Bob Dylan: Fragments – Time Out of Mind Sessions (1996-1997), The Bootleg Series Vol.17 -osa 2

25 vuotta on yksi sukupolvi. Minulle Time Out Of Mind (TOOM) ilmestyi ”juuri äsken”. Uskomatonta. Mutta minkäs teet: ikääntyessä vuodet menevät yhä nopeammin ja vaikka Einstein ei tätä ajan suhteellisuusteorioillaan (välttämättä) tarkoittanutkaan, niin jotenkin  ajattelen että tämäkin ilmiö liittyy Einsteiniin, joka on kiistatta 1900-luvun suurin tiedemies, ehkä jopa kaikkien aikojen suurin tiedemies.

Dylan esiintyi Paaville 1997. Hän on ainoa rockartisti joka on saanut luvan esiintyä Rooman Paaville!

Mutta onko Dylan 1900-luvun suurin rockartisti?  Minusta on, mutta tiedän että monet yllättyvät tällaisesta väitteestä. Monille Dylan on vain joku folkheppu 1960-luvulta, joka lauloi protestilauluja. Mutta tällainen näkemys on asiantuntematon ja väärä. Dylan on tehnyt 2000-luvullakin hienoja levyjä, mutta ehkäpä ne eivät enää ole sopineet ajan henkeen ja ovat siksi jääneet vähemmälle huomiolle.

Kuten olen aikaisemmin todennut: vuonna 1997 ilmestynyt TOOM on mestariteos, joten ehkäpä tässä kohtaa on hyvä avata vuosien 1996-97 tapahtumia ja korjata muutamia väärinkäsityksiä ja jopa virheellisiä tietoja.

TOOM ilmestyi syyskuun lopussa 1997. Keväällä 1997 Dylan oli sairastanut vaikean Histoplasmoosi-infektion jonka vuoksi hän joutui sairaalaan ja joutui peruuttamaan jo sovitun syksyn Euroopan kiertueen. Silloin tajusin että Dylan on oikeasti vakavasti sairas, koska hän oli ainoastaan kerran pitkän uransa aikana peruuttanut kokonaisen kiertueen. Tämä tapahtui jo syksyllä 1966, jolloin Dylan oli joutunut vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen ja siksi Grossmanin hänelle buukkaama kiertue piti perua.

TOOMin pohjia  oli äänitetty jo syksyllä 1996 Lanoisin studiolla Kaliforniassa ja julkaistavien kappaleiden lopulliset versiot äänitettiin tammikuussa 1997 toisella puolen maata, Miamissa. Dylan sairastui Histoplasmoosiin keväällä 1997 eli huomattavasti sen jälkeen kun TOOM oli jo purkitettu. Keväällä ja kesällä 1997 johtavat amerikkalaiset ja eurooppalaiset rocklehdet kirjoittivat juttuja, joissa vihjailtiin että Dylan on kuolemassa. Tilanne saattoikin olla silloin kriittinen, koska uutisoitiin siitä että Histoploasmoosi oli aiheuttanut keuhkotulehduksen lisäksi tulehduksen myös Dylanin sydänpussissa (perikardiitti), jolloin potilaan kuoleman mahdollisuus kasvaa melkoisesti.  

Dylan kuitenkin toipui ja pystyi jopa tekemään lyhyen Iso Britannian kiertueen syksyllä 1997. Kuten aikaisemmin kirjoitin olin noilla keikoilla Bournemouthissa, Cardiffissa ja Lontoossa. TOOM ilmestyi kiertueen alussa eli 30.9.1997. Koska TOOM:illa on useita kuolemaa käsitteleviä kappaleita innostui kansainvälinen lehdistö spekuloimaan sillä että Dylan kirjoitti itsestään. Täysin vaille huomiota jäi se että Histoplasmoosin hän sairasti monta kuukautta sen jälkeen kun koko albumi oli jo purkitettu! Toisaalta ehkä Dylanissa oli ripaus Nostradamusta eli hän ennakoi joutuvansa lähitulevaisuudessa kuolemanvaaraan.  Loppuvuoden 1997 haastatteluissa hän kuitenkin tyrmäsi toimittajien spekulaatiot siitä että hän olisi pohtinut lauluissa  omaa kuolemaansa. Yhdessä haastattelussa Dylan sarkastisesti totesikin että kun toimittaja pohtii Dylanin kuolemaa niin hän ajattelee ettei asia koske toimittaa itseään, vaikka toimittajakin kyllä valitettavasti tulee kuolemaan.  

