YÖ- yhtyeen loppu? -osa 6

Nyt se on koettu: Yö-yhtyeen entiset ja nykyiset jäsenet yhdistivät voimansa ja soittivat muistorikkaan konsertin Tampereen Kuivaamossa sunnuntaina 8.9.2019. Valitettavasti en itse päässyt paikalle, joten minäkin joudun tyytymään pelkkiin lehtiartikkeleihin, joista tosin hienosti ilmenee keikan kulku. Selvästikin sekä soittajat että yleisö jännittivät illan settiä ja arvioiden mukaan yhteissoitosta paljastui se ettei keikkaa ollut kunnolla harjoiteltu, vaan osa kappaleista puskettiin läpi enemmän tunteen palolla kuin viileällä ammattitaidolla. Ja näin harvinaiseen ja erikoiseen konserttiin toki sopii hyvin rosoisuus ja tunteen voimalla eteneminen. Olisi tosi hienoa nähdä myös tämä joskus TV:stä, mutta näin ei varmaan tule tapahtumaan. Toisin oli Lindholmin virallisessa muistokonsertissa toukokuussa 2019 Tampere talossa.  Se kuvattiin ja näytettiin valtakunnallisessa TV:ssä. Mutta alla siis kuvia ja tunnelmia tästä sunnuntaisesta ”varjokonsertista”, joka ehkä sittenkin oli enemmän Yö-yhtyeen kuin Lindholmin muistokonsertti.  Mutta loppuuko Yön taru oikeasti tähän keikkaan?  En usko.  Luulen että tarina saa kuin saakin vielä jatkoa…

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/798341-minun-tuntemani-olli-olisi-halunnut-etta-naita-lauluja-soitetaan-yo-soittajien

https://www.is.fi/musiikki/art-2000006232502.html

Harri Huhtanen 2019

 

Mainokset

PULSE: The Wall Tampereella 7.9.2019 !

pinkfloydpyynikki2019

Sen lisäksi että Tampereella voi sunnuntaina (8.9.19) kuulla legendaarisen YÖ-yhtyeen suurimpia hittejä, on Pink Floydin ystävillä tänään (7.9.19) mahdollisuus kuulla jälleen kerran legendaarinen THE WALL (1979) suomalaisen PF -tribuuttibändin Pulsen esittämänä. Pulse on esittänyt aikaisemmin PF:n tuotantoa pienemmissä puitteissa, mutta nyt he yrittävät toden teolla siirtyä ”stadioniluokkaan” mikä toki sopiikin tälle mahtipontiselle teokselle, joka kuultiin vuonna 2011 Helsingin Hartwall Areenalla peräti kahtena iltana teoksen alkuperäisen kirjoittajan Roger Watersin esittämänä. Harmillisesti en tänä viikonloppuna pääse Tampereelle, mutta olen hengessä mukana ja kannustan tällä uutisella niitä jotka Tampereella tai lähistöllä asuvat hakeutumaan Pyynikille, jossa tämä suurtapahtuma alkaa jo parin tunnin kuluttua!  Alla lisätietoja konsertista:

https://visittampere.fi/tapahtumat/the-wall-at-pyynikki/

Harri Huhtanen 2019

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 5

yödaffest2019

Taas ollaan saatu uusi, yllättävä käänne “entisen” -yhtyeen tarinassa. Sanon entisen, koska nykyisessä Yössä ei ole enää yhtään alkuperäisjäsentä. Bändin suurimmat hitit on säveltänyt Jussi Hakulinen, joka ei päässyt yhteisymmärrykseen siitä minkälaisella konsertilla Olli Lindholmin muistoa olisi kunnioitettu. Ehkä konsertin valmistelussa oli mukana myös väärinkäsitystä siinä suhteessa että kun nykyiset bändiläiset puuhasivat muistokonsertin nimenomaa Olli Lindholmille, niin Hakulinen olisi halunnut järjestää muistokonsertin YÖ-yhtyeelle jota siis hänen näkemyksensä mukaan ei enää ole olemassa. Ymmärrän hyvin, että Yön nykykokoonpanossa 10-20 vuotta mukana olleet soittajat eivät halua nähdä asiaa näin.

