Viime vuonna (2009) julkaistiin hieno 6CD:n pitkä boxi Hassisen Koneen tuotannosta. Boxilla on kolmen virallisen albumin lisäksi bändin ensimmäinen demo, single- ja kokoelmajulkaisuja ja peräti neljän keikan äänitteet. Lisäksi mukana on laaja ja syväluotaava esittelyvihkonen. Kyseessä on siis lähes complete-tasoinen Hassisen Kone -kokoelma.

Olen kuunnellut jo pari viikkoa tätä boxia ja mitä enemmän olen kuunnellut sitä paremmalta tämä on alkanut kuulostaa. Erityisen hienoja ovat olleet vuoden 1980 demo sekä keikat, koska ne ovat tarjonneet täysin uuden näkökulman Koneeseen. Alkuperäiset LP formaatissa julkaistut albumithan minulla on ollut jo 30 vuoden ajan hyllyssäni.

Miten ja missä kohdin näkökulmani on sitten muuttunut? Eniten näkökulmani on muuttunut sen suhteen mitä Hassisen Kone on. 1980-luvun alkuvuosina, jolloin Ismo Alankoa pidettiin Suomen uutena rockprofeettana ja messiaana, pidin Hassisen Koneen soittajia lähinnä Ismon taustamuusikoina. Tänään, kun kuuntelen Koneen musisointia vanhemmalla ja tarkemmalla korvalla, tajuan, miten olennaisen tärkeän osan Hassisen Koneen powerista ja lumosta muodostavat nämä loistavat muusikot. Hassisen Kone ei tosiaankaan ollut mikään punk -bändi! Nämä Koneen soittajat ovat aivan liian taitavia ollakseen pelkkiä punk -muusikkoja.

Harri Huhtanen 2010