Lontoossa 1997 tapasin Wembleyn konsertissa kuuluisan Dylan-kronikoitsijan Clinton Heylinin. Pyysin häneltä nimmaria hänen uusimpaan Dylan-kirjaansa. Pelkän nimmarin sijasta hän kirjoitti omistuskirjoitukseensa paljon puhuvan lauseen, jossa hän totesi että ollaan matkalla ”hautakuoppaan”. Heylin oli 1997 kirjassaan myös sitä mieltä, että Dylan teki parhaat levynsä jo 1960- ja 1970- luvuilla ja että Dylanin  olisi syytä hidastaa  tahtia tai pitää jopa taukoa. Näinhän Dylan ei suinkaan tehnyt. Ja 25 vuotta myöhemmin, 81-vuotiaana,  hän on entistä suositumpi! Mitä tästä opimme?  Artistin ei kannata uskoa kronikoitsijoita, vaikka he olisivat miten kuuluisia, vaan uskoa omaa näkemystään. Tässä Dylan on ollut hyvä aina.                                   

 Harri Huhtanen 2023

Advertisement

Bob Dylan: Fragments – Time Out of Mind Sessions (1996-1997), The Bootleg Series Vol.17 -osa 1

Dylan-harrastajat voivat taas kerran nauttia Dylanin ehtymättömien äänitearkistojen harvinaisista hedelmistä kun 27.tammikuuta 2023 ilmestyy Bootleg Series -sarjassa (Vol.17) vuosien 1996-97 äänityssessioista peräti kolme CD:tä ja lisäksi boksilla on mukana mielenkiintoinen UUSI miksaus Dylanin 1990-luvun menestyslevystä Time Out Of Mind (TOOM). CD4:llä on live-äänitteitä konsserteista 1998-2001. Kuten aikaisemminkin tulee levyjen mukana kirja jossa kerrotaan kattavasti ajankohdan tapahtumista. Jos ei halua ostaa 5CD:n tuhtia ja hintavaa boksia (154e) niin tarjolla on myös suppeampi ja huomattavasti edullisempi (32e) 2CD:n painos.

CD1 – Time Out of Mind (2022 Remix)
1. Love Sick
2. Dirt Road Blues
3. Standing in the Doorway
4. Million Miles
5. Tryin’ to Get to Heaven
6. ‘Til I Fell in Love with You
7. Not Dark Yet
8. Cold Irons Bound
9. Make You Feel My Love
10. Can’t Wait
11. Highlands

CD2 – Outtakes + Alternates
1. The Water is Wide (8/19/96, Teatro)
2. Dreamin’ of You (10/1/96, Teatro)
3. Red River Shore – version 1 (9/26/96, Teatro)
4. Love Sick – version 1 (1/14/97, Criteria Studios)
5. ‘Til I Fell in Love with You – version 1 (10/3/96, Teatro)
6. Not Dark Yet – version 1 (1/11/97, Criteria Studios)
7. Can’t Wait – version 1 (1/21/97, Criteria Studios)
8. Dirt Road Blues – version 1 (1/12/97, Criteria Studios)
9. Mississippi – version 1 (1/11/97, Criteria Studios)
10. ‘Til I Fell in Love with You – version 2 (1/16/97, Criteria Studios)
11. Standing in the Doorway – version 1 (1/13/97, Criteria Studios)
12. Tryin’ to Get to Heaven – version 1 (1/18/97, Criteria Studios)
13. Cold Irons Bound (1/9/97, Criteria Studios)

CD3 – Outtakes + Alternates
1. Love Sick – version 2 (1/14/97, Criteria Studios)
2. Dirt Road Blues – version 2 (1/20/97, Criteria Studios)
3. Can’t Wait – version 2 (1/14/97, Criteria Studios)
4. Red River Shore – version 2 (1/19/97, Criteria Studios)
5. Marchin’ to the City (1/5/97, Criteria Studios)
6. Make You Feel My Love – take 1 (1/5/97, Criteria Studios)
7. Mississippi – version 2 (1/11/97, Criteria Studios)
8. Standing in the Doorway – version 2 (1/13/97, Criteria Studios)
9. ‘TilI Fell in Love with You – version 3 (1/16/97, Criteria Studios)
10. Not Dark Yet – version 2 (1/18/97, Criteria Studios)
11. Tryin’ to Get to Heaven – version 2 (1/12/97, Criteria Studios)
12. Highlands (1/16/97, Criteria Studios)

