1960-luvulla toimintansa aloittanut VDGG soitti debyyttikeikkansa Suomessa  vasta 24.10.2021!  Mutta hienoa että lopulta tulivat! Tosin vain kaksimiehisinä, mutta Hammill-Banton “duo” sai kyllä komeasti toistettua Vdgg:n klassisia biisejä kahdestaankin, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Legendaariselta Pawn Hearts (1971)  albumilta kuultiin ensimmäisenä iltana peräti kaksi kappaletta. Kirjoitan peräti, koska albumilla on kaikkiaan vain kolme kappaletta. A-puolella on  Lemmings sekä Man-Erg ja  ne siis kuultiin Savoyssa ensimmäisenä iltana. Molemmat ovat yli 10 minuutin kestoisia upeita kappaleita. Albumin B-puolen täyttää kokonaan yli 23 minuuttinen sävelteos nimeltään A Plague of Lighthouse Keepers. Siinä myös rumpalin ja saksofonistin osuus on merkittävä ja muutenkin teos on hirveän mutkikas, koska se koostuu 10:stä eri osasta jotka on levyllä editoitu pitkällisen työstöprosessin jälkeen käyttämällä kaikkia Lontoon Advision-studiossa ylipäätään vuonna 1971 käytettävissä olleita nauhureita.  Siksi oli selvää ettei duo voisi esittää sitä kappaletta, koska se ei olisi kuulostanut yhtä hyvältä kuin levyllä.    

Keikkaa seuraavana päivänä kiertelin aamulla ennen Turkuun paluuta Helsingin divareita ja yritin etsiä minulta puuttuvia Vdgg -albumeita. Monessa liikkeessa Vdgg:tä ei löytynyt lainkaan. Black & Whiten omistaja ehkä  tuli kertoneeksi mistä tämä johtui. Hänen mukaansa Vdgg:n keikalla mukana olleet englantilaiset fanit olivat ennen keikkaa ostaneet hesasta kaikki Vdgg -albumit mitä hyllyistä löytyi!  No, siinä oli varmaan osa totta ja osa tarinaniskentää. Totuus kuitenkin on Savoyn keikan jälkeen Vdgg -levyjä en hesasta löytänyt!  Mutta toisin on nyt kesäkuussa 2022. Kysyntä luo aina tarjontaa ja parhaiten tähän elpyneeseen Vdgg -kysyntään näyttää vastanneen Levykauppa Äx , sillä tätä kirjoittaessani löydän heidän nettisivultaan myynnissä jo kymmenittäin Vdgg -levyjä! En tosin kaikkia, mutta hyvin edustavan otoksen kuitenkin. Eniten silmääni pisti se , että Äxllä on myynnissä myös kaksi ilmeisesti alkuperäistä vuoden 1971 Pawn Hearts -albumia ja toisesta pyydetään 170e ja toisesta 140e! Onhan se hienoa, että arvostavat tätä upeaa albumia, mutta siis 170e?! No, en ostanut noita koska minulla taitaa olla tuo alkuperäinen albumi, joten en tarvitse toista kappaletta, mutta sen sijaan ostin heiltä syyskuussa 2021 Englannissa ilmestyneen Pawn Heartsin 50-vuotisjuhlajulkaisun, jossa on kaksi CD:tä ja yksi DVD. Ykkös-CD:llä on alkuperäinen albumi remasteroituna versiona, toisella CD:llä on alkuperäisestä studionauhasta tehty uusi miksaus. DVD:llä on puolestaan albumista tehty 5.1. -versio.

Olen nyt kuunnellut kertaalleen sekä ykkös- että kakkos-CD:n. Molemmat kuulostavat oikein hyviltä eli ilmeisesti 50 vuotta vanhan master-nauha on onneksi  hyvin säilynyt. Ensikuuntelun perusteella en havainnut mitään olennaisia eroa alkuperäisen ja uuden miksauksen välillä ja kappaleiden kestoajatkin näyttivät samoilta. Oli pakko kuitenkin ostaa tämä juhlapainos, koska kyseessä on niin merkittävä levy ja Pawn Heartsistahan ei ole julkaistu uutta versiota vuoden 2005 jälkeen eli ehkä nyt oli korkea aika palauttaa tämä mahtava levytys suuren yleisön saataville ja uskoisin että suuri yleisö maksaa tästä mieluummin sen 30+ euroa kuin sen 170e! Tosin Spotifyn kuuntelijat eivät ilmeisesti maksa tästä yhtään mitään (?), mutta se onkin toisen tarinan aihe!