Yön tarina ei kuitenkaan päättynyt Olli Lindholmin muistokonserttiin Tampereella toukokuussa 2019, vaan nyt on uutisoitu yllättävästä yhteistyöstä ja yllättävästä konsertista, joka toteutetaan Tampereen vuonna 2016 avatussa kulttuurikeskus Kuivaamossa ensi sunnuntaina (8.9.2019). Aamulehti uutisioi asian näin (4.9.19):

Yö Revisited -kokoonpano esiintyy Jussi Hakulisen johdolla sunnuntaina 8. syyskuuta Tampereella Daffestissa. Aamulehti näyttää tapahtuman tilaajilleen suorana verkossa ja Yö revisited -yhtyeen keikasta lähetyksessä nähdään kolme ensimmäistä kappaletta.

Tälle erikoiselle ja harvinaiselle keikalle lippuja saa täältä:

https://www.tiketti.fi/daffest-1-9-6-9-kuivaamo-tampere-lippuja/64051

Nyt kuullaan siis ne Yön suurimmat hitit joita ei kuultu Ollin muistokonsertissa toukokuussa 2019!  Kohtalon ironiaa tuntuu olevan että Hakulisen kanssa tässä “varjokonsertissa” soittavat Olli Lindholmin hiljattain Yöstä poispotkimat Jukka ”Jay” Lewis (basso) sekä Daffy eli Asko Terävä (kitara). Lisäksi kokoonpanossa ovat mukana  Ellinoora Hakulinen (koskettimet) ja Frogley eli Jukka Mänty-Sorvari (rummut). Hakulinen sanoo että kyseessä on hänen viimeinen Yö-keikkansa. Näinköhän?  Uskon että Yön tarina jatkuu tavalla tai toisella vaikka yhtye sinänsä on jo “kuollut”, mutta kuten aikaisemmin totesin suosituista yhtyeistä tulee brändejä ja brändit elävät helposti pidempään kuin luojansa.

Harri Huhtanen 2019      

Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive, 2019 – osa 1

woodstock_deluxebox2019.jpg

Woodstock 1969  (WS) ei ehkä enää ole katsojamäärältään maailman suurin rockfestivaali, muta epäilemättä se on maineeltaan suurin. WS on ikään kuin kaikkien rockfestivaalien isä tai äiti, sillä sen jälkeen esimerkiksi Euroopassa alettiin monissa maissa järjestää rockfestivaaleja ja perinne jatkuu edelleen, sillä joka kesä Euroopassa järjestetään kymmeniä suuria rockfestivaaleja,  samoin Amerikassa.

Woodstockissa oli yleisöä yli 500 000 ja tapahtumaa oli kuvaamassa ja äänittämässä kymmeniä alan ammattilaisia. Aika pian festivaalin jälkeen valmistui Woodstock – konserttielokuva, joka pyöri elokuvateatteissa ympäri maailmaa ja saavutti suuren maineen. Seuraavana vuonna elokuvan äänitteet julkaistiin siihen aikaan hulppean ”laajana” 3LP:n soundtrackina. Vuonna 1994 alkuperäinen WS täytti 25 vuotta ja juhlan kunniaksi julkaistiin peräti 4 CD:n paketti, jossa oli paljon julkaisemattomia alkuperäisäänitteitä. Vuonna 2009 WS täytti 40 vuotta ja sen kunniaksi tuottajat pistivät vielä paremmaksi eli julkaistiin 10 CD:n kokoelma, jossa oli jo viiden festivaalilla esiintyneen artistin setti kokonaisuudessaan.

Mutta edelleen julkaisematta on kymmeniä tunteja alkuperäisesityksiä. Nyt elokuussa 2019 WS täyttää 50 vuotta ja sen kunniaksi Rhino -levy-yhtiö on kaikessa hiljaisuudessa neuvotellut kaikkien WS artistien tai heidän perikuntiensa (osa artisteista kun on jo siirtynyt taivaallisille soittolavoille) kanssa luvat tulevalle jättijulkaisulleen nimeltä Woodstock: Back to the Garden—The 50th Anniversary Archive (WBTTG).

