Tuomari Nurmio Turussa 5.11.2010

1210Bar Rento sijaitsee Turun Kauppatorin läntisen puolen ylälaidalla. Paikan tyyliin kuuluvat jopa aika nimekkäidenkin artistien ilmaiskonsertit. Hiljattain olin Bar Rennossa Pelle Miljoonan keikalla, mutta en kirjoittanut siitä mitään, koska keikan äänentoisto oli ala-arvoinen ja muutoinkin koko keikasta jäi vähän huono maku, enkä sano että se johtuisi Pelle Miljoonasta, vaan ongelmat liittyivät paikan yleiseen atmosfääriin sinä iltana.

Suomalaiset ovat jäyhiä ja niin nytkin eli vaikka Tuomari on juuri julkaissut TOP 5 levyn ja vaikka hän on viimeisen vuoden aikana ollut erittäin näyttävästi esillä monenlaisissa medioissa, niin siitä huolimatta hänen vastaanottonsa Bar Rennossa oli yllättävän hillitty. Artistille kyllä taputettiin ja muutama yritti tanssiakin, mutta kokonaisuutena yleisön reaktiot jäivät aika vaisuiksi.

Odotin kuulevani uuden levyn kappaleita, mutta Tuomari soitti vain yhden uuden biisin ja sekin poikkeaa levyn kokonaisteemasta, joka on rakkaus. Olin viimeksi Tuomarin varsinaisessa konsertissa Seinäjoen Provinssirokissa vuonna 1997, jolloin olin matkustanut paikkakunnalle legendaarista Peter Greeniä kuuntelemaan ja Tuomarin konsertti tuli siinä sitten ikään kuin kylkiäisenä.

Bar Rennossa illan setti koostui Tuomarin uran alkuvaiheen klassisten levyjen klassisista biiseistä ja uudempaa tuotantoa edusti konsetissa vain muutama biisi.

1205Ihailtavaa on se, että vielä 60-vuotiaanakin Tuomari uskaltaa ja pystyy esiintymään soolona ja se että hänellä on pokkaa esiintyä pienissä kapakoissa, joissa humalaisia hihasta nykijöitä riittää ja joissa artistin ja yleisön välillä ei ole mitään koroketta eli Rennossakin yleisö notkui noin 50 sentin päässä Tuomarin mikrofonista.

Saavuin paikalle noin puolitoista tuntia ennen konserttia ja pienen kyttäilyn jälkeen onnistuin saamaan istumapaikan aivan lavan vierestä. Otin kuvia vasta keikan viimeisen biisin aikana, muutama niistä epäonnistui ja lopulta kelvollisia kuvia sain muistikortille vain 5 kappaletta.

Tuomari soitti hienosti kitaraa ja jalalla lavaa tömistämällä hän sai ikään kuin rummut ja basson mukaan peliin eli tuon yhden miehen shown soundi kuulosti yllättävän täyteläiseltä, ikään kuin lavalla olisi ollut kokonainen bändi! Ilahduttavaa oli myös kuulla, että – Dylanin tapaan – Tuomari oli uudelleen sovittanut kaikki vanhat kappaleensa live-tilannetta varten.

Illan (todennäköinen) settilista:

Aavaa preeriaa – Kohdusta Hautaan (1979)

Ankara -Kohdusta Hautaan (1979)

Kurja matkamies maan – Kohdusta Hautaan (1979)

Oi mutsi mutsi – Kohdusta Hautaan (1979)

Valo yössä Twist – Kohdusta Hautaan (1979)

Älä itke Iines – Kohdusta Hautaan (1979)

Rion satamassa! – Maailmanpyörä Palaa (1980)

Lasten mehuhetki – Lasten Mehuhetki (1981)

Ramona – Käytettyä Rakkautta (1986)

Rannanjärvi Elää – Luuta ja nahkaa (1997)

Dumari – julkaistu vain singlenä? (2001)

Paavi Roskapankissa – Kinaporin Kalifaatti (2005)

13 Naulaa -Paratiisin Puutarha (2010)

Harri Huhtanen 2010

 

TUOMARI NURMIO ja Köyhien ystävät: Kohdusta hautaan, 1979.

Levyn sisältö:  Kurjuuden kuningas /  Hän on täällä tänään / Likainen tusina  / Makasiinin luona (- Waiting for a Train -) (säv. ja alkup.san. Rodgers, kään. Nurmio) / Valo yössä twist  /Oi mutsi mutsi – 3.24 (san. trad.) // Älä itke Iines /  Aavaa preeriaa /  Just siks (- Just Because -)  (säv. ja alkup.san. B.Shelton/J.Shelton/Robin, kään. Nurmio) /  Kurja matkamies maan  (säv. ja san. Nurmio-Malmivaara) / Ankara  (säv. Nurmio & Pulliainen) / 7-Ender  (säv. Pulliainen)   /// Muusikot: Tuomari Nurmio – laulu ja kitara /  Esa Pulliainen – kitara /  Hans Etholén – basso  / Juha Takanen – rummut

 

Soundi-lehden kriitikkoäänestyksessä 2005 suomirockin kaikkien aikojen parhaaksi albumiksi valittiin Tuomarin Nurmion debyytti Kohdusta Hautaan (1979). Nyt kun olen vuosien tauon jälkeen kuunnellut alkuperäisen vinyylin, en voi väittää vastaan: Tuomarin debyytti on suomirockin kentässä 1415084610246kiistaton klassikko, levy josta on vaikea panna paremmaksi!  Aivan samoin kuin Hassisen Koneen uusintakuuntelussa olen nyt tajunnut, että Tuomarin debyytti ei ole huikean hieno pelkästään Tuomarin vuoksi, vaan tulevalla Agents-yhtyeellä on erittäin suuri osuus siinä ,että levystä tuli niin komea. Köyhien Ystävien kolme muusikkoahan perustivat tämän levyn jälkeen Agents-yhtyeen. Tavallaan harmi ,että Tuomarin ja Agentsin yhteistyö jäi niin lyhyeksi. Musiikillisesti Tuomarin olisi kannattanut jatkaa yhteistyötä Agentsien kanssa, mutta toisaalta hän halusi kokeilla uusia juttuja ja Agents on niin perinnetietoinen ja kurinalainen ja ehkä jopa musiikillisesti puritaaninen ryhmä ,että varmaan Tuomari tunsi sen asettavan rajoituksia omalle liikkumatilalleen ja ehkä hänen ratkaisunsa oli oikea. En tiedä. Tiedän vain ,että Pulliaisen ja kumppaneiden musisointi on jotain sellaista mitä Tuomarin myöhemmillä levyillä ei kuultu. Pulliaisen kitaraosuudet ovat minimalistisia, mutta omalla tavallaan täydellisiä eli totaalisen loppuun hiottuja. Todella kovan tason kitarointia ei ole kauhea kepitys ja luukutus, vaan pienenpienet taidokkaat yksityiskohdat ja finessit ja se että osaa rajoittaa ja tiivistää ilmaisunsa tiheäksi ja vaikuttavaksi.

Suomiklassikko!   * * * *  ½

Harri Huhtanen 2010