The Doorsien historia, osa 10

On The Road 1967

Vuosi 1967 merkitsi Doorseille todellista läpimurtoa Amerikassa. Bändi julkaisi vuoden aikana -kaksi TOP 5 -albumia ja neljä melko hyvin menestynyttä singleã. He esiintyivät peräti yhdeksässä TV-ohjelmassa ja soittivat  yli 200 keikkaa! Monina iltoina bändi soitti kaksi tai jopa kolme settiä. Alkuvuodesta he esiintyivät vielä länsirannikon (mm. Gazzani’s, The Hullabaloo, Matrix, Whisky A Go Go jne.) ja itärannikon (Ondine’s, Steve Paul’s Scene jne.) klubeissa, mutta maineen kasvaessa esiintymispaikat vaihtuivat 2.000 – 10.000 hengen halleiksi. Vuoden aikana Doorsin miehet olivat koko ajan liikkeellä ja konsertteja jäıjestettiin yli kahdessakymmenessä osavaltiossa ja lisäksi bändi esiintyi muutaman kerran myös Kanadan puolella.

Jim Morrison muuttui yhä arvaamattomammaksi. Hän jatkoi huumeiden käyttöä, mutta vielä suuremmaksi ongelmaksi muodostui Jimin alkoholinkäyttö, joka myös saavutti legendaariset mittasuhteet. Tarinan mukaan Jim oli ennen erästä konserttia pyytänyt klubin baarimikkoa latomaan yhdellä kertaa pöydälle 15 whiskypaukkua, jotka hän oli juonut muutamassa minuutissa ja tilannut heti perään ”samanlaiset”!

Myös maan valtalehdet alkoivat kirjoittaa Morrisonista Lehtimiehet kuvasivat Morrisonin seksisymbolina, joka piti erityisesti naispuolista yleisöä hypnoottisessa otteessaan. Jim ei pitänyt tällaisesta kehityksestä, sillä hän ei suinkaan halunnut kuuluisuutta teinityttöjen päiväunelmien kohteena, vaan täysiverisenä taiteilijana ja RUNOILIJANA. Tiukka kiertueaikataulu ei sopinut Jimin boheemiluonteeseen ja niinpä hän tuli usein keikoille myöhässä ja joskus hän ei saapunut ollenkaan paikalle. Silloin kun Morrison pääsi esiintymislavalle saakka, oli hän täysin arvaamaton. Jim improvisoi usein konserteissa uusia säkeitä standardikappaleisiin. Huonolla tuulella ollessaan hän saattoi tahallaan ärsyttää yleisöä haukkumalla sitä. Parhaimpina iltoina Jim lauloi ja esiintyi kuin todellinen shamaaní. Jim käytti hyvin teatraalisia tehokeinoja: hän saattoi heittäytyä lattialle ja olla siinä liikkumattomana useita minuutteja. Hän kehitti myös merkillisen tavan kävellä lavan reunaa pitkin esityksen aikana. Kerran tämän ”trapetsinumeron” aikana hän putosi katsomoon ja loukkasi itsensä. Myös settien pituus ja sisältö riippui Morrisonista. Joskus koko ohjelmisto supistui 30 minuuttiin, mutta hyvinä iltoina bändi saattoi soittaa lähes kaksi tuntia. Vuoden aikana bändi esitti useita kappaleita, joita he eivät olleet vielä julkaisseet.

Kiihkeä kiertuevuosi huipentui 9. joulukuuta 1967 järjestettyyn New Havenin konserttiin. Ennen konserttia Morrison oli vetäytynyt erään naispuolisen fanin kanssa sivuhuoneeseen, josta tarkkaavainen poliisi yllätti heidät. Poliisi ei tajunnut kuka Jim oli, vaan vaati poistumaan konserttitiloista. Kun Jim ei totellut, ruiskutti poliisi kyynelkaasua hänen silmilleen ja aikoi pidättää hänet. Onneksi manageriväki tuli paikalle ja Jim pääsi vapaaksi. ltse konsertissa Jim kertoi tapahtumista yleisölle ja ryhtyi haistattelemaan virkavallalle sillä seurauksella, että poliisit ryntäsivät lavalle ja keskeyttivät konsertin. Silloin myös yleisö villiintyi ja seurasi useita pidätyksiä. New Havenin välikohtaus ei suinkaan jäänyt viimeiseksi yhteenotoksi virkavallan kanssa.

