Dylan myi kappaleidensa julkaisuoikeudet Universalille!

Korona-vuonna 2020 Dylan on ollut useita kertoja otsikoissa, vaikkei ole soittanut ainuttakaan keikkaa.  Uusin jymyuutinen alkoi levitä maailman medioissa eilen (7.12.20) kun tuli julkisuuteen Dylanin ja Universalin kauppa, jossa Dylanin koko tuotannon julkaisuoikeudet (publishing rights) siirtyivät 300 miljoonan dollarin hinnalla Dylanilta Universalille. Mediassa on tapana suoristaa mutkat, jotta saadaan näyttävämpiä otsikoita. Niinpä esimerkiksi Iltalehti otsikoi asian näin: “Bob Dylan myi kaikki kappaleensa – ostaja maksoi hurjan summan”.  Dylan itse ei ole suostunut kommentoimaan kauppaa, tarkkaa kauppasummaa ei myöskään ole paljastettu. Lehdistötiedotteissa mainittu 300 miljoonan dollarin maksu on pohjimmiltaan vain New York Times -lehden valistunut arvio kaupan loppusummasta.

Miksi asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin lehdet antavat ymmärtää?  Ensinnäkin Dylanin levytyssopimus Sonyn kanssa jatkuu vielä pitkään ja lukemani perusteella Sony hoitaa jatkossakin Dylanin levytuotannon jakelua ja julkaisuja USA:n ulkopuolella. Toinen asiaa mutkistava seikka on USA:n lainsäädäntö. Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen vielä syvällisemmin kuin mitä tässä lyhyessä artikkelissa on esitetty niin voitte lukea täydentäviä tietoja täältä:

https://soundcharts.com/blog/how-the-music-publishing-works#mechanical-royalties

Periaatteessa taiteilija voisi myydä tuotantonsa KAIKKI oikeudet (copyright) ulkopuoliselle, mutta ilmeisesti näissä (salaisissa) sopimuksissa näin ei useinkaan tapahdu.   Koska minäkään en tiedä mitä Dylanin sopimuksessa lukee niin en voi väittää että alla oleva välttämättä kaikilta osin pätee Dylanin ja Universalin sopimukseen. Kirjoitan nyt vaan miten nämä asiat yleensä järjestetään.  

Tavallisesti tekijänoikeus (copyright) jakantuu kahteen osaan: 1. oikeuteen kappaleesta, joka sisältää yleensä oikeuden sävellykseen ja sanoitukseen ja 2. oikeuteen alkuperäiseen (master) äänitteeseen.

Niinpä jos joku äänittää Beatles -kappaleen saa hän ainoastaan oikeuden äänitteeseen, sen sijaan oikeus kappaleeseen on edelleen Lennon- McCartneyllä. Tämä kaksijakoinen tekijänoikeus aiheuttaa ja mahdollistaa julkaisuyhtiöiden (publishing companies) toiminnan. Julkaisuoikeuksien omistaja on oikeutettu saamaan maksun siitä että joku toinen kuin kappaleen tekijä on sen äänittänyt tai sitä esittänyt.

Amerikan lainsäädännön mukaan kun tekijänoikeus on syntynyt (kappaleen rekisteröinnillä tai muulla tavoin) saa tekijä seuraavat oikeudet: oikeuden monistaa ja jakaa teostaan, esittää tai esitellä teosta julkisesti ja tehdä alkuperäisestä teoksesta uusia johdannaisteoksia.  Ja käänteisesti: tekijällä on oikeus kieltää muita käyttämästä teostaan edellä mainituilla tavoilla. Jälleen tästä voidaan poiketa, jos toinen artisti / henkilö on hankkinut julkaisuyhtiöltä luvan teoksen käyttöön.

Julkaisuoikeudet voidaan jakaa kolmeen osaan (en tiedä onko näille tarkkoja suomennoksia olemassa, joten käytän tässä alkuperäisiä termejä):

1. Mechanical Royalties – tämä tarkoittaa hyvitysmaksuja, jotka kuuluu maksaa julkaisuyhtiölle, jos joku toinen levyttää ja/tai jakelee alkuperäistä tai siitä johdettua äänitettä, tämä kattaa siis myös striimauksen.

2. Esitysoikeudet – tämä koskee muiden oikeutta esittää tekijän musiikkia konsertissa

3. Synchronization License Fees – tämä koskee muiden oikeutta esittää tekijän musiikkia TV:ssä, radiossa, Internetissä jne.

Jos tekijä on kaupassa siirtänyt oikeutensa julkaisuyhtiölle, saa julkaisuyhtiö yleensä yllä manitut hyvitysmaksut, MUTTA…yleensä Amerikassa julkaisuyhtiö ei saa 100%:sti näitä tekijänoikeusmaksuja, vaan normaalisti julkaisuyhtiön osuus näistä maksuista on noin 50% ellei kauppasopimuksessa ole toisin sovittu. Toinen 50% on ns. kirjoittajan (writer) eli tekijän hyvitysmaksu.

Niinpä on mahdollista / todennäköistä että nyt kohutun ja osittain väärin otsikoidun kaupan jälkeenkin Dylan edelleen saa tekijänoikeusmaksuja eli tuon writer-osuuden niistä. Näin tarkastellen Dylan ei oliskaan luopunut kokonaan teostensa tuotoista, vaan ainoastaan siihen liityvästä hankalasta ja resursseja vaativasta valvontatyöstä. Onhan maailmalla tehty jo yli 6000 cover-levytystä Dylanin kappaleista, hänen musiikkiaan kuullaan jo yli 800 elokuvassa ja sadat radioasemat ympäri maailmaa soittavat päivittäin hänen musiikkiaan.  Jatkossa on siis Universalin päänvaivana valvoa tätä kaikkea ja huolehtia siitä että rojaltit maksetaan oikein ja ajallaan.

Harri Huhtanen 2020         

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s