Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 33

dylanparis1966

24.5.1966 Pariisi:  Akustinen setti, CD#26  55:57, Mono-äänite

Setti. Akustinen setti on äänitetty kokonaisuudessaan ja alun perin konsertti oli tarkoitus esittää Ranskan radiossa, mutta lähetys peruttiin, koska Dylan kielsi sen. Hienoa on että Dylan suostui kuitenkin siihen, että tällä 2016 julkaisulla suuri yleisö saa lopultakin kuulla tämän erikoisen keikan kokonaisuudessaan.

Äänite 4/5. Alussa kuuluu aika paljon yleisön mökää.  Dylanin laulu ja lukuisat kommentit toistuvat yllättävän hyvin. Ajoittain kitara jää ehkä turhan vaimeaksi ja tuttuun tapaan huuliharppu toistuu hieman kireänä. Desolation on incomplete. Muilta osin äänite on ok.

Esitys 3½/5. Fourthin alussa Dylan väittää että kyseessä on ”request song” mikä ei tietenkään pidä paikkaansa koska setti on sama koko kiertueen ajan. Konsertin alusta lähtien Dylanilla on vaikeuksia kitaransa kanssa. Fraseeraus sujuu kuitenkin entiseen tapaan erinomaisesti. Dylan tosin esittää kaikki kappaleet uskomattoman hitaina versioina.  Hän yrittää viihdyttää yleisöään sanomalla jotain ranskaksi, mutta mitä ilmeisemmin lause ei onnistu ja yleisö alkaa nauraa. Dylanin kitaransoitto ei Pariisissa suju ja Visions jää tavallista vaatimattomammaksi. It’s All Overin alussa Dylan kysyy ”is there anybody out there who understands english?”  Jälleen kappale lähtee käyntiin epävarmasti ja Dylan yrittää peitellä hermostuneisuuttaan jutustelemalla yleisön kanssa. Myös All Overista kuullaan extrahidas versio. Desolationin alussa Dylan siemaisee ”vettä” ja  toteaa: ”I must keep drinkin’ water…the best water in the world…” . Kitaraongelmien kulminaatiopiste saavutetaan Just Liken alussa. Dylan virittelee kitaraansa uskomattomat kuusi minuuttia yli 2000 hengen yleisön edessä, yleisön joka on maksanut lipuista erittäin paljon. Ranskalainen yleisö on todella kärsivällistä, sillä Englannin konserteista tuttuja buuauksia ei juurikaan kuulla, vaikka tällaisessa tilanteessa ne ehkä puolustaisivat hyvinkin paikkaansa.  Dylan yrittää pelastaa yhä kiusallisemmaksi käyvän tilanteen vitsailemalla. Sutkautuksia tulee toinen toisensa perään samalla kun hän yrittää saada kitaransa vireeseen. Siteeraan tässä vain muutamia näistä harvinaisista Dylanin live-kommenteista (Dylanhan on jo vuosikymmenet ollut tunnettu siitä ,ettei hän puhu mitään konserteissaan).  ”I’m doin’ this for you…if you want to hear it that way, I’ll play it that way…that’s folk music you know (tässä vaiheessa virittelyä on jo jatkunut useampi minuutti)…my guitar is broken… this has happened many times (mikä ei pidä paikkaansa, koska missään muualla kuin Pariisissa näin pitkää virittelyä ei kuulla) …did you bring a magazine to read?…do you have a guitar?…I’m very sorry…it’s fun just have me here.. Ja niin edespäin. Jossain vaiheessa Dylan jopa itsesarkastisesti kannustaa yleisöä käymään keilaradalla sillä aikaa kun hän hoitaa virittelyn loppuun. Lopulta kuuden minuutin viritelyn jälkeen kuullaan kohtalaisen tyydyttävä versio Just Likesta ja heti sen perään akustisen setin päätöskappale Mr. Tambourine Man.  Kokonaisuutena akustinen setti on erikoisine kommentteineen ainutlaatuisen viihdyttävä, ainakin kotikuuntelijalle, mutta musiikillisesti tämän täytyy olla koko kiertueen huonoin akustinen setti kitaraongelman vuoksi ja erityisesti sen vuoksi, että koko setti keskeytyy kuudeksi minuutiksi  viidennen kappaleen jälkeen.

