Perjantai 8.12.2017
Aivan Radisson Blu Royal -hotellin vieressä on Kampin metroasema, josta pääsee kätevästi uudella Länsimetrolla Otaniemeen. Opiskelija-asunnossa syöty Hot Pot on todella herkullista! Se oli jotain mitä ei saa kiinalaisista ravintoloista, ei ainakaan vielä, mutta niin hyvää se oli että uskoisin Hot Potin jossain vaiheessa tulevan muotiin myös Suomessa.

Lauantai 9.12.2017
Royal -hotellin vieressä on Kampintorin Antikvariaatti, jossa teen löytöjä heti aamutuimaan. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas on jo vuosien ajan julkaissut klassikkokirjailijoiden vähemmän tunnettuja ja aikaisemmin jopa suomentamattomia teoksia. Sadukeidas on panostanut myös siihen että kirjojen hinta on kuluttajaystävällinen. Niinpä ostan 5-7 euron hintaisina pokkaripainoksina Savukeitaan julkaisemia Joycen, Flaubertin, Kafkan ja Cocteaun harvinaisempia teoksia.  Kampintorilta matka jatkuu jalan kohti Uudenmaankatua. Taivas on harmaiden pilvien peittämä ja – kuten aina Helsingissä – mereltä puhaltaa jäätävän kylmä tuuli. Uudenmaankadulla on monia mielenkiintoisia liikkeitä. Tällä kertaa tutustun Kummisetä -nimiseen divariin, mutta siitä vierailusta kerron tarkemmin joskus myöhemmin levydivarit -sarjassani.  Levy- ja kirjaostosten jälkeen on vuorossa tutustuminen Töölöössä, Nervanderinkadulla, Eduskuntatalon takana sijaitsevaan, vuonna 1928 valmistuneeseen Helsingin Taidehalliin. Tällä hetkellä taidehallissa on esillä Sammon yli 1000 taideteoksen harvinaislaatuisesta kokoelmasta koottu noin 100 teoksen näyttely, jossa voi tutustua sekä Suomen moderniin taiteeseen että ”kultakauden” taiteilijoiden (Schjerfbeck, Gallen-Kallela, Edelfelt, Westerholm, von Wright jne.) harvemmin nähtyihin teoksiin.  Taidehallin lähellä, Museokadulla on pieni, lähes huomaamaton, italialainen ravintola Coma. Paikka on niin pieni (vain noin 30 asiakaspaikkaa) että yleensä sinne pääsee vain jos on tehnyt varauksen etukäteen. Soitan ravintoloitsijalle ja koska olemme liikkeellä ravintolan avaamisaikaan, löytyy vielä yksi pöytä kahdeksi tunniksi. Alkuruokana on bruschettaa ja pääruokana karitsanfilettä.  Nettiarvosteluissa Coman palvelua haukutaan hitaaksi ja annoksia liian pieniksi. Olen ihan eri mieltä. Ainakin 9.12.17 vierailulla palvelu oli nopeaa ja annokset riittävän kokoisia.  Tosin eivät mitään ”tukkimiehen” annoksia, mutta se ei kai ole tarkoituskaan, jos halutaan että asiakas nauttii ruuan makuvivahteista.  Illalla on vuorossa Kansallisteatterin Willensaunassa syyskuussa 2017 ensi-iltana saanut kuuluisan venäläiskirjailija Mihail Bulgakovin romaanista teatteriesitykseksi sovitettu Mestari ja Margarita. Näytelmä on otettu innostuneesti vastaan sillä tällä hetkellä loppuvuoden 2017 ja kevätkaudet 2018 näytökset ovat muutamaa irtopäivää lukuunottamatta loppuunmyyty. Romaanissa liikutaan ainakin kahdessa eri aikatasossa ja muutoinkin teoksen sovittaminen teatteriin ei ole niitä maailman helpompia tehtäviä. Tällä kertaa tekijät ovat onnistuneet hyvin ja erityisesti nuori, Tv:stä tuttu ”trivago-tyttö” Annika Poijärvi on pääroolissa vakuuttava. Saattaa olla että jos esitykset jatkuvat vielä syksyllä 2018, tulen katsomaan tämän esityksen vielä uudestaan.

