 jälkeen ei siis näyttäisi olevan mitään viestejä, ei edes hänen virallisella nettisivullaan, jossa viimeinen päivitys on tehty vuonna 2016!

Zararuisrock2017Ruisrockissa kesällä 2017 Zara esiintyi maailmantähden elkein ja tavallaan se on hyvä, koska hänellä on hyviä kappaleita ja hän on erittäin lahjakas, mutta TV:stä tulleessa jälkitaltioinnissa minua kyllä harmitti se että kun joku idiootti yleisöstä yritti heittää Zaraa vessapaperi -rullalla, niin siitä Zara suivaantui niin pahasti että hän poistui lavalta ja palatessaan piti lyhyen saarnan siitä että jos vielä joku heittää jotain keskeyttää hän konsertin. …….siis mitä? ………       Jos 19 999 kuulijaa käyttäytyy hyvin ja diggailee artistin musiikkia ja jos se yksi heittää vessapaperirullalla Zaraa, niin hän polttaa päreensä ja uhkaa keskeyttää konsertin?!  YLE nauhoitti ja lähetti konsertin koko Suomen kansalle ja tuo Zaran vihanpurkaus on nyt siis virallisesti dokumentoitu. Ei hyvä juttu. Tosin tuon voi laittaa nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Mutta tärkeämpi kysymys on tuleeko Zarasta globaali megastara, joka on joskus uransa alkuaikoina esiintynyt myös Turussa vai päätyykö hän sinne kymmenien lahjakkaiden blondien ”hautausmaalle”, jossa on häntä vastassa toinen toistaan lahjakkaampia ja kauniimpia blondeja, jotka vaan syystä tai toisesta eivät koskaan sitten lyöneet itseään lopullisesti läpi kansainvälisillä markkinoilla.

Harri Huhtanen 2018        

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 7

Dylan1966londonTällä hetkellä voimme vain spekuloida miksi Dylanin toimisto päätti ottaa 1966 boksille mukaan viisi yleisöäänitettä, varsinkin kun nämä ovat tasoltaan aika kaukana kokoelman muista äänitteistä. Toisin on nykyään. 1990-luvulta lähtien digitaaliset pikkunauhurit stereomikrofoneineen ovat mullistaneet yleisöäänittämisen.  Nykyään yleisöäänite voi parhaimmillaan olla jopa parempi kuin virallinen live-äänite! 1960-luvulla yleisöäänittäjien laitteet olivat alkeellisia ja siksi myös tuon ajan bootleg-äänitteet ovat korkeintaan keskinkertaisia ja tällä kokoelmalla eivät aina edes sitä.  Ehkäpä tähän asiaan liittyy jokin juridinen “koukku”. Merkillepantavaa on se, ettei boksin teksteissä ole identifioitu yhdenkään yleisöäänitteen tekijää ja siksi voi olla että tämän virallisen kokoelman julkaisun myötä kyseisten yleisöäänitteiden oikeudet siirtyvät levy-yhtiölle.  Mutta mitä hyötyä siitä on jos itse äänite on ala-arvoinen eikä siten ole kaupallisesti hyödynnettävissä jatkossa? Toinen mahdollinen motiivi näiden julkaisemiseen voi olla todistella, että yleisöäänite on aina selvästi huonompi kuin virallinen äänite.  Tässä motiivissa on levy-yhtiön kannalta pointtinsa, mutta kuten edellä totesin asia ei nykyään enää ole näin ja sen selvittäminen ei ole kovin vaikeaa kenellekään Internet-yhteyden omistajalle. 1966 boksilla ammattiäänitteet ovat aikajärjestyksessä (CD1-31), mutta heikkotasoisemmat yleisöäänitteet (C32-36) on sijoitettu kokoelman loppuun ja siten ne rikkovat aikajärjestyksen.  Päätin irtaantua tästä lähestymistavasta ja käsittelen omassa artikkelisarjassani kaikki nämä keikat tiukasti aikajärjestyksessä.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 6

