Aikaisemmin ei kukaan ajatellut että suuri yleisö ostaisi artistien hyllytettyjä äänitteitä. 1990-luvulla tilanne muuttui. Levy-yhtiöt huomasivat että ihmiset olivat kiinnostuneita musiikista joka oli jäänyt studioiden holveihin. Ennen nettiaikaa tällaista ilmiötä ei ollut. Mutta 2000-luvulla erityisesti suurien artistien kohdalla tuli ”pääsäännöksi” että myös julkaisemattomia kappaleita menestyneistä levyistä piti julkaista. Tämä sopi hyvin levy-yhtiöille ja useimmille artisteille, koska Greatest Hits -kokoelmat olivat varmaan kaikkien mielestä tylsiä. Aikaisemminhan vain niitä julkaistiin jälkikäteen.   

Dylan oli etulinjassa hyllytettyjen kappaleiden esiintuomisessa julkaisemalla jo vuonna 1991 boksin Bootleg Series (BS) Vol 1-3.   Sen jälkeen  BS- sarjassa olikin pitkä tauko, mutta lopulta vuonna 1998 Dylan julkaisi Vol 4:n. Sen jälkeen BS-julkaisuja on tullut yhä kiihtyvällä tahdilla eli erityisesti 2010-luvulla Dylan on avannut todella reippaalla kädellä laajoja arkistojaan.  

Nyt vuoden 2021 1970 50th Anniversary Collectionin  innoittamana palasin BS Vol. 10:n (2013)  pariin, koska valtaosa siitä materiaalista on äänitetty vuonna 1970 ja nimenomaa on kyse Self Portrait (SP) – materiaalista. Kriitikot eivät aikanaan pitäneet vuoden 1970 SP – levystä ja ehkä siksi näitä vuoden 1970 sessioäänityksiä on julkaistu jälkäteen jo useampaan kertaan. Aina on avautunut uusia näkökulmia Dylanin työskentelyyn artistina jonka teokset muuttuvat koko ajan. Vuonna 1970 Dylan kokeili kaikkia mahdollisia laulu- ja esitystyylejä. Onneksi nämä nyt jo yli 50 vuotta vanhat äänitteet on aikanaan tehty taidolla ja ovat säilyneet erittäin hyvin, koska sen ansiosta meillä tavallisilla kuluttajilla on mahdollisuus tutustua näihin hyllytettyihin esityksiin lähes studiotasoisina äänitteinä.                                

Jokainen voi nyt koota oman ”ihanne” Self Portraitinsa, koska aika iso osa sessionauhoista on nyt julkaistu virallisesti (mutta ei siis kaikkia vieläkään). Tänään kun kuuntelin pitkän tauon jälkeen uudestaan Vol 10:n huomasin että alkuperäinen arvioni ei ole muuttunut eli olisin halunnut että Dylan olisi ottanut vuoden 1970 SP -levylle alla mainitut kappaleet. En sano mitkä kappaleet olisi pitänyt pudottaa pois viralliselta levyltä, jotta näille olisi saatu tilaa. Pääpointti ja message on että SP olisi voinut aikanaan olla paljon, paljon parempi ja ilmeisesti Dylaninkin on tämän vähitellen tajunnut, koska julkaisee nykyään jatkuvasti näitä SP-”päivityksiä”. Mutta siis alla olevat BS Vol 10:n erittäin hienot esitykset olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan SP:lle jo alunperinkin.

4.3.1970 Railroad Bill

4.3.1970  Thirsty Boots

4.3.1970 This Evening So Soon

4.3.1970 Tattle O’Day

Mutta niin vaan Dylan surutta jätti nämä neljä upeaa esitystä pois SP:ltä!  Tyypillistä Dylania!

Harri Huhtanen 2021

Tämän uuden kokoelman myötä varmistui lopullisesti se, että lokakuussa 1970 ilmestyneen  New Morningin (NM) uudet Dylan-sävellykset eivät suinkaan syntyneet saman vuoden kesäkuussa ilmestyneen Self Portraitin (SP) saaman murskakriitin jälkeen, kuten monissa aikalaislähteissä oletettiin, vaan nämä kappaleet olivat olleet Dylanilla työn alla jo ennen SP:n ilmestymistä (8.6.1970). Alla nykytiedon valossa laadittu listaus siitä milloin Dylan alkoi näitä uusia kappaleita esittää äänityssessioissa New Yorkissa.