Sunnuntai 10.12.2017
Marraskuussa Scandic Park-hotellissa aamiaistila oli aivan liian täynnä. Sama juttu Radisson Royalissa. Toista oli vielä 1980-luvulla. Aamiaisensa sai syödä rauhassa eikä ruokaa tarvinnut jonottaa. Poissa oli kiire ja meteli hotellien aamiaistiloista. Hyvä tietenkin hotelleille että asiakkaita riittää ja että ruoka maistuu, mutta rauhaa ja tunnelmaa arvostavalle matkamiehelle tällainen ”Ruotsinlaiva -meininki” tuntuu aika hirvittävältä. Hotellien aamiashuone on muuttunut pelkäksi turistin ”tankkauspisteeksi” ennen kaupungille lähtöä. Ymmärrän tämän sesonkiaikoina eli kesällä ja suurten festivaalien ja messujen aikaan, mutta nyt kun on vuoden harmain ja kurjin aika ja silti Helsingin keskustan hotelleissa on väkeä kuin ”pipoa” niin alkaa tuntua siltä että pääkaupungissa sesonkiaika on nykyään ympäri vuoden. Ehkä asia ei ole näin Helsingin pienissä tai syrjäisemmissä hotelleissa, mutta ainakin Parkilla ja Royalilla vaikuttaa menevän hyvin myös loppuvuodesta. Jopa huoneen luovutusta joutuu jonottamaan. Eipä sitten enää muuta kuin paluulippujen osto ja paluu harmaasta Helsingistä vielä harmaanpaan Turkuun.

Harri Huhtanen 2017

Perjantai 10.11.17.
Pendolinolla Helsinkiin. Juna on yllättävän täynnä. Majoittuminen uusitun Scandic Park -hotellin (aikaisemmin tunnettiin nimellä Intercontinental) 9.kerrokseen. Ulkona pimeää, sateista ja tuulista – aika erilaista kuin Sisiliassa!  Ryhmäillallinen Copas Y Tapas -ravintolassa Fabianinkadulla. Paikka on saanut hyviä arvioita netissä, mutta ei innostanut minua. Miksi? Ruoka on liian kallista ja erityisesti viinit ovat ylihinnoiteltuja. Pahimmillaan 12cl maksaa 13 euroa eli ei hyvä! Rahastukseen viittaa myös se, ettei paikassa ole ollenkaan ruokalistaa, vaan yleensä valitaan tai kuuluu valita se mitä tarjoilija suosittelee ja yllätys yllätys: tarjoilija suosittelee kallista menua ja kalliita viinejä.  Testasin asian eli pyysin vaihtoehtoista halvempaa viiniä, sitä heillä ei valitettavasti ollut (yllätyskö?).   Kyseessä on kuitenkiin laadukas fine dining -paikka, sitä en kiistä. Alkuruoka ja jälkiruoka ovat laadukkaita ja maistuvat erinomaisilta, mutta tärkein eli pääruoka jättää sananmukaisesti ”kylmäksi”, koska se on kylmää tai sanoisinko haaleaa. Kun valitan tarjoilijalle siitä että peuranfilee on liian haaleaa, toteaa hän että jos sitä lämmittää lisää ei se sitten enää ole medium, vaan well done ja varmaankin kuiva. Päädyn siis syömään haaleaa peuraa. Luulenpa että tämä jäi elämäni ainoaksi Copas Y Tapas vierailuksi, valitettavasti joudun siis toteamaan näin. Hinta ja laatu eivät kohtaa tässä paikassa. Kallis ei aina ole parasta. Eikä alkoholin ylihinnoittelu tee paikasta yhtään parempaa. Eikä se ettei asiakas saa ruoka- ja juomalistaa nähtäväkseen. Pettymystä ja kukkaron kevenemistä 300 eurolla lievitettiin olutravintola Kaislassa ja lopuksi vielä Storyvillessä. Ei se sitten enää niin pahalta tuntunut, ainakin hetkelliseksi unohti sen miten paljon rahaa tuli annettua Copas Y Tapasin liiketoimintaan.

