Mike Oldfield: Ommadawn 1975

p01jb7v6Vuonna 1974 Mike Oldfield oli jo maailmankuulu. Hänen uusi Hergest Ridge -albuminsa oli noussut mm. Englannin listan ykköseksi ja debyyttialbumi Tubular Bells (1973) oli osoittautunut kulta- tai oikeastaan timanttikaivokseksi Virgin-yhtiölle, joka keräsi eksponentiaalisesti kasvavia voittoja vain tämän yhden levyn myyntituloista. Oldfield ei antanut kuitenkaan kohun häiritä luomistyötään, vaan käytti suurimman osan vuotta 1975 Hergest Ridgessä sijaitsevassa The Beacon talossaan kolmannen albuminsa äänityksiin.

hergestHergest Ridge on harvaan asuttu vuoriharjanne, joka sijaitsee Englannin ja Walesin rajamaastossa. Hergest Ridgen maisemat ovat jylhiä ja karun kauniita. Ehkäpä juuri tällainen ympäristö innosti Oldfieldiä luomaan teoksen, jossa keltiläinen perinnemusiikki ja maailmanmusiikki ylipäätään on melko hallitsevassa asemassa. Kahdessa aikaisemmassa levyssä oli vielä mukana ajoittain vähän junnaaviakin rock-elementtejä. Ommadawnin rakenne on minusta musiikillisesti ehyempi. Klassisen musiikin pääelementti on teoksen kompositiossa, joka on sinfoninen. Taiteellisesti nerokas ratkaisu oli lopettaa Ommadawn lyyrisen kauniiseen lastenlauluun.

Vaikka levyllä on iso joukko soittajia vastaa Oldfield jälleen kerran valtaosasta instrumentteja, sillä levyllä käytetyistä 27 erilaisesta instrumentista peräti 18 hän soittaa itse. Lisäksi Oldfieldin tavaramerkkiä eli kerroksellista äänittämistä on tälläkin levyllä käytetty ahkerasti. Part kakkosen alussa on käytetty peräti 60 kitaran päällekkäisäänityksiä. Part ykköstä Oldfield hioi niin pitkään että hylkäsi lopulta alkuperäisen version ja aloitti koko homman uudestaan!

Ommadawn oli pitkään ”unohdettu” levy jota ei enää nähnyt kaupoissa ja josta ei enää kirjoitettu. Vuonna 2008 Oldfield sai kuitenkin 35 vuoden odottelun jälkeen albumiensa oikeudet takaisin Virgin -yhtiöltä ja tämän jälkeen hän on tehnyt Mercury-yhtiön kanssa sopimuksen varhaisten levyjensä laajennettujen painosten julkaisuohjelmasta. Niinpä Ommadawnin deluxe-painos näki päivänvalon kesällä 2010 ja sen myötä tämä upea sävelteos on jälleen palannut suuren yleisön tietoisuuteen.

Klassikko !     ♣ ♣ ♣ ♣ ♣

Harri Huhtanen 2010