Harri Huhtanen 1998

Jaques Levyn perikunta haastoi Dylanin ja Universalin oikeuteen! -osa 2

Dylan ja Jaques Levy vuonna 1975.

No niin nyt on saatu tämäkin asia päätökseen. Jaques Levyn perikunta EI saa mitään korvauksia, koska New Yorkin tuomari katsoi, ettei Dylanin ja Levyn välinen sopimus voi mitenkään koskea tuloja, jotka Dylan saa hänelle kuuluvien tekijänoikeuksien myymisestä. Osapuolien välinen sopimus koskee vain lisenssimaksuja ja se on eri asia. Levyn asianajaja kääri varmaan tästä oikeudenkäynnistä mukavat rahat, vaikka hänen olisi pitänyt tietää ettei juttua voi voittaa. Sinänsä ehkä hyvä, että tällaisia ”kalasteluoikeudenkäyntejä” käydään, koska kansainvälisessä musiikkibisneksessä monet sopimusasiat ovat edelleen hämärän peitossa siksi ettei niitä suuremmassa määrin ole testattu oikeudessa. Viime vuosina erityisesti 1960- ja 1970-lukujen starojen oikeuksia on myyty niin paljon eteenpäin ja niin kovilla rahasummilla että oli odotettavissa että tämäntyyppisiä oikeudenkäyntejä tulee.  Aiheesta tarkemmin täällä:

https://www.nzherald.co.nz/entertainment/bob-dylan-wins-lawsuit-over-430m-sale-of-songs/RORTTGDOT4BQP5V5K7SFIT2YQI/

 Harri Huhtanen 2021

MITÄ KUULUU MARJA-LEENA (Rauman kesäteatteri 2021)

Göstan laulut ja hänen bändinsä musiikki elävät vuodesta toiseen vahvana, vaikka laulujen tekijä on kuollut jo 17 vuotta sitten. Olen jo pudonnut kärryiltä sen suhteen miten monta teatterimusikaalia Göstan lauluista on tehty. Talvella 2019 kävin Turun Sigyn -salissa katsomassa Vasara ja Nauloja -musikaalin ja sehän on ollut suuri menestys ympäri Suomea, joten ryhmä jatkaa edelleen. Alla heidän tuorein keikkalistauksensa:

https://www.musiikkiteatteri.fi/ohjelmisto/vasara-ja-nauloja/

Rauman teatteri suunnitteli esittävänsä uudenlaisen Gösta-musikaalin jo kesällä 2020, mutta Korona sotki nämä suunnitelmat ja esitykset siirtyivät vuodella:

https://www.epressi.com/tiedotteet/musiikki-ja-viihde/rauman-kesateatterin-mita-kuuluu-marja-leena-naytelma-siirtyy-kesaan-2021.html

Koska Korona-tilanne oli loppukeväällä 2021 parempi päätettiin esitykset aloittaa heinäkuun 2021 alussa:

Aikaisemmat kokemukseni Suomen kesäteattereista ovat olleet aivan hirveitä, joten siksi en vuosikausiin ole enää käynyt kesäteatterissa. Toki olen joitain hienojakin esityksiä nähnyt mm. muutamista Suomenlinnan kesäteatteriesityksistä on jäänyt hyviä muistoja, mutta voimakkaimmat muistikuvat on kuitenkin niistä järkyttävän hirveistä “kansanhauskutus” pläjäyksistä, joiden nimiä en tähän kehtaa edes kirjoittaa!  Niinpä aluksi ajattelin etten osallistu tähän Rauman produktioon, koska peloni siitä että taas kokisin karvaan pettymyksen oli niin suuri.  Esityskauden edetessä luin kuitenkin muutamista lehdistä niin ylistäviä arvosteluja esityksestä, että muutin mieleni ja matkustin eilen (31.7.21) Raumalle.