CD4 – Live (1998-2001)
1. Love Sick (6/24/98, Birmingham, England)
2. Can’t Wait (2/6/99, Nashville, Tennessee)
3. Standing In The Doorway (10/6/00, London, England)
4. Million Miles (1/31/98, Atlantic City, New Jersey)
5. Tryin’ to Get to Heaven (9/20/00, Birmingham, England)
6. ‘Til I Fell in Love with You (4/5/98, Buenos Aires, Argentina)
7. Not Dark Yet (9/22/00, Sheffield, England)
8. Cold Irons Bound (5/19/00, Oslo, Norway)
9. Make You Feel My Love (5/21/98, Los Angeles, California)
Julkaistu aikaisemmin “Things Have Changed” maxi-singlellä
10. Can’t Wait (5/19/00, Oslo, Norway)
11. Mississippi (11/15/01, Washington, D.C.)
12. Highlands (3/24/01, Newcastle, Australia)

CD5 – Bonus (julkaistu aikaisemmin The Bootleg Series Vol. 8:lla: Tell Tale Signs, Rare and Unreleased 1989–2006)
1. Dreamin’ of You – Tell Tale Signs (10/1/96, Teatro)
2. Red River Shore – Tell Tale Signs, version 1 (1/19/97, Criteria Studios)
3. Red River Shore – Tell Tale Signs, version 2 (1/8/97, Criteria Studios)
4. Mississippi – Tell Tale Signs, version 1 (9/96, Teatro)
5. Mississippi – Tell Tale Signs, version 3 (1/17/97, Criteria Studios)
6. Mississippi – Tell Tale Signs, version 2 (1/17/97, Criteria Studios)
7. Marchin’ to the City – Tell Tale Signs, version 1 (1/5/97, Criteria Studios)
8. Marchin’ to the City – Tell Tale Signs, version 2 (1/6/97, Criteria Studios)
9. Can’t Wait – Tell Tale Signs, version 1 (10/1/96, Teatro)
10. Can’t Wait – Tell Tale Signs, version 2 (1/5/97, Criteria Studios)
11. Cold Irons Bound – Tell Tale Signs, live (6/11/04, Bonnaroo Music Festival)
12. Tryin’ to Get to Heaven – Tell Tale Signs, live (10/5/00, London, England)

Harri Huhtanen 2023

Bob Dylan: Springtime In New York, The Bootleg Series Vol. 16, 1980-1985 -osa 4

Päivitys 5.10.21. Katsokaa myös tämän artikkelin perässä oleva kommentti.

Kun nettiin ilmaantui ennakkotieto siitä että BS16 ajoittuisi vuosiin 1980-85, ajattelin aluksi että löytyyköhän siltä ajalta riittävästi kiinnostavaa, julkaisematonta materiaalia. Kanadalaisen dylanologin Glen Dundasin kirjassa Tangled Up In Tapes (2004) luetellaan kyllä paljon julkaisemattomien kappaleiden nimikkeitä mainitulta ajalta, mutta en ollut koskaan niitä kuullut, joten en voinut tietää minkä tasoisia ne olisivat. Osa  niistä on nyt lopultakin julkaistu ihan virallisesti ja nyt tiedän. Ja täytyy sanoa, että Deluxe boksin CD’t 1 ja 2 ovat olleet minulla ahkerassa kuuntelussa viime päivinä. Ylipäätään niiden käsittelemä ajanjakso syyskuusta 1980 toukokuuhun 1981 on sieltä Dylanin uran mielenkiintoisimmasta päästä. Kiihkeä uskonnollinen kausi on laantumassa ja Dylan alkaa taas esittää vanhoja klassikkojaan ja ennen kaikkea kokeilee ahkerasti ”American songbookin” kappaleita, jotka selvästikin ovat hänelle rakkaita. Dylanin versioita näistä on ilo kuunnella, koska joka kerta hän ottaa kappaleen omiin nimiinsä eli ne eivät ole tavallisia cover-versioita, vaan ne ovat Dylanin versioita ja yleensä se on paljon se. Osa näistä Dylanin harjoitelmista on jopa tasokkaampia kuin muiden amerikkalaisten artistien virallisille levyille päätyneet kappaleet. Näillä kahdella levyllä Dylan esittää mm. ikivanhan appalakkialaisen balladin, jonka Blu Sky Boys äänitti 1940, Dr. Hookin hitin vuodelta 1976, Junior Parkerin kappaleen vuodelta 1953, Michael Johnsonin hitin vuodelta 1979, Dave Masonin kappaleen vuodelta 1977, Neil Diamondin hitin, Dick Hollerin sävellyksen ja parikin Everly Brothersien hittiä. Dylan ottaa käsittelyynsä myös Temptations hitin ja tekee siitä omansa.  Mukana on, totta kai, myös useampia Dylanin omia, aikaisemmin julkaisemattomia sävellyksiä ja nekin ovat hyvin mielenkiintoisia. 