dylan1966c

Äänitteen teknisen laadun arviointi on paljon objektiivisempaa ja helpompaa kuin artistin esityksen arvioiminen. Vaikka itsestä tuntuisi että tämä oli huono keikka ja tuo oli selvästi hyvä keikka, on hyvin todennäköistä että joku toinen ajattelee asiasta toisin. Siitä huolimatta, mutta samalla sen tosiseikan huomioiden, päätin myös arvioida esitysten tasoa näissä 1966 keikoissa. Tosin asetin tähän sellaisen rajoituksen että jos äänite on mielestäni huompaa tasoa kuin 3/5, en lähde ollenkaan arvioimaan esityksen tasoa, koska huono äänite vaikeuttaa niin paljon arviointia ettei sitä  0-2/5 äänitteissa ole syytä tehdä.  Alla arvosteluasteikko jota esitysten arvioinnissa olen käyttänyt:

0-2 = HUONO keikka. Bändi tai artisti tai molemmat epäonnistuvat.

3 = TYYDYTTÄVÄ keikka. Ammattimainen suoritus sekä bändiltä että artistilta ilman mitään säväyttävää ekstraa.

4 = HYVÄ keikka.  Artisti ja bändi soittavat ja esiintyvät hienosti. Myös tavallisuudesta poikkeavat keikat voivat päättyä tähän luokkaan.

5=ERINOMAINEN keikka. Artisti ja bändi esiintyvät upeasti!  Unohtumaton keikka. Useita loistosuorituksia ja jotain tavallisuudesta poikkeavaa.  

 

Harri Huhtanen 2018

CRANBERRIES & Dolores O’Riodran (1971-2018)

1990-luvulta  kun MTV oli vielä voimissaan eli esitti rockvideoita eikä pelkkiä reality-sarjoja muistan erityisesti Cranberriesin laulusolisti Dolores O’Riodranin hienon esiintymisen Zombie -videossa (1994), jonka siivittämänä bändi singahti hetkessä maailmanmaineeseen.  Samana vuonna julkaistua bändin
Dolores_O'Riordanlevyä No Need to Argue myytiin lopulta käsittämättömät 16 miljoonaa kappaletta!  Tänään sitten 46-vuotiaan O’Riodranin tarina yllätten päättyi kun maailman uutismedioihin levisi uutinen hänen kuolemastaan kesken Lontoossa järjestettyjen levytyssessioiden.  Tarkempia tietoja tapahtumasta ei vielä ole julkaistu.

Harri Huhtanen 2018

Helsinki 11.-13.1.2018

sdr
Michael Monroe ja 7-miehinen bändi vauhdissa Helsingin Börs-talossa 11.tammikuuta 2018

Torstai 11.1.2018
Ilta huipentui Michael Monroen privaattikeikkaan Fabianinkadun pörssitalolla. Olihan siellä monia muitakin esiintyjiä: mm. Diandra ja Kimmo Blom, mutta kyllä Michael otti heiltä shown nimiinsä 10-0! Kenellekään ei jäänyt epässelväksi kuka oli illan kirkkain tähti.   Michaelin laulu oli raakaa, lähes vihaista. Äänessä oli uskomaton voima. Hän hyppi ja pomppi ympäri lavaa ja kiipesi kaiutinkaapin päälle ja teki spagaatin, siis 55 vuotias mies, en usko että kovin moni tuon ikäinen siihen pystyy, siis nivelet ja ligamentit eivät enää siinä iässä sitä yleensä salli. Hurjinta oli kuitenkin se kun hän pyöritti metallista mikkitelinettä päänsä päällä kovaa kierrosvauhtia. Se taitaa olla ainoa hetki elämässäni kun olen ihan oikeasti pelännyt keikalla! Jos hänen otteensa olisi livennyt ja tanko olisi singahtanut 200 hengen katsomoon, olisi siitä kyllä tullut aika rumaa jälkeä! No hengissä kuitenkin selvittiin, minä ja Michael ja täytyy sanoa että tuo lyhyt 30 minuutin keikka teki minuun vaikutuksen, vieläkin ne torstai-illan kuvat pyörivät päässä. Hän tuli lavalle kuin tornado ja poistui samoin. Ei mitään seesteisiä hetkiä ja jutustelua yleisön kanssa kuten edeltävät artistit olivat tehneet, vaan täyttä paahtoa 110 lasissa alusta loppuun. Häkellyttävää ja unohtumatonta samalla kertaa!

