TUOMARI NURMIO ja Köyhien ystävät: Kohdusta hautaan, 1979.

Levyn sisältö:  Kurjuuden kuningas /  Hän on täällä tänään / Likainen tusina  / Makasiinin luona (- Waiting for a Train -) (säv. ja alkup.san. Rodgers, kään. Nurmio) / Valo yössä twist  /Oi mutsi mutsi – 3.24 (san. trad.) // Älä itke Iines /  Aavaa preeriaa /  Just siks (- Just Because -)  (säv. ja alkup.san. B.Shelton/J.Shelton/Robin, kään. Nurmio) /  Kurja matkamies maan  (säv. ja san. Nurmio-Malmivaara) / Ankara  (säv. Nurmio & Pulliainen) / 7-Ender  (säv. Pulliainen)   /// Muusikot: Tuomari Nurmio – laulu ja kitara /  Esa Pulliainen – kitara /  Hans Etholén – basso  / Juha Takanen – rummut

 

Soundi-lehden kriitikkoäänestyksessä 2005 suomirockin kaikkien aikojen parhaaksi albumiksi valittiin Tuomarin Nurmion debyytti Kohdusta Hautaan (1979). Nyt kun olen vuosien tauon jälkeen kuunnellut alkuperäisen vinyylin, en voi väittää vastaan: Tuomarin debyytti on suomirockin kentässä 1415084610246kiistaton klassikko, levy josta on vaikea panna paremmaksi!  Aivan samoin kuin Hassisen Koneen uusintakuuntelussa olen nyt tajunnut, että Tuomarin debyytti ei ole huikean hieno pelkästään Tuomarin vuoksi, vaan tulevalla Agents-yhtyeellä on erittäin suuri osuus siinä ,että levystä tuli niin komea. Köyhien Ystävien kolme muusikkoahan perustivat tämän levyn jälkeen Agents-yhtyeen. Tavallaan harmi ,että Tuomarin ja Agentsin yhteistyö jäi niin lyhyeksi. Musiikillisesti Tuomarin olisi kannattanut jatkaa yhteistyötä Agentsien kanssa, mutta toisaalta hän halusi kokeilla uusia juttuja ja Agents on niin perinnetietoinen ja kurinalainen ja ehkä jopa musiikillisesti puritaaninen ryhmä ,että varmaan Tuomari tunsi sen asettavan rajoituksia omalle liikkumatilalleen ja ehkä hänen ratkaisunsa oli oikea. En tiedä. Tiedän vain ,että Pulliaisen ja kumppaneiden musisointi on jotain sellaista mitä Tuomarin myöhemmillä levyillä ei kuultu. Pulliaisen kitaraosuudet ovat minimalistisia, mutta omalla tavallaan täydellisiä eli totaalisen loppuun hiottuja. Todella kovan tason kitarointia ei ole kauhea kepitys ja luukutus, vaan pienenpienet taidokkaat yksityiskohdat ja finessit ja se että osaa rajoittaa ja tiivistää ilmaisunsa tiheäksi ja vaikuttavaksi.

Suomiklassikko!   * * * *  ½

Harri Huhtanen 2010

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s