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Springtime In New York, The Bootleg Series Vol. 16, 1980-1985 (Deluxe Edition) -osa 3

Monet pitävät Dylanin 1980-lukua menetettynä vuosikymmenenä, mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkansa. Myöhempinä vuosikymmeninä Dylan on julkaissut paljon vähemmän uusia studioalbumeja. 1980-luvulla Dylan sentään julkaisi vielä seitsemän uutta studioalbumia. Niistä yksi oli mestariteos (Oh Mercy 1989), kaksi erittäin hyvää levyä (Saved 1980 ja Infidels 1983), kaksi kohtalaisen hyvää ( Shot Of Love 1981 ja Empire Burlesque 1985). Loput kaksi eivät olleet enää niin kovin hyviä (Knocked Out Loaded 1986 ja Down In The Groove 1988), mutta näilläkin levyillä on tähtihetkensä.

Tällä BS Vol 16 boksilla on tarkasteluun otettu Shot Of Love, Infidels ja Empire Burlesque . Lisäksi mukana on vuoden 1980 harjoittelusessioiden kappaleita. Minulle nämä olivat ehkä niitä kaikkein mielenkiintoisempia tällä boksilla. Sen sijaan näiden kolmen studioalbumin julkaisemattomat kappaleet ja vaihtoehtoiset versiot eivät ainakaan vielä tässä ensi kuuntelussa sytyttäneet minua samalla tavalla.  Kautta linjan nämä ovat kuitenkin hyvin rokkaavia kappaleita eli sikäli uskon että tämäkin boksi tulee myymään yhtä hyvin kuin aikaisemmatkin BS -julkaisut.

Kun ostin Porin vuoden 2014 Dylan-konsertin yhteydessä eräästä myyntikojusta siellä olleen ainoan The Complete Album Collection Vol 1 -boksin, jossa on 47 Dylanin CD-levyä ajattelin että tuo Vol.1 on vitsi, sillä jotta voisi tulla studioalbumien Vol. 2 pitäisi Dylanin elää vähintään 130-vuotiaaksi!  Mutta myöhemmin tajusin mikä on jutun juoni. Vol. 2 tulee sisältämään Bootleg Series -sarjan levyjä ja niitä taitaa jo nyt olla enemmän kuin noita virallisia studioalbumeja eli Dylan-harrastajat pitäkää varanne: kyllä sieltä on tulossa vielä se Vol. 2 -boksikin. Tosin sitä ei tarvitse ostaa jos on ostanut nämä alkuperäiset BS-julkaisut sitä mukaan kuin niitä on ilmestynyt. Ja näinhän ainakin minä olen tehnyt hardcore -fani kun satun olemaan.

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Springtime In New York, The Bootleg Series Vol. 16, 1980-1985 -osa 2 

Ensimmäinen Dylan-konserttini oli syyskuussa 1987 Helsingissä, jolloin Dylan esiintyi  Jäähallissa  Tom Pettyn ja hänen bändinsä kanssa. Jäähallin akustiikka oli ihan hirveä ja kaupan päälle suomalaiset lehdet haukkuivat Dylanin Suomen debyyttikonsertin. Minua asia jäi kuitenkin vaivaamaan, koska jotenkin minusta tuntui että olin sittenkin kokenut jotain ainutlaatuista. Onneksi sain vähän myöhemmin eräältä Dylan-harrastajalta tuon keikan C-kasetilla ja sehän kuulosti oikein hyvältä! Siitä alkoi “pitkä juoksu”, jonka aikana olen ehtinyt nähdä Dylanin livenä jo monessa maassa yhteensä yli 30 kertaa. Viimeksi olen nähnyt Dylanin liveänä kesällä 2019 Helsingissä, mutta siihen se sitten loppui – toivottavasti ei pysyvästi, sillä Dylankaan ei ole päässyt keikkailemaan joulukuun 2019 jälkeen. Ja syyn tiedättekin: se on KORONA. Tuo pirulainen, joka ei jätä ihmistä rauhaan. Niinpä tällä hetkellä joudumme nauttimaan Dylanin esityksistä vain levyjen välityksellä.   