Harri Huhtanen 2018

 

Mainokset

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 32

Kuvahaun tulos haulle dylan press confress 1966 paris

24.5.1966 Pariisi  CD#26  55:57 ja CD#27 45:32, molemmat Mono-äänitteitä

Taustatietoja 2. Newcastlen keikkaa seuraavana päivänä Dylan lensi Pariisiin ja majoittui George V luxus-hotelliin Champs-Elyseellä. Illalla hän tapasi Pastel Klubissa Ranskan siihen aikaan kirkkaimman pop-tähden Johnny Hallidayn.   Konserttia edeltävänä päivänä (23.5.66) Dylanilla oli 1966 kiertueen viimeinen lehdistökonferenssi George V hotellissa.  Tässä tilaisuudessa Dylan jälleen kerran hullutteli lehtimiesten kanssa. Dylanin mielestä kysymykset olivat lapsellisia ja hänen vastauksensa olivat sitten sen mukaisia. Alla muutamia otteita Dylanin vastauksista:

Reporter: How much are you getting paid for your concert in Paris?
Dylan: 350 million dollars.

Reporter: Tomorrow is your birthday – how do you feel about that?
Dylan: It’s a crime to talk about it.

Reporter: Why do you sing?
Dylan: Because I like to sing.

Reporter: Do you want to express something with your singing?
Dylan: No.

(typerä kysymys saa fiksun vastauksen, mutta en usko että Ranskan lehdistö vuonna 1966 ymmärsi Dylanin satiiria…onneksi ajat ovat muuttuneet, vai ovatko?)

Reporter: What do you think about death?
Dylan: Very exciting.

Reporter: Which song will you open with tomorrow night?
Dylan: ‘Hello Dolly.’

Reporter: What did you think of the American intervention in the war in Europe in 1944?
Dylan: Do you think that’s an easy question?

Reporter: Yes.
Dylan: Well, I don’t answer easy questions.

Reporter: What do you enjoy doing?
Dylan: Smoking and eating.

Reporter: What interests you in life?
Dylan: Nothing.

 

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 31

24.5.1966 Pariisi  CD#26  55:57 ja CD#27 45:32, molemmat Mono-äänitteitä

Dylan ja Francois Hardy L’Olympian konserttisalissa 1966          dylan-paris-1966

Taustatietoja. Dylanin konsertoi 25.syntymäpäivänään Pariisin kuuluisassa L’Olympia konserttisalissa, jonka 2000 ylihintaista paikkaa oli loppuunmyyty jo viikkoja ennen konserttia. Ranskan lehdistö paheksui erityisesti sitä että kansantaiteilija laskutti konsertista saman mitä tavallinen työmies ansaitsee kymmenessä vuodessa! Tavallaan sen, että valtalehdet kirjoittivat ahkerasti hänestä jo ennen konserttia olisi pitänyt olla hyvä asia, sillä kuluneen sanonnan mukaan musiikkibisneksessä “any publicity is good publicity”. Dylania tällainen negatiivisen huomion keskipisteenä oleminen kuitenkin hermostutti.  Niinpä Clinton Heylinin kronikassa kerrotaan miten Dylan oli lentokoneessa matkalla Pariisiin kysellyt mitä ranskalaiset hänestä ajattelevat ja mitä hän joutuisi kokemaan lehdistötilaisuudessa ja konsertissa. Vaikutti siltä että Dylan suorastaan pelkäsi vastaanottoaan Ranskassa, jossa hänen käsityksensä mukaan juuri kukaan ei osannut englantia. Dylan saapui Pariisiin jo pari päivää ennen konserttia ja konserttia edeltävänä päivänä hän istui lehdistön tentattavana paikallisessa lehdistökonferenssissa. Dylan peitti pelkonsa tyypilliseen tapaan näyttelemällä coolia ja vastailemalla lehtimiesten kysymyksiin ihan mitä sattui.  Kun eräs lehtimies kysyi mitä Dylan ansaitsi konsertista, vastasi hän tähän napakasti: “350 miljoonaa dollaria!”.  Heylin kertoo lisäksi, että ennen konserttia Dylan sulkeutui pukuhuoneeseensa 15 minuutiksi ja oli epävarmaa tulisiko hän ollenkaan sieltä ulos. Lopulta Dylan tuli ja esitti erään uransa merkillisimmistä konserteista. Ei siis parhaista, vaan merkillisimmistä. Huomatkaa, että näissä määreissä on iso ero – mutta siitä lisää kertomuksen seuraavissa osissa…

