Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 7

Dylan1966londonTällä hetkellä voimme vain spekuloida miksi Dylanin toimisto päätti ottaa 1966 boksille mukaan viisi yleisöäänitettä, varsinkin kun nämä ovat tasoltaan aika kaukana kokoelman muista äänitteistä. Toisin on nykyään. 1990-luvulta lähtien digitaaliset pikkunauhurit stereomikrofoneineen ovat mullistaneet yleisöäänittämisen.  Nykyään yleisöäänite voi parhaimmillaan olla jopa parempi kuin virallinen live-äänite! 1960-luvulla yleisöäänittäjien laitteet olivat alkeellisia ja siksi myös tuon ajan bootleg-äänitteet ovat korkeintaan keskinkertaisia ja tällä kokoelmalla eivät aina edes sitä.  Ehkäpä tähän asiaan liittyy jokin juridinen “koukku”. Merkillepantavaa on se, ettei boksin teksteissä ole identifioitu yhdenkään yleisöäänitteen tekijää ja siksi voi olla että tämän virallisen kokoelman julkaisun myötä kyseisten yleisöäänitteiden oikeudet siirtyvät levy-yhtiölle.  Mutta mitä hyötyä siitä on jos itse äänite on ala-arvoinen eikä siten ole kaupallisesti hyödynnettävissä jatkossa? Toinen mahdollinen motiivi näiden julkaisemiseen voi olla todistella, että yleisöäänite on aina selvästi huonompi kuin virallinen äänite.  Tässä motiivissa on levy-yhtiön kannalta pointtinsa, mutta kuten edellä totesin asia ei nykyään enää ole näin ja sen selvittäminen ei ole kovin vaikeaa kenellekään Internet-yhteyden omistajalle. 1966 boksilla ammattiäänitteet ovat aikajärjestyksessä (CD1-31), mutta heikkotasoisemmat yleisöäänitteet (C32-36) on sijoitettu kokoelman loppuun ja siten ne rikkovat aikajärjestyksen.  Päätin irtaantua tästä lähestymistavasta ja käsittelen omassa artikkelisarjassani kaikki nämä keikat tiukasti aikajärjestyksessä.

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 6

dylan1966c

Äänitteen teknisen laadun arviointi on paljon objektiivisempaa ja helpompaa kuin artistin esityksen arvioiminen. Vaikka itsestä tuntuisi että tämä oli huono keikka ja tuo oli selvästi hyvä keikka, on hyvin todennäköistä että joku toinen ajattelee asiasta toisin. Siitä huolimatta, mutta samalla sen tosiseikan huomioiden, päätin myös arvioida esitysten tasoa näissä 1966 keikoissa. Tosin asetin tähän sellaisen rajoituksen että jos äänite on mielestäni huompaa tasoa kuin 3/5, en lähde ollenkaan arvioimaan esityksen tasoa, koska huono äänite vaikeuttaa niin paljon arviointia ettei sitä  0-2/5 äänitteissa ole syytä tehdä.  Alla arvosteluasteikko jota esitysten arvioinnissa olen käyttänyt:

0-2 = HUONO keikka. Bändi tai artisti tai molemmat epäonnistuvat.

3 = TYYDYTTÄVÄ keikka. Ammattimainen suoritus sekä bändiltä että artistilta ilman mitään säväyttävää ekstraa.

4 = HYVÄ keikka.  Artisti ja bändi soittavat ja esiintyvät hienosti. Myös tavallisuudesta poikkeavat keikat voivat päättyä tähän luokkaan.

5=ERINOMAINEN keikka. Artisti ja bändi esiintyvät upeasti!  Unohtumaton keikka. Useita loistosuorituksia ja jotain tavallisuudesta poikkeavaa.  