03.03.1970  Went To See The Gypsy

01.05.1970  Sign On The Window

01.05.1970  If Not For You

01.05.1970  Time Passes Slowly

03.06.1970  One More Weekend

04.06.1970   Three Angels

04.06.1970   New Morning

05.06.1970  Winterlude

05.06.1970   Father Of Night

Nämä yhdeksän NM:n kahdestatoista kappaleesta on nyt siis virallisesti ajoitettu tällä uudella kokoelmalla. Lisäksi vuoden 2013 Bootleg Series Vol. 10 -kokoelmalla ilmestyi 5.6.1970 äänitetty versio kappaleesta If Dogs Run Free. Niinpä tämän hetkisen tiedon mukaan ainoa NM:n kappaleista, jonka Dylan tosiasiallisesti sävelsi ja äänitti vasta SP:n ilmestymisen jälkeen on Day Of The Locust.

Huomionarvoinen on myös ero SP:n ja NM:n äänitysprosessien välillä, kuten selviää mm. ruotsalaisen Dylan-tutkijan Olof Björnerin selvityksestä.  Valtaosa SP:n kappaleista äänitettiin ilmeisti yhdellä otolla 3.-5.3.1970 sessioissa. NM:n osalla albumin valmistelu sen sijaan oli selvästi huolellisempaa, sillä Dylan äänitti ainakin 195 eri versiota 50 eri kappaleesta kahdeksassa sessiossa touko-elokuun 1970 välisenä aikana. Valtaosa oli cover-kappaleita, joita ei sessioissa yritettykään toistaa ja varmaankin ne toimivat ”siltoina” uusille kappaleille ja lopultahan Dylan sitten päätyi julkaisemaan NM:llä vain omia, uusia kappaleitaan päinvastoin kuin SP:llä joka koostui enimmäkseen cover-kappaleista.

Niinpä rosoisen ja vähän ”hutaisten” tehdyn SP:n jälkeen kriitikot haltioituivat kun jo kolme kuukautta SP:n julkaisun jälkeen kauppiohin ilmestyi uusi, Dylan-originaaleja sisältävä levy, joka oli selvästi valmisteltu huolellisemmin kuin SP. Uskon, että SP:n murskakritiikki jäi melkoisesti vaivaamaan Dylania ja niinpä hän lopulta 33 vuotta myöhemmin julkaisi Bootleg Series -sarjassaan upean 3LP:n Another Self Portrait, joka sisälsi useita hienoja hyllytettyjä SP-raitoja, jotka julkaisemalla SP:stä olisi saanut paljon paremman. Mutta näinhän se on usein Dylanin kohdalla. Julkaistu albumi ei edusta koko totuutta siitä mitä kaikkea sessioissa on soitettu ja äänitetty. Usein vasta tällaisten arkistojulkaisujen kautta paljastuu ”koko totuus”.               

Harri Huhtanen 2021

Nyt Dylanin Self Portrait -katastrofivuodesta 1970 on julkaistu jo usempi levy. Vuosi 1970 oli sikäli erikoinen Dylanille että yleisö osti kyllä näitä levyjä sekä Amerikassa että Englannissa erittäin paljon ja levyjen listasijoitukset  olivat erinomaisia, mutta kriitikot antoivat ainakin Self Portraitin (SP) osalta täyslaidallisen eli tuomitsivat levyn harvinaisen voimakkain äänenpainoin. Tämä oli varmaankin Dylanille kova isku, koska hän oli uskonut näiden cover-versioiden voimaan. Laulut olivat osoitus Dylanin laajasta amerikkalaisen perinnemuusiikin tuntemuksesta. Uskon, että hän oli vakavissaan ja yllättynyt miten voimakkaasti kriitikot teilasivat SP:n, vaikka suuri yleisö ei sitä tehnyt, vaan levy meni esimerkiksi Englannissa ykköseksi. Kovan kritiikin alla Dylan keksi mitä erikoisempia selityksiä. Hän kertoi haastattelussa, että SP oli vitsi ja että hän halusi tällä epärocklevyllä karistaa hartioiltaan hänelle tarjotun hippikuninkaan viitan. Hän ei halunnut olla missään tekemisessä Woodstock-liikkeen kanssa ja koska hänen asunnolleen Woodstockissa koko ajan vaelsi mitä merkillisempiä tyyppejä, jotka halusivat että hän ottaa nuorisojohtajan paikan ja tulee esiintymään Woodstockiin, niin hän päätti perheineen muuttaa New Yorkiin.Sekään ei auttanut, koska hipit jatkoivat hänen ahdisteluaan myös New Yorkissa. Dylan piti kuitenkin päänsä ja jatkoi country- ja traditionaalisten kappaleiden äänittämistä ja sen ohella hän sävelsi monia omia uusia kappaleita, jotka sitten SP:n aiheuttaman lyhyen välirikon jälkeen pehmittivät musiikkikriitikot ja palauttivat heidät Dylanin ”leiriin”.              