Lauantai 11.11.17.
Uusitun Scandic Parkin aamiaspöytä on runsas ja erinomainen. Ainoa ongelma on istumapaikan löytyminen sillä monen sadan hengen aamiashuone oli aivan täynnä, ihan oikeasti. Tuntuu uskomattomalta että jopa synkkänä, kylmänä ja sateisena marraskuun päivänä Scandic Park on täyteen buukattu.
Iltapäivän lounas nautitaan Eerikinkadulla vietnamilais -ravintola Lie Mi’ssä. Hauska sanaleikki. Se ei siis ole Liemi, vaan Lie Mi välilyönnillä. Oletan että se vietnamiksi tarkoittaa jotain. Hieno, kodikas, sympaattinen, kivasti sisustettu – näin luonnehtisin tätä paikkaa. Dumplingsit, Pho -keitto, Ankka-annos ovat herkullisia ja lasku on vain murto-osa siitä mitä jouduin maksamaan Copas Y Tapasissa.  Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!  Hintalaatu -suhde on täällä enemmän kuin kohdallaan. Lie Mi’ssä (heh, ei ”lie missä” vaan Eerikinkadulla!) tulen varmaan vierailemaan uudestaan. Toivottavasti paikka pysyy hengissä, sillä ravintola on kovin pieni, paikkoja on alle 20 ja kate ruuista ja juomista on selvästikin aika pieni.
Illalla vuorossa on legendaarisen Deep Purplen konsertti Jäähallissa. Tästä tarkempi raportti Winterluden kategoriassa Deep Purple.

Sunnuntai 12.11.17. 
Turun junaa odotellessa ehdin kuvata uutta konserttitaloa vastapäätä pikavauhtia noussutta uutta, hulppeaa ja linjoiltaan tyylikästä Helsingin pääkirjastoa (alla suunnittelutoimiston havainnekuva, ei suinkaan nykyinen rakennus, joka on edelleen  keskeneräinen). Surullista vaan on ,että vaikka Helsingin kaupunki käyttää satoja miljoonia komeaan musiikkitaloon ja kirjastorakennukseen ei Helsinkiin ole vieläkään saatu kunnollista Helsingin kaupungin ja miksei myös Suomen historiaa esittelevää museorakennusta, vaan Helsingin museotoiminta on edelleen hajautettu pieniin yksikköihin ympäri laajaa kaupunkia.

Harri Huhtanen 2017

Kovin moni suomalainen yhdistää Sisilian vain sanaan MAFIA. Palermo on tämän yli viiden miljoonan asukkaan saaren pääkaupunki. Ydin-Palermossa on 700 000 asukasta ja Suur-Palermossa 1,2 miljoonaa! Palermon asutus levittäytyy kapungin ulkopuolelle jokseenkin yhtenäisenä yli 10 km:n säteellä .  Palermo  sijaitsee saaren länsipään pohjoisrannalla.  Palermo on äärimmäisten vastakohtien kaupunki: siellä on sellaista köyhyyttä joka ei Suomessa olisi mahdollista, mutta myös sellaista rikkautta joka on Suomessa harvinaista.  Turistit tuovat rahat Palermoon ja koko saarelle eli mafia ei heitä hätyyttele, vaan pikemminkin kunnioittaa. Taskuvarkaat ovat asia erikseen, he eivät yleensä liity mafia-toimintaan.

1100-luvulla kun Suomessa vielä kuokittiin maata ja asuttiin hirsimajoissa asui Sisiliassa miljoonia ihmisiä ja Palermossakin yli 300 000! Kuuluisan normannikuninkaan  Roger II hovi oli suureellinen: upeita bysantilaiseen tyyliin sisustettuja isoja kirkkoja sekä toinen toistaan komeampia palatseja!

Kun Suomessa ei ollut vielä paljon mitään eli 800 vuotta ekr. perustivat foinikialaiset kauppiaat Palermon kaupungin. Paikallinen väestö, nimeltään sikaanit ja elymialaiset, joutui sopeutumaan ensin foinikialaisten, sitten kartagolaisten, sitten kreikkalaisten, sitten roomalaisten, sitten ostrogoottien, sitten bysanttilaisten, sitten arabien, sitten normannien ja lopuksi vielä  espanjalaisten ja ranskalaisten hallintoon.  Vasta 1860 Palermon väestö pääsi Garibaldin johdolla ”emo” -Italian yhteyteen. Ehkäpä mafian pitkäikäisyyden selittääkin juuri se, että Sisiliassa vallanpitäjät ovat vaihtuneet sitä tahtia että perinteitä kunnioittavan kansan on vaikea ollut seurata perässä ja toisaalta mikään valloittajakansoista ei ihan loppullisesti ole saanut sisilialaista ylpeää, omanarvontuntoista ja tietyssä mielessä hyvin ”tulista” alkuperäisväestöä hallintaansa.

