UT-boksin bändihistoriikki tarjoaa ainakin minulle paljon uutta tietoa siitä mikä on ollut GG:n muusikkojen roolijako bändin ainutlaatuisten albumien luomisessa. Totuushan on se, ettei loppupeleissä edes paras bändi ole mikään monoliitti, vaan jokaisella on oma roolinsa siinä mitä tehdään. UT:n teksteissä paljastetaan että kolmesta Shulmanin veljeksestä juuri Phil oli se joka vastasi teksteistä ja albumien ideoista. Hän oli myös suuri Rabelais -fani. Niille jotka eivät tiedä kuka oli Rabelais, voin kertoa että hän on yksi Ranskan klassisen kirjallisuuden huomattavampia nimiä, ei ehkä enää yhtä kuuluisa kuin Moliere, mutta vähintään yhtä hyvä.   Rabelaisin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä, joten sanotaan tässä vain että hän syntyi 1400-luvun loppupuolella ja kuoli 1553. Hänen pääteoksensa on viisiosainen Gargantua and Pantagruel  joka kertoo kahdesta jättiläisestä. Phil käytti useamman Gentle Giant -biisin nimessä Rabelaisin henkilöitä.  UT:n bändihistoriikin haastatteluista paljastuu, että Ray ja Derek  eivät  olleet kovin innostuneita manifestista, jonka Phil kirjoitti GG:n Acquiring The Tasten (1971) kansiaukeamaan. Derek kertoo näin:

“Henkilökohtaisesti ajattelen että Philin teksti oli vähän yliampuva. Se oli suora ja rehellinen, mutta muistelen ettemme Rayn kanssa olleet siitä innoissamme.          Totesimme: ‘ Ok, voit laittaa sen sinne’, mutta kun se sitten oli tehty olimme huolissamme että siitä voisi tulla turpaan myöhemmin.”

Ray puolestaan kommentoi asiaa näin:

“Luulen että Philin manifesti oli vähän turhan voimallinen ja naivi, mutta en usko että se vaikutti kovin haitallisesti bändin toimintaan.”

Bändin kitaristi Gary Green epäili että manifesti sai ihmiset ajattelemaan että bändi oli tekotaiteellinen ja väitti olevansa parempi kuin kaikki muut.

Lähes 50 vuotta manifestin julkaisun jälkeen on kuitenkin syytä todeta, että se mitä Phil Shulman kirjoitti oli mitä suuremmassa määrin totta ja lisäksi manifesti kuvasi hyvin sitä mistä GG:n musiikissa pohjimmiltaan on kyse.

Harri Huhtanen 2020