Ilokseni voin todeta, että esitys oli paljon parempi kuin uskalsin odottaa! Kun vuoden 2019 Vasara ja Nauloja perustui Göstan elämäntarinan kerrontaan oli tämä esitys tehty enemmänkin laulujen ehdoilla eli varsinainen “näytelmä” toimi vain kappaleiden välijuontona eli tapana siirtyä kappaleesta toiseen.  Esityksen varsinainen suola olivat mielestäni juuri nämä musiikkiesitykset, joita kuultiin varmaan parikymmentä, valtaosa Göstan suurimmista hiteistä ja muutama vähän harvinaisempikin kappale. Live-bändi ja viisi laulavaa näyttelijää ja yllättävän hyvä äänentoisto saivat muutamiin Göstan klassikoihin aivan uudenlaista tuoreutta ja sävyjä. Erityisesti pidin esityksistä joihin oli lisätty se viulu. Ilahduttavaa oli myös taustanauhojen vähäinen käyttö. Suurin osa lauluosuuksista ja bändin soitosta kuultiin livenä ja se kuulosti pääsääntöisesti hyvältä tai ajoittain jopa erittäin hyvältä.  Bändi oli myös ottanut tiettyjä vapauksia kappaleiden sovituksissa ja osa ratkaisuista hieman särähti korvaani, mutta osa uudenlaisista tulkinnoista kuulosti yllättävän hyviltä.

Voin siis suositella tätä esitystä ja koska kausi lähenee loppuun ei lippuja enää ole kovin paljon tarjolla.  Viimeinen esityskerta on lauantaina 14.8.21 klo 18.

Harri Huhtanen 2021  

MICK FLEETWOOD & FRIENDS: celebrate the music of PETER GREEN and the early years of FLEETWOOD MAC (2020) – osa 3

Upea konsertti ja hieno levytys! Suomessa tämä huippukonsertti vain on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Albumi ilmestyi kolme kuukautta sitten ja kun tänään katselin Wikipediasta albumin sijoituksia niin Suomi sieltä nyt valitettavasti puuttui. Alla maat, joissa tämä Peter Greenin tribuuttikonsertti on parhaiten noteeraattu:

UK 3 / Saksa 12 / Sveitsi 13 / Itävalta 13 / Belgia 21 / Hollanti 23 / Australia 35 / Ruotsi 41 / Espanja 48 / Italia 80 / Ranska 135

Eli kuten alunperin oletinkin, lukuisista tähtiesiintyjistä huolimatta tämä konsertti jää ainakin tässä vaiheessa “pimentoon”.  Tätä konserttia voi kuitenkin lämpimästi suositella, koska uskon että Peter Green olisi ollut erittäin tyytyväinen siihen miten nämä tähtiartistit toivat 2020 keikalla esille hänen viime aikoina liian vähälle huomiolle jääneitä varhaisvaiheen mestariteoksiaan.

Wipediassa tämä levytys on merkitty Mick Fleetwoodin sooloalbumiksi ja se tietenkin on aika hassua, koska Mick soittaa tässä konsertissa vain rumpuja ja suurin osa musiikista on Peter Greenin kynästä lähtöisin. Toisaalta tämä ei myöskään voi olla Peter Greenin albumi, koska hän ei millään tavalla osallistunut konserttin järjestelyihin. Mick sen sijaan organisoi tämän konsertin ja hänen suhteidensa ansiosta konserttiin saatiin kertakaikkiaan uskomaton määrä superstaroja. Eli ehkä voimme siksi hyväksyä tämän Mick Fleetwoodin “soololevyksi”. Taitaa olla Mickin kaikkien aikojen paras soololevy!  

Harri Huhtanen 2021 

The Doorsien historia, osa 9

Debyyttialbumi – osa 4

* Niin nythän debyyttilevyn julkaisusta on ehtinyt kulua jo peräti 54 vuotta! Kuvassa albumin 50-vuotisjuhlajulkaisu.

Debyyttialbumin nimeksi annettiin ajan tavan mukaisesti bändin nimi eli yksinkertaisesti The Doors. Albumi ilmestyi tammikuussa 1967, mutta kului melko kauan ennen kuin suuri yleisö innostui siitä. The Doors-levy pääsi Billboard-listalle vasta maaliskuun loppupuolella varsin vaatimattomalla sijoitul‹sella #163. Tämän jälkeen levy nousi tasaisesti listalla seuraavaan tapaan: 8. huhtikuuta #151, 6. toukokuuta #103, 3. kesäkuuta #89, 1. heinäkuuta #17, 19. elokuuta #4 ja lopulta 16. syyskuuta #2. Levyn nousemisen listaykköseksi esti ainoastaan Beatlesien legendaarinen St. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumi. Syyskuun jälkeen The Doors lähti laskuun, mutta pysytteli kuitenkin yhtäjaksoisesti listalla aina maaliskuuhun 1969 saakka! The Doorsista tuli kultalevy syyskuussa 1967. Levyä myytiin tasaisesti vuodesta toiseen, ja kun melko hiljaisen 70-luvun jälkeen suuren yleisön kiinnostus Jim Morrisonia ja Doorsia kohtaan elpyi uudelleen 80- ja 90-luvuilla, lisääntyi myös debyyttilevyn myynti räjähdysmäisesti. Niinpä esimerkiksi vuonna 1987 The Doors – levy ylitti Amerikassa sekä platina- että tuplaplatinamyynnin rajan. Aivan uusimpia myyntilukuja en ole nähnyt, mutta kun debyyttialbumin julkaisusta on kulunut jo yli 30 vuotta* ja myynti vain lisääntyy, on aivan selvää, että kyseessä on ajaton klassikkoalbumi, eräs rockmusiikin merkkíteoksista, johon tulevat sukupolvet palaavat yhä uudelleen vielä 2000-luvulla!