Onneksi meillä on tämä Bootleg Series,  jonka ansiosta pääsemme vuosittain kokemaan menneisyyden Dylanin lauluja yllättävistä ja uusista näkökulmista.  Eilen julkaistu BS Vol. 16 sisältää peräti 56 aikaisemmin julkaisematonta versiota/ kappaletta ja mikä parasta nyt mukana on nimenomaan paljon täysin uusia eli aikaisemmin julkaisemattomia kappaleita. Bootleggarit saavat jälleen kerran pitkän nenän, sillä joukossa on myös useita esityksiä, joihin edes he eivät ole päässeet käsiksi kuluneen 35 vuoden aikana.          

(Kiitokset Tom A:lle, joka tietää miksi häntä kiitän!)

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: Springtime In New York, The Bootleg Series Vol. 16, 1980-1985 (Deluxe Edition)

Dylan  julkaisee Bootleg Series Vol. 16 boksin 17.syyskuuta 2021. Dylanin virallisilla sivuilla tämä ennakkotieto vahvistettiin tänään (21.7.21).     

CD1

01  Señor (Tales of Yankee Power) (Rehearsal)

02  To Ramona (Rehearsal)           

03 Jesus Met the Woman at the Well (Rehearsal)                                                    

04 Mary of the Wild Moor (Rehearsal)         

05  Need a Woman (Rehearsal)            

06 A Couple More Years (Rehearsal)          

07  Mystery Train (Shot of Love Outtake)                                         

08 This Night Won’t Last Forever (Rehearsal)  

09 We Just Disagree (Rehearsal)                                                         

10 Let’s Keep It Between Us (Rehearsal)                                          

11  Sweet Caroline (Rehearsal)                                

12  Fever (Rehearsal)                                                   

13  Abraham, Martin and John (Rehearsal)                                     

CD 2

01 Angelina (Shot of Love Outtake)                                                    

02  Price of Love (Shot of Love Outtake)                                            

03  I Wish It Would Rain (Shot of Love Outtake)                             

04 Let It Be Me (International 7″ Single B-Side)                             

05  Cold, Cold Heart (Shot of Love Outtake)                                     

06 Don’t Ever Take Yourself Away (Shot of Love Outtake)                                      

07  Fur Slippers (Shot of Love Outtake)                                              

08  Borrowed Time (Shot of Love Outtake)                                       

09  Is It Worth It? (Shot of Love Outtake)                                          

10 Lenny Bruce (Shot of Love Alternate Mix)                                  

11  Yes Sir, No Sir (Shot of Love Outtake)                                          

CD 3

01   Jokerman (Infidels Alternate Take)                                               

02   Blind Willie McTell (Take 5 – Infidels Outtake)                                                       

03   Don’t Fall Apart on Me Tonight (Version 1) (Infidels Alternate Take)                                        

04   Don’t Fall Apart on Me Tonight (Version 2) (Infidels Alternate Take)                                        

05   Neighborhood Bully (Infidels Alternate Take)                                                        

06   Someone’s Got a Hold of My Heart (Infidels Outtake)                                       

07   This Was My Love (Infidels Outtake)                                           

08   Too Late (Acoustic Version) (Infidels Outtake)                                                      

09   Too Late (Band Version) (Infidels Outtake)                               

10   Foot of Pride (Infidels Outtake)                                                      

CD 4

01   Clean Cut Kid (Infidels Outtake)                                                     

02   Sweetheart Like You (Infidels Alternate Take)                                                       

03   Baby What You Want Me To Do (Infidels Outtake)                                             

04   Tell Me (Infidels Outtake)                                   

05   Angel Flying Too Close to the Ground (Infidels Outtake)                                   

