Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 28

Dylan skottifaniensa seurassa vuonna 1966 !

Dylanedinburgh

19.5.1966 Glasgow  CD#21  79:08, Mono-äänite

Setti. Glasgow’n keikka on ahdettu yhdelle CD:lle. Maksimissaan CD:lle voi äänittää 80min. musiikkia ja tällä CD:llä on käytetty melkein maksimimäärä eli 79:08. Harmillisesti akustisen setin kolme ensimmäistä kappaletta puuttuvat ja siksi ensimmäisenä esityksenä kuullaan poikkeuksellisesti It’s All Over Baby Blue. Sähköinen setti on onneksi säilynyt kokonaisuudessaan.

Äänite 4+/5.  Akustisen setin loistokkuutta vähentää kolmen ensimmäisen kappaleen puuttuminen. Toinen harmillinen moka on Desolation Row -äänitteen loppuminen kesken sanan! Sähköisen setin osalta miinusta tulee siitä, että ääni yliohjautuu melko monessa kohtaa ja siksi hyvästä soittimien separaatiosta huolimatta kokonaisuus kuulostaa ajoittain vähän raskassoutuiselta.

Esitys 4/5.  Miinusta tulee Dylanin epävarmasta kitaran virittelystä Just Like A Womanin alussa. Muilta osin akustinen setti on jälleen lähes kympin suoritus. Dylan fraseeraa ja rytmittää laulut hienosti. Laulujen tunnesisältö välittyy hyvin.  Mr. Tambourinen Man on kestoltaan peräti 9min. ja loppupuolella kuullaan hieno huuliharppusoolo. Sähköisessä setissä She Act’s  puuroutuu harmillisesti muutamissa kohdissa. Lisäksi Follow’ssa Dylanin huuliharppu kuulostaa epävireiseltä.  Basso on miksattu ehkä liiankin kovalle sillä joissain kappaleissa se tuntuu hallitsevan koko esitystä. Tomin ja Leopardin alussa yleisö muuttuu taas levottamaksi ja alkaa huudella. Dylan suhtautuu asiaan huvittuneesti ja alkaa Leopardin esittelyssä ladella epämääräistä lorua josta ei saa mitään tolkkua! Huutelu ja Dylanin epämääräiset kommentit jatkuvat vielä Rollingin alussakin.  Yleisön mökäämisestä ja epäkunnioittavasta asenteesta huolimatta Dylan ja bändi vetävät koko settinsä kunnialla loppuun. Tosin Glasgow ei kylläkään kuulu kiertueen keikkojen parhaimmistoon, vaikka hieno suoritus tämäkin kokonaisuutena tarkastellen on.

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 27

dylanmanchester1966

17.5.1966 Manchester  CD#19  48:14 ja CD#20 48:15, virallinen CBS -äänite

Setti. Myös Manchesterin nauhoitus on säilynyt kokonaisuudessaan ja kestoaika on yli 90 minuuttia.  Setti on sama kuin muissakin konserteissa eli 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta. Ylimääräisenä mukaan on otettu aikaisemmin julkaisematon Just Like Tom Thumb’s Bluesin souncheck -versio.

dylanmanchester1966ticketÄänite 4½/5.  Hieman yllättäen Manchesterin äänite ei ole kiertueen paras, vaikka onkin CBS -levy-yhtiön tekemä ja vaikka tämä on nimenomaa niitä harvoja 1966 kiertueen äänitteistä, jotka on julkaistu aikaisemmin. Manchesterin konserttihan julkaistiin jo Bootleg Series vol. 4 :lla vuonna 1998. Akustisen osuuden äänite on kieltämättä erittäin korkeatasoinen eli sille annan pisteitä 5/5. Soittimet toistuvat luonnollisesti ja ovat äänitteellä hyvin balanssissa. Valitettavasti konsertin sähköinen osuus ei  ole tallentunut yhtä korkeatasoisena. Alussa kokonaissoundi puuroutuu jonkin verran ja salikaikua on hieman liian paljon.  Joissain sähköisen osuuden kappaleissa on myös selvää digitaalista kireyttä.