Harri Huhtanen 2021

Dylan julkaisi vuonna 2013 Bootleg Series (BS) -sarjan osan 10, joka sisälsi New Morning (NM)  ja Self Portrait (SP) -albumien outtakes (eli hyllytettyjä) -kappaleita sekä  alternate (eli vaihtoehtoisia versioita) -kappaleista. Nyt, ehkä hieman yllättäen, Dylan palaa aiheeseen jo helmikuussa 2021, jolloin julkaistaan myös laajalle yleisölle 1970, 50th Anniversary collection. Normaalistihan nämä Dylanin vuosittaiset Anniversary -kokoelmat julkaistaan vain superrajoitettuna 100 kappaleen painoksena, koska niiden ensisijainen tarkoitus on juridinen eli niiden avulla levy-yhtiö pystyy pidentämään julkaisemattoman materiaalin oikeuksia siten etteivät nuo 50 vuotta vanhat levytykset muutu public domain -tyyppisiksi, jolloin muiden julkaisijoiden ei enää tarvitse maksaa rojalteja levy-yhtiölle. Mutta tällä kertaa levy-yhtiö tekee siis poikkeuksen eli vaikka tämä 1970 -kokoelma julkaistiin rajoitettuna jo joulukuussa 2020, tehdään siitä nyt myös ”yleisöpainos”. Miksi näitä NM- ja SP-outtakeseja ei voitu julkaista jo vuonna 2013 BS10:n yhteydessä? Tällaista tämä on, levy-yhtiöllä pitää olla aina jokin ”ässä” taskussaan, muuten bisnekset kärsivät. Uuden julkaisun sisältö on varsin mielenkiintoinen eli kappaleet ovat nämä:      

CD 1

3.3.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York
1. I Can’t Help but Wonder Where I’m Bound / 2. Universal Soldier – Take 1
3. Spanish Is the Loving Tongue – Take 1 / 4. Went to See the Gypsy – Take 2
5. Went to See the Gypsy – Take 3 / 6. Woogie Boogie

4.3. 1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York
7. Went to See the Gypsy – Take 4 / 8. Thirsty Boots – Take 1

5.3.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York
9. Little Moses – Take 1 / 10. Alberta – Take 2 / 11. Come All You Fair and Tender Ladies – Take 1
12. Things About Comin’ My Way – Takes 2 & 3 / 13. Went to See the Gypsy – Take 6
14. Untitled 1970 Instrumental #1 / 15. Come a Little Bit Closer – Take 2
16. Alberta – Take 5

Bob Dylan – laulu, kitara, piano / David Bromberg – kitara, dobro, basso
Al Kooper – kosketinsoittimet, piano / Emanuel Green – viulu
Stu Woods – basso / Alvin Rogers – rummut
Hilda Harris, Albertine Robinson, Maeretha Stewart – taustalaulu

1.5.1970 Studio B, Columbia Recording Studios, New York City, New York
17. Sign on the Window – Take 2 / 18. Sign on the Window – Takes 3, 4 & 5
19. If Not for You – Take 1 / 20. Time Passes Slowly – Rehearsal
21. If Not for You – Take 2 / 22. If Not for You – Take 3
23. Song to Woody – Take 1 / 24. Mama, You Been on My Mind – Take 1 / 25. Yesterday – Take 1