06   Julius and Ethel (Infidels Outtake)                                                

07   Green, Green Grass of Home (Infidels Outtake)                                                    

08   Union Sundown (Infidels Outtake)                                                

09   Lord Protect My Child (Infidels Outtake)                                    

10   I and I (Infidels Alternate Take)                                                      

11   Death is Not the End (Full Version) (Infidels Outtake)                                        

CD 5

01    Enough is Enough (Live from Slane Castle, Ireland)                                             

02    License to Kill (Live on Late Night with David Letterman 03/22/84)                                           

03     I’ll Remember You (Empire Burlesque Alternate Take)                                       

04    Tight Connection to My Heart (Has Anyone Seen My Love) (Empire Burlesque Alternate Mix)                   

05    Seeing the Real You at Last (Empire Burlesque Alternate Take)                                                   

06    Emotionally Yours (Empire Burlesque Alternate Take)                                       

07   Clean Cut Kid (Empire Burlesque Alternate Take)                                                 

08   Straight A’s in Love (Empire Burlesque Alternate Take)                                     

09   When the Night Comes Falling from the Sky (Empire Burlesque (Slow Version) Alternate Take)                

10   When the Night Comes Falling from the Sky (Empire Burlesque (Fast Version) Alternate Take)                

11   New Danville Girl (Empire Burlesque Outtake)                                                      

12   Dark Eyes (Empire Burlesque Alternate Take)

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylanin keikat Newportin festivaaleilla 1963-65

Dylan osallistui vuosina 1963-65 Newportin festivaaleille. Viimeisellä esiintymiskerralla heinäkuussa1965 hän teki monien yllätykseksi ja kauhistukseksi pesäeron folk-liikkeeseen esittämällä folk-kappaleiden ohella sähköisesti ”raakaa” rockia!

Tänään illalla (22.5.21) ainakin miljoona suomalaista jännittää miten suomalainen rockyhtye Blind Channel sijoittuu Rotterdamissa  Euroviisujen loppukilpailussa. Tämän vuoksi monelta jää varmaan huomaamatta, miten hienon Bob Dylan -dokumentin YLE Teema näyttää tänään klo 20 alkaen. Kyseessä on Murray Lernerin alunperin jo vuonna 1967 valmistunut 35mm:n elokuva, joka tiettävästi näytettiin vuonna 1973 jossain helsinkiläisessä elokuvateatterissakin. Lisäksi elokuvasta on julkaistu muistaakseni 1980-luvulla VHS-kasetti sekä DVD:t vuosina 2005 ja 2007.  Elokuvan alkuperäinen nimi oli Festival ja se kuvastaa paremmin elokuvan kokonaissisältöä, koska elokuva ei pelkästään keskity Dylaniin vaan siinä kuvataan ylipäätään tapahtumia Newportin festivaaleilla 1963,1964 ja 1965.  Mukana dokumentissa on kymmeniä muitakin artisteja. Ajan myötä Dylanin rooli elokuvassa on kuitenkin voimakkaasti korostunut, koska monet elokuvan muista artisteista ovat joko kuolleet tai ainakin ura on päättynyt.  Niinpä Columbian vuonna 2007 julkaiseman elokuvan toisen DVD -version  nimeksi vaihdettiin Bob Dylan: The Other Side Of The Mirror  ja tämän version myös YLE Teema tänään lähettää. Jos ei tänään ehdi elokuvaa katsoa uusitaan se YLE Teemalla huomenna klo 16 ja lisäksi elokuva on katsottavissa YLE Areenassa vielä yli kuukauden ajan.

Harri Huhtanen 2021   

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 4

Aikaisemmin ei kukaan ajatellut että suuri yleisö ostaisi artistien hyllytettyjä äänitteitä. 1990-luvulla tilanne muuttui. Levy-yhtiöt huomasivat että ihmiset olivat kiinnostuneita musiikista joka oli jäänyt studioiden holveihin. Ennen nettiaikaa tällaista ilmiötä ei ollut. Mutta 2000-luvulla erityisesti suurien artistien kohdalla tuli ”pääsäännöksi” että myös julkaisemattomia kappaleita menestyneistä levyistä piti julkaista. Tämä sopi hyvin levy-yhtiöille ja useimmille artisteille, koska Greatest Hits -kokoelmat olivat varmaan kaikkien mielestä tylsiä. Aikaisemminhan vain niitä julkaistiin jälkikäteen.   

