
Päivitys 5.10.21. Katsokaa myös tämän artikkelin perässä oleva kommentti.
Kun nettiin ilmaantui ennakkotieto siitä että BS16 ajoittuisi vuosiin 1980-85, ajattelin aluksi että löytyyköhän siltä ajalta riittävästi kiinnostavaa, julkaisematonta materiaalia. Kanadalaisen dylanologin Glen Dundasin kirjassa Tangled Up In Tapes (2004) luetellaan kyllä paljon julkaisemattomien kappaleiden nimikkeitä mainitulta ajalta, mutta en ollut koskaan niitä kuullut, joten en voinut tietää minkä tasoisia ne olisivat. Osa niistä on nyt lopultakin julkaistu ihan virallisesti ja nyt tiedän. Ja täytyy sanoa, että Deluxe boksin CD’t 1 ja 2 ovat olleet minulla ahkerassa kuuntelussa viime päivinä. Ylipäätään niiden käsittelemä ajanjakso syyskuusta 1980 toukokuuhun 1981 on sieltä Dylanin uran mielenkiintoisimmasta päästä. Kiihkeä uskonnollinen kausi on laantumassa ja Dylan alkaa taas esittää vanhoja klassikkojaan ja ennen kaikkea kokeilee ahkerasti ”American songbookin” kappaleita, jotka selvästikin ovat hänelle rakkaita. Dylanin versioita näistä on ilo kuunnella, koska joka kerta hän ottaa kappaleen omiin nimiinsä eli ne eivät ole tavallisia cover-versioita, vaan ne ovat Dylanin versioita ja yleensä se on paljon se. Osa näistä Dylanin harjoitelmista on jopa tasokkaampia kuin muiden amerikkalaisten artistien virallisille levyille päätyneet kappaleet. Näillä kahdella levyllä Dylan esittää mm. ikivanhan appalakkialaisen balladin, jonka Blu Sky Boys äänitti 1940, Dr. Hookin hitin vuodelta 1976, Junior Parkerin kappaleen vuodelta 1953, Michael Johnsonin hitin vuodelta 1979, Dave Masonin kappaleen vuodelta 1977, Neil Diamondin hitin, Dick Hollerin sävellyksen ja parikin Everly Brothersien hittiä. Dylan ottaa käsittelyynsä myös Temptations hitin ja tekee siitä omansa. Mukana on, totta kai, myös useampia Dylanin omia, aikaisemmin julkaisemattomia sävellyksiä ja nekin ovat hyvin mielenkiintoisia.
Harri Huhtanen 2021
Dylan teki 1980-luvulla yhtä paljon hyviä lauluja kuin kuka tahansa muu lauluntekijä, ehkä Tom Waitsia lukuunottamatta. Valitettavasti hänen taiteellinen vaistonsa otti pohjakosketuksen tällä vuosikymmenellä. Dylan ei useinkaan valinnut parhaita tekemiään kappaleita levyille, vaan jätti ne kirjoituspöydän laatikkoon. Ja toisaalta hän mielestäni usein julkaisi heikomman version periaatteessa oivallisesta kappaleesta. Netissä kiertää monia julkaisemattomia versioita vaikkapa Heart of Mine kappaleesta. Niille on yhteistä, että ne mennen tullen peittoavat Shot of Love albumilla julkaistun virallisen tulkinnan.
On myös sanottava, että vanha sanonta ”kukaan ei laula Dylania kuin Dylan” ei pidä paikkaansa 1980-luvusta. Esimerkiksi Ron Sexsmith tai Guy Davis ovat tehneet parempia versioita tämän ajan kappaleista kun Dylan itse. Dylanin tulkintoja vaivasi tuolloin eräänlainen eltaantuminen tyyliin ”keski-ikäinen miljönääri laulaa rakkaudesta”. Kuunnelkaapa vaikka kuinka nuori Molly Case laulaa Youtubessa kappaleen Don´t Fall Apart on me Tonight. Siinä on raikkautta ja viattomuutta, mikä Dylanin tulkinnasta Infidelsillä puuttuu tyystin. Ja Casen versio on lyhyempi, muutama säkeistö on karsittu, mikä sekin on eduksi.
TykkääTykkää