CD 2

1. Just Like Tom Thumb’s Blues – Take 1 / 2. I Met Him on a Sunday (Ronde-Ronde) – Take 1
3. One Too Many Mornings – Take 1 / 4. Ghost Riders in the Sky – Take 1
5. Cupid – Take 1 / 6. All I Have to Do Is Dream – Take 1
7. Gates of Eden – Take 1 / 8. I Threw It All Away – Take 1
9. I Don’t Believe You (She Acts Like We Never Have Met) – Take 1
10. Matchbox – Take 1 / 11. Your True Love – Take 1
12. Telephone Wire – Take 1 / 13. Fishing Blues – Take 1
14. Honey, Just Allow Me One More Chance – Take 1
15. Rainy Day Women #12 & 35 – Take 1 / 16. It Ain’t Me Babe
17. If Not for You / 18. Sign on the Window – Take 1 / 19. Sign on the Window – Take 2
20. Sign on the Window – Take 3

Bob Dylan – laulu, kitara, piano, huuliharppu
George Harrison – laulu, kitara (CD1, 20 & 24 ja CD2 2-3, 6-7, 10-11, & 16)
Bob Johnston – piano (CD1, 24-25 ja CD2 1-3)
Charlie Daniels – basso / Russ Kunkel – rummut

1.6.1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
21. Alligator Man / 22. Alligator Man [rock versio] / 23. Alligator Man [country versio]
24. Day of the Locusts – Take 2 / 25. Sarah Jane 1 / 26. Sign on the Window / 27. Sarah Jane 2

CD 3

2.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
1. If Not for You – Take 1 / 2. If Not for You – Take 2

3.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
3. Jamaica Farewell /4. Can’t Help Falling in Love
5. Long Black Veil / 6. One More Weekend

4.6. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
7. Bring Me Little Water, Sylvie – Take 1 / 8. Three Angels
9. Tomorrow Is a Long Time – Take 1 / 10. Tomorrow Is a Long Time – Take 2
11. New Morning / 12. Untitled 1970 Instrumental #2

Bob Dylan – laulu, kitara, piano, huuliharppu / David Bromberg – kitara, dobro, mandoliini
Ron Cornelius – kitara / Al Kooper – kosketinsoittimet / Charlie Daniels – basso, kitara
Russ Kunkel – rummut / taustalaulajien nimet eivät ole tiedossa

12.8. 1970 Studio E, Columbia Recording Studios, New York City, New York
21. If Not for You – Take 1 / 22. If Not for You – Take 2

Bob Dylan – laulu, kitara, huuliharppu
Buzzy Feiten – kitara / muiden sessiossa soittaneiden muusikkojen nimet eivät ole tiedossa

Tiedot kokosi Harri Huhtanen 2020

19. marraskuuta 1975 – Memorial Auditorium, Worcester, MA CD4 47:03
1. When I Paint My Masterpiece / 2. It Ain’t Me, Babe / 3. The Lonesome Death of Hattie Carroll / 4. It Takes a Lot to Laugh, It Takes a Train to Cry / 5. Romance in Durango
6. Isis / 7. Blowin’ in the Wind / 8. Wild Mountain Thyme / 9. Mama, You Been on My Mind / 10. Dark as a Dungeon / 11. I Shall Be Released

19. marraskuuta 1975 – Memorial Auditorium, Worcester, MA CD5 38:53
1. Tangled Up in Blue / 2. Oh, Sister / 3. Hurricane^*
4. One More Cup of Coffee (Valley Below) / 5. Sara / 6. Just Like a Woman
7. Knockin’ on Heaven’s Door / 8. This Land Is Your Land

RTR -boksin ensimmäinen keikkataltiointi on itse asiassa kiertueen loppupuolelta eli Worcester oli kiertueen 31 keikasta jo no.18. Tällä kiertueella Dylanin setti oli melko kiinteä, sillä kaikkiaan hän esitti vain 34:ää eri kappaletta, tavallisesti Dylanin osuus käsitti 19-20 kappaletta / konsertti.  Mielenkiintoista on kuitenkin uusien kappaleiden osuus. Worcesterissäkin Dylan soitti peräti 6 siinä vaiheessa vielä julkaisemattoman Desire -albumin 8:sta kappaleesta!

Äänite on aivan timantti. Dylanin laulu toistuu luonnollisena ja on stereokuvassa kauniisti keskellä. Myös bändin soitto on taltioitu hienosti: rummut ovat ilmavat ja soundi dynaaminen, basso toistuu analogisen pehmeästi, akustiset kitarat kristallinkirkkaasti ja kokonaisuuden kruunaavat Scarlet Riveran viuluosuudet, jotka  ovat mannaa korville!