Harri Huhtanen 1998

The Doorsien historia, osa 8

Debyyttialbumi -osa 3

Kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt mitään The End’in kaltaista! Alunperin bändi oli improvisaatiopohjalta soittanut kappaletta Whisky A Go Go’ssa. Kappaleen ensimmäiset versiot kertoivat yksinkertaisesti rakkaussuhteen päättymisestä: ”This is the end, my beautiful friend”. Vähitellen Morrison ryhtyi kuitenkin Whiskyn keikoilla lisäämään mukaan vahvasti symbolisia tai surrealistisia säkeitä, jotka hän oli ottanut jo Venicen aikana kirjoittamistaan runoista. Bändi vastasi improvisaatioon pidentämällä kappaleen instrumentaalijaksoja. Erityisesti kitaristi Krieger, joka oli flamenco-kitaran lisäksi UCLA:n aikoina opiskellut sitarin soittoa Ravi Shankarin Kinnara Schoolissa, vaikutti The End’in itämaisiin sävyihin.

Legendan mukaan kappaleen lopullinen live-versio kehittyi hieman eıikoisissa olosuhteissa. Jim Morrison oli jo UCLA:n aikoina kiinnostunut antiikin Oidipus-myytistä, jossa Oidipus tappaa isänsä ja nai äitinsä. Whiskyn keikoilla Jim ilmeisesti alkoi suunnitella Oidipus-jakson liittämistä The End’iin. Pari päivää Elektran sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Doorsilla oli jälleen keikka Whiskyssä, mutta Morrisonia ei vain kuulunut paikalle. Bändin miehet löysivät Jimin hotellihuoneestaan melkoisessa LSD-pilvessä. Jim sanoi nauttineensa ”l‹ymmenentuhatta mikkíä”. Se oli slangi-ilmaus, joka tarkoitti, että hän oli nauttinut 40 kertaa keskimääräisen annoksen verran LSD:tä. Keikka näytti aluksi menevän täysin pieleen, sillä ensimmäisten kappaleiden aikana Jim ei pystynyt keskittymään, mutta kun ’The End’ alkoi kaikki muuttui! Jim lauloi: ”Can you picture what will be / So limitless and free / Desperately in need of some / Stranger’s hand / In a desperate land”. Tunnelma tiivistyi, sekä bändi että yleisö olivat nyt Morrisonin hypnootisessa otteessa ja sitten hän yllätti kaikki liittämällä kappeleeseen uuden Oidipus-jakson: ”The killer awoke before dawn / He put his boots on / He took a face from the ancient gallery…”. Morrison tunnelmoi silmät kiinni ja vei kuulijansa mukanaan keskelle antiikin maailman arkaaisia kauhuja; keskelle ikiaikaista, myyttistä tragediaa. Yleisö ei ollut uskoa korviaan. Myös bändin jäsenet olivat kauhuissaan. Klubin omistaja Elmer Valentine sen sijaan ei lamaantunut muiden tavoin, vaan yksinkertaisesti heitti bändin ulos! Rothchíld kuitenkin tajusi The End’in arvon ja halusi, että Whiskyn versio saataisiin myös vinyylille. Oli selvää, että eräässä säkeessä esiintyvä ”fuck you” täytyi jättää pois levyltä. Se korvattiin Jimin kirkaisulla. Rothchild muisteli The End’in äänityksiä eräässä haastattelussa:

”Yritimme kovasti (ensimmäisenä päivänä), mutta emme saaneet sitä menemään oikein. Jim ei pystynyt siihen. Hän halusi palavasti onnistua siinä.”

