Rintanen soitti kelpo soolon Do Or Diessa!

Wigujen setti oli melko samansisältöinen kuin helmikuussa 2023 Helsingin Korjaamolla. Koska kukaan ei sitä ole kirjannut Setlist FM -sivustolle joudun tässä käyttämään omia muistiinpanojani keikalta. Valitettavasti en ihan kaikkia kappaleita tunnistanut. Alla Wigujen Logomon keikalla soittamat kappaleet:

01  Just My Situation

02  Save My Money and Name

03  Nuclear Nightclub

04  Do The Pigform (Jim Pembroken sooloalbumilta)

05  Friend From The Fields ? (tästä en ole ihan varma)

06  Do Or Die (soitettiin Kotilaisen kunniaksi, Rintanen suoriutui yllättävänä hyvin vaativasta soolosta!)

07  Freddie Are You Ready

08  Losing Hold (Gustavssonin bravuuri)

09  Joku Jimin soolokappale?  En valitettavasti tunnistanut

Text & Photo Harri Huhtanen 2024

On hienoa että peräti kaksi yhtyettä jatkaa Wigwamin musiikin esittämistä  sen jälkeenkin kun bändin sielu ja johtohahmo Jim Pembroke on kuollut. Vähemmän mukavaa on se, että Wigwam Revisited  joka on toiminut jo 13 vuotta ei ole saanut riveihinsä aitoa Wigwam -kitaristia Rekku Rechardia.  Rekkku on säveltänyt useita hienoja Wigwam -biisejä vuoden 1974 jälkeen. En tiedä miksi hän ei halua olla mukana Rintasen ja Noposen 2010 perustamassa Wigwam Revisited -yhtyeessä. Kirjoitan tästä siksi että Logomon keikalla Rintanen ja Noponen olivat erittäin hyviä ja Rintanen alkaa laulajana olla jopa lähes yhtä hyvä kuin Pembroke, mutta se mitä jäin kovasti kaipaamaan olivat Rekun ylimaalliset kitarasoolot. Niihin bändin nykyinen kitaristi ei valitettavasti pysty. Se väistämättä söi elämystä sillä olin kuullut Logomossa Rechardin soittoa sekä 2018 että 2019 ja sitä eniten kaipasin Wigwam Revisitedin soitossa 2023. Onneksi Noponen ja Rintanen olivat niin hyviä eli jos unohdetaan nuo puuttuvat kitarasoolot niin keikka oli muilta osin oikein hyvä.         

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023

Kiitos Ainoa – levy-yhtiö että julkaisitte Wigwamin Seinäjoen Provinssirock-keikkatallenteen vuodelta 1991!  Ja kiitos myös YLE:lle, joka alunperin konsertin äänitti! En tiedä miten usein Provinssin keikkoja äänitetään, mutta hienoa että tämä Wigwamin keikka taltioitiin jälkipolville. Tuntuu vähän hassulta puhua rockin yhteydessä jälkipolvista, mutta niin se vain on että kohta 70 vuotias rock-genre on kokenut jo neljä eri sukupolvea.

Wigwamin “sielu”, dynamo, upeiden rock-ja pop-kappaleiden säveltäjä ja mitä mainioin sanoittaja Jim Pembroke  siirtyi ajasta ikuisuuteen jo puolitoista vuotta sitten joten hänen tekojaan voi arvioida enää säilyneiden äänitteiden ja levyjen perusteella ja onneksi niitä on aika paljon ja siksi uskon että lähivuosina tulemme kuulemaan vielä monia hienoja Wigwam-konsertteja. Provinssin äänite ei ole loppu vaan “alku”. Uskon (ja toivon) että Jim Pembroken ja Wigwamin merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa. Kyseessä oli Suomen mittakaavassa täysin ainutlaatuinen bändi ja vaikka en suinkaan väheksy alkuaikojen Wigwam-soittajavirtuoosien merkitystä, niin Wigwam – “magia” syntyi kun Jim lauloi. Jim oli siinä mielessä bändin “sielu”.  Helsingin Korjaamolla helmikuun alussa 2023 kuulin miten kosketinsoittaja Rintanen  hienosti matki Jimin lauluääntä ja bändikin pani parastaan, mutta vaikka se oli ihan ok Wigwam revisited  -konsertti niin ei sitä voi eikä pidä verrata  Provinssin vuoden 1991 aitoon Wigwam- keikkaan, jolla Pembroke ja kollegat loistavat kirkkaina tähtinä Seinäjoen illassa!    

