Kyseisen kappaleen niminen tupla-livealbumi julkaistiin vuonna 1993 kun Amerikkaan 1980-luvulla muuttanut Latimer oli jälleen pitkän tauon jälkeen aktivoitunut live-artistina.

Milleniaali saattaa ajatella että ekokatastrofi, liikakansoitus, energiakriisi, ilmastomuutos ja III maailmansodan uhka ovat asioita, joita on alettu pohtia vasta aivan hiljattain. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaikki nämä nykyiset vakavat huolenaiheet olivat ajankohtaisia jo yli 50 vuotta sitten. Englantilaiset ja Amerikkalaiset rockartistit käsittelivät näitä aiheita lauluissaan jo 1960-luvun lopulla. Yleensä näkökulma oli pessimistinen eli uskottiin että ihmiskunta on kovaa vauhtia menossa kohti peruuttamatonta katastrofia. Tämän synkkyyden keskellä Camelin luova johtaja Andy Latimer ui kuitenkin vastavirtaan ja kirjoitti upean kappaleen Never Let Go (1973) . Se julkaistiin Camelin esikoisalbumilla vuonna 1973 ja on ollut suuri suosikkikappaleeni siitä saakka kun sen joskus 1980-luvulla ensimmäisen kerran kuulin. Intrumentaalisesti ja melodialtaan kappale on aivan upea, mutta vielä paremman siitä tekee sanoitus kunhan malttaa tutustua siihen. Alla muutama keskeinen säkeistö, joista ilmenee mitä Latimer on halunnut kertoa aiheesta joka painoi niin monien mieltä jo 1960-luvulla.

Crazy preachers of our doom
Telling us there is no room
Not enough for all mankind
And the seas of time are running dry
Don’t they know it’s a lie?

Man is born with the will to survive
He’ll not take ”no” for an answer
He will get by
Somehow he’ll try
He won’t take ”no”
Never let go, no

Harri Huhtanen 2024                

Camelin johtaja Andy Latimer livenä Englannissa 2018.

Mitä tämä loistava boksi sisältää? Alla listaus studioalbumeista ja myöhemmin listaan myös boksin live -julkaisut, mutta jottei viestistä tule liian pitkä en laita niitä nyt vielä tähän listaukseen.

CAMEL 1973  

CD1 : alkuperäinen albumi + 3 bonus -kappaletta

CD24 : uusi stereo-miksaus

BR28 :  5.1. surround -ääni

MIRAGE 1974

CD2 : alkuperäinen albumi + 5 bonus -kappaletta

CD3 :  sessionauhoituksia + BBC radiokonsertti 1974

CD24 : uusi stereo-miksaus

BR28 :  5.1. surround -ääni

MUSIC INSPIRED BY THE SNOW GOOSE 1975

CD6 : alkuperäinen albumi + 2 bonus -kappaletta

CD7 :  sessionauhoituksia + BBC radiokonsertti 1975

CD25 : uusi stereo-miksaus

BR29 :  5.1. surround -ääni

MOONMADNESS 1976

CD9 : alkuperäinen albumi + 2 bonus -kappaletta

CD26 : uusi stereo-miksaus

BR29 :  5.1. surround -ääni

RAIN DANCES 1977

CD12 : alkuperäinen albumi + 7 bonus -kappaletta

BREATHLESS 1978

CD16 : alkuperäinen albumi + 1 bonus -kappale

I CAN SEE YOUR HOUSE FROM HERE 1979

CD17 : alkuperäinen albumi + 1 bonus -kappale

NUDE 1981

CD18 : alkuperäinen albumi

CD27 : uusi stereo-miksaus

BR30 :  5.1. surround -ääni

THE SINGLE FACTOR 1982

CD20 : alkuperäinen albumi + 1 bonus -kappale

STATIONARY TRAVELLER 1984

CD9 : alkuperäinen albumi + 2 bonus -kappaletta

Harri Huhtanen 2024                

Olen nyt ehtinyt kuunnella vasta 5 ensimmäistä Cd:tä tästä Camelin huikeasta 32 levyn megaboksista, mutta nyt jo uskallan sanoa että tämä saattaa jopa olla vuoden 2024 paras julkaisu. Tietysti on rohkeaa sanoa näin jo helmikuussa, mutta tässä vaiheessa tuntuu että kenenkään artistin on vaikeaa päästä tämän julkaisun  yli.

Megaboksilla on siis alkuperäisversioina kaikki bändin vuosina 1973-1984 julkaisemat albumit, yhteensä 11 levyä. Osasta on tätä boksia varten tehty sekä uudet stereo-miksaukset että 5.1. surround -versiot. Boksin mukana tulleessa kirjassa ei kerrota miksi vain osasta albumeja tehtiin erikoispainokset. Toisaalta voi olla että paketin laajuus asetti myös rajoituksia sille mitä voitiin tehdä, koska jos näistä kaikista albumeista olisi tehty myös nuo erikoispainokset olisi boksissa ollut yhteensä yli 50 levyä!