Tämä WBTTG -boksi on melkoinen ”hyppy” uusiin sfääreihin sekä sisällön että hinnan suhteen aikaisempiin julkaisuihin verrattuna. Boksilla on 38 CD:tä ja uskomattomat 432 kappaletta! Käytännössä tuollaiset 99% äänitetystä materiaalista. Pois boksilta ovat jääneet ainoastaan kaksi  Jimi Hendrix -raitaa, joiden julkaisua perikunta vastusti sekä yksi Sha Na Na -yhtyeen kappale joka jäi teknisistä syistä nauhoittamatta. Musiikkia uudella boksilla on siis 36 tuntia, josta noin 20 tuntia eli 267 kappaletta on aikaisemmin julkaisemattomia! Hinnassa ei ole tingitty, koska tässä vaiheessa Rhino on ilmoittanut painavansa boksia vain rajoitetun 1969 kappaleen painoksen (ymmärrätte varmaan mistä tuo ”mystinen” kappalemäärä tulee). Hinta on 800 dollaria. Erikoisinta tässä on se, että Rhinon omilla sivuilla ilmoitetaan että tämä laaja kokoelma on jo SOLD OUT ! Sen sijaan 10 CD:n rajoitetumpi versio on yhä saatavilla. Julkaistaanko tästä 38 CD:n kokoelmasta myöhemmin ”kansanpainos”?  Se jää nähtäväksi. Jos ei julkaista niin kaksi asiaa on varmaa: siitä tehdään nopeasti iso määrä piraattipainoksia ja alkuperäisen aidon 38 CD:n kokoelman keräilyhinta nousee nopeasti ”pilviin”.

Lisätietoja aiheesta täällä:

https://www.rhino.com/woodstock50

Harri Huhtanen 2019

D.A.Pennebaker (1925-2019)

D.A. Pennebaker kuvasi useat dokumenttinsa ammattikameroilla, joissa ei ollut jalustaa eli näin hänen ei tarvinnut lavastaa tilanteita, koska hän pääsi nopeasti liikkumaan kameran kanssa paikasta toiseen ja kuvaamaan tapahtumat käsivaralta juuri sillä hetkellä kuin ne tapahtuivat. Hänen vaimonsa, Chris Hegedus (kuvassa alla) toimi myöhempien dokumenttien kuvauksissa usein ”äänimiehenä”.

The War Room - 1993

Yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä rock -dokumentaristeista, amerikkalainen elokuvaohjaaja D.A. Pennebaker kuoli 94-vuotiaana 1.elokuuta 2019 kotonaan Long Islandissa. Vaikka Pennebaker teki dokumentteja jo 1950- luvulla ja jatkoi niiden julkaisemista vielä 2000-luvullakin, osuvat hänen uransa tähtihetket vuosiin, jolloin rockmusiikki nousi maailmanlaajuisesti sekä kulttuurillisesti että taloudellisesti merkittäväksi yhteiskunnalliseksi tekijäksi. Pennebakerin  vuosina 1965 ja 1966 Dylanin Englannin kiertueella kuvaamat dokumentit ovat vuosikymmenien kuluessa saavuttaneet yhä ikonisemman aseman.  Vuoden 1965 kiertueen kuvaus Don’t Look Back on julkaistu jo kahdesti, mutta Dylanin osittain editoima 1966 kiertuedokumentti Eat The Document on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle ja lisäksi Pennebakerin oma versio Something Is Happening on edelleen julkaisematta.  Kaikki 1966 maailmankiertueen Euroopan konsertit äänitettiin sen ajan State of artia edustavalla  Nagra-nauhurilla ja ilmeisesti konsertit myös kuvattiin kokonaisuudessaan. Vuoden 1966 kiertueäänitteet on jo julkaistu, mutta ei filmimateriaalia, joitain yksittäisiä pätkiä lukuunottamatta.

Dylanin jälkeen Pennebaker kuvasi mm. Jimi Hendrixiä, Janis Joplinia, The Whota, John Lennonia, Otis Reddingiä, Jefferson Airplanea, Alice Cooperia, David Bowieta, Little Richardia, Chuck Berryä ja vielä 1980-luvulla silloin maailmanmaineeseen noussutta superbändiä Depeche Modea.

Merkittävä rockdokumentaristi on poissa, mutta hänen teoksensa elävät edelleen  ja vaikuttaa siltä, että niiden merkitys vain kasvaa vuosi vuodelta.

