In A Glass House (1973)

1970-luvulla rockkulttuurin tahti oli erittäin kova. Pinnalle pyrkivä bändi ei voinut jäädä murehtimaan poislähteneen jäsenen aiheuttamaa aukkoa. 1960-luvulla tosin bändit helposti tekivät lopetuspäätöksen tällaisessa tilanteessa jopa 2-3 albumin jälkeen, mutta 1970-luvulla alettiin ymmärtää että bändi oli myös brändi eli jos lopetti ja muutti bändin nimen ei alkuperäinen faniporukka välttämättä enää seurannut perässä. Philin  lopettamispäätös oli tullut vähän puskista eli bändi ei ollut siihen täysin varautunut. Ray Shulman  kommentoi vuoden 1973 uutta tilannetta näin:

”Philin lähdettyä menetimme sanoittajan, laulajan ja puhallinsoittimien taitajan, mutta meillä oli edelleen kaksi pääsäveltäjää sekä viisi erinomaista muusikkoa messissä. Niinpä uuteen tilanteeseen sopeutuminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin oletimme, vaan oikeastaan muutos olikin helpotus”.

Bändi ryhtyi jo heinäkuussa 1973 äänittämään viidettä albumiaan In A Glass House . Se oli bändin ensimmäinen albumi, jossa Phil Shulman ei enää ollut mukana. Albumi äänitettiin vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun Phil oli ilmoittanut erostaan. Nykyään ajattelisi helposti, ettei sellainen levy voi onnistua. Mutta toisinpa kävi. Gentle Giantin viides studioalbumi on erinomainen. Derek Shulman kommentoi levyn valmistelua seuraavasti: ”                 

”Levy tehtiin hyvin nopeasti. Luulenpa, että äänityksiin, tuotantoon ja masterointiin kului vain 12 päivää…muistan miten vihasin levyä sitä tehdessämme, mutta pidän siitä nykyään. Se ikään kuin osoitti meille mihin suuntaan olimme menossa.”  

Bändillä oli siis luovuus ja taiteellinen puoli hallussa, mutta bisneksissä oli ongelmia. Amerikkalainen jättiyhtiö Columbia ilmoitti yllättäen  etteivät he voi julkaista uutta albumia USA:ssa, koska se on liian epäkaupallinen. Lisäksi bändin sopimus Vertigon kanssa Englannissa oli menossa katkolle. Ymmärrettävästi bändin jäsenet eivät voineet täysin rinnoin luottaa tulevaisuuteensa, vaikka heidän musiikkinsa ja luovuuttensa ei ollutkaan kärsinyt Philin lähdöstä.

Harri Huhtanen 2020                            

                                                                                                       Kuvassa Phil on toinen vasemmalta.

Phil (synt. 1937) on vanhin Shulmanin veljeksistä. Shulmanin kolme veljestä olivat soittaneet ja tehneet musiikkia yhdessä 1960-luvulta lähtien.  Nuoremmat veljekset Ray ja Derek  tulivat kohtuullisen hyvin toimeen keskenään, mutta konflikteja syntyi Philin kanssa, vaikka hän oli erittäin keskeinen ja tärkeä jäsen bändissä.  Phil oli taiteellisesti erittäin tinkimätön, Ray ja Derek sen sijaan olivat ehkä enemmän bisnes-henkisiä mikä heidän näkökulmastaan tarkoitti sitä että taiteellisuudesta oli syytä tinkiä, jos aikoi menestyä myös taloudellisesti. Tämä aiheutti närää veljesten välille. Sitten syksyllä 1972 tuli vielä epäonninen syyskiertue Black Sabbathin kanssa. Black Sabbath -fanit kun eivät diganneet ollenkaan Gentle Giant -tyyppistä koukeroista musiikkia, vaan buuasivat bändille. Lisäksi Phil kärsi siitä ettei voinut olla riittävästi perheensä, erityisesti lastensa parissa. Niinpä hän 4.tammikuuta 1973, kesken Euroopan kiertueen, ilmoitti eroavansa bändistä. Vaikka riitoja oli ollut jo aikaisemminkin oli Philin lähtö todella kova isku bändille. Ray  ja Derek olivat sitä mieltä että jos eroaa kaksi vuotta oman musiikkillisen ”manifestinsa” (1971) jälkeen bändistä, niin on pettänyt bändinsä ja jättänyt sen pulaan. Lopputuloksena oli todella pitkään kestänyt välirikko veljesten kesken. Ilmeisesti nykyään riidat on sovittu, mutta välirikko kesti vuosikymmeniä, vaikka Gentle Giant pystyikin jatkamaan yllättävän hyvin ilman Philiä. Vuosi 1973 on kuitenkin selvä taitekohta bändin lyhyeksi jääneen uran aikana, sillä Octobus (1972) -albumilla Phil oli vielä mukana, mutta ei sen jälkeen. Niinpä neljännen albumin jälkeen bändin musiikki muuttui, mutta aluksi ei kuitenkaan liikaa eli alkuperäiset Gentle Giant -fanit eivät heti hylänneet bändiä.                 

