Vuoden 2026 Tabula Rasa Logomon lavalla ke 23.4. Kuvassa vasemmalta oikealle: Kahilainen (piano), Silvennoinen (kitara), Salmela (laulu), Pakkanen (rummut) jää kuvassa Salmelan taakse, Suominen (basso), Anna Salmela (kuoro-osuudet), Pajakkala (huilu ja hammond -urut).

Olipa hieno konsertti! Odotukseni olivat aika korkealla, olin kuunnellut Tabula Rasan suppeaa tuotantoa ahkerasti ennen konserttia ja vähän pelkäsin, että miten muutamat kappaleet voisivat toimia livenä.   Pelkoni oli turha ja odotukseni ylittyivät! Vuoden 2026 Tabula Rasa on todennäköisesti parempi kuin alkuperäinen. Tämä on paljon sanottu, varsinkin kun en muista oikeastaan paljon mitään siitä ainoasta Tabula Rasan 1970-luvun konsertista johon osallistuin Porissa. Minulla ei ole siitä yhtään valokuvaa, en ole varma edes konserttipäivämäärästä, mutta muistikuvani mukaan he toimivat silloin Wigwamin lämppäribändinä.  Väitteeni perustuukin enimmäkseen siihen mitä koin eilen Turun Logomossa sekä siihen miten bändi itse kommentoi asiaa tuoreessa Kulttuuritoimituksen haastattelussa (11.2.2026):

”   Ensimmäisillä soittokeikoilla soittimet ja äänentoisto olivat milloin mitäkin. Nyt soittovehkeet ovat tietysti toista tasoa verrattuna alkuaikoihin. Kokoonpanossa on nyt seitsemän muusikkoa, koska muuten tulos ei kuulosta Tabula Rasalta  ”

Tabula Rasan, Kasevan, Wigwamin, Tasavallan Presidentin jne. kaltaisten bändien kohdalla 2000- luvun comebackeissä on usein ollut kyse siitä tavoittavatko bändit sen alkuperäisen maagisen soundin ja syntyykö aito nostalginen tunnelma, paluu 1970-luvun kultaisiin hetkiin. Toki Wigwam ja Tasavallan Presidenttikin yrittivät tehdä vielä 2000-luvullakin uutta musiikkia, mutta sen suosio jäi kauas 1970-luvun klassisten albumien suosiosta.

Vuoden 2026 Tabula Rasa ei yritäkään uudistua, vaan pikemminkin luoda uudella miehistöllä uudelleen bändin kahden klassikkoalbumin maagisen tunnelman. Ja katso: eilen he totisesti onnistuivat siinä!  

Alkuperäisjäset Asko Pakkanen (rummut) ja Tapio Suominen (basso) rakensivat rytmin perustan. Jukka Salmela (laulu) tuli alkuperäiseen bändiin mukaan vasta vähän ennen sen hajoamista eli 1977.  Eilisellä keikalla hän kuitenkin hallitsi alunperin Jukka Leppilammen tulkitsemat kappaleet hienosti. Jukan laulu tosin jäi joissain kappaleissa vähän rumpusoundin alle, mutta sitten taas hiljaisemmissa, rummuttomissa kappaleissa hän lauloi todella hienosti. Ja sitten päästään siihen mikä tekee vuoden 2026 Tabula Rasasta niin valtavan hyvän. Salmelan tytär Anna Salmela laulaa klassikkokappaleiden kuoro-osuudet todella henkeäsalpaavan kauniisti. Ajoittain paikan päällä se kuulosti jopa hienommalta kuin levyllä! Harvoin olen sellaista kokenut. Tabula Rasan luovan dynamon Heikki Silvennoisen isoisiin saappaisiin oli astunut poika Kemmo Silvennoinen . Hän soitti hieman eri tavalla kuin mitä Heikki soittaa levyllä, mutta pienet poikkeamat sallitaan kun lopputulos on niin hieno kuin mitä se hänen sooloissaan oli!  Ja sitten vielä Markus Pajakkala (huilu ja hammond-urut): todella kovan luokan muusikko! Lopullisena tukena mukana oli Jorma Kahilainen (piano).

Oli kyllä hämmentävän hyvä konsertti. Asian ikävämpi puoli on se, ettei suuri yleisö näytä löytäneen Tabula Rasaa edes vuonna 2026, vaikka bändistä viime aikoina kirjoitettu lehdissä todella paljon. Logomon pieni Teatro -sali ei tullut edes täyteen. Arvioisin että paikalla oli ehkä tuollaiset 200 kuulijaa. Ikähaarukka 30-60v. Odotetusti nuorisoa ei paikalla näkynyt oikeastaan lainkaan. Nimikirjoituksia ei jaettu ja levyjä tai julisteita ei ollut myynnissä, vain paitoja.

Onneksi bändi on ilmoittanut alustavasti jatkavansa keikkailua vielä tänä kesänä sekä syksyllä. Kovin mielellään kuulisin heitä vielä toisenkin kerran.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2026