 Harri Huhtanen 2022                                  

Olin hankkinut VDGG:n 1970-luvun LP:eitä useamman jo 1980-luvulla divarikierroksillani. Aikanaan kuuntelin nuo levyt muutaman kerran ja olihan siellä joitain hyviä kappaleita, mutta jotenkin bändi jäi minulta sen jälkeen unohduksiin kymmeniksi vuosiksi, varsinkin kun VDGG ei ollut koskaan esiintynyt Suomessa eli minulla ei myöskään ollut live-kokemusta bändistä.  Sitten kun 2019 luin että bändi olisi tulossa 2020 keväällä Suomeen, otin muutaman VDGG -levyn uusintakuunteluun, mutta sekin jäi sellaiseksi pintapuoliseksi ja puolivillaiseksi kertaukseksi. Ja sitten keikka siirrettiin Koronan vuoksi loppuvuoteen 2020 ja sen jälkeen samasta syystä jopa vuodella eteenpäin! Jälleen VDGG unohtui minulta. Mutta sitten kun lokakuussa 2021 alkoi näyttää siltä että bändi todella lopultakin pääsisi Suomeen aloin tosissani kuunnella noita VDGG:n kuutta ensimmäistä studioalbumia (1969-76), jotka minulla on.  Sitten se vihdoin tapahtui!  Tajusin viimeinkin miten hienoja nuo kaikki kuusi levyä ovat ja sen miten nerokas säveltäjä ja sanoittaja Peter Hammill on.  Kosketinsoittaja Hugh Banton osoittautui myös aivan huipputekijäksi! Lisäksi VDGG:n ainutlaatuisen soundin luomisessa erittäin suuri merkitys on fonisti Dave Jacksonilla sekä rumpali  Guy Evansilla. Kertaheitolla  listani 1970-luvun merkittävimmistä proge-bändeistä meni uusiksi. VDGG nousi minulla TOP5 ryhmään. Savoyn keikka oli hieno. Harmittelen vain sitä että töiden vuoksi en voinut osallistua seuraavan päivän keikkaan, jossa oli täysin uusi settilista. VDGG todella hemmotteli suomalaista yleisöä, koska molempina iltoina kuultiin eri kappaleet. Tuo kahden konsertin kokonaisuus olisi ollut hieno kokea. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla?  Toivon todella että tulevat vielä uudestaan Suomeen!    

Harri Huhtanen 2021             

Savoyn keikka 24.10.2021, osa 2

Vuoden 2013 kesäkiertueen jälkeen Vdgg oli tiettävästi soittanut vain yhden keikan, joten minusta vaikutti että pitkä esiintymistauko, yllättävä viime tingan muutos bändin kokoonpanossa sekä avauskeikan paineet sai konsertin alun kuulostamaan hieman epävarmalta. Toisaalta kun minulla ei ollut ainuttakaan Vdgg:n 2000-luvulla julkaisemista levyistä ja kun kolme ensimmäistä kappaletta olivat nimenomaa tätä uudempaa tuotantoa, niin siihen etten heti päässyt tunnelmaan mukaan saattoi vaikuttaa myös se tosiasia, etten yksinkertaisesti tunnistanut avauskappaleita.

Neljäntenä kuultiin loistavalta Pawn Hearts -albumilta (1971) Lemmings ja minulle konsertti tavallaan alkoi siitä. Peter Hammillin ääni oli kaikki nämä vuosikymmenet säilynyt yllättävän hyvin. Siinä oli edelleen voimaa, dramaattisuutta ja hienoja nyansseja!

Viidentenä tuli yllätys: debyyttialbumi The Aerosol Grey Machinen (1969) Afterwards jota bändi ei käsittääkseni ollut esittänyt enää 1970-luvun jälkeen. Tästä meno vain parani, sillä kuudentena kuultiin hienon Still Life -albumin (1976) upea nimikappale Still Life.  Siitä olen aina valtavasti pitänyt eikä Vdgg:n vuoden 2021 live-versio tuottanut pettymystä, vaikka se esitettiinkin vain duona.  Hugh Bantonin ”taikalaatikon” kirkkourkuja simuloiva sointi sopi erityisen hyvin tähän kappaleeseen.