Harri Huhtanen 2020                            

Nyt se on sitten tapahtunut. Gentle Giant on tehnyt reunionin mitä ei koskaan pitänyt tapahtua tai siis…reunionin ETÄNÄ! Kyseessä on Korona-aikana suosituksi tullut mosaiikkivideo, joissa muusikot esiintyvät samanaikaisesti eri puolilla maailmaa ja esitys rakentuu näistä eri lokaatioissa tallennetuista palasista. Tavallaan ajattelinkin että upean Unburied Treasure (2019) boksin julkaisun jälkeen jotain uutta tapahtuisi ja tämä on ehkä eniten  mitä nyt voi tapahtua, koska USA:ssa ja Britanniassa Korona-tilanne on edelleen kovin huono. Mielenkiintoista nähdä tekeekö bändi oikean reunionin sitten kun tämä Korona pandemia on ohi. Voitte siis sitä odotellessa fiilistellä bändin musiikkia kuuntelemalla tätä uutta yhteisvideota jonka tekoon on osallistunut suuri joukko sekä amatti- että amatöörimuusikkoja. Kappaleen rytmitys ja videon editointi on taidokasta ja tässä videossa tulee hyvin esille se mistä ”alku -Gentle Giantissa” oli ja on kysymys eli monimutkaisia ja jännittäviä sointukulkuja, useita tempon ja rytminvaihdoksia ja suuri joukko erilaisia soittimia käytössä yhdellä biisillä kuitenkin siten että kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja lopputulos on ylevä!

Harri Huhtanen 2020

 

UT-boksin bändihistoriikki tarjoaa ainakin minulle paljon uutta tietoa siitä mikä on ollut GG:n muusikkojen roolijako bändin ainutlaatuisten albumien luomisessa. Totuushan on se, ettei loppupeleissä edes paras bändi ole mikään monoliitti, vaan jokaisella on oma roolinsa siinä mitä tehdään. UT:n teksteissä paljastetaan että kolmesta Shulmanin veljeksestä juuri Phil oli se joka vastasi teksteistä ja albumien ideoista. Hän oli myös suuri Rabelais -fani. Niille jotka eivät tiedä kuka oli Rabelais, voin kertoa että hän on yksi Ranskan klassisen kirjallisuuden huomattavampia nimiä, ei ehkä enää yhtä kuuluisa kuin Moliere, mutta vähintään yhtä hyvä.   Rabelaisin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä, joten sanotaan tässä vain että hän syntyi 1400-luvun loppupuolella ja kuoli 1553. Hänen pääteoksensa on viisiosainen Gargantua and Pantagruel  joka kertoo kahdesta jättiläisestä. Phil käytti useamman Gentle Giant -biisin nimessä Rabelaisin henkilöitä.  UT:n bändihistoriikin haastatteluista paljastuu, että Ray ja Derek  eivät  olleet kovin innostuneita manifestista, jonka Phil kirjoitti GG:n Acquiring The Tasten (1971) kansiaukeamaan. Derek kertoo näin:

“Henkilökohtaisesti ajattelen että Philin teksti oli vähän yliampuva. Se oli suora ja rehellinen, mutta muistelen ettemme Rayn kanssa olleet siitä innoissamme.          Totesimme: ‘ Ok, voit laittaa sen sinne’, mutta kun se sitten oli tehty olimme huolissamme että siitä voisi tulla turpaan myöhemmin.”