Merkittävän osan boksin sisällöstä muodostavat myös live-äänitteet. Niitä on vähemmän kuin esimerkiksi hiljaittain julkaistussa Gentle Giant -boksissa , mutta se mikä määrässä menetetään ehkä korvaantuu laadussa sillä esimerkiksi tänään kuuntelemani Lontoon Marquee klubin vuoden 1974 keikka on äänitteenä todella korkeatasoinen. Laatu selittyy osittain varmaan sillä että tuohon aikaan Marquee klubin yläkerrassa oli sen ajan mittapuiden mukainen state of art -äänitysstudio eli riitti kun bändi yhdisti alakerrasta piuhat yläkertaan ja palkkasi hyvän äänitysinsinöörin niin sen jälkeen keikka saatiin purkkiin ääniteknisesti poikkeuksellisen korkealaatuisena.  Vähän samanlainen juttu kuin Beatlesien viimeisessä kattokonsertissa vuonna 1969. Heillä meni katolta piuhat alakertaan jossa oli EMI:n äänitysstudio.

Videoäänitteisiin en ole vielä ehtinyt perehtyä mutta niitäkin on boksilla peräti kahden Blu-Ray levyn verran.

Uskallan jo tässä vaiheessa lämpimästi suositella tätä boksia kaikille vähänkään progemusiikista kiinnostuneille kuulijoille. Varsinkin kun boksin hinnoittelu on hyvin maltillinen eli levykauppa Äx:n hinta on vain vajaa 7 euroa per levy ja tässä  ei ole edes huomioitu sitä korkealaatuista kovakantista esittelykirjaa jonka hinta on varmaan vähintään 40 euroa jos sitä myytäisiin erillisenä.   

Harri Huhtanen 2024                

Kitaristi Andrew Latimer on nykyään 74-vuotias. Hän on teini-iästään saakka ollut muusikko. 1960-luvulla hän vaikutti useammassakin bändissä joista ei tullut tunnettuja. Läpimurtonsa Latimer teki vuonna 1971 perustamansa progressiivista rokkia soittavan Camel -yhtyeen kanssa.  Nyt helmikuussa 2024 ilmestynyt hulppea 32 -levyn megaboksi esittelee Camelin uskomattoman uran vuosina 1973-1984 läpikotaisin. Mukana on iso kovakantinen kirja, jossa on erinomaisia kuvia bändin uran varrelta sekä perusteellinen selostus heidän yhdeksän studiosalbuminsa ja kahden live-albumin syntyvaiheista. Ennen vanhaan kaikki oli toisin!  Nykyään suosituilla bändeillä studioalbumien väliset ajanjaksot ovat useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta 1970-luvulla parhaat bändit tekivät uusia studioalbumeja kerran vuodessa. Niinpä Camelkin onnistui levyttämään käytännössä joka vuosi uuden hienon albumin.   

Latimerin veroinen oli kosketinsoittaja Peter Bardens , mutta kuten kovin usein käy jos bändissä on kaksi luovaa neroa niin ennen pitkään siitä seuraa vaikeuksia ja jompikumpi lähtee. Niin kävi Camelillekin vuonna 1978 julkaistun Breathless -albumin jälkeen. Se oli Camelin kuudes studiolevy ja sen jälkeen Latimerista tuli bändin kiistaton johtaja.

Latimer teki vielä muiden soittajien kanssa neljä studioalbumia, mutta kun Decca -sopimus vuonna 1984 loppui keskeytyi myös Camelin ura. Latimer muutti USA:aan ja julkaisi uuden levyn vasta vuonna 1991. Seuraavat albumit ilmestyivät 1996, 1999 ja 2002. Sen jälkeen ei mitään. Vuonna 2006 Latimer sairastui vakavaan veritautiin ja muutti sen jälkeen takaisin Englantiin.  Hän on keikkaillut jonkin verran myös 2010-luvulla, mutta uusia albumeja ei siis ole enää ilmestynyt vuoden 2002 jälkeen.  

Camel ei ole koskaan ollut huippusuosittu, mutta päinvastoin kuin VDGG sen 1970-luvun levyt nousivat kyllä listoille, tosin eivät aivan kärkisijoille.  Live-bändinä Camel on ollut aina erittäin suosittu. Latimer ja kumppanit tekivät 1970- ja 1980-luvuilla varmaan satoja keikkoja. Kun punk-aalto vyöryi 1970-luvun loppupuolella läpi rockmaailman ja monet tunnettutkin proge-bändit joutuivat laittamaan pillit pussiin ei Camelin keikkakalenteriin tullut mitään notkahdusta. He olivat tasaisen suosittuja myös 1980-luvulla. Kuvaava esimerkki tästä on se, että kun Bardens jätti bändin sai Latimer Caravan-yhtyeen Sinclair -veljekset apuun, mutta aika pian he uupuivat ja jättivät bändin sillä 70 keikkaa 78 päivässä oli heillekiin liikaa!

Text & photo Harri Huhtanen 2024