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 30

Newcastlessa 1966 Dylanin yleisössä oli muitakin kuin faneja. Siellä on myös monta erittäin vihaista nuorta miestä!

Dylannewcastle1966

21.5.1966 Newcastle  CD#24  47:25 ja CD#25 43:23, molemmat Mono-äänitteitä

Setti.  Kaikki 15 kappaletta ovat mukana näillä Newcastlen äänitteillä, mutta akustisessa setissä She Belongs ja Desolation ovat vajaita (incomplete).

Äänite 4½/5.  Newcastlessa sekä akustisen että sähköisen osuuden äänitys on onnistunut varsin hyvin. Desolationissa harmittaa kappaleen häivytys (eli feidaus) 10min. kohdalla. Ei ole tiedossa miksi näin on tehty. She Belongsista taas puuttuu kappaleen alku.  Kokonaisuutena äänitteen balanssi ja soittimien erottelevuus on hyvällä tasolla.  

Esitys 4½ / 5.  Joudun toistamaan itseäni kirjoittamalla, että jälleen kerran akustinen setti on hieno! Ihan kympin suoritukseen Dylan ei kuitenkaan Newcastlessa pääse, koska Just Liken alussa maestrolla on pientä hapuilua kitaran kanssa ja mikrofonistakin kuuluu häiriöääniä. Dylan esittelee kappaleen näin: ”this is called Hamlet revisited” . Alkuhapuilu ei kuitenkaan loppupeleissä ole merkittävää, sillä kokonaisuutena esitys on hyvin emotionaalinen ja vaikuttava. Setin päättää tuttuun tapaan Tambourine, jonka lopussa on yleensä pitkähkö huuliharppusoolo, mutta onko se tällä kertaa vähän liiankin pitkä?  Jokainen kuulija päättäköön sen mieltymystensä mukaan. Minulle se oli vähän turhan pitkä, varsinkin koska tämä digitaalinen kireys josta niin usein olen valittanut kohdistuu yleensä juuri näihin huuliharppusoundeihin.

Sähköisessä osuudessa huomaa alusta lähiten että bändi soittaa hyvin yhteen. Soittimien separaatio on hyvä, mutta ajoittain jonkin verran digitaalista kireyttä ilmenee korkeissa äänissä. Newcastlessa yleisön joukossa on riidanhaastajia, sillä ennen Leopardia kuullaan yleisöstä ilkeä huuto: ”Go home!” . Dylan vastaa kuitenkin samalla mitalla ja toteaa: ”You’re talkin’ to a wrong person!”   ja sitten perään vielä kärkkäämmin: ”liar!” . Vaikka Dylan jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ei hän enää lopussa pysty kätkemään loukkaantumistaan ja toteaa yleisölle: ”I’m sick man…leave me alone…” . Vaikka tämä kaikki on täysin ulkomusiikillista on siinä oma omituinen viehätyksensä. Joka ilta Dylan on kuin gladiaattori, joka tulee mylvivän ylesiön eteen ja toivoo jäävänsä henkiin. Ja aina hän jää! Jopa niin, että näitä esityksiä kuunnellaan vielä 52 vuotta tapahtumahetken jälkeen!