Ray puolestaan kommentoi asiaa näin:

“Luulen että Philin manifesti oli vähän turhan voimallinen ja naivi, mutta en usko että se vaikutti kovin haitallisesti bändin toimintaan.”

Bändin kitaristi Gary Green epäili että manifesti sai ihmiset ajattelemaan että bändi oli tekotaiteellinen ja väitti olevansa parempi kuin kaikki muut.

Lähes 50 vuotta manifestin julkaisun jälkeen on kuitenkin syytä todeta, että se mitä Phil Shulman kirjoitti oli mitä suuremmassa määrin totta ja lisäksi manifesti kuvasi hyvin sitä mistä GG:n musiikissa pohjimmiltaan on kyse.

Harri Huhtanen 2020                            

Alkuvuosien Gentle Giant oli aivan ihastuttava! Kuusi kunnianhimoista, lahjakasta multinstrumentalistia oli löytänyt toisensa ja alkoi luoda jotain sellaista jota kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt!

Shulmanin veljekset Derek, Ray ja Phil olivat päässeet jo menestyksen makuun Simon Dupree and The Big Sound (SDATBS) bändinsä kanssa vuosina 1966-69, mutta pop-tähteys ja helppo raha ei riittänyt heille, joten alkuvuodesta 1970 he tekivät täyskäännöksen urallaan.  Nyt kun olen taas kuunnellut vuosien tauon jälkeen SDATBS:in  ainoaa albumia sekä heidän singlejään, niin varmistuin siitä että musiikillinen muistikuvani oli oikea. SDATBS:sta ei ole mitään linkkiä GG:hen. Vaikea edes kuulla tai ymmärtää että SDATBS:n keskeisistä hahmoista kolme jatkoi GG:ssä. Musiikki ja miten se esitetään on kuin eri galakseista peräisin! Ei mitään yhtymäkohtia havaittavissa!

GG julkaisi kiivaaseen tahtiin 1970-luvulla toinen toistaan hienompia levyjä legendaariselle Vertigo -levyyhtiölle. Bändin toisen albumin nimi oli Acquiring The Taste (1971) . Levyn kansiteksteissä bändi julkitoi musiikillisen manifestinsa yllättävän suorasukaisesti:

”Acquiring The Taste on toinen vaiheemme aistien tyydyttämisessä. Jos olet jo ahminut ensimmäisen albumimme, niin toivomme sinun voivan nautiskella tämän toisen kattauksen entistä hienommista aromeista.

Päämäärämme on laajentaa populaarimusiikin rajoja silläkin uhalla että joudumme epäsuosioon. Kaikki sävellyksemme olemme tehneet vain sitä ajatellen että niiden pitää olla ainutlaatuisia, seikkailuhenkisiä ja kiehtovia.  Jotta olemme päässeet tähän meidän on pitänyt yhdistää kaikki musiikillinen ja tekninen osaamisemme.

 Alusta saakka olemme hylänneet kaikki ennakkoajatukset julkeasta kaupallisuudesta. Sen tilalle pyrimme tarjomaan kuulijalle jotain paljon olennaisempaa ja sykähdyttävämpää. Kuulijan tarvitsee vain istua rennosti ja nauttia uusista mauista.”