Harri Huhtanen 2019

Ed Sheeran: Malmin lentokenttä, Helsinki 23.-24.7.2019 ! – osa 3

Ed-Sheeransouthafrica

Suomen kaikkien aikojen ”väkirikkain” konserttijatkumo on ohi ja eri puolilta Suomea tulleet nuoret ovat palanneet koteihinsa. U2:n vuoden 2010 yleisöennätys on muisto vain, sillä yhden miehen ”orkesteri” nimeltä’ Ed Sheeran  keräsi kahtena iltana uskomattomat 108 000 suomalaista Malmin lentokentälle!  Veikkaanpa että samanlaista yleisöryntäystä ei ihan lähivuosina nähdä. Somemaailman suosio on siunaus ja kirous. Adelekin joitain vuosia sitten nousi raketin lailla somen ansiosta valtavaan suosioon, mutta onko hän enää yhtä suosittu? Edillä tuleva suosion tasaantuminen ei ole yhtä vaikea paikka, sillä hänellä on tuoreessa muistissa se miltä tuntuu soittaa parille kymmenelle ihmiselle, jotka eivät välttämättä edes kuuntele sinua. Vaikka vain 10% Malmilla olleista tulisi Edin seuraavalle Suomen keikalle niin silti silläkin täyttää jo Hartwall Areenan. Siksi Edillä ei ole mitään hätää. Hänen suosionsa ei varmaankaan ole viiden vuoden päästä samaa luokkaa kuin nyt, mutta uskon että hän on fiksuna miehenä varautunut siihen.  Edillä on myös selkeä käsitys rock- ja popmusiikin historiasta, sillä tuoreessa Yesterday -elokuvassa hän kilpailee fiktiivisen Jackin kanssa siitä kumpi säveltää paremman laulun. Jack on elokuvassa yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka enää muistavat Beatlesien kappaleita, sillä mystisen koko maailmanlaajuisen sähkökatkon jälkeen Jack huomaa että kaikki tiedot Beatleseista ovat kadonneet maailmasta. Niinpä Jack alkaa esittää Beatles- klassikkoja omina biiseinään ja kun hän sitten kilpailee Edin kanssa uuden laulun säveltämisessä, toteaa Ed kuultuaan Jackin esittämän Beatles  klassikon The Long & Winding Road  ettei tarvitse äänestää, sillä hän hävisi.

Malmilla Ed kuitenkin voitti, koska Beatlesiä keikkailevana bändinä ei enää ole olemassa. 2010-luvulla meillä on Ed Sheeran ja Malmin jättiyleisö kuuli tiistaina ja keskiviikkona alla mainitut kappaleet:

01. Castle On Hill
02. Eraser
03. The A Team
04. Don’t / South of the Border
05. Dive (ti)
05. Beautiful People (ke)
06. Bloodstream
07. I Don’t Care
08. Tenerife Sea
09. Lego House / Kiss Me / Give Me Love (ti);
09. Hearts Don’t Break Around Here/ All Of The Stars / Give Me Love (ke)
10. Galway Girl
11. I See Fire
12. Thinking Out Loud
13. Photograph
14. Perfect
15. BLOW
16. Sing
17. Shape of You
18. You Need Me, I Don’t Need You

Harri Huhtanen 2019

Ed Sheeran: Malmin lentokenttä, Helsinki 23.-24.7.2019 ! – osa 2

edsheeranyoung

Ed Sheeran ei ole Mozart, mutta joitain yhtymäkohtia kuitenkin löytyy eli myös Ed aloitti musiikintekemisen jo hyvin nuorena. Jo nelivuotiaana hän lauloi kirkkokuorossa  ja 13-vuotiaana hän levytti kappaleen Spinning Man. Hänen isänsä on vannoutunut 1960- ja 1970-luvun rockmusiikin kannattaja ja osittain isänsä vaikutuksessta Ed ammensi tuon ajan tähtien parhaista tuotoksista. Ed ihaili  Bob Dylania, Joni Michelliä, Elton Johnia, Van Morrisonia ja ennen kaikkea Eric Claptonia. Hän matkusti Lontooseen 17-vuotiaana tyhjätaskuna vuonna 2008 ja yritti ansaita leipänsä esiintymällä kadulla ja pubeissa. Ei tullut menestystä. Vasta Youtubeen tehty video herätti suuremman yleisön mielenkiinnon.  Vähitellen sosiaalisen median siivittämänä Ed alkoi päästä maineeseen. Hän pääsi levyttämään ja teki kolme omituisesti nimettyä albumia:  + (2011),  X (2014) ja   ÷ (2017) !  Neljännellä levyllä onneksi on ”kunnon” nimi: No.6 Collaborations Project (2019). Edin nykyinen kiertue alkoi jo 2017 ja hän on kuluneen runsaan kahden vuoden aikana soittanut jo yli 400 keikkaa, joista valtaosa suurilla stadioneilla ja yleisöä on näillä keikoilla käynyt jo yli 4 miljoonaa!  Lisäksi aikana jolloin kaikki lehdet kirjoittavat levymyynnin laskusta Edin väitetään myyneen jo yli 150 miljoonaa levyä! Ed on siis kaikilla mittareilla mitaten megatähti, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Harri Huhtanen 2019