Konsertin paras biisi?  Niitä on monta, mutta koska Dylanin yhdessä Joan Baezin kanssa duettona esittämä cover -kappale Wild Mountain Thyme on Dylanin koko uraa ajatellen sellaista harvinaista herkkua jota ei enää myöhemmin kuultu, niin tänään valitsen sen.

Harri Huhtanen 2020

Pinterestissä väitetään että oheinen harvinainen Dylan -kuva on otettu Seacrest hotellissa vuonna 1975.

29.lokakuuta 1975 – Seacrest Motel Rehearsals, Falmouth, MA.  
CD3  41:13

1. Tears of Rage / 2. I Shall Be Released / 3. Easy and Slow / 4. Ballad of a Thin Man /  5. Hurricane / 6. One More Cup of Coffee (Valley Below) / 7. Just Like a Woman / 8. Knockin’ on Heaven’s Door

Rolling Thunder Revue (RTR) -kiertue alkoi 30.lokakuuta 1975 Plymouthissa. Tässä vuoden 2019 RTR-boksissa ehkä suurin yllätys oli tämä kiertueen alkua edeltävänä päivänä (29.10.75) tehty Seacrest Motellin harjoitusnauha jonka olemassaolosta edes tunnetuimmilla dylanologeilla (mm. Björner ja Dundas) ei ole ollut mitään tietoa. Kuten aina: tämä uusi nauha herättää paljon lisäkysymyksiä. Ketkä soittavat tällä nauhalla? Ainakin Joan Baez on mukana, sen kuulee selvästi muutamissa kappaleissa. Missä tämä on äänitetty?  Motellissako? Oliko yleisöä paikalla?  Kysyn tätä koska loppupään kappaleissa ikään kuin kuuluu yleisön ääniä, vai onko niin että yleisönä onkin ollut koko muu kiertueporukka eli noin 100 ihmistä yhteensä.

Tämäkin äänite on monofoninen ja varmaan myös tämä on tehty Nagra-nauhurilla, ainakin tämä kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin SIR-nauhat, ehkä sillä erotuksella että nyt Dylanin laulu on täysin keskiössä ja tulee voimakkaampana kuin instrumentit, näinhän ei ollut läheskään kaikissa SIR-nauhojen kappaleissa. Hienoja tulkintoja tutuista kappaleista. Onneksi myös yksi harvinaisuus on päässyt mukaan. En muista koskaan missään kuulleeni tätä Dylanin Easy and Slow -tulkintaa. Kyseessä on traditionaalinen folk-kappale, muistuma Dylanin folk-kaudelta. Jos taas pitää nostaa yksi kappale ja tulkinta muiden yläpuolelle niin tänään valitsen Easy and Slown.

Harri Huhtanen 2019

21. lokakuuta 1975 – S.I.R. Rehearsals, New York, NY. CD2 41:13.
1. She Belongs to Me# / 2. A Hard Rain’s a-Gonna Fall / 3. Isis
4. This Wheel’s on Fire/Hurricane/All Along the Watchtower
5. One More Cup of Coffee (Valley Below) / 6. If You See Her, Say Hello
7. One Too Many Mornings# / 8. Gwenevere [incomplete]
9. Lily, Rosemary and the Jack of Hearts [incomplete]
10. Patty’s Gone to Laredo# / 11. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)

Toiseen SIR-nauhaan pätevät pitkälti samat määreet kuin ensimmäiseenkin. Äänitys ja sen digitalisointi on erinomaisesti toteutettu. Muutamista tutuista kappaleista kuullaan aika radikaalisti levytetyistä versioista poikkeavia esityksiä. Jopa niin, että uusintana kuultavat kappaleet ovat hyvin erilaisia kuin kaksi päivää aikaisemmin tehdyssä nauhoituksessa. Eli Dylan voi muuttaa kappaleen sovitusta merkittävästi jo muutamassa päivässä! Harvinaisuuksia tällä levyllä edustavat  aikaisemmin julkaisemattomat Gwenevere sekä  Patty’s Gone to Laredo. Erittäin mielenkiintoinen on myös kolmen kappaleen medley This Wheel’s, Hurricane ja pieni pätkä Watchtoweria. Suosikkini levyllä taitaa lopulta olla kerrassaan huikaisevan kaunis, hidas, pianolla säestetty versio kappaleesta One Too Many Mornings.

Harri Huhtanen 2019