 (tekstin vapaamuotoinen suomennos by HH 2020)        

Harri Huhtanen 2020                             

Shulmanin veljeksillä oli jo ennen GG:tä menestyksekäs pop-bändi nimeltään Simon Dupree and the Big Sound (1966-69).  Sen avulla he saivat mukavan elannon, mutta se ei tyydyttänyt heitä, koska kaikki kolme veljestä olivat musiikillisesti lahjakkaita ja tavoittelivat enemmän.  Niinpä he vuonna 1970 perustivat GG:n, joka ei toiminta-aikanaan (1970-1980) noussut kovin suureen suosioon, mutta ehkäpä nyt on tullut heidän aikansa?  Ainakin proge-musiikin ystävien piirissä heidän arvostuksensa on uuden UT- megaboksin julkaisun jälkeen noussut entistä  korkeammalle. Joulukuussa 2019 julkaistu 2000 kappaleen UT-boksi myytiin ennätysnopeasti loppuun.  Onneksi bändi tämän jälkeen suostui siihen että alunperin rajoitettua painosta lisättiin eli huhtikuussa 2020 valmistui  1000 kappaleen lisäpainos, josta siis muutamia kappaleita on nyt rantautunut Suomeenkin, tarkemmin aiheesta alla…         

Kuukausien odottelun jälkeen postikuriiri ilmestyi vihdoinkin tiistai-illalla (12.5.20) pihaani. Korona-ajan mukaisesti hänelle ja minulla oli hanskat ja kuittausta ei otettu, koska sekin voi aiheuttaa tartunnan (siis teoriassa). Koska Englannissa, josta tämä 6 kg:n paketti siis tuli, Korona-luvut ovat aivan eri luokkaa kuin täällä auvoisessa lintukodossamme niin käsittelin paketin voimakkaalla desinfektioaineella ennen kuin aloin sitä avata.  Ja pelkkä boksin avaaminen olikin yhtä juhlaa!  Muistelin että kirjoja olisi ollut vain yksi, mutta niitä olikin kaksi eli GG luettavaa minulla on nyt enemmän kuin huippusuosituissa Beatles-bokseissa. Ajattelin viime vuonna ettei niitä Beatles-kirjoja voi enää ylittää, mutta nyt huomaan että kyllä voi!  GG kiertuehistoriikki -kirja on pehmeäkantinen ja liimasidoksinen, joten se ei välttämättä kovaa vääntelyä kestä, mutta parasta siinä on kronologisuus ja perusteellisuus. Kaikki tunnetut keikat vuodesta 1970 vuoteen 1980 käydään huolellisesti läpi.  Sivuja on vajaa sata, mutta koska tekstiä on monella palstalla ja se on pienellä fontilla kirjoitettua, niin tavallisessa romaanimuodossa siitä tulisi varmaan noin 400 sivua tekstiä!  Bändihistoriikki on vielä hienompi!  Kirja on kovakantinen ja sidottu ja laatupaperille painettu. Siinäkin palstoja on paljon eli runsas 130 sivua vastaa perinteisessä kirjamuodossa arvioni mukaan noin 500 painosivua! Ja entä se musiikki?  Mukana on kaikki 12 virallista albumia, mutta ne minulla taitaa kaikki jo olla, joten suurin mielenkiintoni kohdistui live-levyihin, joita boksilla on peräti 16 kappaletta. Ainoastaan vuoden 1970 keikat loistavat poissaolollaan, kaikilta muilta vuosilta keikkoja on mukana boksilla. Ehdin kuunnella niistä tänään kolme ensimmäistä ja olin iloisesti yllättynyt!  Jos loputkin ovat yhtä hyviä, niin silloin paljastuu että GG:n studioalbumit ovatkin olleet vain jäävuoren huippu, sillä keikoilla GG on todella innovatiivinen ja elävöittävä (invigorate)!