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: More Blood, More Tracks, The Bootleg Series Vol. 14 – osa 1

dylanmoreblood

Pitkään on huhuttu ja odotettu sitä että legendaarinen Blood On The Tracks (1975) -albumi saisi oman paikkansa Bootleg Series –julkaisuohjelmassa. Ja nyt tämä monien Dylan -fanien haave on toteutumassa, sillä 2.marraskuuta 2018 julkaistaan BS Vol. 14, jossa on ainoastaan BOTT- materiaalia.

Jos oikeasti harrastaa Dylania niin kannatta hankkia 6 CD:n deluxe-boksi, koska siinä on eniten julkaisematonta materiaalia. Hinta tosin on kieltämättä aika suolainen eli 145 euroa.  Mutta hinta on aina suhteellinen käsite, sillä yksi yö helsinkiläisessä hotellissa maksaa nykyään saman verran.  Eli asiaa näin tarkastellen 145 euroa ei olekaan paljon.

Alla Deluxe -boksin 6 CD:n sisältö:

BOB DYLAN: MORE BLOOD, MORE TRACKS,  THE BOOTLEG SERIES VOL. 14
6 CD Deluxe Edition

CD 1
A & R Studios, New York. September 16, 1974
If You See Her, Say Hello (Take 1) – solo
If You See Her, Say Hello (Take 2) – solo – previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
You’re a Big Girl Now (Take 1) – solo
You’re a Big Girl Now (Take 2) – solo
Simple Twist of Fate (Take 1) – solo
Simple Twist of Fate (Take 2) – solo
You’re a Big Girl Now (Take 3) – solo
Up to Me (Rehearsal) – solo
Up to Me (Take 1) – solo
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts (Take 1) – solo
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts (Take 2) – solo – included on Blood on the Tracks test pressing

Bob Dylan – vocals, guitar, harmonica

CD 2
A & R Studios, New York. September 16, 1974
Simple Twist of Fate (Take 1A) – with band
Simple Twist of Fate (Take 2A) – with band
Simple Twist of Fate (Take 3A) – with band
Call Letter Blues (Take 1) – with band
Meet Me in the Morning (Take 1) – with band – edited version included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on Blood on the Tracks
Call Letter Blues (Take 2) – with band – previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
Idiot Wind (Take 1) – with bass
Idiot Wind (Take 1, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 3 with insert) – with bass
Idiot Wind (Take 5) – with bass
Idiot Wind (Take 6) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Rehearsal and Take 1) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 2) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 3) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 4) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 5) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 6) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 6, Remake) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 7) – with band
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 8) – with band

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica /  Eric Weissberg, Charles Brown III, Barry Kornfeld: guitars / Thomas McFaul: keyboards / Tony Brown: bass
Richard Crooks: drums / Buddy Cage: steel guitar (5-6)

CD 3
A & R Studios, New York. September 16, 1974
Tangled Up in Blue (Take 1) – with bass

A & R Studios. New York, September 17, 1974
You’re a Big Girl Now (Take 1, Remake) – with bass and organ
You’re a Big Girl Now (Take 2, Remake) – with bass, organ, and steel guitar –included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on Biograph
Tangled Up in Blue (Rehearsal) – with bass and organ
Tangled Up in Blue (Take 2, Remake) – with bass and organ
Spanish is the Loving Tongue (Take 1) – with bass and piano
Call Letter Blues (Rehearsal) – with bass and piano
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 1, Remake) – with bass and piano
Shelter From The Storm (Take 1) – with bass and piano – previously released on the Jerry McGuire original soundtrack
Buckets of Rain (Take 1) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 2) – with bass
Shelter From The Storm (Take 2) – with bass
Shelter From The Storm (Take 3) – with bass
Shelter From The Storm (Take 4) – with bass – previously released on Blood on the Tracks

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica / Tony Brown: bass  / Paul Griffin: keyboards (2-9)
Buddy Cage: steel guitar (3)

CD 4
A & R Studios, New York. September 17, 1974
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 1, Remake 2) – with bass
You’re Gonna Make Me Lonesome When You Go (Take 2, Remake 2) – with bass – previously released on Blood on the Tracks

A & R Studios,New York,September 18, 1974
Buckets of Rain (Take 1, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 2, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 3, Remake) – solo
Buckets of Rain (Take 4, Remake) – solo

