Sittenkin edelleen livenä?

ELP esiintyi ensimmäistä kertaa vuoden 1974 jälkeen Englannissa vuonna 1992 kahtena iltana Royal Albert Hallissa. Keikat olivat erinomaisia ja niistä julkaistiin CD sekä DVD.

Tuskin oli ehtinyt ”muste” kuivua edellisestä kirjoituksestani jossa toivoin ettei kukaan ryhdy valmistelemaan ELP:in hologrammi -kiertuetta. No hologrammeja onneksi ei ole luvassa mutta tänään näin uutisen siitä että rumpali Palmer lähtisi tänä vuonna kiertueelle jossa hän avustavien muusikoiden kanssa soittaa vuoden 1992 Royal Albert Hallin keikan livenauhan tahdissa ELP:in kappaleita.  Mainoksessa sanotaan ettei kyseessä ole tribuuttibändi koska Palmer on mukana ja Emersonin sekä Laken osuudet ovat aitoja. Eli kyseessä on hybridi, jossa ilmeisesti screeniltä näytetään vuoden 1992 aitoa konserttia jonka tahdissa Palmer ja avustavat muusikot sitten soittavat ja laulavat.

No, on tämä parempi lähestymistapa kuin hologrammit mutta silti sanoisin että kyseessä on tribuuttikonsertti ilman että väheksyn Palmerin osuutta bändin musiikissa. Emerson ja Lake olivat kuitenkin niin tärkeitä ELP:in alkuperäisessä soundissa että kun heitä ei nyt enää ole ei voi olla aitoa ELP-konserttiakaan muutoin kuin videona tai CD:nä.  

Tarkempia tietoja tulevasta kiertueesta täällä: http://carlpalmer.com/tourdates.php   

Harri Huhtanen 2024                     

Taustatietoja

Keith Emerson oli taitava kosketinsoittaja ja armoton showmies!

Englannissa syntyi ja vaikutti 1970-luvulla kymmenkunta progebändiä, joita voi kutsua progen ”kantaisiksi” sillä näiden bändien vaikutus näyttäisi olevan pysyvä eli sadat uudet 2000-luvun neoprogebändit ovat imeneet vaikutteita näiltä alkuperäisiltä klassisilta brittibändeiltä.

Yksi näistä pysyvän jäljen populaarimusiikin historiaan jättäneistä bändeistä on Emerson, Lake  Palmer (ELP). Bändin kulta-aikaa olivat vuodet 1970-74, jolloin myös bändi levytti klassiset, parhaiten menestyneet albuminsa. Vuodet 1975-1979 olivatkin jo sitten huonompia bändille ja niinpä he päättivät jättää 1980-luvun kokonaan väliin. Virallisista hajoamisilmoitusta he eivät tosin antaneet.  1990-luvulla ELP yritti paluuta, mutta se ei onnistunut. Viimeisin yritys koettiin vuonna 2010, jolloin myös uusi kiertue oli suunnitteilla, mutta siitä ei sitten lopulta tullut mitään.

Tulevaisuudessa ELP muistetaan vain levyistään, sillä reunion on mahdoton vuoden 2016 tapahtumien jälkeen. Bändin perustaja, kosketinsoittaja Keith Emerson teki itsemurhan 2016 ja aika pian sen jälkeen bändin ainutlaatuinen vokalisti Greg Lake   kuoli syöpään.   Ainoa kenellä on enää omakohtaisia kokemuksia bändin sadoista keikoista on siis rumpali Palmer, joka suhtautui vuoden 2010 reunioniin vastenhakoisesti. No nyt siis reunion -asia on loppuunkäsitelty ja toivottavasti kukaan ei ryhdy valmistelemaan ELP:in hologrammi -kiertuetta koska nykyteknologialla sekin olisi mahdollista.

Koko 1970-luvun proge-aalto on varsin yllättävä jakso rockmusiikin historiassa sillä levy-yhtiöiden ja suuren yleisön näkökulmasta oli pitkään oletettu että populaarimusiikki on nimensä mukaisesti aina populaaria eli  ”kevyttä” eikä suinkaan vaikeaa ja elitististä. ELP kuitenkin teki alusta saakka hyvin raskasta ja vaikeaselkoista musiikkia jossa hyödynnettiin klassisen musiikin teoksia ja jopa jazz-vaikutteita. Nämä ”kuorrutettiin” raskaalla rockpoljennolla ja erittäin näyttävällä lavashowlla. Harva tätä uskoisi, mutta ELP on uransa aikana myynyt jo kohta 50 miljoonaa (fyysistä) levyä. Jotta bändi saisi saman tulovirran nykytrendin mukaisista striimeistä pitäisi niitä olla monta miljardia, koska striimeistä maksetaan niin paljon huonommin.  ELP:in keikat olivat myös suureellisia, sillä esimerkiksi Isle Of Wightin vuoden 1970 ”debyyttikeikalla” kuulijoita oli noin 600 000 !   

Sen lisäksi että Emerson oli loistava kosketinsoittaja oli hän jo 1960-luvulla Nice -yhtyeen keulamiehenä hankkinut itselleen mainetta Jimi Hendrixin tasoisena räjähtävänä lavaesiintyjänä joka saattoi hajottaa kalliita soittimiaan keikan loppupuolella.

Tavallaan tragikoomista on se, että kun bändi 1980-luvun keräsi voimiaan ja palasi uudistuneena markkinoille vasta 1990-luvulla niin uusi, vähän kevyempi tyyli ei miellyttänytkään yleisöä. Uudet levyt menestyivät paljon huonommin kuin 1970-luvun alkuvuosien vaikeat levyt.

Harri Huhtanen 2024