Harri Huhtanen 2020                            

Ja tässä sitten tämän huikean boksin live-levyt:

Winchester 1971
CD13-1         Giant             5:31
CD13-2         Hometown Special    5:24
CD13-3         City Hermit   5:56
CD13-4         Funny Ways  8:42
CD13-5         Plain Truth    10:46
CD13-6         Alucard         8:47
CD13-7         Isn’t It Quiet And Cold?     2:30
CD13-8         Why Not?     4:59
CD13-9         The Queen    2:58
CD13-10       Peel Off The Paint   8:51

Essen 1972
CD14-1         Alucard         7:44
CD14-2         Funny Ways  10:32
CD14-3         Nothing At All (With Malcolm Mortimore Drum Solo)    12:55
CD14-4         Plain Truth    9:21
CD14-5         The Queen    2:10

New Orleans 1972
CD15-1         Prologue        6:04
CD15-2         Alucard         6:23
CD15-3         Funny Ways  7:32
CD15-4         Nothing At All  2:23

BBC Session 1972
CD15-5         Funny Ways  7:15
CD15-6         Plain Truth    6:42
CD15-7         The Advent Of Panurge     4:47

Hollywood Bowl 1972
CD16-1         Prologue        8:16
CD16-2         Alucard         8:00
CD16-3         Funny Ways  8:24
CD16-4         Nothing At All / Plain Truth                    23:56

Vincenza 1973
CD17-1         Prologue        6:12
CD17-2         Alucard         8:05
CD17-3         Funny Ways  9:42
CD17-4         The Advent Of Panurge     7:08
CD17-5         Nothing At All                    13:49
CD17-6         Plain Truth    14:21

Torino 1973
CD18-1         The Runaway                     5:42
CD18-2         Way Of Life 7:10
CD18-3         Funny Ways  8:50
CD18-4         Excerpts From Octopus     12:46
CD18-5         Nothing At All                    15:27
CD18-6         Plain Truth    7:16

Münster 1974
CD19-1         The Runaway / Experience                      10:04
CD19-2         Prologue        6:13
CD19-3         Funny Ways  9:22
CD19-4         Excerpts From Octopus     13:14
CD19-5         Nothing At All                    15:53
CD19-6         Plain Truth    13:53
CD19-7         In A Glass House               9:26

St. Gallen 1974
CD20-1         Cogs In Cogs                      4:20
CD20-2         Proclamation 5:14
CD20-3         Funny Ways  9:26
CD20-4         The Runaway                     3:41
CD20-5         Experience    7:08
CD20-6         Excerpts From Octopus     14:35
CD20-7         Nothing At All                    16:42
CD20-8         Plain Truth    13:19

Cleveland 1975
CD21-1         Cogs In Cogs                      3:12
CD21-2         Proclamation 5:02
CD21-3         Funny Ways  8:48
CD21-4         The Runaway                     3:54
CD21-5         Experience    5:59
CD21-6         Excerpts From Octopus     13:27
CD21-7         So Sincere     9:21
CD21-8         Mister Class And Quality? 5:08

Basel 1975
CD22-1         Cogs In Cogs                      5:51
CD22-2         Proclamation 5:03
CD22-3         Funny Ways  8:29
CD22-4         The Runaway                     3:56
CD22-5         Experience    3:52
CD22-6         Excerpts From Octopus     15:36
CD22-7         So Sincere     10:44
CD22-8         Plain Truth    9:04
CD22-9         Free Hand     8:38
CD22-10       Just The Same                    6:10

Düsseldorf 1976
CD23-1         Just The Same / Proclamation                  13:04
CD23-2         On Reflection                     6:10
CD23-3         Interview      6:58
CD23-4         The Runaway / Experience                      10:41
CD23-5         So Sincere     10:03
CD23-6         Excerpts From Octopus     17:16
CD23-7         Funny Ways (Snippet)        0:43
CD24-1         Timing / Violin Solo          10:45
CD24-2         Free Hand     8:47
CD24-3         Peel The Paint / I Lost My Head             7:24

Brussels 1976
CD24-4         Timing / Violin Solo          11:22
CD24-5         Free Hand     9:42
CD24-6         Peel The Paint / I Lost My Head             7:21

Munich 1976
CD25-1         Just The Same / Proclamation                  12:19
CD25-2         On Reflection                     6:18
CD25-3         Interview      7:26
CD25-4         Excerpts From Octopus     17:22
CD25-5         Funny Ways  8:45