Harri Huhtanen 2023               

Tällä kertaa siis Gustavson lauloi kaikki kappaleet ja siinä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, jos Jim ei ole käytettävissä niin parhaiten Wigwamin hengen lauluissa tavoittaa juuri Gustavson, vaikka hänen äänensä onkin täysin erilainen kuin Jimin. Mutta se on hieno ääni ja hänellä on täysin omanlaisensa tapa laulaa. Jimin sanoitukset ovat kuitenkin niin vaikeita ja erikoisia että vaikka Jukka tuntee kappaleet kuin omat taskunsa, oli hänellä kuitenkin edessään paperit, joista hän tarkisti että jokainen säe varmaan meni pilkulleen oikein.

Setti oli käytännössä sama kuin lokakuussa 2018 isossa salissa kuultu, sovituksiakaan ei ollut muutettu eikä siinäkään ole mitään pahaa sillä lokakuun keikka oli erinomainen. Miksi muuttaa sitä mikä toimii hyvin? Bändin taakse projisoitu elokuva sen sijaan oli uudistettu ja sisälsi mielenkiintoisia väriyhdistelmiä ja kuvia. Aika monessa kuvassa Jim oli mukana vähän aavemaisena, ikään kuin hän olisi jo kuollut, mitä hän ei suinkaan ole vaan elää ja asuu USA:n Kansasissa ja voi tiettävästi aivan hyvin!

Bändin nykysetti perustuu pitkälti bändin uudempaan tuotantoon ja ymmärrettävästi Rekku on pitkine sooloineen ja sävellyksineen melkein aina kappaleiden keskiössä. Onneksi bändin muutkin soittajat pääsivät illan aikana jonkin verran esittelemään taitojaan, sillä Fairyportin (1971) Lost Without A Tracessa   Gustavson ja Noponen soittivat hienosti yhteen. Lisää Gustavsonin taiturointia Hammondillaan kuultiin kappaleissa Friend From the Fields ja erityisesti toisessa Fairyport -kappaleessa, Losing Hold. Kotilaisen taiturointia kuultiin tässä konsertissa mielestäni vähemmän kuin lokakuussa 2018, mutta onneksi aivan lopussa, Do Or Die’ssa Kotilainen pääsi lopulta soittamaan soolon, mutta sekin tosin oli lyhempi kuin hänen lokakuun keikalla soittamansa pitkä soolo. Kaikki bändissä suoriutuivat hyvin, ainoastaan uusi basisti jäi vähän värittömäksi sillä vaikka istuin aivan kaiuttimien vieressä ei basso juurikaan erottunut musiikin kokonaisuudesta. Olen iloinen, että varmaankin pienestä salista johtuen äänenvolyymi oli kaiutintornissa aivan siedettävä, alussa jopa hiljainen sitä ajatellen että oltiin sentään konsertissa, jossa soitettiin kitaravetoista rockmusiikkia.

Keikka ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin lokakuussa 2018 isossa salissa kuultu, jossa mukana olivat myös Jim Pembroke, Pave Maijanen ja Pedro Hietanen.  Mutta Wigwamilla on niin monta niin hienoa kappaletta että heidän musiikistaan on helppo nauttia myös tällaisella pienemmällä kokoonpanolla.  Konsertin lopussa Gustavson kiitteli yleisöä jotenkin näin: “Kiitos Wigwamin ystävät, sillä sitähän te olette!”.  Iäkkäitä olivat kuulijat, mutta kun bändi oli ollut edellisenä iltana keikalle toisella puolen Suomea, Joensuussa oli yleisö ystäväni lähettämien viestien perusteella ollut paljon nuorempaa eli ei Wigwam sittenkään vielä ole pelkkä eläkeläisten bändi ja uskon että näin hienon musiikin vielä nuoretkin joskus löytävät tai sitten eivät. Trendejä ja tulevaisuutta kun tunnetusti on vaikea ennustaa.

Text & Photos Harri Huhtanen 2019

Enpä olisi uskonut että jo puolen vuoden kuluttua minulle tarjoutuu uusi mahdollisuus kuulla Wigwamia livenä. Ja kun tieto Wigwam Experiencen keikoista joitain kuukausia siten julkaistiin luulin aluksi että Turun konserttipäivänä (13.4.19) olisin ulkomaanmatkalla ja siksi en hankkinut lippuja. Viikko sitten kuitenkin varmistui että olisin sittenkin kyseisenä ajankohtana Turussa ja ryhdyin heti hankkimaan lippua, mutta katsomokartan perusteella tilanne vaikutti jo vähän menetetyltä, sillä tämä ilman Pembrokea soittava tynkä-Wigwam ei esiintyisikään pääsalissa, vaan Logomon 400-paikkaisessa Teatro-salissa, joka oli käytännössä jo loppuunmyyty. Eturivillä, aivan rivin päässä, tuoli no.23 oli kuitenkin vielä vapaana, seuraavat vapaat paikat olivat vasta riveillä 22 ja 23, joten päätin kokeilla onneani ja otin tuon eturivin paikan. Useinhan nämä laitapaikat ovat enemmän tai vähemmän näkörajoitteisia.