Esitys 4½ / 5. Akustisen ja sähköisen setin päätöskappaleet ovat tuttuun tapaan korkeatasoisia. Lisäksi mainitsen sähköisestä setistä I Don’t Believe You’n  jossa on hieno tunnelma, Follow’ssa kitara ja dylanbutlerkeithkosketinsoittimet toistuvat hienosti. Leopardissa   on yleisön möykästä huolimatta tiukka soundi. Ballardin loppupuolella (ajassa 07:19) yleisöstä kuullaan myöhemmin legendaariseksi muodostunut ”Judas!” -huuto, joka saa Dylanin polttamaan päreensä, sillä hän tiuskaisee takaisin (ajassa 07:36) ”I don’t believe you!… you’re a liar!”, jonka jälkeen Dylan ja bändi aloittavat agressiivisen version Rolling Stonesta, jolla arvostelivat ja buuaajat jälleen hiljennetään. Hieno konsertti ja erinomainen äänite, mutta nyt kun kuunneltavissa ovat kaikki kiertueen nauhoitukset, pitää todeta ettei Manchester ehkä sittenkään ole kiertueen paras konsertti, vaikka on kieltämättä kiertueen kuuluisin juuri tuon Juudas-episodin vuoksi.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 26

dylansheffield1966

16.5.1966 Sheffield  CD#17  52:24 ja CD#18 46:17, molemmat Mono-äänitteitä

Setti. Myös Sheffieldin nauhoitus on säilynyt kokonaisuudessaan ja kestoaika on lähes 100 minuuttia! Setti sama kuin muissakin konserteissa eli 7 akustista ja 8 sähköistä kappaletta.

Äänite 5-/5. Äänite on erittäin hyvä. Akustisessa osuudessa kaikua on paikoitellen turhan paljon, mutta tämä ei sinällään haittaa, koska äänitteen preesens on hyvä. Dylanin laulu, kitara ja huuliharppu tosituvat yllättävän luonnollisina. Myös sähköisessä setissä soittimien balanssi on hyvä. Joissain kappaleissa huuliharpun ja kitaran soundi on digitalisoitu turhan kireäksi, mutta kokonaissoundsi on kuitenkin pääsääntöisesti miellyttävä.

Esitys 4½ / 5. Kokonaisuutena esitys ei ole yhtä hyvä kuin Leicesterissä, mutta jälleen akustinen setti on kyllä 5/5 tasoa eli erinomainen. Akustisen setin huippuhetket koetaan Just Like A Womanissa  sekä Mr. Tambourine Manissa. Jälkimmäisestä kuullaan ekstrapitkä 11minuutin versio. Sähköisessä osuudessa myös yleisö ”sähköistyy” kuten niin monissa muissakin tämän kiertueen konserteissa. Sitten kun alkaa jälleen tulla buuaksia ja välihuutoja, heittäytyy Dylan sarkastiseksi ja toteaa: ”I was a baby once…”. Ja sen perään buuaajien kuoro hiljennetään aina yhtä tehokkaalla Ballad-Rolling loppusikermällä, joka on tässä konsertissa kestoltaan yli 15 minuuttia. Täytyy sanoa että Dylan on hyvähermoinen esiintyjä, sillä loppupuolen buuauksista huolimatta hän ilta toisensa jälkeen puskee rautaisella ammattitaidolla settinsä kunnialla maaliin. Moni herkkänahkaisempi taiteilija olisi vastaavassa tilanteessa poistunut lavalta niin sanotusti häntä kopien välissä.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 25

dylan1966leicester

14.5.1966 Leicester  CD#15  47:58 ja CD#16 42:02, molemmat Mono-äänitteitä

Setti. Tällä kertaa Soundboard -äänite käsittää koko 90 minuutin konsertin eli yhteensä 15 kappaletta, jotka on siirretty kahdelle CD:lle. Ensimmäisellä on tuttuun tapaan akustinen setti ja toisella sähköinen.

Äänite 5- / 5. Äänite on erittäin hyvä. Akustisen osuuden joissain kappaleissa kitara jää hieman taustalle ja muutamissa kohdissa huuliharpussa on lievästi vihlova ääni. Sähköisessä osuudessa Let Me Followssa jostain syystä Dylanin äänitaso laskee. En kuitenkaan tiedä johtuvatko nämä asiat oikeastaan itse äänitteestä ja sen digitalisoinnista sinänsä vai onko enemmän kyse mikrofonien asettelusta.

