Kiitos Ainoa – levy-yhtiö että julkaisitte Wigwamin Seinäjoen Provinssirock-keikkatallenteen vuodelta 1991! Ja kiitos myös YLE:lle, joka alunperin konsertin äänitti! En tiedä miten usein Provinssin keikkoja äänitetään, mutta hienoa että tämä Wigwamin keikka taltioitiin jälkipolville. Tuntuu vähän hassulta puhua rockin yhteydessä jälkipolvista, mutta niin se vain on että kohta 70 vuotias rock-genre on kokenut jo neljä eri sukupolvea.
Wigwamin “sielu”, dynamo, upeiden rock-ja pop-kappaleiden säveltäjä ja mitä mainioin sanoittaja Jim Pembroke siirtyi ajasta ikuisuuteen jo puolitoista vuotta sitten joten hänen tekojaan voi arvioida enää säilyneiden äänitteiden ja levyjen perusteella ja onneksi niitä on aika paljon ja siksi uskon että lähivuosina tulemme kuulemaan vielä monia hienoja Wigwam-konsertteja. Provinssin äänite ei ole loppu vaan “alku”. Uskon (ja toivon) että Jim Pembroken ja Wigwamin merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa. Kyseessä oli Suomen mittakaavassa täysin ainutlaatuinen bändi ja vaikka en suinkaan väheksy alkuaikojen Wigwam-soittajavirtuoosien merkitystä, niin Wigwam – “magia” syntyi kun Jim lauloi. Jim oli siinä mielessä bändin “sielu”. Helsingin Korjaamolla helmikuun alussa 2023 kuulin miten kosketinsoittaja Rintanen hienosti matki Jimin lauluääntä ja bändikin pani parastaan, mutta vaikka se oli ihan ok Wigwam revisited -konsertti niin ei sitä voi eikä pidä verrata Provinssin vuoden 1991 aitoon Wigwam- keikkaan, jolla Pembroke ja kollegat loistavat kirkkaina tähtinä Seinäjoen illassa!
Harri Huhtanen 2023
Tällä kertaa siis Gustavson lauloi kaikki kappaleet ja siinä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, jos Jim ei ole käytettävissä niin parhaiten Wigwamin hengen lauluissa tavoittaa juuri Gustavson, vaikka hänen äänensä onkin täysin erilainen kuin Jimin. Mutta se on hieno ääni ja hänellä on täysin omanlaisensa tapa laulaa. Jimin sanoitukset ovat kuitenkin niin vaikeita ja erikoisia että vaikka Jukka tuntee kappaleet kuin omat taskunsa, oli hänellä kuitenkin edessään paperit, joista hän tarkisti että jokainen säe varmaan meni pilkulleen oikein.
Hold. Kotilaisen taiturointia kuultiin tässä konsertissa mielestäni vähemmän kuin lokakuussa 2018, mutta onneksi aivan lopussa, Do Or Die’ssa Kotilainen pääsi lopulta soittamaan soolon, mutta sekin tosin oli lyhempi kuin hänen lokakuun keikalla soittamansa pitkä soolo. Kaikki bändissä suoriutuivat hyvin, ainoastaan uusi basisti jäi vähän värittömäksi sillä vaikka istuin aivan kaiuttimien vieressä ei basso juurikaan erottunut musiikin kokonaisuudesta. Olen iloinen, että varmaankin pienestä salista johtuen äänenvolyymi oli kaiutintornissa aivan siedettävä, alussa jopa hiljainen sitä ajatellen että oltiin sentään konsertissa, jossa soitettiin kitaravetoista rockmusiikkia.
Enpä olisi uskonut että jo puolen vuoden kuluttua minulle tarjoutuu uusi mahdollisuus kuulla Wigwamia livenä. Ja kun tieto Wigwam Experiencen keikoista joitain kuukausia siten julkaistiin luulin aluksi että Turun konserttipäivänä (13.4.19) olisin ulkomaanmatkalla ja siksi en hankkinut lippuja. Viikko sitten kuitenkin varmistui että olisin sittenkin kyseisenä ajankohtana Turussa ja ryhdyin heti hankkimaan lippua, mutta katsomokartan perusteella tilanne vaikutti jo vähän menetetyltä, sillä tämä ilman Pembrokea soittava tynkä-Wigwam ei esiintyisikään pääsalissa, vaan Logomon 400-paikkaisessa Teatro-salissa, joka oli käytännössä jo loppuunmyyty. Eturivillä, aivan rivin päässä, tuoli no.23 oli kuitenkin vielä vapaana, seuraavat vapaat paikat olivat vasta riveillä 22 ja 23, joten päätin kokeilla onneani ja otin tuon eturivin paikan. Useinhan nämä laitapaikat ovat enemmän tai vähemmän näkörajoitteisia.
WINTERLUDE FINLAND 