Konsertin alkamisajankohdaksi oli ilmoitettu klo 20, mutta kun aloitusaika koitti, oli Teatron baari vielä aivan täynnä oluitaan ja drinkkejään siemailevia 40-60-vuotiaita turkulaispariskuntia. Alle 30-vuotiaita ei yleisön joukossa juurikaan näkynyt ja myyntipöydällä ei tällä kertaa ollut lainkaan levyjä, ainoastaan tylsiä T-paitoja. Sääli, sillä olisin mielelläni ostanut vielä muutaman SVARTin julkaiseman Wigwamin varhaislevyjen uusintapainoksen, koska Svartin julkaisuissa on erittäin hienot johdantotekstit ja levyjen äänenlaatu on pääsääntöisesti erinomainen eli masterointi on tehty huolella.

Itse salissa alkoi vähän pelottaa minkä paikan olin mennyt valitsemaan, sillä istumapaikkani oli aivan korkean kaiutintornin vieressä enkä normaalisti käytä rockkonserteissa korvatulppia ja siksi minulla ei nytkään ollut niitä.

Kello oli jo reilusti yli kahdeksan kun bändin soittajat lopulta astelivat lavalle. Jukka Gustavson oli Hammond urkuineen lähimpänä minua ja peitti kokonaan näkyvyyden rumpali Jan Noposeen eli koko keikan aikana en nähnyt häntä.   Gustavsonin viereen asettui basisti Janne Brunberg, joka oli minulle entuudestaan tuntematon.

Keskelle lavaa asteli etuoikeutetusti kitaristi Rekku Rechardt. Lavan oikeassa laidassa, kauimpana minusta oli kosketinsoittaja Esa Kotilainen. Pitkin iltaa huomasin kaipaavansa jotain ja se jokin oli Jim Pembroke. Siksi on hyvä että nykyryhmä on päättänyt vaatimattomasti nimetä itsensä Experienceksi, vaikka toisaalta mistään tribuuttibändistä ei voida puhua silloin kun pitkään bändin toiminnassa mukana olleita soittajia on kaksi (Noponen ja Kotilainen), yksi soittajista on säveltänyt yli puolet esitetyistä kappaleista (Rechardt) ja yksi soittajista on ollut Wigwamissa mukana jo sen alkuaikoina eli 1960-luvulla (Gustavson).   (jatkuu…)

Text & Photos  Harri Huhtanen 2019 

Viini paranee vanhetessaan! Wigwam on tehnyt studiolevyjä 1969-2005 eli 36 vuoden ajan. Keikkoja bändi on soittanut 1968-2018 eli peräti 50 vuoden ajan!  Nykyisen kiertueen päätöskonsertissa Turun Logomossa kuultiin keikka jossa oli peräti 23 kappaletta, osa niistä todella pitkiä. Keikan kesto oli lähes 3 tuntia (tosin väliaika söi tästä yli 20 minuuttia).  Upea päätöskeikka!  Toivon todella että bändi lupauksensa mukaisesti palaa kesällä 2019 konserttilavoille Suomeen. Ja tarkoitan tällä tietenkin ”The real thingiä” eli bändiä jossa Pembroke on mukana.

Alla päätöskonsertin settilista:

WIGWAM 6.10.2018  Turku, Logomo

Ensimmäinen setti
01 Freddie Are You Ready
02 Lucky Golden Stripes And Starpose
03 Sandpainting 
04 Bow Lane
05 Save My Money And Name
06 Simple Human Kindness
07 No New Games
08 Lost Without A Trace
09 Kabul Grill
10 Heaven In A Modern World
11 Eddie And The Boys

Toinen setti
12 Just My Situation
13 Friend From The Fields
14 A Better Hold (Rintanen kosketinsoittimet ja laulu)
15 Nuclear Nightclub (Hietanen harmonikka)
16 Cheap Evening Return (Hietanen kosketinsoittimet)
17 Absalom
18 Colossus
19 Bitesize
20 Losing Hold
21 Do Or Die (Maijanen laulu)

Encoret
22 Bless Your Lucky Stars
23 Grass For Blades (Hietanen harmonikka)

MUUSIKOT
Jukka Gustavson, laulu ja kosketinsoittimet
Esa Kotilainen, kosketinsoittimet
Pave Maijanen, basso ja taustalaulu
Jan Noponen, rummut
Jim Pembroke, laulu ja kosketinsoittimet
Pekka Rechardt, kitara
Pedro Hietanen, harmonikka
Mikko Rintanen, laulu ja kosketinsoittimet

Harri Huhtanen 2018