dylanleicester1966Esitys 5 / 5 . Kuten Liverpoolin (14.5.66) arviossa jo totesin: kiertueen loppupuolen lähestyessä kuulostaa siltä että ilta illan jälkeen Dylan ja bändi ovat yhä kovemmassa vedossa. Akustinen setti on jälleen täydellinen!  Käytän varoen täydellinen -sanaa, jottei se kärsisi inflaatiota, mutta tässä kohtaa sitä on vaan pakko käyttää. Dylanin fraseeraus ja säkeiden rytmitys ovat huippuluokkaa. Komean akustisen setin kruunaavat 11 minuutinen Desolation sekä 9 minuuttinen Tambourine.  Myös sähköinen setti on hienoa kuultavaa, koska bändi soittaa niin intensiivisesti ja Dylan on hyvin mukana menossa. Tällä keikalla erityisesti Hudson nousee muutamissa kappaleissa hienosti esille. Leopardiin tultaessa  vuoden 1966 Dylan -yleisön tyypillinen diktomia nousee taas esiin: äänitteellä kuullaan tässä kohtaa sekä taputuksia että buuauksia. Tässä vaiheessa Dylan heittäytyy sarkastiseksi ja toteaa kylmän rauhallisesti: ”This is a folk song…” ja ajaa sen jälkeen erinomaisessa vedossa olevan bändinsä kanssa konsertin komeasti maaliin esittämällä muun muassa 7 minuuttiset versiot sekä Balladista että Rollingista. Ne ovat jälleen sellaisia ”luu kurkkuun” -versioita, joiden aikana ja jälkeen buuaajien on pakko alistua maestron edessä! Enpä usko, että buuaajat tajusivat vuonna 1966 että 50 vuotta myöhemmin heidän buuauksensa ovat mukana yhden maailman suurimman levy-yhtiön suuren julkaisun CD:eillä!  Liverpoolin ohella tämä on yksi kiertueen parhaista keikoista ja äänitteistä.

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 24

14.5.1966 Liverpool  CD#14  75:38, Mono-äänite

dylanliverpool1966a

Setti. Liverpoolin äänite on akustisen setin osalta vajaa eli 3 ensimmäistä kappaletta puuttuvat.    Sähköisessä osuudessa sen sijaan on mukana kaikki 8 kappaletta.

Äänite 4½/5. Koska akustinen setti on vajaa on koko konsertti saatu mahtumaan yhdelle CD:lle, joka  on työstetty hyvätasoisesta Soundboard-äänitteestä. Sekä akustisessa että sähköisessä osuudessa on ajoittain kuultavissa tarpeetonta digitaalista kireyttä ja kitara on ehkä liiaksikin taustalla. Muutoin äänitteestä on vain hyvää sanottavaa. Erityisen ilahduttavaa on se, että kun 1966 kiertueella kautta linjan sähköisen osuuden äänitteet ovat olleet huonompilaatuisia kuin sähköisen, niin tällä kertaa sähköisen osuuden äänittäminen ja CD:lle siirto on näköjään onnistunut erinomaisesti.

Esitys 5-/5 . Dylan ja bändi ovat tässä vaiheessa kiertuetta erittäin kovassa vedossa!  Akustisen osuuden Dylan esittää jälleen tyylipuhtaasti. Dylanin laulun fraseeraus ja säkeiden ajoitus (timing) on erinomaista. It’s All Over, Desolation Row, Just Like sekä Mr. Tambourine Man kuulostavat Liverpoolissa mahtavilta. Dylanin akustinen esitys on kerrassaan maaginen ja unohtumaton!  Tässä sinänsä ei ole uutta, koska useina iltoina kiertueen aikana akustinen setti on ollut täydellinen tai lähes täydellinen, mutta sähköinen setti ei sitten olekaan kuulostanut yhtä hyvältä. Liverpoolissa jokin on kuitenkin paremmin, koska nyt myös sähköinen setti kuulostaa dylanliverpool1966bhienolta. Soittimet ovat äänitteellä hyvässä balanssissa: kitara, basso, kosketinsoittimet ja rummut toistuvat selkeinä. Dylanin ja koko bändin esitys on hyvin fokuksessa, se on energinen ja intensiivinen! Setin loppupuolella yleisön reaktioiden kaksijakoisuus on hyvin tallentunut äänitteelle sillä samanaikaisesti on kuultavissa sekä raivoisia taputuksia että buuauksia. Dylan ei kuitenkaan buuauksista välitä, vaan vaikuttaa vain saavan niistä lisäenergiaa! Vuoden 1966 Liverpoolin keikka ei ole yhtä kuuluisa kuin Manchesterin ja Lontoon keikat, mutta aivan aiheetta Liverpool on ollut paitsiossa, koska äänite ja keikka ovat vähintään yhtä hyvät kuin nuo myöhemmin soitetut legendaariset keikat. Leopard, Ballad ja Rolling Stone ovat upeita, intensiivisiä esityksiä. Kyllä Liverpool on yksi suosikkejani tämän kiertueen parhaaksi keikaksi ja äänitteeksi!