Seuraavana äänityspäivänä asiat sujuivat kuitenkin paremmin:

”Käytimme koko päivän studion järjestelyyn, koska kyseessä oli hyvin monimutkainen ja vaikeasti äänitettävä kappale. Kun nauha sitten lopulta pyöri, se oli pelottavin ja kunnioitusta herättävín kokemus jota olen koskaan ollut studiossa todistamassa. Tavallisesti tuottaja vain istuu ja kuuntelee, että kaikki on teknisesti kohdallaan, mutta tämän esityksen aikana minä tempauduin täysin mukaan, olin täydellisesti kuuntelijana. Studio oli pimennetty, ainoastaan kynttilä Jimin kopissa ja miksauspöydän äänitysmittarit valaisivat pimeyttä. Se oli MAAGINEN hetki ja järkytys kun laulu loppui. Se oli juuri niin, LOPPU, se oli julistus – pidemmälle ei voinut päästä! Kontrollihuoneessa oli lisäkseni neljä henkilöä… olimme kaikki vain yleisöä. Toivoin, että koneet tiesivät mitä tehdä…”

Ensimmäisen maagisen version jälkeen Rothehild kysyi bändiltä pystyisivätkö he tekemään saman uudestaan. Myös toinen otto onnistui ja lopullinen vinyylille otettu versio saatiin yhdistämällä ensimmäisen otoksen alkuosa ja toisen otoksen loppuosa.

Harri Huhtanen 1998

Bob Dylan: Shadow Kingdom 19.7.2021 ! -osa 4

Täsmälleen puoli tuntia ennen keikan alkua aukesi VEEPS– striimipalvelun live-chatti. En ole kovin moneen striimikeikkaan vielä osallistunut mutta täytyy sanoa, että tämä Dylanin keikan chatti oli aivan jostain muusta maailmasta! Viestejä sinne tuli sellaisella vauhdilla että niitä oli lähes mahdoton lukea. En pystynyt laskemaan miten monta viestiä sinne tuli puolen tunnin aikana, mutta jos sanon yli 5 000 niin voi olla että sekin on alakanttiin.  Varmistui myös että kyseessä oli todella GLOBAALI konsertti!  Suurin osa viestin lähettäjistä sanoi vain HELLO ja kirjoitti perään mistä maasta viesti tulee. Viestejä tuli USA:n lisäksi Kanadasta, Brasiliasta, Argentiinasta, Etelä-Afrikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Koreasta sekä lukuisista Euroopan maista. Ehkä tähän olisi helpompi listata ne Euroopan maat, joista viestejä EI tullut.  

Alun HELLO-vaiheen jälkeen viesteissä pohdittiin mm. sitä keitä olivat Dylanin kanssa esiintyneet soitajat, missä keikka on kuvattu, miksi kaikki tupakoivat, lauloiko Dylan oikeasti vain tuliko ääni nauhalta?  Erityisesti tämä viimeinen epäily sai aikaan “some-raivon”, sillä epäilevä Tuomas kivitettiin välittömästi todeten, ettei Dylan koskaan huulisynkkaa. Tämä väite nyt ei oikeastaan pidä paikkaansa, sillä onhan Dylan esimerkiksi 1980-luvun videoillaan huulisynkannut, mutta sen verran huonosti se on yleensä häneltä mennyt, että kun tarkkailin Dylanin huulia 19.7.21 keikalla niin kyllä minä sanoisin että hän lauloi oikeasti ne biisit tapahtumahetkellä (siis silloin kuin video on tehty, sehän on tehty jo ennen 19.7.21, eräässä lehdessä epäiltiin että video olisi kuvattu jo toukokuussa).  Mielenkiintoisempi ja vaikeammin ratkaistava on keikan jälkeen eräissä lehdissä esitetty väite siitä, että todellisuudessa keikan musiikista vastasivat eri soittajat kuin ne, jotka nähtiin videolla. Tätäkin on vaikea uskoa siinä mielessä että kun heidän nimensä on lopputeksteissä niin sehän olisi tavallaan tekijänoikeusrikkomus, jos todelliset soittajat olisivatkin muita henkilöitä. Sen sijaan mahdollista on että nämä soittajat ovat äänittäneet omat osuutensa ennen varsinaista studiokeikkaa ja että Dylan sitten vain lauloi valmiin säestysnauhan päälle ja soittajat vain näyttelivät soittavansa. Ehkäpä näihin kysymyksiin myöhemmin saadaan vastaus. Yksi asia on kuitenkin jo varmistunut. Joku lehdistön edustaja oli selvittänyt onko Ranskan Marselleissa Bon Bon -nimistä klubia ja odotusten mukaisesti sitä ei sieltä löytynyt. Samassa artikkelissa epäiltiin että todellisuudessa keikka olisi nauhoitettu Santa Monicassa, Kaliforniassa eli Dylanin kotikulmilla. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa.        