Paris 1976
CD26-1         The Runaway / Experience                      10:13
CD26-2         So Sincere     10:49
CD26-3         Excerpts From Octopus     18:02
CD26-4         Funny Ways  8:34
CD26-5         Timing / Violin Solo          11:21
CD26-6         Free Hand     8:59
CD26-7         Peel The Paint / I Lost My Head             7:23

Pinewood Studios Rehearsal 1977
CD27-1         The Runaway / Experience                      9:52
CD27-2         As Old As You’re Young   5:18
CD27-3         On Reflection                     6:35
CD27-4         Just The Same / Playing The Game         10:00
CD27-5         Memories Of Old Days      6:58
CD27-6         Winning        7:47
CD27-7         For Nobody (Part)              2:52
CD27-8         Funny Ways  7:47
CD27-9         The Face / Plain Truth        4:17
CD27-10       So Sincere     9:17
CD27-11       Free Hand (Part)                 2:34

Chester 1977
CD28-1         Two Weeks In Spain          3:00
CD28-2         Funny Ways  8:10
CD28-3         On Reflection                     5:59
CD28-4         I’m Turning Around           4:07
CD28-5         Just The Same/ Playing The Game          9:51
CD28-6         Memories Of Old Days      7:45
CD28-7         Betcha Thought We Couldn’t Do It         4:20
CD28-8         The Face       14:25
CD28-9         For Nobody  4:28
CD28-10       Excerpts From Octopus Part 1                 6:05
CD28-11       Excerpts From Octopus Part 2                 9:56

The Roxy 1980
CD29-1         Convenience (Clean And Easy)               3:21
CD29-2         All Through The Night      4:12
CD29-3         Free Hand     8:28
CD29-4         Knots            2:41
CD29-5         Playing The Game              6:05
CD29-6         Memories Of Old Days      8:13
CD29-7         Giant For A Day                 5:19
CD29-8         Inside Out     6:03
CD29-9         It’s Not Imagination            3:52
CD29-10       Underground 3:40
CD29-11       5 Man Drum Solo               6:47
CD29-12       Band Members Introductions                  2:07
CD29-13       For Nobody  4:51
CD29-14       The Advent Of Panurge     7:14
CD29-15       Number One 6:29

Gentle Giant (Steven Wilson Remixes) Stereo (LPCM 96/24)
BR-1             Giant             6:22
BR-2             Funny Ways  4:27
BR-3             Alucard         6:01
BR-4             Isn’t It Quiet And Cold?     3:46
BR-5             Nothing At All                    9:07
BR-6             Why Not?     5:31
BR-7             The Queen    1:40

5.1 Surround (DTS-Master Audio + LPCM 96/24)
BR-8             Giant             6:22
BR-9             Funny Ways  4:27
BR-10           Alucard         6:01
BR-11           Isn’t It Quiet And Cold?     3:46
BR-12           Nothing At All                    9:07
BR-13           Why Not?     5:31
BR-14           The Queen    1:40

Instrumentals (LPCM 96/24)
BR-15           Giant             6:22
BR-16           Funny Ways  4:27
BR-17           Alucard         6:01
BR-18           Isn’t It Quiet And Cold?     3:46
BR-19           Nothing At All                    9:07
BR-20           Why Not?     5:31
BR-21           The Queen    1:40

Harri Huhtanen 2020                            

Nyt alkaa näyttää siltä että Gentle Giantin boksi ei olekaan ”paljastettu” (unburied), vaan ”kätketty” (buried) aarre, sillä vaikka Levykauppa Äx boksia mainostaakin sivuillaan eivät he ole onnistuneet sitä minulle toimittamaan, vaan ilmoittivat että boksi on tukusta loppu. Lisäpainos ilmestyy vasta huhtikuussa, mutta harkitsen nyt vakavasti boksin tilaamista suoraan Englannista. Aarretta odotellessa ajattelin listata tänne Winterludeen boksin sisällön kahdessa osassa, koska materiaalia on niin paljon. Aluksi listaan boksilla julkaistut bändin viralliset studioalbumit:

Gentle Giant 1970
CD1-1           Giant       6:22
CD1-2           Funny Ways  4:27
CD1-3           Alucard     6:01
CD1-4           Isn’t It Quiet And Cold?  3:46
CD1-5           Nothing At All            9:07
CD1-6           Why Not?    5:31
CD1-7           The Queen   1:40

Acquiring The Taste 1971
CD2-1           Pantagruel’s Nativity   6:49
CD2-2           Edge Of Twilight        3:48
CD2-3           The House, The Street, The Room  6:04
CD2-4           Acquiring The Taste     1:36
CD2-5           Wreck           4:37
CD2-6           The Moon Is Down  4:45
CD2-7           Black Cat      3:53
CD2-8           Plain Truth    7:42

Three Friends 1972
CD3-1           Prologue    6:11
CD3-2           School Days 7:33
CD3-3           Working All Day  5:08
CD3-4           Peel The Paint   7:27
CD3-5           Mister Class And Quality? 5:51
CD3-6           Three Friends    3:02

Octopus 1972
CD4-1           The Advent Of Panurge  4:40
CD4-2           Raconteur Troubadour   4:01
CD4-3           A Cry For Everyone     4:10
CD4-4           Knots         4:08
CD4-5           The Boys In The Band   4:32
CD4-6           Dog’s Life     3:10
CD4-7           Think Of Me With Kindness  3:32
CD4-8           River          5:52

In A Glass House 1973
CD5-1           The Runaway     7:24
CD5-2           An Inmates Lullaby 4:30
CD5-3           Way Of Life 7:53
CD5-4           Experience  7:50
CD5-5           A Reunion   2:11
CD5-6           In A Glass House  8:08

The Power And The Glory 1974
CD6-1           Proclamation 6:47
CD6-2           So Sincere     3:48
CD6-3           Aspirations    4:38
CD6-4           Playing The Game  6:43
CD6-5           Cogs In Cogs      3:07
CD6-6           No God’s A Man    4:28
CD6-7           The Face      4:11
CD6-8           Valedictory   3:17
CD6-9           The Power And The Glory (Single – Bonus Track) 2:52

Free Hand 1975
CD7-1           Just The Same 5:34
CD7-2           On Reflection 5:43
CD7-3           Free Hand     6:15
CD7-4           Time To Kill 6:06
CD7-5           His Last Voyage 6:27
CD7-6           Talybont        2:40
CD7-7           Mobile          5:03

Interview 1976
CD8-1           Interview      6:51
CD8-2           Give It Back 5:09
CD8-3           Design         5:02
CD8-4           Another Show   3:31
CD8-5           Empty City   4:39
CD8-6           Timing         4:34
CD8-7           I Lost My Head 6:59

Playing The Fool 1977 (Live)
CD9-1           Just The Same / Proclamation   11:13
CD9-2           On Reflection             6:21
CD9-3           Excerpts From Octopus     15:36
CD9-4           Funny Ways  8:28
CD9-5           The Runaway / Experience   9:29
CD9-6           So Sincere     10:19
CD9-7           Free Hand     7:37
CD9-8           Sweet Georgia Brown        1:18
CD9-9           Peel The Paint / I Lost My Head  7:32

The Missing Piece 1977
CD10-1         Two Weeks In Spain  3:06
CD10-2         I’m Turning Around  3:59
CD10-3         Betcha Thought We Couldn’t Do It 2:21
CD10-4         Who Do You Think We Are?       3:32
CD10-5         Mountain Time                  3:23
CD10-6         As Old As You’re Young   4:21
CD10-7         Memories Of Old Days     7:19
CD10-8         Winning     4:14
CD10-9         For Nobody  4:04