Perjantai 12.1.2018
pinaattielämänlankaMessukeskuksessa on valtavat tilat. Luentojen jälkeen paluu Scandic Simonkentän hotellille. Illallinen Sunny Bay – ravintolassa, joka tarjoaa perinteisiä pohjois-Kiinalaisia sekä suosittuja tulisia Sichuanilaisia ruokia. Sunny Bay, sijaitsee Alvar Aallon tiellä, noin 200 metrin kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta, Töölöönlahden itäpuolella vastapäätä Finlandia -taloa. Vielä muutamia vuosia sitten koko alue oli joutomaana, mutta lyhyessä ajassa 2010-luvulla sinne on rakennettu suuri joukko toinen toistaan ”uljaampia” (lue: tylsempiä) toimistorakennuksia, joiden jokaisen  alakerrassa sijaitsee yleensä aina lounas -iltaravintola tai pubi. Sunny Bayn ruoka poikkeaa tavallisista kiinalaisista ravintoloista ja on huomattavasti lähempänä sitä ruokaa mitä kiinalaiset syövät omissa ravintoloissaan Kiinassa. Herkkulisia annoksia oli listalla monia, mutta erityisesti suositellen keitettyä pinaattielämänlankaa. Seurueemme kokeili viittä eri annosta ja olivat hyviä kaikki ja lisäksi viini oli hyvää ja mikä parasta neljän hengen illallinen viineineen ja  jälkiruokineen maksoi vain 140 euroa eli tässä paikassa hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan (vrt. Copas Y Tapas -arvosteluni).

Lauantai 13.1.2018
Olen kerran elämässäni käynyt Ullanlinnassa sijaitsevassa Cygnaeuksen galleriassa ja pidin kovasti kokoelmista. Nyt oli tarkoitus vierailla siellä toista kertaa, mutta olin lukenut huonosti nettisivulla pienellä kirjoitetun tekstin siitä että museo onkin auki vain kesäaikana (1.5.-30.9.) eli tuli hukkareissu tällä kertaa. Seuraavaksi matkan varteen osui Tehtaankadulla, Punavuoressa sijaitseva Mikael Agricolan erikoisen näköinen, 1930-luvulla funktionalistiseen tyyliin rakennettu ”neulatorni” –kirkko. Sekin oli kiinni! Matka jatkui Viiskulmaan, jossa kuuluisaa Digeliusta vastapäätä sijaitseva A.H. Records on vesivahingon korjausten jälkeen taas avattu asiakkaille. Siitä käynnistä tarkemmin myöhemmin artikkelisarjassani Vinyl record shops in Finland. Juna Turkuun lähtisi vasta 17:37 eli sitä ennen ehti käydä Iso Roobertinkadulla, Jussi69:n rokkibaari Riffissä tutustumassa kansan syvien rivien tuntoihin. Sieltä matka jatkui Presto -nimiseen italialaiseen ravintolaan, josta on hienot näkymät Esplanadille ja vastapäisen Kämp -hotellin arvokkaaseen rakennukseen. Sitten vielä ylihintaiset kahvit ja leivokset Kluuvinkadulla sijaitsevassa historiallisessa Fazerin kahvilassa (Fazer itse perusti tälle paikalle konditorian vuonna 1891).  Ja niin oli taas yksi Helsingin reissu saatettu päätökseen. Antoisaa oli, jälleen kerran!

Harri Huhtanen 2018