 

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 5

dylan1966livediscs

36 CD:n kuuntelu on melkoinen urakka. Niiden arvostelu ja arvioiminen on vielä isompi urakka. Siksi tässä on nyt ollut yli vuoden viive ennen kuin olen päässyt näistä 1966 live-äänitteistä tarkemmin kirjoittamaan. Koska 1966 -kokoelman nauhoitusten taso vaihtelee melkoisesti päätiin pisteyttää kaikki nauhoitukset. Alla asteikko, jonka mukaan nauhoitukset arvioin:

0/5 = Kuuntelukelvoton äänite. Laulujen sanoista ei saa selvää, instrumenttien toistossa paljon säröä, yliohjautumista tms. Äänityksen voimakkuudessa epämiellyttävää tasonvaihtelua. Kuuntelukokemus kokonaisuutena erittäin huono.

1/5 = Heikkotasoinen äänite. Laulujen sanoista saa selvää, mutta ääni on etäinen ja kaikuefekti synnyttää tynnyrimäisen kuuntelukokemuksen. Instrumenttien toistossa paljon säröä, yliohjautumista tms.   Kuuntelukokemus kokonaisuutena huono.

2/5 = Heikkotasoista vähän parempi äänite. Laulujen sanoista saa selvää ja ajoittain kuuntelukokemus voi olla lähes tyydyttäväkin.   Instrumenttien toistossa on kuitenkin häiritsevää säröä, yliohjautumista tms. Äänityksessä on myös nauhakohinaa ja tasonvaihteluita. Kuuntelukokemus kokonaisuutena melko huono.

3/5 = Tyydyttävä äänite. Laulujen sanoista saa hyvin selvää ja Instrumenttien toistossa on vain vähän säröä, yliohjautumista tms. Äänityksessä ei ole merkittävässä määrin nauhakohinaa tai tasonvaihteluita. Kuuntelukokemus kokonaisuutena tyydyttävä.

4/5 = HYVÄ äänite. Kyseessä stereo-äänite tai laadukas mono-äänite. Laulu ja instrumentit toistuvat jokseenkin puhtaasti.  Kuuntelukokemus kokonaisuutena miellyttävä.

5/5 = ERINOMAINEN äänite. Yleensä kyseessä on suoraan äänipöydästä (soundboard) tai ammattimaisella mobiiliyksiköllä tehty äänite. Laulu tulee lähelle ja äänitteen luoma läsnäolovaikutelma (preesens) on erinomainen. Instrumentit toistuvat puhtaina ja niiden välinen separaatio on hyvä.  Ennen vuotta 1974 tämän tason live -äänitteitä kykenivät tekemään vain ammattiäänittäjät. Myöhempinä vuosikymmeninä laitteet ovat pienentyneet ja nykyään myös amatööriäänittäjät pystyvät kannettavilla digitaalilaitteillaan luomaan näitä korkeimman arvosanan äänitteitä. Vuonna 1966  5/5 -tason saavuttaminen edellytti kuitenkin joko äänitteen tekemistä suoraan äänipöydästä tai vaihtoehtoisesti huippukalliin analoginauhurin ja ammattitason mikrofonin käyttöä.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 4