Harri Huhtanen 2018

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 23

Dylanbirmingham1966

12.5.1966 Birmingham   CD#12 45:42 ja CD#13 42:34,  molemmat Mono -äänitteitä

Setti. Akustisessa osuudessa tavanomaiset 7 kappaletta, mutta valitettavasti niistä kaksi on vajaita. Sähköisessä osuudessa sen sijaan on mukana kaikki 8 kappaletta.

Äänite 4+/5. Molemmat CD:t on tehty hyvätasoisesta Soundboard-äänitteistä. Valitettavasti kuitenkin Visions Of Johannan (+6min.) sekä Desolation Row’n (+10min.) äänitteet loppuvat ikävästi kesken.  Sekä akustisessa että sähköisessä osuudessa on ajoittain kuultavissa tarpeetonta digitaalista kireyttä kun nauhoitusta on yritetty kirkastaa ylikorostamalla joitain ylä-ääniä. Sähköisessä setissä kokonaissoundi on lisäksi joissain kohdin hieman sotkuinen.

dylanbirmingham1966ticketEsitys 4+/5 . Akustinen osuus on mannaa korville! Dylanin suoritus on täydellinen ja onneksi balansoidulle, hyvin erottelevalle Soundboard -äänitteelle on hienosti taltioitunut nämä upeat +40 minuuttia Nobel -palkinnon arvoista laulettua runoutta! Vaikea lähteä erottelemaan mitkä kappaleet ovat akustisen setin parhaita, koska ne kaikki kuulostavat hienolta! Jos on pakko nostaa yksi ylitse muiden niin ehkä se olisi äänitteellä pahasti kesken jäävä Visions, jonka Dylan esittää tällä kertaa todella tyylipuhtaasti. Myös Desolationissa Dylan kertoo intensiivisesti pitkää, komeilla kielikuvilla rikastettua tarinaansa. Fraseeraus ja säkeiden painotukset ovat hienosti kohdallaan. Sähköinen setti sen sijaan ei ole ihan yhtä suurta juhlaa, vaikka silläkin on hienot hetkensä.  Leopard  rullaa jälleen mukaansatempaavasti. Sähköisen setin heikko kohta tällä kiertueella oli yleensä One Too Many Mornings, mutta ei kuitenkaan Birminghamissa.  Konsertin huipentavat tuttuun tapaan Ballad ja Rolling Stone.

Harri Huhtanen 2018

 

Bob Dylan: The 1966 Live Recordings – Take 22

Dylancardiffcapitol1966

11.5.1966 Cardiff   CD#11 46:22,  Mono -äänite

Setti. Jostain syystä akustinen setti eli puolet konsertista puuttuu kokonaan. Miksi ei ole käytetty yleisöäänitettä?  Sitä ei kerrota esittelyvihkosessa. Sähköinen setti sen sijaan on säilynyt kokonaan soundboard -äänitteenä eli mukana ovat kaikki 8 kappaletta.

Äänite 4+ /5.  Äänenlatu säilyneessä soundboard -äänitteessä on hyvä. Joissain kohdissa tosin on vähän liikaa digitaalista ”kireyttä” kun on yritetty kristalloida ikivanhaa äänitettä. Kokonaisuus kuitenkin toimii eli basso, urut, rummut ja kitara toistuvat hyvin.

Esitys. En anna arvosanaa esitykselle, koska akustinen osuus eli puolet konsertista puuttuu. Todennäköisesti Dylan ja bändi olisivat kuitenkin saaneet keikasta korkean arvosanan jos kaikki äänimateriaali olisi säilynyt jälkipolville. Perustan oletukseni sille että kuten edellisenä iltana Bristolissa ovat Dylan ja bändi taas oikein hyvässä vedossa sähköisessä osuudessa. Tom Thumbsissa  Dylan kertoo jälleen keksimänsä tarinan vanhasta meksikolaisesta maalarista. Loppua kohden keikka vain paranee! Huipentumana ovat jälleen 8 minuuttinen Ballad ja peräti 9 minuuttinen Rolling Stone, jonka Dylan esittää poikkeuksellisen agressiivisesti.

Harri Huhtanen 2018