Brian Eno: Music For Installations (2018) -osa 2

Brian Eno keksi 1970-luvulla yhdistää useamman nauhurin sarjaan siten että hän sai viiveellä aikaan uusia vaihtuvia äänikokonaisuuksia. Näitä sävellyksiään hän alkoi kutsua Ambient -musiikiksi.

Musiikkia voi pitää ajattomana jos aika ei vaikuta sen arvoon tai merkitykseen. Ongelmana tässä on se, että kuka määrittelee milloin musiikki on arvokasta tai merkityksellistä? Myyntiluvut antavat osviittaa, mutta eivät voi olla ainoa kriteeri musiikin arvoa ja merkitystä arvioitaessa. Klassinen musiikki on hyvä esimerkki siitä, ettei ajaton musiikki ole välttämättä omana aikanaan suosituinta, mutta kaukaisessa tulevaisuudessa se voi olla sitä, kuten esimerkiksi Mozartin kohdalla kävi. Elinaikanaan Mozart ei suinkaan ollut Euroopan suosituin säveltäjä, mutta ne jotka olivat häntä suositumpia ovat autuaasti painuneet unholaan jo satoja vuosia sitten mutta Mozartin teoksista julkaistaan uusia levyjä joka vuosi kymmenittäin. Voidaan siis suurella varmuudella sanoa, että Mozartin musiikki on ajatonta eli arvokasta ja merkityksellistä.

Populaarimusiikki on harvoin ajatonta. Brian Eno  oli aluksi selkeästi populaarimusiikin tekijä esimerkiksi Roxy Musicin riveissä, mutta varsin nopeasti hän siirtyi sooloartistiksi ja alkoi tehdä ajatonta musiikkia joka kylläkin edelleen aika usein sijoitetaan populaari / rockmusiikin genreen, mutta siihen genreen Enon musiikki istuu kyllä aika huonosti. Hän itse määriteli jo 1970-luvulla musiikkinsa Ambient -musiikiksi. Ambient -termiä käytetään kovin löyhästi ja välillä väärinkin. Kaikki instrumentaalimusiikki ei suinkaan ole ambient-musiikkia, vaan ambient musiikista on kysymys silloin kun musiikki keskittyy melodian sijaan enemmän äänikuvioihin ja musiikilla pyritään luomaan tietty mielentila tai tunnelma.

Enon yli viiden tunnin kestoinen 6CD:n Music For Installations on mitä suurimmassa määrin ajatonta musiikkia. Siksi ei haittaa yhtään vaikka kesti viisi vuotta ennen kuin kirjoitan toistamiseen tästä teoksesta. Tämän musiikin arvo ja ajankohtaisuus on aivan sama nyt kuin mitä se oli vuonna 2018. Ainoa mikä on muuttunut on se, etteivät lehdet enää kirjoita tästä teoksesta, mutta vuonna 2018 kyllä kirjoittivat ahkerastikin, sillä edelleen netistä löytyy kymmeniä lehtiarvosteluja tästä teoksesta.  

Harri Huhtanen 2023              

Advertisement

Brian Eno: Music For Installations (2018)

Exploded Packshot - MFIDeluxe

Brian Enon ura on pitkä ja monipuolinen. Hän nousi maineeseen  vuonna 1971 perustamansa Roxy Musicin riveissä.  Hän erosi kuitenkin yhtyeestä jo kaksi vuotta myöhemmin ja siirtyi soolouralle, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Enon levyt eivät ole keikkuneet listojen kärjessä, mutta ovat olleet erittäin laadukkaita ja siksi hänelle on oma uskollinen fanipohjansa ja heidän ansiostaan hän on pystynyt jatkamaan levyjen julkaisua.  Eno on ollut erittäin tuottelias eli vuoteen 2018 mennessä hän on julkaisut yli 40 soololevyä! Näistä tosin suuri (eurooppalainen)  yleisö tuntee vain vinyylikauden eli 1970- ja 1980-luvun levyt.  Eno on saanut mainetta myös tuottajana. Hän on ollut tuottamassa U2n ja Coldplayn levyjä.

Nyt ENO on ilmoittanut Facebook -sivullaan julkaisevansa toukokuussa 2018 kokoelman, joka sisältää paljon julkaisematonta materiaalia. Alla ENO:n Facebook -sivulla julkaistu uutinen:

Released on May 4th 2018, ‘Music For Installations’ is an extensive collection of new, rare and previously unreleased Brian Eno recordings from his critically acclaimed audio-visual installations covering the period 1986 to the present. Available as 6 CD and 180GM 9 LP box sets and as a limited, highly collectable super-deluxe 6-CD set. Each edition includes an original Eno essay and for the deluxe CD, a unique, individually numbered Plexiglass cover book.

CD Box Set: https://BrianEno.lnk.to/MFI

Vinyl Box Set: https://BrianEno.lnk.to/MFI-VinylBoxSet

Super Deluxe Edition: https://BrianEno.lnk.to/MFI-SuperDeluxe

Harri Huhtanen 2018