Harri Huhtanen 2017         

Keväällä tuli tehtyä sen verran monta ulkomaanmatkaa että näköjään Vilnan matka on jäänyt kokonaan kirjaamatta tänne ADMINin päiväkirjaan. No, kuten vanha sanonta kuuluu: ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.

Olen ollut vain kerran aikaisemmin Vilnassa, nimittäin vuonna 2006. Silloin kaikki Vilnassa oli erittäin halpaa, mutta Berlizin opas ennusti että Liettuan EU -jäsenyyden ja euron käyttöönoton myötä hinnat tulisivat voimakkaasti nousemaan.   Nyt täytyy todeta että se ennustus meni täysin pieleen, sillä 11 vuotta myöhemmin eli 2017 Vilnassa kaikki on edelleen hyvin halpaa. Iso oluttuopin hinta on yleensä kohtalaisen hyvä mittari sille mikä on maassa valitseva hintataso ja vuonna 2017 iso tuoppi olutta maksaa Vilnassa edelleen noin 2 euroa, tosin joissain paikoissa se saattoi maksaa jopa 3 euroa!  Eli kovin kaukana Liettuassa ollaan Suomen hintatasosta.

Kokonaisuutena Vilna ei ollut muuttunut kovin paljon vuodesta 2006. Joitain muutoksia sentään havaitsin. Ehkä vähän isompi osa vanhan kaupungin rakennuksista oli nyt kunnostettu eli neuvostoaikainen (1945-1991) ”kurjuus” ei ehkä keskustan syrjäisemmillä  alueilla ollut yhtä silmiinpistävää kuin vuonna 2006.

Vaikka kyseessä oli vain lyhyt viikonloppumatka ehti kahdeksan henkinen ryhmämme käydä myös Liettuan entisessä pääkapungissa, Kaunasissa sekä ”linnakaupunki” Trakaissa. Niistä kerron tarkemmin joskus myöhemmin…

Harri Huhtanen 2017 

Historia on nykyään OUT, vaikka sen pitäisi olla IN, koska elämää kokonaisuutena on vaikea ymmärtää jos ei ymmärrä tai tiedä historiasta mitään.  Ihmisen erottaa muista eläimistä ensi sijaisesti se, että ihmisellä on historiantaju. Kirjat eivät myöskään ole nykyään IN, vaan paremminkin OUT. Kaikki tieto haetaan netistä. Ja kyllähän siellä sitä tietoa on tarjolla. Itse olen sen verran ”vanhanaikainen” että aina ennen ulkomaanmatkaa hankin aiheeseen ja paikkaan liittyvää kirjallisuutta mahdollisimman paljon, vaikka kokemus on opettanut että todellisuudessa asiat avautuvat vasta paikan päällä.  Jos ei jaksa lukea kirjoja, mutta matkustaa kaikesta huolimatta Wroclawiin, niin siinä tapauksessa suosittelen ehdottomasti kaupungin järjestämiä ilmaisia FREE WALKING TOUR’ja. Käytännössä ja hyvän tavan mukaisesti oppaalle kiertueen ilmaisuudesta huolimatta annetaan tippiä kiertueen lopussa. Free Walking Tour tarkoittaa kuitenkin nimensä mukaisesti sitä että kiertueelle voi tulla myös kesken esittelyn ja samaten sieltä voi poistua kesken esittelyn maksamatta mitään!  Osa kiertokävelyistä kestää peräti 2,5 tuntia, joten ainakin tuollaisen kiertokävelyn lopuksi on syytä antaa oppaalle tippiä.  En löytänyt mistään suositusta siitä mikä olisi sopiva tippi, mutta päädyin siihen että ainakin 20 zlotyä (5 euroa)  kannattaa oppaalle antaa, vaikka huomasin että osa kierroksella mukana olleista jätti opaalle pienemmän tipin. Oppaat ovat yleensä Wroclawn yliopistossa koulutettuja historian maistereita tai ainakin kandidaatteja eli he hallitsevat aiheensa hyvin.  Itse osallistuin Worclawn historiasta kertovalle 2,5 tunnin kiertokävelylle. Mukana oli parikymmentä pääasiassa alle 30-vuotiasta nuorta ympäri maailmaa. Osallistujia oli Australiasta, Brasiliasta, Ukrainasta, USA:sta, Kandasta jne. Vaikutelmaksi jäi että Free Walking Tour on nimenomaa nuorten juttu, koska oppaan tarina oli täynnä andekdootteja, joten Wroclawn koko historia ei tällä kiertueella kunnolla selvinnyt, mutta se täytyy sanoa että kiertue oli monipuolinen ja hauska eli suosittelen!  Ja jos ei muuta, niin se innostaa lukemaan niitä kirjoja, joista saa tiedot, jotka jäivät kiertueella saamatta…