Dylan oli etulinjassa hyllytettyjen kappaleiden esiintuomisessa julkaisemalla jo vuonna 1991 boksin Bootleg Series (BS) Vol 1-3.   Sen jälkeen  BS- sarjassa olikin pitkä tauko, mutta lopulta vuonna 1998 Dylan julkaisi Vol 4:n. Sen jälkeen BS-julkaisuja on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla eli erityisesti 2010-luvulla Dylan on avannut todella reippaalla kädellä laajoja arkistojaan.  

Nyt vuoden 2021 1970 50th Anniversary Collectionin  innoittamana palasin BS Vol. 10:n (2013)  pariin, koska valtaosa siitä materiaalista on äänitetty vuonna 1970 ja nimenomaa on kyse Self Portrait (SP) – materiaalista. Kriitikot eivät aikanaan pitäneet vuoden 1970 SP – levystä ja ehkä siksi näitä vuoden 1970 sessioäänityksiä on julkaistu jälkäteen jo useampaan kertaan. Aina on avautunut uusia näkökulmia Dylanin työskentelyyn artistina jonka teokset muuttuvat koko ajan. Vuonna 1970 Dylan kokeili kaikkia mahdollisia laulu- ja esitystyylejä. Onneksi nämä nyt jo yli 50 vuotta vanhat äänitteet on aikanaan tehty taidolla ja ovat säilyneet erittäin hyvin, koska sen ansiosta meillä tavallisilla kuluttajilla on mahdollisuus tutustua näihin hyllytettyihin esityksiin lähes studiotasoisina äänitteinä.                                

Jokainen voi nyt koota oman ”ihanne” Self Portraitinsa, koska aika iso osa sessionauhoista on nyt julkaistu virallisesti (mutta ei siis kaikkia vieläkään). Tänään kun kuuntelin pitkän tauon jälkeen uudestaan Vol 10:n huomasin että alkuperäinen arvioni ei ole muuttunut eli olisin halunnut että Dylan olisi ottanut vuoden 1970 SP -levylle alla mainitut kappaleet. En sano mitkä kappaleet olisi pitänyt pudottaa pois viralliselta levyltä, jotta näille olisi saatu tilaa. Pääpointti ja message on että SP olisi voinut aikanaan olla paljon, paljon parempi ja ilmeisesti Dylaninkin on tämän vähitellen tajunnut, koska julkaisee nykyään jatkuvasti näitä SP-”päivityksiä”. Mutta siis alla olevat BS Vol 10:n erittäin hienot esitykset olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan SP:lle jo alunperinkin.

4.3.1970 Railroad Bill

4.3.1970  Thirsty Boots

4.3.1970 This Evening So Soon

4.3.1970 Tattle O’Day

Mutta niin vaan Dylan surutta jätti nämä neljä upeaa esitystä pois SP:ltä!  Tyypillistä Dylania!

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 3

Tämän uuden kokoelman myötä varmistui lopullisesti se, että lokakuussa 1970 ilmestyneen  New Morningin (NM) uudet Dylan-sävellykset eivät suinkaan syntyneet saman vuoden kesäkuussa ilmestyneen Self Portraitin (SP) saaman murskakriitin jälkeen, kuten monissa aikalaislähteissä oletettiin, vaan nämä kappaleet olivat olleet Dylanilla työn alla jo ennen SP:n ilmestymistä (8.6.1970). Alla nykytiedon valossa laadittu listaus siitä milloin Dylan alkoi näitä uusia kappaleita esittää äänityssessioissa New Yorkissa.

03.03.1970  Went To See The Gypsy

01.05.1970  Sign On The Window

01.05.1970  If Not For You

01.05.1970  Time Passes Slowly

03.06.1970  One More Weekend

04.06.1970   Three Angels

04.06.1970   New Morning

05.06.1970  Winterlude

05.06.1970   Father Of Night

Nämä yhdeksän NM:n kahdestatoista kappaleesta on nyt siis virallisesti ajoitettu tällä uudella kokoelmalla. Lisäksi vuoden 2013 Bootleg Series Vol. 10 -kokoelmalla ilmestyi 5.6.1970 äänitetty versio kappaleesta If Dogs Run Free. Niinpä tämän hetkisen tiedon mukaan ainoa NM:n kappaleista, jonka Dylan tosiasiallisesti sävelsi ja äänitti vasta SP:n ilmestymisen jälkeen on Day Of The Locust.