dylannewport1965aVuoden 2018 perspektiivistä tavallisen kuluttajan on ehkä hieman vaikeaa ymmärtää mitä vallankumouksellista Dylanin vuoden 1966 kiertueessa oikein oli. Nykyään on ehkä tavallisempaa että artisti vaihtaa tyyliä ja toisaalta kuluttajat ovat jo nähneet ja kuulleet kaiken eli oikeastaan mikään ei enää hätkähdytä. Toisin oli 1960-luvulla, aikana ennen Internettiä. Kaikissa kodeissa ei ollut edes televisiota. Uutiset Amerikasta eivät saavuttaneet Eurooppaa salamannopeasti, kuten nykyään, vaan pahimmillaan uutisviive saattoi olla päiviä ja kulttuuritapahtumien kohdalla jopa viikkoja. Dylan oli konsertoinut Iso Britanniassa keväällä 1965 sooloartistina seitsemässä kaupungissa ja tuon lyhyen kiertueen ja sekä aikaisempien levyjen perusteella Dylan tunnettiin folkartistina. Dylan muutti kuitenkin suuntaansa elokuussa 1965 esiintymällä Amerikassa Newportin Folk -festivaalilla  rockmuusikkojen dylannewport1965bkanssa. Tämä aiheutti suurta kohua Amerikassa. Folkpiirit tunsivat että Dylan oli pettänyt heidät.  Dylan ihmetteli tätä ja kertoi että oli jo nuorena soittanut rokkia ja että hänen innottajiaan olivat alun perin olleet 1950-luvun rocktähdet, mukaan lukien Elvis Presley.  Dylan lähti toteuttamaan uutta tyyliään kanadalaisen The Band -yhtyeen kanssa pitkälle Amerikan kiertueelle syksyllä 1965. Vuoden lopussa hän oli soittanut uutta musiikkiaan uudella tyylillään jo 40:ssä konsertissa eri puolilla Amerikkaa. Dylanin saapuessa Australiaan ja Eurooppaan huhtikuussa 1966 hän siis omasta mielestään vain jatkoi siitä mihin oli jäänyt Amerikassa. Tieto Dylanin uudesta, rajusta ja äänekkäästä rocktyylistä ei kuitenkaan ollut vielä kunnolla tavoittanut eurooppalaista yleisöä ja lisäksi lehdistö ruokki potentiaalista “sensaatiota” väittämällä että vuoden 1966 keikoilla suuri osa yleisöstä buuasi Dylanille ja jopa poistui paikalta kesken konserttien.  Niinpä lehdistön kautta yleisö nopeasti omaksui ennakkoasenteita ja erikoista konserttikäyttäytymistä joka levisi kaupungista ja maasta toiseen.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 3

dylannagratapesSyyskuussa 2016 Dylan yllätti jälleen kerran. Maailmalle levisi ennakkotieto tulevasta marraskuun suurjulkaisusta, joka oli lisäksi kuluttajaystävällisesti  hinnoiteltu eli ei tarvinnut olla rikas päästäkseen tämän julkaisun omistajaksi. Dylan ja hänen manageritoimistonsa olivat lehdistöltä salassa valmistelleet suurjulkaisua vuoden 1966 maailmankiertueen keikoista. Mukana oli useita keikkoja, joita edes vannoutuneimmat Dylan-harrastajat eivät olleet kuluneen 50 vuoden aikana päässeet kuulemaan. Ja mikä parasta: suurin osa äänitteistä oli yllättävän hyvätasoisia.  36 CD:tä kattoi 23 keikkaa, joista vain 3 oli peräisin helmi-maaliskuun USA:n kiertueelta. Nämä olivat yleisöäänniteitä ja siksi kokoelman huonotasoisempia. Australian dylannagrakiertueelta mukaan oli saatu kolme keikkaa seitsemästä ja näistä vain yksi oli yleisöäänite.  Euroopan kiertue oli kokoelman “pihvi” eli KAIKKI 17 keikkaa ovat mukana boksilla ja näistä vain Tukholman keikka 29.4. oli yleisöäänite!  Kööpenhaminasta lähtien (1.5.) kaikki äänitteet ovat Dylanin kiertueella mukana olleen äänitysinsinööri Richard Aldersonin  ja hänen legendaarisen Nagra-nauhurinsa taltioimia. Neljästä Aldersonin taltioimasta keikasta äänite on vajaa ja siksi ne kukin julkaistiin yhdellä CD:llä, muut 12 keikkaa julkaistiin kahdella CD:llä.

Harri Huhtanen 2018

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 2

dylanaustralia1966bKuvassa Dylan saapuu ensimmäistä kertaa elämässään Melbournen lentokentälle huhtikuussa 1966

Nykytiedon mukaan Dylanin vuoden 1966 maailmankiertue koostui 48 konsertista ja kolmesta osakiertueesta. Ensimmäinen osakiertue oli USA:ssa ja se käsitti 24 konserttia. Tiedot tästä osakiertueesta ovat kuitenkin hieman puutteelliset, koska äänitteitä on toistaiseksi tullut kiertoon vain kolmesta konsertista (White Plains, Pittsburgh ja Hempstead).  USA:n osakiertue alkoi 4.helmikuuta ja päättyi 26.maaliskuuta. Tosin jos ollaan tarkkoja, huomioidaan se että Hawaiin saari kuuluu USA:lle eli osakiertueen viimeinen keikka oli näin laskien parin viikon tauon jälkeen 9.huhtikuuta Honolulussa.