Harri Huhtanen 2017       

Olin viikon Wroclawssa (9.-15.8.2017), joka on yksi Puolan suurimpia (yli 600 000 asukasta) ja kultuurillisesti hienoimpia kaupunkeja. Wroclaw sijaitsee Etelä-Länsi Puolassa ja sinne pääsee junalla Berliinistä ja Varsovasta noin kolmessa tunnissa. Suomesta yhteydet Wroclawiin ovat melko huonot, varsinkin Turusta. Parhaaksi ja edullisimmaksi reittivalinnaksi osoittautui matkustaa laivalla Tukholmaan ja sieltä Arlandan kautta lentäen Varsovaan, josta taas pääsee alle tunnissa lentäen Wroclawiin.

Kaupungissa on kymmenittäin kiinnostavia nähtävyyksiä, mutta ykköskohde on epäilemättä valtavan suuri, lähes neljän hehtaarin laajuinen toriaukio (Rynek), joka on rakennettu jo keskiajalla. Toriaukion keskellä, komean Raatihuoneen  vieressä on keskiajalla sijainnut kymmenittäin käsityöläisten ja kauppiaiden pieniä työpajoja ja myyntikojuja ja vähitellen, aikojen saatossa niiden tilalle on rakennettu komeita tiilitaloja sekä lopuksi 1800-luvulla, uusi kaupungintalo. Onneksi silloiset kaupungin päättäjät tajusivat myös vanhan Raatihuoneen arvon eivätkä purkaneet sitä, vaan pikemminkin kaunistivat sitä asettamalla julkisivujen seinille lukuisia, keskiajan ihmisiä kuvaavia patsaita, jotka edelleen ovat paikallaan, tosin sodan tuhojen vuoksi restauroituina tai jopa uudelleen tehtyinä. Kaikki korjaukset on kuitenkin tehty alkuperäisten piirrustusten ja valokuvien mukaan ja niinpä jos 1800-luvulla elänyt wroclawilainen aikakoneella siirrettäisiin toriaukiolle, olisivat lähes kaikki rakennukset hänelle entuudestaan tuttuja, todennäköisesti hän ihmettelisi ainoastaan kymmenien ulkoilmaravintoloiden riviä, joka vuonna 2017 levittäytyy Rynekin talojen edustalle.

Harri Huhtanen 2017 

Kirjoitteluun tuli pitkähkö tauko, koska olin yhdeksän päivää Frankfurtissa (19.-27.4.2017). Alun perin tarkoitus oli matkustaa sinne vain Dylanin konserttiin, mutta sitten siitä tulikin kunnon loma. Frankfurt on mielenkiintoinen kaupunki, täysin erilainen kuin Berliini.  Myös Frankfurt pommitettiin lähes maan tasalle II maailmansodan loppuvaiheessa.  Onneksi aika paljon vanhoja rakennuksia on kunnostettu ja uusin, satoja miljoonia euroja maksava EU -projekti, tähtää siihen että valtaosa keskiaikaisen Frankfurtin kortteleista ennallistetaan purkamalla joukko sodan jälkeen rakennettuja rakennuksia ja rakentamalla tilalle vanhantyylisiä taloja. Näitä uusvanhoja kortteleita rakennetaan paraikaa Röhmer-aukion ja katedraalin väliselle alueelle ja parin vuoden päästä Frankfurtin uusitun vanhan kaupungin pitäisi olla valmis. Kannattaa siis vierailla Frankfurtissa viimeistään vuonna 2020.