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Shadow Kingdom 19.7.2021 ! -osa 3

To Be Alone With You Korona-aikana 19.7.2021!

Kun Dylanilta kerran kysyttiin mitä hänen laulunsa tarkoittavat vastasi hän että kuunnelkaa sanoitukset, sieltä löytyvät vastaukset.  Ongelma on vain, että kun Dylan ei kerro mistä hänen laulunsa kertovat, ollaan usein samassa tilanteessa kuin kuuluisan profeetan Nostradamuksen  kohdalla eli sanoitukset ovat monimerkityksellisiä ja tilanteesta  ja kuulijasta riippuen ne helposti saavat erilaisia merkityssisältöjä. Tässä Shadow Kingdom -konsertissa muutamat Dylanin vanhat klassikot tuntuivat saavan aivan uudenlaisia merkityssisältöjä ja lisäksi Dylan oli muuttanut alkuperäisiä sanoituksia: joissain kappaleissa vain vähän, joissa yllättävän paljonkin.  Ilmeisesti rajuimman uudelleenkirjoituksen  on läpikäynyt Nashville Skyline (1969) -albumin “kevyt” kappale To Be Alone With You jota Dylan ei ole esittänyt kertaakaan livenä 16 vuoteen (viimeisin kappaleen live-esitys on vuodelta 2005). Nyt kuulosti siltä että kertosäettä lukuunottamatta kappale oli kokonaan uudelleenkirjoitettu. Tein vertailun lyriikkakirjoihin ja myös bobdylan.comin lyriikoihin ja tulos oli aika hämmästyttävä! En siteeraa tähän kokonaan uutta sanoitusta (koska se on aika pitkä), vaan lähinnä sen kriittisen osan jossa (ainakin minun mielestäni) Dylan kommentoi nykyistä Korona-aikaa:

I know you’re alive / and I’m too

My only desire / is to be alone with you

Even for just an hour

In a castle high / in an irony tower

Some people don’t get it / they don’t have a glue

They don’t know what it is / to be alone with you       

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Springtime In New York, The Bootleg Series Vol. 16, 1980-1985 (Deluxe Edition)

Dylan  julkaisee Bootleg Series Vol. 16 boksin 17.syyskuuta 2021. Dylanin virallisilla sivuilla tämä ennakkotieto vahvistettiin tänään (21.7.21).     

