The Alan Parsons Project: I Robot (1977)

the_alan_parsons_project_-_i_robotMinulla on viisi Alan Parsonsin levyä vinyylinä. En ole pitkään aikaan kuunnellut niitä. Joskus 1980-luvulla yritin arvostella kaikki vinyylini. Arvostelun merkiksi liimasin levyn takakanteen pienen tarran, jossa oli tähtien määrä asteikolla 1-5. Puhti loppui kesken enkä koskaan päässyt A:ta pidemmälle.

Kun muutama kuukausi sitten otin Parsonsin levyt uudelleen kuunteluun huomasin ,että olin aikanaan luokitellut kaikki nuo viisi levyä vain kolmen tähden arvoisiksi. Nyt kun olen niitä kuunnellut, erottuu I Robot (1977) selkeästi joukosta edukseen eli nyt antaisin sille enemmän kuin kolme tähteä. En ole koskaan opiskellut Parsonsin aikaisempia vaiheita ja siksi olin yllättynyt kun kuulin levyllä selviä kaikuja The Dark Side Of The Moonin ja Atom Heart Motherin tietyistä kohdista. Siispä katsoin Wikipediasta mitä mies on aikaisemmin tehnyt ja aivan…muistini alkoi palailla…Parsonshan on tuo unohdettu nero, jolla oli suuri vaikutus The Dark Side Of The Moonin kokonaissoundissa. Myös Atom Heart Motherilla hän oli mukana ja … tämä oli minulle uutta… Parsons toimi (avustavana) äänitysinsinöörinä JOPA Beatlesien legendaarista Abbey Road -albumia tehtäessä.

oaaa_parsonsalan1  I Robotia on nyt tullut kuunneltua aika monena iltana ja päinvastoin kuin alkuaikojen Marillionin Genesis-lainat, Parsonsin Pink Floyd-lainat (enkä itse asiassa tiedä ovatko ne edes lainoja, saattaahan olla että juuri Parsons on aluperin ne jutut keksinyt ?) eivät häiritse, koska Parsons ei sorru imitointiin, vaan hänen levynsä on täysin omintakeinen kokonaisuus. Parsons on todella monipuolinen musiikintekijä, äänitysinsinööri ja tuottaja. I Robotilla hän yhdistää aika jännällä tavalla progen, psykedelian, diskomusiikin, soulin ja popin. Levy svengaa hyvin. Päinvastoin kuin Parsonsin muutamat 1980-luvun tuotokset, joita on tuskallista kuunnella edes yhtä kertaa läpi (eli 3 tähteä on niille edelleen ihan oikea arvosana), niin I Robot koukuttaa hyvin. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen teki mieli laittaa levy uudestaan soimaan ja toisen kuuntelukerran jälkeen teki mieli laittaa taas levy uudestaan soimaan ja niin edespäin. Tätä vauhtia levy on nousemassa TOP10 listalleni.

Mainio levy!   ***½

Harri Huhtanen 2010