Monissa Saksan kaupungeissa on satoja vuosia vanhoja taloja tai uudelleen rakennettuja ikivanhoja taloja eli siinä suhteessa Frankfurt ei ole erikoisuus. Sen sijaan Frankfurtin pilvenpiirtäjät ovat erikoisuus. Niitä on niin paljon ja ne ovat niin korkeita!  Ne tekevät Frankfurtista Euroopan amerikkalaisimman kaupungin.  Ja pilvenpiirtäjiä on tulossa koko ajan lisää Frankfurtiin. Tälläkin hetkellä siellä on ainakin kolme pilvenpiirtäjää rakenteilla ja kun Brexit ajaa Lontoon pankkimaailman Frankfurtiin lisääntyy toimistorakennusten tarve entisestään, koska on arveltu että tuhansia pankkimaailman työpaikkoja siirtyy Brexitin vaikutuksesta juuri Frankfurtiin, joka on Euroopan rahamaailman keskus Lontoon ohella.  Brexit aiheuttaa sen, että Lontoo kuihtuu lähivuosina ja Frankfurt kukoistaa. Frankfurt on selkeästi dynaaminen, tulevaisuuden kaupunki!

Harri Huhtanen 2017

Kun tavalliselta kadunmieheltä kysytään minkä yksittäisen sanan he liittävät sanaan SAKSA, niin pahaa pelkään, että suurin osa vastaa HITLER tai SOTA. Se on sääli ja nykyisen informaatioähkyn tulosta. Toisesta maailmansodasta jäi niin paljon kuvamateriaalia jota uudestaan ja uudestaan näytetään useilla televisiokanavilla. Toinen maailmansota on tiedotusvälineiden kautta ollut läsnä elämässäni jo yli 50 vuotta, vaikkei minulla tietenkään ole mitään omakohtaisia kokemuksia sodasta, koska olen syntynyt 12 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Sama ongelma Berliinin kanssa. Toinen maailmansota kiinnittyy Berliiniin niin voimakkaasti, että se pimentää täysin koko Saksan satojen vuosien kulttuurikehityksen ja menneet vuosisadat. Mutta jos sulkee television ja matkustaa oikeasti Berliiniin ja pitää silmänsä auki ja liikkuu laajasti kaupungissa ja tutustuu kulttuurikohteisiin, joita on Berliinissä yllättävän paljon kuitenkin jäljellä, niin näkökulma muuttuu. Satoja vuosia Saksan mahtisukuna hallinneet Hohenzollerit suosivat kulttuuria, erityisesti Preussin Fredrik Suuren hallintokaudella 1700 -luvulla. Preussikin yleensä liitetään vain sodankäyntiin ja militarismiin, mutta todellisuudessa 1700-luvulla arkitehtuuri ja taiteet kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla Berliinissä ja sen lähistöllä sijaitsevassa Potsdamissa. Onneksi liittoutuneiden massapommitukset 1943 – 45 eivät onnistuneet hävittämään kaikkia Fredrik Suuren ja hänen isovanhempiensa luomia linnoja ja taiderakennuksia.

Harri Huhtanen 2017

Miten Berliini otetaan ”haltuun”?    Miten kannattaa liikkua? Missä kannattaa käydä?Tässä kolme vaikeaa kysymystä, jotka olivat heti kärkeen mielessäni tällä vasta toisella Berliinin matkallani. Ensimmäinen matka oli vuonna 1998 ja silloin olin kaupungissa lähinnä Dylanin keikan vuoksi. Tuo matka kesti vain muutaman päivän eli silloin Berliinistä sain vain ”maistiaiset”.  Tämä vuoden 2017 matka sen sijaan kesti viikon ja siksi pääsin vähän paremmin jyvälle siitä, mitä Berliinillä on tarjottavanaan turistille ja miten noita kohteita parhaiten pääsee katsomaan.

Miten Berliini otetaan ”haltuun”?  Vastaus on helppo: ei mitenkään. Tosin venäläiset ja liittoutuneiden sotilaat sen tekivät vuonna 1945, mutta hekin ovat poistuneet kaupungista jo 1990-luvulla. Sen jälkeen ja sitä ennen kapunkiin tuli valtava määrä turkkilaisia ja viime vuonna lisäksi tuhansia arabeja monesta eri maasta. Nykyään Berliinissä asuu 195 eri kansallisuutta ja ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia henkilöitä Berliinissä oleskelee useita satoja tuhansia, hurjimman arvion mukaan jopa miljoona. Monet heistä asuvat Berliinissä jo kolmannessa polvessa, paljon on myös laittomia siirtolaisia. Metrolla matkustaessa vaikutelmaksi tuli että joka neljäs tai viides matkustaja oli ulkomaalaistaustainen. Kaikkiaan Berliinissä on asukkaista 3,5 miljoonaa, mutta kun huomioidaan laittomat siirtolaiset voi todellinen määrä olla paljon suurempi.