A & R Studios, New York,September 19, 1974
Up to Me (Take 1, Remake) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 1, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 2, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 3, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Take 4, Remake 2) – with bass

– previously released on Blood on the Tracks
If You See Her, Say Hello (Take 1, Remake) – with bass – previously included on Blood on the Tracks test pressing
Up to Me (Take 1, Remake 2) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake 2) – with bass
Up to Me (Take 3, Remake 2) – with bass
Buckets of Rain (Rehearsal) – with bass
Meet Me in the Morning (Take 1, Remake) – with bass – previously released on the “Duquesne Whistle” 7” single
Meet Me in the Morning (Take 2, Remake) – with bass
Buckets of Rain (Take 5, Remake 2) – with bass

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica / Tony Brown: bass (1-2, 7-20)

CD 5
A & R Studios,New York. September 19, 1974
Tangled Up in Blue (Rehearsal and Take 1, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 2, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake 2) – with bass – included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
Simple Twist of Fate (Take 2, Remake) – with bass
Simple Twist of Fate (Take 3, Remake) – with bass – previously released on Blood on the Tracks
Up to Me (Rehearsal and Take 1, Remake 3) – with bass
Up to Me (Take 2, Remake 3) – with bass – previously released on Biograph
Idiot Wind (Rehearsal and Takes 1-3, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 4, Remake) – with bass
Idiot Wind (Take 4, Remake) – with organ overdub – included on Blood on the Tracks test pressing and previously released on The Bootleg Series, Vols. 1-3: Rare and Unreleased, 1961-1991
You’re a Big Girl Now (Take 1, Remake 2) – with bass
Meet Me in the Morning (Take 1, Remake 2) – with bass
Meet Me in the Morning (Takes 2-3, Remake 2) – with bass

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica /  Tony Brown: bass

CD 6
A & R Studios,New York, September 19, 1974
You’re a Big Girl Now (Takes 3-6, Remake 2) – with bass
Tangled Up in Blue (Rehearsal and Takes 1-2, Remake 3) – with bass
Tangled Up in Blue (Take 3, Remake 3) – with bass

Sound 80 Studio,Minneapolis, MN, December 27, 1974
Idiot Wind – with band – previously released on Blood on the Tracks
You’re a Big Girl Now – with band – previously released on Blood on the Tracks

Sound 80 Studio, Minneapolis, MN, December 30, 1974
Tangled Up in Blue – with band – previously released on Blood on the Tracks
Lily, Rosemary and the Jack of Hearts – with band – previously released on Blood on the Tracks
If You See Her, Say Hello – with band – previously released on Blood on the Tracks

Bob Dylan: vocals, guitar, harmonica, organ (4-5), mandolin (8) /  Tony Brown: bass (1-3)
Chris Weber: guitar (4-6, 8) / Kevin Odegard: guitar (6 ) / Peter Ostroushko: mandolin (8)
Gregg Inhofer: keyboards (4-8) / Billy Peterson: bass (4, 6-7) / Bill Berg: drums (4-8)

All songs written by Bob Dylan except Spanish is the Loving Tongue (traditional, arranged by Bob Dylan). New York sessions originally engineered by Phil Ramone.  Minneapolis sessions originally engineered by Paul Martinson

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 29

dylanedinburgh196620.5.1966 Edinburgh  CD#22  50:12 ja CD#23 44:54, molemmat Mono-äänitteitä

Setti. Tässä vaiheessa kiertuetta keikat ovat jonkin verran pidentyneet eli Edinburghissa keikan kokonaiskesto on jo 95 minuuttia. Kappaleet ovat samat kuin muissakin konserteissa (katso Take 8) eli 7 akustista kappaletta ja 8 sähkösitä.