Huomionarvoinen on myös ero SP:n ja NM:n äänitysprosessien välillä, kuten selviää mm. ruotsalaisen Dylan-tutkijan Olof Björnerin selvityksestä.  Valtaosa SP:n kappaleista äänitettiin ilmeisti yhdellä otolla 3.-5.3.1970 sessioissa. NM:n osalla albumin valmistelu sen sijaan oli selvästi huolellisempaa, sillä Dylan äänitti ainakin 195 eri versiota 50 eri kappaleesta kahdeksassa sessiossa touko-elokuun 1970 välisenä aikana. Valtaosa oli cover-kappaleita, joita ei sessioissa yritettykään toistaa ja varmaankin ne toimivat ”siltoina” uusille kappaleille ja lopultahan Dylan sitten päätyi julkaisemaan NM:llä vain omia, uusia kappaleitaan päinvastoin kuin SP:llä joka koostui enimmäkseen cover-kappaleista.

Niinpä rosoisen ja vähän ”hutaisten” tehdyn SP:n jälkeen kriitikot haltioituivat kun jo kolme kuukautta SP:n julkaisun jälkeen kauppiohin ilmestyi uusi, Dylan-originaaleja sisältävä levy, joka oli selvästi valmisteltu huolellisemmin kuin SP. Uskon, että SP:n murskakritiikki jäi melkoisesti vaivaamaan Dylania ja niinpä hän lopulta 33 vuotta myöhemmin julkaisi Bootleg Series -sarjassaan upean 3LP:n Another Self Portrait, joka sisälsi useita hienoja hyllytettyjä SP-raitoja, jotka julkaisemalla SP:stä olisi saanut paljon paremman. Mutta näinhän se on usein Dylanin kohdalla. Julkaistu albumi ei edusta koko totuutta siitä mitä kaikkea sessioissa on soitettu ja äänitetty. Usein vasta tällaisten arkistojulkaisujen kautta paljastuu ”koko totuus”.               

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan: 1970, 50th Anniversary Collection (2021) -osa 2

Dylan sai kunniatohtorin arvon vuonna 1970.

Nyt Dylanin Self Portrait -katastrofivuodesta 1970 on julkaistu jo usempi levy. Vuosi 1970 oli sikäli erikoinen Dylanille että yleisö osti kyllä näitä levyjä sekä Amerikassa että Englannissa erittäin paljon ja levyjen listasijoitukset  olivat erinomaisia, mutta kriitikot antoivat ainakin Self Portraitin (SP) osalta täyslaidallisen eli tuomitsivat levyn harvinaisen voimakkain äänenpainoin. Tämä oli varmaankin Dylanille kova isku, koska hän oli uskonut näiden cover-versioiden voimaan. Laulut olivat osoitus Dylanin laajasta amerikkalaisen perinnemuusiikin tuntemuksesta. Uskon, että hän oli vakavissaan ja yllättynyt miten voimakkaasti kriitikot teilasivat SP:n, vaikka suuri yleisö ei sitä tehnyt, vaan levy meni esimerkiksi Englannissa ykköseksi. Kovan kritiikin alla Dylan keksi mitä erikoisempia selityksiä. Hän kertoi haastattelussa, että SP oli vitsi ja että hän halusi tällä epärocklevyllä karistaa hartioiltaan hänelle tarjotun hippikuninkaan viitan. Hän ei halunnut olla missään tekemisessä Woodstock-liikkeen kanssa ja koska hänen asunnolleen Woodstockissa koko ajan vaelsi mitä merkillisempiä tyyppejä, jotka halusivat että hän ottaa nuorisojohtajan paikan ja tulee esiintymään Woodstockiin, niin hän päätti perheineen muuttaa New Yorkiin.Sekään ei auttanut, koska hipit jatkoivat hänen ahdisteluaan myös New Yorkissa. Dylan piti kuitenkin päänsä ja jatkoi country- ja traditionaalisten kappaleiden äänittämistä ja sen ohella hän sävelsi monia omia uusia kappaleita, jotka sitten SP:n aiheuttaman lyhyen välirikon jälkeen pehmittivät musiikkikriitikot ja palauttivat heidät Dylanin ”leiriin”.              

Harri Huhtanen 2021