Miten kannattaa liikkua?  Berliini laajeni valtavasti vuonna 1920, jolloin siihen liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta ja tämän jälkeen kaupungin väkiluku kasvoi kertaheitolla 3,8 miljoonaan!  Berliinin kaupungin halkaisija on noin 40km eli jokaisen useamman päivän kaupungissa viettävän kannattaa jo lentokentältä ostaa itselleen Berlin Wellcome Card (tai jokin sitä vastaava ”yleiskulkupassi”) jolla voi liikkua vapaasti kaikissa kaupunkialueen U- ja S-junissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Kortti leimataan vain kerran ja sen jälkeen näytetään ainoastaan, jos tarkastaja sitä kysyy. Esimerkiksi metroasemilla pääsee vapaasti sisään ja ulos eli korttia ei tarvitse assemalta toiselle siirtyessä ”mankeloida” minkään laitteen läpi kuten niin monien muiden suurkaupungien metroissa.

Missä kannattaa käydä?  Vastauksia tähän kysymykseen on yhtä monia kuin mitä on eri mieltymyksiä eri ihmisillä.  Minusta tärkeää on kuitenkin tutustua myös kaupungin laita-alueisiin, koska päinvastoin kuin monessa muussa suurkaupungissa, ne eivät ole mitään nukkumalähiöitä, vaan usein satoja vuosia vanhoja entisiä ”pikkukaupunkeja” (asukasluku 50 000 -200 000), joilla on säilynyt oma erityisluonteensa, vaikka ne ovatkin jo pitkään olleet erottamaton osa valtavaa megapolia nimeltä Berliini. Tällä matkalla tutuiksi tulivat Berliinin itä-etelälaidalla sijaitseva Köpenick  (perustettu 1232) sekä länsi-pohjoislaidalla sijaitseva Spandau (perustettu 1232 ). Berliinin etelä-länsilaidan ehdoton vetonaula on tietysti Potsdam (perustettu 1345 ), joka on edelleen itsenäinen kaupunki, mutta sinnekin pääsee suur-Berliinin yleiskulkukortilla, kunhan maksaa muutaman euron lisää, jolloin korttiin tulee mukaan myös ns. C-vyöhyke, joka kattaa noin 10-20 km kapungin rajojen ulkopuolista aluetta.

Harri Huhtanen 2017

Olin viikon Berliinissä (25.-31.3.2017) eli siksi kirjoitteluun tuli tauko. Palasin eilen illalla. Hieno matka!  Miksi kannattaa matkustaa Berliiniin?  Siihen on monta syytä. Ensinnäkin Suomesta pääsee nopeasti ja halvalla Berliiniin, sillä Finnairilla on edullisia lentoja Berliiniin ja matka-aika on vain noin 90 minuuttia!  Toiseksi suomalaisen kannalta lähes kaikki on edelleen Berliinissä 30-50% halvempaa kuin Suomessa. Tämä on sikäli aivan uskomatonta, että kyseessä on kuitenkin yksi Euroopan johtavista metropoleista ja paljon pienemmissä kaupungeissa, kuten Wienissä ja Genevessä hintataso on paljon korkeampi kuin Berliinissä. Kolmanneksi Berliinistä löytyy nykyään kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä!  Olitpa kiinnostunut mistä tahansa, voit olla varma että sitä löytyy Berliinistä: on ostoskeskuksia, on muotiliikkeitä, on valtavan isoja  kirjakauppoja, on taidemuseoita, on linnoja, on yökerhoja, on hienoja ja vähemmän hienoja ravintoloita, on teattereita, on oopperaa, on rockkonsertteja ja rockklubeja ja niin edespäin.  Neljänneksi: vaikka etäisyydet Berliinissä ovat huikeita, sillä kaupungin toiselta laidalta toiselle on matkaa yli 30km, ovat joukkoliikenneyhteydet erinomaiset. Voi matkustaa U-junilla, S-junilla, bussilla, raitiovaunulla ja vaikkapa taxilla, sillä myös taxit ovat Berliinissä 50% halvempia kuin Suomessa. Viidenneksi: berliiniläiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja avuliaita turisteille ja useimmissa palvelupisteissä osataan hyvin englantia, vaikka Saksan TV:ssä edelleen kaikki amerikkalaiset ohjelmat ovat saksaksi dubattuja.

Harri Huhtanen 2017