Komea oli myös kahdeksantena kuultu Goodbluff-albumin (1975) Sleepwalkers.  Sitten tuli taas pari 2000-luvun kappaletta, joita en tunnistanut, mutta yhdentenätoista soitettu Pawn Heartsin loistelias Man-Erg sen sijaan jännittävine rytminvaihdoksineen oli minulle tuttu. Mutta…sitten perussetti olikin jo ohi. Kaksituntinen oli mennyt yllättävän nopeasti Hammillin ja Bantonin seurassa. Keikat menevät sitä nopeammin mitä parempaa musiikki on. Hyvä musiikki vie mukanaan ja lumoutuessaan kuulija ei enää huomaa ajan kulkua. Man-Ergin päättyessä Hammill vinkkasi Bantonille että hyvin meni. Todennäköisesti he olivat rumpalin yllättävän poisjäämisen vuoksi jännittäneet tätä Helsingin avauskonserttia enemmän kuin pari vuotta keikkaa hartaasti odottanut yleisö. Mutta nyt homma oli paketissa ja keikka oli ollut erittäin hyvä!  Yleisö nousi seisomaan ja taputti raivoisasti. Hetken kuluttua Hammill ja Banton palasivat lavalle esittämään encorena H to He, Who Am The Only One -albumilta (1970) kappaleen House With No Door . Se oli ikimuistonen päätös bändin Suomen debyyttikeikalle, varsinkin kun myöhemmin sain tietää ettei bändi ollut koskaan aikaisemmin esittänyt tuota yli 50 vuotta sitten levytettyä kappaletta!  Savoysta poistui tyytyväisiä proge-faneja. Vdgg ei ollut pettänyt. Tässä vaiheessa harmitti vain etten päässyt kakkoskeikalle, sillä Hammill oli konsertin loppupuolella luvannut että seuraavan illan settilista olisi erilainen eli uusia yllätyksiä olisi luvassa! Tuon lupauksen hän myös sitten komeasti lunasti!  

Text and photo by Harri Huhtanen 2021

Savoyn keikka 24.10.2021, osa 1

Ensimmäisenä iltana tunnelma Savoyn salissa oli käsinkosketeltavan jännittynyt. Lavan vasemmassa laidassa oli Peter Hammillin sähköpiano ja oikeassa laidassa Hugh Bantonin erikoisen näköinen kosketinsoitin. Hugh on vuosikymmeniä suunnitellut perinteisten Hammondien ja digitaalisten laitteiden yhdistelmiä ja sellainen tämä Suomeenkin tuotu laite vaikutti olevan, sillä kulmikkaan laitteen päällä oli tavallisen näköinen kannettavan tietokoneen näyttöruutu. Alusta saakka ihmettelin kuitenkin sitä että lavan keskellä oli vain yksinäinen Hi-hat ilman varsinaista rumpusettiä. Ja niin siinä sitten kävi, että tasan kello 19.15 lavalle astelivat hohtavan valkoisissa paidoissaan ainoastaan Peter ja Hugh ilman rumpali Guy Evansia. Peter pahoitteli tilannetta ja kertoi että ongelma johtui Brexitistä. Guyn passi ei ollut vanhentunut, mutta koska se oli myönnetty lähes 10 vuotta sitten ei se uusien Brexitin jälkeisten säännösten vuoksi ollut enää kelvollinen EU:hun matkustamiseen. Peterin mukaan asia oli selvinnyt heille vasta Lontoon Heathrow’n kentällä ja heidän piti nopeasti päättää peruvatko he Helsingin keikat vai matkustavat kahdestaan Suomeen ja harjoittelevat koko setin uusiksi 36 tunnissa! Tarina kuulosti liian uskomattomalta ollakseen totta, mutta kun ajatellaan että kyseessä on rockbändi niin varmaankin miesten ensisijaisena harrastuksena ei ollut opiskella mitkä kaikki asiat ovat muuttuneet sen jälkeen kun Englanti erosi EU:sta. Ilmeisesti Guy oli vaan katsonut että passi on edelleen voimassa ja luottanut siihen. Oli totuus mikä tahansa, bändi oli kutistunut Suomen debyyttikeikallaan kaksimiehiseksi ja minua ainakin huolestutti, miten Peter ja Guy kahdestaan selättäisivät vaativammat Vdgg -klassikkokappaleet, joissa rummuilla on merkittävä rooli.           

Text by Harri Huhtanen 2021

Palasin hetki sitten Helsingistä, jossa olin eilen  “Vdgg-seurakunnan” mukana todistamassa bändin kaikkien aikojen ensimmäistä Suomen keikkaa maineikkaassa Savoy-teatterissa. Puhun seurakunnasta, koska siellä oli tosiaan satoja pitkän linjan proge-harrastajia ja jopa intohimoisia Vdgg faneja, vaikka bändi ei ole koskaan aikaisemmin konsertoinut Suomessa. Ylipäätään Vdgg on viime vuosina keikkaillut todella harvakseltaan. Viimeisin kunnollinen Vdgg -kiertue on järjestetty vuonna 2013.  Vuodeksi 2020 bändille oli buukattu laaja Euroopan kiertue, joka jouduttiin Koronan vuoksi kokonaan siirtämään.