dylanaustralia1966a

Honolun keikka oli myös lähtölaukaus Australian osakiertueelle, joka alkoi Sydneystä 13.huhtikuuta ja päättyi Perthiin 23.huhtikuuta. Kaikkiaan Dylan ja The Band konsertoivat vuonna 1966 seitsemänä       iltana Australiassa, näistä konserteista vain kolmesta on toistaiseksi löytynyt äänitteet (Sydney 13.4. ja Melbourne 19. ja 20.4.).  Myös Euroopan osakiertue (29.4. -27.5.) oli aikaisemmin puutteellisesti dokumentoitu, mutta marraskuussa 2016 julkaistu 36 CD:n The 1966 Live Recordings muutti tilanteen, sillä nyt KAIKKI Euroopan 1966 konsertit on virallisesti julkaistu, tosin osa näistä nauhoituksista on puutteellisia eli ne eivät sisällä koko settiä (15 kappaletta).

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 1

Dylan1966EatTheDocument

Huom. Kyseinen DVD ei ole virallinen julkaisu, vaan bootleg (tarkemmin kts. teksti alla)

Ennen vuotta 1966 Dylan oli esiintynyt Euroopassa lähinnä vain Iso Britanniassa. Vuoden 1965 aikana Dylanin suosio USA:n ohella Euroopassa ja Australiassa saavutti kuitenkin sellaiset mittasuhteet, että maailmankiertueelle oli olemassa selvä tilaus. Dylanin manageri sopikin hänelle keikkoja vuodeksi 1966 helmi-maaliskuuksi USA:aan, huhtikuuksi Australiaan, toukokuuksi Eurooppaan ja loppuvuodeksi taas USA:aan. Heinäkuun lopussa 1966 Dylan joutui kuitenkin moottoripyöräonnettomuuteen, jonka vuoksi jälkimmäinen USA:n kiertue jouduttiin kokonaan perumaan.  Laajaksi kaavailtu maailmankiertue supistui olennaisesti. Vieläkään (2018) ei tiedetä 1966 keikkojen tarkkaa lukua, mutta Dundasin (2004) ja Björnerin (2000) mukaan keikkoja järjestettiin helmi-toukokuussa 1966 yhteensä 48. Osa näistä keikoista on kiertänyt heikkotasoisina bootleg-äännitteinä Dylan-harrastajien keskuudessa jo pitkään, mutta hyvätasoisia äänitteitä on ollut kierrossa vain muutamia. Vaikka Pennebaker oli kuvannut myös vuoden 1966 konsertteja ja vaikka Dylanilla oli sopimus ABC-television kanssa kiertuefilmin julkaisusta purki TV-yhtiö sopimuksen. Syynä oli se ,että heidän mielestään Dylan oli itse mennyt leikaamaan kiertuefilmin muotoon jota suuren yleisön olisi Dylan1996tbsVol4.
ollut mahdotonta käsittää.  Edelleen (2018) Tämä legendaarinen ja vain bootleg-piireissä kiertävä elokuva odottaa virallista julkaisuaan.  Ensimmäistä merkittävää vuoden 1966 kiertueesta tehtyä julkaisua jouduttiin lopulta odottamaan 32 vuotta, sillä vasta vuonna 1998 ilmestyi Dylanin The Bootleg Series – sarjassa  Manchester Free Trade Hallin legendaarinen keikka (17.5.66) . Sekä vinyyli- että CD-bootlegeina keikka oli ollut kierrossa jo vuosikymmenet, tosin väärällä nimellä eli se oli sotkettu Lontoon Albert Hallin keikkaan.

Harri Huhtanen 2018