CD1

01  Señor (Tales of Yankee Power) (Rehearsal)

02  To Ramona (Rehearsal)           

03 Jesus Met the Woman at the Well (Rehearsal)                                                    

04 Mary of the Wild Moor (Rehearsal)         

05  Need a Woman (Rehearsal)            

06 A Couple More Years (Rehearsal)          

07  Mystery Train (Shot of Love Outtake)                                         

08 This Night Won’t Last Forever (Rehearsal)  

09 We Just Disagree (Rehearsal)                                                         

10 Let’s Keep It Between Us (Rehearsal)                                          

11  Sweet Caroline (Rehearsal)                                

12  Fever (Rehearsal)                                                   

13  Abraham, Martin and John (Rehearsal)                                     

CD 2

01 Angelina (Shot of Love Outtake)                                                    

02  Price of Love (Shot of Love Outtake)                                            

03  I Wish It Would Rain (Shot of Love Outtake)                             

04 Let It Be Me (International 7″ Single B-Side)                             

05  Cold, Cold Heart (Shot of Love Outtake)                                     

06 Don’t Ever Take Yourself Away (Shot of Love Outtake)                                      

07  Fur Slippers (Shot of Love Outtake)                                              

08  Borrowed Time (Shot of Love Outtake)                                       

09  Is It Worth It? (Shot of Love Outtake)                                          

10 Lenny Bruce (Shot of Love Alternate Mix)                                  

11  Yes Sir, No Sir (Shot of Love Outtake)                                          

CD 3

01   Jokerman (Infidels Alternate Take)                                               

02   Blind Willie McTell (Take 5 – Infidels Outtake)                                                       

03   Don’t Fall Apart on Me Tonight (Version 1) (Infidels Alternate Take)                                        

04   Don’t Fall Apart on Me Tonight (Version 2) (Infidels Alternate Take)                                        

05   Neighborhood Bully (Infidels Alternate Take)                                                        

06   Someone’s Got a Hold of My Heart (Infidels Outtake)                                       

07   This Was My Love (Infidels Outtake)                                           

08   Too Late (Acoustic Version) (Infidels Outtake)                                                      

09   Too Late (Band Version) (Infidels Outtake)                               

10   Foot of Pride (Infidels Outtake)                                                      

CD 4

01   Clean Cut Kid (Infidels Outtake)                                                     

02   Sweetheart Like You (Infidels Alternate Take)                                                       

03   Baby What You Want Me To Do (Infidels Outtake)                                             

04   Tell Me (Infidels Outtake)                                   

05   Angel Flying Too Close to the Ground (Infidels Outtake)                                   

06   Julius and Ethel (Infidels Outtake)                                                

07   Green, Green Grass of Home (Infidels Outtake)                                                    

08   Union Sundown (Infidels Outtake)                                                

09   Lord Protect My Child (Infidels Outtake)                                    

10   I and I (Infidels Alternate Take)                                                      

11   Death is Not the End (Full Version) (Infidels Outtake)                                        

CD 5

01    Enough is Enough (Live from Slane Castle, Ireland)                                             

02    License to Kill (Live on Late Night with David Letterman 03/22/84)                                           

03     I’ll Remember You (Empire Burlesque Alternate Take)                                       

04    Tight Connection to My Heart (Has Anyone Seen My Love) (Empire Burlesque Alternate Mix)                   

05    Seeing the Real You at Last (Empire Burlesque Alternate Take)                                                   

06    Emotionally Yours (Empire Burlesque Alternate Take)                                       

07   Clean Cut Kid (Empire Burlesque Alternate Take)                                                 

08   Straight A’s in Love (Empire Burlesque Alternate Take)                                     

09   When the Night Comes Falling from the Sky (Empire Burlesque (Slow Version) Alternate Take)                

10   When the Night Comes Falling from the Sky (Empire Burlesque (Fast Version) Alternate Take)                

11   New Danville Girl (Empire Burlesque Outtake)                                                      

12   Dark Eyes (Empire Burlesque Alternate Take)

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Shadow Kingdom 19.7.2021 ! -osa 2

Dylan 2021 ”Marseillessa”.

Bob Dylanin pitkään odotettu striimikonsertti nähtiin lopultakin viime yönä (19.7.21 klo 00-00.50 Suomen aikaa). Kyseessä ei kuitenkaan ollut live-keikka, vaan ennalta useammassa sessiossa äänitetty lavastettu konsertti. Yleisö koostui paristakymmenestä ainakin minulle tuntemattomasta näyttelijästä. Lopputeksteissä väitettiin että “keikka” olisi kuvattu Marseillessa Bon Bon Clubissa , mutta epäilen että tämä on jonkinlainen sisäpiirivitsi.

Dylan oli valinnut säestäjikseen neljä nuorta, minulle tuntematonta soittajaa. Kappaleet olivat varsin riisuttuja, kappaleiden sanoitukset korostuivat. Dylan lauloi hienosti, tulkinnat olivat uudenlaisia, fraseeraus jälleen kerran mestarillista!

Olen nyt ehtinyt kuunnella keikan jo kahdesti ja se on kuunneltavissa tiistai-iltaan saakka eli lippuja pystyy edelleen ostamaan. Settilista alla (merkitsin tähdillä kappaleet, jotka tekivät erityisen voimakkaan vaikutuksen minuun):   

01 When I Paint My Masterpiece (****)
02 Most Likely You Go Your Way
03 Queen Jane Approximately (****)
04 I’ll Be Your Baby Tonight
05 Just Like Tom Thumb’s Blues (***)
06 Tombstone Blues
07 To Be Alone With You
08 What Was It You Wanted? (Upea! *****!)
09 Forever Young ( Hieno tulkinta! *****!)

10 Pledging My Time
11 The Wicked Messenger
12 Watching The River Flow
13 It’s All Over Now, Baby Blue (****)

Toivottavasti tämä julkaistaan pian myös virallisena DVD:nä / Blu-Ray -levynä.

Harri Huhtanen 2021