Suomen keikka siirrettiin aluksi toukokuusta 2020 saman vuoden marraskuuhun, mutta sekään ei riittänyt ja seuraavaksi he päättivät pelata “varman” päälle ja siirsivät keikkansa vuodella eli lokakuuhun 2021.  Harva uskoi , että Korona Pandemia kiusaisi muusikoita ja konserttien järjestäjiä vielä syksyllä 2021, mutta toisin kävi, sillä vähältä piti ettei tämä kolmaskin kerta olisi peruttu, sillä bändi joutui perumaan syys-lokakuun 2021 Saksan keikkansa ja niinpä eilinen Suomen keikka oli Skandinavian kiertueeksi supistuneen Euroopan kiertueen avauskeikka. Suomesta bändi jatkaa matkaansa Ruotsiin.   

Tänään (25.10.21) on vielä toinen Vdgg -keikka Savoyssa , mutta minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta siihen osallistua. Eilinen keikka oli hieno ja monessa mielessä ainutlaatuinen, mutta tästä kirjoitan tarkemmin sitten vähän myöhemmin. Samoin settilistat kirjaan Winterludeen vasta kun toinenkin keikka on ohi.   

Lopuksi pieni tositarina siitä, miten kauan jotkut jopa Suomessa ovat odottaneet tätä keikkaa. Juttelin keikan jälkeen erään Itä-Suomessa asuvan kaverin kanssa, joka kertoi lukeneensa vuonna 1971 englantilaisesta Melody Maker -lehdestä ylistävän jutun Vdgg:n uudesta Pawn Hearts -levystä. Hän oli sitten hankkinut sen ja oli siitä lähtien diggaillut Vdgg:tä ja nyt, 50 vuotta myöhemmin, kaveri VIHDOINKIN pääsi lempibändinsä keikalle!

(kiitokset tekstitäsmennyksistä Suonna K:lle ja Jurtsille)

Text and photo by Harri Huhtanen 2021

Peter Hammill kertoi jossain haastattelussa että kun he 1970-luvulla esiintyivät Länsi-Saksassa lähti puolet yleisöstä yleensä pois kesken keikan ja toisesta puolesta tuli bändin faneja! VDGG ei ole koskaan pärjännyt myyntilistoilla. Bändi on aina ollut pienten piirien suosikki. Kriitikot ovat kuitenkin diggailleet bändin 1970-luvun levyjä ja ymmärrän hyvin miksi, sillä kun tänään (19.10.21) illalla kuuntelin bändin kolmea ensimmäistä levyä niin onhan niissä jotain todella omaperäistä ja hienoa! Satunnaisella kuulijalle nämä pitkät progebiisit eivät varmaankaan aukea ollenkaan. Lisäksi pitää varoittaa satunnaisia kuulijoita siitä, että ainakin 1970-luvun keikoilla bändi oli vielä hevympi ja vaikeaselkoisempi kuin studioalbumeilla.    

Tänään Savoy -teatterin lipunmyynnin esimies Raisa Ailio lähetti minulle (ja kaikille muillekin jo loppuvuodesta 2019 lippunsa ostaneille) sähköpostin jossa hän kertoi että VDGG lopultakin esiintyy sunnuntaina 24.10. 2021 ensimmäistä kertaa Suomessa! Bändihän on perustettu jo 1967 eli tässä kohtaa varmaan vanha fraasi “parempi myöhään kuin ei milloinkaan” on paikallaan, sillä heiltä kesti peräti 54 vuotta päästä Suomeen esiintymään!

Odotan kaverieni kanssa mielenkiinnolla tätä debyyttikonserttia! Mielenkiintoista myös nähdä minkälainen yleisö sinne tulee. Veikkaan että valtaosa on 40-70 -vuotiaita, sillä Instagram -nuoria ei varmaankaan kiinnosta bändi joka on aloittanut musiikintekemisen jo vuonna 1967 ja jolla ei siltikään ole yhtään TOP10 hittiä !     

Harri Huhtanen 2021          

VDGG:n harvinaisen Suomen konsertin liput tulivat myyntiin lokakuussa 2019. Odottavan aika on pitkä! Helsingin keikkaa on nyt siirretty jo kahdesti. Jos Korona sallii, niin näemme VDGG:n lopultakin 24. lokakuuta 2021 Helsingin Savoyssa . Keikkaa odotellessa löysin hiljattain Helsingin matkallani Rolling Records -liikkeestä VDGG:n debyyttilevyn, The Aerosol Grey Machine (1969). Se on todella mielenkiintoinen ja parhaasta päästä VDGG:n levyistä. Koska bändi ei ole aikaisemmin esiintynyt Suomessa on sen levymyynti Suomessa ollut kovin vaatimatonta ja bändi onkin varsin pienten piirien suosikki. Bändin ehdoton johtaja on alusta saakka ollut nykyisin jo 72-vuotias Peter Hammill, joka ehkä on tunnetumpi soololevyjensä kautta kuin kuin VDGG:n johtajana. Täältä voitte tarkemmin lukea mitä kaikkea Hammill on pitkän uransa aikana ehtinyt tehdä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Hammill

Harri Huhtanen 2021