Giant For A Day 1978
CD11-1         Words From The Wise  4:12
CD11-2         Thank You    4:47
CD11-3         Giant For A Day  3:47
CD11-4         Spooky Boogie    2:52
CD11-5         Take Me        3:34
CD11-6         Little Brown Bag 3:24
CD11-7         Friends          1:58
CD11-8         No Stranger  2:28
CD11-9         It’s Only Goodbye 4:15
CD11-10       Rock Climber      3:51

Civilian 1980
CD12-1         Convenience (Clean And Easy) 3:13
CD12-2         All Through The Night      4:23
CD12-3         Shadows On The Street      3:16
CD12-4         Number One 4:44
CD12-5         Underground 3:49
CD12-6         I Am A Camera  3:32
CD12-7         Inside Out     5:52
CD12-8         It’s Not Imagination 3:58
CD12-9         Heroes (Bonus Track) 4:47

 

Tiedot listasi: Harri Huhtanen 2020

Vaikka Gentle Giant teki huomattavan määrän keikkoja USA:ssa 1970-luvulla, on bändin keikoista yllättävän vähän kuvia netissä…    

Usein puhutaan 60- tai 70-luvun bändeistä ikään kuin ne eivät olisi tehneet mitään mainitun vuosikymmenen jälkeen. Yleensä näissä viitataan siihen mille vuosikymmenelle bändin  suurin suosio on osunut.  Tällainen lokeroiminen on bändin kannalta ikävää, varsinkin jos ura on jatkunut mainitun vuosikymmenen jälkeenkin.  Gentle Giantin kohdalla on kuitenkin oikeutettua kirjoittaa että kyseessä on 70-luvun bändi, koska yhtye teki ensimmäisen levynsä 1970 ja viimeisimmän 1980. Sen jälkeen bändi ei ole julkaissut ainuttakaan uutta studiolevyä eikä ole lähtenyt reunion -kiertueella, vaikka kysyntää kyllä olisi.  Yllättävää tämä on siinäkin mielessä, että kukaan alkuperäisen bändin jäsenistä ei ole kuollut eli Gentle Giant voisi esiintyä alkuperäisessä kokoonpanossaan.  Yhtyeen johtohahmo Derek Shulman (s. 1947) on kerta toisensa jälkeen torpannut reunionin ja samoilla linjoilla ovat ilmeisesti olleet muutkin yhtyeen jäsenet.  Tämä on harvinaista, sillä aikanaan bändi kiersi paljon USA:ssa ja siellä on edelleen bändin faneja ja rahakas kiertue olisi enemmän kuin mahdollinen. Maine ei ole hiipunut vaikka bändin studiolevyjen tuotanto on loppunut. Netistä löytyy yli 30 erilaista livelevyä ja saman verran kokoelmia! En tiedä miten monet näistä ovat “laillisia” julkaisuja, mutta netissä ne ovat nähtväillä ja ostettavissa. Vuosi vuodelta Gentle Giant katalogi siis paisuu, vaikka bändi ei tee mitään!  Tämä on eräänlainen todiste siitä että ne 11 virallista studiolevyä ja 1 livelevy, jotka he ehtivät tehdä 10 vuoden aikana kestävät hyvin aikaa. Perustajajäsenet ovat jo eläkeiässä ja aikaisempien haastattelujen perusteella eivät aio koskaan tehdä reunionia.  Siitä huolimatta Gentle Giantin musiikkillinen perintö on mittava sillä he ehtivät studiolevyjen lisäksi tehdä suuren määrän keikkoja, joista vuosittain julkaistaan uusia live-levyjä.  Gentle Giant ei siis  ole unohdettu eikä heidän tarunsa ole lopussa, vaan heidän musiikkinsa elää vahvana edelleen vuonna 2018 ja varmaan vuosikymmeniä sen jälkeenkin kun tämän olen kirjoittanut. Gentle Giant on lajissaan ainutlaatuinen bändi ja siksi mielenkiinto heihin säilyy, vaikka bändi on lopettanut toimintansa jo 38 vuotta sitten!

Harri Huhtanen 2018