Äänite 4½/5.  Edinburghin keikan äänite on (lähes) complete eli kaikki kappaleet ovat mukana näillä kahdella CD:llä. Äänite on tarkka ja erotteleva, mutta jälleen joudun huomauttamaan digitaalisesta kireydestä, joka olisi digitalisointiprosessissa ollut kyllä mahdollista poistaa tai vähentää ilman että äänite olisi siitä kärsinyt.  Yleensä tämä digitaalinen kireys ilmenee huuliharppusooloissa, jotka ainakin kovalla äänentasolla alkavat ”vihloa”.

Esitys 4½ / 5. Akustinen setti on jälleen upea. Dylanin fraseeraus ja laulun sanojen rytmitys on ensiluokkaista. Yli 9 minuuttisen Visionsin alussa Dylan kyselee voisiko joku yleisöstä lainata hänelle  D-huuliharppua!  Näin voi tapahtua vain 1960-luvulla: huippuartisti pyytää yleisöltä instrumentteja!  En tiedä onko tämä Dylanin oudon huumorintajun kukkanen vai mistä tässä on ollut kysymys. Myös Desolation  on komea, mutta loppuu valitettavasti 9 minuutin kohdalla kesken lauseen! Hienoja ovat myös Just Like (6min.) ja Tambourine (9min.). Sähköisessä setissä huomio kiinnittyy soittimien hyvän separaation lisäksi siihen, että kerrankin yleisö on hiljaa ja antaa Dylanin esiintyä. Niinpä Dylan komean 9 minuuttisen Rolling Stonen jälkeen kiittää yleisöä tarkkaavaisuudesta: ”Thank you…you have been very nice…best audience…”.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 28

Dylan skottifaniensa seurassa vuonna 1966 !

Dylanedinburgh

19.5.1966 Glasgow  CD#21  79:08, Mono-äänite

Setti. Glasgow’n keikka on ahdettu yhdelle CD:lle. Maksimissaan CD:lle voi äänittää 80min. musiikkia ja tällä CD:llä on käytetty melkein maksimimäärä eli 79:08. Harmillisesti akustisen setin kolme ensimmäistä kappaletta puuttuvat ja siksi ensimmäisenä esityksenä kuullaan poikkeuksellisesti It’s All Over Baby Blue. Sähköinen setti on onneksi säilynyt kokonaisuudessaan.

Äänite 4+/5.  Akustisen setin loistokkuutta vähentää kolmen ensimmäisen kappaleen puuttuminen. Toinen harmillinen moka on Desolation Row -äänitteen loppuminen kesken sanan! Sähköisen setin osalta miinusta tulee siitä, että ääni yliohjautuu melko monessa kohtaa ja siksi hyvästä soittimien separaatiosta huolimatta kokonaisuus kuulostaa ajoittain vähän raskassoutuiselta.

Esitys 4/5.  Miinusta tulee Dylanin epävarmasta kitaran virittelystä Just Like A Womanin alussa. Muilta osin akustinen setti on jälleen lähes kympin suoritus. Dylan fraseeraa ja rytmittää laulut hienosti. Laulujen tunnesisältö välittyy hyvin.  Mr. Tambourinen Man on kestoltaan peräti 9min. ja loppupuolella kuullaan hieno huuliharppusoolo. Sähköisessä setissä She Act’s  puuroutuu harmillisesti muutamissa kohdissa. Lisäksi Follow’ssa Dylanin huuliharppu kuulostaa epävireiseltä.  Basso on miksattu ehkä liiankin kovalle sillä joissain kappaleissa se tuntuu hallitsevan koko esitystä. Tomin ja Leopardin alussa yleisö muuttuu taas levottamaksi ja alkaa huudella. Dylan suhtautuu asiaan huvittuneesti ja alkaa Leopardin esittelyssä ladella epämääräistä lorua josta ei saa mitään tolkkua! Huutelu ja Dylanin epämääräiset kommentit jatkuvat vielä Rollingin alussakin.  Yleisön mökäämisestä ja epäkunnioittavasta asenteesta huolimatta Dylan ja bändi vetävät koko settinsä kunnialla loppuun. Tosin Glasgow ei kylläkään kuulu kiertueen keikkojen parhaimmistoon, vaikka hieno suoritus tämäkin kokonaisuutena tarkastellen on.

Harri Huhtanen 2018